Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Selvinneet tapaukset ja tuntemattomat löydetyt.
jayroot
Remington Steele
Viestit: 234
Liittynyt: Pe Huhti 08, 2016 8:01 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja jayroot »

On kyllä uskomatonta ajatella että kotiäiti tietokoneensa kanssa saa kuukaudessa lähes 50 vuotta vanhan tapauksen selvitettyä kun poliisi ei siihen ole koskaan pystynyt. Internet on ihmeellinen asia. Tuntuu tosiaan ettei poliisilla ole ollut mielenkiintoa kaivella asiaa ikinä tarkemmin. Hyvä että tämä Rita Hood otti asian hoitaakseen niin elossa olevat sukulaiset saivat vielä Cherylin kohtalon selville. Hatunnoston arvoinen suoritus.

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4911
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

fangs kirjoitti:Tapaus "Lori Ruff", 1968-2010
Otetaan noin lyhyt lainaus vain kun itse juttu oli niin pitkä. Rupesin miettimään että miten itse selvittäisin mahdollista syytä katoamiseen ja ensimmäisenä lähtisin oletuksesta että N Hollywood police tarkoittaa luonnollisesti pohjois-Hollywoodin poliisia. Meillä on myös asianajajan nimi (Ben Perkins) sekä raapustus tuosta 402 kuukaudesta. Ihan ensimmäisenä lähtisinkin siis tutkimaan Ben Perkinsin käsittelemiä tapauksia jossa tuomittu on saanut 402 kuukauden tuomion. Kyseessä lienee törkeä ryöstö jossa joku on menettänyt henkensä tai murha/törkeä tappo. Kyseessä on 33,5 vuoden tuomio mikä suomalaisittain kuulostaa pituutensä puolesta siltä että olisi pitänyt lahdata vähintään yksi kesäleirillinen porukkaa, mutta mikä Jenkeissä tuntuu olevan normaalihkon pituinen tuomio ihan jo yhdestäkin hengenotosta. Jos löytyisi osumia, niin seuraavaksi rajaisin niistä ne jotka on ollut tekemisissä pohjoisen Hollywoodin poliisin kanssa joko pidätettynä heti ensialkujaan tai muusta vastaavasta syystä. Voisi hyvinkin löytyä vastauksia.

Tuo identiteettivarkaus on voinut olla tähän samaan liittyvä: On oltu tekemisissä jonkin sellaisen henkilön kanssa jota ei haluta enää tavata koska pelätään vaikkapa oman hengen vuoksi. Tuo pidätetty ja mahdollisesti tuomittu henkilö on voinut olla sellainen. Ehkä ei ole luotettu ihan täysin siihen että pelkkä nimenvaihto riittää ja siksi tuo koko identiteettivarkaus ja muu hässäköinti. Jos tuo on tapahtunut silloin 80-luvulla (periaatteessa on voinut tapahtua jo silloin kun Kimberly on ollut tekemisissä perheensä kanssa) niin se tuomio on alkanut olemaan jo loppupuolella kun itsemurha tapahtui. Joitakin vuosia jäljellä, mutta ei välttämättä jos on päätetty vapauttaa jo aiemmin käytöksen tai muun vastaavan vuoksi. Ja se henkilö joka siellä vankilassa on istunut ei välttämättä puhuisi vaikka tapauksen näkisikin ja tunnistaisi entisen heilansa/kohteensa/vastaavan. Kimberly on siis voinut paeta kotoaan jonkin väärän valinnan, mutta myös perheensä suojelemisen vuoksi. Ehkä nuo traumat jotka on sitten tulleet pintaan eroamisen ja itsemurhan aikoihin on kyteneet jo sieltä asti ja tiedostettuaan niiden mahdollisen aiheuttajan vapautumisen lähestyvän, on tunnepuolella kuohunut yli. Lapseen koskemisen kieltäminenhän voisi viitata vaikka seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamiin traumoihin?

