MURHA.INFO

Saako tänne kirjoittaa murhaajan nykyisen työpaikan, osoitteen ja puhelinnumeron vai syyllistynkö rikokseen? Mielestäni se elukka ansaitsee kaiken mahdollisen ryöpytyksen sen jälkeen mitä teki lapsiparalle.

Lapsihan tuo tekijäkin silloin oli.
Hän on tuomionsa sovittanut; ei ole meidän asia enää rangaista.
Vaikka haukuttaisiin päivittäin, Samia se ei tuo takaisin eikä tee tekoa tekemättömäksi.
Tuskin tuo mies on syyllistynyt mihinkään rikokseen tuon tekonsa jälkeen, joten eiköhän ole parempi antaa elää rauhassa.

Nemesia kirjoitti:Saako tänne kirjoittaa murhaajan nykyisen työpaikan, osoitteen ja puhelinnumeron vai syyllistynkö rikokseen? Mielestäni se elukka ansaitsee kaiken mahdollisen ryöpytyksen sen jälkeen mitä teki lapsiparalle.

Menee varmaan aika helposti yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseksi. Tai jos joku menee antamaan tälle kaverille "kaiken mahdollisen ryöpytyksen", niin joku voisi ajatella sinun yllyttäneen rikokseen.

Nemesia kirjoitti:Saako tänne kirjoittaa murhaajan nykyisen työpaikan, osoitteen ja puhelinnumeron vai syyllistynkö rikokseen? Mielestäni se elukka ansaitsee kaiken mahdollisen ryöpytyksen sen jälkeen mitä teki lapsiparalle.

Näin maija turjukka vastasi minulle samantyyppiseen kysymykseen:

maija turjukka kirjoitti:Juuei varmaan kiellettyä, mutta ainakin vastoin hyvää journalistista tapaa.

31. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.

http://www.journalistiliitto.fi/pelisaa ... tinohjeet/

Tosiaan kyselin tämän tapauksen pöytäkirjoja poliisilta, mutta sanoivat että ne hävitettiin 25 vuoden säilytyksen jälkeen eli vuonna 2009. Arkistolaitokselta taas sanottiin ettei siellä ole vielä vuoden 1984 aineistoa poliisilta. Jotenkin oudolta kuulostaa koska eihän kaikkia tutkintapöytäkirjoja hävitetä vaan ne arkistoidaan. Luulisi tämän harvinaisen tapauksen pöytäkirjojen olevan arkistoitavien joukossa. Mutta julkaistaanko alaikäisten tekemien rikosten pöytäkirjoja koskaan ulkopuolisille?

Ja tuli vielä mieleen, että jos tuon henkilön osoite ja puhelinnumero ovat salaisia, niin niitä ei saa missään tapuksessa julkaista näin yleisellä palstalla.
Muuten, jos tiedot ei ole salattuja, niin jokainen löytää ne, jos haluaa.
Ja muuten, jos "ryöpyttää" jotakuta tuomionsa kärsinyttä, voi joutua itse syytteeseen. Laki kieltää siitä muistutettavan.
Eräs kaverini sai sakot, kun huuteli isossa sakissa erään toisen kaverin istuneen linnassa.
Noin niinkuin tiedoksi!

Kiitos asiallisista vastauksista.

Minun mielestä ei ainakaan missään nimessä pidä mennä julkaisemaan sellaisia tietoja. Nuo kuvatkin on aika kyseenalaisia. Kyseessä oli kuitenkin alaikäinen tekijä. Hän on tuomionsa saanut ja kärsii tuosta teosta varmasti läpi loppuelämänsä. Ja kuten joku kirjoitti, se ei Samia tuo takaisin.

elli72 kirjoitti:Minun mielestä ei ainakaan missään nimessä pidä mennä julkaisemaan sellaisia tietoja. Nuo kuvatkin on aika kyseenalaisia. Kyseessä oli kuitenkin alaikäinen tekijä. Hän on tuomionsa saanut ja kärsii tuosta teosta varmasti läpi loppuelämänsä. Ja kuten joku kirjoitti, se ei Samia tuo takaisin.

Kuvat on julkaistu aikoinaan lehdissä, joten en nähnyt niiden julkaisussa mitään väärää.

