8-vuotiaan Eerikan murha, Helsinki 2012

[kettulainen]

Eikä sekään, että esim. lapsen pahoinpitelystä ilmoitetaan lastensuojeluun vielä takaa sitä, että lapsi pelastuisi. Se ei todellakaan takaa sitä.
Eivät kaikki ihmiset ole passiivisia ja velttoja näissä ilmoitusasioissa. Ilmoituksista vain ei ole ollut useinkaan mitään hyötyä.

Minä tiedän kaksi tapausta omakohtaisesti, joissa on jouduttu ottamaan yhteyttä lastensuojeluun ja molemmissa tapauksissa toimittiin heti ja lapsi siirtyi asumaan muualle samantien. Toisesta en tiedä enempää, mutta toisessa tapauksessa siirto on ollut pysyvä ja seuranta on jatkuvaa.

Toki on tilanteita, joissa ilmoitus ei välttämättä vielä takaa mitään, mutta olen myös kuullut tähän vedottavan niin, ettei ilmoitusta ole sitten edes tehty. Tästä syystä ilmoitus on aina parempi tehdä, uskoo sillä sitten olevan merkitystä tai ei.

Tässä tapauksessa kyllä kiinnostaa aika paljon, että millaistahan seurantaa tämän perheen kohdalla on ollut....?

[Jäätynyt enkeli]

Toisaalta on varmaan aivan tajuton määrä kiusalla tehtyjä aiheettomia ilmoituksia, mitkä syö resursseja. Kauhulla kattoin oman 2,5-v poitsun kinttuja kylvettäessä tänään ja toisessa jalassa on semmosia sormenpään kokosia mustelmätäppiä ihan kuin ois jalasta roikotettu. Toivottavasti nyt ei tarhassa vedetä "johtopäätöksiä" !

Mutta aiheeseen. Oisko tämä surullinen tapaus liittynyt jotenkin äitienpäivään. Tyttö vaikka itkenyt että tahtoo olla oman äidin luona äitienpäivänä ja antanut sanoin tämän äitipuolen tietää ettei voi tätä sietää. Tästä sitten paskapäät vetäneet hermarit ja runtanneet tytön sänkyyn ja pää osunut sängynpäätyyn tuhoisin seurauksin.

Kauhea on tapaus ja valitettavasti Suomessa ei yhtä kauheata rangaistusta saa.

R.I.P.

[debbie]

Kettulainen - olen samaa mieltä, että ilmoitus kannattaa aina tehdä, jos siihen on aihetta, eikä tuudittautua pessimismiin. Kuulostin ehkä pessimistiseltä, mutta tiedän ainakin 3 tapausta, jossa ilmoituksen seurauksena lastensuojelu on käynyt paikalla/soittanut vanhemmalle ja todennut, että kaikki on ok. Eikä todellakaan ollut.
Lapsesta saatetaan tarkistaa vain fyysisen pahoinpitelyn jäljet. Jos niitä ei ole, jää täysin huomioimatta se, että lasta saatetaan seksuaalisesta ahdistella, hänen henkeään saatetaan uhata, hänestä käytetään alatyylisiä nimityksiä, häntä nöyryytetään, pidetään nälässä yms
Lapsi voi olla sisäisesti täysin mustelmilla, mutta kenelle hän uskaltaisi kertoa?

[Juliet Jones]

Tässä tapauksessa kahden kotipaikan naapurit ovat nähneet selkeää retuuttamista ja toimineet ihan oikein, kun ovat ilmoittaneet lastensuojeluun. Miksihän siellä ei olla toimittu? Minulla on käsitys, että jos kriisipuhelimeen soitetaan, sieltä pitäisi lähteä välitön apu paikalle tarkistamaan mikä tilanne on. Äidin naapuri kertoi noin tehneensä, mutta eiköhän tuolloin Helsingin kokoisessa kaupungissa resurssipulan takia päästy liikkeelle, vai eikö ollut riittävän vakavasta asiasta päivystäjän mielestä kyse? Suomen lastensuojelu on mielestäni täysin retuperällä, kun ei toimita silloin kun lapsen etu niin vaatii, kuten viime aikoina parissa muussakin surullisessa tapauksessa on nähty. Tai ei pelkkä lastensuojelukaan, vaan yleensä sosiaali- ja terveyspuoli kaipaa remonttia, jotta apu saadaan sinne missä sitä oikeasti tarvitaan.

