Lautamiesasiahan tämä on, vaikka tuossa vetoatkin argumenttien puuttumiseen. Tätä teemaa käsiteltiin toisessa ketjussa Bodom foorumilla pääasiassa eri kannalta. Siitä vaan, ei tässä mitään lisenssejä tarvita._____ kirjoitti: ... Syyllistämisenhalu on kai ihmisillä synnynnäinen ominaisuus eikä argumenttien loppuessa epäröidä käydä ihmisten kimppuun jopa huolestuttavan aggressiivisesti.....
Täällä puhutaan nikki Viivasta
Valvojat: Moderaattorit, Kilomies, Kyöpeli
Ihmettely on yksi ihmisen ilmeikkäimmistä ja luontaisimmista ominaisuuksista ja siten kohtuullisen kiehtova puoli jopa syvällisempäänkin mietintään. Aiheeseen voisi poratua niin edestä kuin takaakin, mutta jos tässä vaiheessa sipaisen vain ujosti asian pintaa hellin kosketuksin ja sanakääntein. Itseäni ihmisen uteliaisuus kiehtoo ja voisi olla syy jopa ihastua sellaiseen vastakkaisen sukupuolen edustajaan, jossa tämä ominaisuus korostuu ylitse muiden. Ääneen ihmettely saattaa joidenkin silmissä tosin vaikuttaa jopa negatiivisesti, sillä kysymyksen esittäjäähän pidetään kansankielellä useimmiten pöljänä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että oletetaan tämän olevan epätietoinen myös muista maailman kiperistä asioista. Teinien maailmassa tämä korostuu niin sanottuna ”Daa-ilmiönä”, jota töksähtävää tokaisua ei epäröidä käyttää epäilemättä fiksumpienkin ihmisten seurassa. Kysymykseen vastaaminen kysymyksellä saattaa myös tuoda joidenkin silmissä vilkkuvia punaisia ruutuja näkyviin ja silloin olettaisin uteliaisuuden ylittäneen hyvän maun rajat. Liian henkilökohtaisten kysymysten esittäminen ei-niin-läheiselle ihmiselle voi aiheuttaa myös vaivautuneita tilanteita, mutta on toisaalta erän kiehtova askel siitä eteenpäin, mikäli haluaa kyseisen ihmissuhteen kehittyvän seuraavalle askeleelle.Aariel kirjoitti:Mä en ole Viiva suhun koskaan edes törmännytJos aikasi menee Bodom-osastolla, niin sitten siihen on järkevä selityskin etten ole.
Mutta miksi tehdä itsestään keskustelu?
Lukemisesta ja luetunymmärtämisestä voidaan keskustella toki myös laajemminkin, mikäli niin haluat. Siihenhän lähettämäsi rivit viittaa vahvasti, ettet vaivautunut lukemaan ketjun alustusta saati muitakaan viestejä tästä. Mikäli luit muttet ymmärtänyt, joka toki sekin on sallittua, on toivottavaa, että tuot epäselvät seikat esille, jotta saadaan asia korjattua. Eihän se ole ketään kohtaan oikein, että vastaan kerran vuorokaudessa samaan kysymykseen yhä uudelleen ja uudelleen.
Koska muuta varsinaista pointtia en viestistäsi löytänyt, pidän mahdollisena, että viittasit myös alustuksessa mainittuun mahdollisuuteen tutustuttaa itseäsi minuun. Mikäli näin oli, oli tuo ainakin näin flirttailua tai smalltalkia enemmän harrastaneen, epäilemättä myös muuten herrasmiehen kriteerit täyttävän, silmissä kohtuullisen kömpelö ja hapuileva yritys moiseen. Onneksi se ei ollut viimeinen mahdollisuutesi niin halutessasi, vaan ihan palvelimen päässä olevien tilojen määrästä riippuen, voit ottaa ilmaisen uusinnan vaikka heti tähän perään.
Ja kyllä, harrastan ainoastaan Bodom-osastolla näpsyttelyä, sikäli kun rajoitettu aikani siihen antaa mahdollisuuden.
Kiitos kysymyksestä, toivottavasti vastaus soi tyydytyksen näin sunnuntain aamupäivään. Älä epäröi kysyä uudestaan, mikäli sellaiseen tulee tarvetta, autan aina parhaani mukaan.
-
gravedigger
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1314
- Liittynyt: La Marras 17, 2007 8:50 pm
- Paikkakunta: Rairairailaamassa
Terve ja kaikkee hyvää 
Itelle tästä tulee kuva 80 luvun glamrock bändin kitaristista joka neonspottien loisteessa tukka hulmuten, toinen jalka monitorin päällä tiluttaa sormet silmää nopeammin omaa sooloa.
Porukka käy tsekkaan ja ihmettelee kaveria,wtf?.
Itse varmuus paistaa ja usko omiin kykyihin potenssiin kymmenen,ainakin housunpullotuksen perusteella.
Mutta, sinkku floppaa ja keikkaa ei pukkaa entiseen malliin.
'sehän vetää c-duuri skaalaa eestaas,perkule!'
3 minutin pala ei kestä tehosoitossa vaikka ei se huono ollut,unohtuu..
'emmää sitä musan takia tehny,aattelin että kitaristit saa kaikki naiset'
Aina voi tehdä comebackin
Itelle tästä tulee kuva 80 luvun glamrock bändin kitaristista joka neonspottien loisteessa tukka hulmuten, toinen jalka monitorin päällä tiluttaa sormet silmää nopeammin omaa sooloa.
Porukka käy tsekkaan ja ihmettelee kaveria,wtf?.
Itse varmuus paistaa ja usko omiin kykyihin potenssiin kymmenen,ainakin housunpullotuksen perusteella.
Mutta, sinkku floppaa ja keikkaa ei pukkaa entiseen malliin.
'sehän vetää c-duuri skaalaa eestaas,perkule!'
3 minutin pala ei kestä tehosoitossa vaikka ei se huono ollut,unohtuu..
'emmää sitä musan takia tehny,aattelin että kitaristit saa kaikki naiset'
Aina voi tehdä comebackin
Mä oon Matti, sä oot vaan Mervi
Siksi mua varmaan pidetään hieman pöljänä tosiaan, kun ihmettelen montaa asiaa ääneen. Pitääpä pian lopettaa moinen Se mitä flirttiyritykseen tulee, niin jos sinä sen sellaisena koit, niin onneksi olkoon
Jos itsekin kääntäisin jokaisen ihmettelyn ja kyselyn flirtiksi, niin minähän olisin SupeRhotIHQdaa Terve ja kiitos todella mainiosta kirjoittelustasi.gravedigger kirjoitti:Terve ja kaikkee hyvää
Itelle tästä tulee kuva 80 luvun glamrock bändin kitaristista joka neonspottien loisteessa tukka hulmuten, toinen jalka monitorin päällä tiluttaa sormet silmää nopeammin omaa sooloa.
