Aili Holopaisen surma, Helsinki 1974

[Doctor Lecter]

15.9.1974 klo 19:15 ohikulkijat katselivat kummastellen vanhahkoa naista, joka makasi jalkakäytävällä vastapäätä apteekkia Helsingin Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmassa. Naisen ylitse oli kumartuneina kaksi miestä, jotka eivät kuitenkaan jääneet auttamaan naista, vaan katosivat väkijoukkoon.

Pian huomattiin naisen suusta tulevan vaahtoa ja rintaan ilmaantui veriläikkä, joka suureni koko ajan. Ambulanssi vei naisen Meilahden sairaalaan. Siellä ei naista kuitenkaan voitu enää auttaa, vaan hän kuoli klo 21:10. Uhri oli puukotettu, ehkä stiletillä.

Surmattu oli 65-vuotias vantaalainen, eläkkeellä ollut eronnut ravintola-apulainen Aili Holopainen. Tutkimuksissa selvisi, että Holopainen oli käynyt klo 14-15 sairaalassa tapaamassa potilaana olevaa miesystäväänsä. Sieltä hän meni Albertinkatu 15:ssa olevaan HOK:n baariin. Baarissa oli myös siellä ennenkin nähty noin 60-vuotias mies, jota kutsuttiin nimellä Leksa.

Eräs asiakkaana ollut nainen kertoi, että tuo Leksa tuli hänen ja tyttärensä pöytään ja tarjosi tyttärelle 50 markkaa, jotta tämä lähtisi hänen kanssaan matkustajakotiin. Kun Leksan ehdotus torjuttiin, niin hän rupesi katselemaan Aili Holopaista. Kun Aili meni vessaan, niin tämä edellä mainittu tyttärensä kanssa ollut nainen meni perässä ja pyysi, ettei Aili Holopainen lähtisi moisen miehen mukaan.

Varoitus ei tehonnut ja Ailin nähtiin poistuvan baarista klo 18 aikoihin Leksan seurassa. Aili oli jollekin ehtinyt sanoa, että mies asui Fredrikinkadun varrella ja tällä oli kotona tarjottavana hyvää likööriä. Leksaa ei ole sen koommin näkynyt.

Leksa tuntomerkit olivat, "herrasmiehen" näköinen, 165-senttinen, tanakahko ja osittain kaljupäinen mies, jolla tummasankaiset lasien takana oli hyvin pienet ja pistävät silmät.

Aili Holopaisen ylle kumartuneista ja paikalta poistuneista kahdesta miehestä tiedetään vain, että toinen miehistä oli 180-senttinen ja hänellä oli vaalea päällystakki.

Lähdeaineisto Alibi 10/89

Tapaus lienee edelleen ns. pimeänä. Jos on, niin selviäminen lienee hyvin epätodennäköistä.

[Minney Magia]

Miten ihmeessä tämä "Leksa" on päässyt livahtamaan poliisin haavista, vaikka hänet siis tunnistettiin baarissakin?
Ja entä nämä kaksi "tyyppiä"? Olivatkohan aikeissa rullata Ailin, vai mitä hittoa ne mahtoi suunnitella? Vai olivatkohan he ne, jotka Ailin tappoivat?

[Peräkylän Maigret]

15.9.1974 klo 19:15 ohikulkijat katselivat kummastellen vanhahkoa naista, joka makasi jalkakäytävällä vastapäätä apteekkia Helsingin Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmassa. Naisen ylitse oli kumartuneina kaksi miestä, jotka eivät kuitenkaan jääneet auttamaan naista, vaan katosivat väkijoukkoon.

Pian huomattiin naisen suusta tulevan vaahtoa ja rintaan ilmaantui veriläikkä, joka suureni koko ajan. Ambulanssi vei naisen Meilahden sairaalaan. Siellä ei naista kuitenkaan voitu enää auttaa, vaan hän kuoli klo 21:10. Uhri oli puukotettu, ehkä stiletillä.

Surmattu oli 65-vuotias vantaalainen, eläkkeellä ollut eronnut ravintola-apulainen Aili Holopainen. Tutkimuksissa selvisi, että Holopainen oli käynyt klo 14-15 sairaalassa tapaamassa potilaana olevaa miesystäväänsä. Sieltä hän meni Albertinkatu 15:ssa olevaan HOK:n baariin. Baarissa oli myös siellä ennenkin nähty noin 60-vuotias mies, jota kutsuttiin nimellä Leksa.

