Sirkka-Liisa Valjus, Turku 1963

[dazu]

^Assmann nousi esiin tutkinnassa, koska häntä oltiin epäilty Bodomin surmista ja, koska hän oli saksalainen. Assmannilla oli kuitenkin alibi, eikä hänen sormenjälkensä ja jalanjälkensä, eikä ulkonäkönsä täsmännyt tekijään.

Olikos tämä muuten se keissi, missä Assmann löydettiin Ruotsista jostain mökistä jostain pienestä kolosta sikiöasennosta, kun häntä haluttiin kuulusteluun?

[Still love]

Kenelle kuvan jalanjälki kuuluu?

Vastaus: Sirkka -Liisan surmaajalle

IMG_20230621_043146.jpg (63.14 KiB) Katsottu 3625 kertaa

Vastaus: Sirkka -Liisan surmaajalle

Elettiin heinäkuun 22.päivää vuonna 1963. Salaperäistä kaksoiselämää viettävä viehkeä Waljuksen Sirkka-Liisa oli päättänyt lähteä tanssimaan turkulaiseen ravintolaan Valenciaan. Hän oli kammannut punaisen tukkansa kauniiksi ja sipaissut vähän huulipunaa puuterin kera hyvin hauskan näköisille kasvoilleen.
Samaan paikkaan olivat kuljettineet jalat myös erään saksaa puhuvan kookkaan, nuorehkon miehen tuona samaisena iltana. Hänellä oli huomiota herättävän tuuheat, ruskeat hiukset ja hyvin leveät täysin valkoiset hampaat ja suuret sanetinruskeat silmät. Aiemmin ei häntä tässä ravintolassa oltu nähty, koko Turussa hän oli uusi tuttavuus- sen pistivät merkille useat eri ihmiset.
Saksaksi mies tilasi viskilasin ja viileän punnitsevalla katseella silmäili ympärilleen. Hurmuri vangitsi katseellaan useamman ihmisen jääden ihmisten mieliin pidemmäksi aikaa.
Illan humussa samettisilmäinen mies pyöritti tanssilattialla turkulaistyttöjä. Heidän joukossaan oli myös Sirkka-Liisa. Kun mies vaipui ajatuksiinsa, hänen kasvojenpiirteiden pehmeä lapsekkuus pääsi korostetusti valloilleen. Seuraavassa hetkessä pehmoisuus muuttui sitten yhtäkkiä päättäväisyydeksi. Näin tulisivat myöhemmin muutama muukin paikalla ollut kuvaamaan tätä herraa.
Jo ennen kuin illan tanssit oli lopouun tanssahdeltu, lopulta yöseuraksi valkkautui lumoavan kaunis Sirkka-Liisa. Nainen oli nuorehkosta miehestä hyvin harmaantunut, sillä hän piti eritoten ulkomaalaisista ja koppalakeista.

Käsikynkkää he sitten saapastelivat puolilta öin taxiin ja kuskille annettiin osoitteeksi naisen asuinpaikka. Mies maksoi taksin haluten pyöristää taksan lähes kaksinkertaiseksi. Vaihtorahan saannin yhteydessä mies lausui kuljettajalle suomenkielellä sanan kolme. Tuo olikin ainut sana, mitä mies suomeksi jutteli.
Heti taksimaksun jälkeen yhdessä askellettiin ylimmän kerroksen luxushuoneistoon, josta avautui huikea näkymä kauniille Mikaelinkirkon mäelle. Lemmenhuoneistossa nautiskeltiin drinksuja hyvässä yhteisymmärryksessä ja kuunneltiin olohuoneessa levysoittimen tunnelmamusiikkia. Pöydälle jäi juomien siemailusta todisteeksi pari lasia, tyhjennetty konjakkipullo ja koristeellinen raittiusviinipullo.
Olohuoneen puolella (ehkä) jo riisuuduttiin, mutta surmatyöhön johtanut kiivas riita ja kamppailu syntyi (ehkä) juuri ennen makuuhuoneen vuoteeseen siirtymistä.

