Mika Muranen - Kotka 1994
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
Aizerbaidzan
- Angus MacGyver
- Viestit: 6659
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
Tässä on nyt sanasta sanaan kopioituna Mika Lahtosen tekemä haastattelu Alibista (11/2006). Olkaa hyvät:
Mika Muranen ja jalkajousi muistetaan yhä. Nuori varusmies surmasi runsas 12 vuotta sitten naapuripariskunnan sekä kolmannen vihamiehensä. Tekovälineinä olivat jalkajousi ja rynnäkkökivääri. Murasen pako oli dramaattinen. Hän kulki rynnäkkökiväärin kanssa pitkin Karhulan metsiä. Mukana oli Murasen sillä hetkellä uskollisin ystävä, hänen oma saksanpaimenkoiransa.
Poliisi jahtasi aseistautunutta Murasta kymmenien miesten voimin. Heilläkin oli vahva varustus, kypärät, raskaat luotiliivit, konepistoolit ja kilvet. Taivaalla lensi helikopteri.
Muranen kohtasi poliisimiehen silmästä silmään. Poliisi ampui koiran, Muranen pakeni juoksemalla karkuun. Uuvuttava pakomatka päättyi, kun poliisi kohtasi uudelleen Murasen ja kehotti tätä antautumaan. Murasta ammuttiin kerran, jonka jälkeen väsynyt varusmies antautui.
Kun aika on kypsä
Karhulan tapahtumat vuonna 1994 ovat jääneet suomalaiseen rikoshistoriaan. Vuosien aikana Muranen on saanut yhteydenottoja lukuisilta tiedotusvälineiltä, mutta hän ei ole haastatteluihin suostunut. Nyt hän kertoo kaiken tässä Alibin jutussa.
Menen hakemaan Mika Murasta Laukaan vankilasta. On lauantaiaamu. Kello 9 Muranen saa vartijalta oman kännykkänsä ja puolen vuorokauden loma alkaa.
- Hyvää lomaa, huutelee vartija.
Kävelemme vankilan parkkipaikalle, nousemme autoon ja lähdemme kohti Jyväskylää. Kävelykadun kahvilassa juttelemme niitä näitä. Edessäni istuu mies, jota ei uskoisi kolmen murhan elinkautisvangiksi.
Muranen istui kiven sisällä kymmenen ja puoli vuotta, ennen kuin hän pääsi ensimmäiselle lomalle.
- Ei tämä yhteiskunta niin kovin paljoa näytä muuttuneen. Onhan sitä elämää vankilassakin sen verran, että pysyy kärryillä maailman tapahtumista.
Muranen on suorittanut elinkautistaan pääasiassa kalseissa muurivankiloissa. Pari vuotta sitten mies siirrettiin avovankilaan, mikä tarkoittanee sitä, että hänet vapautetaan lähitulevaisuudessa.
- Olen ajatellut vapautumista. Se toteutuu sitten kun aika on kypsä.
Olisitko valmis siviiliin?
- Kyllä, ehdottomasti. Olen suorittanut omaa tuomiotani nuhteettomasti ja ilman rikkeitä, Muranen vastaa.
Metsurin töitä
Muranen on pyrkinyt itsekin vaikuttamaan siihen, että hän pärjäisi siviilissä ja kykenisi viettämään normaalia elämää. Hän on osallistunut kahteen väkivaltaa ehkäisevään kurssiin. Niiden tarkoituksena on oppia hallitsemaan omaa suuttumustaan.
- Toisella kurssilla katsoimme vankilamaailmaan liittyviä videoita sekä näyttelimme käytännön tilanteita. Kurssilla keskusteltiin suuttumuksen hallinnasta. Elämän aikana varmasti tulee vastaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei tule toimeen. Sen asian kanssa pitää vain oppia elämään.
Mika Murasen vankeusaika on sujunut moitteettomasti, joten hänet siirrettiin avolaitokseen jo reilu kaksi vuotta sitten.
- Siviilielämään sopeutuminen on huomattavasti helpompaa, kun pitkäaikaisvanki saa viettää lopputuomionsa avovankilassa. Siellä opetellaan vastuun ottamista, vaikka vankila se on avolaitoskin, Muranen sanoo.
Mika tekee Laukaalla metsurin töitä. Hänelle ei tulisi mieleenkään olla tekemättä mitään.
- Vapaa-aikana teen pihalla kävelylenkkejä, käyn punttisalilla ja pelaan sulkapalloa.
Muranen ei ruikuta suomalaisista vankilaoloista.
- Niin makaa kuin petaa. Aika paljon on itsestäkin kiinni, millaiset olot vankilassa on. Vankilassa annetaan myös mahdollisuuksia, kun jaksaa olla kärsivällinen.
Vuonna 1971 syntynyt Mika Muranen anoi hiljattain armoa, jotta pääsisi vihdoin viettämään normaalia elämää. Presidentti Tarja Halonen ei armoa myöntänyt.
- Arki jatkuu nyt vankilassa. Jatkan metsäalan opintojani. Tarkoitus on valmistua metsuriksi vuoden 2007 keväällä.
Muranen sanoo ymmärtävänsä presidenttiä.
- Tekemäni rikos varmasti näytti tosi pahalta. Näistä asioista kun päätetään pelkkien papereiden perusteella...
Lokakuun alussa voimaan tulleen vankeuslain mukaan vapauttamista voi hakea myös Helsingin hovioikeudelta. Muranen sanoo odottavansa jonkin aikaa, kunnes anoo vapauttamistaan uudelleen.
Sitkeää riitelyä ja kiusantekoa
Murasella on selvät suunnitelmat, mitä hän ryhtyisi siviilissä tekemään.
