Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[Inanna]

Hyyssäri koettaa kosiskella lukijoita. Samoin muut lehdet. Sama lopputulokselle, kunhan pyörä pyörii.

Vahvimpia kandidaatteja "näyttöjen" valossa ovat ojankaivaja & lankomies ja pastori. Alibinsa ovat yhtä heikot tapahtuma-ajalle.

Nämä 3 eivät kuitenkaan ole oman arvaukseni mukaan tekijöitä kuitenkaan, vaikka sopisivat hyvin profiloinnin, motiivin ym. kautta.

En sano, kuka nousee eniten pinnalle. Ja siltikin mahdollisuus on suuri, että se oli ulkopuolinen jota ei ole tutkimuksissa sivuttu lainkaan. Hyvä muistaa.

[paccasucco]

Joitakin murha.infon lukijoita saattaisi tämäkin kiinnostaa:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1

[Inanna]

Kiitos linkistä ! Antaa hyvää lisäkuvaa ajan mentaliteetista. Siinä on todella sotkeutunut poliisin tutkimukset journalistien kynäilyjen kanssa. Eli suoraan sanoen huhujen perässä on juostu ja leimakirveet heiluneet, mihin sopivinta kulloinkin oli.

[Stobbart]

Joitakin murha.infon lukijoita saattaisi tämäkin kiinnostaa:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1

Erittäin mielenkiintoista, täytyy perehtyä ajan kanssa kunhan tässä kerkeää. Tuon opinnäytetyön on tehnyt Jesse Mäntysalo, joka on ilmeisen syvällisesti perehtynyt Kyllikin tapaukseen. Esiintyy tällä youtube-videolla lyhyesti kohdasta 3:00 alkaen, jolla mainitsee pitävänsä ojankaivajaa syyllisenä, ja puhuu myös avustajasta. Ei mainitse nimiä, mutta Vihtorista ja Arvosta puhuu.
https://www.youtube.com/watch?v=74fBVW8G1CE

[Dinker]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005766612.html

Leena, 8, kohtasi Kyllikki Saaren tämän viimeisenä elinpäivänä – Kyllikin koskettava ele jäi ikuisesti mieleen

Leena Palomäki oli 8-vuotias, kun hän kohtasi sankarihaudoilla Kyllikki Saaren. Hän ei tuolloin tiennyt, että se päivä oli Kyllikin viimeinen elinpäivä.
Pieni tyttö, 8-vuotias Leena, katsoo hämmentyneenä kameraan aivan kuin hänellä olisi melkein sormi suussa. Vierellä on vielä pienempi kypärämyssyinen poika. Lasten edessä on havuilla peitetty Kyllikki Saaren suohauta.

65 vuotta myöhemmin tuo kuvan tyttö, Leena Palomäki, on Isojoen kirkon hautausmaalla Kyllikki Saaren kauniisti hoidetun haudan vieressä. Tässä samassa kirkkomaassa, sankarihaudassa, lepää Leena Palomäen isä, joka kaatui sodassa.

Sillä samalla paikalla isän haudan vieressä Leena-tyttö aikoinaan myös tapasi Kyllikki Saaren. Se sunnuntai, kaatuneiden muistopäivä, oli Kyllikin viimeinen elinpäivä.

– Opin tuntemaan Kyllikin viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Tulin luokkatoverini kanssa koulusta. Luokkatoveri oli hänen sukulaisensa. Niin me sitten juttelimme, ja Kyllikki oppi minutkin tuntemaan. Hän oli hakemassa varmaankin postia, kun oli töissä kirkkoherran virastosta, Leena Palomäki muistelee.

– Kunnes sitten tuli se kaatuneiden muistopäivä 17.5. 1953. Äitini vei mut kirkkoon, kun hän on sotaleski ja minä sotaorpo. Seisoimme sankarihaudoilla. Silloin oli tapana, että omaiset seisovat valkoisen ristin vierellä. Niin mekin äitimme kanssa seisoimme, äiti toisella ja minä ristin toisella puolella. Kyllikki tuli ja tunsi minut, tervehti ja tuli viereeni seisomaan ikään kuin tukea antaen, Palomäki kertoo liikuttuen Kyllikin kauniista eleestä pientä isätöntä tyttöä kohtaan.

Pienen tytön mieleen jäi erityisesti yksi yksityiskohta Kyllikistä.

– Hänellä oli vaaleansininen sadetakki päällä. Muistan sen hyvin.

Tieto Kyllikin katoamisesta levisi pienellä paikkakunnalla Palomäen mukaan kuin kulovalkea.

– Minun oli pikkutyttönä paha olla, kun tulin tuntemaan hänet siinä ihan hänen elämänsä viime vaiheissa. Se oli kauheaa, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt itselleni.
Leena Palomäki muistaa myös etsinnät ja sen, kuinka poliisi kulki talosta taloon tiedonmuruja hakiessaan.

– Komisario Axel Skogman kiersi talosta taloon kysymässä, mitä ihmiset tietävät. Hän kävi meilläkin, ja äiti joutui kertomaan.
Minä ja serkkuni olimme samassa huoneessa, mutta Skogmanin tullessa meidät käskettiin toiseen huoneeseen. Se ei ollut lasten korville sopivaa. Lapsia haluttiin varjella yksityiskohdilta.

Kun Kyllikin ruumis löydettiin, menivät Leena ja hänen äitinsä monen muun kyläläisen tavoin katsomaan suohautaa. Leena matkusti paikalle äidin pyörän ”häkillä”.

