Tuosta Continentalista ei tainut olla pitkä matka Tuomaisen kotiin tuohon oliko se mannerheiminkatu 43:n.
Varmaan tuo Tuomainen tapasi tuon surmaajan tuolla baarissa. Saatiinko tuota röökinpummaajaa ikinä selville. Eli oliko Tuomainen tuossa vaiheessa yksin vain jonkun seurassa?
Raimo Tuomainen, Helsinki 1990
-
hirvoska
Re: Raimo Tuomainen, Helsinki 1990
Mielestäni tekijä on joutunut joskus lapsena pakotetuksi seksuaaliseen hyvöksikäyttöön ja näin ollen on ollut uhri itsekin, mutta ei ole pystynyt kertomaan sitä vanhemmilleen tai poliisille joten viha vain kasvanut sisällä. Tekijä on jopa itse seksiaddikti, mutta ei silti ole homo vaan ihan hetero. Tekijä haluaa purkaa vihaansa tappamalla näitä viinureita, mahdollisesti myös alkoholi, huume addikti joten kamaviina päissään teot ovat onnistuneet ja hänellä on ollut todellakin tuuria ettei ole jäänyt kiinni kolmesta murhasta. Tekijällä voi olla myös kontollaan enemmänkin murhia mutta niitä ei osata yhdistää näihin viinureihin. Itselle jäi mieleen tuo Jussi Helasvuon tapaus, koska Jussi oli tekemisissä Igor Böckin kanssa ja näiden porukoiden joista ainakin liikkuu huhua että olisivat olleet G-miehiä tai bi seksuaaleja, mutta tämä on vain minun mielipiteeni jaarvioni asiasta.
Re: Raimo Tuomainen, Helsinki 1990
Edelliseen viestiin sen kummemmin mitään lisäämättä, koska se oli hyvä ajatus tekijästä,kertoisin vain oman näkemykseni, miksi surmaaja ei ole jäänyt kiinni.
Hän voi olla kaikkien viinurisurmien tekijä, mutta häntä ei ole osattu missään vaiheessa epäillä, koska hän ei ole ollut viranomaisten kanssa missään tekemisissä koskaan. Ei putkajuttuja, ei liikennerikkeitä eikä muutakaan. Hänen rikosrekisterinsä on puhdas kaikin puolin.
Tutkijoilla ei ole mitään, mihin verrata surmapaikalta mahdollisesti löytyneitä jälkiä.
Kaikki viinurisurmathan ovat edelleen pimeitä, eli selvittämättömiä.
Ja sekin vielä, että on saattanut olla niin sekaisin päihteistä teot tehdessään, ettei edes muista tapahtumista mitään. Tai jos muistaa, osaa pitää suunsa kiinni. Ei kehu niillä koskaan.
Hän voi olla kaikkien viinurisurmien tekijä, mutta häntä ei ole osattu missään vaiheessa epäillä, koska hän ei ole ollut viranomaisten kanssa missään tekemisissä koskaan. Ei putkajuttuja, ei liikennerikkeitä eikä muutakaan. Hänen rikosrekisterinsä on puhdas kaikin puolin.
Tutkijoilla ei ole mitään, mihin verrata surmapaikalta mahdollisesti löytyneitä jälkiä.
Kaikki viinurisurmathan ovat edelleen pimeitä, eli selvittämättömiä.
Ja sekin vielä, että on saattanut olla niin sekaisin päihteistä teot tehdessään, ettei edes muista tapahtumista mitään. Tai jos muistaa, osaa pitää suunsa kiinni. Ei kehu niillä koskaan.
"Kaiken viisauden alku on tosiasioitten tunnustaminen". J.K.Paasikivi.
Re: Raimo Tuomainen, Helsinki 1990
4.4.1990 oli keskiviikko, siis varsin vilkas ilta ravintoloissa.
Tuomaisen asunto oli Mannrheimintien ja Nordenskiöldinkadun kulmauksessa, jonne kävelee Continentalista liikenteestä ja tossun pidosta riippuen 10-15 minuutissa. Tuomainen poistui Ambassador-baarista Alibin mukaan kahden jälkeen ja äänihavainto asuintalosta oli tehty kello kolmen jälkeen. Ajat ovat epätarkkoja, mutta käytännössä Tuomaisella on voinut jäädä ylimääräistä aikaa matkantekoon 30-60 minuuttia. Siinä ajassa ehtisi hyvinkin käydä "yhdellä", mutta missä? Tuomainenhan ei välttämättä valinnut lyhyintä reittiä kotiinsa.
Vuonna 1990 homous alkoi olla Helsingissä aivan jokapäiväinen ilmiö. Homoilla oli omia ravintoloita ja joissain ravintoloissa oli gay-kansan iltoja - ei kuitenkaan yleensä keskiviikkoisin, joka oli viikonlopun jälkeen paras myynti-ilta muutenkin. Ravintola-alan homoilla saattoi työn puolesta olla laaja tuttavapiiri ja ainakin baarin puolella työskentelevät olivat yleensä ulospäin suuntautuneita. Nykypäivään verrattuna suhtautuminen homoihin oli kuitenkin selkeästi kielteisempää ja väärälle henkilölle ehdotuksia tehnyt puppeli sai helposti pataansa.