Koitti seuraava päivä, joka oli maanantai. Kello oli 16:00 kun turkulaisrouva Niemisen Saara väänsi avainta yhden Turun suurimpia olevan kerrostalon oven lukossa ja ihmetteli kun ovi ei meinannut millään ensin aueta. Viimein ovi aukesi ja Saara pääsi vakuutustarkastajan työtä tekevän ystävänsä asuntoon, johon oli menossa sovitusti siivoamaan. Tosi asiassa enemmän huoneiston haltija pyydysteli maksukykyisiä lemmenasiakkaita tanssipaikkoja kiertelemällä, vakuutuksiakin jopa oli kuitenkin joskus tehnyt. Saaralle hän oli ihan viime päivinä kertonut, kuinka bordellitoiminta loppuisi pian, sillä hän oli keksinyt jotain sellaista, jonka avulla voisi luopua kaikesta entisestä ja aloittaa kokonaan uuden ja valoisamman elämän. Siihen kuuluisi yksi mies...
Saara pyyhälsi suoraan makuuhuoneeseen, josta siivoustyöt oli tapana aloittaa. Edellisillan juhlat vaikuttivat olleen tavallista rajummat, tuolit olivat olohuoneessa kumossa ja sängynjalkakin oli irronnut kokonaan. Sekasorrosta vähän peremmälle päästyään Nieminen tajusi katsovansa sängyn päädyn takaa paljastunutta shokeraavaa näkymää suoraan silmiin. Huoneen oikenpuoleisessa nurkkauksessa makasi alasti riisuttuna Sirkka -Liisa, yläruumis seinää vasten nojallaan. Kaulassaan hänellä oli lampunjohto, jolla hänet oli kuristettu.
Oikeassa poskipäässä oli ammottava avohaava. Jälkien perusteella S-L oli todennäköisesti paennut makuuhuoneen puolelle tämän iskun saatuaan ja joutunut siellä perääntymään huoneen nurkkauksen ja sängyn korkean päädyn muodostamaan loukkuun. Tässä vaiheessa hän oli luultavasti siepannut aseeseen yöpöydällä olleen lyömäaseeksi sopivan lampun.

Saara haki talkkarin paikalle, joka soitti sinitakit paikalle. Poliisi saapui paikalle jo parin minuutin päästä ja rikospaikka oli edellä mainittujen toimesta koskematon.
Joka puolelle lentänyt veriroiske kertoi tarinaa siitä, että nainen oli taistellut urhoollisesti loppuun saakka. Loukusta ei ollut enää kuitenkaan ollut poispääsyä, mies oli saanut lopulta riuhtaistua lampun käsiinsä ja kuristanut sen johdolla Waljuksen. Tämän jälkeen mies oli talsinut ylelliseen, valtavan suureen kylpyhuoneeseen verijälkiä pesemään. Matkalla hän oli vahingossa astunut Waljuksen lattialle valuneeseen vereen.

Asunnosta löytyi lukuisia sormenjälkiä eri puolilta huoneistoa. Hätkähdyttävän upeasta, suuresta kylpyhuoneesta löytyi surmaajan paljaan jalan painama jälki, joka vereen astumisen vuoksi oli hyvin selkeä. Ylleen lentäneet veriroiskeet tappaja oli pessyt ja ehkäpä hoidellut omat haavansa myös.
Olohuoneen puolelta poliisi löysi tuhkakupin, jonka pohjalla ja reunoilla oli tuhkaa, mutta tupakan tumpit puuttuivat. Väristä päätellen tuhka ei myöskään ollut tupakan tuhkaa vaan kupissa oli poltettu jotain muuta, ehkäpä surmatyön jälkeen.
Pöydän alta pilkotti punapäinen tulitikku, täysin eri kaliiberia kuin asunnon tulitikku laatikossa olevat tikut.

Alakerran asunntoon oli kolmen aikaan yöllä kuulunut jonkin aikaa kamppailun ääniä, mutta ei avunhuutoa. Naapuri oli luullut ääniä hurjan juhlimisen ääniksi.
Taksikuskin mukaan pariskunnan mies oli vastaillut saksaksi, kun nainen solkannut ruotsiksi tälle jotain. Kuhertelun hän kertoi kyytiläisillä jääneen laimean muodollisesti. Kuskin mukaan mies oli vaikuttanut merimieheltä.

Hurmurimiehestä oli tehty runsaasti havaintoja neljän tunnin aikana ravintolassa, mutta surman jälkeen ei havainnon havaintoa ilmaantunut suurhauista huolimatta. Poliisi arvelikin, että joku suojelee miestä, sillä tämä haihtui kuin tuhka tuuleen. Tätä ennen oli lähisatamien laivojen miehistön jalanjäljet hankittu. Osa satamissa olleista laivoista oli ehtinyt lähteä jo merille, näitä seulomaan oli hälytetetty Interpol. Näiden laivojen miehistöt olikin tavoitettu kohtuu helposti Hollannin ja Länsi-Saksan suurista satamista ja jalanjäljet saatiin näitäkin aikanaan Turkuun.

