fangs kirjoitti:Nyt vain tuntuu olevan niin, että on jo siirrytty siltä "kyllä ne todisteet tulee" -linjalta koko asian siirtämiseen teoreettiselle tasolle "Elisa on olemassa ja monta muutakin Elisaa, mutta onko sillä väliä onko vai eikö". Nyt olisi aika myöntää mokanneensa, jos Elisa vanhempineen ei ollutkaan todellinen henkilö.
Juuri näin. Suoraselkäisesti vaan myöntämään, vaikka se miten nolottaisikin. Aiempaan elämänkokemukseen perustuen voisi kyllä ennustaa, että tämän tyyppiseen satuiluun taipuvaisilta henkilöiltä ei tulla koskaan saamaan suoraa vastausta. Kierrellen voidaan myöntää, että ehkä on, ehkä ei, tai sitten vaan pysytellään siinä omassa todellisuudessa pystymättä niitä todisteita koskaan esittämään. Ehkä heitetään pöytään "minun ei tarvitse teille todistella mitään" -kortti ja kadotaan vähin äänin. Ja Elisahan on kenties kirjailijalle itselleen todellakin olemassa, jos hän kertoo omia kokemuksiaan Elisan kautta. Ensimmäisen kerran, kun Enkeli-Elisasta luin, en tiennyt kirjailijan taustaa. Nyt kun on lukenut enemmän, niin melko selvältä tapaukselta vaikuttaa. Toivottavasti kirjailija löytää keinot käsitellä menneisyyttään jatkossa toisella tavalla ja pääsee rankoista kokemuksistaan yli. Niitä en missään vaiheessa ole väheksynyt, enkä tule väheksymään. Rankka koulukiusaaminen voi helposti kaihertaa vielä pitkälle aikuisenakin. Vaikka kirjan rahallista hyötyä täällä on pohdittu, niin sen ohella nostaisin projektin alkuperäiseksi syyksi viestimisen omille entisille kiusaajilleen. Pahuuttaan hän ei varmasti tätä ole tehnyt, dollarin kuvat silmissään, kyllä syyt ovat syvällä loukatun mielen sopukoissa. Eri asia tietysti sitten, miten tulkitaan tarkoituksella ihmisten harhaanjohtaminen, vaikka olisi miten pirstaileinen mieli.
fangs kirjoitti:HS:n juttu ei syyttänyt Vettenterää mistään, vaan esitti aivan aiheellisia kysymyksiä ja huomioita, asialliseen sävyyn. Ja mikähän perhe tässä ollaan repimässä kappaleiksi? Jos Elisan perhettä ei ole olemassa vaan heidät on keksitty nostattamaan lukijoissa tunteita ja tuomaan Vettenterän kirjalle lisää krediittiä, ei heitä myöskään voi repiä kappaleiksi. Jos taas he ovat olemassa, ei heitä kukaan halua repiä kappaleiksi, he voivat hyvin helposti ja pienellä vaivalla todistaa olevansa ja kansan myötätunto on tasan varmasti jälleen heidän puolellaan, HS:n toimittajatkin joutuvat melkein matelemaan.
Miksi perhe pelkäisi toimittajia niin kamalasti, kun kuitenkin ovat olleet valmiita luottamaan naiseen, jota perheen isä on kiusannut ja jota kohtaan naisella kenties olisi jotain hampaankolossa..? "Perheen isä" (pitäisikö jo käyttää näistä hahmoista lainausmerkkejä?) on perustellut viestintäänsä tämän kirjailijan kautta tyyliin "koska minttis selvisi siitä kiusaamisesta, hän on vahva ja hän ymmärtää, häneen voi luottaa". Alterego boostaa toista? Onko todellakin realistinen ajatus, että entinen kiusaaja luottaa näin kovasti entiseen kohteeseensa, lähes tuntemattomaan naiseen, eikä kerta kaikkiaan kenellekään muulle voi sanoa sanaakaan? Kun kerran tarinan tahtoo kertoa, niin miten vaarallista olisi vaimentaa huhuja nimettömänä?
.. ehkä.
) näkevän itseensä kohdistuvaa kiusaamista ja häiriköintiä joka paikassa...