Asia on taas ajankohtainen Seinäjoella sattuneen surman takia. Iltasanomissa (
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 08233.html) seuraava juttu
Nuorten tekemät henkirikokset Suomessa harvinaisia – Vuonna 1984 koulupojan surmasi 12-vuotias leikkitoveri
Ilta-Sanomat uutisoi henkirikoksesta 6. maaliskuuta 1984.
Julkaistu: 30.4. 6:30
Rikos Nuorten tekemät henkirikokset ovat Suomessa harvinaisia. Tunnetuin tapaus lienee vuoden 1984 bunkkerisurma, jossa koulupojan surmaajaksi paljastui hänen 12-vuotias leikkitoverinsa.
Se, että alle 18-vuotiasta nuorta epäillään henkirikoksesta, on Suomen oloissa harvinaista. Etenkin Seinäjoen henkirikoksen tapauksessa, kun epäiltynä on 15-vuotias tyttö.
Oli niin tai näin, Suomen rikoshistoria tuntee joitakin tapauksia, joissa epäilty on ollut jopa viittätoista vuotta nuorempi. Tilastokeskuksen tietojen perusteella vuosien 1980 ja 2013 välillä alle 15-vuotias on ollut henkirikoksesta epäiltynä parikymmentä kertaa.
Kuuluisin näistä tapauksista on vuonna 1984 tapahtunut Kannelmäen bunkkerisurma.
Isä löysi poikansa kuolleena
Maaliskuun 5. päivän iltana vuonna 1984 vanhemmat odottivat 12-vuotiasta poikaansa kotiin Helsingin Kannelmäessä.
Pojan olisi pitänyt tulla kotiin jo viimeistään iltayhdeksältä, mutta häntä ei näkynyt missään. Isä päätti lähteä etsimään.
Poika löytyi lopulta puolenyön aikaan. Isä löysi hänet Pelimannintien päässä sijaitsevasta bunkkerista surmattuna, vain 300 metrin päästä kotoaan. Poika oli kuollut lukuisiin puukoniskuihin.
Murhaaja liikkui vapaana
Poliisi eristi bunkkerin ja tutki koulupojan surmaa tiiviisti läpi yön, tuloksetta. Kuitenkin jo alkuvaiheessa selvitettiin, ettei pojasta löytynyt seksuaalisen väkivallan merkkejä – surman motiivin täytyi olla jokin muu.
Tapaus nousi koko kansan tietoisuuteen surmaa seuraavana päivänä 6. maaliskuuta, kun Ilta-Sanomat uutisoi tapauksesta otsikolla: ”12-vuotias surmattiin Helsingissä”
Poikkeuksellinen rikos herätti valtavan kohun etenkin Kannelmäessä. Tuolloin asiasta raportoineen rikostoimittajan Hannes Markkulan mukaan osa paikallisista lapsista ei uskaltanut mennä kouluun – liikkuihan murhaaja edelleen vapaana.
Ensimmäisinä päivinä Helsingin rikospoliisi etsi vanhempaa miestä ja pyysi havaintoja, oliko joku kenties houkutellut pikkupoikia mukaansa Kannelmäen alueella. Ilta-Sanomat puolestaan uutisoi ”isojen poikien” jengistä, joka oli pelottanut henkirikoksen uhriksi joutunutta poikaa.
Niin poliisi kuin lehdistökin olivat tässä vaiheessa hakoteillä.
Surmaaja paljastuu
Ilta-Sanomat julkaisi järkyttävän tiedon tiistaina 13. maaliskuuta 1984: surmaaja oli uhrin leikkitoveri.
Kuolemasta oli kulunut noin viikko, kun 11–12 -vuotias koulukaveri myönsi poliisille puukottaneensa ystävänsä. Poika ei tiettävästi koskaan pystynyt kertomaan syytä teolleen.
Kun surmaajan henkilöllisyys paljastui, poliisin tiedottaminen asiasta loppui kuin seinään. Julkisuudessa ei koskaan kerrottu esimerkiksi sitä, millä keinoin rikos lopulta selvisi.
Selvää kuitenkin on, että tekijän paljastuminen oli järkytys paitsi poliisille, myös surmaajan perheelle. Surmaajan äiti oli kuitenkin avustanut niin poliisia kuin lehdistöä katoamisjutussa.
– Surman selviäminen oli täydellinen yllätys, Helsingin rikospoliisin ylikomisario Väinö Rantio kommentoi surman selviämisen aikaan Ilta-Sanomille.
Koska surmaaja oli alle 15-vuotias, hän ei ollut teoistaan rikosoikeudellisessa vastuussa. Surmaajan nuoren iän vuoksi myös poliisi vaikeni jutun yksityiskohdista.
– Haluamme suojella perhettä julkisuudelta. Niin myös poikaa, perusteli Rantio.
Surmaajan perhe tiettävästi muutti pois Kannelmäestä asiasta syntyneen kohun vuoksi.
Lähteet: Hannes Markkula: Suomalainen murha (Eurooppalainen kustannustalo 1991), Ilta-Sanomien arkisto
Miika Viljakainen