Poliisin tutkinnassa paljastui, että Sirkka-Liisa oli luovuttanut lukuisille varakkaille asiakkailleen asuntonsa avaimia, joilla siten oli esteetön pääsy asuntoon milloin tahansa. Selvisi myös, että surman uhri oli kiristänyt asiakkaitaan ottamalla hienotunteisia, romanttisia yhteiskuvia. Aviossa olevia miehiä kuvilla oli ollut kätevää sitten kiristellä.
Ilmeni myös, että rikoksen uhriksi joutunut Sirkka-Liisa oli edellisinä viikkoina ollut hyvin pelokas. Talonmies Ossi Nurmi muisteli, ettei S-L uskaltanut kaupungilta palatessaan mennä yksin asuntoonsa, sillä pelkäsi jonkun piiloutuneen odottelemaan sinne. Jollain tekosyyllä hän oli tuolloin pyytänyt talkkarin vaimon mukaansa asunnolle ja perillä availlut kaikki komeroiden ovetkin. Pelkotilat olivat valloillaan aina silloin, kun Waljus uskoi jonkun vaaralliseksi arvioimansa miehen saapuneen käymään jostain kauempaa Turkuun. Juuri tätä vaarallista miestä poliisi on yrittänyt itsepintaisesti jäljittää.
Lähteenä käytin lehteä Rikospoliisin mukana 5/1984.

Omaa pohdintaa:
Olisi kannattanut lähialueen vähän paremmat matkustajakodit ja hotellit selvittää yöpymisen suhteen, kun miehestä oli hyvät tuntomerkit.
Kuinkahan helppoa oli puijata jalanjäljen annossa, jos Pasin tapossakin surmaaja onnistui sumuttaa poliisia näyttämällä väärän koon kenkäparia...
Huomiota kiinnitti ketjun aiempi maininta, kun jossain jo lähteneissä laivoissa oli lausuttu, että "ei tällä laivalla ole ollut tuon näköistä miestä": muistaako joku kaikki laivalla olleet oikeasti ulkonäöltään, ja toiseksi kai mies olisi ensitöikseen sentään ulkonäköään pyrkinyt muuttamaan, olettaen että olisi ollut se surmatyön tekijä.
Mitähän saksaa puhuva mies on tykännyt, kun/jos on oltu maksua vailla? Mielestäni tämä voisi ihan hyvin olla syy S-L hengenlähtöön.

[skoone]

...

Mitähän saksaa puhuva mies on tykännyt, kun/jos on oltu maksua vailla? Mielestäni tämä voisi ihan hyvin olla syy S-L hengenlähtöön.

Nyt en ymmärrä? Olisiko S-Ln pitänyt maksaa sille miehelle?

[Still love]

Pari kuvaa vielä tapaukseen liittyen, jotka viime viestissä jäivät puhelimella pikatarinaa räpeltäessä laittamatta.

Kortti, jonka S-L lähetti kutulomalta Roi:ltä

IMG_20230621_135728.jpg (88.21 KiB) Katsottu 3555 kertaa

Ravintola Valencia vanhoina hyvinä ja pahoina aikoina

IMG_20230621_140057.jpg (146.31 KiB) Katsottu 3555 kertaa

[Still love]

...

Mitähän saksaa puhuva mies on tykännyt, kun/jos on oltu maksua vailla? Mielestäni tämä voisi ihan hyvin olla syy S-L hengenlähtöön.

Nyt en ymmärrä? Olisiko S-Ln pitänyt maksaa sille miehelle?

S-L oli tavannut olla maksua vailla nautinnoista toiselta osapuolelta. Näinköhän hän oli käteistä vailla myös saksaa puhuvalta hurmurimieheltä?
Laitan tähän läheisesti liittyen kuvaa, joka ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. sillä kuvatekstiä lainatakseni; S-L "otatti kymmenittäin tällaisia valokuvia, joissa hän poseerasi hellästi kavaljeeriensa kanssa. Jos lemmenöiden hinnoista syntyi erimielisyyttä, takasi kuva aina maksun saannin ainakin aviomiehiltä."

S-L ja joku random rakastaja

IMG_20230621_141512.jpg (88.73 KiB) Katsottu 3553 kertaa

Melkoisen laskelmoivaa, kyseenalaista ja hyväksikäyttävää se on tuon naisen puuhastelu ollut. Jos on kuvilla kiristänyt asiakkaitaan, niin eiköhän joku näistä ole ainakin se, joka on hieman käynyt naista kurmuuttamassa ennen kuin S-L tuli surmatuksi.

Taximaksuun liittyen - missä maassa on ollut tapana tuolloin maksaa taksiin tippiä siten, että summa on lähes kaksinkertainen? Suomessa nyt ei ainakaan Sain itse sen kuvan, että S-L kavaljeeri oli tottunut tekemään niin.

[tom]

Mitenhän tarkasti muita poistumisreittejä tuoreeltaan tutkittiin tai laajasti miestä etsintäkuulutettiin, jos mies jatkoi matkaansa Turun laivan sijaan maateitse muualle Suomeen, oli se sitten satamaan tai lentokentälle tai väliaikaiseen piiloon? Vai jäikö lähteneet laivat ainoaksi tutkintalinjaksi. Tai olisiko tämä "suojelu" tapahtunut nimenomaan jollain laivalla. On se vaan tässä tapauksessa ihmeellistä, niin kuin monessa muussakin, että miten mies on voinut ilmestyä täysin tyhjästä baariin ja kohta kadota tuhka tuuleen, ilman yksittäisiäkään havaintoja, vaikka ilmeisesti henkilö ulkonäöltäänkin erottui sen ajan Suomessa jossain määrin valtaväestöstä.