– Tietysti oli kamalaa olla siellä paikalla, mutta ei minua itkettänyt. En pelännyt, sillä en ollut yksin. Olihan mukana äiti ja täti. Väkeä oli paljon. Odotimme lääninlääkäriä Vaasasta. Kun hän vihdoin tuli, väki ajettiin kauas, ei saanut olla enää yhtään lähellä. Tämän muistan. Sitä en nähnyt enää, kun Kyllikki kannettiin pois. Me varmaan lähdimme ennen pois. Kun olimme paikalla, hauta oli peitetty havuilla, Palomäki kertoo.

Aika Kyllikin ruumiin löytymisen jälkeen oli paikkakunnalla raskasta.

– Usein sanotaan, etteivät isojokiset halua puhua mitään Kyllikki Saaren tapauksesta. Se voi johtua siitä, kun oli niitä vääriä epäilyä. Moni syytön joutui epäilyksen alaiseksi.

– Näin aikojen saatossa on varmaan aika hyvin päästy tämän asian yli, toki omaiset ovat aivan toinen juttu. Olisin toivonut, että asia olisi selvinnyt, mutta mysteeriksi se jäi. Pahan täytyisi saada palkkansa, Palomäki sanoo vakavana.

Kyllikki Saaren hautajaisiin kokoontui arviolta 20 000-25 000 ihmistä. Palomäki muistaa, kuinka pellot olivat täynnä väkeä. Vanhoista valokuvista näkyy, kuinka jotkut kiipesivät puihinkin nähdäkseen Kyllikin saattomatkan. Ilmeet kuvissa ovat vakavia.

– Voidaan sanoa, että noin kymmenkertainen määrä Isojoen tämän hetkiseen väkilukuun oli koolla. Kyllikki Saaren siunaus oli valtakunnallisesti hyvin huomiota herättävä tapahtuma, Isojoen nykyinen kirkkoherra Jari Kuusi sanoo.

– Arviolta pari tuhatta henkeä on ollut tuolla kirkossa sulloutuneena viettämässä hautajaisia.

Kyllikin saatteli viimeiselle matkalleen kirkkoherra Yrjö Ala-Opas.

– Kyllikki Saari on toki ihmisten muistoissa ja muistissa ja erityisesti läheisten sukulaisten ja hänet tunteneiden aikalaisten muistoissa. Se ilmenee täällä hautausmaallakin. Silloin tällöin tullaan kysymään Kyllikki Saaren hautapaikkaa, että missä se on. Samoin kauempana olevaa suohautaa, mistä hänet silloin aikanaan löydettiin. Sillä tavalla asia on kyllä hyvin suomalaisten tiedossa. Täysin tuntemattomatkin ihmiset haluavat käydä hänen haudallaan.

Millaiset arvet se on jättänyt paikkakuntalaisiin, että rikos ei koskaan selvinnyt?

– Uskoisin, että se tietyllä tavalla on ihmisten mielissä edelleenkin. Toki silloin, kun asia jää selvittämättä, se vaivaa pitkäänkin. Varsinkin näin koskettava tapaus.

Mitä itse ajattelette hänen kohtalostaan?

– Asia oli hyvin traaginen tietysti. Hän oli 17-vuotias nuori nainen, joka koki väkivaltaisen kuoleman. Se on surullista. Ihminen lähtee elämänsä keväässä tästä elämästä. Kaikki se, mitä elämällä on annettavaa, jää kokematta. On aivan oma syvyytensä, mitä tämä kaikki on merkinnyt hänen läheisilleen perheenjäsenille ja sukulaisille, Kuusi sanoo.

Auringonsäteet lämmittävät tummaa hautakiveä. Joku on tuonut keltaisia orvokkeja myös muutaman kilometrin päässä olevalle Kyllikin suohaudalle.

Unohtumaton. Sellainen hänen kohtalonsa oli.

[Tanhuetsivä]

Aikoinaan päätin, etten sormellakaan kajoa Kyllikin suohautaan. En lue kappalettakaan ko. tapauksesta, mutta tässä sitä nyt ollaan. Lieneekö syy tän hellekesän. Sekoitetaanpa sen kunniaksi nyt pakkaa oikein kunnolla.

Musta sunnuntai
Toukokuun 17. aamupäivä oli Kyllikki Saarelle raskas. Kaatuneiden muistopäivän jumalanpalveluksessa ei ollut enää tuttua pappia saarnaamassa, Kyllikin ensirakkautta rippi-isää Kauko Kanervoa. Kauko oli jo Merikarvialla uudessa virassa, pois Isojoelta Kyllikin läheltä. Ero Kaukosta ja kyläläisten kyräily masensivat Kyllikkiä ja hän tunsi itsensä poikkeuksellisen voimattomaksi kirkonmenojen jälkeen. Tulevaisuus näytti hyvinkin epätoivoiselta ja synkältä. Sydän surujen murtamana hän menikin heti kotiin päästyään lepäämään, mikä oli Kyllikin äidin mielestä poikkeuksellista.
Illalla Kyllikin sisarukset lähtivät muiden nuorten tapaan Isojoen kirkonkylälle tansseihin ja Kyllikki lähti Kortteenkylän seuroihin kaverinsa Maijun kanssa. Kotimatkan viimeiselle etapille Kyllikki lähti Meijerinristeyksestä n. klo 22.00 jälkeen hyvästeltyään ensin kaverinsa Maijun. Kotiin Kyllikki ei enää koskaan palannut.