Niin ja jayroot, kiitos mielenkiintoisen tapauksen esille tuomisesta. Hienolla tapaa on yksi Jane Doe saanut kasvot vaikkakin aika paljon liian myöhään. Se ettei aikanaan ole kyetty tunnistamaan on voinut olla kiinni monestakin asiasta: Resurssipulasta, tuosta "taas yksi nisti lisää"-ajattelusta ja siitä, että käytettävät tietokannat eivät ole olleet niin helppokäyttöisiä (ja avoimia) kuin nykyään. 50 vuotta on pitkä aika olla nimettömänä, mutta myös samalla niin pitkä aika että tapaus jää herkästi kaappiin pölyyntymään ja unohtuu sinne henkilöstön vaihtuessa.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.


Paa
Jane Marple
Viestit: 1009
Liittynyt: Ti Huhti 09, 2013 8:19 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Paa »

Mitähän "Lori Ruffin" 11-sivuisessa itsemurhakirjeessä miehelleen lukee? Oliko sekin vain häiriintyneen ihmisen sepustusta, niin kuin lapselleen jättämän kirjeen väitetään olevan? Jos nainen olisi "vain" kärsinyt mt-ongelmista, eikö kukaan huomannut mitään, esim. terapeutti, jolla pariskunta kävi? En jaksa uskoa pelkkään sairaaseen, vainoharhaiseen ihmiseen, vaan jotain Lorille lienee käynyt/ on tehnyt jotain.

Lisään vielä. En luottaisi siihenkään, että Lorin äidin mukaan perheessä ei ollut mitään ongelmia. Tuskinpa sanoisi, vaikka olisikin ollut. Lisäksi Lorin äiti meni uusiin naimisiin, ehkä Lorilla oli ongelmia uuden isäpuolen kanssa? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun äidit ummistavat silmänsä uuden miehensä suhtautumisesta/teoistaan omiin tyttäriinsä.
Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä. (Snl.27:19)

Avatar
Irene Huss
Nikke Knakkertton
Viestit: 182
Liittynyt: To Maalis 06, 2014 1:37 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Irene Huss »

Lyle Stevik on myös identifioitu äskettäin. Omaiset eivät halunneet julkaista hänen oikeaa
nimeään. Hänellä on täällä oma ketju, joten ei tähän sen enempää.
Muista lapseni aina yksi asia; opi tunnistamaan susi lampaiden vaatteissa.
Se "herttainen" evakkomummeli olikin ammattivaras.

Avatar
ReservoirDog
Susikoski
Viestit: 31
Liittynyt: Ti Helmi 15, 2011 4:02 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja ReservoirDog »

Kuva Kuva

Michelle Angela Carvey

Michelle oli 14-vuotias kun hän karkasi kotoaan Connecticutin New Londonista kesäkuun 1. päivänä vuonna 1982. Michelle oli aiemminkin karkaillut kotoaan ja oletettiin, että hän pyrkisi ehkä liftaamalla synnyinosavaltioonsa New Jerseyyn. Hänen kohtalonsa pysyi tuntemattomana vuosikymmeniä, mutta pidettiin mahdollisena, että hän olisi elossa ja aloittanut uuden elämän toisaalla.

Kuukausi Michellen katoamisen jälkeen, 1. heinäkuuta 1982, löytyi Texasin Baytownista nuoren naisen ruumis. Nainen oli noin 160-senttinen, valkoihoinen, punahiuksinen, sinisilmäinen ja suunnilleen 15-20-vuotias. Hänet oli kuristettu ja hänelle oli mahdollisesti tehty seksuaalista väkivaltaa. Ruumis oli jätetty pellolle mahdollisesti vain pari tuntia ennen löytymistään. Ruumiilla oli muutamia erityistuntomerkkejä kuten sisäänpäin kääntynyt vasen nänni ja arpi toisessa jalassa, mutta henkilöllisyyttä ei pystytty selvittämään.

Ruumis haudattiin Texasiin, mutta hauta avattiin vuonna 2011 DNA-näytteen ottamista varten. Sitten rikosharrastaja Polly Penwell tutustui tapaukseen Websleuths-verkkosivustolla. Hän vinkkasi viranomaisille, että tämä Texasissa listattu tunnistamaton vainaja sopisi Michelle Carveyn tuntomerkkeihin. Tammikuussa 2014 vainajan DNA:ta verrattiin Michellen veljen DNA:han. Michellen kohtalo selvisi siis lopulta 31 vuoden jälkeen amatööriharrastajan ansiosta. Maaliskuun 1. päivänä vuonna 2014 Michellen perhe hautasi hänet Connecticutin Montvilleen.