[Susiposki]

Turku Eerikinkatu 30 Valencia-Sirkka-Liisa Waljus Rauhankatu 19-makkarantekijä Eerikinkatu 33-tehtailija Rauhankatu 1. Kahdella viimeksi mainitulla ulkomaalainen sukunimi, sama alkukirjain etunimessä, sama vai kaksi henkilöä (vuoden 1952 puhelinluettelo sattuu olemaan kotona, en tiedä olivatko osoitteet samat 1963). En väitä mitään enkä syytä ketään, kunhan kirjoittelen.
Julkaiseeko poliisi lisätietoja tai onko jo julkaissut vuoden 1963 tapauksesta?

[tom]

Tämä "tieto" taitaa puuttua kokonaan tästä ketjusta:

viewtopic.php?f=4&t=326&start=45

"Lisäksi poliisi taitaa tietää kaksi viikkoa murhan jälkeen hukuttautuneen/hukkuneen saksalaissyntyisen liiemiehen syylliseksi. Ruumiista on saatu jalanjälki, jota on voitu verrata murhapaikalta löytyneeseen."

Löytyykö tästä tapauksesta kenties lisätietoja jostain?

[Sini-Vuokko]

En todellakaan halua tehdä Waljuksen tapauksesta Hans Assmann -tarinaa, ja siksi pistin noita asioita alustukseen. Eli pikemminkin hälventääkseni epäilyjä.

Jossain Hymyssä oli vuonna 1966, että jalkaa olisi verrattu Hansin jalanjälkeen. Missään muualla tuota tietoa ei ole ollut. Ulkonäon, nimen ja luonteen perusteella Hannu Waljuksen epäilyt isästä ovat ihan perusteltuja. Syntymäaika vain taitaa tehdä asian mahdottomaksi. DNA-pitäisi saada Hansin siskon pojalta Manfred Krügeriltä, mutta se lienee tosiaan turha vaiva.

Itse pidän tuon tehtailija B:n syyllisyyttä melkoisen todennäkäisenä. Selittäisi myös sen miksi tapaus aikanaan vaipui varsin pian unholaan.

Tässä taannoin kun näin Waljuksen kuvan ja Vieno Assmannin kuvan, niin naiset olivat niin samannäköisiä, että olisivat voineet olla vaikka siskoksia (Anja Tuulikki Mäessä oli samaa näköä niin kuin Eine Nyyssösessäkin)

Kommentoin ensimmäistä kertaa ikinä Minfon mysteerejä Minfon sivuilla. Tulin avanneeksi Sirkka-Liisa Valjusta koskevan ketjun, koska juuri näinä päivinä kyseisestä henkirikoksesta on kulunut 60 vuotta (lähde: Ilta-Lehti). Tapaus on minulle vain hämärästi tuttu uhrin nimen perusteella, ja Turkua tai sen kylän asioita en voi väittää tuntevani.

Ja heti törmään Hans Assmanniin! Ja vieläpä millä tavalla: että hän olisi saattanut olla Sirkka-Liisa Valjuksen pojan isä!

Näköjään on liikkeellä vaikka minkälaista tietoa, epätarkkaakin. Ilta-Lehteen oli "eri lähteistä" (muun muassa Alibi) koottu tiivistelmä siitä, mistä oli kysymys tässä Valjuksen tapauksessa. Siinä sanottiin, että "murhan aikoihin Valjuksella sanottiin olevan poika, joka ei ollut koskaan asunut äitinsä kanssa, ja jonka arveltiin olevan noin 14 -vuotias".

[Sini-Vuokko]

Päätin aloittaa kommentoinnin suoralta kädeltä takaperoisessa järjestyksessä, eli kommentoin aluksi ja sitten tutustun tarkemmin tähän ketjuun. Vaihtelu virkistää!

Vähillä taustatiedoillani lausun asiasta: Sirkka-Liisa vietti niin sanotusti vauhdikasta ja jokseenkin levotonta elämää. Sen voi huomata myös ihan rivien välistä: hänen ravintolassa käymistään, "juhlimistaan" ja "kotibileitään" ei rajoittanut edes äitiys. Eikä arkipäivä (oli viimeisenä ravintolailtanaan maanantaina tanssimassa. No, hän saattoi toki olla vaikka kesälomalla.) Eikä pääsiäinen eli kirkkopyhä (Ilta-Lehden tiivistelmä tietää kertoa, kuinka "edellisessä osoitteessa Maariankadulla" Sirkka-Liisalla oli ollut meluisat juhlat kotona eräänä pääsiäisenä. Niin häiritsevän meluisat, että naapurit menivät rappukäytävään katsomaan. Lopputulos oli ilmeisesti se, että Sirkka-Liisa oli lyönyt jotain miesvierastaan silitysraudalla, koska rauta oli hänellä kädessä ja miehen paita oli veressä.).

