Kun raja ylitetään - kuolemaan johtanut kiusaaminen

[Michelangela]

Helsingin sanomien kolumni 28.4.2012, kirj. Jani Kaaro:

"MÄDÄN OMENAN ONGELMA

Poliitikot perustelevat päätöksiään usein sanomalla, että on tärkeää minkälaisen viestin heidän päätöksensä välittää ihmisille. Siksi kysynkin, minkälaisen viestin välittää se, että jos koulukiusaaminen yltyy hallitsemattomaksi, koulua joutuu vaihtamaan lähes aina kiusattu. Miksi kiusaaja ei joudu vaihtamaan koulua? Miksi kiusaajaa ei rangaista? En tiedä teistä, mutta minusta se on kohtuutonta.

Vanhan viisauden mukaan yksi mätä omena pilaa koko sadon. Oletteko siis koskaan miettineet, millainen maailmamme olisi, jos meillä olisi jokin keino rangaista ja saada kuriin kaikki nämä kiusaajat, häiriköt, etuilijat ja päällepuhujat; aggressiiviset öykkärit, jotka ottavat itselleen oikeuksia, joita he eivät soisi muille?

Sallikaa minun antaa teille hieman esimakua siitä maailmasta. Se on peräisin kenialaisesta paviaaniyhteisöstä, jota tutkija Robert Sapolsky on seurannut 1970-luvulta lähtien. Se oli aluksi aivan tavallinen paviaaniyhteisö, jossa koiraat taistelivat paikasta hierarkian huipulla, ja tie huipulle oli silattu voimankäytöllä, aggressiolla ja torahampailla.

1980-luvun puolivälissä paviaaneja kohtasi kuitenkin onnettomuus. Suuri osa koiraista kuoli syötyään turistihotellin kaatopaikalta löytynyttä saastunutta ruokaa. Näistä herkkupaloista pääsivät kuitenkin nauttimaan vain aggressivisimmat koiraat, jotka eivät päästäneet säyseämpiä koiraita jaolle. Näin aggressiiviset koiraat kuolivat ja säyseät jäivät jäljelle.

Tämän jälkeen Sapolsky havainnoi jotakin odottamatonta. Kun aggressiiviset koiraat olivat poissa, koko yhteisö rauhoittui. Säyseät koiraat eivät olleet motivoituneita tappelemaan, vaan ne löysivät rauhanomaisen tavan ratkoa konflikteja. Koiraat viettivät nyt aikansa naaraita sukien ja hellien. Siitä tuli paviaaniyhteisö, jollaista ei ollut toista.

Kun Sapolsky vieraili alueella 2000-luvun alussa paviaaniyhteisössä vallitsi edelleen rauha, vaikka kaikki alkuperäiset säyseät koiraat olivat kuolleet. Ne olivat onnistuneet luomaan yhteisöön rauhanomaisen kulttuurin, ja kun laumaan myöhemmin liittyi uusia koiraita, nekin omaksuivat sen rauhanomaiset tavat. Kaikki sen ansiota, että öykkärit olivat poissa.

Koulujen vastaus kiusaajan poistamiseen on tietenkin se, että koska kiusaajia on usein monta, yhden kiusaajan poistaminen ei ratkaise mitään. Sallikaa minun olla toista mieltä. Minua kiusattiin läpi koko yläasteen ja lukion ensimmäisen luokan.

Koulukiusaaminen oli tärkein yksittäinen syy siihen, että jätin lukion kesken ensimmäisellä luokalla. En nimittäin vanhojen penkkaripäivänä uskaltanut kouluun, koska siellä olisi tullut vain turpaan. Enkä sen päivän jälkeen palannut sinne enää koskaan. Päätökseni oli sekoitus pelkoa, häpeää ja ylpeyttä.

Olen kuitenkin usein palannut noihin vuosiin ja voin sanoa, että vaikka kiusaajia oli monta, niin oikeasti heitä oli vain yksi. Oli yksi mätä omena, joka käänsi kaikkien koviskandidaattien pään minua vastaan.

