Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
elisa_day kirjoitti:
Vaikka Pirkkalan lentokenttä aika kälyinen paikka onkin, niin kait siellä valvontakameroita on. Jos on epäily siitä, että on tullut lentäen Pirkkalaan, niin kai ne kameroiden filmit on tarkistettu..? Pakkohan hänen on jollekin tallentua. Vai tuhotaanko näitä filmejä säännöllisin väliajoin tms. Mitenkäs niiden Orituvan kameroiden laita oli, eikös niistä ollut jotain puhetta jossain vaiheessa..?
Lentämiseen liittyy myös se olennainen piirre, että kaikilla lentomatkustajilla pitää olla nimi ja henkkarit (joko omat tai "lainatut") ja koska Pirkkalan matkustajamäärät kyseeseen tulevalla suhteellisen lyhyellä aikavälillä eivät varmaan mitään kovin valtavia ole olleet, niin luulisi, että kaikki matkustajat olisi kyetty seulomaan suhteellisen pienellä vaivalla, ja jos jonkun sopivanikäisen naismatkustajan kohdalla olisi jotain häikkää ollut, niin hänet olisi mitä todennäköisimmin identifioitu varsin nopeasti. Täälläkin esillä ollut piirros on oletettavasti (toivottavasti!) jo ehditty kierrättää myös kenttähenkilökunnan nähtävänä.
Koska ainakaan julkisuuteen ei tietääkseni ole tullut tietoja läpimurroista ko. tutkimuslinjan suunnalta, niin todennäköisesti sieltä ei mitään kummempaa ole myöskään löydetty.
Jos nainen on tullut lentäen Pirkkalaan, niin se sulkee ainakin osan vaihtoehdoista pois... Pirkkalaan ei meinaan mistä tahansa Sloveniasta lennetäkään. Liikennettä on Lontooseen, Dubliniin, Frankfurtiin, Milanoon, Tukholmaan, Riikaan, Bremeniin ja joihinkin Suomen kaupunkeihin (Oulu, Helsinki, Turku...). Ja tosiaan passinhan pitäisi sillon olla kunnossa. Säilytetäänköhän lentokenttien matkustajalistoja? Hittolainen kun tästäkin tapauksesta on näin kauan. Sinänsä Pirkkala sopisi kuvaan mukaan. Lentäen Pirkkalaan ja sieltä bussilla Tampereelle, josta bussilla Jämsään (mitä varten?).
Tästä en tiennytkään, että naisella olisi ollut paljonkin rahaa mukana.
Itävallassahan oli tämä ilmeisesti alzheimer -tapaus, joka löydettiin jostain pikkumestasta elossa kylläkin, mutta ei havaintoakaan, kuka hän on. Myöskään omaiset eivät ole kaipailleet.
^ Mielestäni tuon lentämällä Pirkkalaan saapumisen voi sulkea täysin pois vaihtoehdoista, niistä syistä mitä itse sanoin (valvontakamerat) ja mitä Valdovas sanoi (henkilökunta, matkustajalistat). Ei ole oikeastaan mitenkään mahdollista, ellei ole ruumassa matkustanut, että olisi voinut jälkiä jättämättä lentää Pirkkalaan.
Tästä jutusta on kyllä jo niin paljon uutisoitu ja kuvia vaatteista ym. levitelty, että jo on kumma, kun ei kenenkään muisti virkoa. Raisan tapauksesta on kohta 10 vuotta, ja edelleen tulee silminnäkijähavaintoja. Miksei tästä..?
Onkohan niitä Tampere-Pirkkalan valvontanauhoja koskaan käyty läpi? Videonauhaahan nuo nykyään ovat ja lienee yleistä jonkin ajan kuluttua käyttää ne uudelleen jos erityistä säilytystarvetta ei ole. Saapuvat matkustajat eivät juuri ole tekemisissä kenttähenkilökunnan kanssa, Schengen-alueelta tulevilla ei ole edes passintarkastusta. Jos koneesta tulee vaikkapa 150 matkustajaa kerralla niin tuskin kukaan muistaa yksittäisiä matkustajia. Matkustajaluetteloita ei taida olla kuin lentoyhtiöillä.
Eivätkä nämä erilaiset aikaviiveet joita tapauksessa on riittävästi, ainakaan helpota tunnistamista. Bussilipun palasessa oli päiväys 19.2., vainaja löytyi 6.4. ja kassi jossa oli passinpalat löytyi jo helmikuussa mutta yhditettiin vainajaan vasta loppukesällä. Havainnekuvat ovat tältä keväältä. Kaikkiaan tutkinta vaikuttaa hieman loivaliikkeiseltä.
Tähän väliin oli laitettava tämä Aamulehden vanha juttu. Muistin virkistämiseksi.
Ja se Pirkkalan lentokenttäjuttu oli sellainen, että joku oli jättänyt tavaroitaan Pirkkalan lentokentälle. Poliisi selvitti, että ne oli jonkun Venäläisen naisen, jolla oli työpaikka Lontoossa. Tosin Lontoosta oli sanottu, että naista ei ollut töissä näkynyt ja viimeinen palkkakin oli hänellä vielä saamatta. Mielenkiintoista. Juttu päättyi siten, että poliisi ehkä yrittää ottaa naiseen jotenkin yhteyttä. Tai sitten ei.
Tuntematon vainaja | Taivaasta tippunut?
08.06.2007 - 13:52
Kuollut nainen löytyy koivun juurikuopasta keskeltä hakkuualuetta. Ei henkilöpapereita, ei mitään henkilökohtaiselta vaikuttavaa. Häntä ei löydy edes kadonneiden henkilöiden listalta. Kuka hän on? Miksei kukaan kaipaa häntä?
Ilman Rouvarin pariskuntaa vainaja ei olisi löytynyt. Risto Rouvari epäilee, että ehkä sienestäjä olisi joskus ruumiin löytänyt. Aukealla kun kasvaa korvasieniä. - Onneksi sudet ja supikoiratkaan eivät olleet häntä vielä löytäneet, Rouvari pohtii.
