Invalidisurma Porin Liinaharjassa v. 2003

[Aizerbaidzan]

5.-6. syyskuuta 2003 kolme miestä ryypiskeli Porin Liinaharjassa Liinaharjantie 81:ssä. Ryypiskelyn päätteeksi yksi remmin jäsenistä, 53-vuotias rollaattorin varassa liikkunut porilaismies, surmattiin raa'asti. Miestä tikattiin useita kertoja ruuvimeisselin tapaisella esineellä ja puukolla vartalon eri puolille.

Kuten yleensä suomalaisissa tapoissa, tekijä löytyy yleensä samasta talosta. Poliisi otti kiinni ryyppytoverit ja käräjäoikeus vangitsi heidät syytä epäillä -perusteella.

Toinen vangituista miehistä, 27-vuotias Kimmo Tapio Iiliäinen yllättäen tunnusti yksityiskohtaisesti veriteon. Iiliäinen vangittiin todennäköisin syin ja toinen miehistä laskettiin vapaalle jalalle.

Näytti siltä, että juttu olisi päivänselvä tunnustuksen myötä. Mutta Iiliäinenpä heitti lisää vettä myllyyn...

Runsaat kaksi viikkoa ennen pääkäsittelyä epäilty otti Turun vankilasta yhteyttä lakimiesavustajaansa ja perui tunnustuksensa. Tunnustus oli johtunut hänen mukaansa mielentilahäiriöstä.

2. helmikuuta 2004 pidetyssä pääkäsittelyssä Ulvilan surman syyttäjänä myöhemmin tutuksi tullu Jarmo Valkama totesi yllätyskäänteestä:

- Pääkäsittely keskeytyy heti. Nyt tarvitaan lisänäyttöä ja lisäselvitystä surman selvittämiseksi. Esitän mietittäväksi, että epäilty passitetaan heti mielentilatutkimukseen. (Satakunnan Kansa 3.2.2004)

Iiliäisen avustajana toimineen varatuomari Esko Kivitien mielestä Iiliäisen syyttömyyden puolesta puhui se, että hänen paidastansa ei löytynyt yhtään verta, vaikka sitä pitäisi kaiken järjen mukaan tikkaamisen jäljiltä löytyä.

Iiliäinen passitettiin mielentilatutkimukseen ja alkoi lisäselvitysten tekeminen.

Syyskuun lopulla 2004 jatkettiin käsittelyä Porin käräjäoikeudessa. Kimmo Iiliäisen todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä. Syytetty kiisti teon ja väitti lyöneensä uhria vain kerran kasvoihin. Kiivailu, joka loppui yhteen lyöntiin, sai kuulemma alkunsa siitä, että uhri nimitteli Iiliäistä pojaksi. Aamulla Iiliäinen oli herännyt ja ihmetellyt elottomana makaavaa uhria. Avun hälyttämisen sijasta Iiliäinen poistui paikalta muina miehinä.

Syyttäjä Valkama piti esitutkinnassa annettua yksityiskohtaista tunnustusta pitävänä näyttönä:

- Joko syytetyn on täytynyt nähdä surmateko tai hän on itse sen tehnyt. (Satakunnan Kansa 1.10.2004)

Syyttäjän ja uhrin vanhempien vaatimuksena oli vähintään 10 vuotta vankeutta. Uhrin sisar oli rankemalla kannalla: hän vaati Iiliäiselle elinkautista murhasta, koska teko kohdistui puolustuskyvyttömään, lähes 100 prosenttiseen invalidiin.

14. lokakuuta 2004 Porin käräjäoikeus langetti Kimmo Iiliäiselle 10 vuotta vankeutta taposta. Oikeus piti Iiliäisen tunnustusta uskottavana. Iiliäisen syyllisyyttä tuki myös se, että tämä oli hävittänyt surmayönä käyttämänsä paidan. Keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio löysi uhrin verta tuomitun farkuista.

Iiliäisen käytöskään ei käräjäoikeuden mielestä puhunut syyttömyyden puolesta: hän ei ollut hälyttänyt apua eikä herättänyt kolmatta miestä, vaan oli poistunut paikalta välittämättä lattialla maanneesta verisestä miehestä.

[kakkosurpo]

Onks Illiäinen syyllistynyt vapauduttuaan mihinkään vakavampaan, vai jatkaako ryyppytuherrusta vaan?