Ja loput Keskisuomalaisen uutiset mikrofilmien kätköistä...
16.2.1982
Keskisuomalainen kirjoitti:Syytetyt kiistivät soramonttusurman
Jyväskylän Seppälänkankaan hiekkamontuilla 23.11. tehdystä raa'asta surmasta syytetty jyväskyläläinen aviopari kiisti osuutensa koko tapahtumaan Jyväskylän kihlakunnanoikeudessa maanantaina
Asiaa ei maanantaina käsitelty vielä yksityiskohtaisesti, koska jutun tutkimuspöytäkirjojen ja muun aineiston valmistelu oli osoittautunut oletettua työläämmäksi. Aineisto saatiin valmiiksi viikonvaihteessa jatkuneen kiireisen työskentelyn jälkeen klo 4 maanantai-aamuna, jonka jälkeen se vasta voitiin toimittaa jutun eri osapuolille. Tutkimusaineistoa on kertynyt yli 800 konekirjoitusarkkia ja sen liitteenä on 63 valokuvaa ja kolme karttaa. Jutussa syyttäjänä toimiva lääninpoliisineuvos Sauli Manninen pitää tätä asiakirjamäärää harvinaisen suurena. Manninen ilmoitti laativansa syytekirjelmän jutun seuraavaan käsittelyyn eli 8. maaliskuuta mennessä ja totesi syyttävänsä jyväskyläläistä pariskuntaa vähintäänkin taposta sekä ryöstön yrityksestä jotka on tehty yhteistuumin.
Osalle asianomistajia ja molemmille syytetylle oikeus myönsi maksuttoman oikeudenkäynnin ilman takaisinmaksuvelvoitetta.
Asianomistajien eli surmatun Raimo Valkosen äidin kolmen sisaruksen oikeusavustajana on asianajaja Veikko Hyytiäinen. Syytettyjen avustajina ovat asianajajat Esa Puranen ja Olli-Pekka Holmberg.
Oikeudessa johti maanantaina puhetta kihlakunnantuomari Jaakko Pitkänen. Syytetyt määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuina. Kummallakin syytetyllä on merkintöjä rikosrekisterissä. Syytetty, vuonna 1948 syntynyt aviomies on saanut viimeisimmän tuomionsa Turun hovioikeudesta varastetun tavaran kätkemisestä ja vuonna 1958 syntyneelle vaimolle on langetettu viimeksi tuomio Vaasan hovioikeudesta pahoinpitelystä.
Raimo Valkosen surmaamisen aikoihin syytetyt olivat olleet ehdonalaisessa vapaudessa. Heidät pidätettiin tapahtuman tutkimusten yhteydessä joulukuun lopulla ja julistettiin vangituiksi tammikuussa.
Raimo Valkonen löydettiin surmattuna 24. marraskuuta Seppälänkankaalta Jyväskylän maalaiskunnan puolelta. Surmatyö oli tutkimusten mukaan tehty edellisenä iltana puukkoa käyttäen.
9.3.1982:
Keskisuomalainen kirjoitti:Soramonttusurman syytetyt kiistivät tavanneensakaan uhria
Seppälänkankaan soramonttualueella Jyväskylässä marraskuussa tapahtuneesta surmatyöstä syytetty aviopari kiisti edelleen jyrkästi syyllisyytensä jutun käsittelyn jatkuessa Jyväskylän kihlakunnanoikeudessa maanantaina.
Oikeuden istunnossa kuultiin neljää todistajaa, joiden lausuntojen syyttäjä katsoi osoittavan, että verityön kohteeksi joutunut Raimo Valkonen oli ollut kuoliniltanaan syytettyjen seurassa lähellä surman tapahtumapaikkaa.
