Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1504
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 7:12 pm
Viesti:

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

”Ei se noin mennyt” – Kymmenen vuotta sitten Jokelan oppilaat joutuivat tarinaan, jossa roolit oli määrätty
Ensimmäinen ajatus oli: ”Ei voi olla. Meidän Pekka.”

Teksti Aurora Rämö Kuvitus Outi Kainiemi
KOTIMAA 5.11.2017 10:33

Katrin piti jatkaa abishow’ta. Ja seuraavaksi…

Mikrofoni vain oli hukassa.

Yleisöä oli huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina. Nuorisoa oli tullut muistakin kouluista kuin omasta. Tiukasti varjeltu salaisuus pääesiintyjästä oli selittämättömästi vuotanut.

Katri oli ollut abijuhlatoimikunnassa suunnittelemassa tätä päivää. Hieman vastentahtoisesti, mutta, no. Jotain hauskaa edes.

Hän oli kirjoittanut kaverin kanssa näytelmän. Se oli versio Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä. Siinä ei ollut kertojaa, pelkkiä musiikkikappaleita.

Opettajat olivat olleet tiukkoina ohjelmasta. Mitään ahdistavaa tai nöyryyttävää ei saanut olla. Huumorin piti ottaa kaikkien tunteet huomioon.

KATRI meni etsimään takahuoneesta. Siellä salaisuus seisoi: Jucci ilman paitaa. Kaapiksi treenattu Scandinavian Hunk ryhmineen vaihtoi pienessä tilassa vaatteita show’ta varten.

Hihitytti. Ihan tätä mikkiä vain…

Ajattelevat varmaan olevansa jossain Elämä lapselle -konsertissa.

KUN Lumikin ilkeä äitipuoli astui estradille, Rammsteinin Mutter lähti soimaan.

Kukaan ei vaikuttanut häiriintyvän. Bändi oli mediassa yhdistetty muutaman kuukauden takaisiin tapahtumiin. Kuten moni muukin raskasta musiikkia soittanut. KMFDM, Nine Inch Nails.

Ja sitten kiitokset!

Abit jakoivat opettajille Tallinkin risteilykortteja. Firmoilta oli saatu myötätuntorahaa, opiskelijat naureskelivat keskenään.

Poikien liikunnanopettaja, Liikka-Pete, kiusaantui, kun Katri palkitsi hänet parhaasta pyllystä. Ei edes kiitosta saanut sanottua.

Kun abit koulujen yhteisristeilyllä kertoivat, mistä lukiosta olivat, muut eivät uskoneet. Piti näyttää verkkareista.

Rinnakkaisluokan Pekan kanssa Kaarle rakensi legoilla.
EI PIKKUPAIKKAKUNNALLA oikein mitään ole.

Vuosittain uutisoidaan, miten joutsenperhe kulkee koulukeskuksen lammelta viereiselle lammelle. Se käyttää suojatietä. Risteykseen on pystytetty joutsenliikennemerkki. Joutsenet ovat saaneet oman juhlapäivänkin. Tarjolla on joutsentietoutta ja joutsentuotteita.

Viimeinen tiilitehdas sulki ovensa 1980-luvulla. Muita tuntomerkkejä: junaturma ja vankila.

Nuorten pitää valita jalkapallon, koriksen tai partion väliltä. Jos ei satu kiinnostamaan, saa kehittää päiväohjelmansa itse. Monitoimitalolla on kyllä pelikonsoleita.

Kun Kaarle oli ala-asteella, ei ollut nykyistä skeittiparkkia. Skeittauksesta tuli silti kova juttu neljännellä luokalla.

Kaarle innostui, vaikkei ollut tyypillisin katulajien harrastaja. Hän oli kiltti ja lahjakas matematiikassa. Hän osasi lukea ennen kouluun menoa, vaikka aloitti vuotta ikäisiään aiemmin. Kaksi ensimmäistä vuotta hän istui kolmosluokkalaisten oppitunneilla.

Lapsilla oli tapana kyläillä toistensa luona. Pelata pleikkaria.

Rinnakkaisluokan Pekan kanssa Kaarle rakensi legoilla. Pekka tiesi hämmästyttäviä asioita. Kymmenvuotiaana hän oli rakentanut eduskuntatalon istuntosalin. Kyseli, tiesikö Kaarle, missä kukin edustaja istuu. Ja näytti: Mauri Pekkarinen tuolla, Ilkka Kanerva tuolla. Kaarle tiesi hädin tuskin pääministerin nimen.

Uusi harrastus aiheutti ongelmia. Joskus kävi niin, että oli sopinut kyläilyn, mutta muut olivat menossa skeittaamaan. Piti valita.

Koulunkäynti ei silti kärsinyt. Viidennen luokan päätteeksi jaettiin saksan-stipendi. Kaikki olettivat, että Pekka sen saa, mutta Kaarle sai. Ei se kaveruuteen vaikuttanut. Ei sellaisilla asioilla kilpailtu.

ABIVERKKAREITA mietittiin pitkään. Hahmo, joka heittää kirjan roskikseen, viereen teksti ”ehkä opin, ehkä en”. Merkittävä kulttuurireferenssi Matti Nykäsen sitaattiin. Mutta pitäisikö lukion nimi jättää pois?

Se määritti suhtautumista niin paljon. Myöhemmin, kun ylioppilaslakit oli jaettu ja muutettu muualle opiskelemaan, moni vältteli kotipaikkakunnan sanomista. Ettei aina tarvitsisi selittää. Koko asiasta oli niin yksinkertainen kuva. Ihmiset vaivaantuivat, eivät tienneet mitä sanoa.

Mutta kyllä lukion nimi oli painettava huppariin. Oli se heidänkin koulunsa. Sitä paitsi, jos kyseleminen ärsytti liikaa, saattoi sanoa, että tunsi sen henkilön hyvin. Ne keskustelut loppuivat siihen.

YLÄASTEELLA piti siirtyä uuteen kouluun.

Paikkakunnan kaikki kolme ala-astetta pakattiin samaan koulukeskukseen joutsenlammen rannalle. Se oli auttamattomasti liian pieni; osa tunneista pidettiin pihaparakissa.

Vanha sosiaalinen järjestys rikkoutui. Piti etsiä paikkansa uusista klikeistä. Monilla oli vaikeaa.

Kaarle oli vuotta nuorempana pienempi kuin muut. Äänenmurros alkoi vasta myöhemmin. Sellaiseen tartuttiin nopeasti. Mikä tahansa kelpasi. Hammasraudat, kauluspaita.

Ei kukaan päälle käynyt. Isottelivat vain. Ydintyypit huutelivat, muut lällättivät mukana. Halusivat kuulua jengiin. 13-vuotiaana kaikki ovat pohjimmiltaan hinteliä ja epävarmoja. Jos reaktio ei ollut sopiva, vaihdettiin kohdetta.

Katri kanteli vain kerran. Höhöttely oli oma juttunsa, mutta näytti, että uutta luokkakaveria toisinaan pelotti koulussa. Katri tunsi Pekan jo ala-asteen saksan tunneilta, tiesi kohteliaaksi ja herkäksi. Pikku-Pekka, ala-asteella sanottiin.

Pekka ei räpiköinyt muiden mukana. Hän luki Uutispäivä Demaria luokassa ja pukeutui suoriin housuihin. Kantoi salkkua seiskalla. Kuka hullu niin tekee?