Jos tämä mätä omena oli koulussa, ilma oli sakeanaan uhkaa ja shakaalien ilkkuva lauma pyöri ympärilläni. Jos hän oli poissa, kukaan ei tehnyt mitään. Hänen läsnäolonsa legitimoi sen, että olin pikkukiusaajillekin vapaata riistaa.

Olen usein ajatellut, että me ihmiset olemme toinen toistemme termostaatteja. Me säädämme ja jäljittelemme toinen toistemme tunteita, käyttäytymistä ja mielentilaa. Kun porukkaan tulee eloisa ihminen, hän saa eloa koko porukkaan. Kun porukkaan tulee onnellinen ja iloinen ihminen, pieni ilo alkaa kiertämään meissä kaikissa. Ja surkea itsensäsäälijä vetää kaikkia muitakin alas lokaan.

Näin se menee koulukiusaamisessakin. Koulukiusatun ongelma ei ole vain se, että kiusaaja kiusaa häntä, vaan se, että kiusaaja säätää muidenkin termostaatin kiusausasentoon. Kun kiusaaja on paikalla, kiusaamisesta tulee uusi normaali, ja muutkin alkavat osallistua siihen. Siksi yhden mädän omenan poistaminen puhdistaisi koko koulun ilmapiiriä, toisin kuin uhrin poistaminen.

Huomatkaa, että puhun nyt erittäin vakavasta asiasta. Jos haluatte esimerkin siitä miten julmaa ja järjestelmällistä koulukiusaaminen voi olla; miten se ryöstää nuorelta ihmiseltä ilon ja elämänhalun; ja miten se ajaa nuoren päättämään elämänsä traagisesti ennenaikaisesti, googlatkaa Enkeli-Elisa ja tehkää omat johtopäätöksenne.

Jos koulu haluaa antaa signaalin koulukiusaamista vastaan, sen pitää poistaa kiusaaja. Se osoittaisi kiusaajalle, että teoilla on seurauksia ja pahoilla teoilla on pahoja seurauksia. Kiusaaminen ei nimittäin johdu kiusaajan geeneistä, kohtalosta, tähtimerkeistä, onnettomista olosuhteista tai oikosulusta hänen aivoissaan.

Se johtuu ajatuksista, joita kiusaaja kantaa päässään; tavoitteista, joita hän uskoo kiusaamisella saavuttavansa; ja ratkaisuista, jotka hän päättää toteuttaa. Sen hyväksymiselle ei ole tekosyitä."

http://www.hs.fi/kotimaa/M%C3%A4d%C3%A4 ... huutoboksi


Minä uskon, että ihmisillä ja paviaaneilla ei ole valtavasti eroa.

[observer]

Tänään ilmestyneessä kuukausiliitteessä on iso juttu, jossa Enkeli-Elisan tapauksen todenmukaisuutta epäillään. Aika karua jos koko juttu onkin keksitty. Ei varmasti ainakaan edesauta tarkoitustaan siinä tapauksessa.

Hs 7.12.2012:

Muutamia sivuja Elisan päiväkirjoista on julkaistu Enkeli-Elisa-kampanjan Facebook-sivuilla. Koska alkuperäinen kuva päiväkirjan sivusta oli heikkolaatuinen, päiväkirjan teksti on irroitettu ja sen laatua parannettu kuvankäsittelyn keinoin. Itse tekstiin ei ole koskettu.
"Sivut loppuu kohta. Loppuuko elämä samalla? Mä voin kirjoittaa loputtomiin, mutta mitkään sanat ei kuvaa sitä miltä musta tuntuu. Kun nää oliskin viimeiset sivut. Ei tarttis enää olla... ollenkaan."

Niin lukee 15-vuotiaan Elisan viimeisessä päiväkirjamerkinnässä, joka on kirjoitettu 22. tammikuuta vuonna 2011. Kaksi viikkoa myöhemmin Elisan isä tuli kotiin ja löysi lapsensa kuolleena vanhempien parisängystä.

