Jarmo Kettunen surmattiin kotiinsa - Oulu 1979

[JohanPomppas]

Olin 90-luvulla työni kautta tekemisissä Kettusen isän vaimon kanssa, eikä jäänyt epäselväksi mitä mieltä Kettusen isä ja vaimonsa olivat pojasta. Enkä kyllä ihmettele Kettusen ajautumista epämääräiseen elämäntyyliin, ei varmasti ollut lapsenakaan saanut minkäänlaista hyväksyntää isältään. Vielä vähemmän äitipuoleltaan.

Mikä "vika" pojassa sitten oli, jos viitsit vähän avata asiaa? Paljon vihjailtu homoseksuaalisuudesta, mutta eihän Kettunen välttämättä ollut homo, vaikka murhaaja olisi ollutkin. No sinänsä se ja sama, oliko vai ei. Ilmeisesti tosi pienikokoinen henkilö kyseessä, kun sanottiin olleen vain 160cm ja hentorakenteinen. Siinä mielessä olisi mahdollista, että murhaaja olisi voinut olla nainenkin. Erikoista, että aikalailla monin tavoin harmittoman oloinen heppu päätynyt tommosen teon kohteeksi. Toivottavasti tää vielä selviää.

[Pölijä]

Pistetäänpä linkki kun näytti olevan myös IS nettiversiossa:

Jallu, 30, koki vappu­yönä karmivan kuoleman – tämä vaietusta murhasta tiedetään nyt
”Raivon vallassa” toiminut surmaaja riisti hiljaisen poikamiehen hengen lähes päivälleen 44 vuotta sitten. Työkaveri meni omilla avaimillaan sisään asuntoon ja kohtasi hirveän näyn.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009546836.html

Jallu, 30, koki vappu­yönä karmivan kuoleman – tämä vaietusta murhasta tiedetään nyt
”Raivon vallassa” toiminut surmaaja riisti hiljaisen poikamiehen hengen lähes päivälleen 44 vuotta sitten. Työkaveri meni omilla avaimillaan sisään asuntoon ja kohtasi hirveän näyn.

Keskusrikospoliisi selvittää yhä, mitä kolmekymppiselle Jarmo Kettuselle tapahtui kotonaan Oulussa vappuyönä 1979.

Sanni Mattila
16:30
TOUKOKUUN ensimmäisellä viikolla oululaisfirman työntekijät tajusivat, että jokin on pielessä. Elementtiasentaja Jallusta, 30, ei ollut näkynyt vilaustakaan vappurientojen jälkeen.

Kajaanilaislähtöinen poikamies asui yksinään Oulun keskustan liepeillä Heinäpäässä. Perheetön, keikkatöillä tienestinsä ansainnut mies oli tuttu kasvo alueen baareissa.

Edellisestä visiitistä lähikuppilaan oli kuitenkin kulunut jo päiviä.

Viimeisen kerran Jarmo Veikko Tapio Kettunen nähtiin puoli kymmenen aikaan vappuaaton iltana. Kuluneisiin sinisiin James-farkkuihin ja vaaleanruskeaan villapuseroon sonnustautunut mies pyrki tupakkaostoksille kantapaikkaansa Tullibaariin.

Kuppila sulki paraikaa oviaan, joten mies suuntasi kotiinsa koleassa ja sateisessa vappusäässä. Etäisyys Tullibaarista Kirkkokadulla sijaitsevalle asunnolle oli vaivaiset kolmesataa metriä.

Matka ei ollut illan riennoissa juopuneelle nuorelle miehelle pitkä, mutta sitäkin kohtalokkaampi.

Jarmo Kettunen nähtiin viimeisen kerran elossa Tullibaarissa. Kuppila sijaitsi vain kivenheiton päässä poikamiehen asunnosta.

Kettunen päätyi poliisin kuviin viisi vuotta ennen surmaansa. Häntä epäiltiin alkoholiin liittyvästä rikoksesta. Sittemmin Kettunen kasvatti viikset.

SURMAAJA sai tuntuvan etumatkan.

Vasta päiviä myöhemmin, lauantaina 5. toukokuuta 1979, huolestunut työkaveri päätti poiketa Kettusen kämpillä.

Ehkä elementtiasentajan poissaolot saisivat luontevan selityksen.

Kukaan ei tullut avaamaan, mutta työkaveri pääsi sisälle. Kettunen oli jaellut asuntonsa avaimia tutuilleen.