Syyttäjä, lääninpoliisineuvos Sauli Manninen, vaati jyväskyläläisavioparin kummallekin jäsenelle rangaistusta yksinteoin tehdystä murhasta ja törkeästä ryöstön yrityksestä. Surmatyö on syyttäjän mukaan tehty vakaasti harkiten, omanvoitonpyytöisesti ja erittäin julmasti. Syytetyt, joita avustivat asianajajat Esa Puranen ja Olli-Pekka Holmberg, kiistivät syytteet kokonaisuudessaan. Oman kertomansa mukaan he eivät ole koskaan edes tavanneet Valkosta.
Oikeudelle jätettyihin asiakirjoihin sisältyvän ruumiinavauspöytäkirjan mukaan Raimo Valkonen kuoli kolmen tunnin sisällä keskiyöstä marraskuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä. Hänen ruumiistaan löytyi seitsemän puukonhaavaa, joista yksi oli vahingoittanut sekä keuhkoja että sydäntä.
Ennen kuolemaansa Valkonen onnistui pakenemaan surmaajiensa tai surmaajansa käsistä ja juoksemaan noin 250 metriä. Hänen ruumiinsa löytyi marraskuun 24. päivän aamuna seurattaessa surmapaikalle jääneen verisen nahkatakin luota lähteneitä jalanjälkiä.
Syytetty aviopari lähti surmayön jälkeisenä päivänä Jyväskylästä Tampereelle mukanaan erilaista vuokraisäntänsä asunnosta otettua omaisuutta, jonka pari oman kertomuksensa mukaan aikoi vain pantata ja lunastaa ne myöhemmin takaisin.
- Jos olisimme olleet pakomatkalla, emma kai olisi menneet Tampereelle, joka on kuuma paikka, toinen syytetyistä sanoi.
Kolme syyttäjän todistajista on kutsuttu oikeuteen kertomaan havainnoista, joita he tekivät Kangasvuoren tiellä huomaamastaan, syytettyjen keltaisen Skodan näköisestä autosta.
Syytetyt olivat olleet autollaan surmailtana Jyväskylän kauppatorilla myymässä pimeää alkoholia. Mukana oli myös perheen kahden kuukauden ikäinen vauva, joka nukkui takaistuimella kopassa.
Oman kertomuksensa mukaan syytetyt palasivat viinanmyynnistä vasta puolen yön paikkeilla tai sen jälkeen. Yksi todistajista kertoi kuitenkin nähneensä syytettyjen auton, jonka rekisteritunnus oli jäänyt mieleensä, Kangasvuoren tiellä jo kello 22.20 paikkeilla. Auton luona oli menossa käsirysy, jossa olivat osapuolisina nainen ja "valokuvista päätellen Valkosen näköinen mies". Nainen huusi ja kauempaa juoksi paikalle toinen mies.
Yksi todistaja oli havainnut Kangasvuorentielle pysäköidyn keltaisen auton jo noin kello 21.45. Samoihin aikoihin katua ajoi myös toinen mies, joka oli huomannut auton, muttei ollut oikeudessa varma sen väristä. Todistaja kertoi havainnoistaan mutenkin siinä määrin epävarmemmin kuin poliisitutkintapöytäkirjassa, että puolustus sai aiheen tiedustella, esitettiinkö poliisikuulusteluissa erilaisia kysymyksiä kuin oikeudessa. Syyttäjä puolestaan kysyi, pelottiko todistajaa. Oikeuden puheenjohtajan tiedusteluun mahdollisesti painostuksesta todistaja vastasi kuitenkin jyrkän kieltävästi.
Syytettyjen neljäs todistaja oli rikoskemisti Pirkko Rovas, joka selosti kriminaalilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Noin puolitoista kuukautta kestäneissä laboratoriotutkimuksissa syytettyjen vaatteista ja auton takaistuimelta löydettiin kangaskuituja, jotka olivat samanlaisia kuin Valkosen vaatteista peräisin olevat kuidut. Valkosen vaatteista taas löytyi sekä syytettyjen vaatteiden että auton istuinpäällysten kuitujen kanssa samanlaisia kangaskuituja.