- Työ on tärkein asia. En minä työtä vieroksu, hän toteaa.
Mikä suhde sinulla on päihteisiin?
- Huumeisiin en ole ikinä koskenut, mutta alkoholia on tullut otettua. Tekohetkellä olin kuitenkin selvin päin.
Mika on katunut Karhulan tapahtumia.
- Olisihan se saanut jäädä tekemättä!
Muranen silti huomauttaa, ettei hänen teossaan ollut kysymys vain silmittömästä räiskimisestä kohti tuntemattomia ihmisiä. Murasen mielestä julkisuudessa on annettu kohtuuttoman julma kuva hänen toiminnastaan. Hän on pettynyt myös asianajajansa toimintaan oikeudenkäynnin aikana.
- Asianajaja sanoi, että vedotaan mielenhäiriöön. Totuus on, että teossa oli kysymys pitkäaikaisesta riitelystä, ja kiusanteosta, jonka kohteeksi minä ja vanhempani jouduimme.
Oikeudenkäynnissä Murasesta maalattiin tummasävyinen kuva ihmisestä, joka olisi yksipuolisesti kiusannut ja piinannut naapureitaan, ja lopulta murhannut heidät.
- Tälläinen käsitys on kaukana totuudesta, sanoo Muranen.
Kaikki alkoi pikku asiasta
Koko tragedia sai alkunsa niinkin pienestä asiasta kuin koiran virtsaamisesta. Mika asui tuolloin Kotkan Karhulassa, omakotitalossa vanhempiensa kanssa. Hänellä oli pieni kongolainen pystykorva -rotuun kuuluva koira, joka aina välillä livahti naapureiden pihalle.
- Naapurit eivät ymmärtäneet, kun koira kävi heidän pihallaan. Sen jälkeen suunsoittoa syntyi monesta muustakin asiasta.
Murasen mukaan naapuri häiriintyi lähes kaikesta, mitä pihalla tehtiin. Sanomista tuli muun muassa polttopuiden teosta ja siitä, että Muranen oli kävellyt heidän pihallaan. Riitelyä selvitettiin myös käräjillä, jossa naapuri vaati Murasen saksanpaimenkoiraa lopetettavaksi.
- En tarkoita, että tälläisen riitelyn takia saisi ketään ampua. Ei tietenkään saa!
Naapurisota jatkui päivästä ja viikosta toiseen. Sitten eräänä päivänä se päättyi, hyvin ikävällä tavalla.
- Kävin armeijaa Haminassa. Olin tykkimiehenä ilmatorjuntarykmentissä.
- Tulin illalla lomilta ja otin varuskunnan tiloista rynnäkkökiväärin. Siinä vaiheessa en kyllä suunnitellut oikeasti ampuvani ketään. Olin vain niin väsynyt siihen tilanteeseen.
Muranen otti rynnäkkökiväärin ja lähti.
- Se oli tyhmä päätös, josta olen saanut maksaa kalliin hinnan.
Kello oli kymmenen ja yhdentoista välillä illalla. Muranen ajoi taksilla Karhulaan. Rynnäkkökivääri oli mukana armeijan lomakassissa.
- Menin sinä iltana kotiini. Vasta seuraavana iltana alkoi tapahtua...
Tuolloin 22-vuotias Muranen tapasi naapuri-isännän tämän pihamaalla.
- Siinä puhuttiin jotain, mikä ei ollut kovin positiivista. Sitten se ampuminen vain tapahtui. Hermostuin, kun mies uhkasi jälleen soittaa poliisille siitä, että olin astunut heidän pihalleen.
Muranen surmasi naapurinsa, miehen ja naisen.
- Sitten alkoi tuntua, ettei millään ole enää mitään väliä. Itsemurhakin kävi mielessä, mutta siihen rohkeus ei riittänyt.
Muranen otti kotoaan rynnäkkökiväärin ja lähti saksanpaimenkoiransa kanssa jatkamaan matkaa.
Räiski aseella
Mika Murasella oli ollut Karhulassa ongelmia muidenkin ihmisten kanssa. Erimielisyyttä syntyi saksanpaimenkoirasta, jonka Mika antoi kulkea vierellään vapaana.
- Koira ei koskaan purrut ketään. Se ei ollut vihainen kenellekään, Mika kertoo.
Jotkut ihmiset eivät hyväksyneet koiran vapaana pitämistä.
- Jos minulle huudettiin törkeästi, niin minäkin saatoin vastata samalla mitalla.
Murasen mukaan riitelystä syntyi lumipalloilmiö, joka aina vain paisui suuremmaksi palloksi.
Muranen käveli yön pitkin Karhulan metsiä. Varhain aamulla hän oli menossa Raamikadun ohi. Siellä hän oli aiemmin käynyt viiltelemässä ihmisten auton renkaita. Asukkaat puolestaan levittivät julkisiin tiloihin paperilappuja, joihin oli kirjoitettu Murasen nimi ja katuosoite.
- Niissä taloissa asui ihmisiä, joiden kanssa minulla oli mennyt välit poikki. Ammuin asuntoihin laukauksia. Pahaksi onneksi paikalle sattui tulemaan mies, joka oli tuurannut vaimoaan postinjakelussa. Olin jo lähdössä paikalta pois, kun mies tuli. Hän oli yksi niistä ihmisistä, joiden kanssa minulla oli sukset ristissä. Minulle vain tuli niin kova vihantunne, että ammuin hänet. Silloin en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin sen minkä tein, Muranen pohtii.
Poliisi osoitteli konepistoolilla
Ammuskelun aikana hätänumeroihin tuli runsaasti ilmoituksia huolestuneilta ihmisiltä. Pian Muranen kuuli hälytysajoneuvojen ääniä ja poistui koiransa kanssa paikalta.