- Oikeuslääkärin tehtävänä on kirjoittaa ihmisen tarina loppuun. Jos tiedän kuolinsyyn, pitää löytää vastaus siihen, mitä tapahtui, että ihmisen elämä päättyi näin. Ihminen yleensä kuolee niin kuin on elänyt. Jos alkoholisti kuolee humalassa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta jos joku muu kuolee humalassa, sitten täytyy selvittää enemmän, Sirkka Goebeler kertoo.
Kuolleena löydetyn naisen tavaroita. On tuulinen pitkäperjantaiaamu. Pirkkalalainen heräilee vaimonsa kanssa kesämökillään Orivedellä. Yöllä lämpötila on pudonnut pakkasen puolelle, joten edellisillan lämmitysurakka on ollut tarpeen.
Pariskunta aikoo viettää rauhallisen pääsiäisen. He juovat aamukahvia ja päättävät lähteä kävelylle. He tekevät tuon muutaman kilometrin mittaisen, Orituvan lenkiksi kutsumansa matkan usein.
Ensin mökkitieltä Oriveden tielle, sitten hieman Orituvan ohi toiselle metsäautotielle ja sitten hakkuuaukean läpi omalle mökille. Tai toisinpäin.
Kävellessään he juttelevat ohjelmasta, jonka Rouvari on nähnyt muutamia päiviä sitten. Ohjelmassa mies sahasi moottorisahalla tukista ruumisarkun äidilleen ja suunnitteli oman ruumisarkun tekemistä.
Keskustelu tuntuu sopivan pitkänperjantain henkeen. Pariskunta ei tosin vielä tiedä, että he tulevat pitämään tuota keskustelua etiäisenä päivän muille tapahtumille.
Hakkuuaukealla on vaikea kävellä. Lunta ei ole enää paljon ja aurinko lämmittää kylmentynyttä maata. Muutaman vuoden takaisen myrskyn jäljet näkyvät yhä: polut ovat hävinneet ja maassa on vain risuja, juurakoita ja kantoja. Kävelijän on katsottava jalkoihinsa koko ajan.
He ovat jo tarponeet kilometrin mökin pihasta. Myrskyn kaatamien kolmen koivun ryhmän keskellä lojuu kolme puolen litran kivennäisvesipulloa. Ne kiinnittävät saman tien Rouvarin huomion.
Ollaan keskellä ei mitään. Rouvarista tuntuu omituiselta, että joku olisi tuonut sinne pulloja. Vai olisiko joku tullut metsään ryyppäämään?
Ajatus vahvistuu, kun mies huomaa ihmisen yhden koivun juurikuopassa.
Samassa hän tajuaa, ettei kaikki olekaan kunnossa. Ihminen on vääntynyt sammakkomaiseen asentoon ja ainoa hänestä näkyvä paljas ihokaistale, käsi, on muuttunut siniseksi.
- Täällä on ruumis, hän huudahtaa vaimolleen katsoessaan oksentavaa naista muistuttavaa hahmoa.
Hän on hankkinut uudet vaatteet. Hän on kiinnittänyt omien, ruskeiden hiustensa päälle vaaleanruskean tupeen. Kaikki henkilöllisyyspaperit, kännykkä, avaimet ja kalenterit on hävitetty. Kukaan ei voi häntä tuntea. Hän on kuin joku muu.
Hänellä on uudet vaatteet, uudet kengät ja asusteet. Kaikki samaa merkkiä. Uudessa laukussa on kolme juomapulloa. Ne riittävät.
Se kaikkein tärkein on takin taskun kätköissä.
Näky hätkähdyttää. Nainen on maastonvärisissä vaatteissaan ja tummanruskeissa hiuksissaan niin näkymätön, että ilman pulloja pariskunta olisi kävellyt vahingossa ohi. Koivun juuripaakusta on vielä varissut naisen päälle vaaleaa hiekkaa.
Rouvari tietää, mitä tehdä. Hän kävelee lähimmälle metsäautotielle tarkoituksenaan soittaa poliisille. Jo sitä ennen puhelin soi. Aikuinen tytär soittaa ja saa ensimmäisenä kuulla löydöstä. Tunnelma on jännittynyt.
Hätäkeskuksen ei tarvitse rauhoitella miestä. Hän vastailee kuuliaisesti kysymyksiin. Kyllä, on selvästi kuollut. Vainaja on nainen. Ihan tavalliset vaatteet. Kyllä, ihan keskellä metsää. Makaa pikkuvauvojen asennossa. Ei, poliisi ei pääse autolla perille.
Sitten alkaa pitkältä tuntuva odotus.
Vanhempi konstaapelityöskentelee rauhallisesti työpöytänsä ääressä Oriveden poliisitalolla.
Yhden aikaan hän saa erikoisen puhelun: poliisipartio välittää hätäkeskuksen ilmoituksen metsästä löytyneestä ruumiista.
Olo on epäuskoinen. Kuollut nainen löytynyt puun alta? Onko hän jäänyt sinne puristuksiin? Siis keskellä metsää?
Kaartinen hyppää autoon. Paikalle lähdetään neljän poliisin voimin, niin erikoiselta tapaus kuulostaa.
Matkalla Teerirantaan tulee uusi hälytys: epäily rattijuoposta. Toinen partio kaartaa auton perään.
On kulunut melkein puoli tuntia hälytyksestä, kun he saapuvat metsäautotien päähän. Siitä on vielä ainakin kymmenen minuutin kävelymatka. Epäuskoinen tunnelma hälvenee vasta, kun Kaartinen näkee ruumiin. Kamera alkaa laulaa.
Ajatukset pyörivät päässä. Miksi hän on täällä? Onko hän tullut tänne itse? Miksi hän on valinnut tämän paikan? Onko kyseessä henkirikos?
