Tulilahti 1959 (ketju 1)

[Ravadas]

Siinäpä yksinkertainen vastaus siihen, että ”silminnäkijä” ei nähnyt tuokkospoikia maantiellä:
”Jospa tuo perunamaalla ollut todistaja kiinnitti huomiota vain Tulilahden tielle kääntyneisiin henkilöihin.”

”Kyllä mopomies saattoi olla esim. korjaavinaan ketjuja, jotta ei karkaisi liian seurattaviensa eteen. Tällöin hän saattoi tarkastella sekä eteen että taakse.” Mopomies siis NÄKI paikaltaan poikien seurailevan tyttöjä moottoripyörällä, mutta perunamaan täti ei? Pöytäkirjan mukaan todistaja huomioi seuraavaa: ”Kun mies oli jonkin aikaa ollut pysähtyneenä, oli kertoja huomannut Heinäveden kirkonkylän suunnasta ajavan polkupyörillä kaksi retkeilyasuista tyttöä.”

”Moottoripyöräpojat ovat saattaneet nähdä tapauksen vaikka 200 metrin päästä. Nyt ei kannata kuvitella tilannetta liian kaavamaisesti.”
Ei tietenkään saa liian kaavamaisesti ajatella. Tuli vain mieleen sellainen pikku yksityiskohta: miten pojat pystyivät 200 metrin päästä kertomaan miehen vaatetuksen, kasvonpiirteet ja mopon merkin?

”Tietysti mopomies haluaa nähdä, mihin tytöt kääntyvät, vai kääntyvätkö. Kyllä minäkin osaisin pysähtyä, varsinkin jos tietäisin, että siinä on leirintäalue (karttoja oli).”
Niinpä. Yleisin tapa varjostaa ihmisiä on kuitenkin ajaa heidän perässään. Näin ei tarvitse jokaisen tienhaaran kohdalla pysähdellä.

”Tärkein yksityiskohta on se, että perunamaalla ollut nainen näki tyttöjen kääntyvän Tulilahteen päin, ja näki myös mopomiehen kääntyvän Tulilahteen päin tyttöjen jälkeen. Se on olennainen sisältö. Muiden yksityiskohtien osalta voi spekuloida mielin määrin.”
Kyllä niillä yksityiskohdilla on vain ”spekuloitava” aika paljonkin, varsinkin silloin kun arvioidaan todistajan ja silminnäkijähavainnon luotettavuutta. Epäluotettavista todistajistahan poliisilla oli jo kokemusta tämän jutun kohdalla, naapurin täti L.K. kertoi nähneensä SEKÄ tyttöjen saapumisen että lähtemisen.

Mutta Sariola on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että todistajan ristiriitaiseen lausuntoon on täysin luonnollinen selitys. Todistaja puhui palturia. Hän on saanut poliisilta sen verran vinkkiä, että kyseessä on kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa ajanut mies, joka on pysähtynyt lähelle Tulilahden tienhaaraa. MUTTA: poliisi ei ole kertonut, että myös tuokkospojat olivat liikkeellä samaan aikaan samalla paikalla. Niinpä hän ei ole osannut liittää heitä tarinaansa. Poliisi ei myöskään ole kertonut tuokkospoikien kertomia kuvauksia: pitkälippainen hellelakki, tummahipiäinen, hyvin ruskettunut mies ja alla sininen mopedi. Niinpä hän on ”joutunut” kehittelemään oman kuvauksensa: musta baskeri ja ruskea nahkapusero – ja ajoneuvona joko moottoripyörä tai mopo.
Poliisi muuten osoitti luovuutta antaessaan STT:lle tiedotteen mopedimiehestä: tuokkospoikien kuvauksesta napattiin mopedi ja pitkälippainen hellelakki, perunamaan todistajan lausunnosta taas nahkapusero.