Porukka käy tsekkaan ja ihmettelee kaveria,wtf?.
Itse varmuus paistaa ja usko omiin kykyihin potenssiin kymmenen,ainakin housunpullotuksen perusteella.
Mutta, sinkku floppaa ja keikkaa ei pukkaa entiseen malliin.
'sehän vetää c-duuri skaalaa eestaas,perkule!'
3 minutin pala ei kestä tehosoitossa vaikka ei se huono ollut,unohtuu..
'emmää sitä musan takia tehny,aattelin että kitaristit saa kaikki naiset'
Aina voi tehdä comebackin
Tässä oli asiaa enemmän kuin koko kirjallisen urani aikana olen itse pystynyt suoltamaan. Lähestytään sitä niin sanottua hyppyrin nokkaa, tietämättä osataanko sitä edes lentää saati laskeutua turvallisesti. Vaiko peräti turvalleen voisi humoristisempi tähän vielä lisätä. Vauhdissa kuitenkin ollaan kyyrityttynä tiukkaan pakettiin itsensä kanssa, silmissä palava himo ponnistaa ja näyttää kaikelle kansalle, että katsokaa nyt saatana minuakin välillä. Hampaat irvessä raivo sisällä huokuen, kuinka patoutuneet mielipiteet kaikesta saavat yläpään laskuasennon miltei horjahtamaan jo ennen varsinaisen suorituksen alkamista. Päätin kuitenkin yrittää, koska haluan olla erilainen pelkästään erilaisuudentavoittelun vuoksi. Tai sitten en. Onko sillä oikeasti mitään väliä?
Mielikuvan luominen pelkästään kirjallisen annin perusteella on taito, jota kaikki kirjallisuutta jossain määrinkään harrastavat haluavat opetella ja saavuttaa. Se, että olen jonkun ihmislapsen tässä maailmassa nyt saanut tähän niin sanottuun ytimeen opastettua, antaa se kieltämättä intoa jatkaa tätä niin perinteisen ihanaa paskanjauhamista aina eteenpäin ja eteenpäin. Itsepä tätä kuljetatte arvon lukijani tähän suuntaan.
Aiheen turhuus näyttää olevan kaikilla eniten huulilla oleva kysymys suuren maailman äärellä, mikä minua ainakin kummastuttaa hieman. Tarvitseeko katsella maailmaa niin suppein silmin että tällainen häiritsisi? Annan ihmisille mahdollisuuden tehdä tämän asian kanssa mitä ikinä haluttaakaan, sen enempää itseäni jumalalliseen asemaan nostamatta ja silti te valitatte, ettei sekään kelpaa. Tästä voin päätellä ihmisten kaipaavan rajoituksia, koska eivät itse osaa kohdentaa ajatustaan näinkään yksinkertaisessa asiassa. Onko tämä aihe sitten turha? Vai pitäisikö siis perustaa kyseistä otsikkoa kantava ketju, joka aiheena käsittelee kyseisen aiheen turhuutta. Varsin hieno kuvitelma, jota ideaa saa toki lainata vapaasti. Itse toteuttaisin ajatuksen näin:
Otsikko: Onko tämä aihe turha?
Tekstiosuus: Tässä topicissa keskustelemme siitä, onko tämä aihe turha.
Voisi toimia. Ehkä. Minusta tuntuu että ylläpitopiireissä kummastellaan minua jo muutenkin niin kieroin silmin, etten ehkä uskalla ainakaan ihan tässä tilanteessa lähteä sellaista ketjua avaamaan. Kyllähän tuostakin aiheesta sivun tai kaksi pyöräyttäisi ihan lonkaltakin, sehän on selvä.
Lakatkaa siis narisemasta tyhjää ja sanokaa jotain oikeaa asiaa, jos on sanottavana, muutoin olkaa hiljaa ja tupiskaa itseksenne kuinka tällainen on kerrassaan hirveää ja kamalaa käyttäytymistä. Gravedigger toi tähän keskusteluun sisältöä, sillä minua ainakin kiehtoi mielikuvana tuollainen 80-luvun Bowie-look, vaikkakin hän mielestäni enemmän epäilyttävältä hyypiöltä 70-luvulla vaikuttikin. Kiitos siitä. Musiikkivertaus on myös sikäli osuva, että koska oma taiteellinen lahjakkuuteni ei sillä(kään) alalla ole mitenkään mairitteleva ja joudun panostamaan kuunteluun enemmän, kohdistan mielenkiintoni progressiivisen rokin syövereihin. Monimutkaisuus on taidetta, miksei myös sekasortokin jossain määrin, joskin äärimmilleen yksinkertaistettuna tuo monimutkaisuus se vasta taidetta onkin. Vaikka sorrun jokseenkin tarkoituksellisesti tiluttamaan kirjallisesti skaalaa läpi tyylitiedottomasti, katson sen tuovan syvyyttä keskusteluun perinteisen ”haista vittu ite” –linjaan verrattuna. Ei siinä mitään, tykkäähän joku Britneystäkin eikä häntä voi tuon takia tuomita.
Koska tämä eittämättä näyttää aiheuttavan pahansuopia ilmeitä aina vaan enemmän, katson aiheelliseksi luoda tiivistyksen ketjun aiheesta:
Nimimerkki viivaa koskevat nokittelut
+ bonuksena kysy mitä haluat niin viiva vastaa mitä haluaa, ynnä muuta turinaa.
Olinko pukenut tuon sanoman jotenkin hankalaan asuun vai mikä tässä nyt on niin epäselvää? Olkoonkin sitten provosoitumisen viimeinen pisara tai jotain ihan muuta.
Meillä monilla on syymme kirjoitella eri palstoille juttuja, syitä, joista edes viiva ei voi tietää.
Onkos se siis väärin, että kirjoittajat purkavat, kuka pahaa oloaan tänne, kuka taas ihan oman itsekkyytensä vuoksi tänne kirjoittelee toivoen, jospa joku ottaisi hänet edes joskus tosissaan.
Olemmeko siis kaikki kirjoittajat väärässä, kun tätä harrastamme?
Emme ole, vaan sikki tämäkin sivusto on luotu, että tänne saa vapaasti, toki lakia kunnioittaen, kirjoittaa eri asioista, jostka mieltä painavat, tai ovat itsestä kiinnostavia.
