Isä surmasi kaksi lastaan Tyrnävällä 2011

[Jäätynyt enkeli]

Mun mielestä tää ammattijuttu ei liity mitenkään tähän tapahtumaan. Enemmän luulisin sillä olevan merkitystä jos olisi jäänyt työttömäksi. Ja jotenkin tuo rahoituspuolen ammatti ja käsillä tekeminen balanseeraa toisiaan. Tuo remppajuttu on voinut olla työn vastapainoksi hyvinkin mieluinen harrastus.
Ja juu, olen itsekkin ollut rahoitusalalla töissä useamman vuoden. Sain kyllä ihan mukavasti sisältöä elämään ja tyydytystä. Sai auttaa asiakkaita joko sijoittamaan tai hankkimaan unelmiensa asunnon

[Mat-Lock]

Ainoa asia mikä tekee rahoitusalan edes jollain tavalla kiinnostavaksi tässä on se, että ala ainakin väitetysti houkuttelee psykopaatteja:

http://www.lovefraud.com/blog/2011/11/2 ... h-finance/
http://www.realitysandwich.com/psychopa ... l_meltdown

[cracker]

Se, että joku ala tai opinahjo houkuttaa ihmisiä, ei todellakaan ole merkki siitä. Joku työ antaa henkisesti enemmän kuin toinen ja minä näen rahoitusalan olevan siellä listan häntäpäässä. Tämä on minun näkemykseni.

Eikö se että hakeutuu johonkin kouluun/ammattiin kerro kiinnostuksesta alaa kohtaan? Ja kiinnostus taas kerro siitä, että saa siitä jotain? Minun mielestäni tämä on selkeä yhtälö. Jos sinun näkemyksesi on toinen, voit toki sanoa, että et osaa kuvitella rahoitusalan antavan sisältöä elämään, mutta se on eri asia kuin sanoa, että rahoitusala ei anna sisältöä kenenkään elämään ja sillä perustella jotain näin traagista saa motiivin. Ymmärrätkö eron?

En ole lukenut Glorian juttua, enkä tunne Tyrnävän paria, mutta sen voin sanoa, että median tehtävänä voi olla myös illuusion luominen. Median ammattilainen laittaa senkin kiiltämään, mikä ei ole kultaa.

Satun olemaan media-alan ammattilainen ja sen lisäksi omakin (ja useamman tuttavankin) koti on sisustuslehdessä ollut, tiedän aika omakohtaisesti miten näitä juttuja tehdään. Toki kyse voi olla illuusiosta, mutta voi olla olemattakin. Kohtuullisen suoraviivaisesti lähdetään oikomaan "sisustuslehdessä on ollut, juu, ihan kulissia on, on ökykoti", vaikka oikeasti useimmiten on kyse ihan tavallisten ihmisten kodeista, ovatpahan vain ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kodin laittamisesta ja panostavat siihen, vaikkapa jonkun muun harrastuksen sijaan.

Sen analysointi taas aiheuttiko tuon mielen häiriön ero, remppauupumus, työvaikeudet, egon ongemat vai mikä, se ei tule nettipalstoilla ratkeamaan ja on sikäli turhaa.

Miten niin turhaa? Mistä täällä sitten sopii keskustella? Mistä itse haluaisit keskustella?

Kuten kirjoitin, siten niin turhaa, että motiivi ei nettipalstoilla keskustelemalla tule ratkeamaan. Sitä voidaan kääntää ja vääntää, esittää mielipiteitä ja arvailuja, mutta ratkeamaan se ei täällä tule. En sano, ettei siitä saisi/sopisi keskustella, tai en haluaisi että siitä keskustellaan, mutta se vaan sattuu olemaan turhaa sikäli, että se keskustelu ei tule päätymään mihinkään johtopäätökseen, sillä kyse on vain maallikoiden spekuloinneista ja arvailuista (jota voidaan myös kutsua sosiaalipornoksi). Täällä ei ole käytössä läheskään kaikkia faktoja, ei ole kuulustelutietoja, lääkäreiden tutkimuksia, ei mitään muuta kuin arvailuja, huhuja ja toimittajien suodattamia poliisien lausuntoja ja harvemmilla lukijoilla ammattimaisia työkaluja analysoida niitäkään tietoja.

