Sanna Pölönen,37v., avomies surmasi 28.3.2013, Joensuu

[jarmo.janis]

Minusta taas se että Sanna oli jo etsinyt asuntoa ja puhunut erosta muille kertoo siitä että toimi harkiten ja järkevästi, ei se ero siinä tilanteessa ajankohtaiseksi tullut vaan oli Sannalla ainakin tiedossa ja tekeillä jo aiemmin. Sitähän emme tiedä milloin mies sai kuulla Sannan aikeista.

Mielestäni uutisoinnissa käytetyt lauseenrakenteet antavat mahdollisuuden senkin tulkinnan tekemiseen, että suunitteli eroa miehen selän takana ja saatuaan kaiken valmiiksi läväytti (tosin kauniisti puhuen) koko hoidon miehensä silmille. Ei se kuitenkaan oikeuta ketään tappamaan. Se, ettei mahdollinen eromotiivi tullut esiin ennen tätä päivää ja uutisointia on mielestäni aihetodiste siihen suuntaan, että mies vaan ennalta varoittamatta pantiin sen tosiasian eteen että ero tulee. Olis meinaan aika ihme, jos eroa oltaisiin vatvottu pidempään niin että mieskin olisi jo pidemmältä ajalta ollut tietoinen Sannan erohaluista, jos mies ei olisi siitä sanallakaan toisille ketä missä milloinkin tapasi sanonut. Tosin tätä kirjoittaessani mulla todellakaan ei ole käytettävissä tietoa siitä, kenelle ja miten Sanna oli kertonut eroaikeistaan. Joten on siis epävarmaa pätellä missä vaiheessa ja millä tavalla mies asiasta ennen murhaamispäätöstään tiesi. Jos Sanna toimi täysin miehensä selän takana yrittämättäkän antaa mahdollisuutta korjata parisuhteen ongelmia on..... No nyt loppu sanat kesken. Kyllä jokainen eron läpikäynyt tietää mitä siinä tuntee ja kokee varsinkin kun toisen lähtö tulee ihan puskista.

[nuusku-nella]

Minusta taas se että Sanna oli jo etsinyt asuntoa ja puhunut erosta muille kertoo siitä että toimi harkiten ja järkevästi, ei se ero siinä tilanteessa ajankohtaiseksi tullut vaan oli Sannalla ainakin tiedossa ja tekeillä jo aiemmin. Sitähän emme tiedä milloin mies sai kuulla Sannan aikeista.

Mielestäni uutisoinnissa käytetyt lauseenrakenteet antavat mahdollisuuden senkin tulkinnan tekemiseen, että suunitteli eroa miehen selän takana ja saatuaan kaiken valmiiksi läväytti (tosin kauniisti puhuen) koko hoidon miehensä silmille. Ei se kuitenkaan oikeuta ketään tappamaan. Se, ettei mahdollinen eromotiivi tullut esiin ennen tätä päivää ja uutisointia on mielestäni aihetodiste siihen suuntaan, että mies vaan ennalta varoittamatta pantiin sen tosiasian eteen että ero tulee. Olis meinaan aika ihme, jos eroa oltaisiin vatvottu pidempään niin että mieskin olisi jo pidemmältä ajalta ollut tietoinen Sannan erohaluista, jos mies ei olisi siitä sanallakaan toisille ketä missä milloinkin tapasi sanonut. Tosin tätä kirjoittaessani mulla todellakaan ei ole käytettävissä tietoa siitä, kenelle ja miten Sanna oli kertonut eroaikeistaan. Joten on siis epävarmaa pätellä missä vaiheessa ja millä tavalla mies asiasta ennen murhaamispäätöstään tiesi. Jos Sanna toimi täysin miehensä selän takana yrittämättäkän antaa mahdollisuutta korjata parisuhteen ongelmia on..... No nyt loppu sanat kesken. Kyllä jokainen eron läpikäynyt tietää mitä siinä tuntee ja kokee varsinkin kun toisen lähtö tulee ihan puskista.

Niin minähän kirjoitinkin että ainakin Sannalla ero oli tiedossa ja oli sen päätöksen tehnyt, en millään lailla väittänyt että yhteisymmärryksessä miehen kanssa teki eroa. Pointti oli se että Sanna ei tehnyt eropäätöstä siinä hetkessä esim riidan yhteydessä tai muuten kiihtyneenä.