[Sariola]

No niin! Nyt Ravadas on julistanut palturiksi kahden (tai kolmen) todistajan lausunnot, koska ne eivät sovi hänen teorioihinsa:

1) Konemestati Kultamaa Ahmovaaran koululla on tunnistanut Holmströmin.

2) Tulilahden tiehaaran lähellä perunamaata kitkemässä ollut nainen oli nähnyt tyttöjen kääntyvän Tulilahden tielle ja mopomiehen kääntyneen heidän peräänsä. (Hatun tai muita asusteita silminnäkijät muistavat usein väärin, kun heiltä pyydetään kuvausta sellaisista yksityiskohdista, joihin he eivät ole kiinnittäneet huomiota.)

3) Taisi Ravadas julistaa pätemättömäksi myös sen rajavääpelin tunnistuksen, kun hän oli tavannut ja tunnistanut RH:n Pasasen kaupassa Heinävedellä "silmästä silmään".

Tuolla tavalla tapausten kulun saa täysin haluamakseen, kunhan vain julistaa kaikki sitä vastaan olevat todistajalausunnot pätemättömiksi. Helppo tapa. Se vain johtaa pois totuudesta.

[Ravadas]

Heh, en toki tohtisi koskea Sariolan rakkaaseen rajavääpeliin… Eikä konemestarin kertomuskaan minua juuri kiinnosta.

Sen sijaan tuon perunamaallaan ahkeroineen Sylvi Pellikaisen todistus kiinnostaa minua erittäin kovasti. Ennen tuokkospoikien ”muistin tarkentumista” ja tuota Pellikaisen ”silminnäkijähavaintoa” poliisi ei ollut alkuunkaan kiinnostunut mistään mopedimiehestä. 10.9.1959 poliisi sitten muutti dramaattisesti tutkintalinjaansa, ja pääpaino asetettiin juuri mopedimiehen löytämiseen.

Jos tuo Pellikaisen todistus oli sepitettä – ja näin voi hyvällä syyllä epäillä - silloin poliisin rikostutkinta ajautui aivan väärään suuntaan. Peruttamattomasti.

[Anyone]

Satuin tälle palstalle ihan vahingossa.

Olin kymmenen vanha Tulilahden murhien aikaan. Satuin näkemään niin tytöt kuin Homströminkin ihan läheltä. Kun Holmström tuotiin oikeuteen Heinävedelle niin menin niin kuin muutkin uteliaat paikalliset oikeuden eteen nähdäkseni vilauksen Holmströmistä. Näin hänet erittäin hyvin ja olen aivan varma että näin juuri häenet sinä kohtalokkaana iltana erään kioski/kahvilan vastapäätä tien toisella reunalla nojailemssa mopediinsa. Holmströn oli siinä seisoskelemassa jo enen kuin tytöt tulivat pyörillään. Tytöt kääntyivät melkein Holmströmin edestä toiselle puolen tietä kioski/kahvilan pihaan ja menivät kioskiin sisään. Itse seisoin heidän ja Holmströmin välissä kun tytöt ajaa hurautiivat kioskin pihaan. Samaan aikaan tuli paikalle minua vastapäiseltä suunnalta naapurin rouva. Me tervehdittiin toisiamme ja katseemme kääntyi tuohon outoon mieheen tien toisella puolen. Mies oli lyhyt, tanakka, ruskettunut, tummapukeinen. Heinävedellä siihen aikaan näki harvoin toisen paikkakuntalaisia.Tytöt olivat pukeutuneet hyvin lyhyiin shortseihin ja kesäpuseroihin ja heillä oli hellehatut jotka he nakkasivat pyörän satuloihin ennen kuin menivät sisään kioskii. Heinävedellä ei oltu nähty shortseja eikä hellehattuja.Tytöt olivat silmiinpistävän kauniita vielä kaiken lisäksi.Ei siis ihme jos heidän perään katsottiin. Oudolta se mopomieskin näytti Heinäveden kylätiellä.