Vastuuopettaja kutsui sekä kiusaajien että Pekan vanhemmat koolle. Pidettiin tiukkasanainen neuvottelu. Niin Katri ainakin uskoo, ei hän paikalla ollut. Seurasi vain tuloksia. Muidenkin luokkalaisten silmissä kiusaaminen loppui. Pojat eivät enää uskaltaneet.

Koko juttu kääntyi vitsiksi. Pekalle tuntui olevan tärkeää näyttää, ettei hän itse ollut tehnyt ilmoitusta.

Pikkuhiljaa outoihin totuttiin. Näkyvä kiusaaminen tuntui vähentyneen. Yksi sai olla epäsiisti, toinen kiinnostunut vääristä asioista. Tuli muita juttuja.

Kaarle pelasi korista ja nettiammuntapeli Counter Strikeä. Kaikki pelasivat.

Katri latasi kuvia Irc-Galleriaan ja jutteli Messengerissä. Kaikki olivat niissä.

Saksan opettaja järjesti retkeä Berliiniin. Kaikki paitsi Pekka olivat lähdössä.
LUKIOSSA pitkän saksan tunneilla oli enää kuusi oppilasta.

Sen ikäisenä tapahtuu niin paljon uutta ja isoa, ettei arkeen kiinnitä huomiota. Jos pitäisi muistella, Katri lähinnä istui koulun jälkeen penkeillä. Kavereiden kanssa soiteltiin, nähdäänkö lammen rannan penkillä vai juna-aseman penkillä.

Saksan opettaja järjesti retkeä Berliiniin. Kaikki paitsi Pekka olivat lähdössä.

Muut yrittivät saada häntä mukaan. Kaarle sanoi monesti, että lähtisit.

Molemmilla oli omat kaveriporukkansa, mutta pojat juttelivat toisinaan. Kaarlella oli tapana lukea aamuisin uutiset teksti-tv:stä ennen kouluun lähtöä. Muut kaverit eivät olleet erityisen kiinnostuneita politiikasta, mutta Pekan kanssa siitä pystyi puhumaan. Hän oli hyvin perillä.

Vanhempien lukiopoikien yhteiskunnallisia aiheita käsittelevään blogiin hän kommentoi:

”Ja jos verrataan Pohjois-Koreaa Montesquieun vallan kolmijako-oppiin, yhtäläisyyksiä löytyy: maassa on toimeenpano-, lainsäädäntö ja tuomiovaltaa käyttävät hallintoelimet.”

”Pelkkää Kim Jong Ilin yksinvaltaa ei siellä ole ja järjestelmä perustuu muutenkin demokraattiseen sentralismiin.”

Sitten Kaarlelle tuli mieleen, jos Berliiniin lähtö olikin raha-asia. Ehkä Pekka vain ei kehdannut sanoa? Ei viitsinyt liikaa painostaa, ettei tulisi kurja olo.

Katria vähän ärsytti, millaiseksi Pekka oli muuttunut lukion aikana. Jos hän yläasteella olikin ollut vähän reppana, ei enää. Oli nahkatakki. Taakse kammattu tukka.

Hän saattoi argumentoida kiivaasti. Tuntui, että hän provosoi tahallaan. Halusi olla esillä tietyntyyppisenä erikoishahmona. Oli samaan aikaan introvertti ja huomionhakuinen.

Mutta saksan tunneilla heitettiin vitsejä kuten ennenkin. Oli Pekka hauskakin, nopea snäppäämään takaisin. Sellaista arvostettiin.

Kun opettaja viimeisen kerran maanitteli retkelle, Pekka ilmoitti:

”Ajatus tuntuu minusta vastenmieliseltä.”

Katria naurattaa edelleen ääneen.

”Hyvin pelattu tilanne!”


MYÖHEMMIN, kymmeniä, satoja uutisjuttuja lukiessa, tuli sellainen tunne, että nuo eivät puhu meistä.

Jutut kyllä kertoivat Jokelan lukiolaisista. Mutta diagnoosit olivat aikuisten. Kaikki nyanssit puuttuivat.

Ulkopuoliset selittivät: Koulukiusaaminen. Ampumispelit. Web-riskit. Yli-ihmiskäsitykset. Narsismi.

Ratkaisut: Aselait. Poliisin nettivalvonta. Metallinpaljastimet.

Ei se noin mennyt, teki mieli korjata, ei se ole noin mustavalkoista. Mitä tekin tiedätte?

Mutta tarina oli jo kirjoitettu. Siinä oli ennalta määrätyt roolit, joihin nuoret eivät kokeneet sopivansa. He eivät halunneet osallistua uhrinäytelmään. Jos olisi sanonut, että Pekka oli ihan hyvä tyyppi, se olisi ymmärretty teon hyväksymiseksi.

Opettaja sai sisäpiiriläisen paikan. Kim Kiuru on kertonut saman kuvaelman monta, monta kertaa. Osoitellut lukion käytäviä, ajoittanut viikonpäiviä ja kellonaikoja minuutin tarkkuudella, hermostumatta.

Lauseet toistuvat sellaisinaan, minkäs sille voi, aina pyydetään kertomaan, mitä oikeastaan tapahtui keskiviikkona 7. marraskuuta kello 11.42.

Se lähti juoksemaan kohti. Se oli fundamentaalinen ajatuksiltaan. Oli selvää, että jos se on sille tielle lähtenyt, se vie homman loppuun.

”Mulle ei ole kukaan koskaan sanonut, että etkö voisi lopettaa tällä asialla hevostelua”, Kiuru sanoo. ”En ole edes kautta rantain kuullut sellaista.”

Hän istuu Tuusulan kunnantalon kokoushuoneessa. Se on tuttu paikka. Jokelan koulussa hän on historian ja psykologian opettaja, täällä valtuuston varapuheenjohtaja.

”Olin siis valtuustossa jo ennen tapahtumaa. Mulla ei ole mitään agendaa tässä.”

Jokelalaisille on tärkeää, ettei synny kuvaa, että yrittäisi hyötyä asiasta. Että puhuisi muiden suulla, esittäisi tietävänsä enemmän kuin tietää. On tärkeää, ettei omi tragediaa. Vertaispaine on edelleen kova. Kenellä on oikeus kertoa?

Jokelan koulusurmista on kulunut 10 vuotta.

KIURUA haastateltiin jo ensimmäisessä ylimääräisessä uutislähetyksessä. Kymmenen vuotta nuorempana, ilman partaa, pihalla ruskeassa verkkatakissa.

Punatiilinen kirkko oli muutettu evakuointi- ja kriisikeskukseksi, toimittajia ei enää päästetty sisälle. Hän katsoi pari kertaa vahingossa kameraan.

Klippi näytettiin seuraavanakin päivänä. Nyt mukana oli myös poliisin ottamia kuvia koulun sisältä.

Katri katsoi lähetystä pizzeriassa kavereidensa kanssa. Hän oli 17-vuotias, eikä halunnut olla kotona. Isä suuttuikin siitä vähän.

Oli helpompaa olla niiden kanssa, jotka eivät analysoineet olemista, yrittäneet mittailla balanssin heilahtelua. Kriisityöntekijöille hän ei puhunut, yhtä ryhmäkeskustelutilaisuutta lukuun ottamatta. Muilla oli suurempi tarve, suurempi oikeus.

Pizzeriassahan hän oli kasvanut.

Ei voi olla. Se oli ollut ensimmäinen ajatus sisällä koulussa. Meidän Pekka. Ja heti perään: kyllä se vain otti ja teki sen.