Minulla ei lopu sanat kesken vaikka olisikin puuhannut eroa miehen selän takana, kyllä suhteen saa halutessaan lopettaa eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ja saa lopettaa vaikka ei olisi edes yrittänyt korjata ongelmia. Eikä se silti ole kenellekään mikään syy väkivaltaan.

[jarmo.janis]

Pohjimmiltan tämän teon motiivi on hyvin pitkälti samanlainen kuin oli jokunen vuosi siten Paula Björqvistin murhan motiivi. Siinä tapauksessa nainen halusi luoda omaa uraa omilla ehdoilla haluten jopa muutta pois yhteisestä kodiata lapsen mukanaan vieden. Kun kaiken avioerosta konkreettisesti seuraavan päälle siten laitetaan se, miten yhteiskunta kohtelee eron kokeneita miehiä, en oikeastaan yhtään hämmästele jos heikon tunne ja impulssikontrollin omaavalta menee kuppi nurin viimeisen kerran.

Iltapäivä ja viikkolehdet on pullollaan avioeron kokeneiden ja siinä miehensä tyhjäksi lypsäneiden naisten kertomuksia kuinka selvisin erosta ja blaa blaa blaa ja kuinka löysin onnen. Samaan aikaan telkku ja radio työntää päivästä päivään tavallisen miehen täydellisen paskuuden sanomaa julistavia ohjelmia. Ei ole mitään väliä mikä on eron syy "olet mies ja sun pitää itse selvitä kohtuuttomistakin asioista yksin". Naisille ja lapsille kyllä löytyy ihan käytännön elämässäkin apua erotilanteissa, mutta miehille sitä on vasta lupauksen asteella juhlapuheissa.

Haluan siis tuoda esiin että sen tajuaminen, mihin eron kerrannaisseuraamuksien kautta joutuu, on voinut laukaista raivon joka johti tappamiseen. Kyllähän media, arvomaailma sekä järjestö ja viranomais vaikuttajat ynnä mielipidevaikuttajat sekä joitakin järjestöjä lähellä olevat poliitikot on viimeisten 10 - 12 vuoden aikana melko tehokkaasti onnistunut jos nyt ei muussa niin ainakin väärien mielikuvien luomisessa perheen ja parisuhteen asioiden hoidosta silloin kun ne menee viranomaisten tjsp hoitoa vaativaan jamaan.
Siihen päälle miehen omat huolet työpaikasta jne jne jne.

[nuusku-nella]

No minä en usko että tässäkään on tämä mies alkanut sitä miettimään että miten hän erosta selviää ja miten yhteiskunta häntä sitten kohtelee.. Kyllä se murhaan johtanut viha ja raivo on tullut jostain muualta, omista vinksahtaneista ajatuksista ja tunteista. Perinteinen, jos minä en saa sinua niin ei saa kukaan muukaan..

Terve ihminen antaa toisen mennä ja luoda uraa sen sijaan että katkeroituu ja kääntää tämän huonoksi piirteeksi.

[poepporoo]

Pohjimmiltan tämän teon motiivi on hyvin pitkälti samanlainen kuin oli jokunen vuosi siten Paula Björqvistin murhan motiivi. Siinä tapauksessa nainen halusi luoda omaa uraa omilla ehdoilla haluten jopa muutta pois yhteisestä kodiata lapsen mukanaan vieden. Kun kaiken avioerosta konkreettisesti seuraavan päälle siten laitetaan se, miten yhteiskunta kohtelee eron kokeneita miehiä, en oikeastaan yhtään hämmästele jos heikon tunne ja impulssikontrollin omaavalta menee kuppi nurin viimeisen kerran.

Iltapäivä ja viikkolehdet on pullollaan avioeron kokeneiden ja siinä miehensä tyhjäksi lypsäneiden naisten kertomuksia kuinka selvisin erosta ja blaa blaa blaa ja kuinka löysin onnen. Samaan aikaan telkku ja radio työntää päivästä päivään tavallisen miehen täydellisen paskuuden sanomaa julistavia ohjelmia. Ei ole mitään väliä mikä on eron syy "olet mies ja sun pitää itse selvitä kohtuuttomistakin asioista yksin". Naisille ja lapsille kyllä löytyy ihan käytännön elämässäkin apua erotilanteissa, mutta miehille sitä on vasta lupauksen asteella juhlapuheissa.

