Leo Tauriainen, Oulu 1947

[strangelove]

Vuonna 1947 Oulun Koskelankylässä tehtiin ryöstömurha, jossa uhrina oli 23-vuotias taksiautoilija Leo Tauriainen. Tekijää ei tähän päivään mennessä ole saatu kiinni.

On erittäin todennäköistä, että tekijä on jo kuollut, mutta periaattessahan poliisi tutkii tapausta edelleen. Olen kuullut, että ihan viime vuosina juttuun on tullut jokunen yksittäinen vihje. Vielä 1990-luvun puolivälissä juttua käytiin läpi melko tarkastikin, mutta lisävaloa tapahtuneeseen ei saatu.

Selvittämättömät henkirikokset eivät Oulussa ole mitenkään harvinaisia. Tosin Jarmo Kettusen tapaus on ilmeisesti läpimurron kynnyksellä ja Jouni Annalan tappo jo selvitettiin.

Toivottavasti joku oululainen voisi tästä Tauriaisen murhasta kertoa enemmän. Itse en siihen (vielä) ole ehtinyt sen kummemmin perehtymään. Nämä vuosikummenten takaiset henkirikokset ovat kyllä erittäin mielenkiintoisia tapauksia ja niiden taustalta voi selvitä vaikka mitä - sen olen huomannut!

[kapteeni]

Tästähän oli Poliisi kertoo -kirjassa?

Jos oikein muistan, taksin kassaan ei ollut koskettu. Tekijän epäiltiin tarvinneen autoa, jotta voisi poistua maasta Haaparannan kautta. Spekuloitiin, että sodan jälkeen jollakulla maa alkoi polttaa jalkojen alla, olisi voinut olla esim sotavanki tai joku muu, jota uhkasi palautus Neuvostoliittoon.

Menikö se jotenkin näin vai sekoitanko toiseen tapaukseen?

[Cuje]

Tästähän oli Poliisi kertoo -kirjassa?

Jos oikein muistan, taksin kassaan ei ollut koskettu. Tekijän epäiltiin tarvinneen autoa, jotta voisi poistua maasta Haaparannan kautta. Spekuloitiin, että sodan jälkeen jollakulla maa alkoi polttaa jalkojen alla, olisi voinut olla esim sotavanki tai joku muu, jota uhkasi palautus Neuvostoliittoon.

Menikö se jotenkin näin vai sekoitanko toiseen tapaukseen?

Tauriaiselta vietiin lompakko jossa oli taksin kassa mutta henkilökohtainen lompakko jäi povitaskuun. Siitä on tosiaan ollut spekulointia että tekijä olisi ollut ns. heimosotilas tai muu vastaava jolla olisi ollut luovutus Neuvostoliittoon edessä. Tähän sopisi se että tekoväline oli tunnistettu Neuvostoliittolaiseksi "tähti" pistooliksi joka jättää hylsyn pesään lauetessa. Hylsyä ei rikospaikalta löydetty. En muista oliko tälle olettamukselle muitakin perusteita mutta jotenkin on itselle jäänyt sellainen kuva että tekijää ei pidetty paikallisena vaan jonkinmoisena kulkijana. Tauriaisesta viimeiset havainnot elävänä ovat jostain juna-aseman lähettyviltä.

Siihen en oikein usko että tekijä olisi autoa tarvinnut koska rikospaikalta löytyi jälkiä joiden perusteella tekijä olisi paennut hetkeksi metsään mutta palannut sitten takaisin tekopaikalle eli ehkä tuli häirityksi ja piiloutui vähäksi aikaa kunnes uhka kiinnijoutumisesta oli ohitse. Tapahtumapaikan ohi oli ajanut useita autoja ennen teon paljastumista aamulla n.8.aikaa mutta kukaan ei ollut osannut epäillä pysähtyneelle ja käynnissä olleelle autolle mitään epäilyttävää syytä joten luulen että tekijä oli piiloutunut ohi menevältä autolta,palannut sitten takaisin ja tämän jälkeen varmasti vienyt auton jos olisi sitä tarvinnut. Muistaakseni tekoajaksi oli paljastunut n.1.30-2.15.

Pahoittelen mahdollisesti sekavaa kirjoitusta, pienessä kiireessä vastasin tähän.