Toisaalta tässä maassa on myös tapahtunut huostaanottoja väärin perustein, ja mitä käsittämättömimmistä syistä. Jonkun, vaikkapa sairaan naapurin ilmoituksen perusteella on partio saattanut lähteä heti oitis matkaan ja on aloitettu huostavalmistelut, jotka ovat päättyneet huostaanottoon, joka sittemmin on kumottu väärin perustein tehtynä. Olen kuullut, että aina eivät ls-työntekijät ole tarkistaneet ilmiannosta saamiaan tietoja koulusta, neuvolasta jne. Melko ällistyttävä oli eräskin tapaus, jossa lapsi huostattiin koska päiväkodin johtaja ilmoitti lapsen olleen hyvin nälkäinen lounasruokailussa. Ja äiti haki seurakunnan kautta EU-ruoka-apua.

http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_0 ... chive.html

Miettisin hyvin tarkkaan lähdenkö ilmoittamaan mustelmaisesta lapsesta yhtään minnekään. Katsoisin muutakin, kuten onko lapsi touhukas, iloinen, ottaako kontaktia, onko spontaani, miten lapsi suhtautuu ympäristöönsä jne. Tehdäänkö lapsen kanssa asioita lapsilähtöisesti, vietetäänkö hänen kanssaan aikaa yhdessä. Onko perheen elämänrytmit säännölliset, eletäänkö ns. inhimillisessä elämänrytmissä, joka lapsen ikätasolle sopii. Onko lapsi huolehditun näköinen. Millaisia ääniä naapurista kuuluu.

Jos nuo muutamat asiat eivät vaikuttaisi olevan normaalilla tolalla, niin seuraisin kyllä pidempään, jotta selviää onko vaikkapa lapsen itku uhmaa. Onko lapsi kömpelö tai hurjapäinen, ja satuttaa itseään usein. Onko unikoulu menossa jne.
Ei pidä leikkiä toisten ihmisten perhe-elämällä reagoimalla liian äkkinäisesti... muttei myöskään pidä katsoa läpi sormien sitä, kun lasta selkeästi laiminlyödään, kuten tätä 8-vuotiasta.

[HerloCCi Solmunen]

Julietilla hyviä ja asiallisia huomioita.
Itse myös katson monesti lapsen ja vanhemman välistä kemiaa ja vuorovaikutusta.
Se, että vanhempi voi esim.suuttua lapselle huonosta käytöksestä ja olla vihainen on normaalia. Mutta sitä on hankala salata jos vanhempi suhtautuu lapseen vihamielisesti, välinpitämätyömästi tai halveksuen.

Olimpa tässä kerran kassajonossa ja n. 2v. tyttö äitinsä kanssa oli kassalla. Lapselta ihan normaalia ikäsiistään säätöä sinä oli. Ei mitään kiukuttelua tms. Mutta äiti oli ihan hiilenä. Ja katsoi lastaan niin halveksuen ja huokailu ääneen kuinka hirveä lapsi hänellä on.
Kovakouraisesti laittoi istumaan takaisin kärryyn.

Jotenkin itselle jäi fiilis että jos noin julkisella paikalla niin mitenkähän sit kotona ku kukaan ei näe.
Säälitti tuo pieni tyttö.
Tämä oli OT mutta sivuaa aihetta..

[kettulainen]

Olen Juliet ja HerloCCi toki monesta samaa mieltä, eikä ilmoitusta nyt kannatakaan heti ensimmäisestä älähdyksestä tehdä. Kunhan tekee silloin, kun on oikeasti selvästi aihetta tai ainakin aihetta epäillä laiminlyöntiä. Koska niitäkin on valitettavan paljon, ettei tehdä, vaikka aihetta olisikin.

Äidin ja lapsen välinen vuorovaikutus julkisella paikalla ei välttämättä kerro mitään. Jos nyt otetaan perus alkoholisti esimerkiksi, niin kyllähän ne kulissit usein kiiltää ja ollaan yhtä hymyä, mutta kotona homma voi olla jotain ihan muuta. Eikä siinäkään tapauksessa vanhempi välttämättä mitenkään vihaa/halveksi omaa lastaan, vaan se viina vie mennessään, jonka seurauksena lapsi kärsii.

Aikamoisia tarinoita sitä kuulee ihmisistä, joista ei olisi ikinä uskonut. Toki näistä ihmisistä on vaikea tehdä ilmoitusta, jos mitään ei näe ulospäin.