Haluan siis tuoda esiin että sen tajuaminen, mihin eron kerrannaisseuraamuksien kautta joutuu, on voinut laukaista raivon joka johti tappamiseen. Kyllähän media, arvomaailma sekä järjestö ja viranomais vaikuttajat ynnä mielipidevaikuttajat sekä joitakin järjestöjä lähellä olevat poliitikot on viimeisten 10 - 12 vuoden aikana melko tehokkaasti onnistunut jos nyt ei muussa niin ainakin väärien mielikuvien luomisessa perheen ja parisuhteen asioiden hoidosta silloin kun ne menee viranomaisten tjsp hoitoa vaativaan jamaan.
Siihen päälle miehen omat huolet työpaikasta jne jne jne.

No kyllähän se on ihan jokaisen vastuulla, miten elämänsä ja parisuhteensa elää (ja päättää). Minkä ihmeen takia pitäisi katsella loputtomiin esim. henkilöä, joka ei huolehdi itsestään ja käyttäytyy öykkärimäisesti? Miksi oma elämänsä pitäisi siinä samalla tuhlata pelkkään shaibaan? Myöskin perheväkivaltaa voidaan alkaa "ymmärtää" esim. sillä, että nainen uhkasi jättää, ja viedä mieheltä kaiken, niinkö? Eikös tässä tapauksessa ollut suhdetta 20-vuotta takana, eikä ilm. aina niin ruusuista? Eli eiköhän siinä ajassa ole käyty kaikkia suhteen vaiheita läpi. Voitaisiin myös ajatella, että oli korkea aika toteuttaa "uhkauksensa" ja ottaa se ero.

Voi olla, että perheessä, joissa on lapsia miehen asema on perinteisesti eron kohdalla ollut heikompi. Mutta voidaan myös ajatella, että perinteisesti mies on se, joka suhteesta on lähtenyt vapaaehtoisesti. Siis jos halutaan alkaa tehdä yleistyksiä. Sinä Jarmo tunnut ymmärtävän hyvin "heikkoja miehiä"??

[Talontytär]

Joo, olinkin juuri tulossa tätä postaamaan. Hyvä, että tapaus on kokonaisuudessaan ratkennut. Antaa ehkä jotakin lohdutusta Sannan omaisille. Elikkäs tämä oli ihan normi perheväkivaltajuttu. Nainen oli jättämässä miehensä ja mies päätti ettei se onnistu naisen aloitteesta.

Kuten ajattelinkin, poliisilla on todennäköisesti hyvin varhaisessa vaiheessa ollut aika tarkka asioiden suunnasta. Ja sen takia asiasta alunperinkin tiedotettiin aika vähänlaisesti.

Se on kummallista, että eikö 20 vuodessa opi toisesta mitään? Ett tajuaisi, tuleeko erosta helppo, miten toinen ottaa? Eikö mitkään varoituskellot soi? Onko toinen koko ajan, joo lähdetään eri teille, ett kerro sitten osoite voin laittaa vaikka joulukortin, oltiinhan 20 vee yhdessä. Kait sitä voisi miettiä vähän toisenkin tunteita, yrittää erota varovasti jne. Onko se pakko lähteä riehumalla ja julistamalla, sillä jos toinen ei päästäkään, siinä käy just noin. Kait sen vaistoaa, miten toinen on eron ottamassa. Ihan miten vaan, mutta voisi oma henki säästyä.

Ja mihin perustat uskosi että Sanna on tehnyt eroa "riehumalla ja julistamalla"? On voinut hyvinkin koittaa olla fiksu, kohtelias ja aikuinen eron suhteen mutta se ei auta yhtään jos toinen osapuoli ei osaa suhtautua samoin.

Kummallinen kommentti joka antaa ymmärtää että eroamalla "väärin" aiheuttaa oman kuolemansa. Kyllä se vika on siinä surmaajassa, niin tässä tapauksessa kuin muissakin.. Ei siinä miten surmattu on eroa tehnyt tai siitä ilmoittanut.

