Niin raivostuttavia nämä tapaukset: joku sekoaa ja sen takia monen ihmisen elämä pilalla. Ja sen jälkeen alkaa taas turhauttava vääntö siitä, ketä on kiusattu ja kuka yritti saada apua mielenterveysongelmiinsa eikä saanut ja mistä ase saatiin. Eikä mitään kuitenkaan tapahdu.. Paitsi ase-asioissa, mikä nyt hoitaa mielestäni korkeintaan oiretta, ei syytä..
Näistä "sekoamisista" oikeastaan ainoa, joka herätti itsessäni sääliä (tekijää kohtaan) oli Auvinen.
Ja kyllähän se huppari voi jotain auttaakin, kun tuossa kuvassa, joka mediassa on pyörinyt, jäppisellä on aurinkolasit silmillä. Että jos kovin hyssyttelyksi menee, niin en itse ainakaan tuon perusteella kadulla äkkisältään tuntisi.
Hyvinkään ammuskelu 2012: 2 kuoli 7 loukkaantui
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Minusta yhden haavoittuneen poliisin hinta siitä, että joukkomurhaaja lopetti hyökkäyksensä, ei ole kallis taikka ainakaan sellainen, jonka takia Suomen poliisin taktiikkaa pitäisi muuttaa vieläkin varovaisempaan suuntaan aktiivisten ampujien tapauksissa.kakkosurpo kirjoitti:Kyllä tästä tulee uudet säännökset ampumatilanteisiin menosta. Ei poliisilla ole varaa uuteen vastaavaan tilanteeseen. Koskaan ampumatilanteeseen mennessä poliisi ei voi tietää onko kohde siirtynyt aseineen jo johonkin toiseen paikkaan.
Tää oli vaan tällainen vakiintunut käytäntö ennen tätä tapausta, käytännölle tuli vaan kallis hinta.
Toisin ilmaisten, Suomen tapaisessa maassa, jossa kansalaisella ei ole oikeutta toteuttaa laillisesti ihmisoikeuksista tärkeimmän eli oikeuden elämään hätävarjelua itse (puuttuu oikeus siihen soveltuvien välineiden kantamiseen mukanaan), poliisin työturvallisuutta ei pidä voida asettaa aseettomien kansalaisten suojelun edelle tärkeydessä. Poliisin tehtäviin hakeutuvien pitää voida kantaa myös tämäkin riski monien muiden työhön liittyvien ammattiriskien rinnalla.
Jos vaihtoehtona on vammautunut tai kuollut poliisi ja toisaalta vammautunut tai kuollut kansalainen tapauksessa, jossa vaihtoehdot toteutuvat hätävarjelutilanteen lopputuloksina, eettismoraalisesti työkseen toisten hengen ja terveyden turvaamisen ottaneen vammautuminen tai kuolema on hyväksyttävämpää.
Suomalainen poliisitaktiikka suunnitella toiminta työsuojelun näkökulmasta on varsin poikkeuksellinen, varsinkin jos verrataan paljon väkivaltaisempia maita ja erityisen räikeä ero on kun verrataan aktiivisten ampujien (ts. ampumalla joukkomurhaa yhdessä tai useammassa paikassa lyhen ajan kuluessa toteuttavien) kanssa toimintaa. Muualla ykkösprioriteetti on aina saada poliisi kosketukseen murhaajan kanssa, jotta kansalaisten murhaaminen loppuu. Tämän toimivuus on todettu kymmenissä tapauksissa. Erittäin harvat joukkomurhaajat ampuvat poliisia kohti sitä yhtäkään laukausta, vaan poliisin paikalle tultua ja tasapuolisen tulitaistelun uhatessa he toteuttavat aikomuksensa päättää päivänsä tai paeta. Näin on tapahtunut kaikissa Suomenkin joukkomurhissa, tämä mukaan lukien. Ero uhrien määrässä on suoraan nähtävissä poliisin näköyhteydelle ilmaantumisen kestossa. Hyvinkäällä se tapahtui hyvin nopeasti, Porvoossa, Espoossa, Kauhajoella ja Jokelassa se tapahtui paljon hitaammin ja kuolonuhreja oli enemmän tai paljon enemmän.
Jos poliisi ohjeistettaisiin nykyisestä vieläkin varovaisemmaksi, etupartio pukemaan suojavarustus ennen liikkeelle lähtemistä, näköyhteyden saaminen murhaajaan tulisi kestämään entistä kauemmin ja vaikutus kansalaisten turvallisuuteen olisi kyseisen tapauksen uhreiksi tai uhkaan joutuvien osalta huomattavasti heikentävä.
Ohjeistusta voitaisiin viedä lähemmäs muiden maiden käytäntöjä ja tehokkaamman kansalaisten suojan suuntaan siten, että ensipartion tehtäväksi tulisi kohdata hyökkääjä mahdollisimman nopeasti ottaen esille vain tukiaseistuksen. Vasta tukipartioista osa voitaisiin ohjata varustautumaan koko taktisella varustuksella ja osoittaa etsimään jo pakosalle tai suojaan ehtinyttä hyökkääjää. Ensimmäisen kahden poliisin pitäisi mennä tarkoituksella suoraan hyökkääjän kimppuun, on se sitten katolla tai rakennuksen sisällä. Hyvinkään tapauksessa partio olisi silloin ollut alakynnessä vain mikäli tieto hätäkeskuksesta ja tilannepaikalta hyökkääjän sijainnista olisi kulkenut yhtä huonosti (noin sadan metrin virhe paikassa). Tietäessään ampujan paikan oikean rakennuksen katolla, poliisilla olisi ollut ylivoimatekijöinä kaksinkertainen määräylivoima, tukiaseen tehokas kantama samalla etäisyydellä kuin murhaajan ja tärkeimpänä ylivoimatekijänä koulutus (murhaajalla ei tämän hetkisten tietojen mukaan ollut koulutusta taistelutoiminnasta ruutiaseilla).
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
IL yllätti:
- Minulla on suojaliivit, mutta keraamiset suojalevyt niihin pitää hankkia itse. Omalla poliisilaitoksellani työnantaja ei niitä kustanna, kertoo Mika Nygård (konstaapeli Helsingistä).
- Muutenkin poliisi joutuu hankkimaan itse kaikenlaisia tarvikkeita omasta pussistaan. Olen ostanut esim. Leatherman-työkalun, viiltosuojatut hanskat ja ison taskulampun omilla rahoillani. Työnantaja ei halunnut kustantaa edes pattereita taskulamppuuni, Nygård tuskailee poliisin arkea. (IL s. 16.)
>>> Tulkoon siis Lex Heidi F:
Poliisille korvamerkitään erillislailla LISÄTÄYDENNYSVARAT jokaisen auton ja laitoksen raskaiden luotiliivien, tarvittavien työkaluijen, hanskojen yms., valaisimien ja muihin työssä tarvittavan TÄYDENTÄMISEEN. Summaksi 20 miljoonaa kertakönttänä - ei siirretä tai vähennetä poliisin määrärahoista.
Katainen lorottaa miljardeja Kreikkaan ym. turhaan, joten kyllä oman maan raskaan työn sankareille pitää työkalut ja vehkeet taata, on se jumalauta näin kuitenkin. Kyllä jokin roti pitää hullunsäästöilläkin olla. Poliisin henk.koht. tarpeisto ja välineet eivät voi olla säästökohteina. Ehkä Heidiin olisi osunut, vaikkakaikki olisi ollut kunnossa, mutta olisi sääli, jos tulevaisuudessa yhdenkin poliisin henki menisi näin turhan säästökohteen takia.
Jos joku kansanedustaja sanoo tätä vastaan, niin puolestani voi lutkuttaa kulkukoiran visvaista munaa suussaan sen jälkeen.