- Poliisien kanssa sattui toisinaan aika koomisiakin tilanteita. Kuljin erään talon pihan poikki. Ilmeisesti pari poliisia ehti huomata minut, ja luulla, että nyt se Muranen linnoittautui taloon sisälle. Poliisit alkoivat piirittää taloa, vaikka kuljin vain pihan poikki.
- Yhden poliisin kanssa lähes törmäsimme toisiimme. Poliisi karjui, että hän ampuu. Lähdin juoksemaan eikä hän ampunut.
Murasen kävellessä 4-vuotiaan Adi -koiransa kanssa kävelytietä pitkin hän kuuli taivaalta helikopterin äänen.
- Keskityin helikopteriin, kunnes yhtäkkiä kiven takaa hyppäsi eteen poliisimies, joka osoitti minua konepistoolilla ja huusi: "Ase maahan!" Pudotin rynnäkkökiväärin saman tien maahan. Poliisi vaikutti itsekin aika yllättyneeltä, sillä hänellä ei ollut apujoukkoja lähellä.
Muranen ja poliisi seisoivat lähellä toisiaan. Murasen koira juoksi poliisimiehen luokse.
- Sitten kuulin, kun poliisi ampui koiraa päähän. Nostin rynnäkkökiväärin maasta ja ammuin muutaman heittolaukauksen. Poliisi heittäytyi maahan. Sitten huomasin, että koira on vielä elossa. Lupasin poliisille, etten ammu häntä ja pyysin poliisia lopettamaan koiran. Siinä tilanteessa lähdin uudelleen karkuun.
Murasen pako kesti kaiken kaikkiaan toista vuorokautta. Hän käveli tuttuja metsäpolkuja pitkin. Välillä jostakin näkyi kypäräpäisiä poliiseja, joille oli annettu ohjeet ampua Murasta, mikäli hän ei tottele poliisin käskytystä.
- Olin lopulta aika väsynyt. Huomasin poliisin järjestävän jonkinlaista piiritystä. Olin kuitenkin sen piiritysrenkaan ulkopuolella. Ilmassa oli helikopteri. En oikein itsekään tiennyt, mitä pitäisi tehdä.
- Meni takasin poliisin piiritysrenkaan sisälle. En tehnyt vastarintaa, vaan antauduin. Alitajunnassa ehkä ajattelin, että tämän on jollakin tavalla loputtava.
Poliisi ampui Murasta olkapäähän.
- Uskon, että minua yritettiin ampua sydämeen, mutta laukaus meni sivuun. Luoti osui olkapäähän, mutta sen verran sivuun, että se tuli sieltä ulos. Putosin polvilleni ja saman tien ase tippui maahan. Kiinniottoon osallistui 5-6 poliisia. Minut painettiin välittömästi maahan ja laitettiin tiukasti rautoihin. Sitten lähdettiin Kotkan poliisilaitokselle ja sieltä sairaalaan, Muranen kertoo.
Poliisi pahoitteli
Kolmoissurmien tutkinta siirtyi keskusrikospoliisin Kouvolan osastolle. Muranen vangittiin ja häntä säilytettiin Kouvolan poliisivankilassa. Myöhemmin alkoi oikeudenkäynti Kotkassa. Yhden käräjäreissun yhteydessä Muranen sai putkaan yllättävän vieraan. Poliisi, joka ampui koiran, halusi tulla juttelemaan Murasen kanssa.
- Hän kertoi olevansa se poliisi, joka ampui minun koirani. Keskustelimme aivan asiallisesti. Hän pahoitteli sitä, että joutui ampumaan koiran.
Oikeudenkäyntiä oli seuraamassa salillinen toimittajia ja kuvaajia. Tähän Muranen oli varautunut.
- Osasin odottaa, että media on paikalla. En muuten peitellyt kasvojani kertaakaan.
Ennen kolmoissurmia Muranen oli ollut kerran aiemmin vankilassa. Tuomio liittyi näihin samoihin asioihin, eli naapurikiistoihin. Muranen suoritti tuomion muun muassa kotirauhan rikkomisesta Keravan vankilassa.
Mika sanoo viettäneensä onnellisen lapsuuden.
- Vanhempien kanssa olen aina tullut hyvin toimeen.
Koulunkäynti häiriintyi, kun Mika joutui kiusaamisen kohteeksi.
- En enää halunnut mennä kouluun, ja jätinkin sinne menemättä, yläasteen yksityisopetuksessa suorittanut Mika muistelee.
Elämän isot ongelmat alkoivat vasta myöhemmin naapuri- ja koirariitojen takia. Sitä laskua Mika maksaa vielä jonkin aikaa.
Naimisiin vankilassa
Muranen tutustui Pyhäselän vankilassa naiseen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1999.
- Sitä onnea kesti vuoteen 2004 saakka, jolloin virallisesti erosimme. Olemme tavanneet sen jälkeenkin, vaikka meillä ei ole enää mitään vakavampaa suhdetta.
Avioliiton aikana heille syntyi yhteinen lapsi. Tyttö on nyt 3-vuotias.
- Vankeinhoito on aika joustamatonta. Suhteemme alkuaikana mikään ei toiminut. Lomatkaan eivät vielä pyörineet. Vaimo vapautui vankilasta ja hän kävi minua tapaamassa.
- Hämeenlinnan vankilapastori Markku Yli-Mäyrylle pitää antaa kiitosta. Hän järjesti Vanajalla perheleirejä, ja niille me myös osallistuimme. Saimme viettää useina viikonloppuina oikeaa perhe-elämää.
Eron jälkeen Muranen ei ole seurustellut.
- Tuomion alkuaikoina sain aika paljon kirjeitä. Myös uskovaiset kirjoittelivat ja tarjosivat sielunhoitoa, Mika naurahtaa.