Kaartinen vetää kumihanskat käteen. Tehtävää on paljon, mutta ensin täytyy todeta ruumis kuolleeksi. Siitä ei ole epäselvyyttä, eikä paikalle tarvitse kutsua lääkäriä.
Sekundaarisista kuolemanmerkeistä, kuten lautumista ja kuivettumisesta, poliisi saa todeta kuoleman. Kaartinen näkee heti, että nainen on ehtinyt olla metsässä pitkään.
Sitten hän tarttuu puhelimeen ja soittaa Tampereen poliisin tekniseen rikostutkintaan ja hauturille. Molempien apu on nyt tarpeen.
Orituvalla hän pysähtyy. Ajatukset sekoittuvat toisiinsa ja ihmisten puheet kaikuvat päässä. On huono olo. Vähän surullinenkin.
Huoltoaseman kohdalla hän ylittää tien ja aloittaa viimeisen matkansa.
Rouvari seuraa, kun poliisit nostavat jäätyneen ruumiin kuopasta. Ei hän oikein osaa vielä poiskaan lähteä. Naisen alta paljastuu olkalaukku ja kivi, jota nainen on käyttänyt viimeisen unensa tyynynä.
Huomio kiinnittyy naisen silmiinpistävään hoikkuuteen ja tunnistamattomiksi muuttuneisiin kasvoihin. Osa kasvoista on pitkästä mahallaan olosta ja kiveen painautumisesta valkoinen, osa sinertävänpunainen. Hampaiden välit ovat täyttyneet kuivuneella verellä.
Rouvari on varma, ettei häntä kukaan tuttukaan enää tunnistaisi.
Poliisit kokoavat ympäristössä olevia tavaroita, kuvaavat ja laittavat ne suuriin jätesäkkeihin. Sitten he tarttuvat saksiin ja leikkaavat vaatteita irti. Samalla ruumiin kankeus alkaa murtua.
Rouvari lähtee mökilleen, kun ruumiilta on lähtenyt paita. Ei tunnu enää sopivalta olla paikalla. Hän on tyytyväinen, että on saanut seurata poliisin työskentelyä. Asia tuntuu olevan hyvissä käsissä.
Ajateltavaa on niin paljon, että lenkki saa jäädä väliin.
Poliisit uppoutuvat urakkaan. Kaartinen lähettää tiedotteen löydöstä Suomen Tietotoimistolle keskusteltuaan asiasta esimiehensä kanssa. Hänellä on alusta asti ollut vahva tunne siitä, ettei kyseessä ole henkirikos. Väkivallan ja kamppailun merkkien puuttuminen vahvistavat tunnetta. Siksi asiasta päätetään antaa tietoja ja kysellä yleisövihjeitä.
Pääsiäisen aikana ruumiskoirat nuuskivat löytöpaikalla. Poliisipartiot kiertelevät teitä ja metsiä sekä haastattelevat mökkiläisiä. Löytöpaikalla ollut jalanjälki paljastaa, mistä nainen on tullut, mutta kukaan ei ole nähnyt mitään.
Läheiseltä Orituvalta tarkastetaan kaikki pidempään seisoneet autot ja etsitään naisen nähneitä. Eräs ambulanssissa työskentelevä kertoo nähneensä tuntomerkkeihin sopivan, erikoisesti käyttäytyvän henkilön 24. maaliskuuta. Orituvan sisätilojen valvontakamerakuvat ovat jo tuhoutuneet tuolta ajalta, ja nainen on kiertänyt ulkokamerat kaukaa.
Sitten annetaan vihje Ruutanan Shelliltä liftanneesta naisesta. Hänellä on ollut kolme laukkua ja hän on puhunut suomea. Toive herää. Olisiko tämä sama nainen? No ei. Nainen löytyy hengissä.
Poliisi tarkistaa kaikkien Suomessa kadonneiksi ilmoitettujen, muutamien kymmenien naisten tuntomerkit, mutta kukaan heistä ei ole oikea.
Muutaman viikon kuluttua löytyy tienvarresta kännykkä. Tulee ilo, kuten heti silloin löytöpaikalla, kun naisen laukusta löytyi rahapussi. Kuvitelma siitä, että nyt henkilöllisyys ratkeaa. He saavat naiselle nimen, löytävät omaiset, saavat naisen hautaan ja jutun päätökseen.
Vaan ei sittenkään. Puhelimen omistaja löytyy hengissä. Hän on vain hukannut puhelimensa lenkillä aikoja sitten.
Vihjeitä saadaan vähän ja suurin osa niistä tulee muilta poliiseilta. Kukaan ei tunnu naista kaipaavan. Vaikuttaa ihmeelliseltä. Eikö naisella todellakaan ole ketään läheistä?
Muutamia ilmiantoja tulee virolaisista ja venäläisistä prostituoiduista, joita ei ole vähään aikaan alueella nähty. Heilläkin on ollut hiuslisäke ja he ovat olleet hoikkia. Mutta ei. Lisäke on ollut aivan erilainen, poninhäntämäinen, eivätkä tuntomerkit muutenkaan sovi vainajaan.
Monet arvelutkin tyrehtyvät nopeasti. Vainaja ei ole kahdeksan vuotta sitten kadonnut , jota on Orivedeltä aikaisemmin etsitty. Vainaja ei näytä pitkältä koripallotytöltä.
Maaliskuisessa metsässä on vielä lunta. Hän tarpoo ja tarpoo. Kompastelee välillä, mutta jatkaa matkaa. Voimat ovat vähissä ja hänellä on kylmä.
Tuuli käy yli hakkuuaukean. Hän hakeutuu puun juuren suojaan. Se on kuin sateenvarjo, jonka takana on rauhallista. Joku varmaan sanoisi, että hänen mielensä on järkkynyt. Häntä ei enää kiinnosta, mitä muut hänestä ajattelevat.