Valkosen takin lammasnahkakauluksen kuituja löytyi muun muassa miessyytetyn puserosta ja naissyytetyn hameesta ja alushameesta, joissa oli myös takin teddyvuorin kuituja. Syyttäjä katsoi tutkimustulosten painoa lisäävän sen, että vanhan Skodan istuinmateriaali samoin kuin Valkosen takinkin materiaalit ovat nykyisin harvinaisia.
Kriminaalilaboratorion toisen syytettyjen vaatteista löytämät veritahrat on analysoitu kansanterveyslaboratoriossa, mutta tutkimusten tuloksia ei ollut vielä saatu oikeuteen.
Puolustus huomautti syyttäjälle kuulevansa kuitututkimuksen raportista ensi kertaa, vaikka asiakirja on päivätty jo 2. helmikuuta, ja pyysi oikeudelta aikaa raporttiin tutustumiseen.
Jutun käsittelyä lykättiin syyttäjän pyynnöstä, ja se tulee seuraavan kerran esille kihlakunnanoikeudessa 8. päivänä huhtikuuta. Tuolloin syyttäjä arvelee voivansa esitellä lisätodisteita. Myös puolustus pyysi käsittelyyn pitkähköä taukoa valmistellakseen vastineensa.
9.4.1982
Keskisuomalainen kirjoitti:Viiden tunnin istunto ja lykkäys
Valkosen surmajuttu yhä sotkuisemmaksi?
Viiden tunnin selvittely ja yhdeksän uutta todistajaa eivät tuoneet ratkaisevaa lisävalaistusta Raimo Valkosen surmajuttuun, jonka käsittely jatkui Jyväskylän kihlakunnanoikeudessa torstaina. Uutena piirteenä ilmestyi tapahtumien taustalle kummittelemaan epämääräinen Apuaskelyhdistys ja Jeesus-liike saarnamiehineen, rahalahjoituksineen ja "Lutherin käsikirjoituksineen".
Valkosen murhasta syytetyn jyväskyläläisavioparin oikeusavustajat, asianajajat Esa Puranen ja Olli-Pekka Holmberg, arvostelivat nyt entistä tiukemmin poliisin tapaa hoitaa jutun tutkimuksia.
Puranen vertasi poliisitutkimuksia 1960-luvun yhteiskunnalliseen tieteentekoon, "jossa ensimmäiseksi asetettiin tutkimukselle lopputulos ja sitten ryhdyttiin etsimään sille perusteluja".
- Jutun tutkijat, jotka ovat saaneet syntymään laajuudeltaan ennätysmäiset pöytäkirjat, ovat keskittäneet kaiken toimintansa vain syyllisiksi epäilemänsä avioparin ympärille unohtaen kaikkien muiden mahdollisuuksien tutkimisen, Puranen sanoi.
Puranen ja Holmberg pyrkivät sekä osoittamaan, ettei syytetyillä ollut ollut tilaisuutta surmatekoon, että pudottamaan pohjan syyttäjän väitteeltä Valkosen ja syytettyjen yhdessäolosta kohtalokkaana iltana.
Kolme marraskuun 23. päivän iltana Jyväskylässä partioinutta poliisia todisti nähneensä syytetyt autossaan Jyväskylän torilla noin klo 21.45, 22.00 ja 22.30. Syytetyillä oli mukanaan takaistuimella kopassa kahden kuukauden ikäinen tyttärensä. Kaksi poliiseista muisti illan kulun jokseenkin yhtäpitävästi, yhden - nuorimman, joka ei tuntenut syytettyjä näöltä - kertomus oli hivenen poikkeava.
Kun keltainen vanha Skoda-henkilöauto, jollainen syytetyilläkin oli, oli nähty surmapaikan suunnalla Kangasvuorentiellä juuri kello 22 paikkeilla, puolustus katsoi, että kyseessä on pakosta täytynyt olla eri auto. Syyttäjän mielestä taas kellonlukemien väliin jäävä runsas puolituntinen olisi riittänyt surman tapahtumapaikalla Seppälänkankaan soramonttualueella käymiseen.