8 vuotiaan kohdalla ongelma voi olla se, että lapsi salaa sen häpeissään tai vanhempien painostuksesta. En minä ainakaan kehdannut kertoa, että oma isä oli taas kerran kännissä sammunut saunaan. Kukapa kehtaa?

[Rezah]

Eipä nyt kauhean vaikea ole päätellä siitä viikonlopun lehtiujutusta kuka on Anu ja Miia, äiti ja tytär. Ja koska tämän palstan tarkoituksena ei ole arvailla henkilöllisyyksiä (edes palstan ulkopuolelta tällä kertaa), tyydyn vain toteamaan, että mikähän tuon jutun pointti on? Antaa haastattelu ex-avosta vajaan 10v takaa?


Kenelläkään tietoa tästä huhusta, "ulkomaalaisnimeä" nimeä käyttäneesta avopuolisosta 47v, joka esiintynyt lääkärinä?

[wiiwi]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052 ... 5_uu.shtml


"Tämä on kuin pahaa unta"
Tiistai 22.5.2012 klo 06.03

Äitienpäivänä kuolleen 8-vuotiaan tytön äiti ei voi uskoa tapahtunutta todeksi.

Itä-Helsingissä äitienpäivänä traagisesti kuolleen tytön äiti ei voi vieläkään käsittää tapahtunutta.

- Ei tätä voi uskoa todeksi, se on niin järkyttävää. Tämä on kuin pahaa unta, äiti sanoo ja purskahtaa itkuun.

Nainen tapasi 8-vuotiaan tyttärensä viimeisen kerran äitienpäivää edeltävänä torstaina. Tyttö toi parin tunnin tapaamiseen äidilleen lahjan.

- Tyttö oli tehnyt tosi hienon lahjan ja ihanan lintukortin. Siinä äitilintu suojasi pikkulintua.

Viimeisestä tapaamisesta jäi naiselle lämpimät muistot. Äiti ja tytär juttelivat normaalisti, mutta eron hetki oli ikävä.

- Tyttö itki yleensä joka kerta, kun erosimme. Tapaamisessa hän oli reipas ja iloinen, mutta hän ahdistui kun hänen piti lähteä. Meidän välit olivat hyvät.

Tytön äiti kertoi Iltalehdelle olleensä tytöstä huolissaan jo pitkään. Miksi ja mitä äiti teki? Lue koskettava haastattelu tiistain Iltalehdestä.

TIIA RANTALAINEN
[email protected]

[otusolio]

Mahtaiskohan joku aikaansaava olla niin näppärä et kirjottais ton iltasanomien jutun tänne. Mulla ei ollu itellä mahdollisuutta hommata tän päivän lehtiä

[teknisestilahjakas]

Löytyykö jostain näiden lastensuojeluviranomaisten nimiä, jotka eivät äitiä kuunnelleet? He ovat yhtä paljon vastuussa kuin tekijätkin, joten heitä voisi vaikka käydä tervehtimässä.

[Osku]

Kovasti tulee tosta äidin haastattelusta mieleen et taitaa olla ollut valvottu tapaaminen ja kovastihan nuo ex-puolisot tykkää tilaisuuden tullen uusia mollata ja taivastella. En usko että tää bio-äiti on mikään kovin kummoinen ollut kun lapsi muuttanut pois sen luota ja nyttemin ilmeisesti toinenkin muksu pois otettu. Voihan huoli toki aitoakin olla, mutta mutta....

[HerloCCi Solmunen]

Kovasti tulee tosta äidin haastattelusta mieleen et taitaa olla ollut valvottu tapaaminen ja kovastihan nuo ex-puolisot tykkää tilaisuuden tullen uusia mollata ja taivastella. En usko että tää bio-äiti on mikään kovin kummoinen ollut kun lapsi muuttanut pois sen luota ja nyttemin ilmeisesti toinenkin muksu pois otettu. Voihan huoli toki aitoakin olla, mutta mutta....

Vähän tuli kyllä samanmoiset fiilikset mulle.
Ja aloin kyllä pohtimaan syitä lyhyelle tapaamiselle.. No niitähän on monikin.
On tätä lasta kyllä vanhemmilla siunattu. Vaan eipä ole ainoa Suomen maassa laatuaan valitettavasti.