Papin rouva
Jos Saaren tapauksesta olisi tehty amerikkalainen elokuva, niin papin rouva olisi ollut epäilty numero YKSI. Mutta hänestä ei ole missään riviäkään kirjoitettu. Mikään ei ole maailmassa niin vaarallinen kuin mustasukkainen nainen! Aivan varmasti Aino Sofia Kanervo on ollut tietoinen miehensä puuhista Kyllikin kanssa ja kirjeenvaihdosta, eikä ole sitä hyvällä katsonut. Ainohan kuolee varsin nuorena 50 vuoden ikäisenä syntymäkunnassaan Hankasalmella. Miksei Aino antanut Kaukolle alibia? Missä hän muuten oli tuona kyseisenä viikonloppuna?

Vt. kirkkoherra Kauko Kanervo
En millään jaksa uskoa että kaatuneiden muistopäivän iltana Kanervo seisoisi Päntäneen tien varressa muna pystyssä ja lapio kädessä odottamassa Kyllikkiä. Raiskaisi Saaren, riistäisi hengen, siirtäisi ruumiin jonnekin odottamaan hautausta ja upottaisi Kyllikin fillarin Lellulaaksoon. Kaiken kukkuraksi menisi vielä seuraavaksi aamuksi klo 8.00 pitämään rippikoulua. Niin kova kaveri puolirampa Kanervo ei missään tapauksessa ole ollut. Suhde nuoreen Kyllikkiin pilaisi Kanervon maineen. Mikään ei ole kansalle niin mieluinen namipala kuin paha paimen. Tuskinpa Kanervo on ollut aikoinaan sen kummoisempi paimen kuin nämä meidän nykyaikaisetkaan papit? Kanervo joutui Isojoen tapauksen jälkimainingeissa sen aikaisen ”Me too” kampanjan uhriksi. Mistä sitä tuohon aikaan tiedettiin kuka on kenetkin raskaasi saattanut?

Kyllikki Saaren vanhemmat
Ei mitään osallisuutta Kyllikin kohtaloon. Perusteluja ei tarvita.

Hans Assman
Ei mitään osallisuutta Kyllikin kohtaloon. Turhan suuret manööverit, jos vahingossa ajetaan jonkun yli ja halutaan selvitä tilanteesta paljastumatta. Paljastumisen riski suurenee moninkertaiseksi kun aletaan hautausurakoitsijaksi yliajon jälkeen.

Ojankaivaja ja lankomies
Ojankaivajan profiili sopii murhaajaan yhtä hyvin kuin mustaihoinen mies murhaajaksi 50-luvun Alabamassa. Tuskinpa Lehmusviidan aikaisempi seksuaalirikostuomio kestäisi tarkempaa tarkastelua nykypäivän kriteereillä. En millään jaksa uskoa että vanha sotaveteraani lähtisi pyhäehtoona ja vielä kaatuneiden muistopäivänä päivystämään tienvarteen raiskaukseen sopivia neitoja. Uskon että miesten alibit pitää. MUTTA. Jos sen aikaiset poliisit olisivat vähän kunnioittavammin kuulustelleet ojankaivajaa ja lankomiestä, niin he olisivat voineen saada tietää enemmän ojatyömaan tapahtumista ja siirtyneistä lapiosta ja kadonneista esineistä. On aivan varma että Vihtori on huomannut jonain aamuna, että nyt lapio ei ole siinä mihin sen jätin eilen illalla. Joku on lainannut meidän työkaluja. Lankomies on ollut aivan varma että jossain täällä saattaa olla Kyllikin ruumis, mutta missä? Jos Lankomies on peitellyt Vihtorin tekosia, niin ei hän varmastikaan olisi muuttanut Ruotsiin Vihtorin lähettyviltä pois. Vihtori olisi tällöin voinut heikkona hetkenä paljastaa tapauksen, kun lankomies ei olisi ollut henkisenä tukena. En myöskään jaksa uskoa että miehet olisivat olleet Kyllikin 17. päivän liikkeistä niin hyvin perillä, että olisivat osanneet odottaa Kyllikkiä ko. tienpätkällä.

Jospa se menikin näin...
Kyllikin suhde pappiin on tämän tapauksen keskiö. Pienellä paikkakunnalla toisten asiat tiedetään paremmin kuin henkilö ne itse tietäisi. Kyllikin suhde naimisissa olevaan perheelliseen pappiin on aiheuttanut kaikissa Isojokelaisissa syvää pahennusta, mutta myös kovaa kateutta. Suhde on ollut seurakuntalaisten tiedossa. Suhde pappiin pilasi Kyllikin maineen. Kyllikin ikäiset pojat ovat olleet pettyneitä siitä kun kaunis tyttö ei ole ikäistään pojista kiinnostunut vaan vanhasta naimisissa olevasta papin kävystä. Varmasti Kyllikkiä on nimitelty ”papin huoraksi”. Kun Kanervo muutti Isojoelta pois, niin Kyllikin tilanne huononi ratkaisevasti. Nyt Kyllikki oli pojille vapaata riistaa. Ajatus Kyllikistä ”Papin huorana” helppona, huonona naisena, kiihotti poikia. Jos tuo antaa pimpsaa vanhalle papille, niin miksei meillekin.

