Jossain PPK-kirjassa on kahden nuoren, n. 14-vuotiaan tytön yliajosta Kirkkonummella muistaakseni 80-luvun lopulla. N. 35-vuotias skitsofreniaa sairastava mies oli riidellyt äitinsä kanssa ja lähtenyt ajamaan autolla. Hän näki kahden n. 14-v tytön ajavan rinnakkain pyörillä edellään ja ärsyyntyi siitä, etteivät he ajaneet peräkkäin. Hän ajoi tahallaan tyttöjen yli, jotka pyörineen lensivät läheiseen metsikköön. Toinen kuoli törmäyksessä ja toinen loukkaantui. Loukkaantunut tyttö oli aika kauan, olisiko ollut peräti yön yli metsikössä loukkaantuneena. Hän oli kaiketi ensin menettänyt tajuntansa ja jäänyt paikalle makaamaan. Parrakas yliajaja pakeni ensin paikalta, mutta muistaakseni tunteja myöhemmin illalla oli käynyt katsomassa uhrejaan metsikössä ja poistunut sitten paikalta. Loukkaantuneena maannut tyttö oli nähnyt miehen seisovan vieressä ja katsovan häntä muttei ollut tiennyt tämän olevan yliajaja. Traktoria (?) ajanut mies havaitsi pyörän joskus seuraavana päivänä (?) ja löysi metsästä uhrit. Kuski autoineen löytyi jostain myöhemmin.
Onko tästä ketjua täällä? Kaipaisin asiasta ja tekijästä lisätietoa.
Teinityttöjen tahallinen yliajo Siuntiossa 1986
Re: Teinityttöjen tahallinen yliajo Kirkkonummella 80-luvulla
Löytyy PPK-kirjasta 1988. Tapahtui 1986 Siuntiossa. Tekijä oli 27-vuotias Joonas (oikea nimi?). Hänellä ei oltu diagnosoitu skitsofreniaa, mutta hän oli kerran ollut psykoosin vuoksi sairaalassa. Hän oli sanonut sairaalassa olevansa Joonas-niminen vene, jolle oli tehty jaguaarileikkaus.
Hän ajoi 100 km/h 50 kilometrin nopeusalueella ja törmäsi mieheen ja naiseen, joista mies lensi hänen tuulilasiinsa rikkoen sen.
Tiistaina elokuun 12. päivänä hänen autonsa oli korjauksessa tämän edellisen kolarin jäljiltä, ja hän otti luvatta käyttöön isänsä auton, jonka hän käynnisti ruuvimeisselillä. Tuona iltana hän näki kaksi rinnakkain ajavaa tyttöä. Joonaksen mielestä rinnakkain ei saanut ajaa liikenteessä. Hän oli kuullut, että Tanskassa ja Norjassa autoilijat opettivat pyöräilijöitä ja jalankulkijoita tönimällä näitä ja pelotellen näitä autoillaan. Hän päättikin opettaa tytöille liikennesääntöjä.
Kirjoitin tästä kunnon aloituksen, mutta koneeni sammui kesken ja tästä suivaantuneena en enää aloittanut kirjoittamista uudelleen joten tällä mennään.
Kuka tietäisi Joonaksen (?) myöhemmistä vaiheista?
Hän ajoi 100 km/h 50 kilometrin nopeusalueella ja törmäsi mieheen ja naiseen, joista mies lensi hänen tuulilasiinsa rikkoen sen.
Tiistaina elokuun 12. päivänä hänen autonsa oli korjauksessa tämän edellisen kolarin jäljiltä, ja hän otti luvatta käyttöön isänsä auton, jonka hän käynnisti ruuvimeisselillä. Tuona iltana hän näki kaksi rinnakkain ajavaa tyttöä. Joonaksen mielestä rinnakkain ei saanut ajaa liikenteessä. Hän oli kuullut, että Tanskassa ja Norjassa autoilijat opettivat pyöräilijöitä ja jalankulkijoita tönimällä näitä ja pelotellen näitä autoillaan. Hän päättikin opettaa tytöille liikennesääntöjä.
Kirjoitin tästä kunnon aloituksen, mutta koneeni sammui kesken ja tästä suivaantuneena en enää aloittanut kirjoittamista uudelleen joten tällä mennään.