______________________
Heidin tilanne vaikuttaa aika huonolta
Ei ole tainnut tulla tajuihinkaan, ja jos on sisäisiä verenvuotoja Anna Lindhin tapaan ( jolle annettiin 50 litraa verta, tuli keuhkoveritulppia), niin verta on annettu hirveästi ja leikkaukset eivät vain riitä...
Oli puhetta sankaruudesta. Että miten Heidin kanssa? - IMO Heidi oli niitä, joista tuli sankari arjessa ja kutsumatta. Hän kuitenkin tuli paikalle, tuli lähelle, olisi voinut pakottaa jäämään kauemmaskin, mutta silloin ammunta olisi jatkunut kauemmin. Osuma Heidiin lopetti ammunnan, siitä ei mihinkään pääse, ja Heidi tuli paikalle ihan omasta tahdostaan. Hän ei väistänyt kutsua.
Loppuun JFK:n lempirunno, tekijä Alan Seeger, suom. Rossi:
Minä kohtaan kuoleman
jollain kiistellyllä raja-aidalla,
kun kevät ja havisevat varjot palaavat
ja omenankukat sakenevat.
Minä kohtaan kuoleman
kun on kevät ja leppeät siniset päivät.
Ehkä hän ohjaa minut
kädestä pimeään maahansa,
sulkee silmäni ja vie henkeni --
ehkä hän ei minusta piittaa.
Minä kohtaan kuoleman
jollain arpisella harjanteella,
kun vuodenkierto tuo kevään
ja kedot puhkeavat kukkaan.
Mielummin uinuisin
sikeästi silkkivuoteessa
missä rakkaus nukkuu autuaasti,
syke lepää sykkeen, henki hengen vieressä
ja jokainen herätys on kallis...
Mutta kohtaan kuoleman
keskiyöllä palavassa kaupungissa,
kun kevät matkaa pohjoiseen;
olen sanani mittainen
enkä väistä kohtaamistamme.
Toivottavasti aamulla olisi paremmin.
- Minulla on suojaliivit, mutta keraamiset suojalevyt niihin pitää hankkia itse. Omalla poliisilaitoksellani työnantaja ei niitä kustanna, kertoo Mika Nygård (konstaapeli Helsingistä).
- Muutenkin poliisi joutuu hankkimaan itse kaikenlaisia tarvikkeita omasta pussistaan. Olen ostanut esim. Leatherman-työkalun, viiltosuojatut hanskat ja ison taskulampun omilla rahoillani. Työnantaja ei halunnut kustantaa edes pattereita taskulamppuuni, Nygård tuskailee poliisin arkea. (IL s. 16.)
>>> Tulkoon siis Lex Heidi F:
Poliisille korvamerkitään erillislailla LISÄTÄYDENNYSVARAT jokaisen auton ja laitoksen raskaiden luotiliivien, tarvittavien työkaluijen, hanskojen yms., valaisimien ja muihin työssä tarvittavan TÄYDENTÄMISEEN. Summaksi 20 miljoonaa kertakönttänä - ei siirretä tai vähennetä poliisin määrärahoista.
Katainen lorottaa miljardeja Kreikkaan ym. turhaan, joten kyllä oman maan raskaan työn sankareille pitää työkalut ja vehkeet taata, on se jumalauta näin kuitenkin. Kyllä jokin roti pitää hullunsäästöilläkin olla. Poliisin henk.koht. tarpeisto ja välineet eivät voi olla säästökohteina. Ehkä Heidiin olisi osunut, vaikkakaikki olisi ollut kunnossa, mutta olisi sääli, jos tulevaisuudessa yhdenkin poliisin henki menisi näin turhan säästökohteen takia.
Jos joku kansanedustaja sanoo tätä vastaan, niin puolestani voi lutkuttaa kulkukoiran visvaista munaa suussaan sen jälkeen.
______________________
Heidin tilanne vaikuttaa aika huonolta
Ei ole tainnut tulla tajuihinkaan, ja jos on sisäisiä verenvuotoja Anna Lindhin tapaan ( jolle annettiin 50 litraa verta, tuli keuhkoveritulppia), niin verta on annettu hirveästi ja leikkaukset eivät vain riitä...Oli puhetta sankaruudesta. Että miten Heidin kanssa? - IMO Heidi oli niitä, joista tuli sankari arjessa ja kutsumatta. Hän kuitenkin tuli paikalle, tuli lähelle, olisi voinut pakottaa jäämään kauemmaskin, mutta silloin ammunta olisi jatkunut kauemmin. Osuma Heidiin lopetti ammunnan, siitä ei mihinkään pääse, ja Heidi tuli paikalle ihan omasta tahdostaan. Hän ei väistänyt kutsua.
Loppuun JFK:n lempirunno, tekijä Alan Seeger, suom. Rossi:
Minä kohtaan kuoleman
jollain kiistellyllä raja-aidalla,
kun kevät ja havisevat varjot palaavat
ja omenankukat sakenevat.
Minä kohtaan kuoleman
kun on kevät ja leppeät siniset päivät.
Ehkä hän ohjaa minut
kädestä pimeään maahansa,
sulkee silmäni ja vie henkeni --
ehkä hän ei minusta piittaa.
Minä kohtaan kuoleman
jollain arpisella harjanteella,
kun vuodenkierto tuo kevään
ja kedot puhkeavat kukkaan.
Mielummin uinuisin
sikeästi silkkivuoteessa
missä rakkaus nukkuu autuaasti,
syke lepää sykkeen, henki hengen vieressä
ja jokainen herätys on kallis...
Mutta kohtaan kuoleman
keskiyöllä palavassa kaupungissa,
kun kevät matkaa pohjoiseen;
olen sanani mittainen
enkä väistä kohtaamistamme.
Toivottavasti aamulla olisi paremmin.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Heidin jokaikinen elintoiminto on tällä hetkellä koneiden, letkujen ja piuhojen varassa. Tämä ei ole huhupuhetta, vaan silkka fakta: monielinvauroiset hoidetaan teho-osastoilla hengityskoneissa, ja kansankielellä nukutettuina. Tajunnantasosta ei voida päätellä yhtään mitään, koska potilas on pidettävä narkoosissa.
Koko sydämestäni toivon, että Heidi toipuisi ihmisarvoiseen elämään.
Koko sydämestäni toivon, että Heidi toipuisi ihmisarvoiseen elämään.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Jokelassa ampuja avasi ensimmäistä partiota vastaan tulen etuovelta jolloin partio joutui vetäytymään.Hyperion kirjoitti: Suomalainen poliisitaktiikka suunnitella toiminta työsuojelun näkökulmasta on varsin poikkeuksellinen, varsinkin jos verrataan paljon väkivaltaisempia maita ja erityisen räikeä ero on kun verrataan aktiivisten ampujien (ts. ampumalla joukkomurhaa yhdessä tai useammassa paikassa lyhen ajan kuluessa toteuttavien) kanssa toimintaa. Muualla ykkösprioriteetti on aina saada poliisi kosketukseen murhaajan kanssa, jotta kansalaisten murhaaminen loppuu. Tämän toimivuus on todettu kymmenissä tapauksissa. Erittäin harvat joukkomurhaajat ampuvat poliisia kohti sitä yhtäkään laukausta, vaan poliisin paikalle tultua ja tasapuolisen tulitaistelun uhatessa he toteuttavat aikomuksensa päättää päivänsä tai paeta. Näin on tapahtunut kaikissa Suomenkin joukkomurhissa, tämä mukaan lukien. Ero uhrien määrässä on suoraan nähtävissä poliisin näköyhteydelle ilmaantumisen kestossa. Hyvinkäällä se tapahtui hyvin nopeasti, Porvoossa, Espoossa, Kauhajoella ja Jokelassa se tapahtui paljon hitaammin ja kuolonuhreja oli enemmän tai paljon enemmän.