2-3 pojan kopla – murhaaja löytyy lähes aina lähipiiristä
Pojat ovat Kyllikin ikäluokkaa, osa vanhempia. Yksi pojista on selkeä johtaja alfauros, joka määrää mitä milloinkin tehdään. Pojat ovat kohnanneet tapahtumapaikan maastoja koko pienen ikänsä. Ojatyömaa on kiinnostanut poikia, koska siellä on räjäytelty kiviä. Varmasti siellä käytiin myös tapahtuma iltana tutkimassa, löytyisikö sieltä dynamiittia. Matkaan työmaalta tarttuu porakanki (50 cm pitkä rautatanko, jolla tehdään reikiä kiveen dynamiittia varten.) Lellulaakson turpeennostokuopat ovat myös pojille tuttua seutua. Tuon ikäiset kaverit ovat aina tietoisia siitä, mitä muille heidän ikäisille kuuluu ja missä milloinkin tapahtuu.
Tansseissa pojat saavat varmistuksen siitä että Kyllikki on Kortteenkylällä seuroissa ja palaa sieltä ehkä suoraan kotiin. Pojat ajattelevat että nyt on tullut heidän tilaisuus antaa Kyllikille nuorta kukkoa. Pojat ovat nauttineet ehkä myös alkoholia. Pojat menevät valmistelemaan iskua Kauhajoen tien varteen tutun ropsipinon taakse. Yksi pojista menee metsään etumaastoon antamaan merkkiä koska Kyllikki tulee. Kauhajoen suunnasta pyöräilevä TVH:n Lähteenmäki ei huomaa piilossa olevia poikia.

Kyllikki parka
Nyt etumaastosta tulee merkki että Kyllikki tulee. Pojat laittavat sukat päähän ettei vaalea iho näy hämärässä, eikä Kyllikki tunnistaisi heitä. Pitkä ja vahva puuvillalanka viritetään tien poikki pyöräilevän Saaren kaulan korkeudelle esteeksi. Saari ei huomaa hämärässä poikia eikä mustaa villalankaa. Kyllikki ajaa kovaa vauhtia. Tien poikki viritetty lanka osuu hänen kaulaan. Kyllikki pelästyy ja ote irtoaa pyörän sarvesta. Kyllikki lentää kaaressa tienpintaan ja laittaa vaiston varassa oikean käden eteen vaimentaakseen pudotusta. Kaatumisen seurauksena Kyllikin ranne murtuu.
”Seuraavana aamuna noin kello 7.20 tilallinen Oskari Forsby ja hänen poikansa Vilho Forsby olivat olleet kuljettamassa hevosilla maitoa Heikkilän kylästä Isojoen meijeriin, kun he olivat havainneet maantiellä auton kääntymisjälkiä ja jäljet, jollainen syntyy kun polkupyörää työnnetään sivuttain eteenpäin. Paikalla oli runsaasti jalanjälkiä, polkupyörän renkaiden jälkiä, auton kääntymisjälkiä sekä lasinsiruja. Heidän saamansa käsityksen mukaan paikalla oli käyty kamppailua. ”
Kyllikki ja polkupyörä raahataan voimalla tieltä pois metsään suojaan. Kyllikki alkaa huutaa apua. Pojat työntävät Kyllikin kaulahuivin hänen suuhunsa ettei huuto kuulu pitkin pitäjää. Raiskaaminen alkaa. Kyllikki saa ehjällä kädellä kiskaistua yhden pojan päästä sukan pois, jolloin poika paljastuu. Paljastunut poika tempaisee ojatyömaalta varastetulla porakangella Kyllikkiä kasvoihin ja jatkaa raiskausta.
”Toukokuun 27. päivänä 1953 toimitetussa maastoetsinnässä löydettiin Isojoki-Kauhajoki maantien varresta, Karhukankaan tien risteyksen seudulta 10 kappaletta muistilehtiöstä revittyjä paperilappusia, joissa eräässä oli kirjoitettuna ”Hyvä luoja nyt se kuole enkä eres naimakan....nyt se kuoli” ja eräässä lapussa oli nuoren miehen, 17-vuotiaan ”Jussin”, nimi.”
Kyllikki tukehtuu vereensä. Pojat ovat tehneet murhan. Kyllikin kengät ovat irronneet jalasta kun pojat raahasivat Kyllikin tieltä metsään. Tien poikki viritetty musta villalanka tai oikeastaan katkennut puolikas siitä kerätään Kyllikin kengän ympärille. Kengän sisään työnnetään päässä ollut sukka. Pojilla alkaa urakka siirtää ruumis pois. Pojat kantavat ja kiskovat Kyllikkiä pitkin metsää lähelle ojatyömaata, mikä tuntuu täydelliseltä paikalta hävittää ruumis. Kyllikki kaivetaan nopeasti pintaturpeiden alle ja peitellään havuilla. Saarelta otetaan kello ja rahapussi. Virsikirja otetaan mukaan siltä varalta, ettei siinä ole vaan mitään raskauttavia merkintöjä pojista. Pojat palaavat Isojoen keskustan suuntaan takaisin kotiin ja käyvät upottamassa Kyllikin polkupyörän Lellulaaksoon. Keväällä ja alkukesästä on vedenpinnat aina soisilla alueilla normaalia korkeammalla kuin kuivaan aikaan. Siksi kevään etsinnät eivät tuottaneet tulosta.
Poikien taskussa olleet Kyllikin kengät ovat pudonneet tohinassa jonnekin metsään. Niitä on turha lähteä enää yöllä etsimään. Aikaisin aamulla auringon nousun aikaan joku pojista käy autolla tarkistamassa vielä propsipinon ympärillä olevan tienmaaston. Varmistaa ettei yön tapahtumista ole tienvarteen jäänyt mitään raskauttavaa ja etsii kadonneita kenkiä. Siitä syntyy ne maitokuskin näkemät autonrenkaiden kääntymisjäljet. Kääntymissuunnasta pystyy päättelemään mistä suunnasta murhaaja tuli autolla.
”Viikko Kyllikin katoamisesta Kristiinassa Christine ravintolassa joku kyselee ”Ovatkohan ne tytön kengät löytyneet sieltä pusikosta”
Saattaa olla että Lehmusviita on löytänyt Kyllikin havujen alta puolihuolimattomasti haudattuna. Sota trauman takautumana Vihtori on kaivanut Kyllikille kunnon haudan ja laittanut tytön sinne lepoon. Haudan päälle hän painoi männyn ristiksi, niin kuin sodassakin laitettiin aseveljen haudalle.

