Tampere: Mohamed Al-Zubeidi surmasi 17-vuotiaan tyttöystävänsä

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

bamsi
Alokas
Viestit: 21
Liittynyt: Ti Syys 13, 2011 12:59 am

Re: Kaksi nuorta löydetty kuolleena tampereelta 2011

Viesti Kirjoittaja bamsi » La Heinä 11, 2015 7:04 pm

Ja kyllä, uhrin isosisko seurustelee myös maahanmuuttajan kanssa, ja on seurustellut iät ja ajat. Asiallinen ja rauhallinen tyyppi voin sanoa hyvällä omallatunnolla. Eihän sitä tosin koskaan tiedä mitä kulissien takana tapahtuu tai milloin jollakulla sekoaa nuppi tyystin. Tämä pätee tosin jok' ikiseen, ei vain maahanmuuttajataustaisiin.

Facebookistakin löytyy edelleen uhrin profiili, tosin en ole kaveri joten ainoat tiedot mitkä mulle näkyy, ovat profiilikuva, syntymä ja "Parisuhteessa 30. kesäkuuta 2010". Aika irvokasta kun miettii, että tuo parisuhde sitten koitui kohtaloksi.

Googlettamalla löytyy vielä uhrin vanhempien mietteitä parin vuoden takaa:
VAROITUS: sisältää aika vähän asiaa, aika hihhulipainotteinen haastattelu.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ ... -anteeksi/

Avatar
On Anoi Kaa
Fitz ratkaisee
Viestit: 6215
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Kaksi nuorta löydetty kuolleena tampereelta 2011

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa » Ma Kesä 27, 2016 9:09 pm

Nuoren tytön surmaajan isä, Al-Zubeidi Selim, on hieno mies, hän on hakenut kansansuosiota vaaleissa 2004, SDP ollut puolue.

Al-Zubeidi oli myös se ruumiilla lämmitellyt irtopäänkannattaja, serkkupoika?:
Kuva
Murtadha Al-Zubeidi, piilottelupaikka Suomi
...

Doctor Lecter
Agentti Mulder
Viestit: 11989
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Kaksi nuorta löydetty kuolleena tampereelta 2011

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter » La Marras 24, 2018 11:35 am

Uhrin äidin anteeksiannosta oli juttua paria postausta ylempänä jo vuonna 2015, mutta tämän päivän Iltalehdessä on artikkeli, jossa tuota anteeksiantoa kerrataan taas:

Entinen poikaystävä surmasi teini-ikäisen Lauran - äiti päätti antaa tekijälle anteeksi: ”En halua kantaa katkeruuden taakkaa”

Laura menehtyi henkirikoksen uhrina vuonna 2011. Äiti kertoo, miksi hän päätti antaa surmaajalle anteeksi.

Laura lomaili perheensä kanssa Uudessa-Seelannilla juuri ennen henkirikosta. MINNAN PERHEEN KOTIALBUMI
Laura lomaili perheensä kanssa Uudessa-Seelannilla juuri ennen henkirikosta. MINNAN PERHEEN KOTIALBUMI
Tampereella_surmattu_17v.jpg (66.41 KiB) Katsottu 2564 kertaa
– Jostain syystä hän oli laulanut erityisen usein laulua Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Me muut olimme ihan vain yleisestä ilosta usein yhtyneet lauluun, kertoo Lauran äiti Minna perheen yhteisestä Uuden-Seelannin -matkasta. Elettiin tammikuuta 2011.

Vain viikkoja myöhemmin laulu esitettiin Lauran hautajaisissa.

Äiti kertoo 17-vuotiaana surmatun Lauran tarinan toimittaja Minna Ala-Heikkilän kirjassa Eikä sinua enää ole - Lapsensa menettäneet kertovat (Päivä osakeyhtiö 2018). Kirjassa kahdeksan vanhempaa kertoo kokemuksistaan ja tunteistaan oman lapsen kuollessa.

Ensimmäisenä matkan jälkeisenä päivänä perheen palattua kotiin Minna kuuli pätkän tyttären itkuisena puhumasta puhelusta: ”Tänne sinä et ainakaan tule”. Aikaeroväsymyksestä kärsivänä hän kävi levolle, mutta heräsi kello 17.27 miettien, missä tytär on.
– Kiersin kaikki huoneet ja huusin Lauraa. Nuorin tyttäremme tiesi kertoa, että Laura oli lähtenyt kaupungille. Otin kännykkäni ja soitin hänelle. Hän ei vastannut. Soitin uudelleen, mutta puhelu meni vastaajaan, Minna muistelee.