Kun palasin kioskista niin paiklla ei näkynyt enää ketään. Oletin että mies ja tytöt olivat menneet samaan suuntaan kuin naapurin rouva, siis Varkauteen päin.

Hieman myöhemmin läksin äitini kanssa nostamaan verkkoja. Me käytiin joka ilta nostamassa ja laskemassa verkot. Meidän vene oli siinä samassa paikassa kuin haudankaivaja Koikkaalaisen venekkin, eikä siellä muuta paikkaa veneille ollutkaan. Me ei nähty tai kuultu mitään outoa tai en ainakaan muista. Venerantaan mentiin polkupyörillä.. Me mentiin Tuliniemen tietä pitkin joka siihen aikaan päättyi Kurkien talon luokse. Kurkien talo olipuinen iso kaksikerroksinen talo jossa oli iso parveke toisessa kerroksessa. Talo sijaitsi noin 50 metriä lahden poukamamasta mutta niin tiheän metsän keskellä ettei talon luota nänyt järveä eikä järveltä taloa. Me käveltiin hyvin kapeaa polkua pitkin venerantaan. Siinä oli noin 3-4 venettä yleensä isojen kivien välissä ja köysillä kiinni puunrungoissa jottei tuuli vie veneitä. Aivan vieressä seisoi se Koikkalaisen kalavaja, vai kenenkä lie ollut. En usko että se veneranta olisi ollut Koikkalaisen vuokraama. Rannan omisti kai kunta tai Kurjen perhe. Me käytiin nostamassa ja laskemassa verkot senkin jälkeen joka ilta jonkun aikaa, ehkä viikko tai kaksi, ennen kuin alkoi kuulua uutisissa että tyttöjen viimeiset jäljet johtavat Heinävedelle ja ehkpä juuri Tulilahteen. Sen jälkeen ei ikinä enää menty veneelle eikä kalaan. Siihen se lysti loppui.

[strangelove]

On aina mielenkiintoista, kun joku aikalainen kertoo omia kokemuksiaan. Mitä Heinävedellä oltiin mieltä Holmströmin syyllisyydestä? Entä ketä siellä vahvimmin epäiltiin?

[skavaböle]

Olin kymmenen vanha Tulilahden murhien aikaan. Satuin näkemään niin tytöt kuin Homströminkin ihan läheltä. Kun Holmström tuotiin oikeuteen Heinävedelle niin menin niin kuin muutkin uteliaat paikalliset oikeuden eteen nähdäkseni vilauksen Holmströmistä. Näin hänet erittäin hyvin ja olen aivan varma että näin juuri häenet sinä kohtalokkaana iltana erään kioski/kahvilan vastapäätä tien toisella reunalla nojailemssa mopediinsa.
....
Hieman myöhemmin läksin äitini kanssa nostamaan verkkoja. Me käytiin joka ilta nostamassa ja laskemassa verkot. Meidän vene oli siinä samassa paikassa kuin haudankaivaja Koikkaalaisen venekkin, eikä siellä muuta paikkaa veneille ollutkaan. Me ei nähty tai kuultu mitään outoa tai en ainakaan muista. Venerantaan mentiin polkupyörillä.. Me mentiin Tuliniemen tietä pitkin joka siihen aikaan päättyi Kurkien talon luokse. Kurkien talo olipuinen iso kaksikerroksinen talo jossa oli iso parveke toisessa kerroksessa. Talo sijaitsi noin 50 metriä lahden poukamamasta mutta niin tiheän metsän keskellä ettei talon luota nänyt järveä eikä järveltä taloa. Me käveltiin hyvin kapeaa polkua pitkin venerantaan. Siinä oli noin 3-4 venettä yleensä isojen kivien välissä ja köysillä kiinni puunrungoissa jottei tuuli vie veneitä. Aivan vieressä seisoi se Koikkalaisen kalavaja, vai kenenkä lie ollut. En usko että se veneranta olisi ollut Koikkalaisen vuokraama. Rannan omisti kai kunta tai Kurjen perhe. Me käytiin nostamassa ja laskemassa verkot senkin jälkeen joka ilta jonkun aikaa, ehkä viikko tai kaksi, ennen kuin alkoi kuulua uutisissa että tyttöjen viimeiset jäljet johtavat Heinävedelle ja ehkpä juuri Tulilahteen. Sen jälkeen ei ikinä enää menty veneelle eikä kalaan. Siihen se lysti loppui.

