Isä surmasi kaksi lastaan Tyrnävällä 2011

[Mat-Lock]

Ja mua vaivaa myös, onko tuo perheen äiti tiennyt ja tajunnut miehensä erikoisen luonteenlaadun. Eli pystyykö persoonallisuushäiriöinen peittämään häiriönsä --näyttelemään normaalia --olemaan kuin muutkin, kunnes jokin viimeinen oljenkorsi katkeaa?

Kannattaa huomioida, että eri persoonallisyyshäiriöillä ei juurikaan ole yhteistä toistensa kanssa. Esimerkiksi antisosiaalinen ja estoinen personaallisuus ovat melkeinpä toistensa vastakohtia. Arvaisin että näissä tapauksissa puhutaan useimmiten antisosiaalisesta/narsistisesta/psykopaattisesta häiriöstä.

[NancyDrew]

Kannattaa huomioida, että eri persoonallisyyshäiriöillä ei juurikaan ole yhteistä toistensa kanssa. Esimerkiksi antisosiaalinen ja estoinen personaallisuus ovat melkeinpä toistensa vastakohtia. Arvaisin että näissä tapauksissa puhutaan useimmiten antisosiaalisesta/narsistisesta/psykopaattisesta häiriöstä.

Mielestäni on. Joillakin voi olla piirteitä monestakin persoonallisuushäiriöstä. Minullakin on piirteitä esimerkiksi estyneestä persoonallisuushäiriöstä ja psykologini sanoi, että kaikkia ei voi luokitella vain yhteen lokeroon.

Ketään ei voi diagnosoida kuitenkaan tällä tavalla, koska tietoa taustoista on niin vähän. Ajattelin vain kertoa kokemuksistani.

[Aizerbaidzan]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011112 ... 4_uu.shtml

Tyrnävän tragedia: Lasten isän kuulustelut pian ohi

Maanantai 28.11.2011 klo 09.48

Tyrnävällä marraskuun alussa sattuneen tragedian tutkinta on edennyt. Poliisin mukaan tuhopoltosta ja kahden lapsen murhasta epäillyn miehen kuulustelut saadaan pian päätökseen.

Lasten isä on tehnyt kuulusteluissa yhteistyötä poliisin kanssa.

- Epäilty on ollut yhteistyöhaluinen. Hänen osaltaan kuulusteluissa ollaan loppusuoralla, kertoo tutkinnanjohtaja rikoskomisario Sakri Taskila.

Rajussa tulipalossa loukkaantunut mies oli pitkään tehohoidossa. Nyt mies on siirretty vankeinhoitoviranomaisten vastuulle.

- Epäilty tarvitsee edelleen sairaalahoitoa, kertoo Taskila.

Poliisi käy vielä läpi tulipalon yksityiskohtia. Taskilan mukaan rikosteknisissä lausunnoissa menee aikaa, eikä hän osaa arvioida, milloin tutkinta valmistuu.

Mies on tunnustanut sytyttäneensä talon palamaan tietoisena siitä, että perheen lapset nukkuivat lastenhuoneessa. Sytyttämisessä hän käytti apuna palavia nesteitä ja nestekaasua. Poliisin mukaan teon taustalla oli muun muassa pariskunnan eroprosessi.

6-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika löydettiin kuolleena palaneen omakotitalon raunioista pyhäinpäivän aamuna. Perheen äiti ei ollut tapahtumahetkellä kotona.

IL

[Apilainen]

Itku tuli.

Ja isänpäivä.

Jos minulle kävisi noin, menisin itse lasteni perässä.

Minusta tuo viimeinen lause on todella ajattelemattomasti sanottu. Kukaan, paitsi lapsensa menettäneet eivät tiedä mitä tuossa tilanteessa tekee tai tuntee. Tuollakin äidillä on vain kaksi mahdollisuutta, joko yrittää rakentaa uusi elämä suuren surunsa kanssa tai tehdä itsemurha. Mielestäni ensimmäinen on parempi vaihtoehto, vaikka monet suureen ääneen huutelevatkin, että tappaisivat itsensä, jos menettävät lapsensa. Kun se tilanne tulee omalle kohdalle, loppuvat usein huutelutkin.

