Kirsti heräsi yöllä outoon kipuun – selvisi, että hänen poikansa oli tapettu samaan aikaan eikä tappajaa saada koskaan tuomiolle
- 6220d1e1fff84c8e8d3040881f679a70.jpg (135.76 KiB) Katsottu 5390 kertaa
- f3670f537f164db586a698bad2ec41cc.jpg (61.61 KiB) Katsottu 5390 kertaa
Kirsti Leskenmaa ja hänen poikansa Jere kuvattuna Riihimäki Rockissa 26.6.2015. Seuraavana yönä Jere joutui henkirikoksen uhriksi kuvassa näkyvällä terassilla.
Julkaistu: 31.8. 18:02
Jere pistettiin teräaseella kuoliaaksi. Kahta syytettiin taposta. Tekijä ei ikinä selvinnyt, vaikka oikeuden mielestä se ei voinut olla kukaan ulkopuolinen.
Riihimäkeläinen äiti
Kirsti Leskenmaa heräsi outoon tuntemukseen.
Kello oli noin kuusi lauantaiaamuna kesäkuussa 2015.
– Heräsin hirveään tunteeseen, että mun sydän halkeaa.
– Mulla ei ole koskaan ollut sydänvaivoja. Mä kävelin ja kävelin ympäriinsä kotonani. Ajattelin, että nyt on jotain hirveää, Leskenmaa sanoo kyynelehtien.
Hän harkitsi ambulanssinkin soittoa. Syytä oudoille oireille hän ei ymmärtänyt eikä tiennyt.
Hänen poikansa Jere, 26, tapettiin samoihin aikoihin teräaseella Riihimäellä.
– En tiennyt tästä mitään.
Leskenmaa jatkoi nukkumista vielä jonkun aikaa ja ryhtyi puolen päivän aikoihin tavoittelemaan Jereä. Äiti ja poika olivat viettäneet edellisenä iltana yhdessä aikaa Riihimäki Rockissa.
– Ajattelin ensin, että en herätä poikaa, jos hän on ollut festareiden jälkeen vielä jossain viihteellä. Sitten soitin, mutta mitään ei kuulunut. Laitoin viestiäkin, että voitko soittaa mulle. Yleensä hän soitti mulle päin, kun hän näki, että olin soittanut, Leskenmaa sanoo.
Leskenmaa muuttui entistä levottomammaksi.
Sitten Jeren kaveri soitti pahaenteisen puhelun.
– Yksi Jeren kaveri soitti mulle, että tiesinkö, jotta Riihimäellä on kuollut nuori mies ja että mun poika olisi otettu yhtenä epäiltynä kiinni. Mähän tulin entistä levottomammaksi. Sitten soitti muutama muukin ihminen, Leskenmaa kertaa.
Leskenmaa yritti kaivella lisätietoja.
– Soitin muutamalle mun pojan kaverille. Molemmat sanoivat mulle, että älä suotta ole huolissasi, sun poika ei ole tehnyt mitään, se ei ole väkivaltainen. En tiennyt oikein, mitä tehdä.
Leskenmaa istui kotonaan. Noin iltaseitsemän aikoihin poliisit tulivat paikalle.
– Mä olin niin tyhmä, että sanoin poliiseille, että tulkaa sisälle vaan ja että tiedän, miksi te ootte tullut. Sanoin, että kyllä mä tiedän, jotta mun poika on pidätetty, Leskenmaa kertaa.
Poliisien ilme vakavoitui.
– Poliisit vaan sanoivat, että on tapahtunut tämmöinen väkivaltatapaus, ja että mun poika on ollut siinä uhrina.
– En oikein muista siitä hirveästi mitään. Mä rupesin huutamaan kauheasti, että ”ei, ei, ei, ei” ja juoksin ympäri sitä huushollia. Varmaan naapurikin kuuli, kun huusin niin hirveästi ja itkin. Mä olin tosi shokissa, mutta poliisit olivat ihania siinä suhteessa, että he kysyivät, tarvitsenko apua, Leskenmaa sanoo.
Hän sai myöhemmin läheisiltä apua tuskaansa.
Leskenmaa muistaa hyvin poikansa viimeiset sanat, jotka hän kuuli festivaalialueen liepeillä.