Ensimmäinen todiste minulle siitä, että R.H. olisi ollut tapahtuma-aikoihin Heinävedellä. Minusta tuo kirjoittamasi ja kokemasi on niin merkittävää, että toivottavasti olet käynyt kertomassa muistikuvasi & havaintosi myös poliisille.

Aika huimaa, että olet ollut jopa itse surmapaikan välittömässä läheisyydessä tekemässä havaintoja. Tämän ketjun sivulla 50 on nimimerkki Sariolan laittamat kaksi karttaa tapahtumapaikalta. Kummassakaan kartassa ei näy kertomaasi taloa (50 m rannasta) eikä polkua. Mikäli olette kulkeneet läheltä Koikkalaisen työkaluvajaa, niin samalla olette menneet melko läheltä hautapaikkaa...

[atmosphere]

Ohhoh. Samaa mieltä Skavabölen kanssa. Kyllä Anyone heitit melkoisen aikalaishavainnon kehiin. Havaintosi todistaa siis, että RH on ollut Heinäveden kylillä tapahtuaikaan ja seuraillut tyttöjä mainitsemallasi tapaa.

[Anyone]

On aina mielenkiintoista, kun joku aikalainen kertoo omia kokemuksiaan. Mitä Heinävedellä oltiin mieltä Holmströmin syyllisyydestä? Entä ketä siellä vahvimmin epäiltiin?

Siitä on jo 50 vuotta. Asuin Heinävedellä 13 vuotta lapsuudestani joten muutin pois sieltä viisi vuotta murhien jälkeen. Olen asunut nyt jo melkein 40 vuotta ulkomailla.

Ehdin kuitenkin oppia tuntemaan suuren osan kirkonkyläläisiä, ainakin nimeltä. Sen jälkeen olen käynyt vain kaksi kertaa Heinävedellä. Kirkonkylä on muuttunut paljon. Silloin vuonna -59 kirkonkylä oli todellalkin vain kylä pahanen kaukana valtateiltä.

Muistini on mitä se nyt kymmenvuotiaan silmin ja korvin on. Joitakin seikkoja iskostui hyvinkin tarkkaan mieleeni kun taas toiset seikat ovat täysin unohtuneet.
Muistan että aikuiset puhuivat paljon keskenään ja me lapset kuunneltiin hörökorvin.

Toiset olivat sitä mieltä että Holmström oli syyllinen kun taas toiset epäilivät paikallisia. Joistakin paikallisista puhuttiin ja huhuttiin paljonkin. Esimerkiksi haudankaivajasta. Niihin juoruihin ei aina varmasti ollut luottamista. Kylällä myös huhuttiin että toinen tuokkospojista olisi ollut kunnajohtajan poika. En muista edes että kuka oli silloin kunnanjohtaja Heinävedellä. Vaikutti siltä kuin yksi ja toinen alkoi epäillä toistaan. Kirkonkylässä asui paljon vanhempia naisia, eronneita, naimattomia ja leskiä. Miehistä oli pulaa. Useimmat pelkäsivät koska kukaan ei tiennyt että missä ja kuka on murhaaja. Ovet laitettiin visusti lukkoon ja tyttölapsia vahdittiin tarkkaan.

[Anyone]

Ensimmäinen todiste minulle siitä, että R.H. olisi ollut tapahtuma-aikoihin Heinävedellä. Minusta tuo kirjoittamasi ja kokemasi on niin merkittävää, että toivottavasti olet käynyt kertomassa muistikuvasi & havaintosi myös poliisille.