Päiväkirjan sivut paljastivat itsemurhan syyksi koulukiusaamisen. Elisaa oli haukuttu, uhkailtu ja pahoinpidelty, ilman että opettajat tekivät mitään.

Isä oli itse ollut nuorena koulukiusaaja, ja nyt hän päätti tuoda Elisan tarinan julkisuuteen. Hän alkoi kirjoittaa nettipäiväkirjaa surutyöstään, ja pyysi avuksi yhden entisen kiusattunsa, Minttu Vettenterän. Tämä lupasi kirjoittaa tyttären tarinasta kirjan.

Syntyi projekti Enkeli-Elisa.

Tuhannet ihmiset seurasivat melkein vuoden ajan, kun kiusatun tytön isä ja myöhemmin myös äiti kirjoittivat surustaan Enkeli-Elisa-blogiin. Nyt projektin Facebook-yhteisössä on yli 40 000 jäsentä, ja siitä on kasvanut kollektiivisen surun ilmaisupaikka. Minttu Vettenterä on julkaissut Elisan isän tarinaan perustuvan omakustannekirjan Jonakin päivänä kaduttaa.

Medioissa Enkeli-Elisan tarina on ollut paljon esillä: kiusatun tytön kuolemasta ovat raportoineet esimerkiksi Turun Sanomat, MTV3:n 45 minuuttia, Ylen Akuutti ja Poliisi-tv sekä Ilta-Sanomat.

Kun Iltalehti omisti aiheelle toukokuussa kaksi aukeamaa, Enkeli-Elisan Facebook-ryhmään liittyi muutamassa päivässä tuhansia ihmisiä. Enkeli-Elisasta tehtyjä lehti- tv- ja radiojuttuja yhdistää kuitenkin yksi outo seikka: kaikissa niissä puhuu vain Minttu Vettenterä. Kuolleen tytön vanhempia niissä ei haastatella. Itse asiassa, vaikuttaa siltä niin kuin kukaan toimittaja ei olisi koskaan puhunut heidän kanssaan.

Lauantaina ilmestyneen Kuukausiliitteen laajasta kirjoituksesta käy ilmi, että ainoa yhteys heihin on Vettenterä. Ja tämä kertoo, etteivät vanhemmat halua kommentoida asiaa. Eivät edes nimettöminä. Eivät, vaikka kaikki tunnisteet voisi jutusta häivyttää. Itse asiassa heiltä ei voi saada edes lyhyttä vahvistusta siitä, että tapaus on totta.

Jäljelle jää vain kysymyksiä: Onko perhettä olemassa? Onko Elisan tarina totta?

Laaja kirjoitus Enkeli-Elisasta lauantaina ilmestyneessä heinäkuun Kuukausiliitteessä.

[debbie]

Kun näin ekan kerran tuon käsialan, jolla päiväkirjaa on kirjoitettu ajattelin, että joku yrittää nyt vähän liikaa. Se oli se spontaani ajatus mikä tuli mieleeni ilman sen kummempia pohdintoja.
Kylmästi ajateltuna, tuollainen koukerrus ainakin häivyttänee oman käsialan piirteet, jos se on tarkoitus. Siis jos joku feikkaa.

Muuten vierastan tuota kuolleen ihmisen kutsumista enkeliksi.

[Nooruska]

^ Itsekin olen hieman tuota ihmetellyt ja epäillyt aitoutta. Toisaalta, vanhemmilla on blogi pystyssä, kirja tulossa yms. kauhee vaiva jos ei oo edes totta. TOSIN; on näihin erilaisiin "lavastuksiin" ennenkin nähty uskomaton määrä vaivaa.