Vaiennut kylä
Isojoella on aina tiedetty tämä omien poikien äidin kullannuppujen tempaus, mutta kukaan ei ole sitä uskaltanut ääneen puhua. Jotkut aikalaiset nuoret ovat tienneet tapahtumien tarkan kulun, mutta kuolemanpelossa epäilyistä on vaiettu. Jospa joku lietsoi Kyllikin suhteen papin kanssa niin syntiseksi, että pojat tunsivat tekonsa oikeutetuksi hyväksi teoksi. Kyläläiset ovat tunteneet syyllisyyttä omista pahoista ajatuksistaan Kyllikkiä kohtaan. Vielä nykyäänkin on elossa ihmisiä jotka tietävät Kyllikin oikean murhaajan/t! Kyläläiset pitivät ojankaivajaa syyttömänä. Totta, koska he tiesivät että Lehmusviita ei surmannut Kyllikkiä.
Poliisitutkija Pentti Kankaanpään mukaan Isojoella ei haluttu ajatella, että tekijä on Isojokinen henkilö. ”Aivan kuin paikalliset ihmiset olisivat yhteisesti sopineet, että syyllisyys vieritetään jonnekin muualle”

[sörsse]

Jos oletetaan, että tuo pitäisi paikkansa, niin kuinka monta autoa Isojoella 1953 oli ja kun samasta talosta pitäisi löytyä vielä parikymppinen nuorimies jonka aamuista autolla ajelua kukaan ei pitäisi mitenkään erikoisena? Lisäksi jos em. nuorenmiehen etunimi olisi Jussi se pienentäisi hakua melkoisesti, tai jos edes sen kaverin nimi olisi Jussi.
Teoria on sinänsä hyvä, mutta mutta....

[Laasti]

Että oikein ansalankaa viritetty tielle...

[Stobbart]

"Isojoen entinen konstaapeli Lauri Mäkynen uskoi tietävänsä Kyllikki Saaren surmaajan. Mäkynen puhui epäilystään ensi kerran julkisuudessa Seura-lehdelle antamassaan haastattelussa v. 2003. Mäkynen oli vuodesta 1948 alkaen Isojoella poliisina. Hän siirtyi eläkkeelle v. 1972. Hänen mukaansa rikoksen tekijä oli paikkakuntalainen, maaston hyvin tunteva henkilö:

Mäkysen mukaan kesällä 1983 eräs isojokelainen nainen pääsi vuosikymmenten paineista.

- Nainen paljasti työpaikallaan parhaalle ystävälleen, ettei hänen miehensä ollut kotona Kyllikki Saaren murhayönä. Hän tuli polkupyörällä kotiin vasta aamulla. Mies oli uhannut tappaa myös vaimonsa, jos tämä kertoo totuuden, Mäkynen kertoo.

- Minun tietääkseni mies ei joutunut lainkaan kuulusteluihin, koska hänellä oli vahva alibi.

Mäkynen sai paikkakunnan luottohenkilönä välittömästi tiedon tunnustuksesta. Hän ei tiedä, kävikö nainen pyynnöistä huolimatta rikospoliisin puheilla. Tunnustuksen tekijä muutti miehensä kuoleman jälkeen Ruotsiin.

- Epäilty oli hyvä urheilija. Hän asui meijerin lähellä ja tunsi hiihtäjänä hyvin lähimaastot.

Mäkysen mukaan epäillyn lähisukulainen ajoi lanaa, joka putsasi murhayön jäljet Kauhajoen maantieltä.

- Tiet lanattiin yleensä sateen jäljiltä. Murhayön jälkeen Kauhajoen tietä lanattiin aamuvarhaisella, vaikka keli oli kuiva. Tiedä miten lanakuskia oli kiristetty, Mäkynen ihmettelee.

Miksi Mäkynen kertoo epäilystään vasta nyt, parikymmentä vuotta tunnustuksen jälkeen?

- Olen odottanut, että poliisi olisi ottanut asian tutkittavasti. Ilmeisesti näyttöä ei enää löytynyt.

Mäkynen uskoo, että toinenkin Isojoella tapahtunut seksuaalirikos olisi selvinnyt, jos epäilty olisi otettu kiinni.

- Hän on varmasti Kyllikki Saaren murhan tekijä, Mäkynen sanoo painokkaasti.

Epäillyn nimi ponnahtaa hetkeksi esiin, mutta leijuu pian menneisyyden huuruihin. Enää ei eletä 1950-lukua, jolloin nimiä julkaistiin ilman jälkiseuraamuksia.


Seura 2003 (numero?) lehtileike"

Ylläoleva on lainaus nimimerkki Scythen viestistä vuodelta 2009. Oli edellisessä ketjussa (sivu 15) niin en saanut suoraan lainattua vaan kopioin tekstin.

Itseäni on aina kiinnostanut, kuka oli Mäkysen epäilemä paikkakuntalainen henkilö. Vaikka pidänkin Vihtorin ja Arvon syyllisyyttä periaatteessa selvänä, olisi tuo Mäkysen epäilemä nimi todella mielenkiintoinen saada tietää. Vihtori se ei ollut, eikä kuvaus oikein sovi Arvoonkaan, kun tuon epäillyn vaimon sanotaan työpaikallaan vuonna 1983 tuon tunnustuksen tehneen. Arvon vaimo oli tuolloin jo 70-vuotias. Muutenkin, Mäkynen sanoo ettei henkilöä ilmeisesti koskaan kuulusteltu, ja Arvoa kyllä kuulusteltiin useita kertoja.