Se on sinun mielipiteesi. Minä en ole mitään huudellut. Onko tämä siis mielestäsi jonkinlainen tabu, ainoastaaan lapsensa menettäneet saavat sanoa, miltä heistä tuntuu? Eli ne vanhemmat, jotka eivät ole menetyksestä kauheinta kokeneet, eivät saisi tuoda esiin asiaan liittyviä ajatuksia tai tuntemuksiaan?

Olen samaa mieltä siitä, että on hyvin ajattelematonta nimenomaan huudella, että menisi itse perässä. "Kun se tilanne tulee omalle kohdalle, loppuvat usein huutelutkin." Nimenomaan näin.

Niin se vain menee, että elämä on rakennettava uudelleen, ja se uusi elämä tulee aina kasvamaan surun ympärille, välillä ohuempana, kun suru sykkii suurena ja välillä tulee niitä hetkiä, kun elämää on enemmän. Muita vaihtoehtoja kun ei sitten enää ole.

Minusta on todella ajattelematonta huudella näin ja se osoittaa suurta arvostelukyvyn puutetta. Ennen kaikkea se kertoo, ettei ole osannut asettua toisen kenkiin lainkaan.

[vahtitupe]

Lienee ainut, joka tietää motiivin tällaiseen järkyttävään tekoon, tekijä itse.
Tekijällä lienee sairalloinen mustasukkaisuus puolisoaan kohtaan ja hän oli päättänyt järjestää viimeisen näytelmän vaimolleen murhien, tulipalon ym. muodossa. Ilmeisesti hänellä oli tarkoitus myös tehdä
itsemurha puolisonsa silmien edessä, mutta epäonnistui ajoituksessa muiden ihmisten saapuessa paikalle.

Kuten mainitsin jo aiemmin, polttoitsemurhassa on lähes mahdoton epäonnistua jos sen oikeasti haluaa tehdä. Jos valelee itsensä kunnolla syttyvällä nesteellä niin sen ottaessa tulta ei mitään ole tehtävissä.

Toki ihminen saa helposti hengen itseltään tulella, mutta ehkä tällä miehellä oli tarkoitus tehdä itsari
vaimon nähden. Se ei vaan onnistunut, koska ulkopuoliset ihmiset ehtivät estää miehen aikeet.

[tuuli]

^Kyseisellä menetelmällä toki pääsee hengestään melko todennäköisesti, mutta harvempi haluaa toteuttaa aiettaan noin. Käsittääkseni aika "epämukava" hengenlähtö, johon vapaaehtoisesti harva ryhtyy. Eikö nuo ole enemmän joidenkin arabien hommia, nuo polttoitsemurhat..

Aika monessa tapauksessa tekijä on tekonsa tajuttuaan ainakin näennäisesti koittanut vahingoittaa itseään/tehdä itsemurhaa, mutta ei vain olekaan sitten kyennyt. Voihan tässä olla tällaistakin taustalla. Siis että se ei olisi kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan ollenkaan. Tai että mitään suunnitelmaa kenenkään tappamisesta ei ole ollut alkuunkaan. Tosin tässä teko vaikuttaa harkitummalta kuin joku pikaistuksissaan tehty tappo.. Avioero ilmeisesti suurin syy tekoon.

[ulrikeM]

Avasit NancyDrew hienosti epävakaan mielenmaisemaa ja sovitit sitä tämän ketjun tapaukseen. Hyvä!

Mielestäni epävakaa (narsistin piirteillä) pesoonallisuushäiriö voi hyvin olla yksi osaselittäjä, mutta en selittäisi sillä kaikkea. Tuntuu jotenkin väärältä ja liian helpolta nähdä ainoana syyllisenä persoonallisuuden häiriö. Siinä on myös riski syntyä "hullun leima" kaikille persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneille ("varo, toi on epävakaa, se voi tappaa"), eikä se ainakaan auta heitä hakeutumaan hoitoon tai saamaan ymmärrystä, hyväksyntää ja välittämistä, jota he eniten juuri kaipaavat.

Yhtä lailla syy ei Tyrnävän kaltaiseen tekoon voi olla pelkkä perheen menetys (eroprosessi), saati sitten monen vuoden raksaus, sisällötön työ tai ystävien tai harrastusten puute. Mutta se voisi olla persoonallisuushäiriön kanssa kaikkia näitä yhdessä. Kun on tarpeeksi altistavia ja laukaisevia tekijöitä, voi tapahtua yllättäviä asioita.