Vuodesta 2004 saakka murhatutkintaa on luotsannut rikosylikomisario Ari Soronen keskusrikospoliisin Oulun yksiköstä. Veriteosta taltioidun esitutkintamateriaalin pohjalta hänen mieleensä on piirtynyt kuva hiljaisesta miehestä, jolla ei tiettävästi ollut elämässään suurempia ongelmia, kuten vihamiehiä tai velkoja.

– Ei mikään suupaltti tai porukan keskipiste. Käsittääkseni hänellä oli omat kaveriporukkansa, mutta ehkä hän oli myös vähän yksinäinen. Poikamies, jolla oli aikaa istuskella baareissa ja mennä töiden perässä.

Kuka hänet halusi hengiltä ja miksi?


Työkaveri löysi Kettusen surmattuna Kirkkokadun asunnosta. Poliisi aloitti tutkinnan välittömästi, mutta se ei ole tähän päivään mennessä tuottanut tulosta.


POLIISILLA on käytännössä pari vaihto­ehtoa sille, mitä Kettuselle kävi, kun hän vappu­iltana kulki baarista kotiinsa, surman­loukkuunsa.

Joko mies tapasi reitin varrella jonkun, tutun tai tuntemattoman ihmisen, jonka hän vei kotiinsa Heinä­päähän. Mahdollista on myös, että Kettunen laski surmaajan asuntoonsa vasta hieman myöhemmin vappuyön tunteina.

Naapureiden havainnoista ei ollut paljon apua.

Heidän mukaansa Kettusen asunnosta kantautui vielä puolen yön maissa tavanomaisia elämisen ääniä. Kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota poikkeukselliseen metakkaan, tappelun tai kamppailun ääniin.

Juuri noina hetkinä nuori mies kuitenkin pääsi hengestään.

TARKISTUSKÄYNNILLE lähtenyttä huolestunutta työkaveria odotti järkyttävä näky.

– Se ei ollut mikään siisti kämppä, tutkinnanjohtaja Soronen sanoo.

Jarmo Kettusen ruumis lojui sekasortoon päätyneen poikamiesasunnon lattialla neljättä päivää. Rikospaikalla oli käyty jonkinlainen kamppailu.

Reilu viikko verityön jälkeen Helsingin Sanomat uutisoi, että surma oli tehty ”niin raa’alla tavalla, ettei sille juuri löydy vertaa”.

Lehti julisti myös, että Kettunen olisi joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi ja että teon takana on ”sukupuolisesti pahasti poikkeava henkilö, joka voi olla yhtä hyvin mies kuin nainen”.


POLIISI uskoo murhaajan olevan mies. Sellainen, jonka hyökkäykseltä hentorakenteisen 160-senttisen Kettusen on ollut mahdoton suojautua.

Kettunen kuoli tylppään väkivaltaan, ei siis esimerkiksi ampumiseen tai puukotukseen.

Surmaväline oli jokin astalo.

– Käsityksemme mukaan tekoväline on poliisin hallussa. En ota kantaa, mikä tämä esine on, mutta oletuksemme mukaan se on kuulunut Kettusen asunnon tavaroihin, tutkinnanjohtaja sanoo.

Keskeneräisen tutkinnan vuoksi Soronen joutuu pitämään monet täsmätiedot itsellään. Hänen mukaansa tekotavassa on kuitenkin runsaasti yksityiskohtia, jotka ilmentävät raakuutta rikoslain tarkoittamalla tavalla.

– Tapahtumakokonaisuuteen liittyy tietynlaista raivoa. Näyttää, että tekijä on ollut raivon vallassa.

AIKALAISLEHDET väittävät Kettusen joutuneen myös seksuaalisen väkivallan uhriksi asunnossaan. Soronen ei vahvista väitettä, mutta poliisi pitää mahdollisena, että veriteon motiivi saattoi liittyä seksuaalisuuteen.

– Tätä asiaa ei ole pystytty sulkemaan pois.

Varteenotettava vaihtoehto on myös, ettei Kettusen surmaajalla ollut minkäänlaista ennalta suunniteltua motiivia. Se saattoi Sorosen arvion mukaan syntyä vasta paikan päällä.

Vain surmaaja tietää, mitä poikamiesasunnon seinien sisällä myöhään vappuyönä tapahtui.