Siis oliko näille pojille, Rainelle ja Samille tullut riitaa rummuista vai kitarasta vai mikä oli tämä esine, joka murhaan johti? Ja eikös tuo tekijä eli Raine aikoinaan sekoitettu jonkin poliitikko perheen lapseksi, mutta todellisuudessa olikin jonkun "normaalin perheen" lapsi, isä oli joku jalkapallon varatuomari? Vissiin vanhemmat yrittivät peittää poikansa teon jäljet ja muuttivatkin tapahtuman jälkeen heti Sveitsiin, jossa tekijä on hyvässä ammatissa.

jansku83 kirjoitti:Siis oliko näille pojille, Rainelle ja Samille tullut riitaa rummuista vai kitarasta vai mikä oli tämä esine, joka murhaan johti? Ja eikös tuo tekijä eli Raine aikoinaan sekoitettu jonkin poliitikko perheen lapseksi, mutta todellisuudessa olikin jonkun "normaalin perheen" lapsi, isä oli joku jalkapallon varatuomari? Vissiin vanhemmat yrittivät peittää poikansa teon jäljet ja muuttivatkin tapahtuman jälkeen heti Sveitsiin, jossa tekijä on hyvässä ammatissa.

Lue ketju niin saat vastauksia.

Tänään on tasan 30 vuotta kulunut tästä. Toivottavasti RV katuu tekoaan ja muistelee Samia.

Asia on taas ajankohtainen Seinäjoella sattuneen surman takia. Iltasanomissa (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 08233.html) seuraava juttu

Nuorten tekemät henkirikokset Suomessa harvinaisia – Vuonna 1984 koulupojan surmasi 12-vuotias leikkitoveri

Ilta-Sanomat uutisoi henkirikoksesta 6. maaliskuuta 1984.

Julkaistu: 30.4. 6:30

Rikos Nuorten tekemät henkirikokset ovat Suomessa harvinaisia. Tunnetuin tapaus lienee vuoden 1984 bunkkerisurma, jossa koulupojan surmaajaksi paljastui hänen 12-vuotias leikkitoverinsa.

Se, että alle 18-vuotiasta nuorta epäillään henkirikoksesta, on Suomen oloissa harvinaista. Etenkin Seinäjoen henkirikoksen tapauksessa, kun epäiltynä on 15-vuotias tyttö.

Oli niin tai näin, Suomen rikoshistoria tuntee joitakin tapauksia, joissa epäilty on ollut jopa viittätoista vuotta nuorempi. Tilastokeskuksen tietojen perusteella vuosien 1980 ja 2013 välillä alle 15-vuotias on ollut henkirikoksesta epäiltynä parikymmentä kertaa.

Kuuluisin näistä tapauksista on vuonna 1984 tapahtunut Kannelmäen bunkkerisurma.

Isä löysi poikansa kuolleena
Maaliskuun 5. päivän iltana vuonna 1984 vanhemmat odottivat 12-vuotiasta poikaansa kotiin Helsingin Kannelmäessä.

Pojan olisi pitänyt tulla kotiin jo viimeistään iltayhdeksältä, mutta häntä ei näkynyt missään. Isä päätti lähteä etsimään.

Poika löytyi lopulta puolenyön aikaan. Isä löysi hänet Pelimannintien päässä sijaitsevasta bunkkerista surmattuna, vain 300 metrin päästä kotoaan. Poika oli kuollut lukuisiin puukoniskuihin.


Murhaaja liikkui vapaana
Poliisi eristi bunkkerin ja tutki koulupojan surmaa tiiviisti läpi yön, tuloksetta. Kuitenkin jo alkuvaiheessa selvitettiin, ettei pojasta löytynyt seksuaalisen väkivallan merkkejä – surman motiivin täytyi olla jokin muu.

Tapaus nousi koko kansan tietoisuuteen surmaa seuraavana päivänä 6. maaliskuuta, kun Ilta-Sanomat uutisoi tapauksesta otsikolla: ”12-vuotias surmattiin Helsingissä”

Poikkeuksellinen rikos herätti valtavan kohun etenkin Kannelmäessä. Tuolloin asiasta raportoineen rikostoimittajan Hannes Markkulan mukaan osa paikallisista lapsista ei uskaltanut mennä kouluun – liikkuihan murhaaja edelleen vapaana.