MONI lukiolainen tiesi aseesta. He olivat katsoneet Youtube-videon, jossa Pekka ampui metsässä.

Mutta Pekka oli Pekka. Vaikutteille altis. Omaksuja. Yhdessä vaiheessa Kim Kiuru kutsui häntä historian tunnilla bolševikiksi. Vanhojen tanssien jatkoilla Pekka teki jo natsitervehdyksiä. Umpikännissä.

Ei olisi ollut mikään ihme, jos hän olisi yhtenä päivänä tullut kouluun hare krishna -asussa.

Ehkä joitain merkkejä oli, tai sitten ei.

Pekka oli loppuvaiheessa välinpitämättömämpi, vähemmän kiinnostunut. Ei lähtenyt bileisiin edes harvoin. Tai ehkä se on vain tapahtumien värittämä tulkinta.

Mutta kun koulukeskuksen laajennus vihdoin valmistui ja parakki vietiin pois, piti kokoontua uuteen liikuntasaliin. Sinne, missä myöhemmin pidettiin abijuhla.

Pekka kirjoitti läsnäololistaan nimensä kohdalle ”fuck you”. Haistakaa paska.

KATRI muutti Helsinkiin heti seuraavana syksynä. Ei hän Jokelaan olisi halunnut jäädä muutenkaan, mutta ei varsinkaan nyt.

Taajama oli sulkeutunut itseensä. Maailmanlaajuinen huomio oli saanut aikaan vastareaktion. Me vastaan muut. Me vastaan alkeellisilla kännykkäkameroilla koulua kuvaavat traumaturistit, me vastaan tunteessa vellovat psykologit, me vastaan media.

Toimittajat olivat ahdistelleet ihmiset puhki. Monet nuoret löysivät salakuunneltuja kertomuksiaan lehdistä. Menehtyneen terveydenhoitajan lapselle soiteltiin pari tuntia kuolinuutisen jälkeen. Yksi toimittaja esiintyi kriisikeskuksen työntekijänä saadakseen roolihenkilöitä tarinaansa. Toinen esitti pappia.

Kaksi koulun entistä oppilasta keräsi adressin viestinten toiminnasta. ”Me koemme, ettei teillä ole kunnioitusta ihmisten surua ja kärsimystä kohtaan.”

Tapa purkaa surua, lehdissä kirjoitettiin.

Pääministeri Matti Vanhanen otti adressin vastaan. Käsinkirjoitettuja allekirjoituksia oli yli neljäsataa. Opetusministeri Sari Sarkomaa oli luovutustilaisuudessa silminnähden järkyttynyt.

Katri ei koskaan istunut metrossa selkä oveen päin.

Kauppakorkeakoulun käytävillä hän tiesi aina, missä on lähin uloskäynti. Exit-kyltin hakeminen oli automaattista. Pääseekö luokasta helposti vai pitääkö rikkoa ikkuna?

Sellaisen ajattelemisesta tuli kontrollin tuntu, vaikka samaan aikaan tiesi, että jos jotain tapahtuisi, sille ei voisi mitään.

Ja tapahtuikin. Vuotta myöhemmin Kauhajoella. Fuksisyksynä. Katri tuijotti kännykän ruutua. Kaikki tuli vahvana takaisin. Hän käveli pois porukasta sanomatta mitään.

Hän lähti Jokelaan. Äiti pakotti menemään psykologille. Se auttoi.

MYÖS Kaarle muutti Helsinkiin, matematiikkaa lukemaan.

Hän oli kirjoittanut abikeväänä seitsemän ainetta. Vain kolmen pänttäämiseen oli jaksanut keskittyä. Ei sitä masennukseksi kuvailisi, ehkä jonkinlaiseksi tyhjyydeksi. Oli sama, tuliko kokeesta seiska vai kymppi.

Olo helpottui kyllä. Painajaisia tuli harvemmin, sitten ei enää.

Kun Kaarle poisti Messengerin koneelta vuosia myöhemmin, Pekan yhteystiedot olivat edelleen listassa. 
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotima ... -maaratty/

Avatar
dazu
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4658
Liittynyt: Pe Elo 19, 2011 4:28 pm
Paikkakunta: Tampereen puukotushoodit

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja dazu »

Tämä on sellainen tapaus, että sen kokonaiskuvan hahmottaminen on hyvin vaikeaa, kuten koluampumisten yleensäkin. Psykopaattisista sarjamurhaajista, raiskaajista ja seksuaalimurhaajista psykologisen profiilin tekeminen on verrattain helppoa, kun vain hiffaa juonen. Niissä on pääpiirteittäin aina samanlainen kaavamainen profiili, vain sävyeroja löytyy.
Pekka-Eric Auvinen ei ollut psykopaatti, sosiopaatti, eikä rajatilanarsisti. Häneen ei samanlainen psykologinen profilointi sovi, kuin seksuaalirikollisiin, tai vaikka väkivaltarikollisiin.

Sen perusteella, mitä olen tapausta pohdiskellut, niin lähtisin liikkeelle siitä, että tekijä, Pekka-Eric Auvinen oli paranoidi narsisti, tai narsistinen paranoidi, miten sen nyt sitten sanoo.
Jokatapauksessa näkisin, että siinä on ollut kehittymässä paranoidinen persoonallisuushäiriö, tai paranoidinen skitsofrenia, tai jotain siltä väliltä ja tämän lisäksi henkilöllä on ollut kompensatorista patologiaa, jossa minuuden heikkoutta kompensoidaan jollain ehkä epätodellisella vahvuudella. Tätä kompensointia kutsutaan myös narsismiksi, joskin Pekan kohdalla kyse on eri asiasta, kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.

Mun nähdäkseni yksi iso ongelma koko Jokelan tapauksen ympärillä on ollut se, että näin kuuluisaa tapausta ymmärtämään on kertynyt iso joukko kaikenlaista kyökkipsykologia, ymmärtäjää, poliitikkoa ja toimittajaa ja todellisuus on jäänyt johonkin peittoon.
Merkille pantavaa on, että tapauksen jälkeen asetettuun tutkintalautakuntaan, vai mikä se nyt oli, ei päästetty yhtään ainutta psykologia, profiloijaa, tai psykiatria. Tässä lautakunnassa oli mukana vain virkamiehiä.
Myöhemminkään, moniin vuosiin ei yhtään todellista asiantuntijaa päästetty ääneen oikein yhtä lausetta pidempään missään tuutissa.

Koko tapauksesta on välittynyt sellainen kuva, että virkamiehet on säätäneet, mitä Jokelasta tulisi ajatella. Iso kysymys on, että miksi näin??!!
Jokatapauksessa tapaus laukaisi perättömät puheet nuorten mielenterveysongelmien kasvusta yleisellä tasolla ja totuus on, että tästä hyötyjinä ovat olleet psyykenlääkkeitä valmistavat yritykset ja vallanpitäjät eri tasoilla. Laajempana yhteiskunnallisena seurauksena on ollut kopiomurhailmiön kehittyminen, millä taas on voitu sittemmin perustella väitteitä nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä, lääkkeiden myyntiä ja myyntipuheita ja poliittista propagandaa.

