Yleistä pohdiskelua aikani kuluksi.
Mä oon huomannut aika kauan tän jutun parissa aikaani viettäneenä, että lähes kaikilla tän suhteen kiertää mielipide samaa rataa. Ensin vaikuttaa oudolta, mutta sitten pienen tutustumisen jälkeen eksyminen ja onnettomuus tuntuu selvältä. Sitten kun syvemmälle paneutuu, niin lähes kaikilla muuttuu mielipide ja yksi toisensa perään alkaakin uskoa murhavaihtoehtoon. Aika monella foorumilla ihmisten muuttuvia kantoja seuranneena, on toi kiertokulku tullut huvin tutuksi.lähestulkoon ainoan poikkeuksen tekee tän foorumin Foxi. Enkä tarkoita dissata, hyvää tutkimusta oot tehnyt, ja saatat olla jopa oikeassakin, mutta silti vähän ihmettelen, koska noin syvälle asiaan paneutuneista oot harvinainen poikkeus uskoaessasi vahvasti edelleen eksymiseen ja luomupoistumiseen. Itselleni kävi ihan samoin kuin valtaosalle. Alun jälkeen onnettomuus oli ihan päivän selvä pläkki ja kaikki muu oli ihan huuhaata. No nyt aika tarkkaan asioita tutkineena, ei se onnettomuus ole enää oikeastaan edes vaihtoehto. Pari outoa yhteensattumaa voi keissiin kuin keissiin mahtua, mutta tässä on niitä omituisia yhteensattumia niin kymmenittäin, ettei mitään rajaa.
Jos nyt oon oikein ymmärtänyt, niin tää uutuuskirja ottaa kyllä myös sen onnettomuusteorian lähtökohdakseen. Onhan se tietysti se helpoin tapa saada tällainen skandaalikirja myytyä, ei tarvitse syytellä ketään eikä osoitella mihinkään suuntaan. Eikä siis tartte miettiä sanavalintojaan kunnianloukkauksien ja oikeusjuttujenkaan pelossa. Toi valokuvamuokkaustenkin ohittaminen ja perättömäksi todistelu ihmetyttää aikalailla. Tietysti kun tarpeeksi monelta asiantuntijalta mielipidettä kysyy, niin aina löytyy se todistaja, jonka lausunto miellyttää ja sopii agendaan. Mutta kyllähän noita kuvia on jo vuosia tutkineet aika monet alan osaajat, ja on niissä selittämättömyyksiä niin paljon, että niitä miettiessä järki jättää. Hyvä jos kirjaa varten on löydetty tutkija, jonka mielestä niitä outouksia ei ole, mutta vähän sellanen ilmastonmuutos vs. tiedevastaiset –asetelma se tässäkin on. Eli jos 98 prosenttia tutkijoista on samaa mieltä, niin jos ei halua itse siihen uskoa, niin aina voi siteerata niitä 2 prosenttia ja sen perusteella yleistää hakien tukea omalle mielipiteelleen.
terssi kirjoitti: ↑To Elo 12, 2021 11:26 am
Toinen tytöistä kirjoitti päiväkirjaansa:
I had no problems for two weeks and suddenly I went completely crazy. The transition from two weeks of lively holiday to stepping into the life of a real Panamanian family is just too much for me. I cannot make myself understood and this is real life, not a vacation anymore. I was way too naive to think that I could handle this. Because this is exactly the type of situation that I just can't handle. Not even now that I'm 22 and living on my own. I'm in way over my head. I want mom and dad to hold me tight and tell me that everything will be alright. But I can't let them know how I feel now, because I don't want them to worry. It is precisely because I am 22 that I think I have to solve this myself. Still, I now feel like a small child of 2 yelling for her mother who is 2 meters away. I didn't really want this, but I went anyway. I thought I should be able to do this, the final test before I can be really happy with myself. So far I have failed badly. Shit."
Tuon jälkeen tytöille tuli iso takaisku, kun sovittu työ ei päässytkään alkamaan.
Mietin vain, että jos mentaalipuoli petti siellä retkeillessä ja kaksikon välille tulikin riitaa vaikka navigoinnista, joka johti tappeluun ja toisen toimintakyvyttömyyteen (tyyliin lyönti kivellä päähän). Ja toinen ei tämän jälkeen edes halunnut tulla löydetyksi.
Muistaakseni toi linaamasi sitaatti on Lisannen viimeisiä päiväkirjamerkintöjä ja jos mä nyt oon oikein päivistä kartalla, se takaisku on tuossa vaiheessa jo tapahtunut, ja se osittain on juuri se tekijä sille, että nyt ei enää ollakaan kivalla lomalla vaan eletään normaalia panamalaisen perheen arkea ilman varmaa ja turvallista tietoa tulevasta.
Toi tyttöjen keskinäinen riita ja sen seurauksena äksidentti on teoriana tullut esille tässä ketjussa parikin kertaa. Itselleni se tuli ekana esille kun oma pikkupoikani 10-v. ehdotti, että onko sitä mietitty, että jos toinen niistä tytöistä tappoikin toisen.
Noh, periaatteessa mahdollista tietty kun ei muutakaan tiedetä, mutta aika epätodennäköistä. Mitään kivellä päähän juttua en usko, mutta joku riita vaikkapa kameran käytöstä on voinutkin johtaa johonkin. Keskustelu on käyty tyyliin...: Lopeta ny jo vittu toi kuvaamine. Enhän lopeta, mä otan ny pari kuvaa. Vitun vittu me ollaan eksytty ja sä suatana vaan kuvaat, ny lopeta se sen räpsyttämine!! Mee ny tohon kivelle seisomaa, tästä tulee hyvä kuva. Nyt sitte lähtee se kamera vittuhun! En anna!. Tänne se perkele! EN! Nysse vekotin lähtee!!! Ja sitten on riidelty kamerasta ja pienen tönäyksen seurauksena toinen menettää kameransa, tasapainonsa ja henkensä lipsahdettuaan 25 metriä rinnettä alaspäin. Sen jälkeen sitten voikin olla tapahtunut vaikka mitä, mikä on johtanut siihen, että kumpikaan ei sieltä metsästä palaa.
Kumpikaan tytöistä ei ollut kuumakalle, joten se kivellä ohimoon ei ole likely, mutta joku väsykiukun aiheuttama äkkiriita ja sen seuraama vahinko kuolemantuottamus vois ollakin.
Huomion arvoista se, että tytöthän eivät olleet mitään parhaita kaveruksia – vaikka monesti niin kirjoitetaan. Kyseessä ei ollut mikään lapsuudenkaveruus ja paita ja perse – tyyppinen ikiystävyys vaan pikemminkin päinvastoin. Enkä tällä tarkoita huonoja välejä vaan sitä, että he olivat ymmärtääkseni enemmänkin työ- ja opiskelukavereita kuin maailman parhaita bestiksiä. Jokainen voi kuvitella, että duunipaikalta voi löytyä joku, jonka kanssa juttu luistaa ihan ookoo ja samalla herää joku kuningasidea, että voidaan käydä joku kerta yhdessä jossain retkellä, telttailemassa tai vaikka Panamassa. He asuivat tavallaan kimpassa ja olivat samassa duunissa, mutta muuten heillä oli omat kaveripiirinsä ja menonsa. Esimerkiksi tyttöjen vanhemmat eivät edes tunteneet toisiaan eikä heillä ollut edes toistensa puhelinnumeroita. Muistaakseni tapasivatkin ensimmäistä kertaa koskaan vasta katoamista selvitellessään.