[ulrikeM]

Tuohan on aivan absurdi ajatusmalli, että sinä olet arvottanut eri ammattikunnat henkiseen rikkausjärjestykseen, jonka perusteella määrität kuinka paljon kukin yksilö kokee saavansa sisältöä elämäänsä tekemästään työstä.

Teen työtä, jossa tapaan paljon eri alan ihmisiä. Jostain syystä rahoitusalalla työskentelevät ovat jotenkin tyhjiä ja onttoja, tylsiä ja pinnallisia. Se on minun kokemukseni ja voin puhua vain siitä. Sinä omastasi.

Jos ihminen nauttii työstään, mitä se sitten onkaan, on hyvin suuri riski saada sisältöä myös muille elämänalueille henkisenä ja fyysisenä hyvinvointina.

Kyseiseltä alalta varmaan tienaa ainakin sen verran, että pystyy järjestämään sitä sisältöä elämäänsä vähän toisella tavalla kun esimerkiksi hoitoalalta.

Yllä Sonnimannin vastaus Sohvapoliisin kommenttiin. En epäile yhtään, että joku nauttii "rahan tekemisestä". Se, että tuoko se (työ itsessään) sisältöä elämään on kuitenkin eri asia. Jäätynyt enkeli antoi kyllä ihan hyvät pointit miten se hänelle toi. Kiitos. (siitä ei lainausta)

Ja jotenkin tuo rahoituspuolen ammatti ja käsillä tekeminen balanseeraa toisiaan. Tuo remppajuttu on voinut olla työn vastapainoksi hyvinkin mieluinen harrastus.

Voi hyvin olla näinkin.

Eikö se että hakeutuu johonkin kouluun/ammattiin kerro kiinnostuksesta alaa kohtaan? Ja kiinnostus taas kerro siitä, että saa siitä jotain?

Sano ääneen: "Haluan rahoitusalalle, koska sieltä saan sisältöä elämääni." Kuulostaako uskottavalta? Moni hakeutuu alalle puhtaasti siitä syystä, että siitä saa RAHAA.

Jos sinun näkemyksesi on toinen, voit toki sanoa, että et osaa kuvitella rahoitusalan antavan sisältöä elämään, mutta se on eri asia kuin sanoa, että rahoitusala ei anna sisältöä kenenkään elämään ja sillä perustella jotain näin traagista saa motiivin. Ymmärrätkö eron?

Älä lähde opettamaan tai kertomaan miten minun sopii kirjoittaa tai ajatella. Ja muistutukseksi: En ole missään vaiheessa väittänyt, että jonkin ammatin harjoittaminen toimisi motiivina tehdä rikoksia, saati murhia.

Satun olemaan media-alan ammattilainen ja sen lisäksi omakin (ja useamman tuttavankin) koti on sisustuslehdessä ollut, tiedän aika omakohtaisesti miten näitä juttuja tehdään. Toki kyse voi olla illuusiosta, mutta voi olla olemattakin. Kohtuullisen suoraviivaisesti lähdetään oikomaan "sisustuslehdessä on ollut, juu, ihan kulissia on, on ökykoti", vaikka oikeasti useimmiten on kyse ihan tavallisten ihmisten kodeista, ovatpahan vain ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kodin laittamisesta ja panostavat siihen, vaikkapa jonkun muun harrastuksen sijaan.

Tuon tekstin perusteella uskallan epäillä, ettet ole ollut vielä kauan media-alalla. Kun sisustuslehti tulee tekemään kodistasi juttua, lähdetään aina tekemään enemmän tai vähemmän illuusiota. Ei siellä käsitellä esim. nyt vaikka raskasta eroprosessia. Se ei ole sisustuslehden tehtävä. Siellä luodaan tavallisesta perheestä ja kodista illuusio, jota muut voivat ihastella.