Ruumiinavaus järjestyy seuraavaksi arkipäiväksi. Oikeuslääkäri on edessään poikkeuksellinen tapaus. Vain pari kertaa seitsemän vuoden urallaan hän on tehnyt ruumiinavauksen vainajalle, jonka henkilöllisyydestä ei ole ollut aavistustakaan.
- Yleensä tiedämme, kuka henkilö voisi olla, mutta hänessä saattaa olla niin paljon kuolemanjälkeisiä muutoksia, ettei katsomalla voi sanoa, että Veijohan se siinä. Silloin pitää löytää varmuus vainajan henkilöllisyydestä.
Henkilöllisyyden selvittämistä vaikeuttaa erikoinen löytöpaikka. Usein kuolinpaikan perusteella voi päätellä, kuka henkilö voisi olla.
Esimerkiksi palaneesta talosta löytynyt ruumis kuuluu todennäköisesti jollekin asukkaalle. Nyt ei ole edes arvauksia.
Ruumiinavauksen tunnelma on kaukana televisiosarjojen ruumiinavauksista. Oikeuslääkäri ei tule paikalle minihameessa ja korkokengissä, sali ei sijaitse ikkunattomassa kellarissa, eikä hän tee avausta pienellä veitsellä yksin ison spottivalon loisteessa.
Ei, ei. Salissa on valoisaa ja Goebeler sekä häntä avustava obduktiopreparaattori ovat pukeutuneet leikkaussalivaatteisiin ja muovisiin esiliinoihin. Veitsien rivi on kattava. Niitä ei kuitenkaan käytetä ennen kuin poliisi kertoo, mitä tutkitaan, mistä aloitetaan ja mitä epäillään.
Esiin kaivetaan Interpolin tunnistuskaavake, jota käytettiin jo Thaimaassa tsunamionnettomuuden aikaan. Kaikki silmien väristä kulmakarvojen paksuuteen kirjataan ja tärkeimmät yksityiskohdat kuvataan.
Paareissa oleva vaaka todistaa naisen hoikkuuden: 166 senttiä pituutta ja painoa vain 52 kiloa.
Ruumis käydään sentti sentiltä läpi. Etsitään ruhjeita, tatuointeja, leikkausarpia. Mitä tahansa, joka voisi antaa vihjeen henkilöllisyydestä. Unelmana on löytää proteesi, sydämentahdistin tai Ruotsista hankitut tekohampaat. Niissä jokaisessa olisi tunnistenumero.
Mitään erikoista ei löydy.
Vainajan ikää etsitään luustosta, ihosta ja sisäelimistä. Ne voivat kertoa vastauksen, sillä viisikymppisillä on erilaisia tauteja kuin kahdeksankymppisillä tai parikymppisillä. Röntgenkuvista selviää, että naisella on alkavaa luukatoa. Sen avulla naisen ikä tarkentuu 25-40 vuoteen.
Kuolinajan määrittäminen on vaikeinta. Vainaja on ollut pitkään ulkona, joten sää on vaikuttanut ruumiiseen. Ei puhettakaan, että oikeuslääkäri voisi televisiosarjojen tapaan kertoa kuolinajan minuuttien, tuntien tai päivien tarkkuudella.
Jotain voi kuitenkin päätellä vainajan ja vaatteiden kunnosta sekä kevään säätilasta: ruumis ei todennäköisesti ole ollut metsässä koko talvea. Sarjakuvakirjakin olisi luultavasti täysin kostunut, jos se olisi ollut lumipeitteen alla.
Oikeuslääkärikään ei pysty asiaa täysin varmasti sanomaan. Ehkä se oli maaliskuuta, jolloin hänen päivänsä päättyivät. Ehkä.
Metsässä on pimeää. Hän kaivaa laukustaan esiin taskulampun ja lukee sen valossa Calvin and Hobbes -sarjakuvaa. Weirdos from Another Planet lukee sen kannessa. Hänkin on välillä ajatellut olevansa kummajainen vieraalta planeetalta.
Hän ottaa huikan juomapullostaan. Sitten vielä toisenkin. Hän laittaa kuulokkeet korvilleen ja eläytyy musiikkiin.
Alusta asti Kaartisella on vahva tunne siitä, ettei nainen ole suomalainen. Ehkä tunteen aiheuttavat englanninkielinen sarjakuva-albumi tai saksalaiset kahden sentin kolikot. Tai ruumiinrakenne. Erittäin kapeavyötäröinen ja leveälanteinen vartalotyyppi ei ole yleinen suomalaisnaisen malli.
Käsitystä vahvistavat myös vaatteet ja asusteet. Melkein kaikki ovat samaa, brittiläistä merkkiä. Onko hän tilannut Next-merkkiset vaatteensa verkkokaupasta, ostanut niitä Suomen liikkeistä vai onko hän matkustellut Britanniassa?
Eikä mikään laukussa oleva tavarakaan viittaa siihen, että kyseessä olisi suomea puhuva henkilö. Ainoat tekstiä sisältävät tavarat ovat tupakka-aski, pieniksi revitty, helmikuussa ostettu bussilippu Jämsästä Tampereelle ja juomapullot. Niiden tekstit ovat tietenkin suomenkielisiä.
- Toisaalta, jos nainen on halunnut heittäytyä tuntemattomaksi, englanninkielinen sarjakuva voi olla vaikka hämäystä, Kaartinen pohtii.
Myös Rouvari epäilee vainajan suomalaisuutta. Perustelut ovat samat: vainaja tuntuu liian hoikalta ollakseen suomalainen ja irtolisäke vaikuttaa omituiselta. Rouvari uskoo naisen olevan Venäjältä tai Virosta.
Hammaslääkäri tutkimukset hämmentävät arvioita. Hän käy ruumishuoneella tutkimassa vainajan suun ja toteaa, että hammashoidot on tehty kuten Suomessa tehdään.
