MURHA.INFO

Harmi, ei it-taito riitä. Googlemapsistä koetin katsoa.
Suuntia ainakin tässä: Kerässiepistä Pahajoelle luoteeseen. Puolitaipaleen kohdalla tarjosi Ruototunturia, jolloin olisi luoteeseen. Putkioja siitä pohjoiseen. Sitten epäselvempi tilanne kun ei selvää kummalla järvellä perhe telttaili, eli saattanut koukata taas luoteeseen. Siitäkö seurannut Ounasjärveä ja Ounasjokea itään Perilänjärven eteläreunalle jossa ollut jälkiä?
Jatkanut itään Ounasjoen rantaa jolloin tullut mahdollisesti niitylle (lato näkyy kuvassa). Jatkanut joen seuraamista mutkan ympäri (vastapäätä Vuontisniemi, mistä niittyä katseltu ja ilmeisesti lähdetty seuraamaan Ounasjokea vastarannalla koska Anja haettu veneellä).
Toinen mahdollisuus oli että Anja kulki vähän etelämpänä ylänköä pitkin itään ja kolmas, että seurasi Ullajokea Ounasjoelle vielä etelämpänä. Siitä olisi mahd. pyrkinyt Ounasjokea pohjoiseen. Tuo etäisyys Ullajoen suusta Ounasjoelle sopisi kohtaan/lähelle kohtaa, jossa lukee Nuutiniva, kun Vuontisjärven etsijöiden todennäköisin reitti huomioitu(niittyä kohti ensin pyritty).
No tämä siis vain arvelu. Suunnat ainakin. Enemmän kuin sopivaa korjata, mutta hirmuinen on matka!
Surullista katsoa että jos Anja toisinaan yrittänyt seurata joitakin teitä, moni päättyy korpeen.

Googlaamalla nimellä löytyy kyllä kartta ympyröineen, jos haluaa katsella(tekijänoikeusrajoitus?)
Löytymisympyrä on kyllä ihan Ullajoen suulla, mikä poikkeaa muualla kerrotusta.

60km on melkoinen matka 5vuotiaalle.

Tais mennä porokyydillä...

Onhan se pitkä matka, mutta 11 päivää ja yötäkin, valoisaa yötä on ollut aikaa vaeltaa. Täysin varmasti tarkkaa kulkumatkaa on vaikea arvioida.
En yhtään epäile, etteikö Anja olisi yksin tuota vaellustaan tehnyt. Valtava epäonni on ollut koko ajan. Se nainen, joka kuuli melko alussa Anjan itkun, kaatui ja loukkasi jalkansa pahoin. Miten tilanne olisikaan voinut mennä toisin, ellei tuota kaatumista olisi tapahtunut, ehkä hän olisi päässyt näköetäisyydelle Anjaan.
Ja siellä loppupäässä Perilänjärven lähellä, mies joka kuuli myös lapsen itkua, miksi siinäkään tilanteessa Anja ei saanut mahdollisuutta pelastua.
Ja lopulta tuli kohtaloksi hukkua, kun ilmeisesti meni juomaan vettä. Voimat olivat varmaankin lopussa.
Anjan luonne ja henkiset, sekä fyysiset ominaisuudet mahdollistivat tuon pitkän vaelluksen. Myös lämmin vuodenaika, löytämänsä edellisen kesän marjat antoivat ravintoa ja vedestä ei ollut puute. Kaikki ovat omaa arviota, Anjan ominaisuuksista ei minulla ole mitään tietoa, mutta 5 vuotiaatkin voivat olla hyvin paljon erilaisia. Anja oli varmaankin sitkeä, sisukas, mutta sekään ei riittänyt selviytymiseen.
Anjan lyhyt elämä ei ainakaan ollut turha. Se johti VAPEPA:n perustamiseen.

Vähän ihmetytti, että niin äkkiä tyrmättiin mahdollisuus, että Anja olisi lähtenyt mitään vesistöä ylittämään. Veljetkin dokumentissa ihmettelivät isänsä mielipidettä. Isähän ei töiltään varmaan ehtinyt perehtyä lastensa uskaltamisiin, vaan vain oletti. Jos edes osa porukasta olisi vain jatkanut joen yli, olisiko tytön jäljille päästy ajoissa? Tämmöistä jossittelua vaan.

Kuten jo aikaisemmin on todettu, niin Anja Kumpurinteen katoaminen oli yksi tunnetuimmista 1960-luvun suomalaisista katoamistapauksista, ellei jopa se kaikkein tunnetuin. Tarinalla oli siinä mielessä "onnellinen päätös", että pikku Anja lopulta löytyi- ei tosin Anjan vanhempien toivomalla tavalla.