(Lähteenä Wikipedia)

Kuva

Janice Marie Young

Kesäkuun 9. päivän varhaisina tunteina vuonna 1973 nähtiin teini-ikäinen tyttö riitelemässä miehen kanssa tienristeyksessä Floridan St. Petersburgissa. Kesken riidan mies tyrkkäsi tytön auton alle. Tyttö kuoli heti.

Hänen arveltiin olevan 14-16-vuotias. Hänellä oli olkapäille ulottuvat, hieman lainehtivat, punaruskeat hiukset ja silmiä kuvailtiin “uniikin sinisävyisiksi”. Kynnet olivat lyhyeksi pureksitut. Tytöllä oli myös kolme syntymämerkkiä selässään ja pisamia olkapäissä. Toisessa korvassa oli kaksi korvarengasta, toisen korvan lävistykset olivat parantuneet umpeen. Hänellä oli sormus, josta puuttui kivi ja kuolinhetkellä yllään monivärinen mekko. Tytöllä oli hallussaan lyijykynällä kirjoitettu kirje, joka oli osoitettu “Glorialle”. Pätkä kirjeestä kuului näin: “Glorialle, … soita Markille ja kerro terveisiä ja että suunnittelin meneväni tapaamaan Markia Virginiaan… Allekirjoittanut, Marie” ("To Gloria, ...call Mark and say hello and also that I was planning on going to see Mark in Virginia... Signed, Marie") Käsialan sanottiin olleen huonoa eikä kirjekuoressa ollut osoitetta.

Tuolloin 24-vuotias Lawrence Edward Dorn tunnistettiin mieheksi, jonka kanssa tyttö oli riidellyt. Hänet pidätettiin murhasta epäiltynä, mutta vapautettiin, sillä poliisit eivät voineet todistaa että Dorn olisi tarkoituksella tyrkännyt tytön auton alle. Ilmeisesti Lawrencekaan ei kuitenkaan tiennyt uhrinsa oikeaa nimeä, sillä Janice oli käyttänyt esimerkiksi etunimiä Cindy ja Maria ja sukunimeä Bromke. Janice oli myös jutellut poliisien kanssa vain muutamia tunteja ennen kuolemaansa, mutta antanut heille väärän nimen, Marie Brock. Kun poliisit eivät löytäneet tytön perhettä, he tajusivat nimen olleen väärä.

Ruumis haudattiin Floridan St. Petersburgiin. Vuonna 2010 se kaivettiin esiin DNA-näytteen ottamista varten. Janicen nuorempi veli Timothy oli etsinyt sisartaan vuosikymmeniä, mutta käyttänyt aina Janicen adoptiossa saamaa sukunimeä Young. Kun hän sitten keksi hakea Janicen syntymäsukunimellä Brock, hän löysi poliisin havainnepiirroksen uhrista, joka muistutti Timothyn mielestä kovasti Janicea. Hän kertoi tästä poliiseille tammikuussa 2015 ja toukokuun 20. päivänä vuonna 2015 ruumis tunnistettiin Janice Marie Youngiksi.

Janice ja Timothy olivat biologiset sisarukset jotka oli otettu huostaan ja myöhemmin adoptoitu. Adoption yhteydessä lasten sukunimi muuttui Brockista Youngiksi. Janice karkasi kotoaan Virginiasta sen jälkeen kun hänen adoptioveljensä oli raiskannut hänet. Timothy todisti tapahtuneen. Janice pakkasi tyynyliinan sisään pienen omaisuutensa, kertoi veljelleen lähtevänsä eikä koskaan palannut. Hänen jäännöksensä kuljetettiin lopulta Timothylle, joka järjesti sisarelleen polttohautauksen.