Häntä ei myöskään haitannut käydä ravintolassa yksin. Tämä oli kai melko poikkeuksellista Turussa vuonna 1963. Hänen tuttavapiiriinsä kuului nähtävästi väkeä suurin piirtein kaikista yhteiskuntaluokista, erityisesti miesväkeä. Myös (eksoottisia) merimiehiä. Mutta erityisen mieltynyt hän oli varakkaisiin miehiin. Hän vaikuttaa olleen jopa jonkinlainen kiristäjä ja hankkineen rahaa epämääräisin keinoin.

Hänen tapansa tuoda vieraita kotiin ja mekastaa heidän kanssaan esimerkiksi öisin oli aiheuttanut hänelle pakkomuuton pois (ainakin) kahdesta asunnosta Turussa. Myös Maariankadulla hän oli asunut kahdeksannessa kerroksessa. Se kuulostaa ihan kattohuoneistolta. Varmaankin hän oli mieltynyt niin sanottuun ylelliseen elämäntapaan. Mutta lauluilla on lunnaat, niin kuin sanotaan. Ilta-Lehden jutussa hänen kerrottiin joitakin aikoja ennen henkirikoksen uhriksi joutumistaan tuskailleen velkojensa kanssa. "Kukaan ei ole yllättynyt", olivat tuttavat sanoneet lehdistölle.

Jokseenkin narsistiselta vaikuttava luonne, joka piti peliään kaikenlaisten miesten kanssa. Hän oli joutunut pahoinpidellyksi ainakin kaksi kertaa, ja edellinen pahoinpitely (josta tiedettiin) oli ollut noin kuukautta ennen hänen kuolemaansa.

Tekijän ei välttämättä ole tarvinut olla mikään ulkomaalainen merimies. Sirkka-Liisaan saattoi lopullisesti hermostua esimerkiksi joku, jolle hän oli velkaa, mahdollisesti suuria summia. Tuskinpa nuo velkojat hänen kuolemansa jälkeen ilmestyivät mitään vaatimaan, joten ei ehkä voida edes tietää, kuinka paljon sitä velkaa oli.

Hänen elämäntavoillaan tällainen kohtalo, jonka hän kohtasi lopukseen, ei oikeastaan ole mikään ihme. Jotain pahaa olisi varmasti tapahtunut ennemmin tai myöhemmin. Olen tuntenut etäisesti joitakin tämäntapaisia "sirkka-liisoja". Juhlat jatkuvat niin kauan kuin henki pihisee, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä -- myös oman terveyden kustannuksella. Ehkä on vain kova tahto olla "seurapiirien keskipiste".

Kysyn vaan, että oliko 1960 -luvulla kovinkin tavallista, että merimiehiksi esittäytyneet henkilöt liikkuivat siisteissä kokopuvuissa iltaravintoloissa?

Postinkantajat näkivät aamuyöllä jonkun arviolta kolmikymppisen pukumiehen tulevan Sirkka-Liisa Valjuksen asuinrapun hissistä ulos. Tyyppi oli lähtenyt kävelemään Rauhankadulta Puistokadulle. Jos tämä oli esimerkiksi merimies, niin missähän päin Turun satama tai jokin merimieskortteeri oli Rauhankatuun ja Puistokatuun nähden?

Mielestäni henkirikoksen tekijä voi hyvinkin olla ihan kotimaan kamaralta. Perustan oletukseni siihen, että alakerran naapuri oli kuullut Sirkka-Liisan huutavan: "Älä!". Ymmärtääkseni ihan suomen kielellä. Tai ainakaan lehti-jutussa ei puhuttu mistään mahdollisesta ulkomaankielestä. Toki voi olla niinkin, että suurimmassa hädässään ihminen puhuu ja huutaa nimenomaan äidinkielellään.

[Sini-Vuokko]

Nyt, kun olen tutustunut ketjuun, mietin vielä tällaista:

On erittäin vaikeaa uskoa, että tällaisella henkilöllä kuin Sirkka-Liisa Valjus oli, olisi ollut joku "vakituinen poikaystävä". Tai ehkä siinä tapauksessa, että se kaikista vakituisin poikaystävä olisi ollut enimmäkseen muualla kaukana poissa: kuten merimies pitkällä komennuksella, tai vaikka astronautti, hitto vieköön. Minkään normaalin mieshenkilön eli suht'koht' tolkun äijän pirtaan ei varmasti olisi sopinut tämä tämmöinen naisystävän käytös ja elämisen meininki. Olkoon vaikka maailman kaunein nainen. En usko mitenkään, että kukaan mies olisi ihan noin suvaitsevainen "muruaan" kohtaan. Tai sitten pitäisi olla sekä sokea että kuuro, ja ohittaa naisen käytös täysin ja tyylikkäästi.