Aika huimaa, että olet ollut jopa itse surmapaikan välittömässä läheisyydessä tekemässä havaintoja. Tämän ketjun sivulla 50 on nimimerkki Sariolan laittamat kaksi karttaa tapahtumapaikalta. Kummassakaan kartassa ei näy kertomaasi taloa (50 m rannasta) eikä polkua. Mikäli olette kulkeneet läheltä Koikkalaisen työkaluvajaa, niin samalla olette menneet melko läheltä hautapaikkaa...

Ensinnäkin täytyy sanoa ettei poliisit kymmenvuotiaan näköhavainnoista välitä. Mutta naapurin rouva kertoi havaintonsa poliiseille. Sain sen tietää vasta aikuisena kun äitini kanssa keskuteltiin. Äitini sanoi että naapurin rouva oli hänelle kertonut näköhavainnostaan ja myös maininnut että minä olin paikalla. Minä en luonnollisestikkaan kertonut äidilleni että näin oudon miehen ja kaksi vieraannäköistä neitokaista kioskin luona. Eihän silloin vielä edes ollut murhia tapahtunut. En kertonut äidilleni edes myöhemmin että näin heidät, enkä kertonut edes sitä että kävin oikeussalin edustalla katsomassa kun Holmströmia tuotiin oikeuteen. Äiti olisi kuitenkin torunut minua että menin sinne uteliaana kurkkimaan. Oletin myös ettei äiti olisi uskonut minua jos olisin myöhemminkertonut että näin mopomiehen ja tytöt. Hän olisi sanonut vaan ettei tämä ole lasten asia. Mutta jälkeen päin tosiaan sain tietää että äitini sai tietää naapurin rouvalta että minäkin näin heidät.

Nuo piirretyt kartat eivät pidä oikein paikkaansa. Suohauta ei todellakaan sijaitse kummassakan kartassa oikealla paikalla. Rantaviivakaan ei pidä paikkansa. Siellä lahden pohjukassa todellalkin sijaitsi Kurjen perheen talo, usko tai älä. Mentiin siitä varmaan satoja kertoja ohi. Sunnuntai aamuisin jos meni ohitse niin Kurjen isäntä soitti usein trumpettia tai jotain vastaavaa parvekkeella niin että metsä kaikui. Polku sinne veneille oli hyvin kapea ja täynnä juuria. Korkeita puita tiheässä ja mustaa multaa joka oli kesälläkin kostea joten harvoin siitä pääsi veneelle kastelematta varpaitaan. Talvella me ei koskaan käyty siellä. Kurjen talo sijaitsi ennen puroa.

Ns. Koikkalaisen vaja oli kyhätty kasaan muutamista laudoista ja ovea piteli puulinkku kiinni ettei tuuli heittele ovea. Sisään en ole katsonut koskaan. Koppi saattoi olla yhteinenkin. Ehkä sen omisti Kurjet.

Muuten Koikkalainen asui juuri Tulinieemeen, sii Kurkoen talolle menevän tien varressa, aivan Varkauteen menevän tien lähellä. Koikkalaisen talon näkee Varkauden tieltä. Koikkalaisen taloa vastapäätä Tuliniemeen menevän tien varrella sijaitsi muutama talo. En muista ketä niissä asui. Mutta sen jälkeen oli vain synkkää metssä kunnes saavuttiin Kurjen talolle joka seisoi siellä synkän metsän keskellä yksikseen.

Leirialueelle menevä tie lähti ns. Multalan mutkasta, noin 50 metriä Tuliniemeen menevän tien suusta eteenpäin samalla oikealla puolen tietä kun mennään Varkauteen päin. Multalan mutka oli noin 45 asteinen mutka Varkauden tiessä. Siinä oli pieni kylttikin jossa luki Leirialue. Harva edes paikkakuntalainen tiesi leirialueen olemassaolosta. Harvoin siellä taisi ketään käydä mitä nyt lähellä asuvat lapset kävivät siellä uimassa kesäisin. Tai salasuhteissa elävät. Synkkä korpi se oli koko se Tulilahti silloin.