Kauhajoen tutkintaraportti sanoo seuraavaa:
Kello 11.05 tekijä kävi ulko-ovella ampumassa kohti poliiseja ja uudelleen kello 11.22 kohti pelastuslaitoksen ajoneuvoja ja miehistöä.
Molempien kouluampumisien jälkeen taktiikaa on viety viellä agressiivisemmaksi mutta se on skeidaa etteikö partiot olisi yrittäneet saada kontaktia tekijään.
-
prrkele
- Armas Tammelin
- Viestit: 87
- Liittynyt: Ma Maalis 23, 2009 12:55 am
- Paikkakunta: In Finland we have this thing called Suomi
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Tätä ehkä sivuttaen:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja
Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja
Lauri ei ole toteuttanut tarvettaan. Nyt hän kertoo, kuinka pahuus syntyy. Jakamalla omat kokemuksensa hän haluaa auttaa yhteiskuntaa koulusurmien ymmärtämisessä ja ehkäisemisessä.
Miten ihmisestä kasvaa paha?
”En olisi tehnyt pelkkää massamurhaa, se olisi ollut rituaali. Olisin jakanut ihmisille ehtoollista.”
Kun kaikki olisi teloitettu, Lauri olisi soittanut poliisille, kertonut kuka on, mitä oli tehnyt ja missä oli.
”En ajatellut ampua itseäni, hain sovitusta omille kokemuksilleni. Halusin nähdä lopputuloksen, ja olin valmis sovittamaan tekoni yhteiskunnalle.”
Lauri on keski-ikäinen suomalainen mies, perheellinen ja oman ammattikuntansa huippuja. Hänellä on laaja tuttavapiiri, lehdet siteeraavat häntä.
Eikä Lauri ole koskaan tappanut ketään, ei edes lyönyt. Vuosien terapia on auttanut häntä tunnistamaan traumansa ja ominaisuutensa, jota hän nimittää valkoiseksi raivoksi.
”Mutta syvällä sisimmissäni olen tappaja, kuolemaani asti.”
Et ole kukaan
Lauri syntyi hartaasti toivottuna lapsena tavalliseen keskiluokkaiseen perheeseen pienehkössä kaupungissa. Kaikki oli onnellista, kunnes Lauri täytti kahdeksan vuotta. Pojalle hyvin rakas isä kuoli.
”Isän menettäminen oli sellainen massiivitrauma, joka mahdollisti monta asiaa myöhemmin”, Lauri määrittelee.
”Suhde äitiin oli lämmin, mutta äiti oli heikko ja odotti minun ottavan miehen paikan kotona. Aloin huolehtia sulakkeista ja muista miesten asioista. Se taas sai äitini palvomaan minua.”
”Olin erilainen lapsi, muita selvästi pienempi. Kun liikuntatunnilla pelattiin, joukkueet tappelivat siitä, kuka joutuu ottamaan minut. Pakenin kirjojen maailmaan.”
Keskikoulussa alkoivat ongelmat. Koulu oli alueen paras ja Lauri kympin oppilas. Se ei miellyttänyt muita, paremmista perheistä tulevia.
”Minulle osoitettiin varhain, että en ollut kukaan. En ollut kenenkään dosentin, johtajan enkä professorin lapsi. Perheessä oli vain yksinhuoltajaäiti, joka eli leskeneläkkeellä.”
Alkoi systemaattinen kiusaaminen. Jos Lauri pysytteli hiljaa tunneilla ja vetäytyi omiin oloihinsa, kiusaajat tyytyivät nimittelemään. Mutta kun kokeista tuli hyviä arvosanoja tai Lauri oli luokassa aktiivinen, alkoi rangaistusten jakeleminen.
”Eikä mitään tönimistä, vaan neljä piteli kiinni ja kaksi hakkasi täysillä. Tai minut kaadettiin kuralammikkoon. Neljä piteli kiinni, kaksi hyppi päällä.”
”Siis rankkaa ja raakaa väkivaltaa.”
”Kun kerroin siitä äidille, hän kehotti minua kääntämään toisenkin poskeni. Meillä kaikilla on taakkamme kannettavana, hän sanoi.”
Myös Laurin vaatteita tuhottiin, laukkuja silputtiin, koulutarvikkeita rikottiin.
Kun äiti lopulta suostui tulemaan kouluun puhumaan asiasta, opettajat sanoivat, että mitään tällaista ei ole tapahtunut.
”Eli aikuiset ilmoittivat, että se, mitä olin kokenut, ei ole totta.”
Kiusaaminen jatkui koko keskikoulun, eivätkä kiusaajat olleet suinkaan syrjäytyneiden perheiden vesoja vaan juuri parempien perheiden lapsia.
”Olin se hyväntahtoinen kiltti poika, joka ei koskaan lyönyt takaisin.”
”Mutta sisälläni tapahtui jotain. ”
Fantasia joukkomurhasta
Kuusitoistavuotiaana Laurin mieleen alkoi nousta mielikuvia totaalisen sovituksen hankkimisesta.
”Ei niin, että olisin mennyt lyömään jotain takaisin, vaan apokalyptisia joukkomurhaan liittyviä fantasioita. Ajattelin, että menisin johonkin paikkaan ja ampuisin kaikki. Koin, että vain kostamalla voisin saavuttaa sovituksen kokemalleni.”
Eettisesti Lauri kyllä tiedosti, että se olisi ehdottomasti väärin ja että viattomat sivulliset kärsisivät.
”Mutta sitten ajattelin, että väärin oli myös se, mitä olin kokenut.”
”Minulla oli myös kidutusfantasioita. Halusin aiheuttaa sietämätöntä kipua niille, jotka olivat toimineet minua kohtaan väärin.”
Kyse ei ollut ajatusleikistä, vaan Lauri alkoi tehdä tarkkoja suunnitelmia.
”Hankin kaiken tiedon eri asetyypeistä ja aloin harrastaa ampumista. Olin erityisen mieltynyt suurikaliiperisiin ja ylikaliiperisiin aseisiin, sellaisiin, joilla voisi ampua vaikka norsun.”
Lauri myös hakeutui asefriikkien porukoihin ja imi kaiken ramboiluhenkisen.
Koston ja sovituksen fantasiat nousivat esiin aina uudestaan, kun Lauri koki joutuneensa väärin kohdelluksi tai syyttömästi kiusatuksi. Mutta hän ei koskaan toteuttanut tekojaan.
”Minut pelasti kykyni olla perillä omista ajatuksistani ja tunteistani. Ja minulla oli matala kynnys hakea apua. Tajusin, että tämä piti saada aisoihin.”
Koulussa oli psykologi, ja Lauri meni hänen luokseen.
Mutta koulupsykologin tapaamiset eivät korjanneet perusongelmaa. Koulu loppui, ja korkeakoululla Lauri huomasi olevansa jälleen samassa tilanteessa - häntä käytettiin hyväksi, häntä kiusattiin. Niin opettajat kuin muut opiskelijat.
Lauri yritti miellyttää, kävi jopa toisten puolesta tenteissä hankkimassa muille huippuarvosanoja, mutta viestit pysyivät samoina: et kuulu meihin, et ole kukaan.
”Minä ikään kuin jalostan hyvissä ja kunniallisissa ihmisissä heidän pimeää puoltansa, tarjoan kohteen, johon ihmiset pystyvät purkamaan sitä. Se on vuorovaikutusta.”
Fantasiat uusiutuivat. Lauri alkoi kelata edestakaisin kaikkein väkivaltaisimpia elokuvia, joissa tehtiin silmittömiä joukkomurhia. Lopulta hän hakeutui uudestaan terapiaan ja kävi siellä vuosia. Ja käy edelleen.