Mietin vain, voiko ihminen tuossa olotilassa sokeutua jopa siihen pisteeseen, että vahingoittaa näin pysyvästi ja totaalisesti itselleen rakkaita ihmisiä? Vai onko se edelleen moraalikysymys ja jossain sisimmässä on kuitenkin jokin ajatus siitä, että väkivaltaan ja jopa kuoleman aiheuttamiseen on jossain tilanteissa oikeus..?

En nyt ole lainkaan varma, mutta minusta narsistinen ihminen ei kykene luomaan aitoja rakkaussuhteita? Tietääkö joku puhunko puutaheinää? En jaksa lähteä googlettamaan..

Psykologini on kertonut, että epävakaan persoonallisuushäiriön ydin on hylätyksi tulemisen pelko. Jos tyrnäväläinen isä on kokenut, että vaimo jättää hänet ja vie lapset mukanaan, niin hän on ehkä päättänyt tehdä samalla tavalla eri keinoja käyttäen tunteakseen tilanteen olevan edelleen hänen hallinnassaan. Minullakin on pakonomainen tarve olla kaikessa tavallaan kuin niskan päällä. En osaa myöntää olleeni väärässä. Voin hermostua, jos joku esittää päinvastaisen mielipiteen, koska tunnen, että minut jätetään siinäkin asiassa "yksin". Se tuntuu vähintään epämiellyttävältä. Puhumattakaan tällaisesta tilanteesta, että voisin vain katsoa, kun minulta viedään kaikki.

Tässä oikeastaan kirjoitatkin siihen suuntaan mitä tuossa alussa kommentoin. Eli kun kirjoitat "minulta viedään kaikki" tarkoitat "kaikilla" vaimoa, lapsia ja kotia. Jostain syystä haluan lisätä siihen vielä muita vaikuttimia, joista olen täällä jo jauhanut ja joihin on sitten (ihan syystäkin) takerruttu.

[Mat-Lock]

Lienee ainut, joka tietää motiivin tällaiseen järkyttävään tekoon, tekijä itse.
Tekijällä lienee sairalloinen mustasukkaisuus puolisoaan kohtaan ja hän oli päättänyt järjestää viimeisen näytelmän vaimolleen murhien, tulipalon ym. muodossa. Ilmeisesti hänellä oli tarkoitus myös tehdä
itsemurha puolisonsa silmien edessä, mutta epäonnistui ajoituksessa muiden ihmisten saapuessa paikalle.

Kuten mainitsin jo aiemmin, polttoitsemurhassa on lähes mahdoton epäonnistua jos sen oikeasti haluaa tehdä. Jos valelee itsensä kunnolla syttyvällä nesteellä niin sen ottaessa tulta ei mitään ole tehtävissä.

Toki ihminen saa helposti hengen itseltään tulella, mutta ehkä tällä miehellä oli tarkoitus tehdä itsari
vaimon nähden. Se ei vaan onnistunut, koska ulkopuoliset ihmiset ehtivät estää miehen aikeet.

No, tuossa aiemmin kopioidussa IL:n jutussa lukee "Rajussa tulipalossa loukkaantunut mies oli pitkään tehohoidossa. ". Tämä viittaa siihen, että vammat olisivat tulleet tulipalossa. (Kiitos Suomen median ylimalkaisuuden, näitä saa aina arvailla. )

[murjaani]

En nyt ole lainkaan varma, mutta minusta narsistinen ihminen ei kykene luomaan aitoja rakkaussuhteita? Tietääkö joku puhunko puutaheinää? En jaksa lähteä googlettamaan..

Tämä on kai semmoinen muna vai kana -kysymys.

Siis jollakin tavalla kai on tultu siihen tulokseen, että kyky rakastaa ns. aidosti on ominaisuus, joka sulkee pois narsismin. Kääntäen siis narsisti ei voisi aitoa rakkautta tuntea. Samaan aikaan narsisti voi TOIMIA niin että toinen ihminen kokee olevansa rakastettu. Jolloin sille rakkauden kohteelle ei aiheudu mitään/merkittävää ongelmaa tai haittaa toisen narsistisuudesta. Sähköistä lähdettä en osaa antaa, mutta tästä on useammassakin opuksessa ollut puhetta. Saattaisin löytää tutkintovaatimuksista opusten nimiäkin, kunhan kaivelen kurssien koodeja.