Puolustus kiinnitti huomiota myös siihen, että keltaisen auton Kangasvuorentiellä nähneet kuvailivat yhtäpitävästi ja tuntomerkkejä vastaavasti Valkoseksi oletettua miestä. Muista auton luona nähdyistä annetut kuvaukset sen sijaan sopivat syytettyihin huonosti, monessa kohti eivät lainkaan. Muun muuassa henkilöiden vaatetus oli väreiltään täysin erilainen kuin poliisien samoihin aikoihin syytettyjen yllä näkemä.
Näköhavaintojen ohella syyttäjän tähän mennessä esittämistä todisteista painavimpaan, kriminaalilaboratorion tekemään kangaskuitujen analyysiin, puolustus vastasi kutsumalla todistajaksi turkistavarateollisuudessa työskentelevän miehen, jonka luona syytetyt olivat vierailleet juuri ennen surmailtaa. Mies kertoi käsittelevänsä jatkuvasti turkiksia, joissa on oletettavasti samanlaisia kuituja kuin Valkosen nahkatakin lammaskauluksessa. Lisäksi hänellä on kotonaan kaksi lammasnahkalla päällystettyä tuolia.
Valkosen vaatteista löytyneiden harvinaisten vanhan Skodan istuinmateriaalikuitujen Esa Puranen totesi voivan aivan hyvin ollakin peräisin vanhasta Skodasta: se ei vain ollut syytettyjen auto.
Syyttäjä esitteli oikeudelle myös kansanterveyslaboratorioiden tekemän analyysin miespuolisen syytetyn housuista löytyneistä veritahroista. Tahrat olivat samaa veriryhmää kuin Valkosen veri ja eri ryhmää kuin kummankaan syytetyn veri.
Torstain oikeuskäsittelyn hämmentävin osa koski keittiöveistä ja puukkoa, joiden sijoituspaikasta surman ajankohtana oli annettu poliisitutkintapöytäkirjoihin ristiriitaisia tietoja.
Ristiin olivat puhuneet syytettyjen vuokraisäntä, Jeesus-liikkeen saarnaaja, joka toisin kuin syytetyt kertoi tunteneensa Raimo Valkosen, ja vuokraisännän isä. Isä oli myöhemmin poikansa kanssa puhuttuaan muuttanut kertomustaan. Viimeinen versio oli, että puukko ja keittiöveitsi olivat olleet surma-ajankohtana saarnaajan isän hallussa.
Saarnaaja - joka on käyttänyt itsestään myös seurakuntapastorin titteliä - kertoi tavanneensa Valkosen ensimmäisen kerran Helsingissä Jeesus-taloksi sanotussa asuntolassa 1972. Myöhemmin hän tapasi Valkosen hengellisessä kokouksessa 1975 ja viimeksi Orivedellä kolmisen vuotta sitten.
Saarnamies kertoi kutsuneensa Valkosen käymään kotonaan Jyväskylässä - asunto on samalla suunnalla kuin surmapaikka - ja selostaneensa tälle tien ja bussiyhteydet sinne.
Poliisitutkimuksissa on selvitetty, että Valkonen tosiaan kyselikin Jyväskylään Lohjalta junalla tultuaan Seppälänkankaalle meneviä busseja.
Saarnaajan mukaan Valkosen kanssa ei ollut sovittu mistään erityisestä vierailupäivästä, vaan kutsu oli voimassa jatkuvasti. Saarnamies kertoi Valkosen halunneen tulla katsomaan "Lutherin käsikirjoituksia", joita hänellä on oman väitteensä mukaan hallussaan ja joita hän tarvitsee "laajassa raamatuntutkimustyössään".
Raimo Valkosen jäämistöstä puuttuvaa huomattavaa rahasummaa ei ole "seurakuntapastorin" mukaan lahjoitettu Valkosen nimellä hänen uskonnolliselle liikkeelleen. Saarnaaja kertoi kuitenkin liikkeen saavan paljon avustuksia tuntemattomilta lahjoittajilta.