Kuka tietäisi Joonaksen (?) myöhemmistä vaiheista?
Re: Teinityttöjen tahallinen yliajo Kirkkonummella 80-luvulla
'
PPK-kirjoissa käytetään muutettuja nimiä joten melko varmasti Joonas ei ole oikea nimi.
PPK-kirjoissa käytetään muutettuja nimiä joten melko varmasti Joonas ei ole oikea nimi.
Kun linkität niin kopioi ainakin olennaiset, tapaukseen liittyvät osat tekstistä samalla ketjuun, koska monet linkit lakkaavat ajan mittaan toimimasta ja asia katoaa bittiavaruuteen.
Re: Teinityttöjen tahallinen yliajo Kirkkonummella 80-luvulla
Luupää kirjoitti:'
PPK-kirjoissa käytetään muutettuja nimiä joten melko varmasti Joonas ei ole oikea nimi.
Kuusjoen perhesurman tekijästä ja uhreista käytettiin kaikista oikeaa nimeä. Tämän jutun yhteydessä ei sanota, että nimet olisi muutettu, joten on mahdollista - joskin epätodennäköistä - että Joonas on tekijän oikea nimi. Tosin hovioikeus totesi Kuusjoen surmaajan toimineen täydessä ymmärryksessä, kun taas "Joonas" tuomittiin ymmärrystä vailla olevana. Mutta vaikka nimi ei oikea olisikaan, niin usein näissä kirjoissa nimiä on muunneltu alkuperäisestä, eli oikea nimi voi hyvin alkaa J:llä.
Re: Teinityttöjen tahallinen yliajo Siuntiossa 1986
Elokuussa 1986 27-vuotias työtön sähköasentaja Joonas asui vanhempiensa luona omakotitalossa Siuntiossa. Joonaksen viimeisestä työsuhteesta oli tuolloin kulunut noin kolme vuotta, ja sekin oli jäänyt lyhytaikaiseksi. Joonas oli alkanut käyttäytyä kummallisesti ja väittänyt naapurinsa autoa omakseen, jolloin kunnanlääkäri oli lähettänyt hänet psykiatriseen sairaalaan tutkittavaksi. Joonas sanoi olevansa Joonas-niminen vene ja käyneensä läpi jaguaarileikkauksen. Hänen todettiin sairastuneen akuuttiin psykoosiin. Hänen todettiin myös olevan passiivinen ja eristäytynyt. Joonaksen mukaan muut ihmiset eivät olleet hänelle tärkeitä. Hän ei kuitenkaan kokenut tarvitsevansa hoitoa, ja hänet lähetettiin kotiin rauhoittavien lääkkeiden kanssa. Joonas kieltäytyi ottamasta lääkkeitään, koska hänen mielestään lääkkeet olivat vain hulluja varten.
Heinäkuussa 1986 Joonas ajoi 100 kilometrin tuntinopeutta 50 kilometrin nopeusalueella ja törmäsi tiellä kävelleeseen pariskuntaan. Mies lensi auton tuulilasia päin rikkoen sen. Hän loukkasi törmäyksessä ranteensa, olkavartensa, niskansa ja rintakehänsä. Naisen olkavarsi murtui. Joonas ei pysähtynyt tai edes hidastanut nopeuttaan poistuessaan paikalta. Hänen mielestään kolari oli pariskunnan oma vika, koska heidän ei kuulunut olla hänen ajokaistallaan, eikä hänellä ollut velvollisuutta pysähtyä paikalle, koska onnettomuus ei ollut hänen syytään.
Kauniina aurinkoisena kesäpäivänä elokuun 12. 1986 14- ja 15-vuotiaat lohjalaistytöt lähtivät polkemaan Siuntion lenkkinä tunnettua 20 kilometrin pituista reittiä.
Edeltävänä päivänä Joonas oli riidellyt äitinsä kanssa, joka oli moittinut häntä Joonaksen sairaalassa olevan isän auton luvattomasta käyttöönotosta. Tästä Joonas suivaantui sen verran, että rikkoi kolme talon ikkunaa, kun äiti oli töissä. Joonas oli rikkonut kaksi näistä ikkunoista jo aiemminkin. Seuraavana päivänä, elokuun 12. 1986 Joonaksen äiti moitti äänekkäästi Joonasta ikkunoiden rikkomisesta ja hänen muusta käytöksestään. Tämän jälkeen Joonas lähti ajelulle käynnistäen isänsä auton ruuvimeisselillä.