Asiaan vaikuttaa toisaalta narsistisuuden aste ja toisaalta henkilön yleisen henkisen kyvykkyyden ja elämän vaativuuden suhde. Jos narsistinen henkilö kuormittuu sopivasti, hänellä on parempi kyky olla hyvä kumppani. Tämä pätee kaikkiin. Mutta jos narsisti turhautuu tai ylikuormittuu, hänellä on taipumusta krakata pahemmin kuin ns. terveellä.

Tämä tunteen ja tekojen suhde on usein esillä lähisuhdeväkivallassa. Silloin tyypillisesti on kyseessä henkilö, jolla on persoonansa puolesta kyky tuntea rakkautta sellaisena kuin se meillä ideaalina kuvataan. Mutta henkilön käytös ei kuitenkaan tätä heijasta, vaan on esimerkiksi väkivaltaa, alistamista, epätervettä mustasukkaisuuden ilmausta. Tällöin yleisesti katsotaan että olipa taustalla oleva tunne mikä vain, toiminta tekee suhteesta ei-rakkaus-suhteen. Ehkä narsistin kohdalla toiminta on joskus riittävän hyvää ja tunne-elämän haitta niin pientä, että voidaan puhua oikeasta, hyvästä rakkaussuhteesta?

Tämä loppu on omaa pohdintaani, mutta se kapasiteetin ja kuormituksen suhde ei.

[Teresa Banks]

Olisin kuin kiukkuinen lapsi, joka viimeisenä keinonaan heittäytyisi lattialle kirkumaan ja lyömään nyrkeillään lattiaan. Silloin, kun ei olisi enää sanoja, jotka riittäisivät. Tuntisin itseni viattomaksi, koska en olisi aiheuttanut tätä. Sen aiheutti toiset ihmiset, jotka itsekkäillä teoillaan saivat minut voimaan huonosti. Minullakin olisi siinä tapauksessa oikeus itsekkyyteen.

En osaa hahmottaa, kirjoitanko itsestäänselvyyksiä ja tuntevatko kaikki ihmiset jollain tasolla tuolla tavalla, mutta kirjoitin tuntemuksistani, kun muutkin ovat sitä täällä tehneet.

Et kirjoita itsestäänselvyyksiä vaan oikein kiinnostavan ja hyvän, uutta tietoa ja ajateltavaa tuovan postauksen.

Jotenkin noin olen kuvitellut joidenkin käsittämättömien tapausten taustalla koetun. On tärkeää, että näiden järkyttävien ja oman käsitys- ja kokemusmaailman yli menevien tapausten taustoja jotenkin ymmärrettäisiin (en tarkoita hyväksymistä, tarkoitan nimenomaan ymmärtämistä, tietoa), jotta jotakin voitaisiin kukin oma lähipiirissämme ja elämänpiirissämme tehdä näitä tunnistaaksemme ja omalta pieneltäkin osin estääksemme.

[Teresa Banks]

En nyt ole lainkaan varma, mutta minusta narsistinen ihminen ei kykene luomaan aitoja rakkaussuhteita? Tietääkö joku puhunko puutaheinää? En jaksa lähteä googlettamaan..

Käsittääkseni ei voi, mutta narsismia kuten muitakin persoonallisuuden häiriöitä on monenlaisia, vaikeudeltaan eriasteisia. Ja sitten vielä lisäisin kysymyksen: mikä on aito rakkaussuhde, ja kuinka moni ihan "terveistä" ihmisistäkään pystyy sellaisia luomaan ja ylläpitämään. (No, tämä menee ot ja en enemmän tässä kohtaa jaksa avata ajatustani tästä.)

Mutta narsistisesta häiriöstä / muusta vaikeasta persoonallisuuden häiriöstä kärsivä voi hyvinkin luoda suhteen, jota itse pitää rakkaussuhteena mutta sellaisena se ei näyttäydy välttämättä rakkauden kohteelle. Suhde on jonkinlainen loputtoman oman minän ruokkimissuhde, kiintymyssuhde varmasti kyllä. "Jos minä menetän tämän ihmisen, menetän kaiken/liikaa. Teen mitä tahansa, jotta en menetä. Tai jos menetän, sitten näkevät kaikki, miten helvetisti menetin!"