Nikke viiva on narsisti, jonka on pakko myös jonnekin kirjoittaa ja kuvitella, että joku älyää hänen ylivoimaisen filosofiansa ja huumorintajunsa, sillä muuten hän ei näille palstoille kirjoittelisi, vaan olisi jossain muualla foorumeilla, tuomassa iteseään esiin.
Viivasta tuleekin mieleeeni -70 luvun vasemmistoradikaali, joka uskoi kommunismin ihmeelliseen ja maagisen voimaan, sekä Neuvostoliiton voittamattomaan ihanuuteen.
Nämä utopistit olivat yleensä hyvin koulutettuja ja taiteellisilla lahjoilla varustettuja, mutta silti niin vietävissä, että oikein peloittaa, että he ovat tämän päivän päättäjiämme, joista tosin suurin osa on tullut järkiinsä ja loputkin kääntäneet takkinsa, sekä liittyneet vireiden arvojen puoustajiin, jota kautta vielä kiusaavat maatamme, toivoen, että kommunisminen aate "viel kerran herää", ja he pääsevät näyttämään voimaansa.
Tuleekin väistämättä mieleen, onko tämä nikki viiva jäänne sieltä seiskytluvulta, ainakin tyyli on kovin samanmoinen.
Onkos se siis väärin, että kirjoittajat purkavat, kuka pahaa oloaan tänne, kuka taas ihan oman itsekkyytensä vuoksi tänne kirjoittelee toivoen, jospa joku ottaisi hänet edes joskus tosissaan.
Olemmeko siis kaikki kirjoittajat väärässä, kun tätä harrastamme?
Emme ole, vaan sikki tämäkin sivusto on luotu, että tänne saa vapaasti, toki lakia kunnioittaen, kirjoittaa eri asioista, jostka mieltä painavat, tai ovat itsestä kiinnostavia.
Nikke viiva on narsisti, jonka on pakko myös jonnekin kirjoittaa ja kuvitella, että joku älyää hänen ylivoimaisen filosofiansa ja huumorintajunsa, sillä muuten hän ei näille palstoille kirjoittelisi, vaan olisi jossain muualla foorumeilla, tuomassa iteseään esiin.
Viivasta tuleekin mieleeeni -70 luvun vasemmistoradikaali, joka uskoi kommunismin ihmeelliseen ja maagisen voimaan, sekä Neuvostoliiton voittamattomaan ihanuuteen.
Nämä utopistit olivat yleensä hyvin koulutettuja ja taiteellisilla lahjoilla varustettuja, mutta silti niin vietävissä, että oikein peloittaa, että he ovat tämän päivän päättäjiämme, joista tosin suurin osa on tullut järkiinsä ja loputkin kääntäneet takkinsa, sekä liittyneet vireiden arvojen puoustajiin, jota kautta vielä kiusaavat maatamme, toivoen, että kommunisminen aate "viel kerran herää", ja he pääsevät näyttämään voimaansa.
Tuleekin väistämättä mieleen, onko tämä nikki viiva jäänne sieltä seiskytluvulta, ainakin tyyli on kovin samanmoinen.
Huomenta Hessu.
Ja jottei eilinen viittaukseni kirjallisella annilla annettuun visuaaliseen mielikuvaan olisi mennyt ihan hakoteille, saimme siitä juuri varmistuksen ja vielä ihan kirjailijan kädestä. Tarkoittaako se sitten tässä tilanteessa samaa kuin mitä ”kuin isän kädestä” –sanonta kuvaa, on eri asia. 70-luvun vasemmistoradikaali tiluttamassa toisella kerralla jo puhkikulunutta sooloaan vahvassa meikissään on siis taso, mihin olemme päässeet.
Noilla vasemmistohipeillä oli tavoite, kuten Hessu edellä viittaa, ja tarve jopa ylikorostaa aatettaan. Romantisoida ja dramatisoida silmät kiiluen. Kaiketi heihin samaistuminen oli boheemimmassa porukassa kohtuullisen helppoa ja vaivatonta. Pössyttelyä nurtsilla pää sekaisin kuin seinäkello ja siitä sitten panemaan yksitellen tai porukalla toisiaan nuorisoseurantalon katveeseen. Jännitystäkin oli elämään saatavissa joillekin jopa Stasin muka-agenttiuden muodossa. Ja saihan siitä helvetti vielä rahaakin, kun näpsi tyhjänpäiväisiä kuvia Euroopan pikkukaupunkien rautatieasemista ja raportoi jonkun länsimaisen lehden uutisoinneista. Tämä materiaali toimitettiin sille mustaan pukeutuneelle aurinkolasipäiselle hemmolle joka päivysti kadunkulmassa oikea käsi hamuten povitaskua, pälyillen ympärilleen ettei kukaan vain näkisi. Kukapa nuori ei tuollaisesta elämästä edes vahingossa joskus unelmoisi. Sehän oli vähän kuin olisi itse James Bond. Väittäisin poliittisen aatteen olleen jokseenkin sivuseikka noissa ympyröissä ja se ehkä nykyisin näitä risupartapoiitikkoja kaihertaakin. Aina kun työtävieroksuva hampuusi puhuu työläisen asemasta tai alemman keskiluokan intoilija porvariuden autuudesta satasella tehdyn lottokuponkinsa kanssa, toiveissaan itsekin omistaa joskus tehdas, ollaan äärimmäisten kysymysten äärellä.
Siinä mielessä Hessun arvio menee tässä vaiheessa hitusen metsään, että olen itse melko varovainen mielipiteitteni kanssa. Haluan varmistaa kantani vielä moneen otteeseen ja vielä vähän eri kantilta katsottuna. Vähättelen myös mielelläni pikkuseikkojen osuutta suurissa asioissa. Halveksin avoimesti ihmisten tyhmyyttä olematta itse oikeasti yhtään sen viisaampi. Ja miksi minun pitäisikään olla? Jonkunhan pitää se ääneen sanoa, joka kuitenkin suurella osalla häiritsee.