Karhulan tapahtumien myötä Murasen kaverit katosivat.
- Ei minulla kovin paljon hyviä kavereita ollutkaan. Paras kaverini kuoli pari vuotta ennen kuin tämä (kolmoissurma) tapahtui.
Mika tapaa pientä tytärtään noin kerran kuukaudessa.
- Tuli silloin opeteltua vaipan vaihtoakin, joten kyllä minulta lastenhoito sujuu. Mieltäni painaa vain yksi asia. Haluaisin nimittäin viettää lapseni kanssa paljon enemmän aikaa. Se ei nyt onnistu.
- Lapsi on paras asia, mitä minulla nyt on, Mika sanoo.
Mika Murasen ajatuksissa on vuosien varrella pyörinyt kaikenlaista. Toisinaan iskee suuri vapaudenkaipuu.
- Vaikka olen avolaitoksessa, vapaus on menetetty. Sitä minä siviilistä eniten kaipaan.
Mitä aiot tehdä tämän haastattelun jälkeen?
- Lähden lelukauppaan, Mika vastaa ja kertoo samalla odottavansa kovasti lapsensa tapaamista.
Mika Muranen ja jalkajousi muistetaan yhä. Nuori varusmies surmasi runsas 12 vuotta sitten naapuripariskunnan sekä kolmannen vihamiehensä. Tekovälineinä olivat jalkajousi ja rynnäkkökivääri. Murasen pako oli dramaattinen. Hän kulki rynnäkkökiväärin kanssa pitkin Karhulan metsiä. Mukana oli Murasen sillä hetkellä uskollisin ystävä, hänen oma saksanpaimenkoiransa.
Poliisi jahtasi aseistautunutta Murasta kymmenien miesten voimin. Heilläkin oli vahva varustus, kypärät, raskaat luotiliivit, konepistoolit ja kilvet. Taivaalla lensi helikopteri.
Muranen kohtasi poliisimiehen silmästä silmään. Poliisi ampui koiran, Muranen pakeni juoksemalla karkuun. Uuvuttava pakomatka päättyi, kun poliisi kohtasi uudelleen Murasen ja kehotti tätä antautumaan. Murasta ammuttiin kerran, jonka jälkeen väsynyt varusmies antautui.
Kun aika on kypsä
Karhulan tapahtumat vuonna 1994 ovat jääneet suomalaiseen rikoshistoriaan. Vuosien aikana Muranen on saanut yhteydenottoja lukuisilta tiedotusvälineiltä, mutta hän ei ole haastatteluihin suostunut. Nyt hän kertoo kaiken tässä Alibin jutussa.
Menen hakemaan Mika Murasta Laukaan vankilasta. On lauantaiaamu. Kello 9 Muranen saa vartijalta oman kännykkänsä ja puolen vuorokauden loma alkaa.
- Hyvää lomaa, huutelee vartija.
Kävelemme vankilan parkkipaikalle, nousemme autoon ja lähdemme kohti Jyväskylää. Kävelykadun kahvilassa juttelemme niitä näitä. Edessäni istuu mies, jota ei uskoisi kolmen murhan elinkautisvangiksi.
Muranen istui kiven sisällä kymmenen ja puoli vuotta, ennen kuin hän pääsi ensimmäiselle lomalle.
- Ei tämä yhteiskunta niin kovin paljoa näytä muuttuneen. Onhan sitä elämää vankilassakin sen verran, että pysyy kärryillä maailman tapahtumista.
Muranen on suorittanut elinkautistaan pääasiassa kalseissa muurivankiloissa. Pari vuotta sitten mies siirrettiin avovankilaan, mikä tarkoittanee sitä, että hänet vapautetaan lähitulevaisuudessa.
- Olen ajatellut vapautumista. Se toteutuu sitten kun aika on kypsä.
Olisitko valmis siviiliin?
- Kyllä, ehdottomasti. Olen suorittanut omaa tuomiotani nuhteettomasti ja ilman rikkeitä, Muranen vastaa.
Metsurin töitä
Muranen on pyrkinyt itsekin vaikuttamaan siihen, että hän pärjäisi siviilissä ja kykenisi viettämään normaalia elämää. Hän on osallistunut kahteen väkivaltaa ehkäisevään kurssiin. Niiden tarkoituksena on oppia hallitsemaan omaa suuttumustaan.
- Toisella kurssilla katsoimme vankilamaailmaan liittyviä videoita sekä näyttelimme käytännön tilanteita. Kurssilla keskusteltiin suuttumuksen hallinnasta. Elämän aikana varmasti tulee vastaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei tule toimeen. Sen asian kanssa pitää vain oppia elämään.
Mika Murasen vankeusaika on sujunut moitteettomasti, joten hänet siirrettiin avolaitokseen jo reilu kaksi vuotta sitten.
- Siviilielämään sopeutuminen on huomattavasti helpompaa, kun pitkäaikaisvanki saa viettää lopputuomionsa avovankilassa. Siellä opetellaan vastuun ottamista, vaikka vankila se on avolaitoskin, Muranen sanoo.
Mika tekee Laukaalla metsurin töitä. Hänelle ei tulisi mieleenkään olla tekemättä mitään.
- Vapaa-aikana teen pihalla kävelylenkkejä, käyn punttisalilla ja pelaan sulkapalloa.
Muranen ei ruikuta suomalaisista vankilaoloista.
- Niin makaa kuin petaa. Aika paljon on itsestäkin kiinni, millaiset olot vankilassa on. Vankilassa annetaan myös mahdollisuuksia, kun jaksaa olla kärsivällinen.