Kettusen kohtalosta on takavuosina kirjoitettu melko vähän lehtien sivuilla. Sen sijaan nettikeskustelupalstoilla väitteet henkirikoksen karmivista yksityiskohdista ovat eläneet omaa elämäänsä vielä lähimenneisyydessäkin.

Tapahtumakokonaisuuteen liittyy tietynlaista raivoa. Näyttää, että tekijä on ollut raivon vallassa.

Eri alustoille kynäiltyjen huhujen mukaan murha olisi sisältänyt silpomista, paloittelua ja jopa ruumiinosien keittämistä.

Soronen suitsii väitteistä villimmät.

– Sen voin sanoa, ettei siellä mitään ihmisruumiin osia ole paloiteltu tai keitelty. Mutta kuten todettu, teossa on poikkeavuutta ja raakoina pidettäviä yksityiskohtia.

MINKÄLAISESSA porukassa Jarmo Kettunen sitten vietti elämänsä viimeistä vappua? Oliko murhaaja kenties mukana illanvietossa? Tunsiko tekijä uhrinsa?

Kokonaiskuva vappuillan tapahtumista on selväpiirteisesti virkavallan tiedossa. Sorosen mukaan kaikkia Kettusen kanssa iltaa viettäneitä ihmisiä on kuultu, ja osalta on otettu myös dna-näyte.

Kun ratkomaton rikos parikymmentä vuotta sitten siirtyi Sorosen työpöydälle, poliisi ilmoitti pian olevansa läpimurron äärellä.

Tutkinta otti toivotun harppauksen eteenpäin. Vuosien 2006–2007 tietämillä Kirkkokadun asunnosta otetuista näytteistä saatiin nimittäin eristettyä dna:ta.


Se ei ollut mahdollista vielä toukokuisena lauantaina 1979, kun rikospaikkatutkinta poikamiehen kodissa käynnistyi. Dna-näytteitä ryhdyttiin hyödyntämään Suomessa rikostutkinnassa vasta 1990-luvun alussa.

Soronen ei paljasta, mistä rikospaikan materiaalista dna-saatiin taltioitua.

Tekstiilikuiduista tai siemennesteestä se ei kuitenkaan ollut peräisin.

SUURIA toiveita herättänyt dna-löytö ei kuulunut Jarmo Kettuselle, vaan jollekin toiselle ihmiselle. Poliisi varmistui asiasta, kun näytettä verrattiin Kettusen veljen perintötekijöihin.

Sittemmin poliisi on verrannut näytettä myös pariinkymmeneen muuhun, potentiaalisesti tapaukseen liittyvän ihmisen dna:han.

Täysosuma loistaa yhä poissaolollaan. Poliisi ei tiedä, kuka asuntoon jätti jälkensä.

– Sille henkilölle ei ole nimeä.

OMA lukunsa Kettusen murhajutussa ovat puhutukset ja kuulustelut, joita poliisi on tehnyt yli 900. Kuultavien valtavaan joukkoon lukeutuu surmatulle tuttuja ja tuntemattomampia ihmisiä, lähisukulaisia, työtovereita ja vihjeenantajia.

Merenrantakaupungissa kun oltiin, poliisi kävi tutkimustyön alussa läpi myös laivojen ja satamien työntekijöitä ja matkustajia.

Vaikka 70-lukulaisten rikostutkijoiden keinot olivatkin nykypäivää rajallisemmat, Sorosen mielestä murhatutkinta hoidettiin säntillisesti ja kattavasti.

Pimeän henkirikoksen selvittämiseksi valjastettiin runsaasti työvoimaa, ja tiedot dokumentoitiin tarkasti edelleen käytössä oleviin mappikasoihin.

Tuoreimmat kuulustelut ovat peräisin viime vuodelta, mutta nekään eivät ole siivittäneet poliisia läpimurtoon.


VUOSIKYMMENTEN väliintulo kiilaa virkavaltaa yhä kauemmas totuuden ääreltä. Surmasta on kulunut 44 vuotta.

Se tarkoittaa, että lukuisat avainhenkilöt ovat jo manan mailla.

– Sehän tässä alkaa rasittamaan. Monia eri henkilöitä on kuollut matkan varrelta. Enää ei pääse kyselemään ja varmistamaan asioita, jotka ovat vasta myöhemmin tulleet poliisin tietoon. Se haittaa etenemistä.

Varsinaista pääepäiltyä jutussa ei Sorosen mukaan ole ollut.