[Tuomion Pasuuna]

Tähti-pistooli eli Tokarev TT-33 ei kyllä jätä hylsyä pesään vaan heittää sen ulos ihan niin kuin kaikki muutkin automaattipistoolit. Tuosta voi katsoa, kun sellaisella ammutaan: http://www.youtube.com/watch?v=mcd6JMzxoKM

Olisiko tässä mennyt sekaisin Nagant-revolveri, joka oli siis myös yleinen Puna-armeijan sivuase? Revolverihan ei tietenkään heitä hylsyä mihinkään. Tässä esittelyä Nagantista: http://www.youtube.com/watch?v=k2ZpB_797dU

Molemmat aseet ampuvat tiettyä lähes pelkästään niissä käytettyä patruunaa (kumpikin siis erilaista), joten jos niitä on käytetty, on luodista voitu lähes varmasti päätellä, mikä ase on ollut kyseessä. Tokarevin patruunaa käytettiin kyllä myös konepistooleissa, mutta sellainen tuskin on ollut surma-ase.

Oli miten oli, tuohon aikaan Suomessa liikkui sotamuistoina vaikka kuinka paljon juuri noita kahta asetta ja sellainen on voinut olla käytännössä kellä hyvänsä sotaveteraanilla. Eli epäilyksenalaisiksi tuolla perusteella pitäisi laittaa koko Suomen miespuolinen väestö ikäluokista 1900-1926.

[Cuje]

Nyt kun tarkemmin muistelin niin sekoitin tosiaan tuon tähti-pistoolin tähän Tauriaisen tapaukseen eräästä toisesta jutusta. En tiedä paljoakaan aseista mutta neuvosto valmisteiseksi se tosiaan oli tunnistettu ehkäpä juuri tuon luodin perusteella. Itsekkin mietin tosiaan sitä että eihän tuon aseen perusteella vielä mitään voi päätellä tekijästä kun näitä on tullut varmasti aika paljon sodasta tuliaisina mutta saattoi tälle epäilylle "karkulaisesta" olla joitain muitakin perusteita.

Melko pimeäksi tämä tapaus on jäänyt ja näyttääkin jäävän selvittämättä. Alkaa olla viimeiset hetket käsillä jollakin tästä tapauksesta tietävällä puhua sillä melko suurella todennäköisyydellä tekijä/tekijästä tietävät alkavat pikku hiljaa jo siirtyä tuonpuoleiseen.

[Berenices]

Tämän päivän Kalevan Sunnuntailiitteessä on iso juttu Leo Tauriaisen surmasta. Lähteenä KRP:n poliisitutkintapöytäkirja 1950.

[Atlanta]

Käynpä katsomassa, pääsenkö lukemaan tuon jutun huomenna kirjastossa, sillä muutenhan en Kaleva-lehteä saa käsiini.
Mutta, tuli nyt mieleen, että Leo Tauraisen surma saattoi olla ihan puhdas mustasukkaisuusmurha. Kaksi nuorta miestä tavoittelee samaa tyttöä.
En tiedä, mikä oli Leon tilanne, seurusteliko, oliko kihloissa ym. Mutta jos niinkin oli, joku toinenkin halusi saman tytön.
Nuoret miehet, myös Leo, oli ollut sodassa, oli aika perustaa perhe.
Noita aseita oli varmaan sotasaaliina tullut kotimaahankin.
Tai toinen vaihtoehto ja motiivi saattoi olla puhdas kosto. Jokin henkilökohtainen rauhanajalta tai rintamalta.
Tai kosto teosta, joka oli tapahtunut kolmisenkymmentä vuotta aiemmin, vaikkei Leo ollut vielä edes syntynyt. Kansalais-/vapaus-/veljesota, kuinka vaan, oli kuitenkin vielä melko lähellä, eikä kaikki haavat olleet parantuneet.
Ampujan motiivina on ollut tasata tilit. Tuossa em. kapinassa oli sattunut jotain, mikä oli jäänyt hiertämään. Kun minulta vietiin isä, veli, poika setä tai joku muu läheinen, minä vien sinulta kostoksi pojan.
Lavastus on tehty hyvin. Kuin jonkun pakenijan tekemäksi. Rajan yli oli päästävä.
Voi tietty olla, että se on se varmin vaihtoehto, koska tekijää ei koskaan löydetty.
Paljonhan ihmisiä kuultiin ja kuulusteltiin.
Tekijä joko pakeni tai selvisi kuulusteluista epäilyjä herättämättä.