Kuten kirjoitin, siten niin turhaa, että motiivi ei nettipalstoilla keskustelemalla tule ratkeamaan. Sitä voidaan kääntää ja vääntää, esittää mielipiteitä ja arvailuja, mutta ratkeamaan se ei täällä tule.

Kyllä se voi ratketa. Täällä on moniakin rikoksia ja motiiveja ratkottu ennen lehtiä .

En sano, ettei siitä saisi/sopisi keskustella, tai en haluaisi että siitä keskustellaan, mutta se vaan sattuu olemaan turhaa sikäli, että se keskustelu ei tule päätymään mihinkään johtopäätökseen, sillä kyse on vain maallikoiden spekuloinneista ja arvailuista (jota voidaan myös kutsua sosiaalipornoksi). Täällä ei ole käytössä läheskään kaikkia faktoja, ei ole kuulustelutietoja, lääkäreiden tutkimuksia, ei mitään muuta kuin arvailuja, huhuja ja toimittajien suodattamia poliisien lausuntoja ja harvemmilla lukijoilla ammattimaisia työkaluja analysoida niitäkään tietoja.

Maallikoiden joukossa on myös asiantuntijoita.

Asiallinen, ymmärtäväinen ja viisas spekulointi on tuskin sosiaalipornoa. Itse pyrin ensin mainittuihin, mutta epäonnistumisilta en ole välttynyt. Tunteet voittavat toisinaan järjen.

Keskustelisin mielelläni lisää aiheista, mutta taitaa tulla kohta OT-syyte..

[cracker]

Sano ääneen: "Haluan rahoitusalalle, koska sieltä saan sisältöä elämääni." Kuulostaako uskottavalta? Moni hakeutuu alalle puhtaasti siitä syystä, että siitä saa RAHAA.

Ei tarvitse sanoa, koska tiedän ja tunnen useamman talousalalle hakeutuneen eikä sillä ole mitään merkitystä mitä kautta siitä saa sisältöä elämäänsä tai miksi asiasta nauttii. Onko se sitten rahan tekeminen, hektinen ilmapiiri, koko ajan muuttuvat tilanteet tai mikä, mutta jos se kiinnostaa, uskon että siitä saa sisältöä yhtälailla kuin joku voi saada vaikkapa hoiva-alan töistä.

Tuon tekstin perusteella uskallan epäillä, ettet ole ollut vielä kauan media-alalla. Kun sisustuslehti tulee tekemään kodistasi juttua, lähdetään aina tekemään enemmän tai vähemmän illuusiota. Ei siellä käsitellä esim. nyt vaikka raskasta eroprosessia. Se ei ole sisustuslehden tehtävä. Siellä luodaan tavallisesta perheestä ja kodista illuusio, jota muut voivat ihastella.

Tavalla tai toisella yli 20 vuotta. Että en vielä kauaa. Tottakai sisustuslehden jutut koskevat sitä sisustusta eikä eroprosesseja tai muita ongelmia välttämättä/yleensä edes mainita. Mutta esimerkiksi kyseisessä lehtijutussa voi olla vaikkapa tilanne sellainen ettei koko eroprosessia ole ollut vielä olemassa. Eikä silläkään ole merkitystä oli tai ei. Se koti on silti varmaan joskus innolla hankittu ja laitettu ja sekin prosessi varmaan joskus on heille jotain antanut, vaikka ehkä toisinaan uuvuttanutkin.

Kyllä se voi ratketa. Täällä on moniakin rikoksia ja motiiveja ratkottu ennen lehtiä .

