Isä surmasi kaksi lastaan Tyrnävällä 2011

[Zara]

Ja pakko vielä jatkaa, että ymmärrän täysin Kinsey Malone sun ajatukset tuon muistamisen tiimoilta, mutta olen itse just koittanut pohtia tuota omaa suremista liittyen tuollaisiin tragedioihin. Kun itsekin niitä suren kovasti, mutta järjen tasolla koitan aina ajatella, että kuitenkaan kyse ei ole minun elämään oikeasti liittyvästä surusta ja siksi siihen osaaottamisen koen jotenkin tungettelevana sen hyvästä ajatuksesta huolimatta.

Tyrnävän tragedia on aiheuttanut tosi paljon kollektiivista surua, mikä on ihan inhimillinen reaktio. Minusta on kuitenkin siinä yhteydessä hyvä pohtia sitä vähän tarkemmmin, että missä menee ne sen ns. hyvän tavan mukaiset rajat jne. Kun suree tässä tapauksessa niiden lasten kohtaloa, niin suree nimenomaan sitä lasten kohtaloa, eikä niitä lapsia kun niitähän ei tuntenut. Monimutkaisia juttujahan nuo ovat.

Jos asuu paikkakunnalla, ja haluaa jotenkin ottaa osaa tai auttaa, niin kannattaa varmaan esim kysellä onko perustettu jotain rahastoa tms, johon voi lahjoittaa halutessaan jne.

[rosamarine]

Haluaisin kysyä onko typerää tai muuten epäkorrektia lähettää adressi lasten hautajaisiin, jos ei ole perheystävä.

On erittäin typerää. Suru on niin henkilökohtainen asia loppupeleissä. Voisin kuvitella, jos täydellistä idyllia on esitelty sisustuslehtiä myöten, mukana on myös häpeä ja epäonnistumisen tunne. Kulissit ovat mätkähtäneet ryminällä alas. Tuntemattomien osanotot pahentaa tilannetta tässä kohtaa. Mietit myös kynttilän viemistä haudalle, se on paljon parempi idea. Ja voithan sytyttää kynttilän ihan oman keittiönpöydän äärelläkin, ajaa varmasti saman asian.

Mielestäni mies on avioerossa altavastaajan asemassa lähes joka suhteessa.

Kyllähän tässä mielessä käy, jos mies on kaikkensa antaneena remontoinut taloa ja hionut sen viimeiseen asti tyylikkääksi kokonaisuudeksi. Vaimo luo samaan aikaan uraa. Mies on voinut olla läsnä enemmän perheessä esimerkiksi hoitaen lasten käytännön asiat ym.
Sitten alkaa riidat ja vaimo on valmis eroamaan ja tuhoamaan kaiken sen, minkä eteen on nähty vaivaa, talon ja perheen. Ehkä katkeroituminen voi olla vähintä, mitä mies siinä kohtaa tuntee ja miettii, että tähän taloon ei muut tule asumaan, ennemmin hän vaikka polttaisi sen. Ja jos lapsetkaan ei vaimoa miehen mielestä kiinnosta, niin kuollaan sitten kaikki pois.

[Muori]

Minun mielestäni taas adressi esimerkiksi samalla paikkakunnalla asuvana on vielä ihan korrektia, mutta jos tosiaan ei ole koko perhettä koskaan ennen nähnytkään, se on jo tungettelua. Mutta ei välttämättä tarvitse olla perheystävä, minun mielestäni. Toisaalta en tiedä paljonko osanotto ventovieraan nimellä lohduttaa... Adressi on jotenkin mielestäni vähemmän tungettelevaa kun kynttilä haudalla, tuntuisi kauhealta jos oman lapsen hauta täyttyisi vieraiden kynttilöistä/kukista. Kun mitä sinne äiti itsekään muuta vie kun kukkia tai kynttilöitä, tuskin äiti tahtoo mitään pyhiinvaelluskohdetta omien rakkainpiensa viimeisestä leposijasta. Ja hautajaiset tosiaan, jos ei ole ollut niissä kuuluisissa koko kylän ristiäisissä, ei hautajaisiinkaan ole mitään asiaa "pällistelemään". Toivon ettei siellä ole varsinkaan mitään median edustusta räpsimässä kuvia.