Edelleenkin kirjoittamisesta. Olen huomannut sen olevan loistava keino purkaa todellakin pahaa oloaan ja miksei hyvääkin. Pahaan oloa on vain helpompi alkaa työstämään ulos, mikä voi toki tarkoittaa yksinkertaistettuna vaikka esimerkiksi kiroilua. Pahaa oloa ei kuitenkaan ole helppo kuvata uskottavasti; usein joku aggressiivinen kissantappohevi saa aikaan lähinnä humoristisia piirteitä kun angstiteini huutaa niin että kuola vain suusta singahtelee, kuinka repii luontokappaleelta raajoja irti särökitaran särkiessä äänivallia taustalla. Lyödään vielä biisin päätteeksi kirvesotteella skeba vahvistimesta sisään niin johan silloin huomaa viimeistään, kuinka saatanan paha olo sitä nyt olikaan. Kyllä, etsin maailmasta virheitä ja naureskelen niille yksinäni. Tämä ketju on luettu yli kuusisataa kertaa ja väittäisin etten ole itse avannut tätä kuin korkeintaan viisisataa kertaa. Onko sillä oikeasti mitään väliä, kirjottaisinko tätä johonkin blogisivustolle jota lukisi ehkä kolme ihmistä vai tänne, jossa minun ei tarvinnut edes nähdä ylimääräistä vaivaa kaikenmaailman oheishörinöillä? Edelleenkin, menetin hermot, josta syystä halusin luoda kanavan jossa vittuiluun erikoistuneet tahot voivat tulla sanomaan päin naamaa jos jokin kaihertaa. Ei niitä nyt täällä näy, tietenkään ei, koska he haluavat vain sivulauseissa piikitellä, eikä heillä ole munaa lähestyä aihetta tältä kantilta. Tai sitten he tajusivat vihdoin säälittävyyteni ja ehkä lopettavat moisen tyhjänpäiväisyyden ja keskittyvät asiaan. Onhan merkit tuosta jälkimmäisestä todella selvästi havaittavissa. Olen laantunut siitä kun ketjuni avasin, mutten ottaisi tätä ehkä kuitenkaan pois täältä vaikka voisinkin. Möllöttäkööt tässä ja vaipukoot unholaan sitten kun tulee se hetki, ettei tänne enää kukaan kirjoita. Onpahan ollut olemassa jos joku asiaa joskus kysyy. Ketjun todellinen tarkoitus on tosin häipynyt yhä kauemmaksi sen alkuperäisestä tarkoituksesta, mutta sellaista sattuu.
Hyvää viikonalkua kaikille tasapuolisesti. Olen pahoillani että aihe lipsahti vähän ohi kirjoituksestasi, toivottavasti tämä kuitenkin vastasi jollain tavalla kysymyksiisi.
Ja jottei eilinen viittaukseni kirjallisella annilla annettuun visuaaliseen mielikuvaan olisi mennyt ihan hakoteille, saimme siitä juuri varmistuksen ja vielä ihan kirjailijan kädestä. Tarkoittaako se sitten tässä tilanteessa samaa kuin mitä ”kuin isän kädestä” –sanonta kuvaa, on eri asia. 70-luvun vasemmistoradikaali tiluttamassa toisella kerralla jo puhkikulunutta sooloaan vahvassa meikissään on siis taso, mihin olemme päässeet.
Noilla vasemmistohipeillä oli tavoite, kuten Hessu edellä viittaa, ja tarve jopa ylikorostaa aatettaan. Romantisoida ja dramatisoida silmät kiiluen. Kaiketi heihin samaistuminen oli boheemimmassa porukassa kohtuullisen helppoa ja vaivatonta. Pössyttelyä nurtsilla pää sekaisin kuin seinäkello ja siitä sitten panemaan yksitellen tai porukalla toisiaan nuorisoseurantalon katveeseen. Jännitystäkin oli elämään saatavissa joillekin jopa Stasin muka-agenttiuden muodossa. Ja saihan siitä helvetti vielä rahaakin, kun näpsi tyhjänpäiväisiä kuvia Euroopan pikkukaupunkien rautatieasemista ja raportoi jonkun länsimaisen lehden uutisoinneista. Tämä materiaali toimitettiin sille mustaan pukeutuneelle aurinkolasipäiselle hemmolle joka päivysti kadunkulmassa oikea käsi hamuten povitaskua, pälyillen ympärilleen ettei kukaan vain näkisi. Kukapa nuori ei tuollaisesta elämästä edes vahingossa joskus unelmoisi. Sehän oli vähän kuin olisi itse James Bond. Väittäisin poliittisen aatteen olleen jokseenkin sivuseikka noissa ympyröissä ja se ehkä nykyisin näitä risupartapoiitikkoja kaihertaakin. Aina kun työtävieroksuva hampuusi puhuu työläisen asemasta tai alemman keskiluokan intoilija porvariuden autuudesta satasella tehdyn lottokuponkinsa kanssa, toiveissaan itsekin omistaa joskus tehdas, ollaan äärimmäisten kysymysten äärellä.
Siinä mielessä Hessun arvio menee tässä vaiheessa hitusen metsään, että olen itse melko varovainen mielipiteitteni kanssa. Haluan varmistaa kantani vielä moneen otteeseen ja vielä vähän eri kantilta katsottuna. Vähättelen myös mielelläni pikkuseikkojen osuutta suurissa asioissa. Halveksin avoimesti ihmisten tyhmyyttä olematta itse oikeasti yhtään sen viisaampi. Ja miksi minun pitäisikään olla? Jonkunhan pitää se ääneen sanoa, joka kuitenkin suurella osalla häiritsee.
Edelleenkin kirjoittamisesta. Olen huomannut sen olevan loistava keino purkaa todellakin pahaa oloaan ja miksei hyvääkin. Pahaan oloa on vain helpompi alkaa työstämään ulos, mikä voi toki tarkoittaa yksinkertaistettuna vaikka esimerkiksi kiroilua. Pahaa oloa ei kuitenkaan ole helppo kuvata uskottavasti; usein joku aggressiivinen kissantappohevi saa aikaan lähinnä humoristisia piirteitä kun angstiteini huutaa niin että kuola vain suusta singahtelee, kuinka repii luontokappaleelta raajoja irti särökitaran särkiessä äänivallia taustalla. Lyödään vielä biisin päätteeksi kirvesotteella skeba vahvistimesta sisään niin johan silloin huomaa viimeistään, kuinka saatanan paha olo sitä nyt olikaan. Kyllä, etsin maailmasta virheitä ja naureskelen niille yksinäni. Tämä ketju on luettu yli kuusisataa kertaa ja väittäisin etten ole itse avannut tätä kuin korkeintaan viisisataa kertaa. Onko sillä oikeasti mitään väliä, kirjottaisinko tätä johonkin blogisivustolle jota lukisi ehkä kolme ihmistä vai tänne, jossa minun ei tarvinnut edes nähdä ylimääräistä vaivaa kaikenmaailman oheishörinöillä? Edelleenkin, menetin hermot, josta syystä halusin luoda kanavan jossa vittuiluun erikoistuneet tahot voivat tulla sanomaan päin naamaa jos jokin kaihertaa. Ei niitä nyt täällä näy, tietenkään ei, koska he haluavat vain sivulauseissa piikitellä, eikä heillä ole munaa lähestyä aihetta tältä kantilta. Tai sitten he tajusivat vihdoin säälittävyyteni ja ehkä lopettavat moisen tyhjänpäiväisyyden ja keskittyvät asiaan. Onhan merkit tuosta jälkimmäisestä todella selvästi havaittavissa. Olen laantunut siitä kun ketjuni avasin, mutten ottaisi tätä ehkä kuitenkaan pois täältä vaikka voisinkin. Möllöttäkööt tässä ja vaipukoot unholaan sitten kun tulee se hetki, ettei tänne enää kukaan kirjoita. Onpahan ollut olemassa jos joku asiaa joskus kysyy. Ketjun todellinen tarkoitus on tosin häipynyt yhä kauemmaksi sen alkuperäisestä tarkoituksesta, mutta sellaista sattuu.