– Toki tietyt nimet ovat korostuneet vihjeissä, mutta ne on pystytty sulkemaan pois tutkinnassa.

Kettusen murhasta ei ole myöskään piirtynyt yhteyttä muihin maakuntakaupungin aikalaisrikoksiin.

JARMO KETTUNEN viettäisi elokuun loppupuolella 75:ttä syntymäpäiväänsä.

Elementtiasentajan elämä jäi puolitiehen kesken vappujuhlinnan, mutta hänen henkensä riistäjä voi vielä hyvinkin olla keskuudessamme.

Rikosylikomisario Soronen uskoo, ettei surmaaja ole varjellut synkkää salaisuuttaan loputtomiin, vaan keventänyt taakkaansa.

– Pidän todennäköisenä, että hän on varmasti kertonut teostaan jollekin.

Murha lukeutuu rikoksista raskaimpiin. Sen syyteoikeus ei vanhene koskaan.

Jarmo Kettusen kohtaloon liittyviä tietoja voi edelleen lähettää poliisille sähköpostiosoitteeseen [email protected].

Artikkeli perustuu poliisin haastatteluun sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien lehtiartikkeleihin vuosilta 1979–2013.

[kass]

kettunen.jpg (101.15 KiB) Katsottu 4099 kertaa

Kajaanilaislähtöistä Jarmo Kettusta kutsuttiin tuttujen kesken Jalluksi. Tuntemattomaksi jäänyt tekijä surmasi hänet 30.4 ja 1.5 välisenä yönä vuonna 1979.

[aumari]

Olin 90-luvulla työni kautta tekemisissä Kettusen isän vaimon kanssa, eikä jäänyt epäselväksi mitä mieltä Kettusen isä ja vaimonsa olivat pojasta. Enkä kyllä ihmettele Kettusen ajautumista epämääräiseen elämäntyyliin, ei varmasti ollut lapsenakaan saanut minkäänlaista hyväksyntää isältään. Vielä vähemmän äitipuoleltaan.

Mikä "vika" pojassa sitten oli, jos viitsit vähän avata asiaa? Paljon vihjailtu homoseksuaalisuudesta, mutta eihän Kettunen välttämättä ollut homo, vaikka murhaaja olisi ollutkin. No sinänsä se ja sama, oliko vai ei. Ilmeisesti tosi pienikokoinen henkilö kyseessä, kun sanottiin olleen vain 160cm ja hentorakenteinen. Siinä mielessä olisi mahdollista, että murhaaja olisi voinut olla nainenkin. Erikoista, että aikalailla monin tavoin harmittoman oloinen heppu päätynyt tommosen teon kohteeksi. Toivottavasti tää vielä selviää.

Isä ja äitipuoli eivät pitäneet Jallun elämäntyylistä, siis rikollisuudesta ja juopottelusta. Monesti noille äiti- ja isäpuolille riittää vihan aiheeksi se, että on puolison exän lapsi.

[JohanPomppas]

Isä ja äitipuoli eivät pitäneet Jallun elämäntyylistä, siis rikollisuudesta ja juopottelusta. Monesti noille äiti- ja isäpuolille riittää vihan aiheeksi se, että on puolison exän lapsi.

No eihän se tietenkään kiva ole, jos ei ole ihan sitä kaitaista polkua kulkenut - mutta kummalta tuntuu, jos vielä kuollutta ja varsinkin tuollaisella tavalla kuollutta ihmistä pahalla muistellaan vaikka kuolemastakin oli jo aikaa kulunut. Luulis, että tunnontuskia pikemmin puskisi pintaan että "miksi olin sille niin inhottava" ymv... Se on totta, että äiti- ja isäpuolet ei useinkaan, jos koskaan hyväksy ainakaan täysin puolison edellisestä liitosta olevia lapsia. Se aina ihmetyttänyt, että miikä vika on sitten sillä biologisella isällä tai äidilläkin päässään, että tuo lapsensa elämään ihmisen, joka vihaa lasta - ja vielä menee avioon sen ihmisen kanssa, ja alkaa itsekin vihata omaa lastaan. Ei mene vaan jakeluun mulla ainakaan. Jos olisin itse lisääntynyt (en ole, enkä tule lisääntymään, koska kannatan omaehtoista eugeniikkaa), niin tosiaan kengänkuva olis tullu perseeseen uudella puolisolla siinä vaiheessa, kun olis vähänkään ikävästi suhtautunut mun jälkeläisiin. Omien penskojen pitäis kuitenkin mennä kaikkien edelle, jos niitä on maailmaan pukannut.