Jutun lopussa sanotaan, että Mäkynen mainitsi henkilön nimen toimittajalle, mutta sitä ei julkaistu. No, soitin tuolle kyseiselle toimittajalle, eikä hän valitettavasti enää muistanut nimeä, ja sanoi 15 vuotta sitten kirjoitetun jutun muistiinpanojenkin hyvin todennäköisesti jo kadonneen. Sen hän muisti, että kyseessä oli Isojokelainen henkiö, mutta se mainitaan tuossa jutussakin.

Harmi homma, että tuo nimi mitä ilmeisimmin "leijuu menneisyyden huuruihin" lopullisesti. Onhan noita huhuja vaikka kuinka, mutta Mäkynen oli kuitenkin ilmeisesti paljonkin tekemisissä Kyllikin tapauksen kanssa jo silloin 50-luvulla. Kuulustelupöytäkirjoissa hänen nimensä tulee useinkin esiin. Mitä ilmeisimmin tuo on kuitenkin vain 80-luvulla syntynyt juoru, mutta silti, nimi olisi kiinnostanut.

[Laama]

Samaten itse olen melko vakuuttunut (tapauksen uutisointia ja tätä ketjua pitkään seuranneena) Vihtorin ja Arvon syyllisyydestä, mutta mielenkiintoistahan se aina olisi asiaa tutkineiden kanta saada selville. Eipä taida esitutkintamateriaalistakaan löytyä edes mitään viittausta tähän Mäkysen epäilemään henkilöön, jos ei häntä edes kuulusteltu ikinä. Mutta eipä se vielä silti tarkoita sekaantumista Kyllikin surmaan, vaikkei kotona sinä yönä ollutkaan. Niinkuin tässä on keskusteltukin, tuntui Isojoella tuolloin olevan vaikka minkälaista tyyppiä liikkeellä.

[Laama]

Ja muuten: jos nyt ajatellaan että Vihtori olisi päätekijä, mitenköhän hän on saanut lankonsa mukaan juttuun? Arvosta on minusta saanut aika kylmän ihmisen kuvan, niin jos Vihtori olisi paniikissa apua pyytänyt, niin ei olisi vaikea kuvitella hänen tokaisseen että omapa on ongelmas. Tai sitten tietysti jos Vihtorin sisko on tiennyt myös asiasta, niin hän olisi miehensä patistanut auttamaan.

[Chikatilo]

Mäkysen mukaan kesällä 1983 eräs isojokelainen nainen pääsi vuosikymmenten paineista.

- Nainen paljasti työpaikallaan parhaalle ystävälleen, ettei hänen miehensä ollut kotona Kyllikki Saaren murhayönä. Hän tuli polkupyörällä kotiin vasta aamulla. Mies oli uhannut tappaa myös vaimonsa, jos tämä kertoo totuuden, Mäkynen kertoo.

- Minun tietääkseni mies ei joutunut lainkaan kuulusteluihin, koska hänellä oli vahva alibi.

Mäkynen sai paikkakunnan luottohenkilönä välittömästi tiedon tunnustuksesta. Hän ei tiedä, kävikö nainen pyynnöistä huolimatta rikospoliisin puheilla. Tunnustuksen tekijä muutti miehensä kuoleman jälkeen Ruotsiin.

- Epäilty oli hyvä urheilija. Hän asui meijerin lähellä ja tunsi hiihtäjänä hyvin lähimaastot.

Mäkysen mukaan epäillyn lähisukulainen ajoi lanaa, joka putsasi murhayön jäljet Kauhajoen maantieltä.

- Tiet lanattiin yleensä sateen jäljiltä. Murhayön jälkeen Kauhajoen tietä lanattiin aamuvarhaisella, vaikka keli oli kuiva. Tiedä miten lanakuskia oli kiristetty, Mäkynen ihmettelee.

Miksi Mäkynen kertoo epäilystään vasta nyt, parikymmentä vuotta tunnustuksen jälkeen?

- Olen odottanut, että poliisi olisi ottanut asian tutkittavasti. Ilmeisesti näyttöä ei enää löytynyt.

Mäkynen uskoo, että toinenkin Isojoella tapahtunut seksuaalirikos olisi selvinnyt, jos epäilty olisi otettu kiinni.

- Hän on varmasti Kyllikki Saaren murhan tekijä, Mäkynen sanoo painokkaasti.

Epäillyn nimi ponnahtaa hetkeksi esiin, mutta leijuu pian menneisyyden huuruihin. Enää ei eletä 1950-lukua, jolloin nimiä julkaistiin ilman jälkiseuraamuksia.

Kappas. Paskalehden arvoisa Toimittaja saa tietoonsa valtakunnan "vuosisadan henkirikoksen" tekijän nimen, mutta unohtaa sen ja hukkaa muistiinpanotkin. Kertoo paljon toimittajien ammattitaidosta - ja moraalista - olipa totta tai ei.

Pidän selvänä, että jokainen surmayönä yöjalassa ollut pyrki salaamaan liikkeeensä. Puolison uhkaaminen väkivallalla kertoo enemmän kyläyhteisön tekopyhästä ulkokultaisuudesta kuin syyllisyydestä. Tie myös kerrottiin lanatun melkein heti teon jälkeen, mutta siitä huolimatta siinä näkyi "kääntyneen ajoneuvon ja tappelun jäljet". Huonosti lanattu.