Eräs asiakkaana ollut nainen kertoi, että tuo Leksa tuli hänen ja tyttärensä pöytään ja tarjosi tyttärelle 50 markkaa, jotta tämä lähtisi hänen kanssaan matkustajakotiin. Kun Leksan ehdotus torjuttiin, niin hän rupesi katselemaan Aili Holopaista. Kun Aili meni vessaan, niin tämä edellä mainittu tyttärensä kanssa ollut nainen meni perässä ja pyysi, ettei Aili Holopainen lähtisi moisen miehen mukaan.

Varoitus ei tehonnut ja Ailin nähtiin poistuvan baarista klo 18 aikoihin Leksan seurassa. Aili oli jollekin ehtinyt sanoa, että mies asui Fredrikinkadun varrella ja tällä oli kotona tarjottavana hyvää likööriä. Leksaa ei ole sen koommin näkynyt.

Leksa tuntomerkit olivat, "herrasmiehen" näköinen, 165-senttinen, tanakahko ja osittain kaljupäinen mies, jolla tummasankaiset lasien takana oli hyvin pienet ja pistävät silmät.

Aili Holopaisen ylle kumartuneista ja paikalta poistuneista kahdesta miehestä tiedetään vain, että toinen miehistä oli 180-senttinen ja hänellä oli vaalea päällystakki.

Lähdeaineisto Alibi 10/89

Tapaus lienee edelleen ns. pimeänä. Jos on, niin selviäminen lienee hyvin epätodennäköistä.

Ei ole poliisia tainnut niin kovin edes kiinnostaa tämän jutun selviäminen, koska kyllähän tuo Leksa, joka on todennäköinen tekijä, olisi pitänyt saada kiinni noilla lähtötiedoilla. Miksi kukaan ei nähnyt tekoa ? Vaikka olikin sunnuntai-ilta, niin kyllä tuossa Helsingin arvokadulla riittää liikkujia ! Vai puukotettiinko naista muualla ja tämä olisi päässyt kävelemään ulos, kunnes tuupertui tuohon kulmaukseen ? Nuo kaksi paikalla nähtyä miestä lienevät olleet vain ohikulkijoita, mutta miksi he eivät ole ilmoittautuneet poliisille ? Mutta jos nuo kaksi nähtyä miestä olivatkin tekijöitä, niin miksi Leksa ei ole ilmoittaunut poliisille ? Vai oliko toinen noista miehistä juuri Leksa ?

[Minney Magia]

Jos "Leksan" asunto oli Fredrikinkadulla, olisi Aili ehkä päässyt pakenemaan sieltä ja tuupertunut kadulle. Tai ehkä tullut katumapäälle ja kieltäydyttyään menemästä Leksan asuntoon, olisi tämä puukottanut häntä suuttuneena ja pettyneenä, ja mennyt kotiinsa.

[Yökiitäjä]

Ei ole poliisia tainnut niin kovin edes kiinnostaa tämän jutun selviäminen, koska kyllähän tuo Leksa, joka on todennäköinen tekijä, olisi pitänyt saada kiinni noilla lähtötiedoilla. Miksi kukaan ei nähnyt tekoa ?

Olen miettinyt samaa. Vanhoissa henkirikoksissa jotenkin huomaa että poliisia ei ole kiinnostanut tutkia juttua, jos uhri on ollut ns. huonomaineinen kansalainen. Tarkoittaa että uhrin elämässä runsas alkoholinkäyttö on ollut elämäntapa, tai ihmissuhteet ovat olleet sellaisia kevytkenkäisiä. Tuossa kertomuksessakin rivien välistä on luettavissa, että katsotaan uhrin joutuneen osittain omaa syytään sellaiseen tilanteeseen että rikos on tapahtunut.

Toinen hieman huvittava piirre on se että osapuolien ammatti ja perhesuhteet kerrotaan aina ensimmäiseksi, hirveän tarkkaan vielä.

"Eronnut, eläkkeellä oleva ravintola-apulainen"

[Doctor Lecter]

Toinen hieman huvittava piirre on se että osapuolien ammatti ja perhesuhteet kerrotaan aina ensimmäiseksi, hirveän tarkkaan vielä.

"Eronnut, eläkkeellä oleva ravintola-apulainen"

Tätä oudoksuin tuossa lähteenä olleessa Alibissa itsekin. Heidän tietonsa ovat tod.näk. suoraan poliisin jakamasta tiedotteesta. Toki näillä tiedoilla merkitystä on kun ne mainitaan, mutta missä järjestyksessä ja miten ne pitäisi mainita; tekoaika, tekotapa, uhri, sosiaalinen asema, uhrin asioinnit surmapäivänä yms.