Hyvää viikonalkua kaikille tasapuolisesti. Olen pahoillani että aihe lipsahti vähän ohi kirjoituksestasi, toivottavasti tämä kuitenkin vastasi jollain tavalla kysymyksiisi.
Huomaatko viiva, kuinka tämä avaamasi sivu toimii.
Se saa ihmisten mielikuvituksen liikkeelle ja samaisen ihmisen hyvälle tuulelle.
Tätä tarkoitin kirjoituksessani ja uskon, että konstalle kirjoittaminen tänne on terapiaa kovien komemustensa takia, sillä kuten olen antanut itseni taas kerran väärin ymmärtää, konsta on vuosia saanut ponnistella lähes yksin suurta typerysjoukkiota vastaan, puolustellessaan Gussen sanomisia ja ristiin puhumisia.
Tilannetta ei yhtään ole helpottanut se, että Urho, tuo Bominjärven tragedian suuri valo, poistui sivustolta ovet paukkuen ja karmeista säpäleet lentäen, jättäen konsta rukan melkein yksin linnaketta puolustamaan.
Uskon myös, että konsta on moneen kertaan toivonut, jotta ihme sattuisi ja tulisi joku Urhon tasoinen, tai ainakin melko lähelle hänen ylivoimaista älykkyyttään hipovaa henkilöä kirjoittamaan hänen avukseen, ettei hänen yksin tarvitsisi Tenovuota kehua ja palata jatkuvasti selostamaan meille oppimattomille Brillen hematoomaa ja miksi se on aina merkki vakavasta aivoruhjeesta.
Nyt niin on käynytkin.
On ilmestynyt joukkoon nikke viiva, Sariola, ja vielä kaiken huippuna papillon, eli taivas on vastannut kolminkertaisesti siihen huutoon, jonka konsta on sinne lähettänyt.
Jospa me sitten tällä porukalla voisimme vittuilemalla jotenkin edistää tämän tragedian selvittelyä, mutta kuten olen huomannut, konsta ystävineen ei millään haluaisi, että murha ratkeaisi, vaan palikoivat jatkuvasti kapuloita paskarattaisiin, ilman sen kummempaa tehoa.
No kenties mielikuvitukseni keksii sukellusetsintäni jälkeen jotain uutta, eihän sitä koskaan tiedä ja jatkan täällä kirjoittelua, tai sitten häpeällisesti, ei noin en sano, sillä mitään kokeiluistani en häpeä, vaan jatkan kokeilujeni kannustamana edelleenkin mysteerin tutkimista.
Senhän sitten aika näyttää, joten vittuilemisiin.
Se saa ihmisten mielikuvituksen liikkeelle ja samaisen ihmisen hyvälle tuulelle.
Tätä tarkoitin kirjoituksessani ja uskon, että konstalle kirjoittaminen tänne on terapiaa kovien komemustensa takia, sillä kuten olen antanut itseni taas kerran väärin ymmärtää, konsta on vuosia saanut ponnistella lähes yksin suurta typerysjoukkiota vastaan, puolustellessaan Gussen sanomisia ja ristiin puhumisia.
Tilannetta ei yhtään ole helpottanut se, että Urho, tuo Bominjärven tragedian suuri valo, poistui sivustolta ovet paukkuen ja karmeista säpäleet lentäen, jättäen konsta rukan melkein yksin linnaketta puolustamaan.
Uskon myös, että konsta on moneen kertaan toivonut, jotta ihme sattuisi ja tulisi joku Urhon tasoinen, tai ainakin melko lähelle hänen ylivoimaista älykkyyttään hipovaa henkilöä kirjoittamaan hänen avukseen, ettei hänen yksin tarvitsisi Tenovuota kehua ja palata jatkuvasti selostamaan meille oppimattomille Brillen hematoomaa ja miksi se on aina merkki vakavasta aivoruhjeesta.
Nyt niin on käynytkin.
On ilmestynyt joukkoon nikke viiva, Sariola, ja vielä kaiken huippuna papillon, eli taivas on vastannut kolminkertaisesti siihen huutoon, jonka konsta on sinne lähettänyt.
Jospa me sitten tällä porukalla voisimme vittuilemalla jotenkin edistää tämän tragedian selvittelyä, mutta kuten olen huomannut, konsta ystävineen ei millään haluaisi, että murha ratkeaisi, vaan palikoivat jatkuvasti kapuloita paskarattaisiin, ilman sen kummempaa tehoa.
No kenties mielikuvitukseni keksii sukellusetsintäni jälkeen jotain uutta, eihän sitä koskaan tiedä ja jatkan täällä kirjoittelua, tai sitten häpeällisesti, ei noin en sano, sillä mitään kokeiluistani en häpeä, vaan jatkan kokeilujeni kannustamana edelleenkin mysteerin tutkimista.
Senhän sitten aika näyttää, joten vittuilemisiin.
Arvasin että Hessun tyhmyys onkin vain päälle liimattu hämäävä ominaisuus! Olen kaiketi kuin puulla päähän lyöty, sillä sieltähän se sanan säilä viuhahti ja vielä itse asiassa pysyen. Tämähän menee ihan mahdottomaksi, jos tätä vielä kauemmin jatkaa, mutta miksipä emme jatkaisi. Jos en minä olekaan ennen sinua kehunut, niin nyt kyllä hellin mieltäsi niin suopein sanakääntein, kuin vain keksin. No, en keksi tällä erää mitään positiivista, mutta tiedät tarkoitukseni olevan hyvä. Vai onko?