Asia, mitä aloin tässä miettimään, on Pekan ideologia. Alkuvaiheessa media ja sosiaalinen media kohkasi, kuinka Pekka oli kommunisti ja ihaili historian kommunistityranneja. Todellisuudessa Pekan ideologia oli jotain ihan muuta.
Pekan ideologia oli pinnallinen ja se oli puhtaasti luotu tuomaan hänelle seuraajia ja kannattajia nettiyhteisöissä, joissa hän pyöri. Columbinen ampujilta ja osin myös Linkolalta kopioitu sosiaalidarwinistinen höpinä vahvimpien selviytymisestä saisi kuitenkin herättää keskustelua sosiaalidarwinismin älyttömyydestä.
Tänä syksynä meillä Suomessa sosiaalidarwinismia edustavan puolueen kannatus on 22,7%, eikä kukaan ole kauhistellut sitä yhtään, eikä pitänyt mitenkään häiriintyneenä, eikä varsinkaan nähnyt puolueen ideologiassa yhtymäkohtia Jokelan ampujan ideologiaan. Moni on jo unohtanut, että Pekka-Eric Auvinen julisti olevansa oikeistoliberaali sosiaalidarwinisti, tai ehkä asiaa ei ole koskaa julkaistukaan...

Sosiaalidarwinismin noustessa esiin nettikeskusteluissa Auvisesta puhuttaessa, moni ei edes näytä tietävän, mitä on sosiaalidarwinismi. Ihmiset kritisoivat Charles Darwinia ja tämän oppeja, luullen, että sosiaalidarwinismi on sama asia, kuin Darwinin opetukset.
Darwin kehitti evoluutioteorian... sosiaalidarwinismi taasen on yläluokkainen poliittinen aate, joka on lähinnä irvikuva Darwinin opeista. Irvikuva vähän samaan tapaan, kuten vaikkapa nykyinen feminismi on naisasialiikkeestä. Sosiaalidarwinismilla on aikoinaan perusteltu luokkayhteiskuntaa, aatelisten ja porvareiden asemaa ja sittemmin sillä on perusteltu valkoihoisten paremmuutta suhteessa tummaihoisiin ja modernissa yhteiskunnassa pärjäävien asemaa suhteessa huonommin pärjääviin.
Jokelan jälkikeskusteluissa sosiaalidarwinismi ei koskaan noussut keskiöön valtamediassa muilta osin, kuin Linkolan ideologian osalta.

Sen sijaan puheet nuorten mielenterveysongelmien kasvusta ja syrjäytymisestä ovat olleet itsessään hyvin sosiaalidarwinistisia.
Suomen on ottanut otteeseensa USAsta ja Venäjältä johdettu alt-right oikeisto ja USAsta johdettu vihervasemmisto, jotka toteuttavat USAn ja Venäjän sisäpolitiikkaa Suomessa ja ovat näin tehneet Suomesta ks. maiden jatkeen ja vieneet Suomelta itsenäisyyden

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4911
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Pekan lähihistoriaanhan ennen Jokelan tapahtumia kuului se, että hän kyllä kävi tapaamassa lääkäreitä saadakseen lähetteen mielenterveysongelmien vuoksi psykologille/psykiatrille/jollekin hoitohenkilökuntaan kuuluvalle. Sen sijaan käteen jäi vain lääkeresepti eikä ilmeisesti oikein toivoakaan päästä siitä eteenpäin. Apua hän ei välttämättä lähtenyt hakemaan siksi että se estäisi Jokelan tapahtumat, vaan ymmärtääkseni enemmän ahdistukseen ja masennukseen. Jokelan suunnitelma olisi siis saattanut tapahtua joka tapauksessa, paitsi jos ahdistus ja masennus olisikin saatu vähenemään siinä määrin että Pekka olisikin löytänyt muita mielenkiinnon kohteita.

Aika hyvin kuvattu tuolla tuo kohta että Pekka oli vaikutteille altis. Sellainen mielikuva itselläkin on nyt vuosien aikana syntynyt. Columbinen ampujat ovat vaikuttaneet satavarmasti satoihin ellei tuhansiin nuoriin ympäri maailman samalla tavalla kuin ne vaikuttivat Pekkaan, mutta vain hyvin pieni osa heistä lähtee toteuttamaan mitään tälläistä tekoa - tai jää kiinni jo pian tai viimeistään hieman ennen kuin isku olisi toteutusvaiheessa. Ajan myötä Harris ja Klebold jäävät kuitenkin useimmilla historiaan ja elämä jatkuu, tavalla tai toisella. Niin olisi varmaan Pekallekin käynyt jos jokin keino olisi ollut sille, että tämä olisi jättänyt iskun tekemättä.

En lähde tässä nyt syyttelemään tai olemaan syyttelemättä nuorten mielenterveysongelmatilannetta ja sitä miten sen käsittely on tapahtunut Jokelan jälkeen. Sen tiedän, että Pekka + lääkkeet eivät välttämättä olleet yksinään sopiva annos vaan keskusteluapu olisi varmasti ollut tervetullutta hänelle ajoissa. Sen saannin viivästyminen tai täysi estyminen kuitenkin saattoi lähinnä lisätä sitä tunnetta, että hän on täällä yksin (omaksuttujen) mielipiteidensä kanssa ja se yksinään vahvisti (muiden seikkojen lisäksi) sitten vihaa yhteiskuntaa, luokkatovereita ja koko maailmaa vastaan ja oli yksi niitti lisää suunnitelman eteenpäinviennille.

Mutta kuten luokkalaisetkin ovat sanoneet, on Pekassa ollut kaksi puolta. Se maailmaa näennäisesti vihaava Harris-wannabe ja se herkempi poika, joka kirjoitti perheelleen jäähyväiskirjeen. Jos tuota herkempää puolta olisi saatu tuettua ja voimistettua pahimman varhaisaikuisuuden yli tavalla tai toisella, olisi koko Jokela pelkkää fantasiaa eikä meillä olisi nyt mitään 10 vuotta sitten tapahtuneita tragedioita luettavana.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.


Avatar
dazu
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4658
Liittynyt: Pe Elo 19, 2011 4:28 pm
Paikkakunta: Tampereen puukotushoodit

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja dazu »

^Jos Pekka olisi kertonut joukkomurha-aikeistaan lääkärille, olisi hän varmasti saanut myös keskusteluapua. Tai todennäköisemmin hänet olisi ohjattu ihan avohoidon pariin. Ongelma oli siis kuitenkin siinä, että Pekka ei tosissaan ehkä edes halunnut apua. Avun hakija olikin käsittääkseni Pekan äiti, eikä Pekka itse.
Pekka meni lääkäriin ensimmäisen kerran maaliskuussa, kun hän oli lukion ensimmäisellä luokalla ja vuotta myöhemmin hän alkoi toteuttamaan joukkomurhaprojektia. Idean joukkomurhan tekemisestä Pekka oli saanut ehkä kokolailla samoihin aikoihin, kun hän ensimmäisen kerran haki apua, tai joitain kuukausia sen jälkeen.
Pekka alkoi syömään SSRI lääkkeitä käsittääkseni lukion ensimmäisen vuoden toukokuussa ja pidän mahdollisena, että ajatus joukkomurhasta on syntynyt joitain viikkoja lääkkeen aloittamisen jälkeen ja, että lääke olisi saattanut vaikuttaa aggressiivisen ajattelun kehittymiseen.