[Valoviikate]

Tässä kuukausiliitteen artikkeli Elisasta:

http://s1229.photobucket.com/albums/ee4 ... 070002.jpg
http://s1229.photobucket.com/albums/ee4 ... 070003.jpg
http://s1229.photobucket.com/albums/ee4 ... 070004.jpg
http://s1229.photobucket.com/albums/ee4 ... 070005.jpg
http://s1229.photobucket.com/albums/ee4 ... 070006.jpg

Viimeinen sivu vain puuttuu, pahoittelen, lisään sen kyllä ihan kohta. Siinä viimeisessä sivussa sanotaan, että Elisan kuolinpäivänä Suomessa ei kuollut ketään sen ikäistä tyttöä. Eikä sitä edellisenä, eikä sen jälkeisenä päivänä.
Minulle ei tullut mieleen, että tämä voisi olla sepitetty juttu. Mutta tosiaan; minusta nuo tekstit ja käsialaakaan eivät ihan vaikuta teini-ikäisen tytön päiväkirjalta.
Vaikka tämä olisi Elisan keksitty, niin hyvä kuitenkin, että tämä on herättänyt keskustelua ja voinut auttaa joitain.

[Nooruska]

^ Nimenomaan juuri noita tekstejä ihmettelin, jotenkin kielellisesti tosi aikuismaista 15-vuotiaan kirjotteluks. Varsinkin, kun kyseessä olisi päiväkirja, johon nyt voi kirjoitella miten haluaa eikä tarvi olla niin "virallinen".

[Valoviikate]

Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että päiväkirjahan on sellainen paikka, jossa ei tarvitse olla "hienoa kieltä", ja sinne kirjoitetaan joskus myös kiireisenä ja vihaisessa tai alavireisessä mielentilassa.
En ole lukenut mitenkään kaikkia Elisan tekstejä, mutta pidän kummallisena, että niissä puhutaan vain niistä kiusaajista, eikä koskaan mainita vaikka mitään biisiä tai vaatetta.

Tässä vielä artikkelin ihan ensimmäinen ja viimeinen sivu:
http://s1229.photobucket.com/albums/ee4 ... =sivu1.jpg
http://s1229.photobucket.com/albums/ee4 ... ensivu.jpg

[kakkosurpo]

Se on todella hyvä että kiusaamisesta keskustellaan avoimesti, mutta jos joku feikkaamalla rahastaa aiheella niinkuin nyt näyttäisi käyneen niin se on perseestä.

[Pirhonen]

Ihmetyttää kyllä jos joku jaksaa näinkin vakavalla asialla pelleillä, eli lavastaa tälläisen. Tosin syyllistä ei tarvinne kaukaa hakea, eli tämä kirjailijako on julkisuutta halunnut?

[VoDKa]

Minä pidin sitä tekstiä alusta asti tosi outona 15-vuotiaan kirjoittamaksi. Lisäksi tapaukset, joita siellä mainittiin, olivat minusta jotenkin "elokuvamaisia", eli poikkeavat jotenkin todellisesta maailmasta liikaa. (Tavat jolla kuvailtu ja ylipäätään tapahtuneet asiat.) Siksi olikin varsin yllättävää, että näin moni oli elänyt luulossa, että se on todellinen tarina kiusatusta.

Minusta tämä menee vähän samaan kategoriaan sen häädetyn inttipojan kanssa ( http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9204 ), olkoonkin että poika oli tässä tapauksessa oikea. Kun asiat esitetään sopivassa valossa, saadaan helposti sympatiat puolelleen.

Luin tuon paviaanijutun myös mikä oli tuossa aiemmin esitetty ja olen kyllä ihan samaa mieltä siitä. Yksi tai kaksi ihmistä säätää koko yhteisön ilmapiirin. Miettikää vaikka työpaikkaanne. Siellä on se joku termostaatti teilläkin, oli se sitten hyvä tai huono, joka koko paikan tunnetilaa säätelee. Kyllä meillä ainakin oli ja on aina ollut, pienemmissäkin yhteisöissä. Kiusaajan siirtämisellä saatettaisiin mahdollistaa sekin, että tulevassa yhteisössään kiusaaja olisi se uusi ja outo, eikä pääsisi (ainakaan niin nopeasti) vaikuttamaan koko paikan ilmapiiriin sitten. Toki tämä on ongelmallista sitten jos puhutaan niin pienestä paikkakunnasta, ettei kouluja ole vain yksinkertaisesti muita, jolloin välimatkoistakin tulee sitten usein jo ihan kohtuuttomia.

