Rikosmuseossa tämän(kin) auton paikka olisi ollut. No, onhan siellä jotain risuja ja keppejä, tai kivääri joltain 30-luvulta sekä valokuvia 1800-luvun lopulta. Huikeaa!sivustakatsojanrooli kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 1:14 amTuon Peugeotin joka oli aiemmin Elisen nimissä, niin sen elämä loppui tälläviikolla sattuneessa kolarissa jossa auto meni korjauskelvottomaan kuntoon, ja tällähetkellä odottaa romumiehen hakua että käy hakemassa auton jatkokäsittelyä varten. Sinänsä harmittaa että auto koki tuommoisen kohtalon sillä kuitenkin palveli meikäläisen käyttöautona reilun 2 vuoden ajan ja noin 40tkm verran.sivustakatsojanrooli kirjoitti: ↑La Kesä 20, 2020 10:59 pm Tuossa yläpuolen Iltalehden uutisessa kun oli maininta tähän tapaukseen liittyneestä Pösöstä, joka oli silloin Elisen nimissä niin mainittakoon että tuo Pösö on yhä tänäkin päivänä ajossa Pohjois-Savossa päin, ja voi hyvin. Auto sattuu olemaan minun omistuksessani viime kesästä lähtien, ja vaikka autolla onkin vähän ikävämpi historia taustallaan, niin tuo ei ole minua haitannut.. Sain erittäin hyvän auton käyttöautoksi.
Auto on siivottu aikanaan hyvin tapahtuneen jälkeen, ja vaikka Pösöllä on kohta ikää reilut 21 vuotta, niin ikäisekseen tuo on varsin siistikuntoinen.
Mutta on tässä asiantynkääkin...
Koko juttu täällä: IL PlusKammottava juoni
Martti ja Elise Heinon murhista on tullut kuluneeksi 20 vuotta.
"Täällä on Elise Heino, me ollaan Lopella, Läyliäisten Loppi, ja mun miestä on ammuttu päähän".
Hätäkeskukseen saapunut puhelu käynnisti rikostutkinnan yhdessä Suomen kuuluisimmista henkirikostapauksista kaksikymmentä vuotta sitten. Oli perjantai-ilta, 24. elokuuta vuonna 2001. Kello oli 17.59.
– Rouva oli soittanut ensin vahingossa numerotiedustelun numeroon (118), missä meni sekunteja hukkaan. Kun hän sitten soitti hätänumeroon, hän ehti jonkin verran informoida hätäkeskuspäivystystä, muistaa tapauksen tutkinnanjohtaja, nyt jo eläkkeellä oleva rikosylikomisario Harri Rahikka.
Hätäkeskuspäivystäjä kyseli soittajalta tietoja tapahtumista. Elise Heino ehti kertoa, ettei hän nähnyt ampujaa. Päivystäjä alkoi kysellä tarkempia tietoja sijainnista, jolloin Elise Heino kertoi, että ”joku poika lähtee nyt vastaan tästä”.
Hätäkeskuspäivystäjä halusi tarkentaa, mihin ambulanssia tultaisiin vastaan. Tähän Elise Heino ei kuitenkaan koskaan ehtinyt vastata, sillä ampuja tähtäsi nyt kohti Eliseä. Luoti osui matkapuhelimeen.
"Joo elikkä tuota niin kolo..."
Puhelu katkesi kesken.
– Ilmeisesti hänen oli tarkoitus sanoa Kolanuksenniemi, Rahikka sanoo.
Etsintä alkaa
Hätäkeskus ilmoitti asiasta Riihimäen poliisille, joka aloitti heti tutkinnan. Puhelun sisältö ja yhteyden äkillinen katkeaminen antoivat vahvoja viitteitä siitä, että oli tapahtunut henkirikos. Poliisi kävi tutkimassa oletettua tapahtumapaikkaa Kolanuksenniemeä jo samana iltana, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei tuolloin löydetty.
...
Rahikka muistaa pakkokeinotuomarin suhtautuneen luvan myöntämiseen epäilevästi, koska nuoret olivat hyvistä perheistä.
– Tuomari soitti ja sanoi, että oletteko ollenkaan ajatelleet, että nämähän ovat hyvien kotien lapsia. Minä sanoin, että nyt on kyse vakavista henkirikoksista ja minä tarvitsen ne tiedot.