(Lähteenä Wikipedia)

Kuva

Carol Ann Cole eli Bossier Doe

Carol ja hänen sisarensa Linda Phelps asuivat Kalamazoossa Michiganissa. Heidän vanhempansa olivat eronneet ja heidän pääasiallinen huoltajansa oli heidän isoäitinsä. Vuonna 1979 15-vuotias Carol päätti lähteä äitinsä Suen kanssa San Antonioon Texasiin. Hän piti kuitenkin puhelimitse yhteyttä sisareensa. Vuoden 1980 toukokuusta lokakuuhun Carol asui Texasissa päihdeongelmaisille tytöille ja naisille tarkoitetussa asuntolassa.

Carol piti perheeseensä yhteyttä puhelinsoitoilla ja kirjeillä, jotka kuitenkin loppuivat joulukuun lopulla 1980. Lähdettyään asuntolasta Carol oli asunut erään perheen luona Shreveportissa Louisianassa. Hänen isoäitinsä soitti kyseiselle perheelle, jossa kerrottiin, että Carol oli lähtenyt eräänä iltana juhlimaan muttei koskaan palannut. Perhe jatkoi Carolin etsintää. Joidenkin lähteiden mukaan Carol saattoi asua jonkin aikaa uskonnollisessa tyttökoulussa (New Bethany School for Girls) joka sijaitsi Louisianassa. Carolin sisko huomasi hänen katoamisensa aikoihin otetun valokuvan koulusta, jossa ryhmä tyttöjä istui kirkonpenkillä. Yksi tytöistä muistutti kovasti Carolia.

28. päivänä tammikuuta vuonna 1981 löydettiin Bossierin kunnasta Louisianasta noin 15-20-vuotiaan tytön ruumis, joka nimettiin “Bossier Doeksi”. Ruumiilla oli yllään muun muassa kengät, joissa oli nimet “Michael Brisco”, “David”, “Resha” ja “D. Davies”. Hänellä oli myös nahkainen vyö ja vyönsolki, jossa oli buffalo ja teksti “Buffalo Nickel”. Kengissä olleet nimet tutkittiin, mutta se ei johtanut mihinkään. Ruumiin lähistöltä löytyi myös puukko, jonka arvellaan olleen murha-ase, sillä ruumista oli puukotettu yhdeksän kertaa. Suurin osa paikalta kerätyistä todisteista tuhoutui myöhemmin tulipalossa vuonna 2005.
Bossier Doen kengät
Bossier Doen kengät
bossier-doe-shoes.jpg (46.75 KiB) Katsottu 8902 kertaa
Ruumiin arveltiin olleen löytöpaikalla seitsemisen viikkoa. Se oli maatunut käytännössä tunnistamattomaksi, mutta hiukset todettiin vaaleiksi, suoriksi ja olkapituisiksi. Todettiin myös, että hänellä oli luultavasti eläessään ollut hammasraudat, jotka oli poistettu epäammattimaisesti. Myöhemmin tuli ilmi, että Carol oli itse poistanut omat hammasrautansa ennen katoamistaan. Tutkijoilla oli kuitenkin suuria vaikeuksia tunnistaa ruumista, sillä löytöpaikalta löytyi hyvin vähän vihjeitä eikä teolle ollut silminnäkijää. Ruumiista tehtiin ensin savimallihavainnollistus ja myöhemmin digitaalinen havainnekuva. Myöhemmin otettiin talteen myös DNA.

Carolin sisar Jeanie Phelps teki lopulta Carolista katoamisilmoituksen ja epäili tapauksessa henkirikosta. Yhdessä Carolin lapsuudenystävän kanssa he pitivät tapausta esillä muun muassa Facebookissa ja Craigslist-sivustolla. 6. helmikuuta 2015 Bossierin kunnan sheriffintoimisto julkaisi Facebook-sivun “Bossier Doen” tunnistamiseksi. Sivu sai yli tuhat seuraajaa alle viikossa, mutta jo samana päivänä hätäkeskustyöntekijä Linda Erickson huomasi yhtäläisyyttä Bossier Doen ja Craigslist-sivustolla näkemänsä Carolin kuvan kanssa. Helmikuun 13. päivänä sheriffintoimistosta otettiin yhteyttä Ericksoniin.