Kummallinen on vain tapasi vääntää sanomani. En todellakaan tarkoita uhrin rääkyneen eroa. Viittasin vuosiin, että varmaan kumpikin on huomannut, että ei mee hyvin. Vai onko kumppani elänyt onnellisessa suhteessa, tuskin. Uhri näyttää tosi fiksulle, kunnolliselle, itsestään huolehtivalle, terveelle, iloiselle, työssäkin jne. Luulisi, että yhteiset vuodet olisi antanut infoa kuin toinen kilahtaa. Tuossahan vain kävi just niin, että jotain meni pieleen eroilmoituksessa. Vika ei ollut Sannan, mutta Sanna ei osannut arvioida, minkälainen kuumakalle hänellä on vastassa. Ei varmasti ole mitään helppoa keinoa lähteä helvetillisestä suhteesta. Ei ole helppoa sanoa, että se on loppu, mahdoton elää eroaikaa saman katon alla ja tehdä valmisteluja. Vielä jos viina on vastassa. Aina parjataan tekstariloppuja, mutta niissä henki säilyy tunnin pari enemmän. Mietin vain, miten Sanna olisi päässyt elävänä omaan elämään.

[Talontytär]

Minusta taas se että Sanna oli jo etsinyt asuntoa ja puhunut erosta muille kertoo siitä että toimi harkiten ja järkevästi, ei se ero siinä tilanteessa ajankohtaiseksi tullut vaan oli Sannalla ainakin tiedossa ja tekeillä jo aiemmin. Sitähän emme tiedä milloin mies sai kuulla Sannan aikeista.

Minulla ei lopu sanat kesken vaikka olisikin puuhannut eroa miehen selän takana, kyllä suhteen saa halutessaan lopettaa eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ja saa lopettaa vaikka ei olisi edes yrittänyt korjata ongelmia. Eikä se silti ole kenellekään mikään syy väkivaltaan.

Kuka tuo luvan antaa lopettamiseen? Miksi sinulta ei lopu sanat, miksi olisit niin erilainen, kuin muut joiden sanat on jäänyt kesken, kun on saatu kirveestä päähän? Mikä tuon estää, että halu erota ei ole syy väkivaltaan?
Mitä jos ei mentäisi fantasiamaailmaan? Ollaan ihan tässä ja nyt maailmassa. Uskon uhrin hoitaneen asian fiksusti, kertoneen kelle voinut. Minkälainen ylläri se on miehelle ollut. En vain usko, että vaikeasta suhteesta, jota toinen ei halua lopettaa, niin lähdetään oikein mitenkään. Vaan päädytään metsään, seinän rakoon, järveen jne. Ei se järkiero auttanut Jämsänkään tapauksessa. Sanna teki ja toimi varmasti järkevästi, eikä osannut uskoa seurauksiin.

[Atlanta]

En tiedä, kuinka Sanna on eroa tehnyt, pikkuhiljaa siirtänyt tavaroitaan uuteen asuntoon, vai yhtäkkiä sanonut sen. Jos esm lähtee yllättäen, kun saa kaikki kuntoon ja pistää osoitteen salaiseksi, ei sekään loppuun asti auta. Toista seuraamalla löytää.
Voihan olla, että erosta on puhuttu ja nyt kun se alkoi olla totta, niin näin kävi.
Onhan erossa aina omat rasitteensa. Pari oli ollut yhdessä niin kauan, että omaisuuden osituskin olis ollut edessä. Siis ihan tuosta vain lähteminen ei ollut mahdollista. Kyllä kumppanin joka tapauksessa olsi saanut tietää.
Riita, jonka naapuri on kuullut, on voinut alkaa mistä vain. Silloin kun välit ovat huonot, niin riidan saa mistä vain. Riidan lopuksi on henki mennyt, mutta ihan alkujaan tuo edessä oleva ero oli pohjimnmainen syy.

[elli72]

Kummallisesti tämä keskustelu taas meni siihen, että tekikö nainen jotain väärin. Ilmoittiko väärällä tavalla? Puuttuiko "pelisilmä". Oli se Sannan eroilmoitus ihan minkälainen tahansa, niin eihän se oikeuta pahoinpitelyyn ja surmaamiseen. Eikä sitä edes tiedetä miten Sanna on kertonut asiasta. Jos on edes kertonut. Mitä jos mies onkin salaa kuunnellut puhelua ja kuullut asiasta. Kaikki on mahdollista.

Pääasia tässä on se, että taas yhden kerran oli niin turha henkirikos.