Vuonna 1971 syntynyt Mika Muranen anoi hiljattain armoa, jotta pääsisi vihdoin viettämään normaalia elämää. Presidentti Tarja Halonen ei armoa myöntänyt.
- Arki jatkuu nyt vankilassa. Jatkan metsäalan opintojani. Tarkoitus on valmistua metsuriksi vuoden 2007 keväällä.
Muranen sanoo ymmärtävänsä presidenttiä.
- Tekemäni rikos varmasti näytti tosi pahalta. Näistä asioista kun päätetään pelkkien papereiden perusteella...
Lokakuun alussa voimaan tulleen vankeuslain mukaan vapauttamista voi hakea myös Helsingin hovioikeudelta. Muranen sanoo odottavansa jonkin aikaa, kunnes anoo vapauttamistaan uudelleen.
Sitkeää riitelyä ja kiusantekoa
Murasella on selvät suunnitelmat, mitä hän ryhtyisi siviilissä tekemään.
- Työ on tärkein asia. En minä työtä vieroksu, hän toteaa.
Mikä suhde sinulla on päihteisiin?
- Huumeisiin en ole ikinä koskenut, mutta alkoholia on tullut otettua. Tekohetkellä olin kuitenkin selvin päin.
Mika on katunut Karhulan tapahtumia.
- Olisihan se saanut jäädä tekemättä!
Muranen silti huomauttaa, ettei hänen teossaan ollut kysymys vain silmittömästä räiskimisestä kohti tuntemattomia ihmisiä. Murasen mielestä julkisuudessa on annettu kohtuuttoman julma kuva hänen toiminnastaan. Hän on pettynyt myös asianajajansa toimintaan oikeudenkäynnin aikana.
- Asianajaja sanoi, että vedotaan mielenhäiriöön. Totuus on, että teossa oli kysymys pitkäaikaisesta riitelystä, ja kiusanteosta, jonka kohteeksi minä ja vanhempani jouduimme.
Oikeudenkäynnissä Murasesta maalattiin tummasävyinen kuva ihmisestä, joka olisi yksipuolisesti kiusannut ja piinannut naapureitaan, ja lopulta murhannut heidät.
- Tälläinen käsitys on kaukana totuudesta, sanoo Muranen.
Kaikki alkoi pikku asiasta
Koko tragedia sai alkunsa niinkin pienestä asiasta kuin koiran virtsaamisesta. Mika asui tuolloin Kotkan Karhulassa, omakotitalossa vanhempiensa kanssa. Hänellä oli pieni kongolainen pystykorva -rotuun kuuluva koira, joka aina välillä livahti naapureiden pihalle.
- Naapurit eivät ymmärtäneet, kun koira kävi heidän pihallaan. Sen jälkeen suunsoittoa syntyi monesta muustakin asiasta.
Murasen mukaan naapuri häiriintyi lähes kaikesta, mitä pihalla tehtiin. Sanomista tuli muun muassa polttopuiden teosta ja siitä, että Muranen oli kävellyt heidän pihallaan. Riitelyä selvitettiin myös käräjillä, jossa naapuri vaati Murasen saksanpaimenkoiraa lopetettavaksi.
- En tarkoita, että tälläisen riitelyn takia saisi ketään ampua. Ei tietenkään saa!
Naapurisota jatkui päivästä ja viikosta toiseen. Sitten eräänä päivänä se päättyi, hyvin ikävällä tavalla.
- Kävin armeijaa Haminassa. Olin tykkimiehenä ilmatorjuntarykmentissä.
- Tulin illalla lomilta ja otin varuskunnan tiloista rynnäkkökiväärin. Siinä vaiheessa en kyllä suunnitellut oikeasti ampuvani ketään. Olin vain niin väsynyt siihen tilanteeseen.
Muranen otti rynnäkkökiväärin ja lähti.
- Se oli tyhmä päätös, josta olen saanut maksaa kalliin hinnan.
Kello oli kymmenen ja yhdentoista välillä illalla. Muranen ajoi taksilla Karhulaan. Rynnäkkökivääri oli mukana armeijan lomakassissa.
- Menin sinä iltana kotiini. Vasta seuraavana iltana alkoi tapahtua...
Tuolloin 22-vuotias Muranen tapasi naapuri-isännän tämän pihamaalla.
- Siinä puhuttiin jotain, mikä ei ollut kovin positiivista. Sitten se ampuminen vain tapahtui. Hermostuin, kun mies uhkasi jälleen soittaa poliisille siitä, että olin astunut heidän pihalleen.
Muranen surmasi naapurinsa, miehen ja naisen.
- Sitten alkoi tuntua, ettei millään ole enää mitään väliä. Itsemurhakin kävi mielessä, mutta siihen rohkeus ei riittänyt.
Muranen otti kotoaan rynnäkkökiväärin ja lähti saksanpaimenkoiransa kanssa jatkamaan matkaa.
Räiski aseella
Mika Murasella oli ollut Karhulassa ongelmia muidenkin ihmisten kanssa. Erimielisyyttä syntyi saksanpaimenkoirasta, jonka Mika antoi kulkea vierellään vapaana.
- Koira ei koskaan purrut ketään. Se ei ollut vihainen kenellekään, Mika kertoo.
Jotkut ihmiset eivät hyväksyneet koiran vapaana pitämistä.
- Jos minulle huudettiin törkeästi, niin minäkin saatoin vastata samalla mitalla.
Murasen mukaan riitelystä syntyi lumipalloilmiö, joka aina vain paisui suuremmaksi palloksi.
Muranen käveli yön pitkin Karhulan metsiä. Varhain aamulla hän oli menossa Raamikadun ohi. Siellä hän oli aiemmin käynyt viiltelemässä ihmisten auton renkaita. Asukkaat puolestaan levittivät julkisiin tiloihin paperilappuja, joihin oli kirjoitettu Murasen nimi ja katuosoite.