”Olen riski”
Armeijaan Lauri meni vasta korkeakoulusta valmistuttuaan. Ensin kaikki sujui hyvin, hän oli hyvä ja innokas ampuja.
”Kerran meidän oli määrä ampua singolla. Muut olivat epäröiviä, joten tarjouduin ampumaan muiden puolesta kaikki kahdeksan laukausta. Tajusin myöhemmin että jotain muutakin laukesi silloin taas päässäni.”
Lopulta Lauri käveli suoraan prikaatin komentajan luo.
”Sanoin hänelle, että olen pahoillani, että ohitan niin kapteenin kuin majurinkin, mutta haluan varmistua, että asia etenee. Kerroin hänelle itsestäni ja sanoin, että arvioin olevani merkittävä turvallisuusriski niin varusmiehille kuin kouluttajille.”
Seuraavana päivänä Lauri vapautettiin palveluksesta.
Valkoinen ja musta raivo
Vuosien terapiat ja oma ammatinvalinta ovat saaneet Laurin ymmärtämään itseään ja ilmiötä. Hän puhuu kahdenlaisesta raivosta: mustasta ja valkoisesta.
Musta raivo on sitä, kun ihminen suuttuu silmittömästi, hän sananmukaisesti sokaistuu raivosta eikä pysty hallitsemaan käyttäytymistään. Usein hän ei muista asioita jälkeenpäin. Mustan raivon vallassa ihminen ampuu tolkuttomasti.
”Suurin osa meidän henkirikoksistamme on mustan raivon vallassa tehtyjä impulssitappoja”, Lauri tietää.
Valkoinen raivo ei sisällä hetkellistä impulssia eikä kiihtymystä. Tunnekylmästi todetaan, että tämä on epäoikeudenmukaista ja minun täytyy valmistautua kostamaan. Ajatusta voidaan pyörittää viikkoja.
”Sen päätteeksi voidaan todeta, että minä säästän sinut tai että tästä sinä et nyt pääse. Sen jälkeen prosessi voi jatkua kuukausia, jopa vuosia.”
Nämä murhaajat ovat äärimmäisen rauhallisia, jopa ystävällisiä. He voivat saattaa mummon kadun yli ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Ja sen jälkeen kävellä koululle ja kylmästi teloittaa ihmisiä.
Kun Lauri on tutkinut kouluampumisia tehneiden nuorten profiileja, hän on huomannut, että lähes kaikki ovat toimineet juuri tällaisen valkoisen raivon motivoimina. Ampumisia on suunniteltu kauan, harkiten ja rauhassa.
Se on Laurin käsityksen mukaan sukua äärimmäiselle psykopatialle.
”Omat syvät pettymykset ihmisiin ja ihmiskuntaan aikaansaavat irrottautumisen ihmisyydestä. Ikään kuin noustaan ihmiskunnan yläpuolelle, alueelle, jossa ei ole enää hyvää eikä pahaa, ei syyllisiä eikä syyttömiä.”
Friedrich Nietzschen kirja Hyvän ja pahan tuolla puolen on kulunut useimpien massamurhaajien käsissä.
Lauri itse alkoi vasta terapiaprosessin myötä ymmärtää, että hänen kostofantasiansa liittyivät lapsuuden traumoihin.
”Kun makasi kuralätäkössä ja päälläni hyppi kaksi poikaa, tapahtui niin sanottu dissosiaatio. Siinä ikään kuin siirryin pois ja suljin kivun kokemuksen. Jos tällaiset tilanteet toistuvat, se on täysin tuhoava kokemus. Ihminen hajoaa henkisesti pirstaleiksi.”
Mutta ihmiset reagoivat eri tavoin. Kun kaksi ihmistä joutuu lapsena hakatuksi, toinen murenee ja kehittää depression ja ehkä surmaa itsensä, toisella avautuu dissosiaation myötä kanava valkoiselle raivolle.
Valkoinen raivo liittyy flash back -tyyppisiin uudelleen dissosioitumisiin. Jokin alkuperäisen trauman kaltainen ärsyke saattaa laukaista sen.
”Äly tai sosiaalinen vuorovaikutus eivät heikkene, mutta etiikka, moraali ja tunnemaailma kytkeytyvät pois päältä.”
”Dissosiaatio on se mikä selittää, että ihminen voi nauttia tappamisesta ja toivottaa hyvää matkaa helvettiin.”
Kuka tunnistaa?
Lauri haluaa muistuttaa, että myös ihmisellä, joka tekee hirmutekoja, on oma elämänkaarensa. He ovat tunteneet rakkautta, he ovat sitä ehkä saaneetkin.
”Mutta mikä johtaa siihen, että ihminen päätyy tekemään tällaisia tekoja, on tavattoman monimutkainen prosessi.”
Jos yhteiskunta haluaa vakavissaan estää uusien auvisten ja saarien synnyn, Lauri suuntaisi katseen ja avun nyt niihin, jotka ovat joutuneet kokemaan vakavaa koulukiusaamista tai väkivaltaa.
”Nyt meillä kaikki huomio keskittyy niihin, jotka hakkaavat.”
Lauri elää traumansa kanssa, mutta ei tasapainossa. Dissosiaatio on lauennut kovan stressin tai epäoikeudenmukaisuuden kokemusten yhteydessä.
”Silloin olen hakannut motin tai kaksi halkoja - ja mielikuvissani hakannut päitä poikki.”
Laurin mukaan jopa ammattilaisten on vaikea tunnistaa valkoista raivoa.
”Mustan raivon tunnistaa helpommin, mutta silloin saadaan kiinni arska tai kake, jotka viinapullosta tapellessaan saattavat puukottaa toisiaan. Mutta ei näitä massamurhaa suunnittelevia.”
Osa näistä hakee hoitoa, mutta silloinkin heitä on vaikea diagnosoida. Heissä on jotain outoa, mutta ei tunnisteta, mitä.
Laurin mielestä on hyvä, että aseiden saatavuutta pohditaan. Mutta se ei yksin ratkaise asiaa. Valkoisen raivon vallassa oleva ihminen hankkii kyllä aseensa.
Väkivaltapelit ja -videot voivat hänen käsityksensä mukaan aiheuttaa keskushermoston yliaktivoitumista ja antaa malleja väkivaltaisesta käytöksestä.
”Mutta ne eivät ole se olennainen laukaiseva tekijä.”
Laurin mielestä nykyisillä lähinnä kosmeettisilla toimilla ei tavoiteta näitä riski-ihmisiä, ei rajoiteta heitä eikä myöskään pysäytetä.
Hän uskoo, että yleisen tietoisuuden lisääminen ilmiöstä ja jo tapahtuneiden asioiden hyvin moniammatillinen, kiihkoton analysointi, veisi asiaa eteenpäin.
”Nyt tämän ilmiön ymmärtäminen on liian harvojen aivojen varassa. Nämä ovat niin moneen suuntaan ulottuvia, että yhtä ratkaisua ei ole.”
Lauri kantaa suurta huolta tämän ääriväkivaltaisen käyttäytymisen tulosta Suomeen. Jakamalla omat kokemuksensa hän haluaa auttaa yhteiskuntaa koulusurmien ymmärtämisessä ja ehkäisyssä.
Yhdysvalloissa tiedetään, että jokaisella uudella koulumurhaajalla on ollut selkeä tavoite päihittää edeltäjänsä.
”Meillä voi nytkin olla kymmeniä nuoria miehiä, jotka jo pohtivat, miten päihittää Auvinen ja Saari.”
Lauri ei ole haastateltavan oikea nimi, eikä hän esiinny jutun kuvituksessa.
Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 40/2008 (ilm. 3.10.2008). Samassa lehdessä kerrotaan muun muassa, miten tunnistaa nuoressa vaaran merkit.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja
Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja
Lauri ei ole toteuttanut tarvettaan. Nyt hän kertoo, kuinka pahuus syntyy. Jakamalla omat kokemuksensa hän haluaa auttaa yhteiskuntaa koulusurmien ymmärtämisessä ja ehkäisemisessä.
Miten ihmisestä kasvaa paha?
”En olisi tehnyt pelkkää massamurhaa, se olisi ollut rituaali. Olisin jakanut ihmisille ehtoollista.”
Kun kaikki olisi teloitettu, Lauri olisi soittanut poliisille, kertonut kuka on, mitä oli tehnyt ja missä oli.
”En ajatellut ampua itseäni, hain sovitusta omille kokemuksilleni. Halusin nähdä lopputuloksen, ja olin valmis sovittamaan tekoni yhteiskunnalle.”
Lauri on keski-ikäinen suomalainen mies, perheellinen ja oman ammattikuntansa huippuja. Hänellä on laaja tuttavapiiri, lehdet siteeraavat häntä.
Eikä Lauri ole koskaan tappanut ketään, ei edes lyönyt. Vuosien terapia on auttanut häntä tunnistamaan traumansa ja ominaisuutensa, jota hän nimittää valkoiseksi raivoksi.
”Mutta syvällä sisimmissäni olen tappaja, kuolemaani asti.”
Et ole kukaan
Lauri syntyi hartaasti toivottuna lapsena tavalliseen keskiluokkaiseen perheeseen pienehkössä kaupungissa. Kaikki oli onnellista, kunnes Lauri täytti kahdeksan vuotta. Pojalle hyvin rakas isä kuoli.
”Isän menettäminen oli sellainen massiivitrauma, joka mahdollisti monta asiaa myöhemmin”, Lauri määrittelee.
”Suhde äitiin oli lämmin, mutta äiti oli heikko ja odotti minun ottavan miehen paikan kotona. Aloin huolehtia sulakkeista ja muista miesten asioista. Se taas sai äitini palvomaan minua.”
”Olin erilainen lapsi, muita selvästi pienempi. Kun liikuntatunnilla pelattiin, joukkueet tappelivat siitä, kuka joutuu ottamaan minut. Pakenin kirjojen maailmaan.”
Keskikoulussa alkoivat ongelmat. Koulu oli alueen paras ja Lauri kympin oppilas. Se ei miellyttänyt muita, paremmista perheistä tulevia.
”Minulle osoitettiin varhain, että en ollut kukaan. En ollut kenenkään dosentin, johtajan enkä professorin lapsi. Perheessä oli vain yksinhuoltajaäiti, joka eli leskeneläkkeellä.”
Alkoi systemaattinen kiusaaminen. Jos Lauri pysytteli hiljaa tunneilla ja vetäytyi omiin oloihinsa, kiusaajat tyytyivät nimittelemään. Mutta kun kokeista tuli hyviä arvosanoja tai Lauri oli luokassa aktiivinen, alkoi rangaistusten jakeleminen.
”Eikä mitään tönimistä, vaan neljä piteli kiinni ja kaksi hakkasi täysillä. Tai minut kaadettiin kuralammikkoon. Neljä piteli kiinni, kaksi hyppi päällä.”
”Siis rankkaa ja raakaa väkivaltaa.”
”Kun kerroin siitä äidille, hän kehotti minua kääntämään toisenkin poskeni. Meillä kaikilla on taakkamme kannettavana, hän sanoi.”
Myös Laurin vaatteita tuhottiin, laukkuja silputtiin, koulutarvikkeita rikottiin.
Kun äiti lopulta suostui tulemaan kouluun puhumaan asiasta, opettajat sanoivat, että mitään tällaista ei ole tapahtunut.
”Eli aikuiset ilmoittivat, että se, mitä olin kokenut, ei ole totta.”
Kiusaaminen jatkui koko keskikoulun, eivätkä kiusaajat olleet suinkaan syrjäytyneiden perheiden vesoja vaan juuri parempien perheiden lapsia.
”Olin se hyväntahtoinen kiltti poika, joka ei koskaan lyönyt takaisin.”
”Mutta sisälläni tapahtui jotain. ”
Fantasia joukkomurhasta
Kuusitoistavuotiaana Laurin mieleen alkoi nousta mielikuvia totaalisen sovituksen hankkimisesta.
”Ei niin, että olisin mennyt lyömään jotain takaisin, vaan apokalyptisia joukkomurhaan liittyviä fantasioita. Ajattelin, että menisin johonkin paikkaan ja ampuisin kaikki. Koin, että vain kostamalla voisin saavuttaa sovituksen kokemalleni.”
Eettisesti Lauri kyllä tiedosti, että se olisi ehdottomasti väärin ja että viattomat sivulliset kärsisivät.
”Mutta sitten ajattelin, että väärin oli myös se, mitä olin kokenut.”
”Minulla oli myös kidutusfantasioita. Halusin aiheuttaa sietämätöntä kipua niille, jotka olivat toimineet minua kohtaan väärin.”
Kyse ei ollut ajatusleikistä, vaan Lauri alkoi tehdä tarkkoja suunnitelmia.
”Hankin kaiken tiedon eri asetyypeistä ja aloin harrastaa ampumista. Olin erityisen mieltynyt suurikaliiperisiin ja ylikaliiperisiin aseisiin, sellaisiin, joilla voisi ampua vaikka norsun.”
Lauri myös hakeutui asefriikkien porukoihin ja imi kaiken ramboiluhenkisen.
Koston ja sovituksen fantasiat nousivat esiin aina uudestaan, kun Lauri koki joutuneensa väärin kohdelluksi tai syyttömästi kiusatuksi. Mutta hän ei koskaan toteuttanut tekojaan.
”Minut pelasti kykyni olla perillä omista ajatuksistani ja tunteistani. Ja minulla oli matala kynnys hakea apua. Tajusin, että tämä piti saada aisoihin.”
Koulussa oli psykologi, ja Lauri meni hänen luokseen.
Mutta koulupsykologin tapaamiset eivät korjanneet perusongelmaa. Koulu loppui, ja korkeakoululla Lauri huomasi olevansa jälleen samassa tilanteessa - häntä käytettiin hyväksi, häntä kiusattiin. Niin opettajat kuin muut opiskelijat.
Lauri yritti miellyttää, kävi jopa toisten puolesta tenteissä hankkimassa muille huippuarvosanoja, mutta viestit pysyivät samoina: et kuulu meihin, et ole kukaan.
”Minä ikään kuin jalostan hyvissä ja kunniallisissa ihmisissä heidän pimeää puoltansa, tarjoan kohteen, johon ihmiset pystyvät purkamaan sitä. Se on vuorovaikutusta.”
Fantasiat uusiutuivat. Lauri alkoi kelata edestakaisin kaikkein väkivaltaisimpia elokuvia, joissa tehtiin silmittömiä joukkomurhia. Lopulta hän hakeutui uudestaan terapiaan ja kävi siellä vuosia. Ja käy edelleen.
”Olen riski”
Armeijaan Lauri meni vasta korkeakoulusta valmistuttuaan. Ensin kaikki sujui hyvin, hän oli hyvä ja innokas ampuja.
”Kerran meidän oli määrä ampua singolla. Muut olivat epäröiviä, joten tarjouduin ampumaan muiden puolesta kaikki kahdeksan laukausta. Tajusin myöhemmin että jotain muutakin laukesi silloin taas päässäni.”
Lopulta Lauri käveli suoraan prikaatin komentajan luo.