Leirialueella olen käynyt vain kerran, kesällä -60 katsomassa hautaa. Utelias kun olin. Sitäkään en kertonut äidilleni.

[Anyone]

Ohhoh. Samaa mieltä Skavabölen kanssa. Kyllä Anyone heitit melkoisen aikalaishavainnon kehiin. Havaintosi todistaa siis, että RH on ollut Heinäveden kylillä tapahtuaikaan ja seuraillut tyttöjä mainitsemallasi tapaa.

En ole lukenut näitä kaikkia viestejä tässä ketjussa, ei aika riitä. Emmin alkuun että kirjoitanko vaiko en.

Päätin kuitenkin kirjoittaa sillä olen ihan varma siitä että Holmström oli silloin Heinävedellä. Hänen ulkomuotonsa ja hänen katseensa ennen kaikkea tulen muistamaan koko ikäni.

Olen kelannut nämä tapahtumat mielessäni monet ja monet kerrat. Olen myos miettinyt sitä että koska ja missä vaiheessa Holmström mahdollisesti alkoi jälittää tyttöjä sillä aivan silmin nähden hän sen teki. Olen myös miettinyt sitä että olivatko tytöt tietoisia Holmströmin jäljittämisestä. Sillä kun tulin siihen kioskille niin Holmström seisoi jo silloin tien puolessa, kioskia vastapäätä ja nojaili mopoonsa. Tytöt tulivat hänen perästään ja yhtäkkiä kurvasivat kioskille, muutama metri vain Holmströmin nenän edestä, ja minun nenän edestä ja naapurin rouvan selän takaa hänen ohitseen. Ei Holmström ole voinut mistään tietää että tytöt tulisivat pysähtymään kioskille, vai tiesikö hän sen. Oliko hän kuullut että tytöt kyselivät kioskia tai kahvilaa. En tiedä, eikä sitä tiedä kukaan muukaan. Kello oli silloin jotain 18 ja risat, ehkä 18.30. Äitini lopetti työt kello 18. Hän tuli kotiin usein miten siinä 18.10-18.15. Sillä aikaa kun hän laittoi päivällistä niin minä läksin käymään kioskilla. Mitä menin kioskilta ostamaan niin sen olen täysin unohtanut.

Olen myös miettinyt sitä että mitä Holmström halusi oikein kytätsessään tyttöjä. Noh olivathan tytöt kauniita ja "vähissä asusteissa" mutta tuskin hän sentään halusi murhata heitä. Hän ehkä vaan, kun sattumalta osui kaunista katseltavaa, nautti näkemästään. Hän ei malttanut muuta kuin seurata heitä leirialueelle. Ja kun tuokkospojat läksivät niin hän ei enää kestänyt ja hermot pettivät.

[Sariola]

Mielenkiintoisia tietoja.

Myös aikaisemminkin esillä olleiden tietojen perusteella on mielestäni ollut täysin selvää, että RH seuraili tyttöjä, ja meni heidän perässään myös sinne leirintäalueelle. Olen myös henkilökohtaisesti melko varma, että niiden kahden siellä olleen nuoren näkemä tummapukuinen mies oli juuri Holmström. Se tuomari, joka olisi joutunut tuomitsemaan H:n on myös todennut, että näyttää selvältä, että RH oli myös ollut leirintäalueella. Silti hän oli todennut, että noilla tiedoilla hän ei olisi todennäköisesti tuominnut Holmströmiä, mutta se on jo eri asia. Oikeuden päätökseen tarvitaan vahva näyttö. Yön tapahtumia tuokkospoikien lähdön jälkeen ei ole ollut kukaan näkemässä. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu DNA juttuja - ehkä niitä olisi tarvittu, ennenkuin tuomio olisi voitu antaa. Vaan, kukapa tietää aivan varmasti, miten olisi käynyt oikeudessa, jos jottu olisi päässyt sinne asti. Tarkoitan edellisellä, että syylliseksi toteava tuomio. Joku tuomio tietysti olisi tullut, mutta se olisi voinut olla vapauttava, kuten kävi Bodomin tapauksessa.