- Niissä taloissa asui ihmisiä, joiden kanssa minulla oli mennyt välit poikki. Ammuin asuntoihin laukauksia. Pahaksi onneksi paikalle sattui tulemaan mies, joka oli tuurannut vaimoaan postinjakelussa. Olin jo lähdössä paikalta pois, kun mies tuli. Hän oli yksi niistä ihmisistä, joiden kanssa minulla oli sukset ristissä. Minulle vain tuli niin kova vihantunne, että ammuin hänet. Silloin en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin sen minkä tein, Muranen pohtii.
Poliisi osoitteli konepistoolilla
Ammuskelun aikana hätänumeroihin tuli runsaasti ilmoituksia huolestuneilta ihmisiltä. Pian Muranen kuuli hälytysajoneuvojen ääniä ja poistui koiransa kanssa paikalta.
- Poliisien kanssa sattui toisinaan aika koomisiakin tilanteita. Kuljin erään talon pihan poikki. Ilmeisesti pari poliisia ehti huomata minut, ja luulla, että nyt se Muranen linnoittautui taloon sisälle. Poliisit alkoivat piirittää taloa, vaikka kuljin vain pihan poikki.
- Yhden poliisin kanssa lähes törmäsimme toisiimme. Poliisi karjui, että hän ampuu. Lähdin juoksemaan eikä hän ampunut.
Murasen kävellessä 4-vuotiaan Adi -koiransa kanssa kävelytietä pitkin hän kuuli taivaalta helikopterin äänen.
- Keskityin helikopteriin, kunnes yhtäkkiä kiven takaa hyppäsi eteen poliisimies, joka osoitti minua konepistoolilla ja huusi: "Ase maahan!" Pudotin rynnäkkökiväärin saman tien maahan. Poliisi vaikutti itsekin aika yllättyneeltä, sillä hänellä ei ollut apujoukkoja lähellä.
Muranen ja poliisi seisoivat lähellä toisiaan. Murasen koira juoksi poliisimiehen luokse.
- Sitten kuulin, kun poliisi ampui koiraa päähän. Nostin rynnäkkökiväärin maasta ja ammuin muutaman heittolaukauksen. Poliisi heittäytyi maahan. Sitten huomasin, että koira on vielä elossa. Lupasin poliisille, etten ammu häntä ja pyysin poliisia lopettamaan koiran. Siinä tilanteessa lähdin uudelleen karkuun.
Murasen pako kesti kaiken kaikkiaan toista vuorokautta. Hän käveli tuttuja metsäpolkuja pitkin. Välillä jostakin näkyi kypäräpäisiä poliiseja, joille oli annettu ohjeet ampua Murasta, mikäli hän ei tottele poliisin käskytystä.
- Olin lopulta aika väsynyt. Huomasin poliisin järjestävän jonkinlaista piiritystä. Olin kuitenkin sen piiritysrenkaan ulkopuolella. Ilmassa oli helikopteri. En oikein itsekään tiennyt, mitä pitäisi tehdä.
- Meni takasin poliisin piiritysrenkaan sisälle. En tehnyt vastarintaa, vaan antauduin. Alitajunnassa ehkä ajattelin, että tämän on jollakin tavalla loputtava.
Poliisi ampui Murasta olkapäähän.
- Uskon, että minua yritettiin ampua sydämeen, mutta laukaus meni sivuun. Luoti osui olkapäähän, mutta sen verran sivuun, että se tuli sieltä ulos. Putosin polvilleni ja saman tien ase tippui maahan. Kiinniottoon osallistui 5-6 poliisia. Minut painettiin välittömästi maahan ja laitettiin tiukasti rautoihin. Sitten lähdettiin Kotkan poliisilaitokselle ja sieltä sairaalaan, Muranen kertoo.
Poliisi pahoitteli
Kolmoissurmien tutkinta siirtyi keskusrikospoliisin Kouvolan osastolle. Muranen vangittiin ja häntä säilytettiin Kouvolan poliisivankilassa. Myöhemmin alkoi oikeudenkäynti Kotkassa. Yhden käräjäreissun yhteydessä Muranen sai putkaan yllättävän vieraan. Poliisi, joka ampui koiran, halusi tulla juttelemaan Murasen kanssa.
- Hän kertoi olevansa se poliisi, joka ampui minun koirani. Keskustelimme aivan asiallisesti. Hän pahoitteli sitä, että joutui ampumaan koiran.
Oikeudenkäyntiä oli seuraamassa salillinen toimittajia ja kuvaajia. Tähän Muranen oli varautunut.
- Osasin odottaa, että media on paikalla. En muuten peitellyt kasvojani kertaakaan.
Ennen kolmoissurmia Muranen oli ollut kerran aiemmin vankilassa. Tuomio liittyi näihin samoihin asioihin, eli naapurikiistoihin. Muranen suoritti tuomion muun muassa kotirauhan rikkomisesta Keravan vankilassa.
Mika sanoo viettäneensä onnellisen lapsuuden.
- Vanhempien kanssa olen aina tullut hyvin toimeen.
Koulunkäynti häiriintyi, kun Mika joutui kiusaamisen kohteeksi.
- En enää halunnut mennä kouluun, ja jätinkin sinne menemättä, yläasteen yksityisopetuksessa suorittanut Mika muistelee.
Elämän isot ongelmat alkoivat vasta myöhemmin naapuri- ja koirariitojen takia. Sitä laskua Mika maksaa vielä jonkin aikaa.
Naimisiin vankilassa
Muranen tutustui Pyhäselän vankilassa naiseen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1999.