Millä ihmeellä Sirkka-Liisa Valjus ylläpiti tätä elämäntyyliään? Jostain syystä hän vaikutti velkaantuneen paljon. Eikö bisnes sujunut? En pitäisi aivan mahdottomana ajatuksena, että hänellä oli sutenööri. Että hän ei olisikaan ollut täysin "itsenäinen nainen", joka ansaitsee itse rahansa ja saa ne myös pitää. Ehkä oletettu sutenööri oli hankkinut hänelle asunnon, jossa vastaanottaa vieraita ja asiakkaita. Että sutenööri (tai joku "mesenaatti") maksoi hänelle asunnon ja kenties alkoholit ja vaatteet, mutta hänen tuli maksaa tuloistaan tälle sutenöörille. Loogista olisi, että sutenöörillä on avain asuntoon. Loogista olisi ehkä myös, että "vakituinen poikaystävä" olisi juurikin sutenööri.

Ehkä Sirkka-Liisaa pahoinpideltiin juuri tällaisten syitten takia, ja lopulta tapettiin. Ehkä hän oli todella pahoissa veloissa, eikä pystynyt maksamaan takaisin, joten maksoi sitten hengellään. Ehkä Sirkka-Liisa oli yliarvioinut oman viehätysvoimansa, tai alkoi käydä liikaa tiettyjen ihmisten hermoille.

Ilta-Lehdessä mainitaan, että asunnossa oli ollut murhan jälkeen eteisen lattialla vuokranmaksukuitti tai jokin tällainen, olikohan shekkivihko. Onko lie totta?

[Sini-Vuokko]

Mitenhän tarkasti muita poistumisreittejä tuoreeltaan tutkittiin tai laajasti miestä etsintäkuulutettiin, jos mies jatkoi matkaansa Turun laivan sijaan maateitse muualle Suomeen, oli se sitten satamaan tai lentokentälle tai väliaikaiseen piiloon? Vai jäikö lähteneet laivat ainoaksi tutkintalinjaksi. Tai olisiko tämä "suojelu" tapahtunut nimenomaan jollain laivalla. On se vaan tässä tapauksessa ihmeellistä, niin kuin monessa muussakin, että miten mies on voinut ilmestyä täysin tyhjästä baariin ja kohta kadota tuhka tuuleen, ilman yksittäisiäkään havaintoja, vaikka ilmeisesti henkilö ulkonäöltäänkin erottui sen ajan Suomessa jossain määrin valtaväestöstä.

Olen erittäin paljon samaa mieltä nimimerkki "tomin" kanssa.

Jos on ollut tällainen merimies, tai henkilö, joka on ainakin esittäytynyt merimieheksi, niin olisiko hän esimerkiksi voinut päästä karkuun matkustajalaivalla Ruotsiin tai Ahvenanmaalle, mikäli vuonna 1963 se oli Turusta käsin mahdollista? Tai ollut jollain tavalla Suomen maantieteestä sen verran kärryillä, että olisi päässyt Helsinkiin ja pestautunut siellä laivaan? Tämä siis, jos oletetaan, että jollain tanssitaitoisella merimiehellä oli Sirkka-Liisa Valjuksen kohtaloon jotain osuutta.

Jos tämä ravintolassa ja taksissa nähty henkilö oli ulkomaalainen edes, niin hän ei välttämättä ollut Suomessa ensimmäistä kertaa. Tai ainakin hän osasi laskea selvällä suomella ainakin kolmeen, koska jostain syystä oli sanonut taksissa suomeksi sanan "kolme".

Hän on voinut valehdella laivan nimen. Ehkä se oli se viereinen laiva. Ehkä hän tuli Viking Linella Ruotsista. Matkustajana, ei merimiehenä?

Paljonkohan ulkomaalaisia tanssimuusikoita pyöri tuohon aikaan Suomessa?

En tiedä, miksi, mutta kuvittelen jostain syystä, että tämä etsitty "merimies" olisi voinut olla esimerkiksi filippiiniläinen tai espanjalainen. Hänet on mainittu tummaksi. Täällä tosin myös väitetään hänen olleen vaalea kuin saksalainen. Merimiehet ovat kansainvälistä henkilöstöä ja olivat varmasti jo silloin, ja puhuvat varmaan ammattinsa puolesta monia eri kieliä. Mielestäni tässä on saatettu liikaa takertua siihen, oliko laiva hollantilainen tai saksalainen. Niitten henkilökunta on voinut tulla ties mistä, vaikka entisistä siirtomaista.