[vahtitupe]

Sitten alkaa riidat ja vaimo on valmis eroamaan ja tuhoamaan kaiken sen, minkä eteen on nähty vaivaa, talon ja perheen. Ehkä katkeroituminen voi olla vähintä, mitä mies siinä kohtaa tuntee ja miettii, että tähän taloon ei muut tule asumaan, ennemmin hän vaikka polttaisi sen. Ja jos lapsetkaan ei vaimoa miehen mielestä kiinnosta, niin kuollaan sitten kaikki pois.



Mistä tällainen pointti, että vaimo oli valmis eroamaan?
Riitaan tarvitaan aina kaksi henkilöä, emmekä tiedä, kumpi
siihen eroamiseen oli valmiimpi.
Mielestäni minkäänlainen ero, riitaisakaan, ei voi olla syynä
tällaiseen hirmutekoon. Syy löytynee yksin tekijän pääkopasta,
ts. sairaudesta. Ei kukaan terve, ajatteleva henkilö tee tällaista
omille, täysin syyttömille lapsilleen, vaikka olisi kuinka paha olla.
Onneksi tekijä joutunee elämään tietäen tekojensa seuraukset.

[rosamarine]

Mistä tällainen pointti, että vaimo oli valmis eroamaan?
Riitaan tarvitaan aina kaksi henkilöä, emmekä tiedä, kumpi
siihen eroamiseen oli valmiimpi.
Mielestäni minkäänlainen ero, riitaisakaan, ei voi olla syynä
tällaiseen hirmutekoon. Syy löytynee yksin tekijän pääkopasta,
ts. sairaudesta. Ei kukaan terve, ajatteleva henkilö tee tällaista
omille, täysin syyttömille lapsilleen, vaikka olisi kuinka paha olla.
Onneksi tekijä joutunee elämään tietäen tekojensa seuraukset.

Ei kai voida puhua pointeista. Siinä oli jossittelua, arvailua ja spekulointia. Kyllä ero on ollut laukaisevana tekijänä aika moneen henkirikokseen Suomen maassa. Jokin naksahdus ihmisellä varmasti käy päässä tai taustalla on sairaalloista mustasukkaisuutta/omistuksenhalua/läheisriippuvuutta etc.

Se, että mietin kumpi eroa haluaisi, voisi tietenkin olla toisinkin päin, mutta tuntuu silti epäloogiselta, että eroa haluava syventää entisestään haavoja tuhoamalla kaiken. Ei tietenkään mahdotonta. Jännä on ihmismieli. Kyse voi olla myös yhteisestä päätöksestä tai ylitsepääsemättömistä veloista. Luulisi, ettei tuon tason lukaalia ole ihan taskurahoilla kunnosteltu.

Voihan olla, että ero on myös pelkän puheen tasolla, uhkaavana pilvenä varjostamassa arkea. Se jos mikä voi sairastuttaa mielen, ja tuoda toivottomuuden ja epätoivon tunteen. Who knows... Nämä ovat puhtaasti motiivin arvailuja. Motiivi kiinnostaa varmasti monia, miksi me muuten lukisimme tällaisia palstoja tai kirjoittaisimme kommenttejamme.

Sanot, että ei kukaan terve, ajatteleva henkilö tee tällaista, vaikka olisi kuinka paha olla.
Olisikin mielenkiintoista pohtia terveen ihmisen kriteerit. Usein tällainen lause heitetään ilmoille naapurihaastattteluissa ym. "En huomannut mitään normaalista poikkeavaa, kyseessä oli tavallinen perhe."

[tuuli]

Onneksi tekijä joutunee elämään tietäen tekojensa seuraukset.