Reikiä on paikattu ensin amalgaamilla ja sitten muovilla. Ihan niin kuin muillakin 30-40-vuotiailla suomalaisilla. Suusta ei löydy kultauksia, kuten venäläisillä voisi olla, eikä siltojakaan, joita on usein saksalaisilla. Oikaisuhoidot ja viisaudenhampaiden poisto on tehty suomalaisen tavan mukaan.
Dick-Röstad ei voi kuitenkaan varmistaa naisen kansalaisuutta, sillä tarkkoja koulukuntaeroja eri maiden hammashoitojen välillä ei ole.
- Hän voi olla yhtä hyvin suomalainen, pitkään Suomessa asunut ulkomaalainen tai jostain sellaisesta maasta, jossa hampaita hoidetaan kuten Suomessa. Selvää on se, että nainen ei ole laitapuolen kulkija, vaan hän on elänyt hyvissä oloissa ja pitänyt huolta itsestään, hammaslääkäri toteaa.
Miksi ihminen haluaa kadota? Mitä on tapahtunut, että hän on halunnut hakeutua keskelle metsää kuolemaan? Miksi hänellä ei ole mitään henkilökohtaista tavaraa mukana?
Ei edes viestiä. Ei edes ympyröityjä kirjaimia sarjakuvista.
Nuo kysymykset ovat pyörineet niin tutkija Kaartisen kuin löytäjä Rouvarin mielessä. Keskivertonaisen laukku on tavaroita pullollaan, samoin rahakukkaro. Missä ovat vainajan muut tavarat?
Kaartisella on yksi selitys tapahtumille: naisen mieli on järkkynyt. Hän ei ole halunnut itseään jäljitettävän, joten on hankkinut uudet vaatteet ja raaputtanut jopa laukkuun jätetystä voidepurkista tekstit pois.
- Nainen on voinut kuolla esimerkiksi hypotermiaan. Paleltumisen loppuvaiheessa ihmiselle tulee niin lämmin, että hän alkaa riisua vaatteita, Kaartinen kertoo.
Rouvarilla teorioita on kolme. Joko kyseessä on ollut masentunut ihminen, joka ei ole välittänyt enää mistään. Hän on vain lähtenyt harhailemaan, mennyt kylmyydeltä suojaan juurakon taa ja elämänmittari on lopulta tullut täyteen. Tai ehkä kyseessä on ollut levoton sielu, esimerkiksi huumeita käyttänyt prostituoitu, joka olisi ollut matkalla jollekin lähimökeistä ja eksynyt.
- Mutta eihän kukaan ihminen lähde vieraassa maastossa oikaisemaan metsän poikki! Enkä nyt haluaisi epäillä ketään lähialueen mökkiläisistä prostituoidun hankkimisesta, Rouvari miettii.
Monen televisiosarjojen katselijan tavoin hän uskoo henkirikoksen mahdollisuuteen. Jospa nainen olisi esimerkiksi myrkytetty ja tapaus olisi lavastettu itsemurhaksi tuomalla nainen metsään kuolemaan.
- Asento oli niin erikoinen. Vaikuttaa siltä, että joko henkilö on alkanut oksentaa tai sitten hänet on asetettu tuollaiseen asentoon.
Tulee kylmä. Hän asettuu maahan pieneksi kasaksi. Laukun hän laittaa vatsansa alle. Siinä se on turvassa. Siinä se lämmittää kehoa parhaiten. Kaulaliina lämmittää ihanasti kaulaa.
Hän palelee. Tulee hyvin kylmä. Kovan kylmyyden jälkeen tulee kuitenkin lämmin. Hän riisuu takin pois ja heittää sen viereensä.
Vielä muutama huikka pullosta.
Runsaan kuukauden kuluttua löytöhetkestä Kaartinen saa vahvistuksen epäilylleen. Kyseessä ei ole henkirikos. Kuolinsyykin selviää. Sitä Kaartinen ei halua aivan tarkkaan kertoa. Koska kyse ei ole tapaturmastakaan, jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: itsemurha tai sairauskohtaus.
Vainajan takin taskun saumoihin kerääntynyt valkoinen mönjä varmistuu lääkkeiksi. Asia tuntuu selvältä: nainen on päättänyt päivänsä itse. Hän on napsinut lääkkeitä ja juonut pulloista vettä päälle.
Tai hetkinen. Eikö ole mahdollista, että dekkareiden tapaan naisesta olisi haluttu eroon ja hänet olisi huumattu lääkkeillä ja heitetty metsään kuolemaan? Jos kyseessä olisi itsemurha, eikö nainen olisi jättänyt viestin jälkeensä ja halunnut tulla löydetyksi?
Kaartinen pyörittelee päätään. Naisen leuassa olisi varmasti mustelmia, jos häntä olisi pakotettu nielemään jotain. Ja miksi ihmeessä hänet olisi surmattu niin vaikeasti, eikä yritetty edes hävittää ruumista, kuten tappajilla on tapana.
- Millä tällaisen henkirikoksen näyttäisi toteen, kun siitä ei ole mitään merkkejä. Eikä itsemurhan tekijöillä ole mitään vakiintunutta kaavaa, että kaikki jättäisivät jonkinlaisen viestin, Kaartinen toteaa.
Toukokuussa poliisi on saanut uuden vihjeen. Nimettömänä pysytellyt rekkakuski on kertonut oululaisesta naisesta, joka on liikkunut vuosia kuorma-autojen kyydissä ja halunnut pysytellä sukulaistensa tietämättömissä. Veljensä hän on tavannut kymmenen vuotta sitten, äitinsä kuusi vuotta sitten.
Naisen äidiltä on otettu dna-näyte ja tuloksia odotellaan. Niitä vertaillaan vainajan näytteisiin kansanterveyslaitoksella.
Jos dna-tutkimuksen vastaukseksi saatu prosenttiluku on suuri, tutkimus kiihtyy. Silloin tiedetään mahdollinen nimi ja voidaan etsiä nimen avulla hammaskarttoja, joista varmuus saadaan.