[K9Wifey]

Loogista olisi, että sutenöörillä on avain asuntoon. Loogista olisi ehkä myös, että "vakituinen poikaystävä" olisi juurikin sutenööri.

Hyvää pohdintaa yllä sulta S-V. Itekin ajauduin just tähän ketjuun yllättäen just 'vuosipäivänä'.

Mietin vaan, et ku sitä 'tehtailija Beetä' pidetään yhtenä mahdollisena tekijänä nii onkohan hänen jalanjälkeään tutkittu versus tuo verijälki? Tosin hän hukkui (hukuttautui?), mut kai sitä siltikin jtn osviittaa olis saanu.

Tapahtuikohan tää surmatyö ennen vai jälkeen aktin? Siihen aikaan ku ei DNA:ta kerätty nii spermajäjet olis ollu kova sana. Yritettiinhän sitä saada siitä Kylliki Saaren keissin sukasta, mutta se oli vissiin kontaminoitunut sen verran, että siitä ei voitu sanoa mtn järkevää lopputulosta.

Onko poika yhä elossa, ja kirjoittaako hän sukunimensä V:llä vai W:llä? Löytyykö mistään kuvaa miehestä? Onkohan hän jatkanut bioisän etsintää?

Urho kirjoitti:
Jossain Hymyssä oli vuonna 1966, että jalkaa olisi verrattu Hansin jalanjälkeen. Missään muualla tuota tietoa ei ole ollut. Ulkonäon, nimen ja luonteen perusteella Hannu Waljuksen epäilyt isästä ovat ihan perusteltuja. Syntymäaika vain taitaa tehdä asian mahdottomaksi. DNA-pitäisi saada Hansin siskon pojalta Manfred Krügeriltä, mutta se lienee tosiaan turha vaiva.

Ja joo, oon samaa mieltä, että ehkäpä tällä Sirkalla on ollut joku 'pornomesenaatti', joka on organisoinut hänen toimintansa. Ja käynyt sitten välillä itse tyydyttämässä tarpeensa. Ei kukaan oo epäilly, et tekijä olisikin ollut isojalkainen nainen?

Sori, tässä on varmaan vanhan toistoa, mut en oo (vielä) lukenut koko ketjua.

[Sini-Vuokko]

Loogista olisi, että sutenöörillä on avain asuntoon. Loogista olisi ehkä myös, että "vakituinen poikaystävä" olisi juurikin sutenööri.

Hyvää pohdintaa yllä sulta S-V. Itekin ajauduin just tähän ketjuun yllättäen just 'vuosipäivänä'.

Mietin vaan, et ku sitä 'tehtailija Beetä' pidetään yhtenä mahdollisena tekijänä nii onkohan hänen jalanjälkeään tutkittu versus tuo verijälki? Tosin hän hukkui (hukuttautui?), mut kai sitä siltikin jtn osviittaa olis saanu.

Tapahtuikohan tää surmatyö ennen vai jälkeen aktin? Siihen aikaan ku ei DNA:ta kerätty nii spermajäjet olis ollu kova sana. Yritettiinhän sitä saada siitä Kylliki Saaren keissin sukasta, mutta se oli vissiin kontaminoitunut sen verran, että siitä ei voitu sanoa mtn järkevää lopputulosta.

Onko poika yhä elossa, ja kirjoittaako hän sukunimensä V:llä vai W:llä? Löytyykö mistään kuvaa miehestä? Onkohan hän jatkanut bioisän etsintää?

Urho kirjoitti:
Jossain Hymyssä oli vuonna 1966, että jalkaa olisi verrattu Hansin jalanjälkeen. Missään muualla tuota tietoa ei ole ollut. Ulkonäon, nimen ja luonteen perusteella Hannu Waljuksen epäilyt isästä ovat ihan perusteltuja. Syntymäaika vain taitaa tehdä asian mahdottomaksi. DNA-pitäisi saada Hansin siskon pojalta Manfred Krügeriltä, mutta se lienee tosiaan turha vaiva.

Ja joo, oon samaa mieltä, että ehkäpä tällä Sirkalla on ollut joku 'pornomesenaatti', joka on organisoinut hänen toimintansa. Ja käynyt sitten välillä itse tyydyttämässä tarpeensa. Ei kukaan oo epäilly, et tekijä olisikin ollut isojalkainen nainen?

Sori, tässä on varmaan vanhan toistoa, mut en oo (vielä) lukenut koko ketjua.

Kiitos mietiskelyjeni arvostamisesta, tuo se sitten valoa pimeään tai ei!