Olisiko tällä peräti puhdistava vaikutus pidemmässä juoksussa? Tunkkainen ilmapiiri on patistanut keskustelun osapuolet nurkkaan hakemaan asemiaan, eikä mikään oikein etene. Haluttaisi sanoa jotain, mutta se tuntuu turhalta. Olemme mielestäni turhaan hautoneet sotakirvestä kuukausikaupalla, piilotellen ujosti sanottavaamme jonkin turhanpäiväisen ketjun aiheessa pysymisen varjossa ja pelossa. Pelossa, että jollain häiritsee se, kuinka haluamme toisillemme sanoa suorat sanat päin naamaa. Sanoa asiat päin naamaa niin, ettei kenenkään tarvisi perääntyä hyvin alkaneesta vittuilusta sen taakse, kuinka ei-tämä-kuulu-tähän-aiheeseen, oman viimeisen asiallisen argumentin vanhentuessa jo viikkoja sitten. Kaivella toisen viestihistorian tyhmimmän tokaisun, löytää edes yksi yhdyssanavirhe, jotta saisi vain todeta toiselle, kuinka helvetin pöljä hän ainakin omasta mielestämme on. Logiikan perkele hiertää, mielikuvitus on kuin lastenkirjailijalla, liekö tuo muutenkaan nähnyt Bodominjärveä muuta kuin haalistuneessa mustavalkokuvassa, josta tosin älykkäämpi voisi analysoida vaikka veden leväpitoisuuden. Näiden, sekä viestihistorian perusteella minä, nimimerkki Viiva, avaan vittuiluosuuden suorasanaisemmin ja sanon sinulle Hessu: olet mielestäni pöljä, sinulla on logiikka lapsen tasolla, et ole perehtynyt aiheeseen lainkaan, provosoit ja vääristelet asioita tahallasi etkä tajua oikeastaan yhtään mitään mistään muustakaan. Tuo oli siis osittain provosoiva yritys ja siten tarkoituksellisen liioitteleva kuvaus siitä miltä minusta juuri nyt tuntuu.
Oikeastaan tuo viestisi sai minut väkisin hyvälle tuulelle ja joudun pahoittelemaan jo etukäteen että työaikani on rajallinen juuri nyt antamaan niin paljon saastaa niskaasi kuin mitä mielessäni olisit ansainnut. En usko sinun pahastuvan siitä. Kyllä, tämä muuten auttaa. Tuskin maltan odottaa kuinka täällä kohta kaikki ruoskivat toisiaan verenmaku suussa. Mutta oikeasti Hessu, viimeisen viestisi toinen virke oli oikeasti aika osuva.
Olisiko tällä peräti puhdistava vaikutus pidemmässä juoksussa? Tunkkainen ilmapiiri on patistanut keskustelun osapuolet nurkkaan hakemaan asemiaan, eikä mikään oikein etene. Haluttaisi sanoa jotain, mutta se tuntuu turhalta. Olemme mielestäni turhaan hautoneet sotakirvestä kuukausikaupalla, piilotellen ujosti sanottavaamme jonkin turhanpäiväisen ketjun aiheessa pysymisen varjossa ja pelossa. Pelossa, että jollain häiritsee se, kuinka haluamme toisillemme sanoa suorat sanat päin naamaa. Sanoa asiat päin naamaa niin, ettei kenenkään tarvisi perääntyä hyvin alkaneesta vittuilusta sen taakse, kuinka ei-tämä-kuulu-tähän-aiheeseen, oman viimeisen asiallisen argumentin vanhentuessa jo viikkoja sitten. Kaivella toisen viestihistorian tyhmimmän tokaisun, löytää edes yksi yhdyssanavirhe, jotta saisi vain todeta toiselle, kuinka helvetin pöljä hän ainakin omasta mielestämme on. Logiikan perkele hiertää, mielikuvitus on kuin lastenkirjailijalla, liekö tuo muutenkaan nähnyt Bodominjärveä muuta kuin haalistuneessa mustavalkokuvassa, josta tosin älykkäämpi voisi analysoida vaikka veden leväpitoisuuden. Näiden, sekä viestihistorian perusteella minä, nimimerkki Viiva, avaan vittuiluosuuden suorasanaisemmin ja sanon sinulle Hessu: olet mielestäni pöljä, sinulla on logiikka lapsen tasolla, et ole perehtynyt aiheeseen lainkaan, provosoit ja vääristelet asioita tahallasi etkä tajua oikeastaan yhtään mitään mistään muustakaan. Tuo oli siis osittain provosoiva yritys ja siten tarkoituksellisen liioitteleva kuvaus siitä miltä minusta juuri nyt tuntuu.
Oikeastaan tuo viestisi sai minut väkisin hyvälle tuulelle ja joudun pahoittelemaan jo etukäteen että työaikani on rajallinen juuri nyt antamaan niin paljon saastaa niskaasi kuin mitä mielessäni olisit ansainnut. En usko sinun pahastuvan siitä. Kyllä, tämä muuten auttaa. Tuskin maltan odottaa kuinka täällä kohta kaikki ruoskivat toisiaan verenmaku suussa. Mutta oikeasti Hessu, viimeisen viestisi toinen virke oli oikeasti aika osuva.
Niinhän sanotaan että aihe joka ei herätä keskustelua on kun huussinreikään huutelu, sillä saa vaan paskanhajun naamalleen ja jää silti huomaamatta.
Köyhä olen kirjoittajan taidoiltani mutta kuitenkin tänne kirjottelen koska asiaan joka minua kiinnostaa haluan sanoa oman mielipiteeni julki.
Toisaalta jos ketju alkaa esim. aiheella punanen pallo niin luultavasti siellä keskustellaan juurikin tästä punasesta pallosta ehkä poistuen aiheesta välillä palaten takas kuitenkin taas.Eli aiheenahan on nimenomaan viiva, viiva ja viiva. Hyvin ollaan aiheessa pysytty.Hyvä me!
En ala puolueelliseks enkä haluais olla täysin puolueetonkaan kerta kuitenkin menin tähän ketjuun itekkin kirjottamaan ehkä vähän liian ärtyneesti aiheeseen reagoiden. Se vaan on totta että kun ihminen alkaa puhumaan itestään niin siinä herää nopeasti ärtymys ja kun vieläpä huomaa että viestit taipuu narsistiseen ajatteluun siitä määrin että kuvittelee jokaisen novellin verran kirjottaessaan voittavansa sen erän itselleen ja voi naureskella muitten tyhmyydelle ja sivistymättömyydelle.
Voin kuitenkin vannoa että jos kirjottais tuon saman, johon tuhlaa puoli säälittävää elämäänsä yksinkertasesti ja ytimekkäästi saattas saada enemmän ymmärtäviä katseita ja ehkä joku hölmö saattas jopa yhtyä asiaas.
Tilanne on sanoinkuvailtavasti turha ja ei mihinkään johtava.
Kunnioitan yleensä perusteluja sillä väite ei ole mitään ilman sitä mutta voisko sen tehä silleen että ei vartavasten haluais muitten hyökkäävän vastaan? sekö sulla on tavotteena? kerro asias ja ongelmas lyhyesti niin ehkä tästäkin olis ollu jotain hyötyä..