”Sanoin hänelle, että olen pahoillani, että ohitan niin kapteenin kuin majurinkin, mutta haluan varmistua, että asia etenee. Kerroin hänelle itsestäni ja sanoin, että arvioin olevani merkittävä turvallisuusriski niin varusmiehille kuin kouluttajille.”
Seuraavana päivänä Lauri vapautettiin palveluksesta.
Valkoinen ja musta raivo
Vuosien terapiat ja oma ammatinvalinta ovat saaneet Laurin ymmärtämään itseään ja ilmiötä. Hän puhuu kahdenlaisesta raivosta: mustasta ja valkoisesta.
Musta raivo on sitä, kun ihminen suuttuu silmittömästi, hän sananmukaisesti sokaistuu raivosta eikä pysty hallitsemaan käyttäytymistään. Usein hän ei muista asioita jälkeenpäin. Mustan raivon vallassa ihminen ampuu tolkuttomasti.
”Suurin osa meidän henkirikoksistamme on mustan raivon vallassa tehtyjä impulssitappoja”, Lauri tietää.
Valkoinen raivo ei sisällä hetkellistä impulssia eikä kiihtymystä. Tunnekylmästi todetaan, että tämä on epäoikeudenmukaista ja minun täytyy valmistautua kostamaan. Ajatusta voidaan pyörittää viikkoja.
”Sen päätteeksi voidaan todeta, että minä säästän sinut tai että tästä sinä et nyt pääse. Sen jälkeen prosessi voi jatkua kuukausia, jopa vuosia.”
Nämä murhaajat ovat äärimmäisen rauhallisia, jopa ystävällisiä. He voivat saattaa mummon kadun yli ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Ja sen jälkeen kävellä koululle ja kylmästi teloittaa ihmisiä.
Kun Lauri on tutkinut kouluampumisia tehneiden nuorten profiileja, hän on huomannut, että lähes kaikki ovat toimineet juuri tällaisen valkoisen raivon motivoimina. Ampumisia on suunniteltu kauan, harkiten ja rauhassa.
Se on Laurin käsityksen mukaan sukua äärimmäiselle psykopatialle.
”Omat syvät pettymykset ihmisiin ja ihmiskuntaan aikaansaavat irrottautumisen ihmisyydestä. Ikään kuin noustaan ihmiskunnan yläpuolelle, alueelle, jossa ei ole enää hyvää eikä pahaa, ei syyllisiä eikä syyttömiä.”
Friedrich Nietzschen kirja Hyvän ja pahan tuolla puolen on kulunut useimpien massamurhaajien käsissä.
Lauri itse alkoi vasta terapiaprosessin myötä ymmärtää, että hänen kostofantasiansa liittyivät lapsuuden traumoihin.
”Kun makasi kuralätäkössä ja päälläni hyppi kaksi poikaa, tapahtui niin sanottu dissosiaatio. Siinä ikään kuin siirryin pois ja suljin kivun kokemuksen. Jos tällaiset tilanteet toistuvat, se on täysin tuhoava kokemus. Ihminen hajoaa henkisesti pirstaleiksi.”
Mutta ihmiset reagoivat eri tavoin. Kun kaksi ihmistä joutuu lapsena hakatuksi, toinen murenee ja kehittää depression ja ehkä surmaa itsensä, toisella avautuu dissosiaation myötä kanava valkoiselle raivolle.
Valkoinen raivo liittyy flash back -tyyppisiin uudelleen dissosioitumisiin. Jokin alkuperäisen trauman kaltainen ärsyke saattaa laukaista sen.
”Äly tai sosiaalinen vuorovaikutus eivät heikkene, mutta etiikka, moraali ja tunnemaailma kytkeytyvät pois päältä.”
”Dissosiaatio on se mikä selittää, että ihminen voi nauttia tappamisesta ja toivottaa hyvää matkaa helvettiin.”
Kuka tunnistaa?
Lauri haluaa muistuttaa, että myös ihmisellä, joka tekee hirmutekoja, on oma elämänkaarensa. He ovat tunteneet rakkautta, he ovat sitä ehkä saaneetkin.
”Mutta mikä johtaa siihen, että ihminen päätyy tekemään tällaisia tekoja, on tavattoman monimutkainen prosessi.”
Jos yhteiskunta haluaa vakavissaan estää uusien auvisten ja saarien synnyn, Lauri suuntaisi katseen ja avun nyt niihin, jotka ovat joutuneet kokemaan vakavaa koulukiusaamista tai väkivaltaa.
”Nyt meillä kaikki huomio keskittyy niihin, jotka hakkaavat.”
Lauri elää traumansa kanssa, mutta ei tasapainossa. Dissosiaatio on lauennut kovan stressin tai epäoikeudenmukaisuuden kokemusten yhteydessä.
”Silloin olen hakannut motin tai kaksi halkoja - ja mielikuvissani hakannut päitä poikki.”
Laurin mukaan jopa ammattilaisten on vaikea tunnistaa valkoista raivoa.
”Mustan raivon tunnistaa helpommin, mutta silloin saadaan kiinni arska tai kake, jotka viinapullosta tapellessaan saattavat puukottaa toisiaan. Mutta ei näitä massamurhaa suunnittelevia.”
Osa näistä hakee hoitoa, mutta silloinkin heitä on vaikea diagnosoida. Heissä on jotain outoa, mutta ei tunnisteta, mitä.
Laurin mielestä on hyvä, että aseiden saatavuutta pohditaan. Mutta se ei yksin ratkaise asiaa. Valkoisen raivon vallassa oleva ihminen hankkii kyllä aseensa.
Väkivaltapelit ja -videot voivat hänen käsityksensä mukaan aiheuttaa keskushermoston yliaktivoitumista ja antaa malleja väkivaltaisesta käytöksestä.
”Mutta ne eivät ole se olennainen laukaiseva tekijä.”
Laurin mielestä nykyisillä lähinnä kosmeettisilla toimilla ei tavoiteta näitä riski-ihmisiä, ei rajoiteta heitä eikä myöskään pysäytetä.
Hän uskoo, että yleisen tietoisuuden lisääminen ilmiöstä ja jo tapahtuneiden asioiden hyvin moniammatillinen, kiihkoton analysointi, veisi asiaa eteenpäin.
”Nyt tämän ilmiön ymmärtäminen on liian harvojen aivojen varassa. Nämä ovat niin moneen suuntaan ulottuvia, että yhtä ratkaisua ei ole.”
Lauri kantaa suurta huolta tämän ääriväkivaltaisen käyttäytymisen tulosta Suomeen. Jakamalla omat kokemuksensa hän haluaa auttaa yhteiskuntaa koulusurmien ymmärtämisessä ja ehkäisyssä.
Yhdysvalloissa tiedetään, että jokaisella uudella koulumurhaajalla on ollut selkeä tavoite päihittää edeltäjänsä.
”Meillä voi nytkin olla kymmeniä nuoria miehiä, jotka jo pohtivat, miten päihittää Auvinen ja Saari.”
Lauri ei ole haastateltavan oikea nimi, eikä hän esiinny jutun kuvituksessa.
Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 40/2008 (ilm. 3.10.2008). Samassa lehdessä kerrotaan muun muassa, miten tunnistaa nuoressa vaaran merkit.
…neljännessä kuulustelussa nainen vihdoin myönsi, että mitään Jaria ei ollut olemassakaan. Eikä myöskään sieni-Tomppaa.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Helvetti, mitä paskaa.kaantajavaloisa kirjoitti:
Sotapelien ja muiden tappopelien pelaaminen, metsästysharrastus (tässähän jo konkreettisesti tapetaan toisen lajin edustajia), sekä ampumaharrastuksessa ehdollistetaan tappamiselle. Luuletteko te ette armeijassa ihan huvikseen järjestetään mahdollisimman aidon tuntuisia taisteluharjoituksia jne?Musta tuntuu näiden aseiden puolustelijoiden jutuista, että todella pikaisesti täytyisi asettaa tietty äo-raja aseluvalle, ainakin yli simpanssin äo pitäisi löytyä.