Oman kertomansa mukaan saarnamies on joutunut erotetuksi Jeesus-liikkeestä murhatutkimusten takia, koska hän on antanut poliisien päästä käsiksi rippisalaisuuksiksi katsottuun henkilökortistoon. Syyttäjä, lääninpoliisineuvos Sauli Manninen, huomautti kuitenkin poliisin pääässeen näkemään vain osan kortistosta.
Murhasta syytettynä oleva aviopari oli vuokraisäntä-saarnamiehen kanssa perustamassa uskonnollista Apuaskelyhdistystä, jonka toiminta on ilmeisesti ollut melko epämääräistä.
Jutun käsittelyä lykättiin syyttäjän pyynnöstä lisätodisteiden hankkimiseksi huhtikuun 26. päivään.
27.4.1982
Keskisuomalainen kirjoitti:Syytä väärästä valasta ja lykkäys
Oikeus tutki itse Valkosen reitin
Jyväskylän kihlakunnanoikeus tarttui maanjantaina oikeusistuimen varsin harvoin käyttämään mahdollisuuteen ja otti osan Raimo Valkosen surmajutun kenttätutkimuksista omiin käsiinsä.
Oikeus tutki ja mittasi surmaillan tapahtumia kerratessa kiistanalaiseksi osoittautuneen ja moneen kertaan aikataulutetun reitin Jyväskylän torilta Kangasvuorentien kautta verityön tapahtumapaikalle Seppälänkankaan soramonttualueelle. Oikeuden työskentelyä johti - kuten jutun aikaisemmissakin vaiheissa - kihlakunnantuomari Jaakko Pitkänen.
Oikeussalissa kärjistyi pitkin jutun käsittelyä näkynyt ilmiö todistajalausuntojen "laimentumisesta" poliisitutkintapöytäkirjoihin verrattuna nyt yhden todistajan kohdalla syytteeseen väärästä valasta.
Syyttäjä, lääninpoliisineuvos Sauli Manninen, ilmoitti nostavansa syytteen kysyttyään ensin todistajalta, oliko tätä painostettu. Vastaus oli kieltävä.
Poliisitutkintapöytäkirjassa on todistajan sanomaksi kirjattua melko yksityiskohtaisia näköhavaintoja Kangasvuorentiellä 23. marraskuusta seisseestä keltaisesta Skoda-autosta ja siinä olleesta pariskunnasta. Todistaja poimi myös kymmenien valokuvien joukosta kuvan, jonka hän sanoi muistuttavan eniten Skodassa näkemäänsä miestä. Kuvassa oli toinen surmajutun epäillyistä.
Oikeudessa todistaja kertoi kuitenkin, ettei hän illan pimeydessä pystynyt näkemään tunnistettavasti autossa olleita, semminkään, kun nämä käänsivät nopeasti päänsä pois.
Todistaja moitti myös kautta rantain poliisia ohjailevasta kuulustelusta: - Ensin minulle näytettiin poliisilaitoksen kellarissa syytettyjen auto ja kerrottiin, kenen se on. Kun tutkin valokuvia, minulle osoitettiin missä niistä on auton omistaja. Muissa kuvissa olevien nimiä ei mainittu, todistaja sanoi.
Syytettyjen oikeusavustajat, asianajajat Esa Puranen ja Olli-Pekka Holmberg, kiinnittivät jälleen huomiota siihen, ettei syytetyillä ole todistajalausuntojen perusteella yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta liikkua Kangasvuorentiellä siihen aikaan, kun epäilyttävä keltainen auto ja Valkoseksi oletettu mies havaittiin siellä. Kolme partiossa olevaa poliisia näki syytetyt Skodassaan Jyväskylän torilla noin kello 21.45, 22.00 ja 22.30. Kangasvuorentien autohavainnot tehtiin niin ikään kello 22 paikkeilla, täsmällisin niistä 22.20.
Poliisien syytettyjen yllä näkemä vaatetus ei liioin vastaa edes likimain Kangasvuorentiellä liikkuneiden kuvauksia. Syytetyillä oli yllään valkoiset puserot, Kangasvuorentiellä kaikilla keltaisen auton ympärillä nähdyillä oli tummat takit.