[Sohvasalapoliisi]

Pistetäänpä linkki kun näytti olevan myös IS nettiversiossa:

Jallu, 30, koki vappu­yönä karmivan kuoleman – tämä vaietusta murhasta tiedetään nyt
”Raivon vallassa” toiminut surmaaja riisti hiljaisen poikamiehen hengen lähes päivälleen 44 vuotta sitten. Työkaveri meni omilla avaimillaan sisään asuntoon ja kohtasi hirveän näyn.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009546836.html

Tämä sama uutinen osui itsellekin silmään ja herätti mielenkiintoni. Tuli jotenkin heti mieleen tämä Tampereen tapaus jossa avoimesti homo Pasi Aaltonen tapettiin asuntoonsa 2002. Toki aikaa ja välimatkaa on sen verran että eivät oikeen voi edes teoriassa liittyä toisiinsa ja ilmeisesti Tampereen tapauksesta poliisilla onkin joku -79 syntynyt perheenisä kiikarissa.

Pisti vain pohtimaan kun näitä tämän tyylisiä tapauksia on osunut muitakin silmään vuosien varrella että mitenkähän yleinen motiivi henkirikokselle on juurikin sellainen että lähdetään jatkoille tuntemattoman luo ja siellä tuleekin kiistaa seksuaalisista preferensseisrä joka kiihtyy avoimeksi riidaksi ja lopulta rikokseksi..yleemmin lienee jää pahoinpitelyksi mutta toisinaan myös murhaksi.

Tämä siis siksi että sekä Pasi että Kettunen molemmat oli kuvailtu poikamiehiksi, hieman erakon tai ainakin yksinäisen suden tyylisiksi eläjiksi joista tosiaan ainakin Aaltonen oli avoimesti homo ja kettusesta samaa ainakin huhutaan. Molemmat oli olleet kohtalon iltana viihteellä ja oletettavasti saaneet myöhäisillan vieraita joko tuttuja tai tuntemattomia kohtalokkain seurauksin.

[viivahattu]

Pistetäänpä linkki kun näytti olevan myös IS nettiversiossa:

Jallu, 30, koki vappu­yönä karmivan kuoleman – tämä vaietusta murhasta tiedetään nyt
”Raivon vallassa” toiminut surmaaja riisti hiljaisen poikamiehen hengen lähes päivälleen 44 vuotta sitten. Työkaveri meni omilla avaimillaan sisään asuntoon ja kohtasi hirveän näyn.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009546836.html

Pisti vain pohtimaan kun näitä tämän tyylisiä tapauksia on osunut muitakin silmään vuosien varrella että mitenkähän yleinen motiivi henkirikokselle on juurikin sellainen että lähdetään jatkoille tuntemattoman luo ja siellä tuleekin kiistaa seksuaalisista preferensseisrä joka kiihtyy avoimeksi riidaksi ja lopulta rikokseksi..yleemmin lienee jää pahoinpitelyksi mutta toisinaan myös murhaksi.

Kyllähän näitä varmasti menneinä vuosikymmeninä tapahtui paljon. Homoseksuaalinen kanssakäyminen lakkasi olemasta rikos kuitenkin vasta vuonna 1971. Varsinkin sitä ennen homoihin kohdistuneet väkivaltarikokset jäivät taatusti uhrilta monesti ilmoittamatta, kun uhri ei itse halunnut joutua mihinkään tekemisiin poliisin kanssa. Oma isäukkokin (kuoli muutama vuosi sitten ja oli sitä ennen vihanneksena melkein 20 vuotta) oikein kehuskeli minulle, kun olin lapsi, että hän oli 1960-luvulla Helsingissä asuessaan serkkunsa kanssa monta kertaa ihan tarkoituksella lähtenyt jonkun "hintin" matkaan, ja sitten tämän kotona olivat ryöstäneet miehen rahat ja viinat ja pahoinpidelleet tämän. Isäukko oli sellainen ihmisperse, että en ihmettelisi, vaikka tuo ei edes olisi pahinta, mitä hän on tehnyt. Kuitenkin vielä 1990-luvulla hänellä oli kännissä tapana rähistä, että "kaikki hintit pitäisi tappaa". Aika pian sen jälkeen hän sitten teloikin itsensä kännipäissään niin pahaan kuntoon, ettei siitä enää ennalleen koskaan toipunut.