[Rezah]

Lehtijutussa (vanhemmat -palstalta löytyy) äiti kertoo,että oli vahingossa kirjoittanut luopuvansa vanhemmudestaan isälle.
Tässäkin tämä "suutarin lapsella ei ole kenkiä" tuntuu niin sopivan. Isän puolelta perheessään ls-ihmisiä ja käsittääkseni pitävät jotain lastenkotia/perhekotia etelä-Suomessa. Ehkäpä luotto isään on ollut vahva, mutta sitten jokin on muuttunut.

[Chigurh]

Tämmönen pisti silmään vanhemmat.comin keskustelussa:

On se syypää sitten TT tai NB - Itse uskon että syypää on NB ja TT on vaan oikeasti yksinkertainen kaveri, joka ei ole tajunnut minkä kanssa asuu - vaikka siitä on hänelle useampi taho puhunutkin...

Kirjoittajana "Vieras", mutta lienee nimim. "Elisa", joka antaa ymmärtää tuntevansa TT:n hyvin. Kyseisellä palstalla ei kukaan ole vielä tuohon NB:hen tarttunut, eikä itellä ole sinne tunnuksia... Viitannee kuitenkin naisystävään.

[Rouva Piilopoliisi]

Julietilla hyviä ja asiallisia huomioita.
Itse myös katson monesti lapsen ja vanhemman välistä kemiaa ja vuorovaikutusta.
Se, että vanhempi voi esim.suuttua lapselle huonosta käytöksestä ja olla vihainen on normaalia. Mutta sitä on hankala salata jos vanhempi suhtautuu lapseen vihamielisesti, välinpitämätyömästi tai halveksuen.

Olimpa tässä kerran kassajonossa ja n. 2v. tyttö äitinsä kanssa oli kassalla. Lapselta ihan normaalia ikäsiistään säätöä sinä oli. Ei mitään kiukuttelua tms. Mutta äiti oli ihan hiilenä. Ja katsoi lastaan niin halveksuen ja huokailu ääneen kuinka hirveä lapsi hänellä on.
Kovakouraisesti laittoi istumaan takaisin kärryyn.

Jotenkin itselle jäi fiilis että jos noin julkisella paikalla niin mitenkähän sit kotona ku kukaan ei näe.
Säälitti tuo pieni tyttö.
Tämä oli OT mutta sivuaa aihetta..

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ehkä kuitenkaan ulkopuolisen ei kannattaisi ryhtyä sosiaalipoliisiksi julkisilla paikoilla.

Sinä olet ulkopuolisena näkemässä yhden hetken ja yhden tilanteen. Ja sen pohjalta teet päätelmäsi johtopäätöksesi jopa kodin seinien sisäpuolelle saakka.

Useamman entisen pikkulapsen vanhempana voin kertoa, että 99% tapauksista kuvaamasi tilanne lapsen kanssa ei ole alkanut siinä kassajonossa, vaan sitä on jatkunut esim. jo koko iltapäivä. Siis sitä, että lapsi uhmaa ja säätää. Todennäköisesti tästä säätämisestä on tehty sopimus ja esim. puhuttu, että kauppaan ei mennä, ellei säätäminen lopu. Jossain vaiheessa kun säätäminen kaikesta huolimatta jatkuu, tulee jo hieman huokailtuakin ihan julkisella paikalla ja aivan piittaamatta siitä, että jonossa on AINA vähintään yksi, joka tietää paremmin.

Olen ollut itse useampaan kertaan tuollainen huokaileva äiti kassajonossa ja se hauska puoli tässä vanhemmuudessa on, että yleensä siitä kassajonosta voi jopa omin korvin kuulla kahta vastakkaista näkemystä: toiset ovat sitä mieltä, että aivan lepsu vanhempi kun ei tartu kersan temppuiluun muuta kuin huokailemalla ("tuolleen niistä just kasvaa kriminaaleja kun kaikki annetaan periksi!") tai sitten näitä "voi kauheaa - normaalin lapsen säätöä kassajonossa ja heti äiti suuttuu!" -jeesustelijoita.
Kai minutkin on sitten leimattu jo vähintäänkin lapsen pieksäjäksi.

Kuitenkaan kukaan jonottajista ei tiedä sen tilanteen alkujuurta eikä kestoa - paitsi se huokaileva äiti.

Vaikka toisinaan asioihin puuttuminen on hieno homma, niin oikeastaan olisi parempi, ettei puututtaisi sitäkään vähää, kun tulkinnat kaikenmaailman kassajonovanhempienkin ilmeistä ovat tätä tasoa.