Sisko Liisa Lehtisen surma Riihimäellä 6.8.1974

[dazu]

^Minä en ole koskaan Riihimäellä käynyt, saati sitten syntynyt vielä tuolloin, mutta tuli mieleeni, että onko tällä jutulla mahdollisesti yhteys reilua kuukautta myöhemmin, 15. syyskuuta, tapahtuneeseen Aili Holopaisen tapaukseen... Holopainenhan tapettiin stiletillä Helsingissä kadulle ja hän oli myös ollut töissä baarissa. Tekijää ei tuossakaan tapauksessa saatu kiinni, mutta tuntomerkit saatiin: lyhyehkö noin 65-vuotias kaljupäinen mieshenkilö, jolla oli paksusankaiset silmälasit. Kuulostaako tämä henkilö samalta, kuin sinun riihimäellä74 kohtaama henkilö?

[riihimäellä74]

Tarkennan ensiksi sitä Riihimäen Kirkonpuiston tapausta. Sen miehen on täytynyt nähdä meidän lähtevän Hämeenkadulta ylös puistoon, koska hän tuli varsin nopeasti perässä ja heti puiston reunaan noustuaan haki katseellaan meidät hämärästä puistosta, vaikka me ei oltu hänen kävelysuunnassa. Jo siinä vaiheessa tuijotti meitä oudon häijysti ja pitkään. Mies jäi sitten muutaman kymmenen metrin päähän kävelemään pensaiden taakse edestakaisin. Keskityimme hetkeksi toisiimme ja katsoimme toiseen suuntaan. Yhtäkkiä hän oli hiipinyt lähelle ja tuijotti meitä oudon pullistunein silmin mielipuolen ilme kasvoillaan. Olisi siitä voinut syöskyä meidän kimpuun muutamalla nopealla juoksuaskelella. Ehkä mietti sitä, mutta kun tytöllä oli poikaystävä mukanaan, seko pisti miettimään? Vai havaittiinko mies juuri kun hän oli aikeissa syöksyä kimpuun?

Nyt arvioin miehen olleen n. 40 - 50 vuotias ja ei mitenkään kookas. Sanoisin että alle 180 senttinen. Ilta oli hämärä ja sen vuoksi en osaa arvioida hiusten väriä. Vaatetuksena oli tummat suorat housut ja ehkä puolipitkä tumma takki. Mies oli tanakka mutta ei varsinaisesti lihava.

En voi olla ajattelematta, että mies on lähtenyt samalla tavalla Lehtisen perään ja mahdollisesti seuraillut useampana iltana. Olisi ihme, jos tuo mies ei olisi ollut tietoinen, että Lehtinen kulkee yksin pimeässä yössä joka ilta töistä kotiin.

Riihimäeltä on niin lyhyt matka Helsinkiin, että on todennäköistä, että tuo mies liikkui sielläkin. Oliko tekotavassa paljon yhteistä?

[paccasucco]

Kuvia Alibi-lehdestä 1979- kuolema vaani Sisko-Liisaa kotitiellä.

[paccasucco]

Seura- lehti haastatteli 1974 Sisko-Liisa Lehtisen äitiä, rouva Lyyli Nurmista.

[riihimäellä74]

Tutustuin Dazun vinkistä Holopaisen tapaukseen. Yllättävän paljon on Holopaisen murhassa samaa mitä Lehtisen: puukotus, ravintolasta lähtö, epäilty lyhyehkö, oli nuorten naisten perässä.
Lisäksi murhasta epäillyn tuntomerkkeihin kuului pistävät silmät ja ikä n. 65 vuotias, enokampaus, silmälasit.

Meitä saman kuukauden aikana vaanineella miehellä oli yllättävän paljon samoja tuntomerkkejä: pistävät silmät, ikä suunnilleen sama (sanoin 40-50 vuotias, mutta saattoi hyvinkin olla yli kuusikymppinen), lyhyehkö, kiinnostunut nuorista tytöistä, joita seuraili (tyttöystäväni oli 18).