Eiköhän ne rikokset ja motiivit ratkaise poliisi, ei lehdet tai nettipalstat. Itselläni ei ainakaan ole tiedossa tapauksia, jossa ne olisi täällä ratkenneet, joku toki on voinut osua arvauksessaan oikeaan ennenkuin poliisi ratkaisun on julkaissut, mutta eipä niillä arvauksilla vielä tuomioita tuoda.

OT-keskustelu olkoon puolestani tältä osin ohi.

[vahtitupe]

Lienee ainut, joka tietää motiivin tällaiseen järkyttävään tekoon, tekijä itse.
Tekijällä lienee sairalloinen mustasukkaisuus puolisoaan kohtaan ja hän oli päättänyt järjestää viimeisen näytelmän vaimolleen murhien, tulipalon ym. muodossa. Ilmeisesti hänellä oli tarkoitus myös tehdä
itsemurha puolisonsa silmien edessä, mutta epäonnistui ajoituksessa muiden ihmisten saapuessa paikalle.
Ammatilla, tai koulutuksella en usko olleen merkitystä tällaisen teon kanssa.
Mietin, miksi ihminen ei voi ottaa vain itseltään henkeä, jos on niin paha olla, vaan riistää hengen viattomolta lapsiltaan. Pahalta tuntuu minusta, saati sitten lasten äidistä.
Voimia Äidille.

[Mat-Lock]

Lienee ainut, joka tietää motiivin tällaiseen järkyttävään tekoon, tekijä itse.
Tekijällä lienee sairalloinen mustasukkaisuus puolisoaan kohtaan ja hän oli päättänyt järjestää viimeisen näytelmän vaimolleen murhien, tulipalon ym. muodossa. Ilmeisesti hänellä oli tarkoitus myös tehdä
itsemurha puolisonsa silmien edessä, mutta epäonnistui ajoituksessa muiden ihmisten saapuessa paikalle.

Kuten mainitsin jo aiemmin, polttoitsemurhassa on lähes mahdoton epäonnistua jos sen oikeasti haluaa tehdä. Jos valelee itsensä kunnolla syttyvällä nesteellä niin sen ottaessa tulta ei mitään ole tehtävissä.

Mietin, miksi ihminen ei voi ottaa vain itseltään henkeä, jos on niin paha olla, vaan riistää hengen viattomolta lapsiltaan. Pahalta tuntuu minusta, saati sitten lasten äidistä.
Voimia Äidille.

Mistä tiedät edes oliko hänellä erityisen paha olla? Ei julma teko sitä vaadi. Esim. Breivikillä ei tiettävästi ollut paha olla hänen tappaessaan liki sata nuorta (oli hyppinyt ilosta tms.).

[NancyDrew]

Käytän lääkitystä ja käyn kerran viikossa keskusteluterapiassa epävakaan persoonallisuushäiriöni takia. Mietin joskus, mikä saa ihmisen tekemään tällaista. Minäkin olen tavallinen työssäkäyvä ihminen, josta kukaan ei arvaisi, millaista kieroutuneisuutta minussa on.

Heittäytyessäni luonnehäiriööni ja kuvitellessani itseni tällaiseen tilanteeseen edes yrittämättä korjata ajatuksiani, niin voin kuvitella, että minun kohdallani tähän liittyisi jotain huomionhaun, säälin kerjäämisen ja kostonhimon sekaisia tunteita. Se ei riittäisi, että tappaisin itseni, koska sillä ei olisi mitään merkitystä. Minun täytyisi miettiä, mikä olisi sellaista, joka ei aiheuttaisi pelkästään vastoinkäymisiä, vaan saisi lopputuloksen riehumaan yhtä syvällä kuin sen huonon olon, jota toiset ovat aiheuttanut minulle. Vihdoinkin minua ymmärrettäisiin, mitä olen tuntenut. Sillä ei olisi merkitystä, tarvitsisinko siihen tavaroita vai ihmisiä, koska tarvitsisin ainoastaan tekovälineitä. Muuntaisin itsenikin tekovälineeksi tappamalla itseni, koska silloin jättäisin kaikki ilman vastauksia. Jättäisin kaikki siihen tyhjiöön, johon he ovat jättäneet minut. Mikään ei olisi sillä hetkellä tärkeämpää kuin tulla nähdyksi ja saada ihmiset tuntemaan katumusta siitä, miten huonosti olen voinut. Kukaan ei ole tähän mennessä tehnyt mitään ottaakseen minua huomioon. Olisin kuin kiukkuinen lapsi, joka viimeisenä keinonaan heittäytyisi lattialle kirkumaan ja lyömään nyrkeillään lattiaan. Silloin, kun ei olisi enää sanoja, jotka riittäisivät. Tuntisin itseni viattomaksi, koska en olisi aiheuttanut tätä. Sen aiheutti toiset ihmiset, jotka itsekkäillä teoillaan saivat minut voimaan huonosti. Minullakin olisi siinä tapauksessa oikeus itsekkyyteen.