Se tutkija oli muuten nimeltään Dave Grossman, joka totesi tappopelien tekevän tappamisesta helpompaa myös oikeassa elämässä.
Kannattaa myös katsoa dokumentti The Truth About Killing, hän on siinä myös ja muutenkin mielenkiintoinen dokkari:http://www.youtube.com/watch?v=2vlGR7S2wcI
Niputat sitten yhteen armeijan ja sotapelit. Ettei nyt vaan menisi faktat ja fiktiot sekaisin ?
Ei tarvitse olla mikään sherlokki tajutakseen sen että pelit ei ole yhtäkuin todellisuus ja juuri sinun kaltaiset ei sitä tajua. Ja juuri sinun kaltaiset jeesustelee sitten tästäkin asiasta.
Mieli saa olla jo valmiiksi todella vääristynyt jos todella kuvittelee että sotapelien pelaaminen helpottaa ihmisen tappamista todellisuudessa.
Kohta ei enää saa ampua vesipyssyilläkään kun sekin ehdollistaa tappamiselle.
Saatana.
(Mainittakoon vielä etten harrasta pelaamista tai ampumista, vituttaa vain tuon tyyppinen kukkahattujeesustelu.)
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Juuri näin! Eli kun on "sankaripoliisista" kirjoitettu, niin on nimenomaan tässä yhteydessä tarkoitettu Heidi F:n partiokaveria ja työharjoittelu-/kenttäjakso-ohjaajaa, joka tosiaan toimi mainitsemallasi tavalla ja mm. vei/veti vakavasti loukkaantuneen Heidin suojaan oletetulle turvalliselle puolelle tai alueelle.webbi kirjoitti:Eiköhän sitä toista poliisia pidetty sankarina, kun elvytti toveriaan sekä komensi kadulla olijoita sisätiloihin ...
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Kirjoittaja webbi päivämäärä Ma Touko 28, 2012 6:49 pmpoikani kirjoitti:Avaudun tässä hieman siitä vitutuksesta, jonka nettilehtien lukijakommentit ovat aiheuttaneet. Minfoon pesiytyneet muutama kärpänen, jotka ovat näemmä rekisteröityneet tämän ampumatapauksen vuoksi, eivät ole asiaa auttaneet.
Ensinnäkin vituttavat kyökkipsykiatrit, jotka asioiden taustoista mitään tietämättä tai ymmärtämättä syyttävät tekijän vanhempia, harrastuksia ja yhteiskuntaa.
Yhtä paljon, mutta hiukan eri tavalla, vituttavat ne, jotka moittivat ja/tai vähättelevät tätä naispoliisia:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/23-vu ... 68113.html
Pahimmat ylilyönnit on näköjään moderointi siivonnut pois, mutta tässä muutamia lievempiä aivopieruja:
Hylkiö1 kirjoitti:Taas tätä otsikointia. "Sankaripoliisi". Sattui vaan niin ikävästi, että hän tuli ensimmäisenä paikalle. Eihän hän varsinaisesti tehnyt mitään, paitsi että nousi autosta tulilinjalle.Hylkiö2 kirjoitti:Kuinka monta se kerkesi pelastamaan? Sehän sai osuman heti. Olen sitä mieltä, että varovaisemmalla lähestymisellä, olisivat ehkä oikeasti ekana paikalle tulleina voineetkin pelastaa. Nyt hyöty oli nolla.Hylkiö3 kirjoitti:Onko poliisit heti aina sankareita kun ottaavat luodin nahkaansa vai onko tämä kyseinen henkilö oikeasti tehnyt jotain normaalia suurempaa poliisin työssään? Itse olen käsittänyt uutisoinnin mukaan, että kyseinen naispoliisi saapui vain paikalle ja sai heti osuman. Ei tuo mielestäni vielä täytä mitään sankaritoiminnan piirteitä?Hylkiö4 kirjoitti:Mikä sankaripoliisi? Hän joutui uhriksi ennen kuin oli ehtinyt tehdä mitään tilanteen vaatimia toimenpiteitä.Hylkiö5 kirjoitti:Ammatinvalintakysymys. Tässä tilanteessa tämän "sankarin" olisi kannattanut päästää joku kokenut poliisimies tilalleen. Ne kun ovat jo valintansa tehnyt ja tämä "sankari" olisi voinut harkita uudelleen hyödyt ja haitat...Sanaa "sankari" käytetään jatkuvasti väärin. "Sankari-Matti heitti kultaa!" "12-vuotias sankaripoika soitti hätänumeroon ja pelasti isoäitinsä!" Eihän noissa vaaranna itseään mitenkään. Miten helvetissä nuo olisivat muka sankarillisia tekoja? Sankarillista on itsensä vaarantaminen tai uhraaminen, kuten heittäytyminen koskeen pelastamaan toista ihmistä, tai vaikkapa Jussi Halla-ahon sankarillinen uhrautuminen (ihan fyysisen terveytensäkin uhalla) vastustamalla kalifaatin uutta tulemista.Hylkiö6 kirjoitti:Ei hän ole mikään sankari, muutenkin sanoja sankari, tähti yms. käytetään turhaan, hän oli vain väärässä paikassa väärään aikaan...
Heidi-poliisi sitäpaitsi onnistui nopealla puuttumisellaan lopettamaan koko ammuskelun, mutta olisi toki hyödyttömälläkin uhrautumisella osoittanut sankarillisuutta. Jos koskeen hypännyt hukkuukin itse ennen kuin ehtii edes pelastettavan luokse, ei häntä silti auta kuin pitää sankarina.
Vituttaa niin paljon lukea ihmisten kommentteja.
Eiköhän sitä toista poliisia pidetty sankarina, kun elvytti toveriaan sekä komensi kadulla olijoita sisätiloihin ...
Kuten webbi jo (yllä) kommasikin niin juuri näinhän se on! Eli kun on "sankaripoliisista" kirjoitettu, niin nimenomaan tässä yhteydessä on tarkoitettu Heidi F:n partiokaveria ja työharjoittelu-/kenttäjakso-ohjaajaa, joka tosiaan toimi mainitsemallasi tavalla ja mm. vei/veti vakavasti loukkaantuneen Heidin suojaan oletetulle turvalliselle puolelle tai alueelle.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Maalaisjärjellä ajateltuna metsästysluodin, eli yleensä puolivaippaluodin, pitäisi laajeta sen minkä se laajenee jo osuessaan suojaliiviin ja jatkaa laajentuneena, eli sienimäisen muotoisena, matkaansa kehossa.Hyperion kirjoitti: Kun metsästysluodin hallittu laajeneminen perustuu osumiseen panssaroimattomaan eläimeen, eikä suojaliiveillä varustettuun ihmiseen, laajeneminen liivin läpi ammuttuna on hyvin epävarmaa.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Olen samaa mieltä. Poliisi on kuitenkin se, jolla on aseet ja virkapuku. Suomessa ei kuole poliiseja ollenkaan, kun USA:ssa kuolee useita joka vuosi. Sillä että poliisi saapuu paikalle heti, kun kyseessä on meneillään oleva ampuminen, poliisi voi säästää ihmishenkiä - ja varmasti tässä tapaukessa säästikin. Käsittääkseni ampuja lopetti ampumisen siihen, kun poliisi saapui eli H.F. oli viimeinen uhri.Hyperion kirjoitti: Minusta yhden haavoittuneen poliisin hinta siitä, että joukkomurhaaja lopetti hyökkäyksensä, ei ole kallis taikka ainakaan sellainen, jonka takia Suomen poliisin taktiikkaa pitäisi muuttaa vieläkin varovaisempaan suuntaan aktiivisten ampujien tapauksissa.