Kirjoittajan tiedot eivät olleet minulle yllätys. Myös poliisilla on todennäköisesti aineistoa, jota ei ole yleisessä tiedossa. Rikoshan on edelleen selvittämättä.

[Wallabi]

Kiitos Anyone että rohkaistuit kirjoittamaan kokemuksistasi! Aikalaiskertomuksia paikan päältä ei ole tällä palstalla liiaksi asti, varsinkaan näistä vanhemmista tapauksista.

[strangelove]

Olen toki jo aiemminkin ollut sitä mieltä, että Runar oli Heinävedellä. Tuo kertomus antaa hyvin lisävahvistusta tälle.

Anyone, tunsitko L:n väen? Hehän asuivat ihan siinä leirialueen kupeessa. Heitä on epäilty myös vahvasti, mitä sanoisit heistä?

[Anyone]

Kiitos Anyone että rohkaistuit kirjoittamaan kokemuksistasi! Aikalaiskertomuksia paikan päältä ei ole tällä palstalla liiaksi asti, varsinkaan näistä vanhemmista tapauksista.

No ei kestä.
Täytyy vaan sanoa että viime päivien Tulilahden murhien muisteleminen melkein vei minulta yöunet. Oli se kai sen verran traumaattista aikaa. Ajattelin myös kaikkia niitä jotka olivat silloin lapsia joiden isiä, setiä, veljiä, naapurin miehiä jne kuulusteltiin ja epäiltiin murhista. Kuinka hirveät traumat heille on jäänyt kun meikäläisellekin jolla ei ole sinäänsä yhtään mitään murhien kanssa telemistä on vieläkin melko traumaattista musitella tapahtumia. Minulla ei pitäsi olla ainoatakaan sukulaista edes Heinävedellä.

Vanhimmat ovat jo kuolleita ja meitä jotka silloin oltiin lapsia, alle kaksikymppisiä on varmasti joukko vielä elossa. Useimmat eivät vaan jaksa ennä kerrata tapahtumia. Parempi unohtaa.

[Anyone]

Olen toki jo aiemminkin ollut sitä mieltä, että Runar oli Heinävedellä. Tuo kertomus antaa hyvin lisävahvistusta tälle.

Anyone, tunsitko L:n väen? Hehän asuivat ihan siinä leirialueen kupeessa. Heitä on epäilty myös vahvasti, mitä sanoisit heistä?

Minun muistikuva Lyytikäisistä on hyvin sekava. Mitään konkreettista en muista, ikävä kyllä. Luulen että tiedän kuitenkin missä heidän talonsa sijaitsi, viimeisenä siinä leirialueelle menevän tien varressa. Ensimmäinen talo oli Pellikaisen, toinen Kauhasen ja sitten en muista kuinka monta taloa siinä sen jälkeen oli.

Mietin että mistähän se johtui että tunsin parhaiten lapset ja vanhukset kylässä. Ehkä se johtui siitä että tyttönä minun ei pitänyt tervehtiä nuoria miehiä tiellä eikä käydä heidän kanssaan juttusille. Vanhempia ihmisiä taas piti tervehtiä, se kuului kasvatukseen. Nuoremmat taas tunsin koulun kautta. Leikittiin, uitiin, hiihdettiin, pyöräiltiin ja pelattiin yhdessä.