Kettusen tapauksen kanssa hänellä ei sentään ole mitään tekemistä. Ei hän tietääkseni Oulussa koskaan edes käynyt, saati että olisi pidempiä aikoja viettänyt.

[Mariangel]

kettunen.jpg
Kajaanilaislähtöistä Jarmo Kettusta kutsuttiin tuttujen kesken Jalluksi. Tuntemattomaksi jäänyt tekijä surmasi hänet 30.4 ja 1.5 välisenä yönä vuonna 1979.

Minulle piirtyy Jarmosta kuva yliystävällisestä, harmittomasta miehestä. Töissä kävi, joten eipä mistään pultsarista puhuta. Oli antanut avaimia tuttavilleen ilmeisesti hövelyyttään/hyväntahtoisuuttaan. Kertoo siitä, ettei kaikilla kavereillaan ollut paikkaa, jossa yöpyä/peseytyä.

Miksi työkaverilla oli omat avaimet? Missä olivat töissä?

Seksuaalinen suuntautuminen olisi mielestäni sivuseikka, ellei olisi tuotu jossain vaiheessa esiin, että hänen elämänsä päättäjä saattaa olla jollain tavalla seksuaalisesti sairas (en muista tarkkaa sanamuotoa). Tuo ei silti kerro uhrista, vaan tekijästä.

En usko ainakaan ulkopuolista naista tekijäksi. Eivät naiset esim. ajattele kadulla, että onpa lyhyt ja hontelo mies, lyöttäydynpä tuon seuraan, sitten tapan ja raiskaan sen tm. Tai no, tämä on toki vain oma ajatelmani. Tuskin 1970-luvulla oli huumeitakaan niin paljon?

Surullinen tapaus kaiken kaikkiaan. Toivon, että selviää.

Kasvoissaan on jotain tuttua. Tuli mieleen Babitzinin veljekset. Harmi, ettei saanut parempia kortteja elämässään.

[tytöntyllero]

HS 14.05.1979

[Annabelle]

Laitanpa tähän nyt ylös, mitä juuri havaitsin; minullehan tulee satunnaisesti henkirikoksen uhrin kuvaa katsoessani "tietoa" jostakin, no en ala spekuloimaan, että mistä nuo intuitiot nousevat. Minulla on tieteellinen koulutus, enkä itse juurikaan voi tahtotilalla "blokata" tuota intuitiota, jos se on tullakseen, enkä myöskään jää sitä jälkikäteen pohtimaan. Mitään apua tästä seuraavasta ei tietenkään tutkinnassa voi olla... mutta kuin ehkä siten, että asiasta tietävät voivat vahvistaa kertomani tai sitten ei.

Ensin; henkilön "takana", kenties lapsuudessa (voi liittyä myös tuohon henkirikokseen, en pysty näkemään, mihin tämä seuraava liittyy) on jotakin aivan käsittämättömän raakaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa. En voi sitä edes katsoa, tekee vaan pahaa "nähdä".

Kuitenkin, surmaaja on "tietoni" mukaan ollut asunnossa odottamassa, kun Kettunen on tullut paikalle; surmaaja on ollut piilossa, kaapissa (tms. "suljettu tila"). Surmaaja on tullut parvekkeen kautta (en tiedä, onko asunnossa parveketta mutta jonkun parvekkeen kautta on päästy sisään taloon). Surmaaja on valinnut uhrinsa melko sattumanvaraisesti, on ollut niin sanotusti ohikulkija ehkä koko paikkakunnalla. Asuntoon tulemisen motiivi on ollut pelkästään raha. Raha. Siis asuntoon ei ole tämän intuitioni mukaan murtauduttu varsinaisesti, vaan tie on ollut "avoin" sisäänpääsyyn (parveke nousee tietoon, voiko olla esimerkiksi naapuriasunnon parvekkeelta; ei välttämättä tietenkään asunnon haltija vaan vappuvieras... tms.). En ole tarkistanut edes kuvista kyseisen talon parvekkeita, tai muutakaan, tämä teksti on puhtaasti "intuitiostani" kirjoitettu. Mutta surmaajalle oli "helppoa" päästä sisään; silti ovesta ei tultu. Surmaaja ei ole sen jälkeen (tai ennenkään tätä välttämättä) syyllistynyt väkivaltaan (kumma kyllä).