Sinänsähän Pekka ihmisenä oli tosiaan varmasti harvinaislaatuinen. Pekan tyyppisiä ihmisiä samanlaisella psyykkeellä, historialla ja kokemuksilla on hyvin vähän... ehkä yksi ihminen sadasta tuhannesta.
Kun toimittajat, poliitikot ja jopa poliisi ovat halunneet yleistää tätä hommaa jonkinlaiseksi ilmiöksi ja halutaan puhua nuorten mielenterveysongelmista yleisellä tasolla, niin vikaan mennään ja pahasti. Pekka ei edusta mitään keskiverto nuorta, eikä keskiverto koulukiusattua...
Kopiointiin taipuvaisia onkin sitten enemmän. Varsinkin skitsofreenikoissa on tällaisia Karma Hietaloita, jotka voivat innostua kopioimaan Pekan tapaista henkilöä. Näillä ei kuitenkaan ole muuten samanlaisia pyrkimyksiä ja motiiveita, kuin Pekalla, eikä heistä monikaan ole valmis toteuttamaan tällaista joukkomurhaa.

Kun poliisi jossain vaiheessa ilmoitti, että heillä on seurannassa jotain 150 henkilöä potentiaalisen koulusurmauhan takia, niin uskoisin, että tämä massa tulee lähinnä tällaisista kopioijista, tai muutoin Pekkaan hurahtaneista tyypeistä. Nämäkin kyllä kykenevät joukkomurhan tekemiseen, kuten on nähty.
Kopioijia ovat myös tyypit, jotka eivät liiku missään internetsivuilla. Hyvinkään ampuja oli tavallaan kopioija, vaikka hän ei varmaankaan koskaan ollut käynyt millään aihetta koskevalla internetsivulla. Näiden kohdalla kopiomurhailmiön lähde onkin media. Heitä poliisi ei pysty mitenkään seuraamaan. He voivat naksahtaa juotuaan pullon kossua ja saada idean joukkomurhasta vasta siinä tilassa ja panna idean toimeen samantien.

Pekkakin oli Columbinen kopioija, mutta hänen tekoonsa liittyi monia harvinaislaatuisia piirteitä. Pekalle tässä iskussa ei ollut kyse pelkästään kopioinnista, vaan hän halusi tuoda esiin itseään ja saada seuraajia, kuten Columbinen hemmot saivat.
Pekka halusi kontrolloida yhteiskuntaa ja hän piti muita pilkkanaan. Pekalle kyse oli loppuviimein vain hänestä itsestään.
Suomen on ottanut otteeseensa USAsta ja Venäjältä johdettu alt-right oikeisto ja USAsta johdettu vihervasemmisto, jotka toteuttavat USAn ja Venäjän sisäpolitiikkaa Suomessa ja ovat näin tehneet Suomesta ks. maiden jatkeen ja vieneet Suomelta itsenäisyyden

Avatar
dazu
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4658
Liittynyt: Pe Elo 19, 2011 4:28 pm
Paikkakunta: Tampereen puukotushoodit

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja dazu »

Luettuani viikonlopun ja tämän aamun aikana tuon sivulla 2 olevan Helsingin Sanomien artikkelin ja tämän sivulla 3 olevan Suomen Kuvalehden artikkelin läpi, niin täytyy tässä vaiheessa kommentoida, että olipa siinä kaksi erittäin hyvää lehtiartikkelia. Jokelaa koskeva kirjoittelu on ollut sellaista paskaa kautta linjan, että oli hienoa lukea kerrankin laadukasta matskua. Kiitokset Valoviikatteelle ja Scillalle postauksista.

Helsingin Sanomien kirjoitus oli varsin mukava ja sympaattinen juttu. Se oli pitkä, mutta se keskittyi uhrien ja uhrien läheisten ja muutoin paikalla olleiden kuvauksiin tapahtumista ampumisen aikana ja elämästä sen jälkeen. Tykkäsin lukea.
Kovin paljon mitään varsinaista uutta artikkeli ei sillain tarjonnut, mutta sen verran kuitenkin, että se paljasti Auvisen ampuneen tyttöporukkaa vessan ovesta. Tämä oli nyt ihan uusi tieto julkisuudessa ja antaa lisää valaistusta tapahtumista ja Auvisen toiminnasta. Olen ollut aikaisemmin siinä käsityksessä, että tekijällä olisi ollut jonkinlainen mieluisuusjärjestys sen suhteen, keitä hän ampuu ja olin kokenut, että hän ei targetoinut niinkään tyttöihin, eikä itseään nuorempiin. Tämä hesarin kuvaus kuitenkin paljastaa, että Auvinen ampui satunnaisesti myös itseään nuorempia tyttöjä.

Suomen Kuvalehden artikkeli olikin informatiivisempi ja siinä tuli esiin paljonkin sellaista asiaa, mitä tulisi ehkä pohtia pidemminkin.
Ehkä merkittävin seikka, jonka pystyn nyt samantien nostamaan esiin, oli se, että Pekka oli huomionkipeä ja hän haki huomiota, aiheuttamalla konfliktia itsensä ja ympäristön/yhteisön välille.
Olen tästä kirjoittanut aiemminkin, että tässä oli tällainen psykodynaaminen tausta nähtävissä ihan lapsesta asti, mikä sitten lopulta johti kouluampumiseen.
Se on ollut nähtävissä Pekasta jo ala-asteella, että hän on pyrkinyt ikään, kuin osaksi ryhmää tällä tavalla aiheuttamalla konfliktia itsensä ja ryhmän välille. Pekka on toiminut huomiota herättävästi, hän on pukeutunut huomiotaherättävästi...
Uskon, että pukeutumisen pohja on ollut kotona. Uskon, että se on ollut ehkä äiti, joka on pukenut pojan erikoisella tavalla. Sitten Pekka on omaksunut tämän omaksi tyylikseen ja myöhemmin muokannut tyyliään teini-ikäisenä. Tämä kotoa tullut tapa pukea Pekka on sinällään luonut konfliktia Pekan ja kouluyhteisön välille ja se on antanut Pekalle myös negatiivista huomiota ja osin sitä kautta Pekka on tullut koulukiusatuksikin.
Ehkä tältä kotoa tulleelta pohjalta Pekka on lähtenyt jatkamaan tätä konfliktin aiheuttamista itsensä ja yhteisön välille. Hän on halunnut olla erikoinen, pukeutua erikoisesti, sanoa huomiota herättäviä mielipiteitä. Lukiossa Pekka on huomiota herättääkseen ja provosoidakseen tuonut esiin positiivisia mielipiteitä kommunistisista diktatuureista ja Natsi-Saksasta.
Varsinainen kouluampuminen on ollut tämän kuvion jatkumo. Pekka on eksynyt kouluampumisia ihailleille nettisivuille ja hän on siellä nähnyt, miten Eric Harrisia ja Dylan Kleboldia ihailtiin. Pekka näki siellä oman juttunsa. Kouluampuminen oli keino, millä saada huomiota, aiheuttamalla konfliktia itsensä ja yhteisön välille. Pekka halusi saada huomiota, hän halusi olla ihailtu, kuten Harris ja Klebold. Kirjoittamalla manifestin ja tekemällä itseään kansainvälisesti tunnetuksi youtubessa ennen ampumista, Pekka pyrki tekemään kouluampumisestaan isomman jutun, jolla hän herättäisi konfliktia itsensä ja koko yhteiskunnan, tai jopa koko maailman välille. Kouluampuminen oli Pekalle vähän, kuin tämän huomion saaminen konfliktia aiheuttamalla toimintatavan kliimaksi.
Se oli vähän sama homma, kuin narkkarille heroiinin löytäminen, tai pornoaddiktin ensimmäinen kokemus seksistä huoran kanssa.