[Tuomion Pasuuna]

Tai kosto teosta, joka oli tapahtunut kolmisenkymmentä vuotta aiemmin, vaikkei Leo ollut vielä edes syntynyt. Kansalais-/vapaus-/veljesota, kuinka vaan, oli kuitenkin vielä melko lähellä, eikä kaikki haavat olleet parantuneet.
Ampujan motiivina on ollut tasata tilit. Tuossa em. kapinassa oli sattunut jotain, mikä oli jäänyt hiertämään. Kun minulta vietiin isä, veli, poika setä tai joku muu läheinen, minä vien sinulta kostoksi pojan.

Kuulostaa aika villiltä spekulaatiolta. Onhan se toki mahdollista mutta onko sodanjälkeisiltä vuosilta tiedossa yhtään tapausta, jossa joku olisi tapettu kostoksi sisällissodan aikaisista jutoista? Saati että olisi tapettu tekijän sukulainen? Onko ylipäänsä tiedossa yhtään henkirikosta Suomesta jossa olisi kostoksi tapettu varsinaisen kohteen sukulainen?

Yhtä hyvin voisi veikkailla syyllisiksi asekätkijöitä tai Punaista Valpoa, joiden toimintaan Tauriainen olisi jollain tuntemattomalla tavalla sekaantunut.

Lavastus on tehty hyvin. Kuin jonkun pakenijan tekemäksi. Rajan yli oli päästävä.
Voi tietty olla, että se on se varmin vaihtoehto, koska tekijää ei koskaan löydetty.
Paljonhan ihmisiä kuultiin ja kuulusteltiin.

Millä tavalla se lavastus on mielestäsi tehty hyvin ja viittaamaan juuri pakenijaan?

[Atlanta]

No siten, että juttu tapahtui lähellä rajaa, henkilötodistus viety, surma tehty venäläisvalmisteisella aseella.
Joku sellainen, joka oli määrä palauttaa Neuvostoliittoon, joku suomalainen käpykaartilainenkin saatiin näyttämään syylliseltä.
Mutta tätä vastaan sotii se, että esim Tauriaiasen takki ja lakki eivät kelvanneet. Luulisi, että pakenija olis ottanut lämmintä päälleen; Tauriaisella oli ajossaollessaan kunnon vaatteet.
Siis jos tekijä oli joku paikallinen, piti vaatteet jättää paikoilleen, koska ne olisi tunnistettu.
Emme tiedä, moniko henkirikos on ollut kosto kevään 1918 tapahtumista;tuskin tekijä on sellaista syyksi sanonut. Mutta onhan sekin tiedossa, että rintamalla sota-aikana tapahtui henkirikoksia, syynä oli kännissä tappelu useimmiten. Todellista syytä ei tiedetä.
Ei tiedetä tekijän motiivia. Mutta joku surusta sekopäinenkin voi olla asialla. Katkera, että naapurin poika palasi, minun jäi sinne. Aina ei ihmisen ajatuskulkua tunne.
Mutta jokin syy tekijällä on ollut.

[Tuomion Pasuuna]

No ei se nyt kovin lähellä rajaa ole - melkein 140 kilometriä. Ovatko esim. Porvoo tai Lahti mielestäsi lähellä Venäjän rajaa? Jos niissä tapahtuu henkirikos, niin viittaako se jotenkin siihen että surmaajalla olisi jotain yhteyttä Venäjälle?

Venäläisvalmisteinen ase ei kyllä tosiaan viittaa yhtään mihinkään. Henkilöpaperien varastaminen voisi sinänsä johtaa ajatukset maastapakoon, mutta eikö ruotsiin tarvittu lisäksi passi? Tuohon(kin) aikaan henkilöpaperit olivat tietysti rikollispiireissä arvokkaita, kun niihin lisäksi saattoi laittaa oman valokuvansa alkuperäisen paikalle (vai oliko niissä edes valokuvia?), joten niiden vieminen ei sinänsä osoita halua käyttää niitä itse.

Rintamalla tietysti tapahtui henkirikoksia. Olihan siellä koko se porukka, joka muutenkin vastaa varmaan 80% henkirikoksista, eli miehet 18-40 ikävuoden väliltä. Noihin kostojuttuihin en erityisesti usko ihan sen takia, että kostoksi surmaaminen jostain henkirikoksesta on paljon harvinaisempaa kuin normaalit raha, mustasukkaisuus ja satunnainen riita -kuviot. Syy murhaan voi olla ihan mikä hyvänsä, vaikka riita taksilaskusta. Sodan jälkeen tapahtui paljon väkivallantekoja kun liikkeellä oli sodan raaistamia nuoria miehiä, joilla oli sotamuistoina pistooleita kannossa.