- Hammaskartat ovat yleensä hyvä ja nopein tapa. Sormenjäljet ovat tällaisissa tapauksissa huonoja. Usein sormissa on sen verran kuolemanjälkeisiä muutoksia, että täytyy tehdä erilaisia kikkoja, että ne saa otettua. Esimerkiksi kuumaa vettä käyttämällä harjanteet saadaan nousemaan ylös. Poskiontelot sen sijaan ovat parempi tunnistuskeino. Ne ovat yksilöllisiä, joten niitä voi vertailla, obduktiopreparaattori Mänttäri kertoo.
Kaartinen on skeptinen, että kyseessä olisi tuo oululainen nainen. Hän onkin oikeassa. Ennen kuin dna-tulokset ovat tulleet, nainen tavataan Kajaanissa. Paikallinen poliisi on kysynyt erikoisesti käyttäytyvältä kulkijanaiselta henkilöllisyyspaperit ja merkintä tapahtuneesta näkyy poliisien rekistereissä.
Koska vihje raukeaa, laitetaan naisesta kuulutus Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Iso-Britanniaan, Viroon, Latviaan ja Liettuaan.
Sitten tulee uusi vinkki. Joku alueella liikkunut liftari on puhunut Vilppulassa sijaitsevasta, teosofisten ihanteiden mukaan elävästä Ihmisyyden tunnustajat -asuinyhteisöstä. Voisiko vainaja olla joku siellä asuvista? Vai olisiko hän joku, joka olisi vieraillut siellä viime aikoina? Poliisi käy paikalla, mutta ainakin kaikki yhteisön asukkaat ovat tallessa.
Kaartinen toivoo, että nainen saataisiin pian hautaan. Siihen voi kuitenkin kulua vuosia, jos vihjeitä ei tule lisää. Vainajan kohtalona on odottaa ruumispussissa Tampereen yliopistollisen sairaalan pakastimessa niin kauan, että nimi ja omaiset löytyvät tai hänet päätetään haudata oikeuden päätöksellä.
Kymmenen vuoden kuluttua hänet voitaisiin julistaa kuolleeksi.
Kaksi pulloa on jo tyhjentynyt. Hänellä on raukea olo. Hieman sekava, mutta hän on tähän varautunut. Se on varmasti lähellä.
Sitten tulee pimeys.
Kuin haudan merkkinä paikalle on laitettu puunrunko nojalleen. Rouvari on käynyt laittamassa sen yhdellä niistä useista reissuistaan, jonka on paikalle tehnyt. Heti seuraavana päivänä pariskunta teki kesken jääneen lenkin uudestaan.
- Olen käynyt siellä myöhemminkin sammalia potkimassa. Jossain naisen henkilöpaperien on pakko olla piilossa.
Miehen mielessä on käynyt ristin tekeminen paikalle.
- Jos omaiset joskus löytyvät, ehkä he haluaisivat käydä täällä katsomassa paikkaa, jossa elämä päättyi. Ainakin itse uskoisin vastaavassa tilanteessa haluavani, mies pohtii.
Rouvarista tuntuu oudolta, ettei kukaan ole kaivannut naista. Hän sanoo ymmärtävänsä jotenkin sen, että vanhoja ihmisiä kuolee kotiinsa, jos omaiset eivät pidä koko ajan yhteyttä. Mutta kohtuullisen nuori, hyväkuntoiselta vaikuttanut ihminen. Eikö ole edes ketään kaveria, joka olisi huolissaan?
- Eihän hän taivaasta tippunut voi olla! Oritupa liittyy varmasti jotenkin tapaukseen. Tuntuu jotenkin, että selviääkö tämä ikinä. Kunpa ihmiset vielä muistelisivat, ovatko naisen jossain nähneet, Rouvari pohtii.
Kenen vuokralaisen vuokrat ovat maksamatta? Mistä tukiryhmästä tai harrastuspiiristä puuttuu yksi jäsen? Kenen naapurista ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan? Kenen tytär on hukassa? Kenen äidistä ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään?
Kuka hän on, jota kukaan ei kaipaa? Kuka?
Kursivoidulla kirjoitetut tekstit ovat kuvitteellisia.
Tämän me hänestä tiedämme
Noin 25-40-vuotias nainen.
Pituus 166 senttimetriä, paino 52 kiloa.
Hyvin hoidetut hampaat.
Nainen on todennäköisesti synnyttänyt.
Tummanruskeassa olkalaukussa oli tupakkaa, kertakäyttösytkäri, hiusharja, voideputkilo, sakset, kynä, taskulamppu, aurinkolasit ja mp3-soitin.
Mukana oli kolme Novelle-merkkistä juomapulloa, joista kaksi oli juotu.
Paikalta löytyi yhdeksän millimetrin levyinen hopeasormus, jossa on lila kivi, mutta ei kaiverruksia.
Kukkarossa oli alle sata euroa seteleinä sekä runsaasti saksalaisia kahden sentin kolikoita. Henkilöpapereita ei ollut ja ainoa kuitti oli pieniksi revitty bussilippu Jämsästä Tampereelle. Lippu oli päivätty helmikuulle, vuosilukua ei ollut näkyvissä.
Tuo Tampereen Tytön mainitsema nainen onkin mielenkiintoinen tapaus... Onhan olemassa mahdollisuus, että hän on sama nainen. Mutta miksi venäläisellä olisi pohjoismaiseen tyyliin hoidetut hampaat?
Mitähän tupakkaa naisella oli mukanaan? Ja mitä voidetta? Onhan olemassa niitäkin merkkejä, jota ei joka maassa myydäkään. Onkohan sormus tutkittu? Oliko se aitoa hopeaa vai jotain muuta?
