MURHA.INFO

Kaveri kysy tänään tälläistä. Tuli pienessä porukassakin sen verran keskustelua aiheesta, että päätinpä kysyä samaa täältä

Eli:
Kuvitellaanpa esim. palava talo jonka sisällä on sinulle täysin tuntematon lapsi ja oma rakas lemmikkisi. Olet ainut auttaja paikalla ja voit pelastaa vain lapsen tai lemmikin, et molempia. Kumman pelastat?

Täytyy kyllä myöntää, että itse pelastaisin koirani.

Pakko myöntää että pelastaisin kissani. He ovat minulle kuin lapsia ja todellakin ainoita ystäviäni joten pelastaisin heidät.

Tuntemattoman lapsen. Miksikö? Siksi että lemmikki olisi minun menetykseni, tuntematon lapsi jonkun toisen menetys. Ja lisäksi kyse on ihmisestä.

Tähän en jaksa ruveta mitään syvällistä vastausta antamaan mutta pelastaisin tuntemattoman lapsen. Jotakin mietteitä tuossa nyt kuitenkin:

Mietitään kumpi noista vaihtoehdoista kärsisi enemmän. Lapsi varmasti saisi traumoja jo siellä palavassa talossa olemisesta vaikka pelastettaisiinkin ja elämä saattaisi olla vaikeaa. Tai mistäpä sen tietää. Eihän eläimet puhu.

Sitten taas kun miettii elinikää niin lapsella olisi luultavasti paljon enemmän vielä edessä kun tuolla lemmikillä. Otetaan vaikka kissa, elää jotakin 12vuotta keskimäärin(en tiedä faktaa)ja lapsi taas elää vielä jotakin 60 vuotta. Lemmikki on tietty rakas mutta korvattamissa, vaikka se kamalalle kuulostaakin ehkä.

No, lapsi on tuntematon tosiaan. Tiedäppä sitten.

Jos mulla olisi pelastettavana joku rakki tai lapsi niin lapsen pelastaisin tietysti.

Kattelisin siinä nuotion loimussa lapsi sylissäni kun rakki ulvoo liekkien poltellessa karvoja Enkä paljoa yöuniani menettäis rakin takia,hakee sit kennelistä uuden.

Zeggeri kirjoitti:Jos mulla olisi pelastettavana joku rakki tai lapsi niin lapsen pelastaisin tietysti.

Kattelisin siinä nuotion loimussa lapsi sylissäni kun rakki ulvoo liekkien poltellessa karvoja Enkä paljoa yöuniani menettäis rakin takia,hakee sit kennelistä uuden.

Olisikohan kohtuullista, että tähän vastaisivat vain ne joilla on kokemusta lemmikinpidosta? Harva mieltää omaa lemmikkiään "joksikin rakiksi".

Vähän vaikea oikein sata prosenttisesti alkaa sanomaan yhtään mitään, jos ei tilanteessa ihan oikeasti ole ollut.... Kuitenkin eläin ja lapsi on kummatkin eläviä olentoja, ei sitä voi tällä tapaa päättää. Oma eläin on rakas, mutta se lapsikin on jollekulle rakas...

Pakko myöntää et oma lemmikki se olisi. Joillekin eläimet ovat kuin lapsia ja yhtä rakkaita, ei niitä välttämättä toisella korvata noin vaan. Ihan samalla tavalla joku voi ajatella toisten lapsista, no se nyt meni ja kuoli ja hommataanpa uusi.

Luulisinpa että oman koirani.
Sen kun on kasvattanut pennusta pitäen, se on oma lapsi.
Eläimen henki kun on tasan yhtä tärkeä kuin ihmisen.
Helvetin inhottavaa olisi silti tehdä tuollainen valinta.

Ollenkaan väheksymättä rakkaita lemmikkejänne, mutta kyllä ihmishenki menee minun ajatuksissani eläimen edelle.
Eläin voi tietysti olla melkein kuin oma lapsi, joo.
Vaan synnyttääkö ihminen esim. koiria?
Aika itsekästä väkeä.

Oma koira tulisi ekana ulos.

rapier kirjoitti:Ollenkaan väheksymättä rakkaita lemmikkejänne, mutta kyllä ihmishenki menee minun ajatuksissani eläimen edelle.
Eläin voi tietysti olla melkein kuin oma lapsi, joo.
Vaan synnyttääkö ihminen esim. koiria?
Aika itsekästä väkeä.

Näköjään.
Mitäs väliä sillä on mistä se "lapsi" on ulos tullut?
Ei koiratkaan synnytä ihmisiä(kuka olisi arvannut),
mutta siinä on paljon ihmistä luotettavampi kumppani.
Sori.

Toisen lapsi tietysti. Omat lemmikit ovat tärkeitä, mutta lapsi on lapsi.

Koirani tietenkin, muksu sais vaihtaa hiippakuntaa.

Paha kysymys. Voi olla että pähkäilisin niin kauan että kummatkin menehtyisi tai sitten koittaisin pelastaa kummatkin. Luultavasti lapsi menis etusijalle