Totta että nämä palstat toisinaan on kanavia ihmisten omien ongelmien hoitoon mutta kukaan sinua tuskin ymmärtää edelleenkään yhtään paremmin tai sun pointtias koko hommassa..
Huomaan ite nyt purkavani kiukkua tähän tilanteeseen ja vaikka halusin olla puolueeton nii ei käynyt.Vedin myös varmaan ennätyspitkän offtopicin.Sori.
Köyhä olen kirjoittajan taidoiltani mutta kuitenkin tänne kirjottelen koska asiaan joka minua kiinnostaa haluan sanoa oman mielipiteeni julki.
Toisaalta jos ketju alkaa esim. aiheella punanen pallo niin luultavasti siellä keskustellaan juurikin tästä punasesta pallosta ehkä poistuen aiheesta välillä palaten takas kuitenkin taas.Eli aiheenahan on nimenomaan viiva, viiva ja viiva. Hyvin ollaan aiheessa pysytty.Hyvä me!
En ala puolueelliseks enkä haluais olla täysin puolueetonkaan kerta kuitenkin menin tähän ketjuun itekkin kirjottamaan ehkä vähän liian ärtyneesti aiheeseen reagoiden. Se vaan on totta että kun ihminen alkaa puhumaan itestään niin siinä herää nopeasti ärtymys ja kun vieläpä huomaa että viestit taipuu narsistiseen ajatteluun siitä määrin että kuvittelee jokaisen novellin verran kirjottaessaan voittavansa sen erän itselleen ja voi naureskella muitten tyhmyydelle ja sivistymättömyydelle.
Voin kuitenkin vannoa että jos kirjottais tuon saman, johon tuhlaa puoli säälittävää elämäänsä yksinkertasesti ja ytimekkäästi saattas saada enemmän ymmärtäviä katseita ja ehkä joku hölmö saattas jopa yhtyä asiaas.
Tilanne on sanoinkuvailtavasti turha ja ei mihinkään johtava.
Kunnioitan yleensä perusteluja sillä väite ei ole mitään ilman sitä mutta voisko sen tehä silleen että ei vartavasten haluais muitten hyökkäävän vastaan? sekö sulla on tavotteena? kerro asias ja ongelmas lyhyesti niin ehkä tästäkin olis ollu jotain hyötyä..
Totta että nämä palstat toisinaan on kanavia ihmisten omien ongelmien hoitoon mutta kukaan sinua tuskin ymmärtää edelleenkään yhtään paremmin tai sun pointtias koko hommassa..
Huomaan ite nyt purkavani kiukkua tähän tilanteeseen ja vaikka halusin olla puolueeton nii ei käynyt.Vedin myös varmaan ennätyspitkän offtopicin.Sori.
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.
век живи, век учись.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5207
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Heh. Nythän näyttää siltä, että tämän ketjun tarkoituksen on tajunnut vain muutama henkilö, ehkä ne keihin se kohdistettiinkin. Ironiaa eikä sarkastisuutta tajuta, vaan se leimataan narsismiksi. No, viivahan on narsisti joten ehkä vittuilut osuivat oikeaan osoitteeseen. Unohdin vkoloppuna herjata tuota miestä, jolle aamulla nakkaisin rotsin niskaan ja huomauttaisin kohteliaasti että hississä on sitten peili, se kuitenkin jäi. Tässä siitä edestä.
Ironiaa eikä sarkastisuutta tajuta, vaan se leimataan narsismiksi. No, viivahan on narsisti joten ehkä vittuilut osuivat oikeaan osoitteeseen. Unohdin vkoloppuna herjata tuota miestä, jolle aamulla nakkaisin rotsin niskaan ja huomauttaisin kohteliaasti että hississä on sitten peili, se kuitenkin jäi. Tässä siitä edestä.Hei rimma ja kiitos vastauksestasi. Olisin mielelläni pukenut vaatimattomalta haiskahtavan nimimerkkisi ison alkukirjaimen varjoon, mutta silloin olisin tuntenut kirjoittavani eri henkilölle, siitä siis moinen ”puhutaan asiasta asian oikealla nimellä” –kohtelu. Loukkaantumisen vaaraa tässä tuskin on, sillä olethan mitä ilmeisimmin jo itsekin itsesi ”kastanut” tälle palstalle juuri tuolla nimenomaisella tyylillä.
Olen jo heti alkuun pahoillani, etten todennäköisesti voi asettua asemaasi ja siten myötäelämällä valaista matkaasi tällä pimeyden tiellä, mutta tupisen nyt jotain lämpimikseni, jotta tiedät ottaneeni sinut huomioon edes jollain lailla. Siitähän tässä lienee kysymys, huomioonottamisesta, koska en ole aikaisemmin suoraan Sinulle vastaustani kohdistanut. Ja syy, miksen voi enempää asettua asemaasi, johtuu siitä, etten oikeastaan ymmärtänyt juurikaan kirjoituksestasi. Todennäköisesti vika on tässä tapauksessa lukijassa, sillä kyllähän kun noinkin pitkään pätkään laittaa sanoja peräkkäin, siinä todennäköisyyslaskelman mukaan väkisinkin tulee ainakin yksi ymmärrettävä lause muodostettua. No, olihan tämä hitusen piikittelyä, mutta koska tuo näytti kirjallisessa asussaan niin kivalta lausahdukselta, niin en raski sitä poiskaan pyyhkiä. Tämä ei siis ollut ainakaan tietoista vittuilua. Muttamutta, viestisi käsitti myös muutaman kysymyksen, johon vastaan ilomielin. Tässä tapauksessa tosin yritän vain vastata.
Lupaus ja lupauksen pitäminen, siinä on monen ihmissuhteen oja ja allikko. Luottamuksen pettäminen pelkästään unohdukseen viitaten loukkaa vastapuolta erityisesti, sillä näin toimiessa on mahdollisuutena ainoastaan – sen oikean unohduksen lisäksi – viitata siihen ettei hän, jolle lupaus on kohdistettu, ole missään asemassa lupauksentekijän maailmassa. Hän on vain henkilö, joka voidaan vain unohtaa. Viittaan tällä etusivulla mainitsemaasi lausahdukseen: ” Minäkin annan huomenna tulla sydämeni kyllyydestä, olen silloin päissäni.” Tuota huomista olen odottanut nyt sydän syrjällään kohta viikon, toivottavasti se on viimeistään huomenna sillä muuten alan epäilemään, että olen se nimenomainen ihminen, jolle tehdyt lupaukset voidaan vain unohtaa, tuntematta sen kummempia tunnontuskia. No, kevennyksenä tosin voisin mainita, että huomasin tuon vasta nyt, mutta asian saa käsittää myös sillä toisella tavalla.