Poliisi tuskin enää on kiinnostunut Lehtisen tai Holopaisen tapauksista, kun aikaa on mennyt näin kauan?

[L'amourha]

Viimeinen osa juttusarjasta.

Murhatun Liisan, 32, päiväkirjasta paljastui salaisuus, josta edes läheiset eivät tienneet: ”En saa sinua mielestäni”


Julkaistu: 7:55
– Ajelimme, juttelimme ja kuuntelimme käkeä. Valoisat yöt ovat ihania ja luonto kauneimmillaan, Sisko Liisa Lehtinen kirjoitti päiväkirjaansa.



Sisko Liisa Lehtisen, 32, kohtalo on arvoitus yhä tänään, yli 45 vuotta hänen murhansa jälkeen.

Ilta-Sanomat on kuitenkin tänä keväänä päässyt ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin laajaan murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

Tästä materiaalista käy ilmi sekin, että Liisalla oli salattu rakkauselämä. Hän vuodatti tunteitaan päiväkirjoihinsa, jotka ovat keskusrikospoliisin hallussa.

TARJOILIJANA työskennellyt Liisa murhattiin työvuoronsa päätteeksi 6. elokuuta 1974 Riihimäellä.


Liisa oli töissä ravintola Keitaassa, ja siitä hänen päiväkirjamerkintänsäkin alkavat 22.5.1965. Se oli Liisan ensimmäinen työpäivä.


KEITAASSA Liisa tapasi miehen, johon hän epätoivoisesti rakastui ja jonka liikkeet hän tallensi päiväkirjoihinsa. Merkinnöissä vaihtelivat toivo ja epätoivo.

Liisan äiti ja työtoverit eivät tienneet Liisalla olevan mitään vakavampaa ihmissuhdetta.

Mies ilmaantui päiväkirjaan kuusi päivää ensimmäisestä työpäivästä. Liisa kirjoitti romanttisesti, kuinka hänet kaapattiin omalla suostumuksella.”Ajelimme, juttelimme ja kuuntelimme käkeä. Valoisat yöt ovat ihania ja luonto kauneimmillaan. Itseluottamukseni kasvoi ja nautin elämästä.”Seuraavana päivänä Liisa kirjoitti: ”Siellä hän istui valmiina, kun tulin töihin klo 16:ksi. Minä olin kai hämilläni, hän lähinnä ihastuneen näköinen.”

PÄIVIEN ajan Liisa kirjasi ylös miehen juomat Camparit, Lahden A:t, sherryt, käyttäytymisen ravintolassa ja suhteen kehittymisen. Liisa kirjoitti, kuinka mies muistutti yksinäistä, hylättyä koiranpentua.

”Kiva vihertävä villapaita, parta ajamatta.”

Miehen koko nimeä Liisa ei päiväkirjaansa painanut, vain pieniä vihjeitä miehen historiasta, kuinka tämä on ollut töissä Turussakin, ajanut kerran taksilla Kemijärveltä Hämeenlinnaan ja kuinka miehen isä oli kuollut. Keitaan asiakkaana mies oli ollut yli 10 vuotta.


MIES soitteli päiväkirjamerkintöjen mukaan levyautomaatista Ramonaa, Buona Nottea, Sokeripalaa, Tuopin jälkiä ja rämisytteli pajatsoa.

Särön suhteeseen loi miehen voimakas alkoholinkäyttö. Mies antoi raittiuslupauksia ja rikkoi ne. Välillä runsas alkoholinkäyttö näkyi miehen olemuksessa.

Liisa halusi tietää miehen jokaisen liikkeen myös silloin, kun ei ollut itse töissä niitä havainnoimassa.