Sijaltainen kirjoitti:Onkohan niitä Tampere-Pirkkalan valvontanauhoja koskaan käyty läpi? Videonauhaahan nuo nykyään ovat ja lienee yleistä jonkin ajan kuluttua käyttää ne uudelleen jos erityistä säilytystarvetta ei ole. Saapuvat matkustajat eivät juuri ole tekemisissä kenttähenkilökunnan kanssa, Schengen-alueelta tulevilla ei ole edes passintarkastusta. Jos koneesta tulee vaikkapa 150 matkustajaa kerralla niin tuskin kukaan muistaa yksittäisiä matkustajia. Matkustajaluetteloita ei taida olla kuin lentoyhtiöillä.
Mutta niilläpä ne sitten ovatkin ja kansainvälisten sääntöjen mukaan tarkasti ylläpidettäviä ja tarvittaessa poliisiviranomaisille luovutettavia varsinkin tietysti 9/11 -tapauksen jälkeen. Esimerkkinä Pirkkalaan kai edelleenkin lentävän ja ainakin pari vuotta sitten lentäneen Ryanairin ohjeistusta matkustajilta vaadittavista dokumenteista. Muillakin yhtiöillä käytännöt lienevät varsin pitkälti yhtenevät.
TRAVEL DOCUMENTATION
It is each passenger’s personal responsibility to ensure that he or she has valid travel documentation which meets the requirements of Ryanair, immigration and other authorities at every destination. In order to be compliant please note:
* A valid travel document is required by all passengers travelling on Ryanair flights (including infants)
* A passport for travel outside the EEA must have a minimum validity of 3 months from date of entry
* If a visa is applicable any children/infants must be travelling with the adult named on a visa vignette
In order to ensure compliance , passengers should carry a valid passport (and visa if applicable) or government issued national identification card on all journeys. Any fines, penalties, payments or expenditures incurred as a result of breach of these requirements shall be paid by or charged to you.
Ryanair does NOT accept residence cards, family books, seaman books or military ID cards etc. Expired or damaged forms of photo-id will not be accepted on any flight.
Details of all passenger’s travel documents (including those of children and infants) must be entered during the online check-in process. All passengers must present their valid travel document along with their online boarding pass at airport security and at the boarding gate for all flights.
THE ONLY FORMS OF TRAVEL DOCUMENTS ACCEPTED ON RYANAIR FLIGHTS ARE:
* A valid passport – ( see below - */and ** below)
* A valid National Identity Card issued by the government of a European Economic Area (EEA) country. (Only the following EEA countries issue National Identity Cards acceptable for carriage on Ryanair flights: Austria, Belgium, Bulgaria, Finland, France, Germany, Gibraltar, Greece, Cyprus, Czech Republic, Estonia, Hungary, Italy, Liechtenstein, Lithuania, Luxembourg, Netherlands, Malta, Poland, Portugal, Romania, Slovakia, Slovenia, Spain, Sweden, Switzerland)
* A valid German Government issued Kinderausweis travel document
* A valid Italian Certificato Di Nascita which has been endorsed as "VALIDO PER L'ESPATRIO" valid for travel and signed by "IL QUESTORE". It is the passenger's personal responsibility to ensure that this document meets the requirements of immigration and other governmental authorities at the destination airport - see ** below.
* A valid UN Refugee Convention Travel Document – (issued in accordance with Article 28(1) of the 1951 UN Convention, by a Government in place of a valid passport.)
* A valid Convention Travel Document – (issued in accordance with Article 27 of the 1954 UN Convention for Stateless Persons, by a contracting state in place of a valid passport)
* It is acceptable for children under 16 to travel if they are included on the valid passport of the parent with whom they are travelling-
** During the online check-in process the accompanying adult’s travel document details must be duplicated in the child’s document details section.
RYANAIR RESERVES THE RIGHT TO CANCEL YOUR RESERVATION WITHOUT REFUND AND TO DENY YOU BOARDING IF YOU DO NOT COMPLY WITH THE ABOVE TRAVEL REQUIREMENTS AND ADVANCE PASSENGER INFORMATION
Jos halua ja tarvetta on, niin kyllä noilla tiedoilla matkustajat pystytään aika hyvin seulomaan ja siihen päälle sitten vielä lippujen pääsääntöinen maksu netissä pankki- tai luottokortilla, josta siitäkin jää tiedot talteen. Toinen asia sitten on, jos poliisi on syystä tai toisesta vakuuttunut, ettei tapaukseen liity rikosta ja ettei naisen henkilöllisyyden selvittäminen ole ylipäätään ykkösprioriteetin juttuja ja resursseistakin kun on kroonista pulaa...
kid kirjoitti:Tuo Tampereen Tytön mainitsema nainen onkin mielenkiintoinen tapaus... Onhan olemassa mahdollisuus, että hän on sama nainen. Mutta miksi venäläisellä olisi pohjoismaiseen tyyliin hoidetut hampaat?
Esim. jos hän on asunut pitempään jossain pohjoismaassa kuten varsin monet venäläiset ja muut itäeurooppalaiset ovat tehneet...
Valdovas kirjoitti:Esim. jos hän on asunut pitempään jossain pohjoismaassa kuten varsin monet venäläiset ja muut itäeurooppalaiset ovat tehneet...
Niinpä tietenkin. Sillon voisin veikata, että nainen on asunut nuorempana Pohjoismaissa, jos kerran Lontoossa on ehtinyt työskennellä (oletetaan, että kyseessä olisi TT:n mainitsema naishenkilö). Eli Venäjä > Pohjoismaat > Lontoo > Suomi. Mutta wtf Saksan passi?
Minulla on sellainen tunne että nainen vaan peitti hyvin henkilöllisyytensä. Hän antoi Ihan liikaa vihjeitä tiettyyn suuntaan vaikka on selvää ettei hän halunnut muiden tietävän kuka on. Perusvaatimus anonyymille kuolemalle on se, ettei ole ketään läheistä joka jäisi kaipaamaan. Tai jos on, niin nainen on saattanut huijata heitä ja omaiset vieläkin luulevat että nainen on elossa ja voi hyvin jossain kaukaisessa maassa. Netistä saa ostettua käytettyjä kolikoita isoissa satseissa. Vaikka Saksa on paska maa, niin ei kai saksalaiset niin hulluja ole että kantaa mukanaan kahden sentin kolikoita isoa kasaa? Vai oliko niitä vain muutama?
