maija turjukka kirjoitti:
Juu, toki olen äiti, mutta silti en vastannut kysymykseen äitinä vaan ihmislajin edustajana. Eikös kuitenkin jokaisella (niin ihmisellä kuin eläimelläkin) yksilöllä tule arvojärjestyksessä ekana oma henki ja tokana suvun/oman lajin jatkaminen?
Oikeassa olet, mutta nuo suvun ja oman lajin jatkamiset eivät välttämättä tunnu niin läheisiltä tavoitteilta niille, jotka eivät sitä vielä ole tehneet.
Ja Lokalle: en missään nimessä väheksy äitiyttä tai yritä vedota mihinkään "mammajuttuihin". Olen vain huomannut, että äitiyden mukana moni nainen oppii arvostamaan elämää toisin kuin ehkä aikaisemmin on arvostanut.
Summa summarum: menetykseen on vaikea eläytyä silloin, kun vastaava menetys ei voisi sattua omalle kohdalle.
kelmikontio kirjoitti:Tässä huomaa hyvin missä piilee vika viimeaikoina velloneeseen koira keskusteluun ja koirien käytös ongelmiin. Koira EI ole ihminen tai lapsi, se on eläin joka käyttäytyy eläimen vaistojen turvin ei niinkuin ihminen, siksi koiraa ei tulisi kohdella ihmisenä.
Se, että jollekin koira on tärkeämpi kuin yksikään ihminen, ei kyllä tarkoita sitä että koiraa pitäisi ihmisenä.
Olenko mä ihan totta ainoa jonka mielestä se on sairasta pelkästään ajatuksen tasolla jo? Lista ei tule katoamaan minnekään, itse asiassa lupaan päivittää sitä maailman tappiin saakka pelkästään siksi että voin muistuttaa itseäni kuinka idiootteja osa täällä kirjoittavistakin on.
Voidaan siis jossitella, on varmasti ihmisiä jotka pelastaisi oman lemmikkinsä mieluummin mutta osa heistä voi olla niitä jotka tosipaikan tullen ei edes miettisi sitä miten omalle lemmikille käy vaan pelastaisi sen rääkyvän lapsen tulipalosta 
