Todellisessa nälänhädässä kaikki mahdolliset eläimet ja syötäväksi kelpaavat kasvit olisivat jo mennyttä. Esimerkiksi Maon aiheuttamassa nälänhädässä ihmiset söivät tuskissaan jopa maata, vaikka se johtikin vain kuolemaan. Pitäisi siis syödä ihmisiä.
Herrasmiehenä söisin vain miespuolisia. Valikoisin uhreikseni kusipäisiä ihmisiä, sillä olisihan ikävää murhata kunnon tyyppejä. Haluaisin jonkun hygieniastaan hyvää huolta pitävän, vaikka en tietenkään suoraan löisikään hampaitani uhrin ihoon. Nyt rauhan ja yltäkylläisyyden aikana ajatus kannibalismista ei tunnu minusta mitenkään kuvottavalta, mutta en tietenkään voi olla totaalisen varma, muuttuisiko tilanne tosipaikan tullen. Voisihan olla, että se olisikin päinvastoin hyvin helppoa. Nälkä on kova motivoimaan. Kuitenkaan mitään kasvoja tai sormia tuskin tulisi syötyä ihan ensimmäisenä.
Noin epätoivoisessa tilanteessa murhaamisesta luultavasti selviäisi seuraamuksitta, koska poliisilla tuskin olisi resursseja selvittää edes henkirikoksia. Sähkötkin saattaisivat olla poikki, eikä näin ollen olisi esimerkiksi valvontakameroita kuvaamassa. Tietysti voisi olla haastavaa löytää sopiva uhri, koska moni varmasti välttäisi ulkona liikkumista viimeiseen asti tai kulkisi vain vilkkailla alueilla tai isommalla porukalla. Olisi myös riski joutua itse rikoksen uhriksi.
Lihaa täytyisi nälästä huolimatta syödä säästellen, koska terve olomuoto paljastaisi muille, että on saanut hyvin syödäkseen. Vaikka kannibalismia ei epäiltäisikään, ihmiset voisivat yrittää päästä arvelemansa ruokavaraston kimppuun.