Enempää syytetyn jalassa kuin Kangasvuorentielläkään ei sen sijaan nähty jutun merkillisyyksiin kuuluvia miessyytetyn kirkkaansinisiä housuja, joista kriminaalilaboratorio löysi Valkosen veriryhmän verta. Ryhmä on melko harvinainen, eikä kumpikaan syytetyistä aviopuolisoista kuulu siihen.
Maanantaisessa, taukoineen yli kuusi tuntia kestäneessä istunnossa tartuttiin myös läheltä surmapaikkaa löytyneisiin autonjälkiin. Räntäsade oli ehtinyt peittää jäljet ennen rikoksen havaitsemista, mutta renkaiden pintakuvio - yksi yleisimmistä - saatiin esiin harjaamalla.
Kumpareisen maan, auton kaartamisen ja sivuluisun takia raideväliä ei pystytty tarkasti mittaamaan. Kun summittaiseksi mitaksi saatiin kuitenkin 140-145 senttimetriä, Olli-Pekka Holmberg piti mahdottomana, että kyseessä olisivat voineet olla raideväliltään 125-senttisen Skodan jäljet. Syyttäjä katsoi koko jälkikysymyksen olevan merkityksetön, koska Seppälänkankaan soramonttualueella liikkuu paljon "rallaajia ja rakastavaisia".
Eräänlaisena nollanäyttönä syyttäjä jätti oikeudelle kriminaalilaboratorion titkimusraportin, jonka mukaan Valkosen vaatteista löytynyt, kirkkaansinisiin veritahraisiin housuihin sopiva kangaskuitu ei voi olla peräisin sinisestä junan istuimesta. Oikeudelle jätettiin myös pöytäkirjat lisätutkimuksista, jotka poliisi oli tehnyt puolustuksen edellisellä kerralla oikeudelle jättämien lammasnahkanäytteiden alkuperästä.
Toinen näytteistä osoittautui joko tahattomaksi tai tahalliseksi "väärennökseksi" sikäli, että tutkimukset paljastivat sen olevan peräisin muualta kuin asunnosta, josta sen väitettiin olevan. Toinen näyte oli aito.
Puolustus pyrki osoittamaan näytteillä, että samanlaisia kuituja kuin Valkosen takin lammasnahkakauluksesta peräisin olevat on voinut joutua syytettyjen vaatteisiin helposti muualtakin. Kuituja löytyi muun muassa naissyytetyn alushameesta. Asunnossa, jonka lammasnahalla päällystetystä tuolista oikea näyte oli, syytetty oli tosiaan liikkunut alushameisillaan sovittaessaan siellä lyhennettävänä ollutta hamettaan.
Syyttäjän odottamat hiusnäytteiden laboratoriotutkimuksen tulokset eivät ole vieläkään tulleet.
Jutun käsittely lykättiin syyttäjän pyynnöstä toukokuun 24. päivään. Muutamilla syytettyjen omaisilta evättiin pääsy oikeussaliin, koska he ovat syyttäjän mukaan "omilla tutkimuksillaan ja järjestelyillään" pyrkineet ehättämään poliisin edelle ja vaikeuttaneet sen työtä.
25.5.1982
Pieni pätkä etusivulla:
Keskisuomalainen kirjoitti:Vapauttava päätös - mutta vankilaan
Jyväskylän kihlakunnanoikeus hylkäsi maanantaina 35-vuotiasta jyväskyläläistä autonkuljettajaa ja hänen 25-vuotiasta vaimoaan vastaan nostetun syytteen marraskuussa tapahtuneesta Raimo Valkosen surmasta. Vapauttavasta päätöksestä huolimatta oikeus katsoi jutun käsittelyn aikana tulleen esille seikkoja, joiden takia aviopari määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuina "kunnes kihlakunnanoikeuden päätös saa lainvoiman tai Vaasan hovioikeus toisin määrää".