DNA-testien valmistuttua ilmoitettiin, että Bossier Doe oli Carol Cole. Koska Colen perheellä oli vaikeuksia kustantaa Carolin kuljetus- ja hautauskustannukset, he saivat apua joukkorahoituskampanjasta, jolla kustannettiin myös Carolille uusi hautakivi. Carol haudattiin Michiganiin Maple Groven hautausmaalle 18.6.2015.

Kun Carol nyt on tunnistettu, tutkimus keskittyy hänen murhaajansa löytämiseen. Frances Aucoin, jonka isä John Chesson löysi Colen ruumiin, kertoi epäilevänsä isäänsä murhaajaksi. Poliisi on vahvistanut, että Chesson on tapauksessa yksi mielenkiinnon kohde, etenkin kun hänet on aiemmin tuomittu henkikoksesta. Hän ei ole kuitenkaan pääepäilty. Aucoin arvelee, että hänen isänsä päätti lähteä metsästämään ja “löytää” ruumiin saadakseen itsensä näyttämään viattomalta. Lisäksi hän on kuvannut isäänsä väkivaltaiseksi ja arvelee, että Carol joutui hänen uhrikseen liftatessaan kyytiä. Aucoinin veli, joka oli isänsä kanssa tämän löytäessä Carolin ruumiin, teki itsemurhan vuonna 2008. Chesson istuu parhaillaan elinkautista asumuserossa olleen vaimonsa entisen anopin murhasta, joka tapahtui vuonna 1997.

(Lähteenä Wikipedia sekä kenkien kuva täältä)

Avatar
ReservoirDog
Susikoski
Viestit: 31
Liittynyt: Ti Helmi 15, 2011 4:02 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja ReservoirDog »

Aikaisemmassa postauksessa mainituista kolmesta ruumiista kaksi tunnistettiin vuonna 2015. Sattumaa tai ei, mutta niin on myös näiden kolmen vainajan kohdalla. Liekö ollut jonkinlainen kampanja tuolloin saada nämä pitkään tunnistamattomana lojuneet vainajat tunnistettua?

Kuva
Brenda Marie Gerow eli Pima County Jane Doe
Brenda Gerow katosi heinäkuussa 1980 lähdettyään tuolloisen poikaystävänsä John "Jack" Kalhauserin matkaan. Hän piti yhteyttä perheeseensä ja oli jopa kerran maininnut tulevansa takaisin kotiin, mitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Poliisi ei ottanut vastaan perheen tekemää katoamisilmoitusta, sillä heidän mukaansa aikuisella Brendalla oli oikeus halutessaan kadota.

8. huhtikuuta 1981 Arizonasta löytyi tunnistamattoman naisen ruumis. Ruumiin löysivät aavikolla ajaneet metsästäjät, jotka näkivät ensin puun oksasta roikkuvan takin ja sitten maassa makaavan ruumiin. Kuollut oli nuori, iältään 18-22-vuotias, valkoihoinen nainen. Hänet oli kuristettu 1-2 päivää ennen löytymistään. Ruumiissa oli pahoinpitelyn ja seksuaalisen väkivallan merkkejä. Kasvonpiirteitä tai silmien väriä ei voitu tunnistaa. Hiukset olivat vaaleat tai vaaleanruskeat. Ruumiin yläetuhampaassa oli silmiinpistävä valkoinen läikkä. Nainen oli pienikokoinen, alle 160 senttiä pitkä ja alle 50-kiloinen. Päällään hänellä oli denim-farkut, ruskeat kengät ja pusero jossa oli kukkaiskuosi. Ruumiilta saatiin sormenjäljet ja hammastiedot. Vuosia myöhemmin otettiin myös DNA-näyte. Vuonna 2006 vaatteista saatiin eristettyä myös toisen henkilön DNA:ta. Tutkijoiden mukaan ruumiissa olleet raapimajäljet viittasivat siihen, että hän oli joko kävellyt tai juossut metsäisen alueen läpi. Ruumiista tehtiin karkea havainnepiirros sen löytymisen aikoihin. Se julkaistiin televisiossa ja sanomalehdissä, mutta kukaan ei ilmoittanut tunnistavansa naista. Kun ruumis kaivettiin ylös vuonna 2012 otettiin sen kallosta CT-kuvaus jonka pohjalta kyettiin luomaan digitaalinen havainnekuva kasvoista.