Syyskuussa Liisa palasi opiskelemaan Turkuun. Haikein mielin hän kirjoitti:

”Yli kuukauden olen nyt joka ilta omistanut sinulle muutaman lämpimän ajatuksen. Me molemmat vaikeuksiemme etsimme tukea toisistamme, väliin lähestyen, väliin loitoten. Kun toinen oli valmis, ei toiselle sopinut ja päinvastoin.”

”Voi miten kaipaankaan joitakin hetkiä, jolloin olimme lähellä toisiamme. Minä tunsin, että olimme samanlaisia. Vai kuvittelinko vai?”



LIISA laski kuukausia, kuinka monta niitä oli kulunut siitä lauantaista, josta muut eivät tienneet.

”En saa sinua mielestäni.”

Hän pohti myös sitä, kuinka luotti ihmisiin liikaakin. Hän kirjoitti olevansa pohjimmiltaan hyväuskoinen ja mietti, ”ehkä halusit vain puijata minua”.

Liisa tekikin päätöksen unohtaa.”Jouduin täysin valtaasi. Koko elämäni oli sekaisin, ajattelin, kaipasin ja jossittelin. Nyt se saa luvan loppua. Ikinä maailmassa en tule tällaisella tunteilulla pärjäämään, minun on kuunneltava järjenkin ääntä.”Päätös ei pitänyt. Kevään koittaessa 1966 Liisa näki unia ja ajatteli jälleen miestä.

PÄIVÄKIRJOIHIN Liisa tallensi myös muistoja Moskovan matkasta 1968 ja uutistapahtumista kuten Robert Kennedyn murhasta ja Tsekkoslovakian miehityksestä.

Mies kulki kuitenkin mukana sivu sivulta.

Tämän kaiken Liisa salasi lähipiiriltään.

”Tarina muistoineen on minun yksinoikeuteni, oma pieni salaisuuteni”, Liisa kirjoitti.


Liisan murha ei koskaan ratkennut. Poliisi kuuli useita epäiltyjä, mutta syyttäjälle asti asia ei kenenkään kohdalta edennyt.


RIKOSKOMISARIO Paavo Tuominen keskusrikospoliisista uskoo, että tämän päivän tutkintakeinoilla Liisan murha olisi ratkennut.

– Siihen aikaan ei ollut DNA:ta. Jos tämä henkirikos tapahtuisi tänään, niin nykysysteemeillä selviäisi. DNA:sta olisi varmasti saatu näyttöä. Kontakti on ollut voimakas uhrin ja tekijän välillä. Tekijän vaatteista olisi todennäköisesti löytynyt uhrin DNA:ta, kengistä tai jostakin muualta, Tuominen sanoo.

Tuomisen mukaan tutkintaan panostettiin tuolloin kaikki, mitä pystyttiin. Keskusrikospoliisi teki hätätöitäkin rikoksen selvittämiseksi.

– Sitä tietysti vähän ihmettelen, että juttua ei lähdetty viemään syyttäjän harkintaan. Tässähän on ehtinyt tutkinnan aikana olla useampia tutkinnanjohtajia. Ehkä syyttäjän kanssa on keskusteltukin matkan varrella, mutta tultu sitten siihen tulokseen, että varmaa näyttöä ei ole, Tuominen pohti.

Lähteenä keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirja siltä osin kuin se on julkinen.

Tämä on viides ja viimeinen osa juttusarjasta, jossa käsiteltiin riihimäkeläisen tarjoilijan selvittämätöntä murhaa. Lue kaikki aikaisemmat osat täältä.


Sari Autio
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006523627.html

[aumari]

Tuli mieleen oliko tuo päiväkirjaromanssi edes totta. Ilmeisesti tällainen ihastus on ollut kun on Liisan merkintöjen mukaan ollut Keitaan asiakkaana jo kymmenisen vuotta, eli jo 50-luvulla. Siis työkaverit ovat tienneet, onhan Liisa ollut selvillä miehen käynneistä silloinkin kun ei itse ole ollut työvuorossa. Varmaan poliisit ovat tutkineet ko. ihastuksen. Siltikin tulee mieleen, onko tuo ollut pelkkä ihastus ilman muita tapaamisia.