En osaa hahmottaa, kirjoitanko itsestäänselvyyksiä ja tuntevatko kaikki ihmiset jollain tasolla tuolla tavalla, mutta kirjoitin tuntemuksistani, kun muutkin ovat sitä täällä tehneet.

[Rezah]

Mielenkiintoinen (ja pelottava) kirjoitus NancyDrewlta. Makes sense (jos nyt voi järkeilystä puhua).

Juurikin tuon kostonhimon ja tunteen, ettei voi enää "normaalilla" tavalla pärjätä vaan täytyy tehdä jotain extremeä jotta muutkin "ymmärtää".

[NancyDrew]

Juurikin tuon kostonhimon ja tunteen, ettei voi enää "normaalilla" tavalla pärjätä vaan täytyy tehdä jotain extremeä jotta muutkin "ymmärtää".

Totta. Minunkin on hyvin vaikeaa päästä itsekeskeisestä ajattelutavastani eroon, mutta täytyy yrittää edetä pienin askelin. Tuntuu, kuin minun tuskani olisi niin ainutlaatuista, että minun täytyisi vähintään räjäyttää maapallo, että sitä ymmärrettäisiin. Ehkä se on kehittynyt siitä, että koskaan ei ole ollut ketään, joka olisi kuunnellut. En muista, että minua olisi kukaan edes lapsena pitänyt sylissään lohduttaakseen. Kun asioita pyörittää liikaa yksin mielessään, eikä niihin ole koskaan saanut "vastetta" toisilta ihmisiltä, niin ne saavat vapaasti kasvaa, kunnes repeävät raameistaan ja saavat käsittämättömät mittasuhteet. Kukaan ulkopuolinen ei voi enää siinä vaiheessa ymmärtää, vaikka haluaisikin. Puhun edelleen vain itsestäni, mutta voisin kuvitella, että Tyrnävänkin tapauksessa on ollut jotain samanlaista. Kai sitä voisi siinä vaiheessa kutsua kansantajuisesti sekoamiseksi, vaikka kaikelle on olemassa syy, joka voidaan selittää.

Mielestäni henkistä tuskaa voi kuvailla yllättävän paljon vertaamalla sitä fyysiseen tuskaan. Jos kuvittelisin, että minulla olisi esimerkiksi niin kipeä maha, että hikoilisin sikiöasennossa maassa, niin en siinä tilanteessa kykenisi miettimään, miltä se tuntuu toisista. Sellaisessa tilanteessa ihmisen huomiokyky on tiivistynyt pään sisälle niin, ettei siinä oikeastaan edes näe, mitä ympärillä tapahtuu. Silloin ajattelee vain itseään ja itsensä selviytymistä. Sellaisessa tilanteessa selviytyskeinot voivat olla äärimmäisiä.