Ensimmäisinä päivinä Helsingin rikospoliisi etsi vanhempaa miestä ja pyysi havaintoja, oliko joku kenties houkutellut pikkupoikia mukaansa Kannelmäen alueella. Ilta-Sanomat puolestaan uutisoi ”isojen poikien” jengistä, joka oli pelottanut henkirikoksen uhriksi joutunutta poikaa.

Niin poliisi kuin lehdistökin olivat tässä vaiheessa hakoteillä.


Surmaaja paljastuu
Ilta-Sanomat julkaisi järkyttävän tiedon tiistaina 13. maaliskuuta 1984: surmaaja oli uhrin leikkitoveri.

Kuolemasta oli kulunut noin viikko, kun 11–12 -vuotias koulukaveri myönsi poliisille puukottaneensa ystävänsä. Poika ei tiettävästi koskaan pystynyt kertomaan syytä teolleen.

Kun surmaajan henkilöllisyys paljastui, poliisin tiedottaminen asiasta loppui kuin seinään. Julkisuudessa ei koskaan kerrottu esimerkiksi sitä, millä keinoin rikos lopulta selvisi.

Selvää kuitenkin on, että tekijän paljastuminen oli järkytys paitsi poliisille, myös surmaajan perheelle. Surmaajan äiti oli kuitenkin avustanut niin poliisia kuin lehdistöä katoamisjutussa.

– Surman selviäminen oli täydellinen yllätys, Helsingin rikospoliisin ylikomisario Väinö Rantio kommentoi surman selviämisen aikaan Ilta-Sanomille.

Koska surmaaja oli alle 15-vuotias, hän ei ollut teoistaan rikosoikeudellisessa vastuussa. Surmaajan nuoren iän vuoksi myös poliisi vaikeni jutun yksityiskohdista.

– Haluamme suojella perhettä julkisuudelta. Niin myös poikaa, perusteli Rantio.

Surmaajan perhe tiettävästi muutti pois Kannelmäestä asiasta syntyneen kohun vuoksi.

Lähteet: Hannes Markkula: Suomalainen murha (Eurooppalainen kustannustalo 1991), Ilta-Sanomien arkisto

Miika Viljakainen

Kiitokset teille tähän ketjuun kirjoittaneille ja tästä ketjusta vinkanneelle murhainfolaiselle. Tämä surma muistui mieleeni nyt, kun lueskelin 15-vuotiaan seinäjokelaisen tytön surmasta ja sen epäillystä tekijästä.

Olin itse bunkkerisurman aikaan 15-16-vuotias ja muistan, kun yksi huolestunut sukulainen soitti asiaan liittyen. Me, kun satuimme asumaan Kannelmäessä, ja veljeni oli syntynyt samaisena vuonna kuin tekijä ja uhri, niin ymmärrän, että asia kiinnosti sukulaistätiä.

Oli mielenkiintoista lukea tämä ketju läpi, etenkin nuo vanhat lehtiartikkelit palauttivat vanhoja muistoja mieleen. En tiedä, olinko aikanaan edes tietoinen tekijän nimestä, mutta se oli jäänyt mieleen, että surman tekijä oli 11-vuotias poika. Muistan nuo alueella kiertävät vallihaudat, mutta tuo bunkkeri ei ole jäänyt mieleen.

Minusta yhteiskunnan kannalta on parasta, jos rikosten tekijät jäävät ensikertalaisiksi ja pystyvät myöhemmin tekonsa sovitettuaan (=yhteiskunnan määräämän rangaistuksen suoritettuaan) palaamaan yhteiskunnan jäseniksi. Ei tuollainen teko varmaan koskaan poistu tekijänsä mielestä, mutta kyllä minä ainakin annan tekijälle mahdollisuuden elää normaalia elämää ilman, että olisin hänen tuskaansa yhtään lisäämässä. Toivon, että Samin vanhemmat ovat myös pystyneet ajan myötä antamaan tekijälle anteeksi, vaikka he eivät tietystikään pysty tekoa koskaan unohtamaan. Katkeroitumalla sitä aiheuttaa vaan vahinkoa itselleen ja ympäristölleen. Viisas on se, joka keksii keinot, kuinka tällaiset toisiin kohdistuvat vahingonteot vältettäisiin kokonaan.

Käytin aikoinaan todella paljon aikaa ja vaivaa tämän tapauksen kaivamiseen. Tapaus pysyy ikuisesti mielessäni.