...
Nuoremmat pojat kertoivat poliisikuulusteluissa vanhimman pojan sanoneen heille, että Martti Heino olisi "kusettanut” häntä puhelinbisneksissä. Aluksi pohdittiin, miten Martti Heinolta voisi kiristää rahaa. Jossain vaiheessa vanhin poika oli alkanut puhua Martti Heinon surmaamisesta. Suunnitelman tarkentuessa hän oli esittänyt, että myös Elise Heino oli surmattava, jotta tämä ei pystyisi kertomaan, mihin hänen miehensä oli lähtenyt.
Noin viikkoa ennen tekopäivää vanhin poika maksoi muille tuhat markkaa varmistaen, että nämä olisivat mukana suunnitelmassa. Tämän jälkeen he noudattivat johdonmukaisesti yhteisissä keskusteluissa syntynyttä suunnitelmaa.
– Pojat olivat jo tuhlanneet (vanhimmalta pojalta) saamansa rahat, joten he ajattelivat lapsenomaisesti, etteivät voineet enää perääntyä suunnitelmasta.
– Silti on kumma, että kenellekään ei itse toiminnan aikana tullut mieleen perääntyä, Rahikka sanoo.
...
Haastavat vesistöetsinnät
Kun pojat olivat kertoneet, minne ruumiit oli viety, poliisi aloitti mittavat etsinnät alueella.
– Oli pimeä elokuun ilta, kun he ajoivat lainatulla moottoriveneellä sinne. Heillä ei ollut oikein muuta kiintopistettä kuin Kivenlahden maston vilkku, josta he osasivat nähdä suunnan. Etsintäalue oli aika laaja, noin neliökilometrin. Keskisyvyys oli noin 12 metriä, ja vesi oli sameaa, Rahikka kertoo.
Etsinnöissä oli mukana poliisin ja rajavartioston veneitä sekä vapaaehtoinen ruumiinetsijä Reino Savukoski.
– Kun minulle soitettiin, olin tekemässä jotakin toista hommaa, mutta sanoin, että kyllä minä täältä joudan.
...
– Muistan, että joku kysyi (tutkinnanjohtaja) Harri Rahikalta, miten kauan täällä ollaan etsimässä. Rahikka vastasi, että ollaan vaikka jouluun asti, niin kauan, että ruumiit löydetään. Arvostan tällaista asennetta suuresti, Savukoski muistelee.
...
Savukoski muistaa, että hänen koiransa, labradorinnoutaja Sonar ilmoitti havainnosta.
– Koira nosti rähäkän. Martti Heino löytyi siitä muistaakseni noin 40 metrin päästä.
Kaksi murhaa
...
Kesäkuussa 2002 Riihimäen käräjäoikeus tuomitsi pojat muun muassa kahdesta murhasta ja kahdesta törkeästä ryöstöstä. Vanhin poika, joka oli tekoaikaan täysi-ikäinen, tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Muille pojille langetettiin 12 ja 13 vuoden pituiset vankeusrangaistukset, sillä alle 18-vuotiaita ei Suomessa tuomita elinkautiseen.
Elinkautisen saanut vanhin poika pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuonna 2013.
Rahikan ja Savukosken haastattelujen lisäksi jutussa on käytetty lähteenä käräjä- ja hovioikeuden tuomioita.
22.8.2021 12:02
Mutta oltiinhan Suomessa. Tasa-arvon mallimaassa, jossa on vain maailman parhaita viranomaisia ja jo geeneissä saatu tasapuolinen suhtautuminen kansalaisiin. MOT!Tuomari soitti ja sanoi, että oletteko ollenkaan ajatelleet, että nämähän ovat hyvien kotien lapsia.
- Taisi olla kyseessä joku tuomarille tuttu ystäväperhe...?
Ei IL:n jutussa sinänsä mitään uutta ole, sillä suurin osa Heinojen murhista on kerrottu ketjussa jo moneen kertaan. Mutta että jo 20 vuotta tästäkin mennyt.
- Nämä silloiset alaikäiset lapsukaiset, murhamiehet, ovat nyt jo liki 4-kymppisiä. "Vanhoja linnaruunia", jotka istuivat tuomioistaan max 3 v 6 kk:tta.
- Onneksi edes yksi suoritti elinkautisen.