Jos vaihtoehtona on vammautunut tai kuollut poliisi ja toisaalta vammautunut tai kuollut kansalainen tapauksessa, jossa vaihtoehdot toteutuvat hätävarjelutilanteen lopputuloksina, eettismoraalisesti työkseen toisten hengen ja terveyden turvaamisen ottaneen vammautuminen tai kuolema on hyväksyttävämpää.
Sisäministeri Räsänen sanoi, että poliisin taktiikkaa on Jokelan jälkeen muutettu siten, että poliisi saapuu paikalle mahdollisimman näyttävästi ja nopeasti, koska yleensä ampuja lopettaa ampumisen poliisin saapumiseen.
Vaikka kukaan ei olllut sankari tässä tapauksessa, olisi tapauksen ehkä syytä nostaa poliisin arvostamista eli he vaarantavat henkemme puolestamme. Tietenkin poliisin arvostaminen vaatii myös sen, että poliisi käyttäytyy kunnioittavasti kansalaisia kohtaan, mikä on poliisin omakin etu, sillä jos poliisia arvostetaan, on poliisin oma työ turvallisempaa.
Hyvinkään teko on törkeimpiä, tai sairaimpia, mitä Suomessa on tapahtunut, sillä suomalaiset eivät yleensä poliisia ammu, vaikka aseita löytyykin.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
En tiedä tämän hetkistä systeemiä, mutta yksi kevyt kiristysmuoto aseluvan hankintaan voisi olla se, että luvan hakija tarvitsisi esim kaksi suosittelijaa, jotka asettaisivat omat lupansa takuuksi siitä, ettei väärinkäytöksiä ilmene uuden luvanhakijan kanssa. Jos uuden luvanhakijan ase esim päätyisi huolimattomuuden kautta vääriin käsiin, olisi silloin 3 lupaa katkolla.
Itse olisin käsiaseiden täyskiellon kannalla, mutta uskon sen olevan melko mahdotonta toteuttaa niin kauan, kun päättäjien joukossa on mettämiehiä.
Mun käsityksen mukaan haulikonhalaajien argumentit ovat kyllä tällä hetkellä kovin vähissä.
Itse olisin käsiaseiden täyskiellon kannalla, mutta uskon sen olevan melko mahdotonta toteuttaa niin kauan, kun päättäjien joukossa on mettämiehiä.
Mun käsityksen mukaan haulikonhalaajien argumentit ovat kyllä tällä hetkellä kovin vähissä.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Aamulehden pääotsikko eilen 28.5 maanantai:
"Hetken oikku on huono syy Hyvinkään joukkosurmaan".
Miksi yksi maamme suurimmista päivälehdistä asettaa etusivulleen otsikon, jonka soisi paremmin löytyvän keltaisen lehdistön sivuilta? Joku mättää mutta mikä ja missä.
"Hetken oikku on huono syy Hyvinkään joukkosurmaan".
Miksi yksi maamme suurimmista päivälehdistä asettaa etusivulleen otsikon, jonka soisi paremmin löytyvän keltaisen lehdistön sivuilta? Joku mättää mutta mikä ja missä.
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Mieletön teko ja nähtäväksi jää, löytyykö teolle mitään motiivia. Mutta katsotaan nyt millaiseen ratkaisuun oikeus päätyy.
Hän on paljastanut vain yhden kerran nimensä alkuperän...
Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Tämä saattaa olla jonkin verran OT, mutta kopioin tämän tänne siksi, että mielestäni juttu tuo esiin nuorten(kin) maailmankuvan siitä, millainen nuoren pitää olla ollakseen suosittu. Aika rankkaa tekstiä, ja samalla kumoutuu taas kerran se väite, että yksilöllisyys olisi nykymaailmassa tärkeää. Yksilöllisyys on mielestäni sitä, että ihmiset hyväksytään omina itsenään, ei sitä, että yksilöllisyys on laumayksilöllisyyttä, kelpaat vain samanlaisena kuin muut. Samaisen jutun jälkeen oli pieni otsikko siitä, että ko. koulun oppilaat ovat mielestään suvaitsevaisia. Eivät kyllä ole.
Juttu on ilmestynyt v. 2009, mutta edelleen ajankohtainen.
Hesarin juttu
XXX koulun ysiluokkalaiset kertoivat HS:n pyynnöstä vain oman arvionsa siitä, mistä syistä joku voi joutua kiusatuksi.
Edit: viimeinen virke.
Juttu on ilmestynyt v. 2009, mutta edelleen ajankohtainen.
Hesarin juttu
XXX koulun ysiluokkalaiset kertoivat HS:n pyynnöstä vain oman arvionsa siitä, mistä syistä joku voi joutua kiusatuksi.
Ai niin, lisään tähän vielä tämän, täälläkin muutamaan kertaan esiin nousseen ulkonäkökysymyksen: miltä nuori mies ei saa näyttää? Hiirimäiseltä, neitimäiseltä, lyhyeltä, pienikokoiselta ... jne. välttääkseen väheksyvän arvostelun ja kelvatakseen. Ja nuo ovat ihan aikuisten (tai sitten olen ymmärtänyt väärin ....) määritelmiä.Yhdeksäsluokkalaiset listasivat epäsuosioon johtavat teinin tyylirikot
Ysiluokkalaiset tietävät tarkkaan, miten ei saa pukeutua, jos haluaa pysyä muiden suosiossa. Esimerkiksi liian vanhat tai halvat vaatteet voivat viedä nuoren silmätikuksi.
HS pyysi XXX koulun ysiluokkalaisia listaamaan, mitä 15-vuotias ei saa pukea päälleen, kuunnella, harrastaa tai kannattaa, jos haluaa pysyä suosiossa.
Väärät vaatteet? Viisi vuotta vanhat vaatteet, halpahallivaatteet, lapselliset vaatteet, kuten Mikki Hiiri -paita, goottityyli, Lolita-tyyli, hevityyli, Gant-merkkiset vaatteet, joissa voi saada homoleiman, Tarjoustalon ja Prisman vaatteet, kirpputorivaatteet.
"Jos on vaikka skeittari, täytyy olla Osirista. Jos on fruittari, niin Lacostea, ja jos on räppäri, niin Karl Kania", kertoo 9.-luokkalainen XXX.
Väärä musiikki? Kivikauden humppa, klassinen ja vanhan ajan musiikki, valtavirrasta poikkeava musiikki, lällymusiikki, Antti Tuisku, Kari Tapio, Cheek, iskelmä, kirkkomusiikki.
"Pitää kuunnella bändejä, jotka ovat top10-listoilla", kertoo 9.-luokkalainen XXX.
Väärät harrasteet? Partio, tietokonepelit, poikien baletti, poikien ratsastus, poikien pianonsoitto, larppaus, jousiammunta, viulusoitto, World of Warcraft -tietokonepelin pelaaminen, golf, bofferikerho, kirkon kerhot, tyttöjen taistelulajit, fantasiakirjallisuuden lukeminen, irlantilaistanssi.
"Ei saa harrastaa kirkon kerhoja, ei mitään todella erilaista ja 'outoa', esimerkiksi jos poika harrastaa tanssia", kertoo 9.-luokkalainen XXX.
Väärät aatteet? Yliuskovaisuus, viherpiperrys, äärivasemmistolaisuus, sotamyönteisyys, vähemmistöuskonnot, vanhoillislestadiolaisuus ja se, että hyväksyy homojen oikeudet.
"Ei saa esimerkiksi pitää lukemisesta ja fantasiasta. Ei saa olla liikaa mitään mieltä", kertoo 9.-luokkalainen XXX.
Edit: viimeinen virke.