Alibin mukaan "kaduilla ei likkunut ketään tupakan pummaajia lukuun ottamatta". Mitä helvetin tupakan pummaajia? Itselleni ei sellaisia montaa tullut vastaan (asuin tuolloin Töölössä), eikä sellaisesta liene näyttöä Tuomaisenkaan kohdalla. Onpahan vain toimittajan täytetekstiä.
Epäilen, että Tuomainen kutsui jonkun joko kadulla tai - todennäköisemmin - ravintolassa tapaamansa henkilön kotiinsa jatkoille ryypiskelyn merkeissä ja homma karkasi lapasesta Tuomaisen lemmenkipeyden tultua esille. Monet homot olivat yhden illan juttujen suhteen yhtä varomattomia tuntemattomien kanssa kuin päihtyneet heteromiehet pubiruusuja vongatessaan. Viiniä ja jatkoja tarjottiin tuikituntemattomille.
Tekijä ei välttämättä edes tiedä syyllistyneensä tappoon jos ei ole seurannut mediaa. Ehkä hän on omasta mielestään vain juovuspäissään antanut lähentelevälle homolle opetuksen "isän kädestä". Katuosoitteetkaan eivät ainakaan vieraspaikkakuntalaisella soita mitään kelloja, eikä jossain Savon Sanomissa juttua ole muutenkaan puitu monella palstamillimetrillä.
Tuomaisen asunto oli Mannrheimintien ja Nordenskiöldinkadun kulmauksessa, jonne kävelee Continentalista liikenteestä ja tossun pidosta riippuen 10-15 minuutissa. Tuomainen poistui Ambassador-baarista Alibin mukaan kahden jälkeen ja äänihavainto asuintalosta oli tehty kello kolmen jälkeen. Ajat ovat epätarkkoja, mutta käytännössä Tuomaisella on voinut jäädä ylimääräistä aikaa matkantekoon 30-60 minuuttia. Siinä ajassa ehtisi hyvinkin käydä "yhdellä", mutta missä? Tuomainenhan ei välttämättä valinnut lyhyintä reittiä kotiinsa.
Vuonna 1990 homous alkoi olla Helsingissä aivan jokapäiväinen ilmiö. Homoilla oli omia ravintoloita ja joissain ravintoloissa oli gay-kansan iltoja - ei kuitenkaan yleensä keskiviikkoisin, joka oli viikonlopun jälkeen paras myynti-ilta muutenkin. Ravintola-alan homoilla saattoi työn puolesta olla laaja tuttavapiiri ja ainakin baarin puolella työskentelevät olivat yleensä ulospäin suuntautuneita. Nykypäivään verrattuna suhtautuminen homoihin oli kuitenkin selkeästi kielteisempää ja väärälle henkilölle ehdotuksia tehnyt puppeli sai helposti pataansa.
Alibin mukaan "kaduilla ei likkunut ketään tupakan pummaajia lukuun ottamatta". Mitä helvetin tupakan pummaajia? Itselleni ei sellaisia montaa tullut vastaan (asuin tuolloin Töölössä), eikä sellaisesta liene näyttöä Tuomaisenkaan kohdalla. Onpahan vain toimittajan täytetekstiä.
Epäilen, että Tuomainen kutsui jonkun joko kadulla tai - todennäköisemmin - ravintolassa tapaamansa henkilön kotiinsa jatkoille ryypiskelyn merkeissä ja homma karkasi lapasesta Tuomaisen lemmenkipeyden tultua esille. Monet homot olivat yhden illan juttujen suhteen yhtä varomattomia tuntemattomien kanssa kuin päihtyneet heteromiehet pubiruusuja vongatessaan. Viiniä ja jatkoja tarjottiin tuikituntemattomille.
Tekijä ei välttämättä edes tiedä syyllistyneensä tappoon jos ei ole seurannut mediaa. Ehkä hän on omasta mielestään vain juovuspäissään antanut lähentelevälle homolle opetuksen "isän kädestä". Katuosoitteetkaan eivät ainakaan vieraspaikkakuntalaisella soita mitään kelloja, eikä jossain Savon Sanomissa juttua ole muutenkaan puitu monella palstamillimetrillä.
Kaikki sanomassa esitetty on mielikuvituksen tuotetta eikä sillä ole yhteyttä todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin. Mahdolliset samankaltaisuudet ovat pelkkää sattumaa. Kirjoittaja on poliittisesti täysin korrekti.
Re: Raimo Tuomainen, Helsinki 1990
Jessus! Ei ollut sydäri kaukana, meinaan kokonimikaima! 