[Atlanta]

No, ei. Mutta ylöspäin ja johan sitä Torniosta pääsee yli.
Mutta, mutta, eniten epäilen juuri mustasukkaisuutta; ihan tutun ihmisen tekemä juttu.
Tai voi olla, että maksusta tuli riitaa. Ei esim ollut käteistä niin,
Leo vaati ainakin jonkun pantin.
Tai sitten yksinkertaisesti röyhkeä taksimurha. Rahapulassa oleva henkilö.

Ja totta on, ettei tuolloin nuorille miehille merkinnyt kuolema samaa kuin meille. He olivat siihen tottuneet. Jos tappoi yhden enemmän tai vähemmän, mitä sitten.
Sen verran vielä, että kyllä sitä Ruotsin puolelle mentiin ilman viisumiakin. En tiedä, kuinka onnistui, mutta näin tehtiin.

[Tuomion Pasuuna]

Viisumia ei varmaan ole tarvittu Ruotsiin, mutta passivapaus tuli voimaan vasta 1952.

[Atlanta]

No niin, passia tarkoitin. Sorry!
Mutta kyllä ne jotkut menivät ilman passia Ruotsiin.
No, ei kuulu tähän.
Tekijäkin on jo varmasti kuollut, vaikka olis ollut teon tehdessään vielä nuori.

[krais]

Tämä kuva ilmeisesti liittyy tapaukseen: https://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat ... 96/5068353

Lisätietoa tapauksesta: http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/elo13/kuski.htm

[Chikatilo]

Tässäpä Jaana Skytän teksti tuolta kraisin linkin takaa:

Keskiviikko-iltana, 17. joulukuuta 1947, pakkanen paukkui Oulun seudulla napakasti. Taksiautoilija Leo Tauriainen, 23, ajoi iltavuorossa. Yleensä mies lopetti iltayhdeltätoista, mutta nyt elettiin pikkujouluaikaa ja edellisenä päivänä Oulussa olivat päättyneet markkinat. Väkeä oli liikkeellä.
Työtä mies teki innolla, sillä hän suunnitteli avioliittoa. Tauriainen oli vastikään ostanut rakastetulleen, enontekiöläiselle nuorelle naiselle, sormuksen. Se hänen oli määrä antaa seuraavana päivänä naisen saapuessa Ouluun lähikunnasta, jossa tämä kävi koulua. Tauriainen menisi junalle vastaan, ja perjantaina lähdettäisiin yhdessä Rovaniemen markkinoille. Nuoret olivat tavanneet Lapin sodan aikana 1944, kun Tauriainen oli sotilasjoukossa korjaamassa puhelinlinjoja Enontekiöllä. Ihastumisen jälkeen oli kirjoitettu kirjeitä, tavattu ja puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta. Tauriainen oli hyvätapainen ja rauhallinen luonteeltaan, kuten naisystävänsäkin.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Tauriaisen nähtiin ajavan taksia Oulun Tuirassa kello 00.30. Sen jälkeen hän kyyditsi juhlaseurueen Välivainiolle.
Kello 1.10 eräs taksiautoilija näki Tauriaisen ajavan rautatieaseman suuntaan.

Seuraavana päivänä Tauriaisen naisystävä odotteli Leoa asemalla. Kun miestä ei kuulunut, hän soitti Tauriaisen kotiin ja kuuli järkyttävän uutisen: miesystävä oli löydetty aamulla surmattuna. Tauriaisen löysi ohitse kulkenut autoilija. Hän ilmoitti poliisille havainneensa tajuttoman tai menehtyneen taksinkuljettajan autosta, joka oli pysäköity nelostien reunaan, pohjoisen suuntaan neljäsataa metriä silloisen Haukiputaan kunnanrajan tuntumasta.

tauriainen_1947.JPG (78.61 KiB) Katsottu 5252 kertaa

Tekstin perusteella surmapaikka sijoittuisi nykyisen Rajakylän - Rajahaudan tuntumaan. Tien linjaus on ilmeisesti hieman muuttunut nykyisestä. Paikka on kuitenkin selkeästi nykyään Oulua ja nykyiselle Haukiputaan kunnanrajalle taitaa olla useampi kilometri.