Niin, olisi mielenkiintoista tietää, mitä ihminen miettii tuossa tilanteessa, kun tajuaa, että lapset ovat poissa, mutta itse onkin vielä elossa. Tuskin se mitään elämää on, enää koskaan. Ehkä korkeintaan rimpuilua, syömistä ja nukkumista. Jos mies jaksaa sitäkään.

[vahtitupe]

Sanot, että ei kukaan terve, ajatteleva henkilö tee tällaista, vaikka olisi kuinka paha olla.
Olisikin mielenkiintoista pohtia terveen ihmisen kriteerit. Usein tällainen lause heitetään ilmoille naapurihaastattteluissa ym. "En huomannut mitään normaalista poikkeavaa, kyseessä oli tavallinen perhe."

Tätä juuri tarkoitin.
Ei kukaan ulkopuolinen tiedä, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu.
Itse olen kokenut avioeron ja voin vieläkin ihmetellä, kuinka moni tuttu kertoi, ettei
voinut ymmärtää, miksi erosimme, koska kaikki näytti niin hyvältä. Meilläkin
kaikki näytti hyvälle ulkoapäin katsottuna. Tosin meidän erossamme ei tapahtunut
mitään dramaattista.
Mielestäni terveen ihmisen kriteerit täyttyvät, kun hän ei kohdista fyysistä väkivaltaa toiseen erotilanteessa, eikä muulloinkaan. Henkistä väkivaltaa käytettänee usein parisuhdekriisin
kohdatessa. Liekö sekään sitten terveen ihmisen toimintaa, mutta arvelen niin monen tekevän.

[rosamarine]

Itse olen kokenut avioeron ja voin vieläkin ihmetellä, kuinka moni tuttu kertoi, ettei
voinut ymmärtää, miksi erosimme, koska kaikki näytti niin hyvältä. Meilläkin
kaikki näytti hyvälle ulkoapäin katsottuna. Tosin meidän erossamme ei tapahtunut
mitään dramaattista.

Avioliittoanne ei siis kaataneet ulkopuoliset suhteet, vaimon/miehen ura, väkivaltaisuus, alkoholismi/päihteet, velkakierre/rahattomuus, narsismi, vaan kyllästyitte tosiinne ja mikään ei tuntunut enää miltään? Juu, kyllä se kuulostaa paljon normaalimmalta kuin nämä ed. mainitut syyt, mitkä voivat olla ehkä kuitenkin yleisimpiä avioeron/kriisin aiheuttajia kultaisessa kotimaassamme.

[ukkometto]

Kirkonkellot kumahtelee ilmoittaen että kaksi viatonta lasta saatetaan tänään viimeiselle matkalle. Toivottavasti media ja muuten vain uteliaat pysyvät pois hautajaisista vaikka ne julkiseksi on ilmoitettukin.

Sellanen tuli mieleen että miten mahtaa isä tämän päivän viettää? Onko tällaisessa tapauksessa isällä koskaan oikeutta käydä lastensa haudalla?

[vandt]

Onko tällaisessa tapauksessa isällä koskaan oikeutta käydä lastensa haudalla?

Tietenkin on, silloin kun hänellä on oikeus kulkea vapaasti, eli ellei ole vankilassa tai pakkohoidossa.

[Gladys]

Onneksi tekijä joutunee elämään tietäen tekojensa seuraukset.

Niin, olisi mielenkiintoista tietää, mitä ihminen miettii tuossa tilanteessa, kun tajuaa, että lapset ovat poissa, mutta itse onkin vielä elossa. Tuskin se mitään elämää on, enää koskaan. Ehkä korkeintaan rimpuilua, syömistä ja nukkumista. Jos mies jaksaa sitäkään.

Jos on tarpeeksi persoonallisuushäiriöinen, niin ei mieti mitään, koska teko oli, on ja tulee olemaan oikeutettu hänen näkökulmastaan. Tulee siis pärjäämään ihan "hyvin".