– Poika sanoi mulle, että ”sä oot äiti rakas” ja halasi mua. Tästä voi kuvitella, minkälaiset välit meillä oli.
Mutta mitä tuona kesäkuisena yönä tapahtui? Miksi Jere tapettiin? Kuka hänet tappoi?
Jere vietti festareiden jälkeen kaveriporukan kanssa aikaa hyvinkääläisessä ravintolassa.
Illanvieton päätteeksi vuonna 1985 syntynyt A sekä vuonna 1988 syntynyt B menivät taksilla erään naisen luo, jonka jälkeen nainen ajoi miehet B:n rivitaloasunnolle Riihimäelle.
Ravintolaan jäänyt Jere oli näihin kahteen mieheen yhteydessä. Jere tuohtui siitä, kun hänet jätettiin yksin Hyvinkäälle.
Jere saapui myöhemmin jääkiekkohanskat käsissään asunnon terassille, jonka aidan hän rikkoi. Tilanne äityi väkivaltaiseksi.
Jere kuoli siihen, kun häntä pistettiin teräaseella kaulaan. Myötävaikuttava kuolinsyy oli myös Jeren päihtymistila ja häneen kohdistunut voimakas kuristaminen.
Syyttäjän mielestä teräaseella iski A. Syyttäjän mukaan B oli tappoon tekijäkumppani, koska tämä kuristi uhria kaulasta hieman ennen teräaseen iskua.
Ongelmaksi muodostui se, että henkirikoksessa käytetty teräase jäi kateisiin. Naapurustossa asuneet todistajat tekivät havaintoja vain kuulolla, eivätkä he nähneet itse puukotusta. Myöskään dna-tulokset eivät tuoneet selvyyttä henkirikokseen.
Oikeus totesi kylläkin, että kaikki kolme osallistuivat terassilla ”käsikähmään”, mutta kuka puukotuksen teki, ei selvinnyt veritahroistakaan.
Kummatkin syytetyt kiistivät oman syyllisyytensä ja vierittivät syytä toisen niskoille.
Esimerkiksi A:n mukaan B uhkasi tappaa Jeren, jos tämä tulisi asunnolle. A:n mukaan B käyttäytyi myös uhkaavasti ja kielsi häntä soittamasta hätäkeskukseen sekä puhumasta terassin tapahtumista kenellekään.
B väitti puolestaan, että oli pyytänyt A:tä terassinujakassa apuun ja että A oli iskenyt veitsellä Jereä kuolettavasti kaulaan.
Veriteko tapahtui terassilla. (KUVA: Poliisi)
Oikeus piti syytettyjen kertomuksia veriteosta epäluotettavina.
Oikeuden mukaan henkirikokseen johtaneet tapahtumat jäivät epäselviksi. Oikeus totesi syytetyt syyttömiksi, vaikka oikeuden mukaan tekijä ei voinut olla kukaan ulkopuolinen.
Oikeus ei osannut päätellä, kuka iski kuolettavat iskut, eikä Suomessa voi tuomita ketään varmuuden vuoksi. Tekijöistä jäi ainoastaan varteenotettava epäily, eikä sen perusteella voi tuomita.
- ec9b2613187842118c7a6609d8741175.jpg (93.75 KiB) Katsottu 5390 kertaa
Toinen syytetyistä laittoi veriset vaatteet pesukoneeseen. (KUVA: Poliisi)
– Keskeisiin rikosoikeudellisiin periaatteisiin kuuluu syyttömyysolettama ja se, että epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi.
– Yhteenvetona esitystä näytöstä hovioikeus toteaa, että vaikka ulkopuolisen tekijän mahdollisuus on asiassa ollut alusta pitäen poissuljettu, (A:n) ja (B:n) osuus (Jeren) menehtymiseen johtaneisiin tapahtumiin on jäänyt esitetyn näytön perusteella luotettavasti selvittämättä, Helsingin hovioikeus totesi.