[nuusku-nella]

Se on kummallista, että eikö 20 vuodessa opi toisesta mitään? Ett tajuaisi, tuleeko erosta helppo, miten toinen ottaa? Eikö mitkään varoituskellot soi? Onko toinen koko ajan, joo lähdetään eri teille, ett kerro sitten osoite voin laittaa vaikka joulukortin, oltiinhan 20 vee yhdessä. Kait sitä voisi miettiä vähän toisenkin tunteita, yrittää erota varovasti jne. Onko se pakko lähteä riehumalla ja julistamalla, sillä jos toinen ei päästäkään, siinä käy just noin. Kait sen vaistoaa, miten toinen on eron ottamassa. Ihan miten vaan, mutta voisi oma henki säästyä.

Ja mihin perustat uskosi että Sanna on tehnyt eroa "riehumalla ja julistamalla"? On voinut hyvinkin koittaa olla fiksu, kohtelias ja aikuinen eron suhteen mutta se ei auta yhtään jos toinen osapuoli ei osaa suhtautua samoin.

Kummallinen kommentti joka antaa ymmärtää että eroamalla "väärin" aiheuttaa oman kuolemansa. Kyllä se vika on siinä surmaajassa, niin tässä tapauksessa kuin muissakin.. Ei siinä miten surmattu on eroa tehnyt tai siitä ilmoittanut.

Kummallinen on vain tapasi vääntää sanomani. En todellakaan tarkoita uhrin rääkyneen eroa. Viittasin vuosiin, että varmaan kumpikin on huomannut, että ei mee hyvin. Vai onko kumppani elänyt onnellisessa suhteessa, tuskin. Uhri näyttää tosi fiksulle, kunnolliselle, itsestään huolehtivalle, terveelle, iloiselle, työssäkin jne. Luulisi, että yhteiset vuodet olisi antanut infoa kuin toinen kilahtaa. Tuossahan vain kävi just niin, että jotain meni pieleen eroilmoituksessa. Vika ei ollut Sannan, mutta Sanna ei osannut arvioida, minkälainen kuumakalle hänellä on vastassa. Ei varmasti ole mitään helppoa keinoa lähteä helvetillisestä suhteesta. Ei ole helppoa sanoa, että se on loppu, mahdoton elää eroaikaa saman katon alla ja tehdä valmisteluja. Vielä jos viina on vastassa. Aina parjataan tekstariloppuja, mutta niissä henki säilyy tunnin pari enemmän. Mietin vain, miten Sanna olisi päässyt elävänä omaan elämään.

No olisit sitten kirjoittanut noin etkä "Kait sitä voisi miettiä vähän toisenkin tunteita, yrittää erota varovasti jne. Onko se pakko lähteä riehumalla ja julistamalla, sillä jos toinen ei päästäkään, siinä käy just noin.". Koska tuolla lauseella kyllä minun lukutaidollani nimenomaan tarkoitat että Sanna ei mielestäsi miettinyt toisen tunteita, ei yrittänyt erota varovasti vaan riehuen ja julistaen ja sitten kävi just noin. Eli en minä mitään vääntele kun itse noin kirjoitit.

Kummallinen ilmapiiri taas tämän asian tiimoilla.. Ei siihen eroamiseen tai suhteen päättämiseen tarvita kenenkään lupaa ja sehän on vain todella pieni prosentti ihmisistä joilla on päässä niin paljon vikaa että eivät kestä eroa ja toisen lähtöä vaan ryhtyvät väkivaltaan. Harva varmaan uskoo että omasta puolisosta on surmaajaksi vaikka kuinka huono suhde olisikin ollut ja siksi on ihan turha huudella että Sannan olisi pitänyt tietää ja arvata, kun emme me edes tiedä onko suhteessa ollut aiemmin väkivaltaa tai onko mitään viitannut siihen että mies olisi noin vialla päästään.

[Atlanta]

Mustasukkaisuus on valitettavasti sairaus. Se ei parane; siihen ei auta puhe, ei hyvä eikä paha.
Mustasukkaisuussurmissa on yleensä motiivina se, että kun minä en sinua saa, ei saa kukaan muukaan. Seurauksia ei ajatella.
Jokainen kärsii avioerossa, niin jättäjä kuin jätettykin, mutta sekin pettymys paranee ajanoloon.
Ei mikään tietenkään oikeuta riistämään toisen hengen, mutta näin kävi.
Näin on käynyt ennenkin ja tulee valitettavasti käymään.