Poliisin tultua Tauriainen todettiin kuolleeksi. Miestä oli ammuttu takaapäin päähän. Autossa oli virta päällä, taksamittari käynnissä, mutta moottori oli sammuksissa. Ulko- ja sisävalot paloivat. Taksamittari oli käynnistetty noin kello 1.10-1.20. Tauriaiselta oli viety musta, kaksiosainen lompakko, jossa arvioitiin olleen 4 000-5 000 markkaa rahaa, henkilöllisyyspaperit, kuorma-auton kuljettamiseen oikeuttava ammattiajokortti 88/-45 ja joulukuun alussa 1947 saatuja bensakuponkeja, sarjanumero D 00 13 500. Omituista oli, että Tauriaisen taskuihin oli jätetty noin 2 000 markkaa.
Olivatko murhaaja tai murhaajat tulleet häirityiksi? Auton tuntumassa näkyi jalanjäljet, mutta niiden päälle oli satanut lunta. Näytti, että maantieojassa oli maattu tai siihen oli kaaduttu, sitten oli juostu metsän suojaan ja palattu samoja jälkiä takaisin.

Kommenttina totean, että Tauriaisen auto oli todennäköisesti 1930-luvun lopun amerikkalainen. Siinä oli todennäköisesti 6 voltin akku, joka ei pitkään sisä- ja ulkovaloja päällä pidä. Auto oli siis ilmeisesti sammunut juuri ennen löytymistään. Polttoaineen kulutus tyhjäkäynnillä kovassa pakkasessa ja valot päällä on varmaan ollut 4 - 5 litraa tunnissa, eli tankissa olisi ollut noin 30 litraa polttoainetta, jos auto havaittiin noin klo 7-8 aikaan aamulla. Tällä määrällä olisi kyseisellä autolla, tiestöllä ja olosuhteissa päässyt esimerkiksi Haaparannalle saakka, missä olisi voinut tankata ilman kuponkeja... Jerrykannu kuului tuolloin vielä vakiovarusteisiin, eli varabensaa oli mukana varmaankin noin 20 litraa.

Tutkinta siirtyi lääninrikospoliisille, joka oli Keskusrikospoliisin (KRP) edeltäjä. KRP aloitti 1955, ja vasta 1967 kaikki läänien rikospoliisikeskukset muutettiin hallinnollisesti KRP:n lääninosastoiksi. Eläkkeellä oleva vanhempi konstaapeli Matti Korjonen Oulun poliisista työskenteli murhan tapahtuessa liikkuvassa poliisissa. "Se oli ensimmäinen henkirikostapaus, joka sattui kohdalleni. Nuorta poliisia tapaus järkytti kovasti, olihan uhri ikäiseni", Korjonen sanoo.

Liikenne surmapaikalla oli yön aikana hiljainen. Surma-auton ohitse tiedetään kulkeneen vain muutamia autoja. Koska taksissa paloivat valot, ohikulkijat olivat luulleet auton pysähtyneen jostain syystä tienlaitaan. Kello 2.45 surmapaikan ohitse kulkenut pyöräilijä oli havainnut kaksi nopein askelin Ouluun päin kulkenutta miestä noin 700-800 metrin päässä rikospaikalta. Kohtasiko kulkija murhamiehet?
Aloitettiin laajat tutkinnat, pidätyksiä ja kuulusteluja tehtiin. Alibeja, vankilasta vapautuneiden ja irtolaisten henkilöllisyyksiä tarkistettiin. Mieskaksikkoa ei löydetty eikä ketään voitu varmuudella osoittaa tekijäksi. Vuoteen 1950 mennessä oli kuulusteltu noin kuuttasataa henkilöä.
Anastetut bensakupongit olivat voimassa 31.1.1948 saakka. Poliisi ei saanut tietoonsa, että niitä olisi käytetty. Anastettuja papereita ei ole löydetty.
Ruumiinavauksessa selvisi, että Leo Tauriainen ammuttiin venäläisellä 7,62-kaliiperisella Nagant-revolverilla. Luoti oli jäänyt uhrin pään sisään.

