Yleisön annettiin tulla katsomaan surma-autoa hyvin läheltä kesäkuussa 1953. Etualalla keskellä on kaksi rikospoliisin tutkijaa.
Vanha rikos: Tampereen taksisurmaaja vältellyt vastuuta 60 vuotta – kolkuttaako omatunto yhä?
1953: Tamperelaisen vuokra-autoilijan kyytiin nousi 60 vuotta sitten ruskeatakkinen mies
Tuomas Rimpiläinen
Aamulehti
Harmaa Rover-auto seisoi metsätien varressa Kartanon talon lähellä Tampereella. Kapea tie johti Ristinarkulta pienen metsän läpi Näsijärven rantaan. Ohjauspyörän edessä lojui liikkumattomana mies.
Hänen päänsä oli murskana.
Poliisi sai ilmoituksen henkirikoksesta neljän aikaan maanantaina 29. kesäkuuta 1953. Kuljettaja tunnistettiin auton numeron perusteella. Hän oli vuonna 1912 syntynyt vuokra-autoilija
Toivo Nordman.
Rikospoliisi aloitti välittömästi rikospaikkatutkinnan auton ympäristössä. Samaan aikaan poliisit alkoivat selvittää, mistä Nordman oli ottanut viimeisen kyytinsä.
Rikospaikkatutkimus oli kehittynyt Suomessa huimasti viimeisen 30 vuoden aikana. Autosta etsittiin sormenjälkiä, ja ympäristöstä jalkineenjälkiä. Rikospaikalta otettiin myös valokuvia. Rikospaikan eristämisessä ei kuitenkaan oltu turhan tarkkoja, vaikka eristämisen merkitystä oli yritetty korostaa poliisin koulutuksessa jo 1920-luvulta lähtien.
Rikospaikalla parveili surman paljastumisen jälkeen kymmeniä sivullisia.
Autoilijasurmat eivät olleet harvinaisia, mutta niihin kiinnitettiin aina julkisuudessa paljon huomiota. Ylipäänsä jos uhri oli hyvämaineinen ja henkirikos tapahtui julkisella paikalla, kyseessä oli etusivun uutinen.
Ruskeatakkinen mies
Ensimmäisen päivän tutkimuksissa Tampereen rikospoliisi sai vihjeitä, joiden mukaan Nordmanin autoon oli noussut kaksi henkilöä Koskipuiston autopysäkiltä noin kello 13. Tuntomerkkejä kukaan ei osannut kertoa.
Torstaina poliisi joutui kuitenkin muuttamaan päätelmiään. Nyt poliisi oli vakuuttunut, että Koskikadulta nousi auton kyytiin yksi mies kello 11.55. Mies oli 30–40-vuotias, ja hän oli pukeutunut ruskeaan takkiin. Auto ajoi Koskikadulta Hämeenkadulle ja sieltä Uudenkylän kautta surmapaikalle.
Poliisi ei voinut sulkea pois mahdollisuutta, että joku muu olisi noussut auton kyytiin matkalla. Lääninlääkärin suorittamassa ruumiinavauksessa todettiin, että surmaaja oli lyönyt Nordmania tylpällä esineellä useita kertoja päälakeen. Nordman oli kuollut välittömästi.
Ruumiin tutkimisen ja poliisin kuulustelujen perusteella poliisi päätteli, että Nordman oli tapettu noin kello 12.30.
Surusaatto läpi kaupungin
Sunnuntaina Tampereen keskustaan oli kerääntynyt tuhansia kaupunkilaisia, jotka reunustivat keskustan kadut. Heidän välistään valui vaikuttava autosaattue.
Surukulkueen kärjessä ajoi harmaa Rover, jonka keula oli koristeltu leveällä surunauhalla. Nordmanin autoa kuljetti nyt uusi kuljettaja, Urpo Järvinen. Sen perässä ajoi omaisia kuljettaja auto. Sen jälkeen ajoivat jonossa lähes kaikki Tampereen vuokra-autoilijat. Surukulkueeseen osallistui yhteensä 125 autoa.
Vuokra-autot tarjosivat kaupunkilaisille ilmaisia kyytejä Kalevankankaan hautausmaalle. Hautajaisista haluttiin näyttävä mielenilmaus väkivaltaa vastaan.
Nordmanin arkun laskivat maahan hänen kollegansa. Rovasti Aarne Salon puhe käsitteli raakaa väkivaltaa, josta suomalainen yhteiskunta ei tuntunut pääsevän eroon, vaikka sodasta oli jo vuosia. Salo varoitti Raamatun sanoin:
- Joka pahaa tekee, peljätköön, sillä esivalta ei turhaan miekkaa kanna.
Nuhruinen kulkuri
Pian rikoksen jälkeen kaupungilla alkoi liikkua hurjia huhuja surman mahdollisesta motiivista. Kaupungilla muun muassa tiedettiin, että Nordmanilla olisi ollut mukanaan 800 000 markan velkakirja, jonka murhaaja oli vienyt mukanaan. Poliisi kiisti tiedon todenperäisyyden.
Tampereen autoilijat ry. lupasi heinäkuun alussa 50 000 markan palkkion ratkaisevasta vihjeestä, mutta silti tutkinta junnasi paikallaan.
Heinäkuun lopulla Pispalan Ylä-Voiman kahvikioskille hoippui "sangen kurjassa kunnossa" ollut mies. Paikalla olleiden hämmästykseksi mies vihjaili suorasukaisesti, että hän oli Toivo Nordmanin murhaaja. Rikoksen selviäminen näin omituisella tavalla ei olisi ollut aivan tavatonta, joten poliisi otti vihjeen vakavasti.
Mies saatiin kiinni, mutta nyt hän kiisti teon. Miehen alibi oli aukoton: surman tapahtuma-aikaan hän oli istunut sakkovankina vankilassa.
Selvittämätön rikos
Ensi kesänä Toivo Nordmanin surmasta tulee kuluneeksi 61 vuotta. Teoriassa on mahdollista, että surmaaja on vielä elossa.
Onko verityö kolkuttanut hänen omatuntoaan kaikki nämä vuodet? Entä kolkuttaako omatunto jotakuta sivullista, jota tietää surmaajan nimen?
Päälähteet:
Aamulehti 1953.
Tampereen poliisilaitoksen perinnehuone.
