MURHA.INFO

Tämä nyt ei liippaa ainakaan välttämättä rikoksia (ja jos liippaa niin kertokaa kokemuksistanne!) mutta ihan mielenkiinnosta: Kuinka moni teistä on koskaan nähnyt kuollutta ihmistä? Jos, niin minkälaisissa olosuhteissa? Aihe kiinnostaa, koska usein kuulee sanottavan, että nykyihminen on vieraantunut elämän kiertokulusta eli siitä, että eläväinen on myös kuolevaista, ja kuolema on tavallaan mystifioitu eikä enää luonnollinen osa elämän kiertokulkua.
Itse olen ollut työssä sairaalaosastolla, joka oli ns. viimeinen etappi ennen viimeistä tuomiota. Vanhuksia kuoli tasaisin väliajoin, ja olin useasti pesemässä ja pukemassa ruumiita kuolinpaitaan. Ensimmäinen vainaja tuli seuraavan yön uniin, mutta seuraava ei enää tullut. Asiassa ei ollut mitään kummallista tai ahdistavaa, vaan kuollut pyrittiin laittamaan kauniisti matkaan ja hyvästelemään arvokkuudella.

Erään kauniina juhannuksena näin kun hukkunutta nostettiin Pyhäjärvestä, eipä siinä sen ihmeempää. Sininen se oli ainakin.

Taloni edessä ajoi auto ja mp kolarin..katselin ikkunasta koko homman.Mp kuskihan kuoli heti,hiukan laittoi miettimän kyllä.Myöskin hautajaisissa mukulana kävin katsomassa,kun mummu lähti viimeiselle matkalleen.

7-8 vuoden vanhana näin kun kotini lähellä saman koulun poika jäi rekan alle. naapurin täti laitto meidät lapset samantien kotiin paikalta, ja vaikka ehin nähä pojan vaan hetken, muistan täysin missä asennossa ja millasissa vaatteissa hän makas keskellä risteystä...
ei sellanen unohdu näköjään.
toivottavasti se olis ollu ensimmäinen ja viiminen kokemus.
loppujen lopuks kattelen kuitenki mielummin eläviä.

Teillä on ollut enemmän tollasia traumaattisia kokemuksia

Oma isä ja isänäiti.

Ainoan kuolleen, jonka olen kohdannut oli oma pappani. Pienenä poikana olen kuitenkin nähnyt kaikenlaista muuta esimerkiksi löysin sormen kotipihani nurmikolta. Aluksi luulin, että se oli lelusormi ja otin käteeni, mutta sitten talonmies tuli kattoon niin se oli joltain työmieheltä jäänyt kun oli sormensa sirkkeliin pistänyt. Yksi karmea tapaus oli myös se kun 6:lla luokalla ollessani luokka- ja jääkiekkokaverini jäi junan alle ja käytiin sitten luokan kanssa onnettomuuspaikalla viemässä kynttilöitä niin niitä suolenpätkiä ja verijälkiä ei ollu keritty siivoamaan kunnolla viä niin näky oli aika karsee kieltämättä.

Kuvista satoja kertoja, mutta vain kerran "elävänä" (hah). Isäni isän arkku oli hautajaisissa auki, itse olin silloin n. 6-vuotias. Hän oli kuollut rauhallisesti ja näytti lähinnä vaan nukkuvalta (mutta harmaalta) papalta. Kuvia kun olen katsellut kuolleista, eivät ne saa aikaan mitään erityisiä väristyksiä ellei kuolintapa siten ole ollut aivan hirvittävä. Teloitusvideoita sen sijaan ei pokka riitä katsomaan.

töissä tulee nähtyä aika usein ja täytyy sanoa, et ei se tunnu oikein miltään. se on kuollut ja sillä hyvä, ei sille enää mitään mahda ja jos on kuollut niin siihen on yleensä aika hyvä syy. omaisten suru tosin koskettaa enemmän, ja se tuntuu pahalta, mut ei se kuollut itsessään.

Ruumishuoneella vai mikä lie ruumishuoneen kappeli olikaan olen kerran nähnyt erään sukulaisen kuolleena.

Olen viettänyt hysteerisen hetken menehtyneen isäni luona sairaalassa 11-vuotiaana.

Kolme henkilöä pienessä Corollassa ja auto oli rekan keulan alla pannukakkuna.

Kaveri ampui itsensä kotibileisiin 15-vuotta sitten.

Yliannostukseen kuollut kaveri.

Hukkunut henkilö nostettiin sukeltajien toimesta merestä.

+

Muutamia hautajaisia joissa on ollut kuollut "esillä".

Itse olen nähnyt kaksi kuollutta ja aika traumaattisen toisen.. Toinen nukkui pois vanhuuttaan. Molemmat todella läheisiä. Eikä ne "kuvat" koskaan katoa päästä

Vain siististi sänkyynä kuolleita oon nähny ja laittanu ruumishuone "kuntoon". Sitte tieteski nää "pakolliset" eli kaikki läheiset oon hyvästelly avoimen arkun ääressä.

Oma isäni kuoli kotona. Sairaalassa ollessani kaksi huonetoveria kuoli, joten näin heidät. Toisen kuolemantapa ei ollut niin kauhean kivaa katsottavaa.
Itseasiassa aiheeseen liittyen, tilasin juuri 3 kirjaa jotka käsittelevät kuolemaa, yksi kirja käsittelee lapsia ja lapsen kuolemaa ja miten he kokevat kuoleman (sairaat lapset) Toinen käsittelee kuolemassa olevia aikuisia ja heidän suhtautumistaan asiaan ja kolmas kertoo suruprosessista.
Juu, haluisin olla saattohoitaja.