Äiti jatkoi soittoyrityksiä sinnikkäästi ja yritti tavoittaa myös Lauran ex-poikaystävää, josta Laura oli eronnut perheen lomamatkan aikana.
– Minulla oli ikäviä aavistuksia, mutta tyynnyttelin itseäni miettimällä, olisiko Lauran puhelimesta vain akku tyhjentynyt.

Poliisi vähätteli

Yö kului ilman, että perhe kuuli mitään tyttärestä. Aamulla ex-poikaystävän isä soitti. Hänkään ei ollut tavoittanut poikaansa sovitusti. Minna lähti pojan asunnolle.
– Minusta tuntui, että porraskäytävässä asunnon oven takana leijui karmaiseva kylmyys, hän kertoo kirjassa.

Rappukäytävä oli hiljainen eikä ovea avattu.

Hän ajoi poliisilaitokselle tehdäkseen katoamisilmoituksen tyttärestään, mutta poliisi ei ottanut äidin hätää vakavasti. Suhtautuminen kuitenkin muuttui, kun Minna ojensi poliisille paperin, johon oli kirjoittanut ex-poikaystävän käytössä olleen auton rekisterinumeron. Hän näki heti, että poliisi tiesi jotain tapauksesta.
– Hänen käytöksensä muuttui asialliseksi ja kysymyksensä oikeiksi. Jonkin ajan kuluttua eräs tuttu poliisi astui huoneeseen vakava ilme kasvoillaan.

Herätys kuolinhetkellä

Minna ja hänen miehensä saivat kuulla, että ex-poikaystävän asunnosta oli löytynyt kuolleen naisen ruumis ja eteisestä käsilaukku, jossa oli Lauran henkilöpaperit.
– Vellu alkoi tuskaisena huutaa. Minä olin ihan hiljaa. En halunnut uskoa kuulemaani, vaikka sisimmässäni tiesin sen olevan totta.

Äidissä heräsi vahva tarve tietää tarkasti, mitä oli tapahtunut. Hän ei halunnut mielikuvituksen alkavan rakennella omia kuviaan tapahtumista. Hän vieraili rikospaikalla, jossa omien sanojensa mukaan tunsi kylmyyden ja vihan. Asunnosta löytyi useita teräaseita piilotettuna eri paikkoihin. Poikaystävä löytyi kuolleena naapuripaikkakunnalta.

Naapurien kuulustelujen perusteella Lauran kuolinhetki ajoittui juuri siihen samaan aikaan, jolloin Minna heräsi nokosilta hädissään. Viralliseksi kuolinajaksi merkittiin 17.30.

Kertakaikkinen pimeys

Lauran kuoleman jälkeen perhe lamaantui surusta. Minna ymmärsi heidän tarvitsevan kriisiterapiaa, mutta ei olisi halunnut kertoa Lauran kuolemasta kenellekään. Hän pelkäsi hajoavansa.
– Kun mieheni edes hiukan palasi elävien kirjoihin, minä upposin. Putosin mustaan geeliin, jossa ei ollut mitään. Ei aikaa, ei toivoa, ei tulevaisuutta, ei valoa, ei mitään kaunista. Oli vain kertakaikkinen pimeys ja valtava pelko.

Normaaliin arkeen kuuluvia asioita oli toteutettava konemaisesti. Minna näki painajaisia ja sai pelkotiloja. Läheiset astuivat apuun huolehtimaan ruoanlaitosta ja siivouksesta.

Minnan puoliso huolehti pääosin hautajaisjärjestelyistä.
– Tuntui tuskalliselta nähdä oman tyttären haudan syvyys ja se, kun hänen arkkunsa laskettiin hautaan. Halusin, että hautajaisvieraat vuorollaan loivat haudan umpeen. Hiekan ropina arkun kantta vasten oli raskasta kuultavaa. Siellä minun 17-vuotias tyttäreni oli: haudassa, maan povessa.

Anteeksianto poisti vihan

Minna tunsi vihaa Lauran ex-poikaystävää ja hänen perhettään kohtaan. Perheet eivät ole olleet tekemisissä sen jälkeen, kun vanhemmat etsivät lapsiaan surmapäivää seuraavana päivänä.
– Tivasin Jumalalta, miksi Lauran täytyi kuolla? Miksi ei riittänyt, että vain hänet surmannut poika olisi kuollut? Olin aina työssänikin yrittänyt taistella oikeudenmukaisuuden puolesta ja puolustaa lasten etuja, ja sitten oma lapseni kuoli väkivallan uhrina. En ymmärtänyt, miksi.