Joonas näki vastakkaisesta suunnasta pyöräilevät tytöt ajamassa rinnakkain tiellä. Toinen tytöistä näytti Joonaksen mielestä tutulta ja muistutti hänen muutaman vuoden takaista tyttöystäväänsä. Joonaksen mielestä tiellä ei saanut ajaa rinnakkain, ja hän päätti antaa tytöille opetuksen. Hän kääntyi toiseen suuntaan ja ajoi kohti tyttöjä takaapäin. Aikomuksena oli pelästyttää tytöt ohittamalla heidät piennarluiskaa pitkin. Tytöt kuulivat nopeuttaan kiihdyttävän auton äänen ja siirtyivät ajamaan peräkkäin tien oikeaan reunaan. Joonaksen piti ohittaa tytöt oikealta piennarluiskaa pitkin, mutta hän huomasi luiskan olevan liian jyrkkä tyttöjen ohittamiseen oikealta. Jarruttamatta autoaan hän törmäsi tyttöihin, jotka lensivät kaaressa noin 40 metriä jyrkän tienluiskan alareunaan, korkeaa horsmaa kasvavaan ojaan. Toisen tytön pää rikkoi Joonaksen auton tuulilasin, ja hän menetti tajuntansa jo ennen ilmalentoa. Toinen tunsi pitkän ilmalennon ja menetti sitten tajuntansa. Tyttöjä ei erottanut horsmikosta.
Joonas ei pysähtynyt kolaripaikalle tai kutsunut apua. Joonaksen mielestä se ei ollut hänen asiansa, ja hän ajatteli, että tytöt alkaisivat vain huutamaan, jos sinne menisi. Hän lähti lähistöllä sijaitsevalle järven uimarannalle ja ajoi autonsa rannalla sijaitsevien leppien alle piiloon. Joonas jätti moottorin käymään, laittoi penkin lepoasentoon, asettui mukavaan asentoon ja sytytti tupakan. Myöhemmin hän alkoi nukkumaan.
Joonas heräsi kello 03 kylmässa autossa, jonka moottori oli sammunut, koska bensa oli loppu. Hän lähti hakemaan kotinsa piharakennuksesta bensakanisteria. Kolaripaikka oli matkan varrella, ja hän meni etsimään tyttöjä. Joonas löysi elossa olevan sateessa märäksi kastuneen tytön. Tyttö vaikutti nukkuvan, ja hän otti tytön syliinsä ja kantoi hänet metsän reunaan ja laski maahan. Silloin tyttö heräsi ja alkoi huutaa. Joonas laittoi kätensä tytön suulle, ja pian tämä rauhoittuikin.
Joonas yritti jutella tytön kanssa mutta tuli siihen tulokseen, ettei siitä tullut mitään. Tyttö vaikutti olevan sekaisin ja halusi nukkua. Joonas istui hetken tytön vieressä ja meni sitten hakemaan bensaa. Joonaksen piti hakea toinenkin tyttö metsän reunaan, mutta hän ajatteli, että tämäkin alkaa huutaa.
Tyttö, johon Joonas oli ensin törmännyt, oli menehtynyt takaraivoon kohdistuneen vamman aiheuttamaan aivoverenvuotoon ja takaraivoruhjeeseen ja niiden aiheuttamaan aivoturvotukseen.
Elossa oleva tyttö heräsi seuraavana aamuna metsässä. Hän ei tiennyt, miten oli sinne joutunut, mutta hän oli varma, että hänen isänsä tulee hänet sieltä hakemaan. Kun traktorinkuljettaja vähän myöhemmin löysi hänet metsästä, sekava tyttö sanoikin tälle, että hänen isänsä on tulossa häntä hakemaan.