[metsätonttu]

Tuomisen mukaan tutkintaan panostettiin tuolloin kaikki, mitä pystyttiin. Keskusrikospoliisi teki hätätöitäkin rikoksen selvittämiseksi.

– Sitä tietysti vähän ihmettelen, että juttua ei lähdetty viemään syyttäjän harkintaan. Tässähän on ehtinyt tutkinnan aikana olla useampia tutkinnanjohtajia. Ehkä syyttäjän kanssa on keskusteltukin matkan varrella, mutta tultu sitten siihen tulokseen, että varmaa näyttöä ei ole, Tuominen pohti.

Siis onko tässä tapauksessa ollut niin vahva tekijä ehdokas, että juttua olisi voitu syyttäjälle edes teoriassa viedä? Jos juttu olisi viety syyttäjälle, niin olisi pitänyt olla joku jota teosta syyttää, jos homma olisi haluttu oikeuteen asti viedä. Kukakohan se tekijä ehdokas on ollut?

[L'amourha]

Tuomisen mukaan tutkintaan panostettiin tuolloin kaikki, mitä pystyttiin. Keskusrikospoliisi teki hätätöitäkin rikoksen selvittämiseksi.

– Sitä tietysti vähän ihmettelen, että juttua ei lähdetty viemään syyttäjän harkintaan. Tässähän on ehtinyt tutkinnan aikana olla useampia tutkinnanjohtajia. Ehkä syyttäjän kanssa on keskusteltukin matkan varrella, mutta tultu sitten siihen tulokseen, että varmaa näyttöä ei ole, Tuominen pohti.

Siis onko tässä tapauksessa ollut niin vahva tekijä ehdokas, että juttua olisi voitu syyttäjälle edes teoriassa viedä? Jos juttu olisi viety syyttäjälle, niin olisi pitänyt olla joku jota teosta syyttää, jos homma olisi haluttu oikeuteen asti viedä. Kukakohan se tekijä ehdokas on ollut?

Veikkaisin sitä Kaleviksi kutsuttua. Kummasti oli kengät heitetty menemään ja takki revitty räteiksi murhan jälkeen. Puukkoa tiedettiin kantavan ja löydetty kynäkin oli todennäköisesti hänen.
Onko muuten joku kuullut ikinä Parker-kynästä jossa olisi ohut säiliö? Itse en tiedä kuin niitä ns. paksusäiliöisiä.

[dazu]

Jaahas, olinkin missannut tämän viimeisen osan kokonaan. Se on sitten ilmeisesti ilmestynyt vasta sen jälkeen, kun olen viimeisen kerran käynyt vilkaisemassa juttusarjan indexiä...
Ihan söpö tuollainen nuoren Liisan ihastuminen... Saatiin Liisan persoonaan lisää ulottuvuutta. Sellaisen typerän läpän keksin tässä mielessäni, että mitä, jos se Liisan ihastus olikin ollut tämä nimimerkki riihimäellä74:n kohtaama hullu.

Tuomisen mukaan tutkintaan panostettiin tuolloin kaikki, mitä pystyttiin. Keskusrikospoliisi teki hätätöitäkin rikoksen selvittämiseksi.

– Sitä tietysti vähän ihmettelen, että juttua ei lähdetty viemään syyttäjän harkintaan. Tässähän on ehtinyt tutkinnan aikana olla useampia tutkinnanjohtajia. Ehkä syyttäjän kanssa on keskusteltukin matkan varrella, mutta tultu sitten siihen tulokseen, että varmaa näyttöä ei ole, Tuominen pohti.