Jutun käsittely siirtyy nyt hovioikeuteen.
Ja isompi juttu myöhemmillä sivuilla samalta päivämäärältä:
Keskisuomalainen kirjoitti:Syytteet hylättiin Valkosen surmajutussa
Syytetyt määrättiin pidettäväksi vangittuina
Syytteet hylättiin, mutta syytetyt määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuina Raimo Valkosen surmajutun käsittelyn päättyessä Jyväskylän kihlakunnanoikeudessa maanantaina.
Viidettä kertaa esillä olleen jutun viimeiset tunnit sujuivat ilman yllätyksiä ja dramatiikkaa. Vapauttavan päätöksen kuuleminen kohautti kuitenkin salia ja lennätti syytetyt omaistensa ja oikeudenavustajiensa kaulaan.
Oikeuden päätöksessä todetaan jääneen näyttämättä toteen, että surmatyöstä epäilty jyväskyläläisaviopari olisi murhannut Valkosen tai yrittänyt ryöstää hänet.
Juttua käsiteltäessä ilmi tulleiden "erittäin raskauttavia seikkojen" takia oikeus katsoi kuitenkin aiheelliseksi määrätä syytetyt pidettäväksi edelleen vangittuina, "kunnes kihlakunnanoikeuden päätös on saanut lain voiman tai Vaasan hovioikeus on toisin määrännyt".
Jutun siirtyminen hovioikeuteen on jo selvää, sillä syyttäjä, lääninpoliisineuvos Sauli Manninen, ilmoitti heti kihlakunnanoikeuden päätöksen kuultuaan tyytymättömyytensä siihen.
Maanantain istunnossa kuultiin kolmea todistajaa, joista yksi oli syytettyjen kuulusteluissa läsnä ollut poliisi ja kaksi kertoi autohavainnoistaan syytettyjen asunnon ja surmapaikan suunnalla.
Syyttäjä jätti oikeudelle pitkään odotetut hiusnäytteiden laboratorioanalyysin tulokset.
Raportissa todetaan syytettyjen Skodan jalkatilasta löytyneen hiuksia, jotka saattavat olla peräisin Raimo Valkosen tukasta. Samanlaisia oli myös miessyytetyn kirkkaansinisissä housuissa. Housut ovat samat, joista aiemmin löydettiin Valkosen veriryhmän verta, mutta joita kukaan todistaja ei ole nähnyt surmailtana syytetyn jalassa ja jotka ovat - kuten oikeus käytännön kokeella maanantaina totesi - hänelle niin ahtaat, ettei niiden vetoketju edes mene kiinni.
Niin ikään syyttäjä jätti oikeudelle kriminaalilaboratorion tutkimusraportin lammasnahkanäytteistä, jotka puolustus oli jättänyt analysoitavaksi osoittaakseen, että Valkosen takin lammaskauluksen kuitujen kanssa samanlaisia kuituja on voinut joutua syytettyjen vaatteisiin muualtakin. Analyysin tulos oli puolustukselle kielteinen: raportissa todetaan, etteivät näytteiden kuidut sovi Valkosen lammaskaulukseen, vaikka ovatkin osaksi peräisin lähes samanvärisestä nahasta.
Loppupuheenvuorossaan syyttäjä totesi, ettei sattuma riitä millään selittämään kaikkia laboratoriotutkimusten tuloksia, vaan syytettyjen on täytynyt olla tekemisissä Valkosen kanssa. Heidän vaatteistaan ja autostaan löytyi Valkosen vaatteiden kuituja ja Valkosen vaatteista auton istuinmateriaalin kuituja. Salaperäisistä kirkkaansinisistä housuista löytyi Valkosen veriryhmän verta - ryhmä on melko harvinainen eikä kumpikaan syyteyistä kuulu siihen - ja hiuksia, jotka sopisivat Valkosen hiuksiksi.