Käräjäoikeuden mukaan paikkatutkimukset ja Joonaksen todettu mielentila osoittivat, että hän oli tahallisesti ajanut tyttöjen yli aikeenaan surmata nämä. Hänet tuomittiin taposta ja tapon yrityksestä. Hänen todettiin olleen ymmärrystä vailla teon tehdessään. Mielentilatutkimuksen mukaan Joonaksen psyykkinen häiriintyneisyys ilmeni aggressiivisina purkauksina ja väkivaltaisuutena (lähteestä ei ilmene, oliko diagnosoitu varsinaista mielisairautta). Hänet tuomittiin myös useista liikennerikoksista ja varkauden yrityksestä liittyen kesken jääneeseen myymälämurtoon. Koska hänet tuomittiin syyntakeettomana, hänet lähetettiin hoitoon.
Mainittakoon vielä, että vuonna 1986 27-vuotiaan "Joonaksen" äiti oli melko iäkäs, 65-vuotias. Isäkin lienee tuolloin ollut iäkäs, ja tapahtuma-aikaan hän oli sairaalassa. Joonas asui vanhempiensa omakotitalossa Siuntiossa tien varressa. Ensimmäisessä kolarissa hän ajoi omaa autoaan, punaista Daihatsua, joka toisen kolarin aikaan oli korjaamolla. Toisessa kolarissa hän ajoi isänsä punaista Datsunia. Tuolloin häneltä oli otettu ajokortti pois.
Lähde: PPK 1988
Tekijällä siis kaksi kahteen henkilöön kohdistunutta yliajoa noin kuukauden sisällä, joista toinen todettu tahalliseksi. Kiinnostaisi hänen myöhemmät vaiheensa.
Heinäkuussa 1986 Joonas ajoi 100 kilometrin tuntinopeutta 50 kilometrin nopeusalueella ja törmäsi tiellä kävelleeseen pariskuntaan. Mies lensi auton tuulilasia päin rikkoen sen. Hän loukkasi törmäyksessä ranteensa, olkavartensa, niskansa ja rintakehänsä. Naisen olkavarsi murtui. Joonas ei pysähtynyt tai edes hidastanut nopeuttaan poistuessaan paikalta. Hänen mielestään kolari oli pariskunnan oma vika, koska heidän ei kuulunut olla hänen ajokaistallaan, eikä hänellä ollut velvollisuutta pysähtyä paikalle, koska onnettomuus ei ollut hänen syytään.
Kauniina aurinkoisena kesäpäivänä elokuun 12. 1986 14- ja 15-vuotiaat lohjalaistytöt lähtivät polkemaan Siuntion lenkkinä tunnettua 20 kilometrin pituista reittiä.
Edeltävänä päivänä Joonas oli riidellyt äitinsä kanssa, joka oli moittinut häntä Joonaksen sairaalassa olevan isän auton luvattomasta käyttöönotosta. Tästä Joonas suivaantui sen verran, että rikkoi kolme talon ikkunaa, kun äiti oli töissä. Joonas oli rikkonut kaksi näistä ikkunoista jo aiemminkin. Seuraavana päivänä, elokuun 12. 1986 Joonaksen äiti moitti äänekkäästi Joonasta ikkunoiden rikkomisesta ja hänen muusta käytöksestään. Tämän jälkeen Joonas lähti ajelulle käynnistäen isänsä auton ruuvimeisselillä.
Joonas näki vastakkaisesta suunnasta pyöräilevät tytöt ajamassa rinnakkain tiellä. Toinen tytöistä näytti Joonaksen mielestä tutulta ja muistutti hänen muutaman vuoden takaista tyttöystäväänsä. Joonaksen mielestä tiellä ei saanut ajaa rinnakkain, ja hän päätti antaa tytöille opetuksen. Hän kääntyi toiseen suuntaan ja ajoi kohti tyttöjä takaapäin. Aikomuksena oli pelästyttää tytöt ohittamalla heidät piennarluiskaa pitkin. Tytöt kuulivat nopeuttaan kiihdyttävän auton äänen ja siirtyivät ajamaan peräkkäin tien oikeaan reunaan. Joonaksen piti ohittaa tytöt oikealta piennarluiskaa pitkin, mutta hän huomasi luiskan olevan liian jyrkkä tyttöjen ohittamiseen oikealta. Jarruttamatta autoaan hän törmäsi tyttöihin, jotka lensivät kaaressa noin 40 metriä jyrkän tienluiskan alareunaan, korkeaa horsmaa kasvavaan ojaan. Toisen tytön pää rikkoi Joonaksen auton tuulilasin, ja hän menetti tajuntansa jo ennen ilmalentoa. Toinen tunsi pitkän ilmalennon ja menetti sitten tajuntansa. Tyttöjä ei erottanut horsmikosta.