Siis onko tässä tapauksessa ollut niin vahva tekijä ehdokas, että juttua olisi voitu syyttäjälle edes teoriassa viedä? Jos juttu olisi viety syyttäjälle, niin olisi pitänyt olla joku jota teosta syyttää, jos homma olisi haluttu oikeuteen asti viedä. Kukakohan se tekijä ehdokas on ollut?

Tuo oli tosiaan Tuomisen tapa ilmaista, että hän tietää tämän jutun tekijän. Veikkaan samaa, kuin nimimerkki L'amourha, eli "Kalevia".


Lainaan nimimerkki Chikatilon viestiä, jonka hän kirjoitti juttusarjan ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen:

Lopputulema viimeisessä artikkelissa lienee se, että poliisi uskoo tietävänsä tekijän, mutta näyttöä ei saatu. Myös oletetun tekijän kuolemasta (1980 -1990) mainitaan sivulauseessa...

Ja tosiaan Kalevinhan kerrottiin kuolleen pari vuotta sitten.

[Chikatilo]

Tutustuin Dazun vinkistä Holopaisen tapaukseen. Yllättävän paljon on Holopaisen murhassa samaa mitä Lehtisen: puukotus, ravintolasta lähtö, epäilty lyhyehkö, oli nuorten naisten perässä.
Lisäksi murhasta epäillyn tuntomerkkeihin kuului pistävät silmät ja ikä n. 65 vuotias, enokampaus, silmälasit.

Hyvä ”Riihimäellä74”.

Niissä ei ollut samaa kuin ravintolasta poistuminen ja puukotus. Nekin sillä erolla, että Lehtinen poistui työpaikaltaan ravintolan jo sulkeuduttua ja Holopainen alkuillasta asiakkaan ominaisuudessa. Lehtisen surmaajasta EI ole yhtään tuntomerkkiä.

Nyt käsillä olevan tiedon perusteella ”Kalevi” (taisi olla muuten sukunimeltään oikeasti Holopainen) oli aihetodisteiden valossa vahvin ehdokas tekijäksi, mutta niin sairas tai poikkeava, että häntä ei kyetty murtamaan ja saamaan tilille.

Aumarin kanssa olen samaa mieltä, että Sisko-Liisan päiväkirjassaan salaperäinen ”gonzomies” on pääasiassa fiktiivinen rakastettu, jolla on kuitenkin todellinen esikuva. Tämä beatnik-tyyppinen, jonkin verran alkoholisoitunut hahmo tuli mukaan päiväkirjaan jo lähes vuosikymmen ennen murhaa. Näiltä osin päiväkirja varmaan kertoo enemmän ilman vakituista parisuhdetta peräkammarintyttönä eläneen Lehtisen akateemis-romanttisista haaveista kuin todellisesta elämästä. Sisko-Liisa varmaan oli jonkinlainen aikakautensa piilosuvakki, jota en nyt ilkeässä mielessä tähän kirjoita. Lehtinenhän oli fiksun oloinen ja mielestäni kivan (mutta ei ”liian kivan”) näköinenkin nainen, joka ei missään tapauksessa ollut tuohon(kaan) aikaan erityisen potentiaalinen henkirikoksen uhri. Uskonkin enemmän sattumaan kuin tarkoituksellisuuteen tämän surmatyön osalta. Siksi tekijääkään ei saatu kiinni.

[Jokurtti]

Kuvia Alibi-lehdestä 1979- kuolema vaani Sisko-Liisaa kotitiellä.

Kiitos artikkeleista! Sisko-Liisan tapauksesta en ole pahemmin tapahtumien aikaisia artikkeleita, joten ne ovat erityisen kiinnostavia. Paikkakuntalaisena on mukava varsinkin nähdä kuvia joista selviää paremmin miltä surmapaikan alue näytti tuolloin.

Lehtisen kotitalo on muuten edelleen paikallaan. Omenapuita ei taida pihassa enää olla mutta kuvassa talon sivulla näkyvät pienet kuuset ovat, ja kasvanneet ovatkin.