Syytettyjen oikeusavustajat, asianajajat Esa Puranen ja Olli-Pekka Holmberg, totesivat jälleen, ettei syytetyillä ole ollut aiemmin kuultujen todistajalausuntojen perusteella yksinkertaisesti aikaa käydä illan kriittisinä hetkinä surmapaikalla. Saman puollituntisen sisällä, jona Valkoseksi oletettu mies ja useimpien todistajien keltaiseksi Skodaksi kuvailema auto nähtiin Kangasvuorentiellä, syytetyt olivat todistettavasti omassa autossaan kahden kuukauden ikäinen tyttärensä mukanaan Jyväskylän torilla.
Kuitututkimusten luotettavuus taas on puolustuksen mukaan kyseenalainen, vaikkei epäilisikään laboratorioanalyysien pätevyyttä.
- Vaatteita on pakosta jouduttu käsittelemään ennen näytteiden ottamista, ja jossakin vaiheessa ne ovat voineet mennä keskenään sekaisin, Esa Puranen sanoi.
Puolustus moitti poliisia jälleen myös liiasta keskittymisestä syytettyjen syyllisyyden todistamiseen: muut mahdollisuudet ovat jääneet vastaavasti vähemmälle tutkimiselle. Toinen syytetyistä kertoi kuulleensa vankila-aikanaan kolmelta suunnalta huhun keltaisesta Opelista ja sillä surmailtana Jyväskylässä liikkuneista kahdesta miehestä ja naisesta, jotka olisivat nyt Tukholmassa.
Oikeus totesi päätöksessään, että kuitu-, veri- ja hiustutkimukset viittaavat vahvasti syytettyjen olleen vastoin väitteitään Valkosen kanssa ainakin jonkinlaisessa tekemisissä. Sen sijaan oikeus ei katsonut olevan näyttöä siitä, että syytetyt olisivat syyllistyneet Valkosen ryöstämisen yrittämiseen ja surmaamiseen.
Valkosen surmajutun tutkiminen on teettänyt poliisilla ennätysmäisesti töitä. Poliisitutkintapöytäkirjoja oli jo jutun oikeuskäsittelyn alkaessa 800 konekirjoitusliuskaa. Käsittelyn aikana tehdyt lisätutkimukset ovat nostaneet luvun jo pitkästi toiselle tuhannelle.
Seuraava uutinen onkin oletettavasti sitten tuo Vaasan hovioikeudesta tullut uutinen, jonka jo aiempaan viestiini kerkesinkin naputella.
Valkosen tapaus on kyllä hämmästyttävä kaikin puolin. Alun pitäen olin varma, että pariskunta on tosiaan syyllinen, mutta puolustuksella on pitkin tapausta kyllä todella hyviä pointteja sille, miksi he ovat syyttömiä Valkosen surmaamiseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuukin jäävän, että joko joku valehtelee ja paljon syytettyjä suojellakseen tai sitten he tosiaankin ovat syyttömiä. Mikäli poliisi on tosiaan päättänyt jo alkuvaiheessa, että romanitaustan vuoksi tämän pariskunnan on pakko olla syyllinen (vaikkeivat olisikaan), on oikea syyllinen saattanut naureskella partaansa jo heti alkuvaiheessa huomattuaan, että hänen tekemänsä surman pohjilta syytetäänkin jotakuta ihan muuta. Samaan aikaan aikaa kuluu ja mahdolliset todisteet jonkun toisen syyllisyydestä ovat kadonneet talven tuiverruksen keskelle ja unohtuneet ihmisten mielistä. Sääli sinällänsä. Jotenkin, kun tähän juttuun on nyt tullut käytettyä enemmänkin aikaa on Valkosesta muodostunut jollain kummalla tapaa ikään kuin jotenkin tuttu hahmo jo itselle ja senkin vuoksi olisi toivonut, että tapaus olisi kuitenkin selvinnyt tavalla tai toisella, lopulta. Niin ei vain käynyt tällä kertaa ja varmaan pitkälti nekin, jotka saattaisivat oikean syyllisen tietää ovat jo menneet manan majoille tai unohtaneet koko tapauksen loppuiäkseen.