- Sitä onnea kesti vuoteen 2004 saakka, jolloin virallisesti erosimme. Olemme tavanneet sen jälkeenkin, vaikka meillä ei ole enää mitään vakavampaa suhdetta.
Avioliiton aikana heille syntyi yhteinen lapsi. Tyttö on nyt 3-vuotias.
- Vankeinhoito on aika joustamatonta. Suhteemme alkuaikana mikään ei toiminut. Lomatkaan eivät vielä pyörineet. Vaimo vapautui vankilasta ja hän kävi minua tapaamassa.
- Hämeenlinnan vankilapastori Markku Yli-Mäyrylle pitää antaa kiitosta. Hän järjesti Vanajalla perheleirejä, ja niille me myös osallistuimme. Saimme viettää useina viikonloppuina oikeaa perhe-elämää.
Eron jälkeen Muranen ei ole seurustellut.
- Tuomion alkuaikoina sain aika paljon kirjeitä. Myös uskovaiset kirjoittelivat ja tarjosivat sielunhoitoa, Mika naurahtaa.
Karhulan tapahtumien myötä Murasen kaverit katosivat.
- Ei minulla kovin paljon hyviä kavereita ollutkaan. Paras kaverini kuoli pari vuotta ennen kuin tämä (kolmoissurma) tapahtui.
Mika tapaa pientä tytärtään noin kerran kuukaudessa.
- Tuli silloin opeteltua vaipan vaihtoakin, joten kyllä minulta lastenhoito sujuu. Mieltäni painaa vain yksi asia. Haluaisin nimittäin viettää lapseni kanssa paljon enemmän aikaa. Se ei nyt onnistu.
- Lapsi on paras asia, mitä minulla nyt on, Mika sanoo.
Mika Murasen ajatuksissa on vuosien varrella pyörinyt kaikenlaista. Toisinaan iskee suuri vapaudenkaipuu.
- Vaikka olen avolaitoksessa, vapaus on menetetty. Sitä minä siviilistä eniten kaipaan.
Mitä aiot tehdä tämän haastattelun jälkeen?
- Lähden lelukauppaan, Mika vastaa ja kertoo samalla odottavansa kovasti lapsensa tapaamista.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17111
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Kotkassa huhtikuussa 1994 kolme ihmistä surmannut, nyt 36-vuotias Mika Kalevi Muranen on hakenut armahdusta kolmesta murhasta saamastaan elinkautisesta vankeustuomiosta.
Murasen armonanomus tulee käsittelyyn todennäköisesti ensi kevään aikana Helsingin hovioikeudessa hovioikeuden saatua vaadittavat lausunnot rikosseuraamusvirastolta sekä Muraselta itseltään.
Lähde: Kymen Sanomat 5.12.
Valjakkalan tapaus avasi pään. Muranen seuraa perässä. Kuka seuraavana...?
Murasen armonanomus tulee käsittelyyn todennäköisesti ensi kevään aikana Helsingin hovioikeudessa hovioikeuden saatua vaadittavat lausunnot rikosseuraamusvirastolta sekä Muraselta itseltään.
Lähde: Kymen Sanomat 5.12.
Valjakkalan tapaus avasi pään. Muranen seuraa perässä. Kuka seuraavana...?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Todennäköisesti joku sellainen, joka on myös istunut pitkään. Suomessa kun elinkautisia harvemmin istutaan tappiin saakka. Olisin yllättynyt jos Valjakkala olisi joutunut istumaan kymmeniä vuosia. Olisihan perin outoa, jos häntä kohdeltaisiin eri tavalla kuin muita elinkautisvankeja.Doctor Lecter kirjoitti:
Valjakkalan tapaus avasi pään. Muranen seuraa perässä. Kuka seuraavana...?
Cicero:en ol epahemminkehuskellut saavutuksillani ja vaadittiin linkkiä minulla ei sitä ollut, suoraan en voi sanoa missä työskentelen joten piti kiertotietä kirjoittaa...marsalkka on alusta asti ollut tökerö jossain vaiheessa menee pinna kenellä tahansa.
-
Aizerbaidzan
- Angus MacGyver
- Viestit: 6659
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
Ilta-Sanomat kertoi asiasta hieman laajemmin:
Uskaltaisin väittää, että vankilan portit aukeavat hänelle.Ilta-Sanomat kirjoitti:Kolmoismurhaaja Mika Muranen hakee armahdusta
5.12.2007 21:20, päivitetty 05.12. 21:36
Kotkassa keväällä 1994 kolme ihmistä jalkajousella ja rynnäkkökiväärillä murhannut Mika Muranen on hakenut armahdusta elinkautisesta vankeustuomiostaan.
Murasen armonanomusta käsitellään todennäköisesti ensi keväänä Helsingin hovioikeudessa. Muranen on hakenut armahdusta aikaisemmin presidentiltä, mutta anomus hylättiin.
Asiasta kertoo Kymen Sanomien verkkosivut.
Kolmen ihmisen kuolemaan johtaneet tapahtumat käynnistyivät Haminassa huhtikuussa 1994. Muranen palasi armeijalomalta yksikköönsä, mutta karkasi kuitenkin takaisin porttien ulkopuolelle rynnäkkökivääri mukanaan. Kasarmilta hän sai haltuunsa myös panoksia.
Poliisit kävivät etsimässä Murasta tämän kotoa. Tämä piileskeli kuitenkin metsässä. Samana iltana hän surmasi naapurissa asuneen pariskunnan raa'asti jalkajousella.
Seuraavana päivänä Muranen ammuskeli rynnäkkökiväärillään taloja. Lopulta aamupostia jakamassa ollut mies sai surmansa.