Lätistä voisin toki kauemminkin, mutta koska viestisi sisälsi lähinnä vanhan toistoa tämän ketjun antiin viitaten, jätän sen tässä vaiheessa tälle mallille. Hyvää viikonlopunodottelua myös sinne!
Olen jo heti alkuun pahoillani, etten todennäköisesti voi asettua asemaasi ja siten myötäelämällä valaista matkaasi tällä pimeyden tiellä, mutta tupisen nyt jotain lämpimikseni, jotta tiedät ottaneeni sinut huomioon edes jollain lailla. Siitähän tässä lienee kysymys, huomioonottamisesta, koska en ole aikaisemmin suoraan Sinulle vastaustani kohdistanut. Ja syy, miksen voi enempää asettua asemaasi, johtuu siitä, etten oikeastaan ymmärtänyt juurikaan kirjoituksestasi. Todennäköisesti vika on tässä tapauksessa lukijassa, sillä kyllähän kun noinkin pitkään pätkään laittaa sanoja peräkkäin, siinä todennäköisyyslaskelman mukaan väkisinkin tulee ainakin yksi ymmärrettävä lause muodostettua. No, olihan tämä hitusen piikittelyä, mutta koska tuo näytti kirjallisessa asussaan niin kivalta lausahdukselta, niin en raski sitä poiskaan pyyhkiä. Tämä ei siis ollut ainakaan tietoista vittuilua. Muttamutta, viestisi käsitti myös muutaman kysymyksen, johon vastaan ilomielin. Tässä tapauksessa tosin yritän vain vastata.
Kysymykset olivat minun makuun hieman sekavia, enkä ole täysin varma, mitä asia koskee joten joudun tulkitsemaan. Se, että tulkinta saattaa mennä niin sanotusti reisille (joskus jopa sukkahousuille, kuulemma), mahdollistaa toki jatkokysymysten asettelun tulevina arvuuttelun hetkinä. No kuitenkin, olettaisin Sinun viittaavan pohdinnassasi kirjoitukseni kenties provosoivaankin sävyyn. Mitäpä sitä kieltämään, sitähän se on. Se seikka on tosin tarkoituksellisesti jätetty piilottamatta sen syvemmälle tekstin syövereihin, että sen kyllä olisi/on huomannut jo aika moni sitä ääneen lausumattakaan. Ei sillä sen kummempaa pointtia ole, se nyt on vain tyyli kirjoittaa. Muutoin tavoitteet kirjoitusten osalta ovat nekin myös kohtuullisen yksinkertaisesti luettavissa suoraan, ei tarvi tonkia edes niitä rivien välejä. Asiani olen mielestäni sanonut ja sitä tarkennan aina tarvittaessa, ongelmani ovat pääasiassa henkilökohtaisia, eikä tästä kirjoittelusta, kuten ei myöskään esimerkiksi harrastuksista, imuroinnista kolmesti viikossa, portaiden lakaisusta kesken lumisateen, pillurallista, maisemien katselusta, seksistä muussa kuin lisääntymismielessä tai taukoliikunnasta ole lainkaan tai juuri ollenkaan hyötyä. Kaikkihan on periaatteessa turhaa, mutta silti sitä tekee kaikenlaista itseään viihdyttääkseen. Toivottavasti vastaus tyydytti uteliasta mieltäsi, älä epäröidä kysyä lisää, mikäli jäit edelleen vellomaan epätietoisuuden styroxlautalle, keskelle suolampea.rimma kirjoitti:Kunnioitan yleensä perusteluja sillä väite ei ole mitään ilman sitä mutta voisko sen tehä silleen että ei vartavasten haluais muitten hyökkäävän vastaan? sekö sulla on tavotteena? kerro asias ja ongelmas lyhyesti niin ehkä tästäkin olis ollu jotain hyötyä..
Hei Loka. Tämä ei toki ole arvoistasi, että piilotan vastauksesi tänne toisen viestin alle, mutta toivon sisimmässäni Sinun sen ymmärtävän. Alla oleminen noin hentoiselle ja herkälle tytölle on muutoinkin kohtuullisen alistava kokemus, riippuen toki millaisen mörssärin päälle kuvittelee. No, mehän emme kuvittele tällaisia juuri lainkaan, eikä varsinkaan näin julkisesti, mutta voinen vinkata viattomasti vihjeenä, että voit tulla itse päälleni ihan milloin haluat. Tai älä ihan nyt tule, kun oon töissä johonkin tuonne kolmeen, tuu vasta sitten.Loka kirjoitti: Heh. Nythän näyttää siltä, että tämän ketjun tarkoituksen on tajunnut vain muutama henkilö, ehkä ne keihin se kohdistettiinkin. Ironiaa eikä sarkastisuutta tajuta, vaan se leimataan narsismiksi. No, viivahan on narsisti joten ehkä vittuilut osuivat oikeaan osoitteeseen. Unohdin vkoloppuna herjata tuota miestä, jolle aamulla nakkaisin rotsin niskaan ja huomauttaisin kohteliaasti että hississä on sitten peili, se kuitenkin jäi. Tässä siitä edestä.
Lupaus ja lupauksen pitäminen, siinä on monen ihmissuhteen oja ja allikko. Luottamuksen pettäminen pelkästään unohdukseen viitaten loukkaa vastapuolta erityisesti, sillä näin toimiessa on mahdollisuutena ainoastaan – sen oikean unohduksen lisäksi – viitata siihen ettei hän, jolle lupaus on kohdistettu, ole missään asemassa lupauksentekijän maailmassa. Hän on vain henkilö, joka voidaan vain unohtaa. Viittaan tällä etusivulla mainitsemaasi lausahdukseen: ” Minäkin annan huomenna tulla sydämeni kyllyydestä, olen silloin päissäni.” Tuota huomista olen odottanut nyt sydän syrjällään kohta viikon, toivottavasti se on viimeistään huomenna sillä muuten alan epäilemään, että olen se nimenomainen ihminen, jolle tehdyt lupaukset voidaan vain unohtaa, tuntematta sen kummempia tunnontuskia. No, kevennyksenä tosin voisin mainita, että huomasin tuon vasta nyt, mutta asian saa käsittää myös sillä toisella tavalla.
Lätistä voisin toki kauemminkin, mutta koska viestisi sisälsi lähinnä vanhan toistoa tämän ketjun antiin viitaten, jätän sen tässä vaiheessa tälle mallille. Hyvää viikonlopunodottelua myös sinne!