Ojuri ilmeisesti tunnettiin myös tirkistelijänä, joka oli tiettävästi vieraillut niissä merkeissä pappilassakin. Ehkäpä hän oli nähnyt Kyllikin osoittavan lähimmäisenrakkautta seksuaalisessa hätätilassa olleelle rippi-isälle, ja ajatellut, että jos rampa, vanha pappi saa palveluksen, niin miksen minäkin. Ojuri oli myös oman kertomansa mukaan laskuhumalassa ja krapulassa vallan mahdottoman panetuksen alainen. Läheiset kertoivat hänen olleen jo alkuillasta kovasti päissään ja menneen nukkumaan. Vaan ehkäpä veitikka jo illasta herätteli punomaan lemmen juonia? Mikä tahansa perhe olisi myös pitänyt arvelunsa läheisen syyllisyydestä - varsinkin todisteiden puuttuessa - omana tietonaan. Yhteisö oli tiivis ja maineen säilyttäminen tärkeää.

Valitettavasti koko jutussa on esitettävänä vain ja ainoastaan aihetodisteita, joten selvittämättömien kategoriaan tämä tulee jäämään. Aineiston julkaiseminen oli tavallaan viimeinen naula arkkuun.

[sörsse]

Nää samat jutut toistuu täällä muutaman vuoden välein vähän kuin uutena asiana, tai kuningasideana!
Alla melkein 10 vuotta sitten kirjoitettu sama stoori:

"Re:
ViestiKirjoittaja rosamarine » Ti Elo 25, 2009 1:26 pm

Löysin tämän Scythen postauksen ketjusta, mihin viittasin toisesta epäillystä aiemmin. Olisi mukava tietää kuka tämä mies oli ja oliko avustajana, jos siis liittyi Kyllikin surmaan, vai jopa itse päätekijä? Ehkä V.L:n siskon mies kyseessä? Myöskin Lähteenmäen alibin tutkiminen kiinnostaa...

Scythe kirjoitti:
Isojoen entinen konstaapeli Lauri Mäkynen uskoi tietävänsä Kyllikki Saaren surmaajan. Mäkynen puhui epäilystään ensi kerran julkisuudessa Seura-lehdelle antamassaan haastattelussa v. 2003. Mäkynen oli vuodesta 1948 alkaen Isojoella poliisina. Hän siirtyi eläkkeelle v. 1972. Hänen mukaansa rikoksen tekijä oli paikkakuntalainen, maaston hyvin tunteva henkilö:

Mäkysen mukaan kesällä 1983 eräs isojokelainen nainen pääsi vuosikymmenten paineista.

- Nainen paljasti työpaikallaan parhaalle ystävälleen, ettei hänen miehensä ollut kotona Kyllikki Saaren murhayönä. Hän tuli polkupyörällä kotiin vasta aamulla. Mies oli uhannut tappaa myös vaimonsa, jos tämä kertoo totuuden, Mäkynen kertoo.

- Minun tietääkseni mies ei joutunut lainkaan kuulusteluihin, koska hänellä oli vahva alibi.

Mäkynen sai paikkakunnan luottohenkilönä välittömästi tiedon tunnustuksesta. Hän ei tiedä, kävikö nainen pyynnöistä huolimatta rikospoliisin puheilla. Tunnustuksen tekijä muutti miehensä kuoleman jälkeen Ruotsiin.

- Epäilty oli hyvä urheilija. Hän asui meijerin lähellä ja tunsi hiihtäjänä hyvin lähimaastot.

Mäkysen mukaan epäillyn lähisukulainen ajoi lanaa, joka putsasi murhayön jäljet Kauhajoen maantieltä.

- Tiet lanattiin yleensä sateen jäljiltä. Murhayön jälkeen Kauhajoen tietä lanattiin aamuvarhaisella, vaikka keli oli kuiva. Tiedä miten lanakuskia oli kiristetty, Mäkynen ihmettelee.

Miksi Mäkynen kertoo epäilystään vasta nyt, parikymmentä vuotta tunnustuksen jälkeen?

- Olen odottanut, että poliisi olisi ottanut asian tutkittavasti. Ilmeisesti näyttöä ei enää löytynyt.

Mäkynen uskoo, että toinenkin Isojoella tapahtunut seksuaalirikos olisi selvinnyt, jos epäilty olisi otettu kiinni.

- Hän on varmasti Kyllikki Saaren murhan tekijä, Mäkynen sanoo painokkaasti.

Epäillyn nimi ponnahtaa hetkeksi esiin, mutta leijuu pian menneisyyden huuruihin. Enää ei eletä 1950-lukua, jolloin nimiä julkaistiin ilman jälkiseuraamuksia.


Seura 2003 (numero?) lehtileike


Ketähän Mäkynen epäili? Keskusrikospoliisillahan on surmasta eräs toinen epäilty. Olisiko ollut niin, että sekä Keskusrikospoliisi että Mäkynen olivat epäilyksineen molemmat oikeassa ja surman tekoon tai ainakin sen peittelyyn osallistui kaksi miestä, kuten tämän ketjun alussa konstaapeli Kankaanpään Alibi-lehdelle antamassa haastattelussa ilmenee?"

[Stobbart]

Entä sitten? Sitähän se keskustelu monesti on, kun kaikki eivät vuodesta 2007 jaksa lukea jokaista viestiä. Ja vaikka lukisivatkin, niin tietysti vanhoja juttuja voi nostaa, jos niistä on jotain kommentoitavaa. EIkä tässä mistään kuningasideasta ole kyse. Nostin viestin Mäkysen epäilemästä miehestä ylös, kun soitin nyt tuon jutun tehneelle toimittajalle, vaikka ei sitten lopulta nimi selvinnytkään. Tuo Mäkysen epäilemä henkilö on sikälikin mielenkiintoinen, että kun tutkintamateriaali on nyt lopulta julkista, niin hänen nimeään ei papereista löytyne, kun ei ilmeisesti ollut ollenkaan kuulusteltavana. Skogman kylläkin aikanaan kiersi talosta taloon jututtamassa, mutta kirjattiinkohan kaikkia niitä keskusteluja ylös.