Joonas ei pysähtynyt kolaripaikalle tai kutsunut apua. Joonaksen mielestä se ei ollut hänen asiansa, ja hän ajatteli, että tytöt alkaisivat vain huutamaan, jos sinne menisi. Hän lähti lähistöllä sijaitsevalle järven uimarannalle ja ajoi autonsa rannalla sijaitsevien leppien alle piiloon. Joonas jätti moottorin käymään, laittoi penkin lepoasentoon, asettui mukavaan asentoon ja sytytti tupakan. Myöhemmin hän alkoi nukkumaan.
Joonas heräsi kello 03 kylmässa autossa, jonka moottori oli sammunut, koska bensa oli loppu. Hän lähti hakemaan kotinsa piharakennuksesta bensakanisteria. Kolaripaikka oli matkan varrella, ja hän meni etsimään tyttöjä. Joonas löysi elossa olevan sateessa märäksi kastuneen tytön. Tyttö vaikutti nukkuvan, ja hän otti tytön syliinsä ja kantoi hänet metsän reunaan ja laski maahan. Silloin tyttö heräsi ja alkoi huutaa. Joonas laittoi kätensä tytön suulle, ja pian tämä rauhoittuikin.
Joonas yritti jutella tytön kanssa mutta tuli siihen tulokseen, ettei siitä tullut mitään. Tyttö vaikutti olevan sekaisin ja halusi nukkua. Joonas istui hetken tytön vieressä ja meni sitten hakemaan bensaa. Joonaksen piti hakea toinenkin tyttö metsän reunaan, mutta hän ajatteli, että tämäkin alkaa huutaa.
Tyttö, johon Joonas oli ensin törmännyt, oli menehtynyt takaraivoon kohdistuneen vamman aiheuttamaan aivoverenvuotoon ja takaraivoruhjeeseen ja niiden aiheuttamaan aivoturvotukseen.
Elossa oleva tyttö heräsi seuraavana aamuna metsässä. Hän ei tiennyt, miten oli sinne joutunut, mutta hän oli varma, että hänen isänsä tulee hänet sieltä hakemaan. Kun traktorinkuljettaja vähän myöhemmin löysi hänet metsästä, sekava tyttö sanoikin tälle, että hänen isänsä on tulossa häntä hakemaan.
Käräjäoikeuden mukaan paikkatutkimukset ja Joonaksen todettu mielentila osoittivat, että hän oli tahallisesti ajanut tyttöjen yli aikeenaan surmata nämä. Hänet tuomittiin taposta ja tapon yrityksestä. Hänen todettiin olleen ymmärrystä vailla teon tehdessään. Mielentilatutkimuksen mukaan Joonaksen psyykkinen häiriintyneisyys ilmeni aggressiivisina purkauksina ja väkivaltaisuutena (lähteestä ei ilmene, oliko diagnosoitu varsinaista mielisairautta). Hänet tuomittiin myös useista liikennerikoksista ja varkauden yrityksestä liittyen kesken jääneeseen myymälämurtoon. Koska hänet tuomittiin syyntakeettomana, hänet lähetettiin hoitoon.
Mainittakoon vielä, että vuonna 1986 27-vuotiaan "Joonaksen" äiti oli melko iäkäs, 65-vuotias. Isäkin lienee tuolloin ollut iäkäs, ja tapahtuma-aikaan hän oli sairaalassa. Joonas asui vanhempiensa omakotitalossa Siuntiossa tien varressa. Ensimmäisessä kolarissa hän ajoi omaa autoaan, punaista Daihatsua, joka toisen kolarin aikaan oli korjaamolla. Toisessa kolarissa hän ajoi isänsä punaista Datsunia. Tuolloin häneltä oli otettu ajokortti pois.
Lähde: PPK 1988
Tekijällä siis kaksi kahteen henkilöön kohdistunutta yliajoa noin kuukauden sisällä, joista toinen todettu tahalliseksi. Kiinnostaisi hänen myöhemmät vaiheensa.