Lukijana kirjoitti:Vaikka Saksa on paska maa, niin ei kai saksalaiset niin hulluja ole että kantaa mukanaan kahden sentin kolikoita isoa kasaa? Vai oliko niitä vain muutama?
Tiesitkös että Hollanti on vielä paskempi?
Tampereen Tyttö tuossa jo kirjoittikin
Kukkarossa oli alle sata euroa seteleinä sekä runsaasti saksalaisia kahden sentin kolikoita.
Ei niitä nyt siis varmaan repullista mukana ollut.Noiden pienien kolikoiden ongelma kun tahtoo
olla siinä ettei niitä oikein saa käytettyä.Onneksi täällä ei ole.
"Aika kulkee, kellot laukkaa. Monta raukkaa, hauta haukkaa.
Ennen iltaa, siis kulje siltaa mut varo murhamiesten kiltaa.
Varo liittymästä heihin jotka usko eivät enää mihinkään."
Valdovas kirjoitti:Toinen asia sitten on, jos poliisi on syystä tai toisesta vakuuttunut, ettei tapaukseen liity rikosta ja ettei naisen henkilöllisyyden selvittäminen ole ylipäätään ykkösprioriteetin juttuja ja resursseistakin kun on kroonista pulaa...
Lisäksi joitakin ongelmia voi tulla sen suhteen että poliisi ei kaikkea tietoa edes saa, jos ei ole syytä epäillä rikosta, eikä välttämättä katoamisilmoitustakaan ole tehty. Jos jäljitystä yritetään tehdä vaikka lääkkeiden perusteella, niin lääkärit tuskin toimittavat mitään nimilistaa niistä henkilöistä joille ovat kyseisiä lääkkeitä määränneet, tai ketä heillä on ollut potilaina jotka tuollaisia lääkkeitä voisivat käyttää.
Ruotsissahan paljastui hiljattain erään kuolleena löydetyn miehen henkilöllisyys hieman yllättäen. Ruumis löytyi Gävlejoesta marraskuussa 2006, mutta vasta joulukuussa 2008 hänet tunnistettiin yksittäisen yleisövihjeen perusteella. Paljastui että hän oli paikallinen mies, joka vielä oli poliisillekin tuttu useiden juoppoputkakäyntien perusteella. Syy sille miksi hänet tunnistettiin vasta niinkin myöhään oli yksinkertainen: hänestä ei kukaan ollut koskaan tehnyt virallista katoamisilmoitusta.
Hyvinkin todennäköistä että tässä on kyse samasta asiasta. Poliiseilla eri maissa on kuitenkin tietokannat mistä löytyvistä kadonneista voivat etsiä Oriveden vainajan henkilöllisyyttä. Tiedossa on kuitenkin vainajan sukupuoli, melko tarkka pituus, arvio iästä ja jonkinlainen arvio katoamisajankohdasta. Sieltä voidaan parilla napinpainalluksella karsia pois ne kadonneet jotka eivät sovi, ja sitten verrata jäljelle jääneisiin. Tarvittaessa vaikka DNA-tunnistusta hyväksikäyttäen. Mutta hyvätkin tieto- ja biotekniset menetelmät tunnistukseen ovat käytännössä arvottomia silloin kun vainajasta ei olla ikinä virallista katoamisilmoitusta tehty.
Tähän pitää sen verran kommentoida, että ihan omastakin kirjahyllystä löytyy kyseinen sarjakuvakirja Weirdos from Another Planet, englanniksi, joten sen perusteella en ulkomaalaiseksi leimaisi. Wattersonin koko tuotanto alkukielisenä löytyy hyllystä, niinkuin monelta muultakin tuntemaltani ihmiseltä. Näitä on myyty hurjia määriä ihan Suomessakin. Aika monet nuoremmat ihmiset lukevat mielummin alkukielellä kuin käännöksenä.
Mitä taas tulee tuohon löytöalueeseen niin vanhempieni kesämökki sijaitsee aivan lähistöllä, toisella puolella tietä. Itsekin Tampereen ja Jyväskylän väliä aikanaan muutaman vuoden bussilla ja junalla reissatessa tulee mieleen se, että Oriveden ja Tampereen väli on aikamoista metsää. Tulee helposti tunne, että jos johonkin haluaisi vain kadota, mennä pois, niin tuossa kun jää pois ja lähtee kävelemään kohti metsää niin kuka sieltä koskaan löytäisi... varsinkin, jos on ulkomaalaisperäinen, suomalaiset metsät tuntuvat helposti todella valtavilta, kun on tottunut lähinnä puistoihin. Ulkomaalainen kun ei välttämättä ymmärrä, että siellä metsän kätköissä on paljon kesämökkejä.
Tästä hammashoidosta vielä: kyselin omalta hammaslääkäriltäni,joka on joskus nuorna miesnä hammaslääkäröinyt Suomessa ja hän sanoi, että hammaspaikan koostumuksesta, siis muovipaikan koostumuksesta, voisi jotain sanoa. Jos esim. saksalaiselle hammashoidolle tyypillisiä siltoja ei ole suussa, saattaa olla että niille ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta. Kuulemma oma, Suomessa hoidettu purukalustonikin saattaisi hänen mukaansa olla ihan yhtä hyvin Saksassa rustattu. Eli ei eroa. Paitsi että yksi muovipaikka joka piti uusia, oli hänen mukaansa toisenlaista muovia kuin hänelle on tullut vastaan. Mitä tahansa se tarkoittaakin.
Pakkohan hänen on jollekin tallentua. Vai tuhotaanko näitä filmejä säännöllisin väliajoin tms. Mitenkäs niiden Orituvan kameroiden laita oli, eikös niistä ollut jotain puhetta jossain vaiheessa..?