Mäkysen epäilty on kyllä varmasti joidenkin Isojokisten tiedossa, kun siitä on tuon jutun mukaan jotain huhuja ollut vuonna 1983. Tiedä sitten onko kuinka monen korviin tuo juttu kantautunut.

Sitten asiaakin. Luin tänään loppuosan Lehmusviidan linjasta. Siellä on mielenkiintoinen litterointi Mustasaaren yöhoitajan kirjauksesta. Eli hoitaja oli kirjannut potilaspapereihin Vihtorin puheet, kun oli ollut Mustasaaressa hoidossa:

Hoitaja oli tullut huoneeseen aamulla klo: 5.45, ja Vihtori oli ollut todella tuskaisen ja masentuneen oloinen, ja polvillaan toisen potilaan edessä. Hoitajan nähtyään Vihtori nousi ja lähti tämän perään. Hoitaja kysyi: "Eihän Lehmusviita nyt vaan ole huonossa kunnossa." Vihtori vastasi itkuisena: "Olen minä huonossa kunnossa." Samalla hoitajan kanssa puhuessaan Vihtori avasi housujaan paljastaen itsensä ja sanoi "Auttakaa te, että tämä leikattaisiin pois." Hoitajan kääntyessä pois Vihtori vetäytyi kauemmaksi, mutta kääntyi vielä takaisin ja yhtä tuskaisen masentuneena käsiä ristiin puristaen sanoi: "Hakala sen peitti." Hoitaja kirjasi vielä että koska käytävällä olivat kaikki toiset osaston potilaat, ei hän voinut ruveta Vihtoria enempää puhuttamaan.

Vielä jatkoa etp:stä: "Kertoja (hoitaja) vielä huomautti, että Lehmusviita oli suhtautunut luottamuksellisesti häneen, ja arveli hän Lehmusviidan tarkoittaneen uskoutua hänelle kerrotussa asiassa." Tämä oli tapahtunut 12.1.1954.

Tuossa on ollut tilanne, jossa hoitaja olisi oikeanlaisella lähestymistavalla saanut Vihtorin kertomaan asioiden kulun. Noita heikkoja hetkiä hänellä oli joitakin, mutta ei ollut oikeanlaista henkilöä tai ylipäätään tilannetta, että avautuminen olisi saatu vietyä loppuun asti. Komisario Skogmanin kanssakin tällainen tilanne kerran oli, mutta homma tyrehtyi. Erään tapausta aikanaan tutkineen poliisin mielestä Skogman toimi kyseisessä kuuliustelussa väärällä tavalla, joka johti siihen, että Vihtorin suu meni suppuun.

Alanko -niminen henkilö kertoi kuulustelussa, että oli vuonna 1953 ennen joulua nähnyt Salosen kahvilassa Vihtorin lankomies Arvon. Tuolloin oli Vihtori ollut pidätettynä ja myös hoidettavana Mustasaaressa, ja tämä Alanko oli tiennyt asiasta. Alanko oli kysynyt Arvolta: "Sitä Vikkiäkö (Vihtorin kutsumanimi) ne nyt epäilevät siihen Kyllikki Saaren juttuun syylliseksi?" Jonkin verran päihtynyt Arvo oli vastannut myöntävästi ja sanonut: "Vikki on siksi juoni mies, että kyllä se asiansa pelaa." Alanko olisi jututtanut Arvoa aiheesta lisää, mutta kahvilaan tuli samalla kaksi poliisia, jonka takia alanko lähti kahvilasta.

Tuo Alanko oli myös jonkin sortin rikollinen, koska pöytäkirjassa mainitaan hänen odottavan Konnunsuon keskusvankilassa 2kk vankeusrangaistusta.

[Chikatilo]

Kyllä Stobbartilla oli todellakin aihetta nostaa vanha lehtijuttu uudelleen esille! Kehtaanpa jopa väittää, että hänen soittonsa jutun kirjoittajalle puhkaisi kuplan...

Kysymyksessä oli vanhaan väittämään kohdistuva aidosti uusi tutkimus, joka osoitti alkuperäisen lehtiartikkelin onton pohjan. Hienoa työtä!

Hoitaja oli tullut huoneeseen aamulla klo: 5.45, ja Vihtori oli ollut todella tuskaisen ja masentuneen oloinen, ja polvillaan toisen potilaan edessä. Hoitajan nähtyään Vihtori nousi ja lähti tämän perään. Hoitaja kysyi: "Eihän Lehmusviita nyt vaan ole huonossa kunnossa." Vihtori vastasi itkuisena: "Olen minä huonossa kunnossa." Samalla hoitajan kanssa puhuessaan Vihtori avasi housujaan paljastaen itsensä ja sanoi "Auttakaa te, että tämä leikattaisiin pois." Hoitajan kääntyessä pois Vihtori vetäytyi kauemmaksi, mutta kääntyi vielä takaisin ja yhtä tuskaisen masentuneena käsiä ristiin puristaen sanoi: "Hakala sen peitti."

Tämä sen sijaan on lausunto, jonka antamisen yhteydessä on muistutettu totuusvelvollisuudesta sekä perättömän lausuman seurauksista...