En minä ainakaan ole oikein pysynyt kärryillä, löydettiinkö tuo tehtailija vai ei elävänä tai kuolleena. Hän oli tiettävästi lähtenyt Airistolle purjehtimaan (tietolähteenä itselläni on tässä asiassa Ilta-Lehden kooste Sirkka-Liisa Valjuksen kohtalosta tämän viikon alusta ja tämä Minfo -ketju), mutta katosi väitteiden mukaan. Joko kuulemma joutui purjehdusonnettomuuteen ja hukkui, tai lavasti itse itsensä kadonneeksi. Joten en voi olla täysin varma, pystyttiinkö tuota jalanjälkeä tämän makkaratehtailijan jalkaan vertaamaan.

On varmasti totta, että jalanjälkikään ei aina kerro ihmisestä lopullista totuutta. Yleinen oletus varmaan on, että isot jalanjäljet kuuluvat miehille ja pienet jalanjäljet kuuluvat naisille.

Sitä en epäile yhtään, etteikö Sirkka-Liisa olisi voinut kerätä vihamiehiä ja -naisia (vihahenkilöitä) molemmista sukupuolista. Hänhän oli tiettävästi itse puhunut ravintolassa viimeisenä iltanaan Eine -nimiselle naiselle, että "joku nainen oli soittanut ja pyytänyt jättämään aviomiehen rauhaan". Ehkä tästä voidaan päätellä, että Sirkka-Liisan puhelinnumero ja osoite olivat kenties julkista tietoa puhelinluettelossa aikoinaan, kuten muittenkin kansalaisten puhelinnumerot.

Tuntemattomammankin vihahenkilön on ollut helppoa löytää perille, jos Valjuksen osoite oli Turun puhelinluettelossa. Tuli vaan mieleen jatkopohdintana.

[Tovi]

Onko poika yhä elossa, ja kirjoittaako hän sukunimensä V:llä vai W:llä? Löytyykö mistään kuvaa miehestä? Onkohan hän jatkanut bioisän etsintää?

Kyllähän Hannu Waljus on osallistunut tapauksen tutkimiseen. Tälläinen postaus olisi löytynyt 1. sivulta;

http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa ... 0&start=10 Löytyy tämmöstä tietoa Hannu Waljuksesta.

"Kirjassa Luottamus tai kuolema kerrotaan näin, joka pätkä löytyy avausviestistäkin ja jossa Paloaro kirjoittaa:

"On kuitenkin yksi ihminen, joka on tutkinut 'hollantilaisen merimiehen' henkilöllisyyttä koko aikuisen elämänsä. Hän on Sirkka-Liisa Waljuksen avioton poika Hannu Waljus.

Hannu syntyi Helsingissä, mutta hänet otettiin huostaan jo puolivuotiaana. Tämän jälkeen hän oli monissa eri sijoitusperheissä ja hoitopaikoissa, pisimpään maalaistalossa Somerolla. Äiti kirjoitteli hänelle sinne kirjeitä ja kävi toisinaan häntä tapaamassa. Kymmenvuotiaana, käydessään kerran naapuritalossa, hän näki sanomalehdessä äitinsä kuvan ja luki uutisen hänen kuolemastaan. Naapurin tyttö huomasi Hannun valahtavan aivan kalpeaksi, mutta hänellä ei ollut ketään, jonka kanssa hän olisi voinut asiasta keskustella. Kaiken lisäksi talon lihava emäntä hävitti kaikki äidin lähettämät kirjeet, mitä Hannu ei antanut hänelle anteeksi.

Hannu Waljuksella on laaja arkisto äitinsä surmaan liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä. Hän on soittanut usein Turun poliisille ja kiirehtinyt jutun tutkimuksia, mutta murhaaja on edelleen tuntematon. Hannu on vuosien ajan ihmetellyt myös sitä, miksi poliisi ei ole halunnut kuulla mitään rekisterinumero ZD-779 varustetusta autosta nelostiellä.

Hannu sanoo isänsä olevan tuntematon - mutta voisiko isä olla Hans Assmann?

Ulkonäöltään Hannu Waljus muistuttaa suuresti vanhentunutta Hans Assmannia: sama pituus, samanlaiset vaaleat ja aaltoilevat hiukset, samat syvällä sijaitsevat silmät, kiihkeä käytös ja vakuuttava puhetapa, koko olemuksen yllä voimakas tupakkamiehen tuoksu. Vain leveä suu ulkonevine hampaineen näyttäisi olevan äidin perintöä. Helposti tulee myös mieleen, että Sirkka-Liisa oli halunnut ristiä poikansa tämän isän etunimen mukaisesti. Hansin suomenkielinen vastine on - Hannu.

Näillä perusteilla Hannu sopii siis hyvin olemaan Hansin poika, ja siihen johtopäätökseen hän itsekin sanoo joskus päätyneensä:

'Joskus minua pelottaa, että olen Hansin poika!'" (s. 151 - 153)