Jokatapauksessa olen sitä mieltä, että Pekka oli aikamoinen trolli kaikin puolin. Kun tätä manifestia tarkastelee, niin siitä näkee sen kyllä aivan selvästi, että mitään syvällistä punaista lankaa ideologisessa mielessä siitä ei löydy, vaan manifestin ainoa tarkoitus on trollaaminen ja konfliktihakuisuus ja toisaalta näiden Columbine-friikkien ihailun saaminen osakseen.
Manifestilla Pekka ei osoittanut mitään filosofista nerokkuutta, vaan että hän piti muita täysinä pelleinä... omia vanhempiaan, ystäviään, Jokelan lukion opiskelijoita ja opettajia, sekä koko yhteiskuntaa. Hän kirjoitti manifestin MANIPULOIDAKSEEN, DOMINOIDAKSEEN JA KONTROLLOIDAKSEEN.

En ole huomannut, että yksikään lähde minun lisäksi olisi vielä tätä Pekan huomion hakeminen konfliktia aiheuttamalla- psykodynamiikkaa ottanut esiin. Sen sijaan kaikenlaista poliittista selittäjää pillun puutteista sun muusta on ollut liikkeellä.
Suomen on ottanut otteeseensa USAsta ja Venäjältä johdettu alt-right oikeisto ja USAsta johdettu vihervasemmisto, jotka toteuttavat USAn ja Venäjän sisäpolitiikkaa Suomessa ja ovat näin tehneet Suomesta ks. maiden jatkeen ja vieneet Suomelta itsenäisyyden

Avatar
dazu
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4658
Liittynyt: Pe Elo 19, 2011 4:28 pm
Paikkakunta: Tampereen puukotushoodit

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja dazu »

Nettikirjoittelun osalta Pekka muistutti paljolti tämän hetken poliitikkojen nettikirjoituksia ja twiittejä, etenkin näitä kirjoituksia, joissa maahanmuuttoa joko vastustetaan, tai puolustellaan. Sekä Pekan kirjoituksissa, että monissa nykypäivän maahanmuuttoa vastustavissa ja puolustavissa kirjoituksissa pyritään provosoimaan, jankuttamaan ja esittämään asioita yksisilmäisessä valossa, jotta oma aate, tai henkilö itse saisi huomiota. Pekan kohdalla kyse oli oman itsen huomion saamisesta. Hän haki keskustelupalstoilla konfliktia toisten kirjoittajien kanssa samaan tyyliin, kuin maahanmuuttoa vastustavat hakevat konfliktia maahanmuuttomyönteisten kanssa, tai samaan tyyliin, kuin maahanmuuttomyönteiset hakevat konfliktia maahanmuuttoa vastustavien kanssa ja pyrki ikään, kuin todistamaan, että toisen kanta on täysin väärä.
Samoja piirteitä on myös valtamediassa. Valtamedia levittää jatkuvasti propagandaa, jossa ajetaan yksisilmäisesti jotain agendaa. Esitetään jokin poliittinen aate, tai jokin ajattelumalli yksisilmäisessä valossa ja täysin vääränä ja pahana.

Syyt Jokelan kouluampumiseen eivät todellakaan löydy naisen puutteesta. Ei, koska suurin osa 18-vuotiaista pojista ei ole seksiä harrastanut, eikä moni ole koskaan ollut minkäänlaisessa sukupuolisuhteessa tyttöjen kanssa. Pekalla sentään oli ollut useampikin nettityttökaveri. Pekalla ei ollut minkäänlaisia paineita sukupuolisuutensa suhteen.
Syyt eivät myöskään ole syrjäytymisessä. Pekalla oli sosiaalista elämää ja hänelle oli tarjolla seuraa, mikäli hän olisi sitä halunnut. Hän myös opiskeli lukiossa ja menestyi opinnoissaan hyvin ja oli sitäkautta vahvasti sisällä yhteiskunnassa.
Puheet naisenpuutteesta ovakin ns. kokoomuslaislaasaslaista, sosiaalidarwinistista sukupuolikapitalismia ja puheet syrjäytymisestä ovat yleistä yhteiskunnan totaalista kontrollia haluavien henkilöiden, sekä niin vasemmiston, kuin oikeistonkin paskanjauhantaa.

Koulukiusaaminenkaan ei ole absoluuttinen syy kouluampumiselle, sillä Pekka oli paljolti itse aiheuttanut kiusatuksitulemisensa tällä huomion hakeminen konfliktia- aiheuttamalla toimintatavallaan. En myöskään näe, että Pekka olisi ollut niin pahasti kiusattu, tai niin pahasti syrjitty, että hän olisi vain sen vuoksi toteuttanut ampumisen.
Koulukiusaamisen nostaminen absoluuttiseksi syyksi kouluampumiselle on myös johtanut todella yksisilmäiseen poliittisen propagandan levittämiseen, mistä esimerkkinä on alla oleva Heikki Kiseleffn artikkeli Ylellä, jossa Kiseleff väittää valheellisesti, että sisäasiainministeriön teettämä tutkimus "miksi nuori surmaa", olisi tuottanut sellaisen tuloksen, että "jokainen suunnitelmallisen henkirikoksen tehnyt nuori on ollut koulukiusattu", vaikka todellisuudessa tutkimus kertoi, että "jokaisen suunnitelmallisen henkirikoksen tehneen nuoren taustalla on ollut jonkinlaista syrjäytymistä", lähinnä päihteistä johtuvaa.


Nuoret murhaajat ovat koulukiusattuja

Jokainen suunniteltuun henkirikokseen syyllistynyt nuori on kokenut koulukiusaamista, käy ilmi sisäasiainministeriön selvityksestä. Kiusaaminen jättää elinikäiset henkiset arvet, jotka eivät parannu ilman auttajaa. Kiusattujen mukaan vain kiusaamisesta puhuminen auttaa.

Haukkumista, tönimistä ja jopa kivillä heittelyä. Tätä kaikkea oli nyt parikymppisen Nooran kouluaika. Kiusaaminen kohdistui ulkonäköön ja perheasioihin.

- En ollut samanlainen kuin muut. Kiusaaminen alkoi kolmannella luokalla ja kesti koko peruskoulun yhdeksänteen luokkaan asti.

Noora kertoo olleensa yksin koko tämän ajan. Koulun jälkeen hän sairastui vakavaan masennukseen, joka on uusiutunut kolme kertaa.

- Mun elämä on nyt niin hyvällä mallilla, että se mikä joskus on tapahtunut ei enää vaikuta, sanoo masennuksesta parantunut nuori nainen.


Kiusaamisen arvet kulkevat mukana koko elämän

Moona muutti kahdeksannella luokalla uuteen kaupunkiin, Lahteen. Tulokasta alettiin heti syrjiä, eikä häntä otettu mukaan ryhmään ja jätettiin yksin. Syytä koulukiusaamiseen Moona ei vieläkään osaa sanoa.

- En tuntenut muutenkaan ketään, joten olin kirjaimellisesti yksin ympäri vuorokauden. Äiti teki vuorotyötä, joten hänkään ei ollut tukemassa eikä huomannut asiaa. Puoleen vuoteen mulla ei ollut ketään ja tosi huono olo koko ajan, kertoo kouluajoistaan nyt 18-vuotias Moona.

Myös Ida on kokenut ulkopuolelle jättämistä, nimittelyä ja haukkumista. Kiusaaminen oli myös fyysistä: muksimista, tönimistä ja lyömistä sekä koulussa että vapaa-ajalla. Vaikka koulussa asiaan puututtiinkin, vastuuta palloteltiin koulun ja ulkopuolisten välillä.