Vuonna 1995 Brendan entistä poikaystävää John Kalhauseria vastaan oltiin nostamassa syytettä päällekarkauksesta. Hänen hallustaan löytyi valokuva, jossa nuori vaaleahiuksinen nainen piteli kukkapuskaa. Kalhauser ei suostunut kertomaan, kuka nainen oli. Vuoden 2014 lopulla poliisi tiedotti, että kuvassa todennäköisesti oli Pima County Jane Doe ja julkaisi kuvan. Kuvan arveltiin olleen otettu vuosina 1979-1981 USA:n itäosissa, kenties Massachusettsissa. Jouluaatonaattona 2014 Brendan veli Bill sai poliiseilta tiedon, että kuvan nainen saattoi olla hänen sisarensa. 28. syyskuuta 2015 Pima County Jane Doe tunnistettiin DNA-testien avulla virallisesti Brenda Gerow'ksi ja ruumis palautettiin perheelle. Brenda polttohaudattiin.

Vuonna 1995 Kalhauseria epäiltiin myös vaimonsa Diane Van Reethin murhasta. Vaikka Van Reethin ruumista ei koskaan löydetty, hänet tuomittiin vuonna 1999. Kalhauser on epäiltynä myös Brendan murhasta.

Lähde: Wikipedia

Kuva
David Arthur Stack
Viimeisen kerran David Stack nähtiin kesäkuun 1. päivänä vuonna 1976 asunnossaan Coloradossa josta hän päätti liftata Kaliforniaan, todennäköisesti tapaamaan sukulaisiaan. Tämän jälkeen kukaan ei nähnyt häntä eikä hän saapunut oletettuun määränpäähänsä Kaliforniassa.

10 päivää Davidin katoamisen jälkeen löytyi Utahista maankaatopaikalta nuoren miehen ruumis, jonka iäksi arvioitiin 17-22 vuotta. Ruumiilla oli tummanruskea, lainehtiva ja olkapäille ulottuva tukka, ruskeat silmät ja kevyt parta ja viikset. Hänellä oli harmaa paita, polvista paikatut farkut ja musta vyö. Kenkiä ei ollut, mutta uhrin oikeassa jalassa oli epämuodostumia jotka saattoivat viitata liian pienten kenkien käyttöön. Kuolinsyyksi todettiin kaksi ampumavammaa päässä. Ruumis haudattiin nimettömään hautaan Tooele Cityn hautausmaalle. Kun tapaus otettiin uudelleen tutkintaan vuonna 2014 ruumiin kasvoista tehtiin mallinnos aikoinaan ruumishuoneella otettujen kuvien pohjalta.

Toukokuussa 2015 viranomaiset tiedottivat selvittäneensä David Stackin katoamistapauksen. Stackin hammaskarttojen huomattiin olevan hyvin samanlaiset kuin Tooele Cityn tuntemattoman vainajan. Vainaja kaivettiin ylös ja henkilöllisyys vahvistui DNA-testeillä saman vuoden elokuussa. Poliisin mukaan tunnistamisessa kesti näin pitkään, koska tiedonkulku eri osavaltioiden välillä takkuili eikä ollut niin kehittynyttä kuin nykyään. Toiseksi syyksi mainittiin, ettei ruumiilla ollut löydettäessä mitään henkilöllisyyspapereita. David Stackin kuolemaa tutkitaan murhana.

Lähde: Wikipedia

Kuva
Alexander Fallon eli "Michael" tai "ruumis 115"

Tämä tapaus on enemmänkin surullinen, mutta tulkoon nyt mainituksi. Pitkän ajan päästä tunnistettu tämäkin.

