MURHA.INFO

Viime aikoina on kohistu 26-vuotiaasta lähihoitajasta, jonka epäillään myrkyttäneen kehitysvammaisia. Tässä yksi kehitysvammaisen myrkytystapaus ihan muutaman vuoden takaa.

73-vuotias Airi Sanelma Ruohoniemi antoi 48-vuotiaalle kehitysvammaiselle tyttärelleen yliannostuksen lääkkeitä omalla asunnollaan Tampereella lokakuussa 2002. Kuolema johtui masennuslääkkeiden ja psykiatristen rauhoittavien lääkkeiden aiheuttamasta yhteismyrkytyksestä.

Oikeusasteet olivat eri mieltä tuomiosta.

Tampereen käräjäoikeus totesi 5.5.2003, että Ruohoniemi oli surmannut tyttärensä vakaasti harkiten ja täydessä ymmärryksessä ja tuomitsi tämän elinkautiseen. Lisäksi Ruohoniemi määrättiin maksamaan tyttärensä isälle 4000 euron korvaus.

Turun hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Sen sijaan korkein oikeus muutti tuomiota 13.4.2005. Se katsoi silloin sukunimekseen Blom vaihtaneen Airin syyllistyneen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehtyyn murhaan ja alensi tuomion kymmeneksi vuodeksi vankeutta.

En ole varma motiivista, mutta se taisi olla niin, että äiti halusi päästää tyttärensä kärsimyksistään.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu:
http://www.kko.fi/31103.htm

Anteeksi,mutta pakko sanoa tässä tapauksessa että jotenkin ymmärrän äitiä.Hän varmaan ajateli,että jos itse kuolee lapsi jää laitoksiin ja jotenkin heitteille,rakkaudesta hän sen teki.

Patricia C. Itämaa kirjoitti:Anteeksi,mutta pakko sanoa tässä tapauksessa että jotenkin ymmärrän äitiä.Hän varmaan ajateli,että jos itse kuolee lapsi jää laitoksiin ja jotenkin heitteille,rakkaudesta hän sen teki.

..ja tuskin on tuolle äidillekään ollut helppo päätös/teko.

^^ Mulla kävi kans vähän jotain samantyyppistä mielessä.. Onkohan tuo mamma missä kunnossa ollut? ikää jo ainakin hoitamaan toista 24/7.

Tämä 48-vuotias kehitysvammainen tyttö oli 4-vuotiaan tasolla.

Minäkin ymmärrän äidin tekoa, tuntuu pahalta, että sai elinkautisen. Äiti oli lähes 50 vuotta huolehtinut lapsestaan ja varmaan mieltä painoi tyttären tulevaisuus kun omaa ikääkin alkoi tulla.

kahvitar kirjoitti:Tämä 48-vuotias kehitysvammainen tyttö oli 4-vuotiaan tasolla.

Minäkin ymmärrän äidin tekoa, tuntuu pahalta, että sai elinkautisen. Äiti oli lähes 50 vuotta huolehtinut lapsestaan ja varmaan mieltä painoi tyttären tulevaisuus kun omaa ikääkin alkoi tulla.

Mutta olihan se muuttunut kymmeneksi vuodeksi eli viisi kai käytännössä eikös? Mutta kohtuutonta silti kun ajattelee minkä uhrauksen hän teki.

Juu niinpä olikin muuttunut 10 vuodeksi. Luinpa huolimattomasti.

Minustakin tuo murhatuomio ja elinkautinen tuntui kohtuuttomalta, vaikka ihan noin kauniissa valossa en tekoa osaa nähdä kuin muut kommentoineet.

Noh, eipähän sentään menneet parhaat elinvuodet vankilassa.

Millä lailla kehitysvammaisen ihmisen elämä on arvottomampaa ja miksi kehitysvammaisen ihmisen harkitusta tappamisesta pitäisi antaa alennettu tuomio??

kahvitar kirjoitti:Tämä 48-vuotias kehitysvammainen tyttö oli 4-vuotiaan tasolla.

Minäkin ymmärrän äidin tekoa, tuntuu pahalta, että sai elinkautisen. Äiti oli lähes 50 vuotta huolehtinut lapsestaan ja varmaan mieltä painoi tyttären tulevaisuus kun omaa ikääkin alkoi tulla.

Jos sinulla ei ole itselläsi koskaan ollut 4-vuotiasta lasta, niin käyppä joskus päiväkodissa katsomassa. 4-vuotias osaa vaikka mitä.

patela kirjoitti:

kahvitar kirjoitti:Tämä 48-vuotias kehitysvammainen tyttö oli 4-vuotiaan tasolla.

Minäkin ymmärrän äidin tekoa, tuntuu pahalta, että sai elinkautisen. Äiti oli lähes 50 vuotta huolehtinut lapsestaan ja varmaan mieltä painoi tyttären tulevaisuus kun omaa ikääkin alkoi tulla.

Jos sinulla ei ole itselläsi koskaan ollut 4-vuotiasta lasta, niin käyppä joskus päiväkodissa katsomassa. 4-vuotias osaa vaikka mitä.

Jätäppä se 4-vuotias pariksi päivää yksin

Millä lailla kehitysvammaisen ihmisen elämä on arvottomampaa ja miksi kehitysvammaisen ihmisen harkitusta tappamisesta pitäisi antaa alennettu tuomio??

Syyntakeisuuden osalta sovellettava säännös

28. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 3 luvun 4 §:n 1 momentin (39/1889) mukaan, jos jonkun harkitaan rikosta tehdessään olleen täyttä ymmärrystä vailla, vaikkei häntä 3 §:n mukaan voida syyhyn mahdottomaksi katsoa, olkoon yleistä lajia oleva rangaistus se, mikä 2 §:ssä on säädetty. Sanotun 2 §:n mukaan jos viisitoista, mutta ei kahdeksaatoista vuotta täyttänyt tekee rikoksen, on tuomittava, milloin rikoksesta olisi saattanut seurata elinkautinen vankeusrangaistus, vankeutta vähintään kaksi ja enintään kaksitoista vuotta. Jos rangaistukseksi on säädetty määräaika vankeutta tai sakkoa, on tuomittava enintään kolme neljännestä säädetystä ankarimmasta rangaistuksesta ja vähintään pienin määrä, jonka sitä rangaistusta saa 2 luvun mukaan tuomita.

Tämän tapauksen aikoihin oli lehdissä juttua,että monilla kehitysvammaisten vanhemmilla on usein samankaltainen pelko päällä."Mitä sille sitten tapahtuu kun meistä/minusta aika jättää"...

Kyllähän tämä Airin tapaus on aika kaksi piippuinen. Jollain tasolla hänen tekonsa ymmärrän, vaikka hyväksyä en henk.koht pysty.
Oli syyt mitkä tahansa, niin ei henkeä saa keneltäkään riistää. Aina on vaihtoehtoja olemassa, vaikka vaikeitakin.