MURHA.INFO

On aina ollut kiinnostus, katselen rikosTV-ohjelmia, -sarjoja ja mitä nyt telkusta tulee...

Meinasin aivan unohtaa tuon graafisen tarjonnan, mäki katon telkusta liki kaiken todenperäisen ja sitten fiktiosta mieluiten Criminal Mindsiä ja toisinaan Mentalistia. Investigation Discovery on ollu pitkään

Oikeastaan samoihin aikoihin Nora Bhatian tapauksen kanssa, kun kiinnostuin yleensäkin katoamistapauksista. Sen jälkeen kuulin tästä palstasta, ajauduin lukemaan ja liityin mukaan.

Oon pienestä pitäen ollut kiinnostunut kaikenlaisista rikoksiin liittyvistä asioista. Jo pienenä luin alibeja meille tuli se kotiin ja sitten luin hesarit, iltasanomat- lehdet rikospostin ja nyt aikuisena oon kiinnostunut alasta eritoten selvittämättömistä henkirikoksista luen kyllä välillä noitä selvittettyjäkin ....Lähes päivittäin käyn täällää minfon sivuilla...ja kiinnostus vain kasvaa koko ajan ..kun täällä tapahtuu koko ajan henkirikoksia..
jo pienenä toiveammattina oli rikospoliisi mut en sitten mennyt poliisikouluun vaan tämä on jäänyt harrastukseksi

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut varsinkin henkirikoksista ja ihmisen pimeästä puolesta. Taisin ensimmäisen alibin ostaa viikkorahoilla joskus 12 vuotiaana. Uskon että jos en olisi kasvanut ns. hyvässä ja rakastavassa kodissa istuisin itse linnassa luultavasti huume tai jostain muusta rikoksesta (tappo tai murha) koska kärsin mm. ADHD ja aspergerista enkä kykene tuntemaan normaalia empatiaa. Tosin en todellakaan pystyisi enkä haluaisi tappaa ketään tällä hetkellä mutta uskon että jos olisin kasvanut erilaisissa olosuhteissa voisin olla täysin vastakkaisessa elämäntilanteessa. (olen normi työssä käyvä perheellinen)

Minä kiinnostuin jo lapsena, kun tapahtui Kyllikki Saaren ja Elli Immon murhat. Kuulin aikuisten puhuvan niistä.Kuuntelin myös tarkkaan, kun vanhemmat lukivat huononäköiselle mummolleni ääneen, mitä lehdessä milloinkin oli.
Olin astumassa teini-ikään, kun tapahtuivat surmatyöt Tulilahdella ja sitten Bodomilla. Ja sitten Sirkka-Liisa Waljus Turussa ja Kuopion nailonsukkamurhat. Kahden viimeksi mainitun kohdalla olin jo sellainen 13-15v.
Tuli seurattua ja myös keskusteltua kavereitten kanssa.

Sitten surmattiin Susanne Lindholm ja Heleena Korlin. Kiinnostusta riitti, koska olin silloin uhrien kanssa miltei samanaikäinen. Osasi samaistua heidän elämäänsä.
Siksi kiinnostivat ja kiinnostavat nekin jutut edelleen.

Tälle palstalle löysin vahingossa, kun etsin googlesta tietoa eräästä surmajutusta.
Jäin lukemaan viestejä ja innostuin osallistumaan.

Otin aikoinaan osaa myös Bodom-keskusteluun 2000-luvun alussa.

Kiinnostus syttyi lapsuudessa, ehkä vaikuttavana tekijänä se, että isäni on poliisi ammatiltaan. Kotoa kirjahyllystä löytyi useampi Pohjolan poliisi kertoo ja sitten kirjahyllyn kaapista hiukan piilotettuna ruskea opus nimeltään Rikospaikkatutkimus. Niitä sitten lueskelin ja tutkiskelin, alkuun tietysti salaa, koska varsinkin jälkeen mainitsemani teos sisälsi melkoisen karmeaa kuvamateriaalia. Vielä mainitsemisen arvoinen ehdottomasti on mummun ja papan kirjahyllystä: Aake Jermon Murha ei vanhene koskaan, josta tutustuin ensimmäisen kerran Kyllikki Saaren, Bodomin ja Tulilahden tapauksiin.

Henkirikokset ja ihmisen pimeä puoli on kiehtoneet aina, kuten joku muukin mainitsi. Haluaisin vastauksia, miksi ihminen toimii niin kuin toimii. Onko puhdasta pahuutta olemassa?

Jossain vaiheessa olin keskittynyt oikeastaan vain sarjamurhaajiin, ne ovat edelleen erityinen kiinnostuksen kohde, mutta sittemmin olen taasen "laajentanut piiriä".

Ensimmäisenä kuulin viiltäjä jackista ehkä 9 vuotiiana ja luin kaike siitä, sit ku pienenä oli maksukanavat kotona ni katoin mtw faktalta ohjelmaa jäjillä, mistä porukat ei oo tykänny mutta halusin rikospoliisiks pienen. On muute iha mahtava ohjelma vieläki, sit tuli muitaki rikosohjelmia katottua, esim gangland. Nykyää luen aikalaila sarjamurhaajista ja yhdysvaltain järjestäytyneestä rikollisuudesta. Tosi nuorena alko kiinostaa rikokset