Laura oli alkanut seurustella irakilaispojan kanssa 16-vuotiaana. Äiti kuvaa kirjassa suhteensa poikaan olleen etäinen.
– En ollut oikein saanut hänestä otetta, eikä hän ollut kunnioittanut perhettämme. Olin yrittänyt selvittää, kuinka vanhoillista tai radikaalia islaminuskoa hän edusti, mutta hän oli ollut kuin saippuaa, hän kertoo kirjassa.

Minna oli toivonut, ettei Laura eron jälkeen menisi hakemaan tavaroitaan pojan asunnolta yksin, mutta tytär ei uskonut pojan olevan itselleen uhka. Kuitenkin kuukautta ennen kuolemaansa Laura oli kertonut äidilleen, ettei usko elävänsä enää kauaa. Syytä tuntemukselleen hän ei äidin mukaan osannut sanoa.

Anteeksi surmaajalle

Ensimmäiset kuusi kuukautta Lauran kuoleman jälkeen Minna eli pimeydessä. Oli selviydyttävä, vaikka näköpiirissä ei ollut toivoa. Hän suri sitä, että Lauran elämä ja tulevaisuus oli viety.
– Aina joskus menin vaatehuoneeseen ja painoin kasvoni Lauran vaatteisiin, jotta sain haistaa edes hänen tuoksunsa, joka vielä viipyi hänen vaatteissaan.

Lopulta valonpilkahduksia surun keskelle alkoi näkyä uskoon tulon myötä.
– Näin taas auringon, kuulin lintujen laulun ja huomasin alkavani päästä elämään kiinni. Sain sydämeeni rauhan kaiken levottomuuden keskelle.

Sisällään hän kantoi kuitenkin edelleen syvää vihaa Lauran surmaajaa kohtaan. Pitkän sisäisen taistelun jälkeen Minna päätti lopulta antaa surmaajalle anteeksi.

Se ei tuonut välittömästi huikaisevaa keventymisen tunnetta, mutta jonkin ajan kuluttua hän huomasi vihan vaihtuneen sääliin poikaa ja hänen vanhempiaan kohtaan. Raskas taakka putosi hänen harteiltaan.
– Monet ihmiset ovat sittemmin päivitelleen ja jopa paheksuneet sitä, miten voin antaa anteeksi oman lapseni surmaajalle, mutta eihän se sitä tarkoita, että olisin hyväksynyt hänen tekonsa. En vain halua kantaa katkeruuden taakkaa ja vetää perhettäni mukaan siihen vahingolliseen kielteisyyteen, jonka kauna ja viha aiheuttaisivat, Minna selittää.

Nyt Lauran kuolemasta on kulunut seitsemän vuotta ja vaikka suru ei ole täysin hellittänyt, siitä on tullut etäisempi. Se ei enää purista sydäntä koko ajan vaan elämään mahtuu myös onnen tunteita.
– Vaikka Lauran kuolema on hyvin raskas asia, siitä on seurannut hyviäkin asioita. Kuopuksellemme me vanhemmat olemme nyt läsnä, ja parisuhteemme ja perheyhteytemme on eheytynyt. Olemme erilaiset ihmiset kuin ennen.

Lähde: Minna Ala-Heikkilä: Eikä sinua enää ole - Lapsensa menettäneet kertovat (Päivä osakeyhtiö 2018).[/i]

Iltalehti
24.11.2018 9:39

Artikkelissa mainittu kirja esitellään tässä
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
Marokon Kauhu
Hercule Poirot
Viestit: 2041
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 9:06 pm
Paikkakunta: Rio Grande

Re: Mohamed Al-Zubeidi surmasi 17-vuotiaan tyttöystävänsä

Viesti Kirjoittaja Marokon Kauhu » Su Marras 25, 2018 3:31 pm

Doctor Lecter kirjoitti:Uhrin äidin anteeksiannosta oli juttua paria postausta ylempänä jo vuonna 2015, mutta tämän päivän Iltalehdessä on artikkeli, jossa tuota anteeksiantoa kerrataan taas:

Entinen poikaystävä surmasi teini-ikäisen Lauran - äiti päätti antaa tekijälle anteeksi: ”En halua kantaa katkeruuden taakkaa”

Äidissä heräsi vahva tarve tietää tarkasti, mitä oli tapahtunut. Hän ei halunnut mielikuvituksen alkavan rakennella omia kuviaan tapahtumista. Hän vieraili rikospaikalla, jossa omien sanojensa mukaan tunsi kylmyyden ja vihan. Asunnosta löytyi useita teräaseita piilotettuna eri paikkoihin. Poikaystävä löytyi kuolleena naapuripaikkakunnalta.

