On ollut tuloja, mutta varmasti myös menoja. Miltä mahtaa tuntua, kun huomaa, että ei millään jaksaisi kahta työtä (eli maanviljelyä ja yritystoimintaa), kun 3 kk vauva valvottaa yöt, muttei ole varaa kummastakaan työstä luopua.Moona kirjoitti:Noh - yritin jo äsken kommentoida ja viestini näytti lähteneen - jopa tuplana...ei sitten kai ollut
Eli ajatukseni on, että noinkin monen pikkulapsen perheessä jatkuva univaje voi olla hyvin todellista jo pidemmältä ajalta. Siihen yhdistyneenä maataloustyön etenkin kevätaikaan vaatima vaativa rupeema, mahdolliset paineet sukutilasta, vähäinen kahdenkeskinen aika puolison kanssa - ne kyllä voivat paineita kasata pääkoppaan - ja huom. en puolustele mitään enkä ketään.
Myös sama ajatus, kuin jollakin aiemmalla kirjoittajalla, eli tapaus "kaivo" kävi mielessä.
Ja kun puhuttiin niistä 100 000:kin vuosituloista, niin tuloja siis todellakin. En ole selvillä, paljonko nykyään esim. traktori tai puimuri maksaa, mutta niiden (ja muiden koneiden) hintaan suhteutettuna oletan olevan samoin kuin markka-aikaan, että selästäs saat raapia ja yötämyöden painaa, koska se kuitenkin on se elämisen edellytys, että ne koneet toimii...
Miehellähän oli neljä lasta vaimonsa kanssa elätettävänä ja maatalouskoneet rahoitettavina. Oliko vielä isommasta talosta huikeat remonttikulut, koskapa täällä on vihjailtu, että perhe olisi remontoinut tilan isomman rakennuksen itselleen kodiksi? Entä pitikö tämä "1600-luvulta asti" suvussa ollut tila lunastaa vanhalta isännältä ja emännältä, jotta nämä pääsevät ostamaan palvelutalo-osakkeen "kupungista"?
)