Kun suuri yleisö tiedostaa uhrin sosiaalisen aseman, se toki suhtautuu hänen kuolemaansa eri tavoin. Esim. rauhallisella päiväkävelyllä ollut eläkeläismummo surmattiin, nakkijonossa uhonnut 30-vuotias eläkeläinen surmattiin, toimitusjohtaja surmattiin kotiinsa. Lukijoilla on heti mielikuva asiasta, päinvastoin kuin jos lukisi, vanhus surmattiin, eläkeläinen surmattiin, mies surmattiin... tms.

Ensimmäisessä tapauksessa jokainen asettuu mummon puolelle ja säälii häntä, toisessa otsikossa moni ajattelee, että ihan oikein sille riidanhaastajlle, tuon ikäinen ja jo eläkkeellä, joku juoppo varmaan. Kolmannessa tulisi heti kytkös toimitusjohtajan mahdollisista hämärähommista tai erotetun työntekijän tms. täsmäiskusta.

Aili Holopainen luokiteltiin heti jutun alussa ja uskoakseni moni sai sen mielikuvan, että kyseessä oli alkoholisoitunut henkilö, jolla ei ollut kovin suurta varallisuutta. Mutta jo näidenkin tietojen perusteella voidaan sulkea monta linjaa pois ja rajata uhrin mahdollisia tuttavuuksia.

[papillon]

Alibi 4/80 on myös juttu tapauksesta, pääpiirteissään sama kai.
Vaatetus siisti, skrakana käytti usein puna - valko raidallista - " Hämeen värit " - ( huomioitu tekstissä ) ja tummasankaiset silmälasit, joita ei aina käyttänyt.
Pistävät silmät, kampasi tukkansa puolelta toiselle, peittääkseen kaljun.

Sitten siinä on että " Leksoja " kuulusteltiin kymmeniä, jopa edellisvuonna, -79 siis.
Jostain syystä epäiltiin menneen ruotsiin.

Sitten on pari piirroskuvaa, joista pamahti juuri nyt mieleen muisto:

- -80 luvun taitteessa asustelin Rööperissä, kulkien päivittäin tuonkin murhapaikan ohi, samoin tuon baarin.
Uudenmaankadula, erän autotallin ovella näin tasan piirroskuvan mukaisen ukon ovenraossa, muutaman sadan metrin päässä murhapaikalta.
En sitten ilmoittanut mihinkään.

Se muuten tuli mieleen, että koska tuo vikitteli mukaansa matkustajakotiin, niin miksei sinne Fredalle, hyvää likööriä juomaan?

[urkki]

Tuo paikka tuntuu tutulta niiltä ajoilta. Saatan tietää tuon henkilön, mutta taitaa jo olla muissa hommissa.

[papillon]

^ Siis kenet? " Leksanko " vai tuon äijän tallinovella?

[Peräkylän Maigret]

15.9.1974 klo 19:15 ohikulkijat katselivat kummastellen vanhahkoa naista, joka makasi jalkakäytävällä vastapäätä apteekkia Helsingin Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmassa. Naisen ylitse oli kumartuneina kaksi miestä, jotka eivät kuitenkaan jääneet auttamaan naista, vaan katosivat väkijoukkoon.

Pian huomattiin naisen suusta tulevan vaahtoa ja rintaan ilmaantui veriläikkä, joka suureni koko ajan. Ambulanssi vei naisen Meilahden sairaalaan. Siellä ei naista kuitenkaan voitu enää auttaa, vaan hän kuoli klo 21:10. Uhri oli puukotettu, ehkä stiletillä.

Surmattu oli 65-vuotias vantaalainen, eläkkeellä ollut eronnut ravintola-apulainen Aili Holopainen. Tutkimuksissa selvisi, että Holopainen oli käynyt klo 14-15 sairaalassa tapaamassa potilaana olevaa miesystäväänsä. Sieltä hän meni Albertinkatu 15:ssa olevaan HOK:n baariin. Baarissa oli myös siellä ennenkin nähty noin 60-vuotias mies, jota kutsuttiin nimellä Leksa.