[fangs]

Minttu Vettenterä vastaa epäilyihin täällä: http://www.facebook.com/enkelielisa

Tuosta voi varmaan jokainen vetää omat johtopäätöksensä...

Näin yleisenä kommenttina on sanottava, että vaikka päämäärät olisivat kuinka ylevät, vedättämällä voi tehdä ison karhunpalveluksen asialleen. Ihmiset yleisesti ottaen eivät pidä siitä, että heidät huijataan tuntemaan sääliä, ja yllätys yllätys se asia ei muutu, vaikka vedättäjällä olisi siihen mielestään hyvä syy.

Mitähän tapahtui Laura Albertin kirjailijanuralle JT LeRoyn paljastumisen jälkeen?

[Tiina]

Kun näin ekan kerran tuon käsialan, jolla päiväkirjaa on kirjoitettu ajattelin, että joku yrittää nyt vähän liikaa. Se oli se spontaani ajatus mikä tuli mieleeni ilman sen kummempia pohdintoja.
Kylmästi ajateltuna, tuollainen koukerrus ainakin häivyttänee oman käsialan piirteet, jos se on tarkoitus. Siis jos joku feikkaa.

Aivan. Käsiala on aika kauhea. Vähän kuin veri valuisi...
Funtsin, että kirjoittajalla ei ole "kaikki hyvin", mutta luulin, että se johtui siitä, että eihän sillä ollutkaan.
Itse kyllä uskoin tarinaan, koska kun tälläistä tapahtuu ihan oikeastikin.
Taas mua on huijattu...

[Luupää]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012070 ... 6_uu.shtml

Enkeli-Elisasta kirjoittanut lupasi todisteita elokuussa
Sunnuntai 8.7.2012 klo 11.36

Harrastekirjoittaja kertoi Elisan tarinan ajaneen myös hänet itsensä miettimään itsemurhaa.

Kuoliaaksi kiusatusta Enkeli-Elisasta omakustannekirjan kirjoittanut Minttu Vettenterä puolusti Elisan todenperäisyyttä blogissaan jo kesäkuussa. Vettenterä otsikoi 29. kesäkuuta aiheensa "Onko Elisaa Olemassa?".

15-vuotiaana itsemurhan tehneen Enkeli-Elisan tarina on saanut suomalaiset keskustelemaan kiivaasti koulukiusaamisesta. Tarina joutui lauantaina huonoon valoon, kun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkelissa epäiltiin, että Elisa olisi kirjoittajan keksimä hahmo.

Vettenterän kesäkuisen blogikirjoituksen aikaan Kuukausiliitteen juttu oli vasta tekeillä. Blogissaan Vettenterä kertoi luvanneensa todisteet lehdelle, mutta hän ei halunnut lähettää niitä sähköpostilla.

- Kun ilmoitin, etten noita todisteita aio heidän haltuunsa luovuttaa, vaan voin henkilökohtaisesti käydä ne esittämässä, todisteet eivät enää kelvanneetkaan. Kuitenkin olen näitä todisteita valmis epäilijöille esittelemään lomani jälkeen elokuussa sovittaessa.

Vettenterä myös vastasi kysymykseen, onko Enkeli-Elisa hänen keksintöään.

- Valitettavasti ei. Olisi jäänyt aika monet itkut viimeisen vuoden aikana itkemättä, jos näin olisi. En luultavasti olisi myöskään löytänyt itseäni miettimästä itsemurhaa. Enkä olisi joutunut olemaan huolissani oman lapseni itsemurhapohdinnoista.

Kuukausiliite perustaa epäilynsä siihen, että toimittaja ei saanut pyynnöistä huolimatta yhteyttä Elisan vanhempiin. Elisan kuolinpäivänä ei myöskään Suomessa ole kuollut yhtäkään 15-vuotiasta tyttöä.

