Eivät ole lähteneet 10-15 kilometrin taipaleelle, vaan tuon aiemman uutisen mukaan 8 kilometriä oli matkaa. Puolesta päivästä on auringonlaskuun miltei kahdeksan tuntia, joten pimeä ei ole ehtinyt mitenkään tulla ennen kuin on toivoakaan perillepääsystä. Mutta silloin oletetaan, että ovat menneet suorinta tietä! Suorinta tietä äärimmäisen hidaskin kulkija etenee sellaisella nopeudella, että on varmasti perillä ennen hämärää. Eksynyt taas voi harhailla miten pitkästi tahansamorbidelli kirjoitti:Jos ovat lauantaina puolenpäivän aikaan lähteneet havaintopaikalta 10-15 km taipaleelle Kemihaaraan, on kyllä pimee tai vähintäänkin häiritsevä hämärä ehtinyt tulla ennenkuin on ollut toivoakaan perillepääsystä. Se pimeä yllättää helposti hieman kokeneemmankin retkeilijän syksyllä kun päivät lyhenee nopeesti. Ja ei ne reitit tuolla seudulla ole niin hyvin merkittyjä että niillä automaattisesti pysyisi edes päivänvalossa. Poronpolkuja risteilee ja ellei ole tarkkana reittimerkintöjen kanssa, lähtee helposti vikasuuntaan, ja kun suuntavaiston varassa alkaa etsiä takaisin reitille on ympyrä valmis.
Tuo polku on muistini mukaan merkitsemätön, tai "merkitsemätön", sillä jonkinlaisia merkkejä poluilla monestikin on, mutta virallisia merkkejä ei ollut, kun siellä vierailin joitain vuosia sitten. Polku on kylläkin niin selvä, että sillä pitäisi pysyä ja kosteissa paikoissa on pitkospuut (ihan kartankin mukaan eli kohtalaisen näkyvät). Siitä huolimatta voi tietenkin sekoittaa porojen polkuihin, jos ei ole tarkkana.
Kuten aiemmin sanoin, tuo on hieman epätodennäköinen eksymispaikka vähänkään tottuneemmalle, mutta toisaalta tiedän kokemattomien ilman karttaa ja kompassia liikkuvien henkilöiden kulkeneen ympyrää huomattavasti pienemmälläkin alueella kuin tuo poroaitojen ja joenuomien rajaama alue. Ja kun nyt vaikuttaa, että nämä henkilöt eivät ole kovinkaan kokeneita maastossa liikkujia, ovat hyvinkin voineet hädissään ylitellä vaikka mitä vesiä ja kulkea mihin tahansa suuntaan. Aikaa on kulunut niin paljon, että en löisi vetoa elävänä löytymisen puolesta.
Soita noilla seuduilla on paljon. Olen itse kulkenut Savukosken alueella monestikin hilloja poimimassa ja jänkää on joka suunnassa ja paljon. Suohon uppoaminen ei ole kovin helppo homma, vaikka sillä lapsia monesti pelotellaankin. Se vaatii oikeastaan kävelemistä suoraan niin vetiseen paikkaan, että järki käskee pysymään pois. Mutta koska henkilöt ovat todennäköisesti eksyksissä, paniikissa voi tehdä miltei mitä tahansa ja yrittää vaikka sen aivan liian märän suon ylitse. Karhuja alueella liikkuu paljon, mutta ovat kyllä niin arkoja, että karhun hyökkäyksen kohteeksi joutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Ne eivät ole tottuneet ihmisiin ja kuulevat ihmisen hyvin kaukaa ja väistävät. Tuolla niitä ei edes ruokita kuvaushaaskoilla tms. Itse veikkaan edelleen eksymistä tai onnettomuutta tai näiden yhdistelmää.