[tuuli]

Kiitos Nancy, kun jaoit tämän ajatuksen. Ihan pätevän kuuloinen teoria. Mietin vain, voiko ihminen tuossa olotilassa sokeutua jopa siihen pisteeseen, että vahingoittaa näin pysyvästi ja totaalisesti itselleen rakkaita ihmisiä? Vai onko se edelleen moraalikysymys ja jossain sisimmässä on kuitenkin jokin ajatus siitä, että väkivaltaan ja jopa kuoleman aiheuttamiseen on jossain tilanteissa oikeus..?

[Lissu]

saisi lopputuloksen riehumaan yhtä syvällä kuin sen huonon olon, jota toiset ovat aiheuttanut minulle. Vihdoinkin minua ymmärrettäisiin, mitä olen tuntenut.
---
Tuntisin itseni viattomaksi, koska en olisi aiheuttanut tätä. Sen aiheutti toiset ihmiset, jotka itsekkäillä teoillaan saivat minut voimaan huonosti. Minullakin olisi siinä tapauksessa oikeus itsekkyyteen.

Hui, kamalaa Kuulostaa karmivalta. Hyvin osaat kuvata tätä tuntemusta.

Ethän vaan koskaan toteuta mitään tuollaista...

Tyrnävän keissi olisi ehkä voinu mennä juuri noin, tuollaisella mielentilalla kuin mitä kuvailit.

[Mat-Lock]

Suomessa on muuten tehty tutkimus, jossa on käsitelty 200 omia lapsiaan surmannutta (englanniksi filicide).

"Filicidal mothers showed mental distress and often had psychosocial stressors of marital discord and lack of support. They often killed for altruistic reasons and in association with suicide. Maternal perpetrators also dominated in filicide cases in which death was caused by a single episode or recurrent episodes of battering. Psychosis and psychotic depression were diagnosed in 51 percent of the maternal perpetrators, and 76 percent of the mothers were deemed not responsible for their actions by reason of insanity. Paternal perpetrators, on the other hand, were jealous of their mates, had a personality disorder (67%), abused alcohol (45%), or were violent toward their mates. In 18 percent of the cases, they were not held responsible for their actions by reason of insanity."

Eli lapsensa murhanneilla äideillä löytyy taustalta tyypillisesti stressiä, masennusta ja mielenvikaisuutta. Isillä taas alkoholiongelmaa, mustasukkaisuutta, parisuhdeväkivaltaa ja persoonallisuushäiriöitä, mielenvikaisuus äitejä harvinaisempaa.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20542944

[NancyDrew]

Kiitos Nancy, kun jaoit tämän ajatuksen. Ihan pätevän kuuloinen teoria. Mietin vain, voiko ihminen tuossa olotilassa sokeutua jopa siihen pisteeseen, että vahingoittaa näin pysyvästi ja totaalisesti itselleen rakkaita ihmisiä? Vai onko se edelleen moraalikysymys ja jossain sisimmässä on kuitenkin jokin ajatus siitä, että väkivaltaan ja jopa kuoleman aiheuttamiseen on jossain tilanteissa oikeus..?

Hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Minulla ei ole lapsia, enkä osaa kuvitella, millaista rakkautta voi tuntea lapsiaan kohtaan. Olen käsittänyt, että se on niin ainutlaatuista, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun ihmissuhteeseen. Ehkä se on kuitenkin mahdollista. En halua lapsia jo pelkästään siitä syystä, etten haluaisi nähdä heissä mitään piirteitä itsestäni. Sekin on varmaan syy, miksi jotkut näkevät lapsensa itsensä "jatkeena" ja tuntevat olevansa oikeutettuja sen takia kohtelemaan heitä yhtä huonosti kuin itseään.

Ethän vaan koskaan toteuta mitään tuollaista...

Sitä ei tarvitse pelätä. Varmaan tempperamentti selittää sitä, miksi kaikki persoonallisuushäiriöiset eivät ole samanlaisia. Olen oppinut psykologiltani, että jokaisen ihmisen tempperamentti on yksilöllinen ja synnynnäinen. Tällaisia asioita ei kannata edes yrittää käsittää yksiselitteisesti.