Kesäkuun blogikirjoituksesta uutisoi ensimmäisenä Aamulehti.

Luulenpa ettei todisteita ole esittää. Päiväkirjastakaan ei ole julkaistu kunnon kuvaa eikä sitä ole kertonut nähneensäkään kukaan muu kuin Vettenterä.

[Nooruska]

^ JOS itse olisin tuo kirjailija ja tuollaisia väitteitä esitettäisiin ja minulla OLISI ne todisteet kiikuttaisin ne heti. Ihan jo oman maineeni takia ja vain näyttääkseni todellisen laidan. Tuo Minttuhan koko ajan korosti kuinka haluaa havahduttaa tähän kiusaamis-juttuun ihmisiä ja kunnioittaa "Elisaa" yms. niin tällä ajattelumallillaan tämän olisi kuulunut heti todisteet tuoda. Ja musta toi seikka ettei ketään 15-vuotiasta kuollut (en tiedä mistä tää tieto on katottu) sinä päivänä on jo aika varma...

Lisäys:

Mitähän tapahtui Laura Albertin kirjailijanuralle JT LeRoyn paljastumisen jälkeen?

Hieman OT, mutta mikä tää juttu on? Kokeilin netistä (wikipedia) tätä katsella, mutta mun enkulla en ihan kaikkee tajunnu.

[Luupää]

Itse kyllä uskoin tarinaan, koska kun tälläistä tapahtuu ihan oikeastikin.
Taas mua on huijattu...

Nyt tulee suolaa haavoihin oikein professoritasolta:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194752 ... llaan.html

Professori Enkeli-Elisa-kohusta: Vain tyhmä uskoo, mitä netissä kirjoitellaan

Totta vai tarua? Onko sillä edes merkitystä?

Siinä kysymyksiä, jotka heräsivät, kun lauantaina julkaistu Helsingin Sanomien Kuukausiliite kyseenalaisti niin sanotun Enkeli-Elisan tarinan aitouden.

Koulukiusaamisen takia itsemurhaan päätyneen 15-vuotiaan tarina on herättänyt paljon huomiota sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Toukokuussa tarinan pohjalta julkaistiin jopa omakustannekirja.

Lehden selvityksen mukaan Elisan väitettynä kuolinpäivänä viime vuoden helmikuussa ei kuollut 15-vuotiasta tyttöä.

Lehti pitää myös epäilyttävänä, että tiettävästi yksikään tytön tarinasta uutisoinut tiedotusväline ei ole saanut yhteyttä tytön vanhempiin. Ainoa linkki heihin on ollut kirjailija Minttu Vettenterä.

Enkeli-Elisan Facebook-ryhmän keskustelupalstalla on puolusteltu voimakkaasti Vettenterää ja kritisoitu Helsingin Sanomia. Monien mielestä sillä ei ole merkitystä, onko Elisan tarina fiktiivinen vai ei.

Toista mieltä on filosofian professori Timo Airaksinen Helsingin yliopistolta. Mikäli epäilyt osoittautuisivat oikeiksi ja Vettenterä olisi keksinyt tarinan, se olisi Airaksisen mukaan moraalisesti väärin.

– Jos halutaan toimia oikein, asioiden täytyy perustua tosiasioihin. Muuten kyse on harhaanjohtamisesta.

Airaksisen mukaan internet on täynnä valheellisia tarinoita, joilla pyritään keräämään rahaa tai kerjäämään myötätuntoa. Tavallista hänen mukaansa on, että tarinoita väritetään, jotta niihin saadaan potkua.

– Vain tyhmä uskoo, mitä netin blogeissa ja keskustelupalstoilla kirjoitellaan. Kannattaisi samalla pohtia, kuinka hyväuskoisia me olemme. Turha tässäkään tapauksessa on raivostua, jos on tullut höynäytetyksi. Sitä pitäisi ennemminkin hävetä.