18. marraskuuta 1987 suunnilleen puoli kahdeksan aikaan illalla Lontoon King's Cross St Pancrasin metroasemalla syttyi tulipalo. Palo alkoi puiseen hissiin tiputetusta palavasta tulitikusta ja varttia myöhemmin, kello 19:45, se roihahti rajusti syösten tulta, paksua savua ja erittäin kuumaa ilmaa. Kaiken kaikkiaan tuli tappoi 31 ihmistä ja ainakin 100 ihmistä loukkaantui, heistä 19 vakavasti. Tulta oli sammuttamassa yli 150 palomiestä ja neljätoista ambulanssia kärräsi uhreja jatkuvasti alueen sairaaloihin. Tuli sammui hieman ennen kello kahta yöllä.

Palossa kuollut mies, joka sai ruumishuoneella tunnistelapun "ruumis 115", pysyi tunnistamattomana 16 vuotta. Nimi "Michael" tuli siitä, että poliisi sekoitti hänet ensin toiseen, Michael-nimiseen, mieheen. Hän oli palanut tunnistamattomaksi, mutta kallon paloista pystyttiin luomaan jonkinlainen malli miehen kasvoista. Kukaan ei kuitenkaan ilmoittanut tunnistavansa miestä, vaikka etsintöihin tuli mukaan jopa Interpol ja tutkimuksia tehtiin Kiinassa, Japanissa ja Australiassa asti. Ruumis haudattiin samaan hautaan toisen palossa kuolleen miehen kanssa.

Vasta vuonna 2002 Alexander Fallonin tytär Mary Leishman alkoi serkkunsa innoittamana tutkia isänsä kohtaloa. Hän löysi monia yhtäläisyyksiä tämän tuntemattoman vainajan ja isänsä välillä, muun muassa sen että heidän kalloaan oli operoitu heidän elinaikanaan. Tammikuussa 2004 ruumis tunnistettiin Alexander Falloniksi.

Kukaan ei tiedä mitä Alexander teki tuona iltana King's Crossin asemalla. Hänen läsnäolonsa siellä ei ole kuitenkaan yllättävää, sillä Alexander oli asunnoton. Alunperin Skotlannista kotoisin olleen miehen elämä oli lähtenyt luisumaan alamäkeen hänen vaimonsa kuoltua syöpään vuonna 1974. Hän vietti enemmän ja enemmän aikaa Lontoossa, liikkuen hostellista ja yömajasta toiseen kunnes kuoli metroaseman tulipalossa 73-vuotiaana.

Lähteet: Wikipedia ja BBC News

Avatar
Hovimestari
Martin Beck
Viestit: 754
Liittynyt: To Syys 03, 2009 10:51 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Hovimestari »

ReservoirDog kirjoitti:18. marraskuuta 1987 suunnilleen puoli kahdeksan aikaan illalla Lontoon King's Cross St Pancrasin metroasemalla syttyi tulipalo. Palo alkoi puiseen hissiin tiputetusta palavasta tulitikusta ja varttia myöhemmin, kello 19:45, se roihahti rajusti syösten tulta, paksua savua ja erittäin kuumaa ilmaa. Kaiken kaikkiaan tuli tappoi 31 ihmistä ja ainakin 100 ihmistä loukkaantui, heistä 19 vakavasti. Tulta oli sammuttamassa yli 150 palomiestä ja neljätoista ambulanssia kärräsi uhreja jatkuvasti alueen sairaaloihin. Tuli sammui hieman ennen kello kahta yöllä.
Tähän hieman tarkennusta, kun tuo King's Crossin räjähdysmäinen tulipalo on aina ollut kiinnostava aihe. Kyseessähän ei ollut hissi, vaan puiset liukuportaat. Eli siis ne ritilä-askelmat joiden päällä ihmiset seisovat ja jotka ovat normaalisti metallia, olivatkin puuta, samoin kuin osa muistakin rakenteista. Tämmöiset olivat hyvinkin tyypillisiä Lontoon metrossa vielä joitakin vuosia sitten, lieneekö sen jälkeen vaihdettu jo kaikki metallisiin?