^ Karrikoidusti ilmaistu, mutta anyway. Suhde ja toinen ihminen on ikään kuin toisen omaisuutta, toisen egon ja elämän rakennuskivi, ja koska käsitys omasta itsestä ei ole ns. normaali, kipua, eroprosessia ja menettämiseen kuuluvaa tuskaa ei pysty eikä halua käsitellä terveen ihmisen tavoin. Tässä kohtaa ihminen kokee olevansa se aurinko, jota kaikki muut (planeetat) kiertävät, ja jos "auringon" kuvaan tulee jonkinlainen virhe, se on tälle "auringolle" itselleen niin fataali, että mieluummin vaikka raju kosto kuin nöyrtyminen sen edessä, että ihmissuhde meni rikki.

[Teresa Banks]

Siis jollakin tavalla kai on tultu siihen tulokseen, että kyky rakastaa ns. aidosti on ominaisuus, joka sulkee pois narsismin. Kääntäen siis narsisti ei voisi aitoa rakkautta tuntea. Samaan aikaan narsisti voi TOIMIA niin että toinen ihminen kokee olevansa rakastettu. Jolloin sille rakkauden kohteelle ei aiheudu mitään/merkittävää ongelmaa tai haittaa toisen narsistisuudesta. Sähköistä lähdettä en osaa antaa, mutta tästä on useammassakin opuksessa ollut puhetta. Saattaisin löytää tutkintovaatimuksista opusten nimiäkin, kunhan kaivelen kurssien koodeja.

Asiaan vaikuttaa toisaalta narsistisuuden aste ja toisaalta henkilön yleisen henkisen kyvykkyyden ja elämän vaativuuden suhde. Jos narsistinen henkilö kuormittuu sopivasti, hänellä on parempi kyky olla hyvä kumppani. Tämä pätee kaikkiin. Mutta jos narsisti turhautuu tai ylikuormittuu, hänellä on taipumusta krakata pahemmin kuin ns. terveellä.

Erittäin hyvät kelat sulla. Narsistisesti häiriöinen voi olla myös mitä parhain ja ihanin kumppani - kunnes.
Ja siksi tällaisissa suhteissa pysytään, siksi niistä on niin vaikea lähteä. Kumppani muistaa ne hyvät hetket ja toivoo, että ne palaavat taas. Kumppani ajattelee, että nyt vain on niin vaikeaa ja koska minä itse olen niin väärin ja huono, niin toinen kohtelee minua siksi niin paskasti.

Tästä se koukku ja loputon kierre löytyy. Toinen pikku hiljaa alkaa kulkea varpaillaan ja uskoa ansainneensa sen henkisen tai fyysisen väkivallan ja kokee taas suurta iloa ja täyttymystä, kun niitä hyviä hetkiä tulee. Kyseessä on monimutkainen ihmismielien peli, ja vaikka sivusta seuraavan on helppo sanoa, mistä on kyse ja kuinka pitäisi toimia ("Lähde nyt herranjestas kun vielä voit."), ei sitä mutkikkaassa tunnekoukussa oleva ihminen osaa niin vain tehdä.

Ja se toinen, hän ehkä ajattelee rakastavansa - tai sitten ei. Joka tapauksessa, ajattelipa rakastavansa tai jotakin muuta, toisen heijastamat tunteet ovat hänen mielensä ravintoa, ja jos toinen ei ruoki, siitä ei hyvä heilu. Olennaisin pointti on empatian puute. Narsistisesti häiriytynyt ei kykene empatiaan, myötäelämiseen, sellaisena kuin ns. normaali ihminen siihen kykenee. (Toki eroja on jokaisella ihmisellä, toinen on empaattisempi, toinen vähemmän, mutta pers.häröissä tämä kyky voi olla täysin poissa.)

[NancyDrew]

Mutta narsistisesta häiriöstä / muusta vaikeasta persoonallisuuden häiriöstä kärsivä voi hyvinkin luoda suhteen, jota itse pitää rakkaussuhteena mutta sellaisena se ei näyttäydy välttämättä rakkauden kohteelle. Suhde on jonkinlainen loputtoman oman minän ruokkimissuhde, kiintymyssuhde varmasti kyllä. "Jos minä menetän tämän ihmisen, menetän kaiken/liikaa. Teen mitä tahansa, jotta en menetä. Tai jos menetän, sitten näkevät kaikki, miten helvetisti menetin!"