– Tivasin Jumalalta, miksi Lauran täytyi kuolla?
Laura oli alkanut seurustella irakilaispojan kanssa 16-vuotiaana. Äiti kuvaa kirjassa suhteensa poikaan olleen etäinen.
– En ollut oikein saanut hänestä otetta, eikä hän ollut kunnioittanut perhettämme. Olin yrittänyt selvittää, kuinka vanhoillista tai radikaalia islaminuskoa hän edusti, mutta hän oli ollut kuin saippuaa, hän kertoo kirjassa.

Minna oli toivonut, ettei Laura eron jälkeen menisi hakemaan tavaroitaan pojan asunnolta yksin, mutta tytär ei uskonut pojan olevan itselleen uhka. Kuitenkin kuukautta ennen kuolemaansa Laura oli kertonut äidilleen, ettei usko elävänsä enää kauaa. Syytä tuntemukselleen hän ei äidin mukaan osannut sanoa.

Taisi ns. kohtaamisteoria toimia, ja tytöllä alkoi olla aavistus siitä mitä ns. rispektikulttuuriin kasvatettuihin miehiin sekaantumisesta voi seurata.


Marokon Kauhu kirjoitti: Olemme toki kaikki yksilöitä, mutta peruskäyttäytymismallit ja yhteisön säännöt opitaan selkärankaan jo varhain omasta kulttuurista. Siitä syystä ihmisyhteisöillä on niin suuria eroja.


Jos tässä jotain on opittu, niin luulisi jo kovakalloisemmankin "intersektionaalisen kolmannen aallon feministin"kin päähän menevän että iso osa (en suinkaan väitä että ihan kaikki) miehet näistä kulttuureista edustavat oikein supertoksista maskuliinisuutta.
Jopa siinä määrin, että se on tappavaa.
Yhdistettynä siihen tosiaan, että isolla osalla maassa lusmuilevista irakilaisista on sotilas- , poliisi- tai terroritausta.
Luulisi sen nyt jo perkele menevän jakeluun, että näistä on päästävä.
Äiti saa antaa ihan rauhassa anteeksi.
Minä en anna Petturi Urpolle toimettomuuttaan 2015 anteeksi, enkä tietenkään Sipilälle kun meni lupaamaan kotinsa irakilaisille tunnetuin seurauksin.
Kielenne on väkivalta!
Tuon kielen myös me hallitsemme!
Allahin miekka ruosteinen tylsynyt.
Ette tahtoamme murtaa pystynyt!


-Sielunvihollinen, "Sodanjulistus"

ora
Alibin satunnaislukija
Viestit: 138
Liittynyt: Su Syys 13, 2015 12:51 pm

Re: Mohamed Al-Zubeidi surmasi 17-vuotiaan tyttöystävänsä

Viesti Kirjoittaja ora » Su Marras 25, 2018 3:55 pm

Tuo perhe on kohdannut monenlaista. En tiedä tästä sivustosta, mutta samat jutut ovat muuallakin olleet esillä:

https://www.paivanlehti.fi/mita-yhteist ... tumaketju/

Satuhäät-episodi nyt ei kovin olennainen ole. En ole seurannut Ulvila-ketjua, siellä on varmaan puitu lääkärijutut tarkkaan.

Doctor Lecter
Agentti Mulder
Viestit: 11989
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Mohamed Al-Zubeidi surmasi 17-vuotiaan tyttöystävänsä

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter » Su Marras 25, 2018 5:21 pm

Yllättikö tämä kohta:

Laura oli alkanut seurustella irakilaispojan kanssa 16-vuotiaana. Äiti kuvaa kirjassa suhteensa poikaan olleen etäinen.
– En ollut oikein saanut hänestä otetta, eikä hän ollut kunnioittanut perhettämme. Olin yrittänyt selvittää, kuinka vanhoillista tai radikaalia islaminuskoa hän edusti, mutta hän oli ollut kuin saippuaa, hän kertoo kirjassa.


Koska perhe ei ollut islaminuskoinen, niin se oli tälle pojalle kuin paskaa. Saimme pojan pois Irakista, mutta emme Irakia pois pojasta.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Vastaa Viestiin