Sellaista... voi ajatella, että ehkä joku kuuli tai muutoin oli saanut tietoonsa Kettusella olevan rahaa asunnossaan tai mukanaan, oliko ollut urakasta maksettuna juuri tuloa, vai säästöjä...
Mutta se "tieto" tuli, että pienestä summasta piti henki viedä...

[Susiraja]

Sellaista... voi ajatella, että ehkä joku kuuli tai muutoin oli saanut tietoonsa Kettusella olevan rahaa asunnossaan tai mukanaan, oliko ollut urakasta maksettuna juuri tuloa, vai säästöjä...
Mutta se "tieto" tuli, että pienestä summasta piti henki viedä...

Milloinpa olet kuullut alkoholisteilla rahaa olevan ? Kaikki menee mikä tuleekin.
Kannattaa lukea tarkasti nuo poliisin kertomukset . Tästä murhasta , on murhaajalla syttynyt päätös tappaa hetkessä. Sinne ei ole menty varta vasten tappamaan.

Oulussa oli tuolloinkin useita rikollisia jotka kykeni mihin vaan. Sairaita tekoja tekivät muutenkin.
Taitaa olla kaikki jo kuolleet. Se hyvä puoli noissa kriminaaleissa on etteivät elä pitkään. Onnittelut heille siitä.

Sen tiedän tästä tapauksesta, että murhan jälkeen tekijä on viipynyt asunnossa tunteja. Tekijä on kylmä verinen .

[Annabelle]

Sellaista... voi ajatella, että ehkä joku kuuli tai muutoin oli saanut tietoonsa Kettusella olevan rahaa asunnossaan tai mukanaan, oliko ollut urakasta maksettuna juuri tuloa, vai säästöjä...
Mutta se "tieto" tuli, että pienestä summasta piti henki viedä...

Milloinpa olet kuullut alkoholisteilla rahaa olevan ? Kaikki menee mikä tuleekin.
Kannattaa lukea tarkasti nuo poliisin kertomukset . Tästä murhasta , on murhaajalla syttynyt päätös tappaa hetkessä. Sinne ei ole menty varta vasten tappamaan.

Töitä tämä henkilö kuitenkin teki; poliisin kertomuksiin on vaikea ottaa kantaa, koska eihän syyllistä saatu kiinni oikeuden eteen. Ei poliisin kertomuksilla siis ole mitään painoarvoa siinä mielessä.
Muutoinkaan noihin "selvänäköiisiin" hetkiin en palaa sen enempää ("nollautuvat" mielessäni heti hetken jälkeen), koska näkemäni asiat eivät ole rationaalisesti syy-seuraussuhteilla selitettävissä niillä vajavaisilla ja usein väärilläkin tiedoilla, mitä meillä asioiden kulusta voi olla.

[Susiraja]

Nuo selvän-näkijät ovat pelkkää huu haata. Jos olisivat totta, miksi mikään rikos ei selviä näitte "tiedoilla" ?
Pelkkää rahastusta herkkä uskoisten kustannuksella.

Mutta asiaan; Tämä murhaaja voi olla syrjäytynyt henkilö joka yöllä kuljeskellut Heinäpäässä, sattui Kettunen kulkemaan ja tuli hänen kanssa asunnolle.
Heinäpää oli tuolloin levotonta aluetta, siellä parveili paljon alamaailmaa , koska oli useitakin baareja jotka veti näitä puoleensa. Samoin huonokuntoisia puutaloja joissa asuivat.

Tuossa poliisi sanoi että, tekijän dna ei ole löytynyt osumaa. Siis nämä Oulun jo edesmenneet ,( onneksi) kriminaalit voidaan sulkea pois .
Uskonpa tekijän olevan syrjäytynyt omissa oloissaan viihtyvän , jolta puuttuu ihmiskontaktit. Tämä vaan spekua .

[Susiraja]

Vielä tuosta Heinäpäästä, se paikka on nyt siistiytynyt. Siellä voi huoletta kulkea.

Ennen kun Suomessa oli näitä kaljabaareja , oli siellä myös levotonta ja alamaailma parkkeerasi baariruusujensa kanssa niissä.

Heinäpäässä oli myös kehitysvammaisten asuntola. Sieltä niitä naisia joskus lähti kaljan toivossa näihin baareihin. Tulivat takaisin useamman päivän päästä ja haisivat kuin ketunsyötti , juopot käyttivät hyväksi heitä. Se oli Heinäpään surullista aikaa.