- Kyllä se vieläkin vaikuttaa. Jos näen jonkun kiusaajista kaupungilla, niin se horjuttaa itsetuntoa, vaikka osa on jo pyytänyt tekojaan anteeksi. Kyllä ne arvet kantaa mukanaan. Ei niistä koskaan pääse yli.


Nuoria murhaajia ja kouluampujia kiusattiin koulussa

Sisäasiainministeriössä on huomattu, että koulukiusaamisella voi olla vakavat seuraukset. Ministeriössä on käyty läpi nuorten 2000-luvulla tekemät etukäteen suunnitellut henkirikokset, joissa on kuollut yksi tai useampia henkilöitä. Tulos on hätkähdyttävä.

- Kaikkien näiden tekijöiden taustalta löytyi koulukiusaamista. He olivat olleet koulukiusaamisen uhreja, kertoo sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen.

Sama tulos näkyy myös Mankkisen mukaan myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Koulukiusaamiseen puuttuminen onkin kaikkien turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

- Jos jää yksin sen kiusaamiskokemuksen kanssa, se voi johtaa hyvin vakaviin tekoihin.


Kiusatut: Nyt Riittää! Puhukaa, kirjoittakaa ja kertokaa

Ida, Moona Ja Noora ovat mukana Päijät-Hämeen poliisin ideoimassa kiusaamista ehkäisevässä NYT RIITTÄÄ!–hankkeessa. Sen materiaalin ovat tuottaneet nuoret omista kokemuksistaan. Tarinoiden pohjalta tehtyjä videoita ja toimintamallia käytetään muun muassa koulujen vanhempainilloissa.

Noora selvisi kiusaamisesta puhumalla monen eri nuorisopsykiatrian ja nuorisopalvelujen työntekijän kanssa.

- Olen huomannut, että kun teen kirjoitelmia omasta elämästä ja kun saa vain purkaa sitä johonkin paperille tai toiselle ihmiselle, niin alkaa helpottaa

Myös Ida kannustaa puhumaan asiasta avoimesti. Kiusaajia hän kehottaa kuvittelemaan asian omalle kohdalle ja miettimään, miltä tuntuu, jos joku kiusaa häntä itseään. Moona on samaa mieltä ja kehottaa puhumaan kiusaamisesta mahdollisimman paljon ja ottamaan esille vaikka itsemurhia, joihin on liittynyt kiusaamista.

Nooran mielestä kiusaaminen kannattaa käsitellä heti yhteisössä, jossa se on tapahtunut. Ulkopuolinen voi auttaa, mutta ratkaisu löytyy sisäpuolelta. Jos nuorella ei ole ketään, jolle asiasta voi puhua, Moona kehottaa kääntymään ammattilaisten puoleen. Itse hän sai apua nuorten psykiatrisen hoidon matalan kynnyksen yksiköstä SIHTIstä. Ida löysi tukea Lahden nuorisopalvelujen Dominosta.


https://yle.fi/uutiset/3-6987961

Kiseleffn artikkelissa käsketään kiusattuja kertomaan kokemuksistaan, mutta artikkeli kuitenkin valheellisesti leimaa kiusatut murhaajiksi ja siten painostaa kiusattuja syrjäytymään.

Tänä syksynä taasen Ylen inhimillinen tekijä- ohjelma esitti Pekka-Eric Auvisen esimerkkinä yksinäisestä nuoresta: https://areena.yle.fi/1-2454478
Mielestäni ohjelman nimeksi voisi täten muuttaa "epäinhimillinen tekijä", sillä yksinäisyyskään ei ollut absoluuttinen syy kouluampumiselle, eivätkä yksinäiset lapset ole mitään potentiaalisia kouluampujia. Yksinäiset on heterogeeninen ryhmä, mihin kuuluu monenlaisia ihmisiä.

Kokonaisuutena näkisin, että politisointi Jokelan koulusurman suhteen on johtanut heikkojen syyllistämiseen ja uhkana esittämiseen sekä mediassa, että politiikassa.
Suomen on ottanut otteeseensa USAsta ja Venäjältä johdettu alt-right oikeisto ja USAsta johdettu vihervasemmisto, jotka toteuttavat USAn ja Venäjän sisäpolitiikkaa Suomessa ja ovat näin tehneet Suomesta ks. maiden jatkeen ja vieneet Suomelta itsenäisyyden

Avatar
dazu
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4658
Liittynyt: Pe Elo 19, 2011 4:28 pm
Paikkakunta: Tampereen puukotushoodit

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja dazu »

Pekan hoidon kaipuuta vastaan puhuu sellainenkin seikka, että hän toi esiin tätä Unabomberin näkemystä siitä, että nyky yhteiskuntaa vastustavat leimataan hulluiksi pelkästään siksi, että he vastustavat sitä.
Pekka haki huomiota, aiheuttamalla konfliktia, esittämällä natsimyönteisiä yms. mielipiteitä. Kun konfliktia syntyi, hän löysi syyn konfliktille Unabomberin manifestista, jossa Unabomber esitti, että nyky-yhteiskuntaa vastustavat henkilöt leimataan hulluiksi vain siksi, että he vastustavat nyky-yhteiskuntaa. Tämä on klassista persoonallisuushäiriöistä, tai skitsofreenista ajattelua, missä omia patologisia toimintatapoja ei tiedosteta ja niitä pyritään perustelemaan ulkoisilla tekijöillä.

https://www.youtube.com/watch?v=vvqGzNT6Nb4 (linkki vie youtubeen videoon jonka nimi on "Moral Majority & Democracy" ja kesto 4min 13sek)

Videosta voidaan havaita, että teksti on lähes suoraan kopioitua, mutta se tästä kuitenkin kannattaa ottaa irti, että minkä viestin Pekka halusi jälkeensä jättää. Hän halusi viestittää muille, että tekonsa oli tervejärkinen ja, että hän oli tervejärkinen eikä hän siksi kuulunut mielenterveyshoitoon.
Todennäköistä on, että Pekka ei itse kokenut tarvitsevansa mielenterveysapua ja, että lääkärikäynnit tapahtuivat lähinnä äidin aloitteesta. Näin ollen tämän viestin voi ehkä katsoa olevan suunnattu myös omille vanhemmille, että Pekka viestitti, että vanhemmat yrittivät saada hänet hoitoon vain, koska vanhemmat olivat "heikkomielistä massaa", jotka eivät kyenneet kritisoimaan nyky-yhteiskuntaa eivätkä siten hyväksyneet hänen ajatteluaan.
Suomen on ottanut otteeseensa USAsta ja Venäjältä johdettu alt-right oikeisto ja USAsta johdettu vihervasemmisto, jotka toteuttavat USAn ja Venäjän sisäpolitiikkaa Suomessa ja ovat näin tehneet Suomesta ks. maiden jatkeen ja vieneet Suomelta itsenäisyyden

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Pekka vaan oli yksi naista saamaton vässykkä eikä mitään muuta, toivottavasti palaa helvetissä.
"If you aim for a king, you better not miss"

Pendipei
Armas Tammelin
Viestit: 82
Liittynyt: Ti Marras 19, 2019 8:49 pm

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Pendipei »

Eilen tuli missä olit kun ohjelma, jossa asiaa käsiteltiin taas. Itse olen ampujan kanssa samanikäinen ja tähän saakka jotenkin sivuuttanut kaiken aiheeseen liittyvän.