Uhrin tavaroita, jotka oli siirretty lavuaarille. Kuvassa näkyy muun muassa jääkiekkohanskat, jotka uhri oli pukenut käsiinsä, kun hän tunkeutui terassille. (KUVA: Poliisi)
Helsingin hovioikeuden antama tuomio on lainvoimainen, koska korkein oikeus ei myöntänyt omaisille valituslupaa. Poliisi ei selvitä enää asiaa. Tappaja jäi selvittämättä, eikä se todennäköisesti selviä koskaan.
B sai tosin terassinujakasta pahoinpitelytuomion. Hän kuristi Jereä kaulasta oikealla kyynärtaipeella heti, kun Jere oli tunkeutunut terassille. B yritti vedota hätävarjeluun. B sai 50 päiväsakkoa, joka teki hänen tuloillaan 1 500 euroa. Uhrin kuolemaan vaikuttanut kuristaminen tapahtui useita minuutteja myöhemmin, ja siihen B:tä ei voitu osoittaa syylliseksi.
Eli tänä päivänäkään Jeren omaiset eivät ole saaneet oikeutta. Jeren äiti on pettynyt oikeusjärjestelmään.
– Se viha, joka mulla on ollut ja on olemassa, niin onhan se ihan hirveätä yhteiskunnan oikeusjärjestelmää kohtaan, Leskenmaa sanoo.
– Oikeusjärjestelmä Suomessa on suoraan sanottuna perseestä, kun ihminen ei saa tämmöisessä asiassa oikeutta, Leskenmaa tuskastuu.
Helsingin hovioikeuden antamasta tuomiosta on kulunut jo yli 2,5 vuotta. Silti asian taustoihin palataan ainakin vielä kerran lähitulevaisuudessa. Toinen syytetyistä vaatii nimittäin lisää rahaa.
Syytetyt istuivat taposta epäiltynä vankilassa 125 ja 125,7 päivää. Kumpikin sai Valtiokonttorilta 200 euron kärsimyskorvauksen jokaiselta vankivuorokaudelta.
B sai siten 25 000 euroa ja lähes 12 500 euron ansiomenetyskorvaukset, A sai puolestaan 25 140 kärsimyskorvauksen. B tyytyi summaan, mutta A ei.
A nosti asiasta riitakanteen käräjäoikeudessa. Hän vaati summaa korotettavaksi 88 200 euroon.
A hävisi kanteensa käräjäoikeudessa, mutta hän valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen sekä toisti vaatimuksensa. A perustelee korvauksen korotusta sillä, että häneen kohdistui ”huomattavaa ja törkeää” kirjoittelua sosiaalisessa mediassa, mihin hän ei voinut vaikuttaa.
A:n kertoman mukaan hänen terveytensä huonontui vankeuden aikana, ja hän joutui aloittamaan lääkityksen. Hän pelkäsi henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta vankilassa ja vapautumisen jälkeen. Hänen fyysistä koskemattomuutta uhattiin. A joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
– Kun vielä otetaan huomioon vapaudenriiston kesto, ei nyt tuomittua 200 euron päiväkorvausta voida mitenkään pitää oikeana ja oikeudenmukaisena korvauksena tästä vapaudenriistosta, A:n hovioikeuteen jättämässä valituksessa muun muassa lukee.
Helsingin hovioikeus ei ole vielä päättänyt, myöntääkö se A:lle asiassa jatkokäsittelyluvan.
Kirsti Leskenmaa yrittää elää tapahtuneen kanssa päivä kerrallaan, vaikka pojan kuolema jätti ikuiset jäljet sekä aiheutti järkytystä ja henkistä kärsimystä. Tuskaa on lisännyt se, että hänen toinen tyttärensä menehtyi sairauskohtaukseen vain noin vuosi ennen Jeren kuolemaa.
Jeren kuoleman jälkeen Leskenmaa osti mökin Lopelta. Jeren muistolle. Siellä hänen mielensä ja sielunsa lepää. Mökki oli hänen ja Jeren yhteinen haave. Rauhoittumisessa auttavat hänen miehensä sekä tytär.
– Mökki on henkireikä mulle. Mä nautin olla siellä. Siellä on ihanan rauhallinen tunne.
– Kun me mentiin katsomaan mökkiä, se oli ensimmäinen, ja ihan kuin joku olisi sanonut, että ”tämä on mun paikka”. Ja mä uskon, että se oli mun pojan henki, Leskenmaa sanoo.
