markja kirjoitti:Sanotaan nyt näin, että kyse on aivan erilaisesta asiasta ja vakavuudesta kuin jos toinen on vaikkapa vetänyt ihan oikeasti tappavat määrät lääkkeitä ja vaivoin herätelty henkiin kuin siitä, että vähän käsivarttaan joku nirhaa puukolla.
Teiniagnsti menee ohi kun ikää tulee lisää ja murrosiän tunnekuohut laantuvat. Lajina on pikkuisen eri asia se, että ihminen "päättää tappaa itsensä" nirhaamalla käsivartensa nahkaa hiukan koska "ihana poikakaveri jätti munt" verrattuna siihen, että joku ihminen on kuukausia, usein vuosia, hitaasti vajonnut syvään masennukseen ja toivottomuuden tilaan ja vakaasti harkinnut ja yrittää itsemurhaa.
Aivan. Missasit pointin. En lähde asettelemaan noita vertailuasteikolle, vaan korostan sitä, että jos ihminen, oli teini tai ei, ilmaisee hätäänsä, on siihen vastattava. Kun tilanne on arvioitu, voidaan pohtia tarkoituksenmukaisia keinoja tukemiseen. "Se nyt on vaan teiniangstia" -asenteella mennään metsään.
. En minä kyllä epäile hänen sanomisiaan muutenkaan.