Eräs asiakkaana ollut nainen kertoi, että tuo Leksa tuli hänen ja tyttärensä pöytään ja tarjosi tyttärelle 50 markkaa, jotta tämä lähtisi hänen kanssaan matkustajakotiin. Kun Leksan ehdotus torjuttiin, niin hän rupesi katselemaan Aili Holopaista. Kun Aili meni vessaan, niin tämä edellä mainittu tyttärensä kanssa ollut nainen meni perässä ja pyysi, ettei Aili Holopainen lähtisi moisen miehen mukaan.

Varoitus ei tehonnut ja Ailin nähtiin poistuvan baarista klo 18 aikoihin Leksan seurassa. Aili oli jollekin ehtinyt sanoa, että mies asui Fredrikinkadun varrella ja tällä oli kotona tarjottavana hyvää likööriä. Leksaa ei ole sen koommin näkynyt.

Leksa tuntomerkit olivat, "herrasmiehen" näköinen, 165-senttinen, tanakahko ja osittain kaljupäinen mies, jolla tummasankaiset lasien takana oli hyvin pienet ja pistävät silmät.

Aili Holopaisen ylle kumartuneista ja paikalta poistuneista kahdesta miehestä tiedetään vain, että toinen miehistä oli 180-senttinen ja hänellä oli vaalea päällystakki.

Lähdeaineisto Alibi 10/89

Tapahtumapaikka on siis tämä:
http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/606

Epäilty "Leksa" sanoo asuneensa Fredrikinkadun varrella eli se voi olla kuvassa näkyvä Freda 39 joka on siis kadun toisella puolella apteekkiin nähden "(...makasi jalkakäytävällä vastapäätä apteekkia..) ". Tuskinpa stiletillä pistetty uhri on voinut kovin kaukaa raahautua tuohon tuupertumispaikkaansa.

Leksan sanotaan houkutelleen erään naisen tytärtä HOK:n baarissa kanssaan majataloon 50 markan korvausta vastaan. Rahan nykyarvo lienee saman verran euroissa nykyään (50e). Aika suorasukainen mies tämä Leksa !

Miksi Leksa halusi tyttären viedä majataloon eikä Fredan varrella olevaan kotiinsa kuten sittemmin tämän uhrin ? Oliko syynä se, että tyttö oli sen verran nuorempi, että Leksa arveli joutuvansa kiusalliseen tilanteeseen esim. kotirapussaan naapureiden silmissä, kun taas uhri joka oli Leksan kanssa samaa ikäluokkaa, ei herättänyt tälläistä huomiota ? Leksa oli siis kaikesta päätellen sellainen henkilö joka tunnettiin asuintalossaan joka sijaitsi Fredan varrella ja saattoi olla juuri tuo Freda 39 ? Oletettavasti hän oli yksineläjä, sillä vaimolle olisi saattanut olla hankala selittää edes tätä Ailiakaan

Tämä omituinen herrasmies oli tavattu aieminkin tuolla baarissa, mutta rikoksen jälkeen ei kertaakaan. Oli siis muuttanut pois mitä ilmeisimmin.

Jos kävisi läpi talonkirjat ko. vuodelta tuosta mainitusta Fredikinkatu 39 kiinteistöstä ja ehkä parista muustakin ja seuloisi yksineläviä miehiä, joiden syntymävuosi 1909 - 1919, niin löytyisikö tekijä ? Erityisesti Leo-nimiset olisivat kiinnostavia ja sitten sellaiset jotka muuttivat talosta pois loppuvuonna 1974 tai heti seuraavana vuonna.

Helppoa eikö totta...?

[Valdovas]

Jos kävisi läpi talonkirjat ko. vuodelta tuosta mainitusta Fredikinkatu 39 kiinteistöstä ja ehkä parista muustakin ja seuloisi yksineläviä miehiä, joiden syntymävuosi 1909 - 1919, niin löytyisikö tekijä ? Erityisesti Leo-nimiset olisivat kiinnostavia ja sitten sellaiset jotka muuttivat talosta pois loppuvuonna 1974 tai heti seuraavana vuonna.

Helppoa eikö totta...?

Totta, joskin juuri tuo syntymävuosiskaala aiheuttanee kyllä sen, että Lexan tapauksessa jo ns. "luonnollinen poistuma" on poistanut hänet potentiaalisten etsittävien ja pidätettävien joukosta, joten poliisin motivaatio tapauksen tutkimiseen enää näillä vuosikymmenillä lienee varsin rajallinen...

Tällaiset näkökohdat eivät luonnollisesti vaikuta meihin alati valppaisiin minfolaisiin, joille mikään inhimillinen tai varsinkaan epäinhimillinen ei ole vierasta!