Tupakointi oli kielletty metrossa jo kolme vuotta aiemmin, mutta monilla tupakoitsijoilla oli edelleenkin tapana hieman "varastaa" tästä ja ollessaan poistumassa asemalta, pistää tupakaksi jo liukuportaissa tai asemahallissa. Jonkun tällaisen tupakkamiehen tai -naisen varomattomasti pois heittämästä tulitikusta lienee palo saanut alkunsa. Tutkinnassa löytyi jälkiä useista vastaavista pienistä palonaluista, jotka olivat kuitenkin sammuneet itsestään. Tutkinnassa löydettiin myöskin entuudestaan täysin tuntematon tulipalojen fysiikkaan liittyvä ilmiö, johon vaikutti suuresti liukuportaiden rakenne ja ennenkaikkea niiden muodostama kulma, joka oli sattumalta tälle ilmiölle optimaalinen. Palo pääsi kytemään itse portaissa ja niiden alle kertyneessä liassa ja konerasvassa melko pienen ja viattoman näköisenä, keräten savukaasuja portaiden korotettujen metallilaitojen väliin, mutta saavutettuaan sopivan lämpötilan ja muuten otolliset olosuhteet liukuportaat muuttuivatkin valtavaksi liekinheittimeksi, joka ampui silmänräpäyksessä jättimäisen liekki- ja savupatsaan portaiden yläpäässä sijainneeseen asemahalliin.
You can choose a ready guide in some celestial voice. If you choose not to decide, you still have made a choice! You can choose from phantom fears and kindness that can kill. I will choose a path that's clear; I will choose freewill. -Rush

Still love
Roger Murtaugh
Viestit: 881
Liittynyt: Su Syys 02, 2018 12:00 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Still love »

Tammy Alexanderin (s.1) seurassa liikkuneen miehen luonnoskuvassa on hämmästyttävän paljon samaa näköä kuin tässä miehessä:
https://goo.gl/images/RvjaXz

Rickhard Gaikowski on/oli yksi Zodiac Killer epäillyistä.

Sorun
Harjunpää
Viestit: 312
Liittynyt: Ma Touko 03, 2021 10:26 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Sorun »

Nostan tätä mielenkiintoista juttua kun on nyt Ilpo Härmäläinenkin IN ja on kiinnostavia vanhoja juttuja vielä auki.
Onkohan tällaisista doe-kasvoluonnoksista Suomessa jotakin sivua? Voihan olla, että ei-kadonneiden kohtaloita Suomessakin selviäisi.
Nyt on näitä sukututkimus-DNA - hankkeitakin. Onkohan poliisilla pääsy niiden tuloksiin?

Avatar
viinitty
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1345
Liittynyt: Ti Joulu 15, 2020 5:02 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja viinitty »

Sorun kirjoitti:
Su Touko 08, 2022 8:52 am
Nostan tätä mielenkiintoista juttua kun on nyt Ilpo Härmäläinenkin IN ja on kiinnostavia vanhoja juttuja vielä auki.
Onkohan tällaisista doe-kasvoluonnoksista Suomessa jotakin sivua? Voihan olla, että ei-kadonneiden kohtaloita Suomessakin selviäisi.
Nyt on näitä sukututkimus-DNA - hankkeitakin. Onkohan poliisilla pääsy niiden tuloksiin?
En usko poliisilla olevan pääsyä näihin, jos ei ole pääsyä sormenjälkirekisteriinkään niin, että voisi summanmutikassa etsiä vastaavuutta.

Suomesta löydetyistä tunnistamattomista ruumiista ei ole luonnoksia ainakaan itselläni tullut missään vastaan. Jossain yksittäisissä tapauksissa poliisi on julkaissut kuvia vaatteista(esim. se yksi asunnoton ulkomaalaisnainen), mutta muuten pidetään kyllä todella tiukkaan tiedot lähellä. Olen tätä samaa joskus itse kysynyt, että josko kadonneista/tunnistamattomista kropista voisi olla edes poliisin sivuilla joku otsake ja joku kesähessu sitä vaikka ylläpitäisi. Iso homma siinä on sellainen koota, mutta ylläpito ei olisikaan sitten läheskään yhtä iso homma.

Veikkaan, että kaikissa näissä tulee yksityisyydensuoja vastaan.
Mitkä hiton salaliittoteoriat?!

Vastaa Viestiin