Kuten alustuksessa jo todettiin, niin Anjan katoamistapausta seurattiin tiiviisti Lapin Kansa-lehdissä, mutta myös sen aikaisissa viikko- ja aikakauslehdissä, kuten mm. Viikkosanomissa ja Avussa.

Suomen Kuvalehdessä(24/1963) oli yhden sivun pituinen muistokirjoitukseksi tulkittava uutinen Anja Kumpurinteen onnettomasta kohtalosta:

Voin vain kuvitella, että miltä tästä telttailemassa olleesta perheenisästä on tuntunut, kun on jälkeenpäin kuullut Anjan kohtalosta. Anjan on täytynyt kulkea muutaman metrin päästä teltoista, jos perheenisä on herännyt itkuun. Kyllähän monet jotka puhuu unissaan saattaa puhua ihan selviä lauseita ja ovat silti täydessä unessa. Olisiko isä ajatellut, että joku lapsista on nähnyt unta ja päästänyt itkuisia ääniä. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa niin ainakin huhuilisin, että onko lähistöllä ketään. Onhan myös mahdollista, että isä on ollut niin väsynyt, ettei ole jaksanut lähteä tekemään kävelylenkkiä telttojen ympäristössä. No joka tapauksessa harmillinen tapahtuma isän kannalta.

Itseäni kosketti tuo tapaus, vuosia sitten kun se palautui mieleen lehtijutun myötä, mietin asiaa, ihan pitkäksi tekstiksi saakka.
Tässä alku siitä. Kirjoittaessa taisi kyynelkin vieriä poskelle.


Aikaisin aamulla kotinsa pihaan tyttönen leikkimään rientää,
arvata silloin kukaan ei saata, missä on leikkinsä tien pää.
Hypellen, kirmaillen kotonsa tienoot, kohta jo piiloutuu puun taa,
kierrellen kaarrellen pensaiden kautta, kulkunsa metsään suuntaa.

Vaan lintuko lie vai jänönen tuo, on lapsosen huomion vienyt,
ketterät askeleet juoksuun jo vaihtuu, suuntaa kotiin ei tie nyt.
Kotinsa vainiot taaksensa jää, on pienoinen joutunut harhaan,
synkkenee metsä, kapenee polku, johtaa vain varjojen tarhaan.

Muistan yhden toisenkin lähes vastaavanlaista suurta huomiota herättäneen nuoren tytön katoamistapauksen suunnilleen samoilta ajoilta. En onnistunut löytämään murha.infossa siitä mainintaa. Kyseessä oli kehitysvammaiseksi( niihin aikoihin puhuttiin alentavasti "aivovauriolapsesta") mainitun Nanni Palmun(joissakin lehdissä sukunimeksi oli mainittu Palmi) salaperäinen katoaminen. Mitä mielikuvituksellisimpia juoruja oli silloinkin liikkeellä, hänet oli viety autolla korpeen, raiskattu ja haudattu suohon jne.

Totuus Nannin katoamisesta oli huomattavasti arkipäiväisempi: 9-vuotias tyttö löytyi lopulta pieneen ojaan tai puroon hukkuneena hyvin läheltä katoamispaikkaa.

No tämä juttu oli vähän "asian vierestä". Ehkä joku lukija innostuu myöhemmin tutkimaan lisää Nannin katoamistapausta!

Kuvakaappaus vanhasta Hesarista, tarkka päivämäärä ei ole tiedossani.Katoamisuutinen ei koskenut pikku-Anjaa, vaan Nannia:

Nannin katoamispäivä oli 26.10.1962, löydettiin 23.04.1963.

Nathalie on tehnyt youtubeen podcast-videon Anjan tapauksesta

PIKKU ANJAN VIIMEINEN RETKI | ANJA KUMPURINTEEN TARINA
https://www.youtube.com/watch?v=dhUMw0VA9YA

paccasucco kirjoitti: ↑Pe Helmi 24, 2023 6:43 am Kuvakaappaus vanhasta Hesarista, tarkka päivämäärä ei ole tiedossani.Katoamisuutinen ei koskenut pikku-Anjaa, vaan Nannia:

Kuvakaappaus on Hesarista 12.11.1962, sivu 8.

Ensimmäinen uutinen oli katoamisen jälkeisenä päivänä 27.10.1962, sivu 4; seuraavat 7.11.1962, sivu 5; 12.11.1962, sivu 6; 16.11.1962, sivu 8; 4,12,1962, sivu 4; 27.2.1963, sivu 13; 8.3.1963 ja löytymisestä kertova uutinen 25.4.1963, sivu 6.

Hieman huono, että sotketaan ihan eri tapausta tähän.