Veerti Koikkalainen oli paikallisista kauimman aikaa pidätettynä ja hänestä kulki paljon juttua. Olihan Veerti kaikille tuttu kylässä ja kova puhumaan. Veertillä oli tapana sanoa kaikki mitä sylki sattui tuomaan suuhun. Veerti oli kova työmies. Haudankaivuun lisäksi hän tyhjensi kylän herrasväen ykistyisiä likaviemäreitä, ajoi heidän roskia kaatopaikalle, oli monen monella rakennustyömaalla töissä, tappoi sikoja ja kanoja. Kylällä puhuttiin että se lapio olisi ollut Veertin mutta poliisithan eivät pystyneet tunnistaman lapion kohtaloa. Veertin vaimon kerrotiin polttaneen Veertin verisiä vaatteita. Veerti oli mukamas ollut juuri kanoja tappamassa. Veertin vaimo joutui hoitoon, sen verran koville hänen miehensä epäilyt otti.

Vielä hieman hautapaikasta tässä saman tien. Ne kaksi piirrettyä karttaa ei mielestäni pidä paikkaansa. Niissä on hauta merkattu aivan väärään paikkaan. Hauta oli paljon lähempänä leirialuetta, tai oikeastaan aivan välittömässä läheisyydessä, aivan avoimella paikalla. Kaikki jotka siellä kävi katsomassa hautaa menivät leirialueelle, ei Tuliniemeen menevän tien kautta. Itse kävin leirialueella vain kerran, kesällä -60. Itse leirialue oli kallioisella mäenmynkyrällä. Sen oikealla puolen, jos seisoo kasvot järvelle päin, oli se suotunut avoin alue, hieman alempana kuin teltta-alue. Suotunut alue oli nähtävästi syntynyt vuosisatojen varrella kun keväisin lumet suli ja valutti multaa ja mutaa siihen järvenrantaan. Se suotunut alue oli uloke, niemeke siinä ranstaviivassa. Siinä ei kasvanut juuri muuta kuin jotain vesiaksveja. Siinä oli kaikenlaista rompaa, vanhoja lahonneita puunoksia ja laudanpätkiä sun muuta. Keväsin siinä on varmasti ollut hyvinkin kosteaa lumien sulettua. Rantaviiva ei suinkaan ollut suora kuten kartoista voisi päätellä. Heti sen suoalueen jälkeen oli tiheää metsää ihan rantaan saakka. Kyllä siitä kävellen rantaa pitkin pääsi sinne venevalkamaan ja Tulilahden pohjukkaan.

Tässä on kuva siitä hautapaikasta. Voi olla että tämä kuva on jo laitettu tänne.

http://www.alibi.fi/s/f/editor/images/0 ... sket_6.jpg

Minun mielestä ei ole ihme että polkupyörät heitettiin siihen lahteen eikä syvemmälle, kauemmaksi. Murhaaja on voinut ehkä jopa nähdä tuosta suoniemekkeestä venevalkaman häämöttävän kauenpana. Hän on hyvinkin päässyt kävellen venevalkamaan ja ottanut siitä veneen sillä ei ne veneet olleet lukittu millään lailla. Hän souti leirialueen laiturille, haki polkupyörät laiturille, asetti ne veneeseen ja souti takaisin venevalkamaa kohti ja heitti polkupyörät lahteen ennen kuin vei veneen takaisin valkamaan. Käveli takaisin lierialueelle rantaa pitkin tai metsän läpi.

Enkä pidä ihmeenä sitäkään ettei sammakomiehet heti löytäneet polkupyöriä. Kyllä se lahden pohja on niin paksun mullan ja mudan peittämä että kun sammakkomiehet hapuilivat ja haravoivat lahden pohjaa niin multa ja muta levisi veteen ja siellä veden alla oli varmasti vaikea nähdä. Lahden nimi olisi pitänytkin olla Multalahti, kuten se seuraava lahti on nimeltään. Kermajärvessä, tai Kermanjärvessä kuten paikalliset sitä kutsuivat on todella musta ja pelottava pohja. Mutta sellaisessa multapohjaisessa maassa on vesi yleensä puhdasta.