Olen järkytyksellä seurannut tapahtumia. RIP.

[NancyDrew]

Toivon ettei siellä ole varsinkaan mitään median edustusta räpsimässä kuvia.

Olin oikeastaan yllättynyt, miten vähän hautajaisia käsiteltiin julkisuudessa. Iltalehti oli käynyt kuvaamassa kirkon ulkopuolella ja haudalla.

[murjaani]

Jos on tarpeeksi persoonallisuushäiriöinen, niin ei mieti mitään, koska teko oli, on ja tulee olemaan oikeutettu hänen näkökulmastaan. Tulee siis pärjäämään ihan "hyvin".

Olen järkytyksellä seurannut tapahtumia. RIP.

Tässä Tyrnävän tapauksessa en tiedä isän henkistä tilaa, siis onko persoonallisuushäiriötä tms. Mutta jos on niin ei varmaan tosiaan missään vaiheessa koe sitä tilannetta niin, että siinä on murhattu kaksi ihmistä. Siis ei näe niitä lapsia erillisinä ihmisinä, vaan kokee hoitaneensa tehtävän tai antaneensa vaimolle opetuksen tms.

Ulkopuolisena ei tosiaan tiedä kenellä on persoonallisuushäiriö ja kenellä ei, mutta itse ainakin epäilen sitä, jos ihminen vielä vuosien jälkeenkin selittää toisten oikeuksien loukkaamisen "teknisten ongelmien" kautta. Siis nämä jotka tappavat lapsen jonka itku haittaa tietokonepelin pelaamista ja vastaavat. Kuka tahansa voi hetkellisesti seota tai ylireagoida, mutta jos ei sitä näkökulmaa saa laajennettua niin jossakin kai viiraa.

Toisaalta, on yksi asia miten itse kokee ja toinen asia miten asiat esittää.

[ulrikeM]

Nämä ovat puhtaasti motiivin arvailuja. Motiivi kiinnostaa varmasti monia, miksi me muuten lukisimme tällaisia palstoja tai kirjoittaisimme kommenttejamme.

Ja sitten kun kuulemme motiivin, yritämme ymmärtää tapahtunutta ja tapahtuneen osallisia. Kysymme itseltämme olisko minulle/läheisilleni voinut käydä noin? Voisiko minulle/läheisilleni käydä noin? Mitä voin tehdä, ettei minulle tai läheisilleni tapahdu mitään vastaavaa?

[ulrikeM]

Mielestäni terveen ihmisen kriteerit täyttyvät, kun hän ei kohdista fyysistä väkivaltaa toiseen erotilanteessa, eikä muulloinkaan. Henkistä väkivaltaa käytettänee usein parisuhdekriisin
kohdatessa. Liekö sekään sitten terveen ihmisen toimintaa, mutta arvelen niin monen tekevän.

Henkinen väkivalta voi olla pahempaa, koska siitä ei jää todisteita, jolloin sitä pystyy jatkamaan eron jälkeenkin. Niin kauan kuin väkivaltainen ihminen jaksaa, vaikka sitten elämänsä loppuun saakka.

Henkisestä väkivallasta tekee mittaamatonta vahinkoa aiheuttavan todisteiden hankkimisen vaikeuden lisäksi myös se, ettei uhri itse välttämättä tunnista henkistä väkivaltaa. Tällöin väkivaltainen ihminen pääsee rauhassa aiheuttamaan suoraa vahinkoa puolisonsa lisäksi myös lapsille. Ja tasan niin kauan, kunnes terveempi puoliso tajuaa ja uskaltaa lähteä suhteesta. Eikä se valitettavasti usein siihenkään vielä lopu, päin vastoin, voi aluksi pahentua. Jätetty voi loukkaantua hylätyksi tulemisesta monella tavalla. Joskus kosto on useita vuosia kestävää, kun taas joskus jätetty päättää toteuttaa koston kerralla ja äärimmäisellä tavalla. Esimerkiksi tappamalla lapset.