Tuntisin itseni viattomaksi, koska en olisi aiheuttanut tätä. Sen aiheutti toiset ihmiset, jotka itsekkäillä teoillaan saivat minut voimaan huonosti. Minullakin olisi siinä tapauksessa oikeus itsekkyyteen.

Lisään tähän vielä, että epävakaan persoonallisuushäiriön tyypillisiä piirteitä on taipumus ottaa kaiken itseensä. Ihan kuin kaikilla olisi automaattisesti jotain minua vastaan. Yritän ajatella, että jos en pidä itseäni yhtään minään, niin miksi samaan aikaan kuvittelen, että olen kuin maailman napa, jonka pahoinvoimiseksi kaikki ihmiset tekevät kaikkensa joka päivä.

Psykologini on kertonut, että epävakaan persoonallisuushäiriön ydin on hylätyksi tulemisen pelko. Jos tyrnäväläinen isä on kokenut, että vaimo jättää hänet ja vie lapset mukanaan, niin hän on ehkä päättänyt tehdä samalla tavalla eri keinoja käyttäen tunteakseen tilanteen olevan edelleen hänen hallinnassaan. Minullakin on pakonomainen tarve olla kaikessa tavallaan kuin niskan päällä. En osaa myöntää olleeni väärässä. Voin hermostua, jos joku esittää päinvastaisen mielipiteen, koska tunnen, että minut jätetään siinäkin asiassa "yksin". Se tuntuu vähintään epämiellyttävältä. Puhumattakaan tällaisesta tilanteesta, että voisin vain katsoa, kun minulta viedään kaikki.

[Lissu]

Tuntisin itseni viattomaksi, koska en olisi aiheuttanut tätä. Sen aiheutti toiset ihmiset, jotka itsekkäillä teoillaan saivat minut voimaan huonosti. Minullakin olisi siinä tapauksessa oikeus itsekkyyteen.
--- ---
Lisään tähän vielä, että epävakaan persoonallisuushäiriön tyypillisiä piirteitä on taipumus ottaa kaiken itseensä. Ihan kuin kaikilla olisi automaattisesti jotain minua vastaan.
--- ---
En osaa myöntää olleeni väärässä. Voin hermostua, jos joku esittää päinvastaisen mielipiteen, koska tunnen, että minut jätetään siinäkin asiassa "yksin".

Mulle selvisi justiin yhden tutun ihmisen päänsisältö.

Se on juuri tuollainen kun olet tässä kuvannut itteäs. Se on mm. pahoinpidellyt entistä vaimoaan, mutta ei näe itsessään siihen mitään syytä. On pyytänyt anteeksi, ja kuulemma sen pitäis riittää. Se on ihan vakuuttunut, että sen omat vanhemmat rakastaa muita lapsiaan enemmän kuin häntä itteään. Lisäksi se vihaa naisia, tai paremminkin on vakuuttunut siitä, että KAIKKI naiset haluaa miehille pohjimmiltaan vain huonoa.

Sorry, tämä oli totaalinen Off-Topic, mutta mulla loksahti päässä yhtäkkiä niin kohdilleen tämän ihmisen luonne. Se on ollut terapiassa pitkään, mutta ei ole koskaan suostunu sanomaan, miksi. Varmaankin juuri tämän takia.

Kiitos NancyDrew, että kuvasit tuon häiriön. Mulle tämä avas todella paljon tällaisten tapausten taustoja. Onhan tällaisia sattunu muitakin Suomenmaassa.

Miksi sitten persoonallisuushäiriöinen ei tapa myös itteään? Tässä Tyrnävänkin keississä isä on jäänyt henkiin.

Ja mua vaivaa myös, onko tuo perheen äiti tiennyt ja tajunnut miehensä erikoisen luonteenlaadun. Eli pystyykö persoonallisuushäiriöinen peittämään häiriönsä --näyttelemään normaalia --olemaan kuin muutkin, kunnes jokin viimeinen oljenkorsi katkeaa?