^ Karrikoidusti ilmaistu, mutta anyway. Suhde ja toinen ihminen on ikään kuin toisen omaisuutta, toisen egon ja elämän rakennuskivi, ja koska käsitys omasta itsestä ei ole ns. normaali, kipua, eroprosessia ja menettämiseen kuuluvaa tuskaa ei pysty eikä halua käsitellä terveen ihmisen tavoin. Tässä kohtaa ihminen kokee olevansa se aurinko, jota kaikki muut (planeetat) kiertävät, ja jos "auringon" kuvaan tulee jonkinlainen virhe, se on tälle "auringolle" itselleen niin fataali, että mieluummin vaikka raju kosto kuin nöyrtyminen sen edessä, että ihmissuhde meni rikki.

Olet oikeassa.

Läheisten on tärkeää tietää, että persoonallisuushäiriöinen ei ole sellainen tahallaan. Heistä voi tuntua, että heidän elämäänsä hankaloitetaan ilkeyttään. Ihan kuin persoonallisuushäiriöisellä olisi jotain heitä vastaan. Kannattaa pohtia, että millaista hänellä itsellään on. Uskaltaisin jopa väittää, että persoonallisuushäiriöisellä on paljon pahempi olla kuin hänen läheisillään. Kukaan ei valitsisi tällaista tunne-elämää, jos olisi mahdollisuus valita. Itsestäni voisin sanoa, etten koskaan haluaisi tuntea sellaisia hetkittäisiä tunteita, enkä käyttäytyä läheisiäni kohtaan sillä tavalla kuin käyttäydyn. Sillä hetkellä se tuntuu todelliselta, mutta myöhemmin ymmärrän, ettei se ollut oikein.

Sanoin psykologilleni, että minusta näkyvät oireet ovat vain jäävuoren huippu. Ne ovat vain höyryjä sisällä riehuvasta kaaoksesta, jotka pääsevät karkaamaan. Teen kaikkeni, että olisin mahdollisimman hyvä. Se ei ole kuitenkaan valitettavasti sellaista, mikä näkyisi. Minusta näkyvät vain oireet. Siitä taas päästään alapuolella olevaan asiaan.

Asiaan vaikuttaa toisaalta narsistisuuden aste ja toisaalta henkilön yleisen henkisen kyvykkyyden ja elämän vaativuuden suhde. Jos narsistinen henkilö kuormittuu sopivasti, hänellä on parempi kyky olla hyvä kumppani. Tämä pätee kaikkiin. Mutta jos narsisti turhautuu tai ylikuormittuu, hänellä on taipumusta krakata pahemmin kuin ns. terveellä.

Minäkään en pysty pitämään oireitani yhtä hyvin sisälläni, jos elämässä on sillä hetkellä muita voimavaroja kuluttavia asioita. Se on varmaan samanlainen ilmiö, kuin väsynyt ihminen, joka menettää malttinsa helpommin. Persoonallisuushäiriöinen putoaa vain korkeammalta, koska tunne-elämä ei ole tasapainossa.

[Teresa Banks]

Nancy Drew, täytyy sanoa, että olet ilmeisimmin erittäin tarkkaan ja hyvin oman tilanteesi ja tilasi käsitellyt (ja sitä käsittelet). Jos tuohon kykenisi tai tuota edes tavoittelisi moni terveen kirjoissa kulkeva, olisi monikin parisuhde tai perhekuvio aika paljon terveempi.

Itsetuntemus vie asioita eteenpäin, ollaanpa sitten niin sanotusti terveitä tai ei. <3

[ulrikeM]

Kiitos Murjaani ja Teresa Banks.

Käsittääkseni ei voi, mutta narsismia kuten muitakin persoonallisuuden häiriöitä on monenlaisia, vaikeudeltaan eriasteisia. Ja sitten vielä lisäisin kysymyksen: mikä on aito rakkaussuhde, ja kuinka moni ihan "terveistä" ihmisistäkään pystyy sellaisia luomaan ja ylläpitämään. (No, tämä menee ot ja en enemmän tässä kohtaa jaksa avata ajatustani tästä.)

Oikein hyvä kysymys, Teresa. Jos jaksat, niin avaa ajatustasi. Olen erittäin kiinnostunut kuulemaan sen.