Tässä vähän Ratto-tietoa tapauksesta. On mukava havaita, ettei lehti naismurhasarjassaan ole harrastanut ikärasismia, vaan eläkeläisetkin on kelpuutettu mukaan:

Holopainen_Aili.jpg (10.65 KiB) Katsottu 2664 kertaa

Holopainen_Aili1.jpg (83.24 KiB) Katsottu 2664 kertaa

Kuvalinkit olivat kateissa. Löydetyt ovat valitettavan sameista.
-NILS-

Kesäkuun 4. päivä tulee muuten kuluneeksi täydet 100 vuotta Ailin syntymästä. Saapa nähdä noteeraako kukaan asiaa. Voi olla, ettei tapaus enää kovin laajoja piirejä puhuttele, mutta mistäs sitä koskaan tietää...

[maija turjukka]

^Niinpä, melko pieniksi näyttää täällä minfossakin käyneen näistä vanhemmista jutuista kiinnostuneiden piiri Kiitos kuitenkin sinulle noitten Ratto-raporttien postaamisesta meidän muidenkin luettavaksi, todella hienoja juttuja niin Leila Peksujeffista kuin tästäkin Ailin tapauksesta.

Harmin paikka, kun meillä ei enää ole tallessa aikoinaan aitanvinnillä pyörineet "käsityölehdet", kuka lie hävittänyt vai liekö hiirulaiset syöneet nuo oman aikansa mainiot julkaisut...

[Valdovas]

^Niinpä, melko pieniksi näyttää täällä minfossakin käyneen näistä vanhemmista jutuista kiinnostuneiden piiri Kiitos kuitenkin sinulle noitten Ratto-raporttien postaamisesta meidän muidenkin luettavaksi, todella hienoja juttuja niin Leila Peksujeffista kuin tästäkin Ailin tapauksesta.

Joo, siltä vähän näyttää... No, ehkä lottoaminen ja muut harrastukset ovat hetkellisesti hajottaneet ihmisten huomiota ja näistäkin taas kiinnostutaan hissun kissun ajan kanssa. Olen samaa mieltä, etteivät uudet kotkotukset suinkaan vanhaa kunnon printtimediaa korvaa!

Huomasithan muuten myös Elli Immon jutun, ja Sirkka-Liisa Waljuksestahan on ollut juttua jo aiemmin. Enemmänkin saattaa olla luvassa, jos vain vähänkin kiinnostusta tuntuu löytyvän...

Harmin paikka, kun meillä ei enää ole tallessa aikoinaan aitanvinnillä pyörineet "käsityölehdet", kuka lie hävittänyt vai liekö hiirulaiset syöneet nuo oman aikansa mainiot julkaisut...

Vai olisivatko vain käytössä kuluneet...

[Peräkylän Maigret]

Edelleen hämmästyttää vieläkin enemmän tämän lehtiartikkelin luettuani, että tätä Leksaa ei ole saatu kiinni ! Poliisilla on kuitenkin ollut isoremmi päällä ja paljon ihmisiä puhuteltu ja kuulusteltu ja olisi luullut että näistä murusista olisi saatu se tieto, joiden avulla Leksa olisi saatu kiinni .

Leksa vaikuttaa aika hyvin pukeutuneelta (koko puku,solmio, kantasormus jne.) kun ottaa huomioon että ko. baari oli sellainen aikauden tupakansavuinen keskikaljabaari. Jotenkin Leksa vaikuttaa hieman oudolta linnulta tuossa paikassa.. Hopeahapsinen herrasmies jolla kenties stiletti povitaskussa ?!

Aikasemmassa artikkelissa kerrottiin että joku asiakas oli varoittanut Ailia menemästä tuon Leksan mukaan. Miksi oli varoittanut ? Mikä tuossa herrassa oli niin pelottavan oloista varoittajan mielestä ?

[MEG]

^Niinpä, melko pieniksi näyttää täällä minfossakin käyneen näistä vanhemmista jutuista kiinnostuneiden piiri :

Kyllä kiinnostusta on mutta kun tuntuu että kaikki oleellinen on jo tuotu esiin monet seikat moneen kertaan. Ei haluta toistaa ennen sanottua eikä kirjoittaa korulauseita.
Minfon kahdessa vuodessa on näiden klassisten tapausten aineisto ehditty käsitellä aika monipuolisesti.

Tämän k.o. jutun erikoisuutena on minustakin ettei "Leksaa" löydetty.