Pohjolan poliisi kertoo -kirjassa (1979) ryöstömurhan rikostutkimuksissa mukana ollut komisario Tuure Antikainen kertoo, että yhden teorian mukaan henkirikoksen tekijä olisi saattanut olla niin sanottu heimosoturi. Vähän ennen henkirikosta "julkaistiin maassamme niin sanottu Hakuluettelo eli etsittävien luettelo niistä Neuvostoliiton kansalaisista, joita pyydettiin palautettavaksi Neuvostoliittoon. Nämä etsintäkuulutetut olivat suurimmaksi osaksi niin sanottuja heimosotureita, …inkeriläisiä ja karjalaisia, jotka olivat jatkosodassa taistelleet Neuvostoliittoa vastaan Suomen armeijan riveissä. Siitä syystä heitä odotti kotimaassaan ankarat rangaistukset. Ei ihme, että he piileksivät ja pyrkivät epätoivoisesti pois maasta turvallisimmille seuduille. Väärät henkilöllisyyspaperit olivat heille tuiki tarpeellisia", Antikainen kirjoittaa. Myös Ranskan muukalaislegioonaan hakeutuneen suomalaiskaksikon liikkeitä selviteltiin, mutta tuloksetta. Pitkään kuulusteltu henkilö oli oululainen, Pieksämäeltä tavoitettu 18-vuotias mies, joka tunnusti rikoksen, mutta tunnustus osoittautui keksityksi. Huhuttiin myös, josko tekijä olisi ollut merimies. Pateniemen satamassa oli murhan aikana laiva.

Murhatutkinta oli aktiivisinta vuoden 1950 loppuun saakka. "Sen jälkeen tehtiin yksittäisten vihjeiden perusteella useita kuulusteluja ja selvityksiä", kertoo Linjan päällikkö, rikosylikomisario Tero Haapala KRP:n Tutkintaosastolta.On puhuttu, että KRP olisi tehnyt tapauksen johdosta kuulusteluja vielä 1990-luvun puolivälissä. Tutkintaa olisi tehty myös Ruotsissa ja Tanskassa. Pitääkö tämä paikkansa? "KRP:n arkistosta ei löydy asialle tukea, mutta periaatteessa jokainen tarkistettavissa oleva vihje tutkitaan. Murhatutkinta viisikymmentä vuotta henkirikoksen jälkeen on harvinaista, mutta mahdollista. Pääepäiltyä tai -epäiltyjä ei poliisilla ole tähän päivään mennessä ollut", Haapala sanoo. Komisario Antikaisen kommentteja Haapala pitää "kokeneen rikostutkijan johtopäätöksinä." Korjonen, joka jäi eläkkeelle 1983, oli tutkinnassa mukana. "Tutkintaa tehtiin koko urani ajan aina kun vihjeitä saatiin."

Kun Leo Tauriaisen naisystävä kutsuttiin surmapäivänä miehen kotiin, Tauriaisen isä luovutti tytölle Leon ostaman kivellisen sormuksen. Murtunut naisystävä keskeytti koulunsa ja palasi Enontekiölle. "Sittemmin sisareni muutti työn perässä Ruotsiin, tapasi siellä tanskalaisen miehen ja avioitui. Sisareni kuoli muutama vuosi sitten", kertoo Laimi Syväniemi, 84.

Lähteet:
Poliisitutkintapöytäkirja 15.11.1950, Keskusrikospoliisi, KRP.
Komisario Tuure Antikainen, "Eräs taksimurha", Pohjolan poliisi kertoo, 1979.

Tuo teoria heimosoturista ei välttämättä ollut tuulesta temmattu. Mahdollisesti Tauriainen oli saanut "rahakeikan" maasta pakenevan / pakenevien ex-neuvostokansalaisten salakuljettamisesta Ruotsiin. Jostain syystä rohkeus oli pettänyt - tai kyyditettävät aloittivat uudet hintaneuvottelut pian matkan alettua.Pelkkään Nagant-pistooliin kokeneen komisarion teoria tuskin perustui, sillä niitä oli monella kotimaisellakin veteraanilla. Taksin pääsy rajan ylitse muun kuin ammattikuljettajan ajamana olisi kuitenkin ollut epätodennäköistä, joten autoa ei ryöstetty. Bensiinikupongit saattoivat myös mennä oikeaan tarkoitukseen, eli niillä oli ostettu polttoainetta matkalle - kuponkien määrästähän ei taida olla tietoa? Harvempi bemsakauppias varmaan vapaaehtoisesti olisi ilmoittanut kupongeista, sillä se olisi voinut merkitä saatujen tulojen menetystä, eikä kuponkien perusteella murhaajia olisi kiinni saatukaan, jos Tauriainen itse ehti tankata.