Ilman muuta kannattaa hakea syyllistä paikalla olleiden keskuudesta ja käsittääkseni ihan oppikirjojen mukaan näin myös tutkimuksissa edetään. Ensin paikalla olijat, ja sitten jos heidät voi sulkea pois, siirrytään ulospäin.teppo kirjoitti: ↑Ma Tammi 18, 2021 11:18 amMaallikon on vaikea arvioida, millainen tunteen- ja järjenjuoksu on ihmisellä, joka saa päähänsä hakata nukkuvan ihmisen hengiltä. Etenkin jos tapaukseen ei liity ns. normaaleja syitä kuten parisuhderiitaa tms.Kuolemannaakka kirjoitti: ↑Ma Tammi 18, 2021 11:04 am Tarkoitin sitä, että syytön, uhreja auttamaan jäävä henkilö kiinnittää uhrien vammoihin enemmän huomiota, kuin heitä pimeässä raivopäänä hakkaava surmaaja. Voisi kuvitella, ettei surmaaja jäänyt uhrien vammoja tarkastelemaan, vaan häipyi nopeasti paikalta kun luuli uhrien menehtyneen.
Joihinkin rikostyyppeihin liittyy, että tekijää nimenomaan kannattaa ensimmäiseksi etsiä siitä porukasta, joka on aktiivisimmin auttamassa ja joka mieluiten antaa haastatteluja tai joka on poikkeuksellisen kiinnostunut tapauksesta. Suomalainen rikoshistoria tuntee myös tapauksia, joissa jälkikäteen on syntynyt epäilyjä, että pyyteettömältä vaikuttanut auttamishalu on saattanut saattanut saada motivaationsa mahdollisuudesta päästä peittelemään osallisuuttaan rikoksiin. Aina ei kannata ottaa ihan annettuna sitä, mitä rikospaikalta tavatut henkilöt kertovat roolistaan.
Mutta tapahtumat eivät ratkea sillä tavalla että päätellään joku murhaajaksi siksi, kun joku muukin on jossain ollut samalla tavalla murhaaja tai ainakin olisi jännä juoni, jos olisi, tai että joku epäilyksen alle joutunut on jossain muussa jutussa tehnyt jotain epäilyttävää tai sanonut haastatteluissaan jotain, mikä vaikuttaa epäilyttävältä. Tai siksi, että hän on havannoinut uhrien vammoja. Tai siksi, koska ei ole löydetty ketään muutakaan. Koska jokaisesta paikalla olleesta voidaan keksiä sellainen tapahtumakulku, jossa hän on syyllinen. Toisista helpommin kuin toisista, mutta käytännössä kenestä tahansa se voidaan rakentaa.
Sen takia pitää edetä faktoilla, eikä kertomuksilla. Jos faktoja ei ole riittävästi, ei puuhata myöskään syytteitä. Korostuu etenkin nykyaikana, jolloin netti antaa aina sen tuomion, mitä poliisi ja lehdet ensimmäiseksi väittävät. Tulee paljon turhaa porua semmoisesta toiminnasta, jolla käytännössä siivotaan vain ratkaisematon juttu arkistoista pois. "Kyllähän se sen teki, mutta ei nyt saatu tarpeeksi todistusaineistoa". Ei tarvitse enää tutkia.
No miettikää nyt: oliko ketjussa ehkä 1 tai 2 ihmistä, jotka ennen tätä kohu-uutista veikkasivat partiopoikia syyllisiksi (ja veikkasiko heistäkään kukaan juuri tätä kyseistä poikaa?)? Niin miten hänestä nyt tuli monen mielestä selvä syyllinen, kun ainoa asia, mitä hänestä nyt lisää tiedämme, on se, että hän on istunut pitkät ajat vankeudessa myöhemmin elämässään? Tapahtumat eivät ole muuttuneet yhtään, mutta poliisi "antoi luvan" pitää häntä epäiltynä. Aikaisemmin olisi palstalla sanottu, että "vaikea kuvitella, että joku 18v mormonipartiopoika saa yhtäkkiä lomamatkallaan jonkun hulluuskohtauksen ja sen jälkeen menee auttamaan niitä samoja uhreja kavereittensa kanssa", ja kaikki olisi siihen nyökytelleet ja vähän naureskelleet, että kaikkea sitä jotkut väittävätkin. Että melkeinpä kaikkein vähiten todennäköinen syyllinen hän olisi, jos järjellä ajattelee.