Pakomatkansa aikana Muranen ampui myös häntä pidättämään tullutta poliisia kohti. Poliisi pelastautui kuitenkin suojautumalla painanteeseen. Kahden päivän ajojahti päättyi, kun poliisin ampuma luoti osui Murasta olkapäähän.
Muranen sai teoistaan elinkautisen. Hänet määrättiin maksamaan korvauksia uhrien omaisille lähes miljoona markkaa.
IS
-
Patricia C. Itämaa
- Javier Pena
- Viestit: 1864
- Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am
-
Vanha Kettu
- Scooby-Doo
- Viestit: 22
- Liittynyt: Ma Elo 27, 2007 7:25 pm
- Paikkakunta: Kouvostoliitto
-
Mopoterroristi
- Agentti Scully
- Viestit: 651
- Liittynyt: La Loka 13, 2007 1:34 am
Eivät voi muuttua. Perustetaan vain kostoon, pelkoon ja vihaan yhteiskuntamme, silloin tulee hyvää jälkeä. Minä muuten itse olen henkirikoksessa menettänyt omaisen, enkä tunne tekijää kohtaan minkäänlaista vihaa enää, mitä se hyödyttäisi? En taida sitten kuulua jengiin, vai kuinka monet täällä meuhkaavista ovat menettäneet omaisensa henkirikoksessa? Vai tuuliko vain huulia heiluttaa?Patricia C. Itämaa kirjoitti:^
Vapautetaan nyt kaikki,niin päästään taas kirjoittamaan uusia juttuja.
Toki ihmiset voivat muuttua,eihän siinä mitään,hieno homma.
-
Aizerbaidzan
- Angus MacGyver
- Viestit: 6659
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
minullekin riittää kun rikollinen joutuu lusimaan ainakin sen verran kuin on annettu...pääsee sitten yrittämään normaalia elämää uudestaan. Ja toki jotkut onnistuvat, julkisuuteen pääsevät kuitenkin kaikki rikollisuuden tiellä jatkavat, niistä parannuksen tehneistä ei juuri juttua löydy...
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Niinpä, eipä Matti "volvo" Markkasestakaan enää hirveästi juttuja näe kun hää on viettämässä eläkepäiviään parin lusitun tuomion jälkeen, ennen oli kumminkin yksi suomen ykkösjulkkiksia. Matille kiitokset sinne aurinkorannikolle, oli parisen vuotta sitten pelastanut äitini pulastacicero kirjoitti:minullekin riittää kun rikollinen joutuu lusimaan ainakin sen verran kuin on annettu...pääsee sitten yrittämään normaalia elämää uudestaan. Ja toki jotkut onnistuvat, julkisuuteen pääsevät kuitenkin kaikki rikollisuuden tiellä jatkavat, niistä parannuksen tehneistä ei juuri juttua löydy...
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
kieran kirjoitti:Niinpä, eipä Matti "volvo" Markkasestakaan enää hirveästi juttuja näe kun hää on viettämässä eläkepäiviään parin lusitun tuomion jälkeen, ennen oli kumminkin yksi suomen ykkösjulkkiksia. Matille kiitokset sinne aurinkorannikolle, oli parisen vuotta sitten pelastanut äitini pulastacicero kirjoitti:minullekin riittää kun rikollinen joutuu lusimaan ainakin sen verran kuin on annettu...pääsee sitten yrittämään normaalia elämää uudestaan. Ja toki jotkut onnistuvat, julkisuuteen pääsevät kuitenkin kaikki rikollisuuden tiellä jatkavat, niistä parannuksen tehneistä ei juuri juttua löydy...
Mä voisin yrittää haastatella sitä tässä joku päivä. Täällähän se käppäilee...
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17111
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Noihin mainitsemiisi asioihin mm. erilaiset rikollisjärjestöt ovat jo perustaneet toimintansa. Ehkä yhteiskunnan olisi parempi astua samalle viivalle...Mopoterroristi kirjoitti:Eivät voi muuttua. Perustetaan vain kostoon, pelkoon ja vihaan yhteiskuntamme, silloin tulee hyvää jälkeä.
Se, että et tunne mitään vihaa omaisesi murhaajaa kohtaan voi johtua myös surmatun sinulle jättämästä runsaasta perinnöstä. Tai sitten omaat vain harvinaisen hyvä kyvyn selviytyä, etkä jää piehtaroimaan tuskassasi ja osaat antaa anteeksi. Hyvä jos et tunne vihaa, sillä ihmisen ei pidä vihata. Siitä syntyy vain pahaa.
Viimeksi muokannut Doctor Lecter, Pe Joulu 07, 2007 9:56 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Mopoterroristi
- Agentti Scully
- Viestit: 651
- Liittynyt: La Loka 13, 2007 1:34 am
Minkälaista lie olisi elo sellaisessa yhteiskunnassa jossa arvomme olisivat samanlaiset kuin rikollisjärjestöillä? Ajattele nyt hyvä ihminen ensin.Doctor Lecter kirjoitti:Noihin mainitsemiisi asioihin mm. erilaiset rikollisjärjestöt ovat jo perustaneet toimintansa. Ehkä yhteiskunnan olisi parempi astua samalle viivalle.Mopoterroristi kirjoitti:Eivät voi muuttua. Perustetaan vain kostoon, pelkoon ja vihaan yhteiskuntamme, silloin tulee hyvää jälkeä.
Se, että et tunne mitään vihaa omaisesi murhaajaa kohtaan voi johtua myös hänen sinulle jättämästä runsaasta perinnöstä. Tai sitten omaat vain harvinaisen hyvä kyvyn selviytyä, etkä jää piehtaroimaan tuskassasi ja osaat antaa anteeksi. Hyvä jos et tunne vihaa, sillä ihmisen ei pidä vihata. Siitä syntyy vain pahaa.