Muistelen kyllä itse sillon kun nämä koulusurmat tapahtui että itsekin ammattikoulussa alkoi vähän tutkailemaan näitä mahdollisia potentiaalisia henkilöitä siellä koulussa. Ja nyt näin 31-vuotiaana muistan edelleen että se heidän kiusaaminen oli rajua, todella rajua. Ja sitä oli jatkunut jo pitkään, ala-asteelta saakka. En epäile hetkeäkään etteikö se muuttaisi ihmistä. P-E.n isän tekemässä youtubevideossa näkyy kuvissa elämäniloinen pieni poika, samanlainen iloinen pieni poika kuin itsellä kasvaa nyt kotona.

Olen itse myös joutunut rikoksen uhriksi ja usein joudun traumaterapiassa miettimään sitä että voiko ihminen olla lähtökohtaisesti paha? Ja olen tullut siihen lopputulokseen että ei. Elämässä tapahtuneet asiat tai vaikka kova päihderiippuvuus muokkaavat ihmistä, ampujan tapauksessa takana on ollut varmasti toivottomuutta ja vihaa jonka on osaltaan aiheuttanut useita, useita vuosia jatkunut yksinäisyys ja koulukiusaaminen. Anteeksiantoa se ei kuitenkaan tarkoita vaan ymmärrystä siitä miksi näin tapahtui.

Nykypäivänä hirvittää nuorten tilanne, aseiden hankinta on toki vaikeutunut, mutta vastaavasti lailliset puukot ym. On edelleen saatavilla. Koulukiusaaminen on tullut älypuhelimien ja sosiaalisen median myötä koteihin. En epäile hetkeäkään etteikö nämä tapaukset vielä tulevaisuudessa uusi, aina on joku ja se on se pelottavin asia.

Tay77
Theo Kojak
Viestit: 1157
Liittynyt: Su Tammi 24, 2010 12:01 am

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Tay77 »

Vanha juttu juu, mutta lueskelin tätä ketjua vasta nyt pitkästä aikaa.
Tämä lainaukseni edellisen sivun julkaisusta ihmetyttää hieman...
...
Ampujan hautaa ei ole helppo löytää. Se on vieraalla paikkakunnalla, eikä sen sijaintia ole kerrottu julkisuudessa. Sen on kuitenkin löytänyt ainakin nuori helsinkiläisnainen, joka uskoi...
...
Itse olin käsityksessä, että "kaikki" tietävät missä ko. hauta sijaitsee. Tietystikään tällaisia tietoja ei julkaista lehdissä! Kuten ei tarvitsekaan.
Mutta ymmärtääkseni (ainakin vielä jokunen vuosi sitten) hautatiedot ovat ihan "julkista" tietoa. Eli siis seurakuntaan/virastoon soittamalla saa tiedot missä henkilön XX tai YY hauta sijaitsee. Ja ihan tarkat koordinaatit haudan löytämiselle.
Sitä en tiedä, voivatko omaiset jotenkin estää tietojen luovuttamisen esim. juuri tällaisissa tapauksissa.
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä

gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks

Andra af Snittet
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 14
Liittynyt: To Syys 03, 2020 1:52 am

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Andra af Snittet »

Kiitos dazu mielenkiintoisista viesteistäsi. Mainitsit, että Auvinen provosoi sekä mielipiteillään että pukeutumisellaan. Tämä kolahti minuun. Kymmenien vuosien takaisessa luokkakuvassa on miltei kuvan keskellä on tyttö, jolla on vihreät suorat housut. Kaikilla muilla on farkut. Ajauduin täysin ulkopuolelle koulussa, jopa niin sivuun, ettei minua edes kiusattu. Minua ei oikein ollut olemassa. Koululle en ollut ongelma, koska olin hiljainen huippuoppilas, mutta opettajatkaan eivät pitäneet minusta.

Vuosia myöhemmin seisoin varhaisena ankeana aamuna kävelysillalla ja katselin alas asemalle. Olin menossa töihin. Yhtäkkiä minussa kuohahti vuosikausia peitetty viha. Ollapa nyt sarjatuliase niin niittaisin kaikki noi tyypit kerralla. Kun sitten Jokela tapahtui, muistan hyvin, että ensimmäinen ajatus oli, että hyvä jätkä, kaikki sai ansionsa mukaan, ihan sama ketä ammuit, kaikki ne on syyllisiä kuitenkin. Nämä kaksi tapahtumaa avasivat omat silmäni. Olin kantanut valtavaa vihan taakkaa vuosia. Vihasin koulua, koulukavereita, jotka eivät koskaan olleet kavereita minulle, vihasin opettajia, vihasin työpaikkaani, vihasin itseäni. Hakeuduin hoitoon, kävin erilaisissa terapioissa, söin lääkkeitä, jotka auttoivat pysymään pinnalla kun teki mieli upota.

Kukaan ei ymmärtänyt, mistä kaikki tämä tuli, tavallinen koti, ymmärtäväiset vanhemmat, hyvä koulumenestys, olin tasainen, hiljainen ja rauhallinen, mistään ei löytynyt mitään syytä. Mistä kaikki raivo? Mitä sille voi tehdä ennen kuin tukehtuu? Ulkopuolinen olen edelleenkin, mutta omasta tahdostani. En halua kuulua porukkaan. Minusta tuntui, että ymmärsin hyvin Auvista, vaikka olinkin täysin eri mieltä hänen ajatuksistaan ja manifestistaan. Ymmärsin ihan liian hyvin.

Nykyään tiedän aina, että jotain on tehtävä, kun päässäni alkaa taas pyöriä ajatuksia siitä, miten Auvinen oli fiksu ja rohkea ja näytti kaikille keskaria. Menen hakemaan apua ja tarkistutan lääkkeet ja jaksan taas elää tässä omituisessa ja kieroutuneessa ihmisten maailmassa.

Late6
Theo Kojak
Viestit: 1173
Liittynyt: Su Joulu 27, 2020 11:01 pm

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Late6 »

Dope Boy kirjoitti:
Ma Helmi 12, 2018 9:35 am
Pekka vaan oli yksi naista saamaton vässykkä eikä mitään muuta, toivottavasti palaa helvetissä.
Tähän on helppo yhtyä, mihin kaikkeen tämä vapaa viher-vasemmistolainen kannabista jumaloiva kasvatustapa lapsen johtaa.. vähemmän puduja ja vasemmisto-ideologiaa pursuavien lehtien ja julkaisujen lukemista Pekka-Ericillekin niin moni olisi nyt hengissä ja vielä useampi ilman traumaattisia kokemuksia

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Late6 kirjoitti:
Pe Touko 21, 2021 9:24 am
Dope Boy kirjoitti:
Ma Helmi 12, 2018 9:35 am
Pekka vaan oli yksi naista saamaton vässykkä eikä mitään muuta, toivottavasti palaa helvetissä.
- vähemmän puduja ja vasemmisto-ideologiaa pursuavien lehtien ja julkaisujen lukemista Pekka-Ericillekin niin moni olisi nyt hengissä ja vielä useampi ilman traumaattisia kokemuksia
Mikä on pudu?
"If you aim for a king, you better not miss"

Late6
Theo Kojak
Viestit: 1173
Liittynyt: Su Joulu 27, 2020 11:01 pm

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Late6 »

Dope Boy kirjoitti:
Pe Touko 21, 2021 4:22 pm
Mikä on pudu?
jotkut käyttää kannabiksesta sitä nimikettä

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Jokelan koulusurmat (ketju 3)

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Polttiko Pekka-Eric budii?
"If you aim for a king, you better not miss"

Vastaa Viestiin