[poepporoo]

Aivan. Iltalehti.fi:ssä tänään juttu perhesurmaajista. Ote siitä:

"Tutkimus on tehty Britanniassa vuosien 1980-2012 välisenä aikana tehtyjen 57 miehen tekemän perhesurman pohjalta. 56 prosenttia perhesurmaajista on omahyväisiä, kontrolloivia ja omistushaluisia. Tällainen syyttää puolisoaan perheen hajoamisesta tai sen uhasta. Suomessa tämä tyyppi on yleisin."

[Talontytär]

No olisit sitten kirjoittanut noin etkä "Kait sitä voisi miettiä vähän toisenkin tunteita, yrittää erota varovasti jne. Onko se pakko lähteä riehumalla ja julistamalla, sillä jos toinen ei päästäkään, siinä käy just noin.". Koska tuolla lauseella kyllä minun lukutaidollani nimenomaan tarkoitat että Sanna ei mielestäsi miettinyt toisen tunteita, ei yrittänyt erota varovasti vaan riehuen ja julistaen ja sitten kävi just noin. Eli en minä mitään vääntele kun itse noin kirjoitit.

Kummallinen ilmapiiri taas tämän asian tiimoilla.. Ei siihen eroamiseen tai suhteen päättämiseen tarvita kenenkään lupaa ja sehän on vain todella pieni prosentti ihmisistä joilla on päässä niin paljon vikaa että eivät kestä eroa ja toisen lähtöä vaan ryhtyvät väkivaltaan. Harva varmaan uskoo että omasta puolisosta on surmaajaksi vaikka kuinka huono suhde olisikin ollut ja siksi on ihan turha huudella että Sannan olisi pitänyt tietää ja arvata, kun emme me edes tiedä onko suhteessa ollut aiemmin väkivaltaa tai onko mitään viitannut siihen että mies olisi noin vialla päästään.

[/quote]

Eiköhän me kaikki olla tajuttu, että ei Sanna tehnyt virhettä. En vain ymmärrä, kuinka hän olisi selvinnyt hengissä. Lopputuloksesta päätellen Sannan olisi pitänyt osata aavista, että omasta puolisosta on surmaajaksi. Vaikka se on pieni prossa, jolla päässä naksahtaa, niin tämä osui siihen pieneen prossaan. Jos Sanna olisi osannut ennustaa kohtalonsa kahvinporoista, niin hän olisi tehnyt toisin. Hän ei aavistanut toisen vihaa, kostoa, omistamisen halua, että toisella ei ole halua jatkaa yksin, että ero on kaiken loppu. Ei kukaan yritä kääntää sitä Sannan syyksi. Siinä missä Sanna näki uuden alun yksin, toinen näki elämän lopun. Missä ovat nämä viisaat, miten lopettaa narsistin kanssa, säilyä ehjin nahoin.
Lähtijä on päätöksensä tehnyt, hänellä on voimaa ja ennen kaikkea liikaa itseluottamusta. Hän jo irtaantunut toisesta. Ja mikä pahinta - liian paljon uskoa ja luottamusta toiseen. Toinen vasta työstä eroprosessia ja päässä kilahtaa. Jotenkin vain Sannan olemus ei viesti kuvaa räyhääjästä. Eikä sanani ollut tarkoitettu häneen, vaan yleisesti lähtijälle.

[Talontytär]

Kummallisesti tämä keskustelu taas meni siihen, että tekikö nainen jotain väärin. Ilmoittiko väärällä tavalla? Puuttuiko "pelisilmä". Oli se Sannan eroilmoitus ihan minkälainen tahansa, niin eihän se oikeuta pahoinpitelyyn ja surmaamiseen. Eikä sitä edes tiedetä miten Sanna on kertonut asiasta. Jos on edes kertonut. Mitä jos mies onkin salaa kuunnellut puhelua ja kuullut asiasta. Kaikki on mahdollista.

Pääasia tässä on se, että taas yhden kerran oli niin turha henkirikos.

Onko järjen käyttö sallittu? Kukaan ei varmasti ajattele, tekeekö väärin vai oikein. Yleensä vain nainen on pienempi ja heikompi. Ellei mies ole kitukasvuinen. Eihän kyse ole edes miten kertoi vai kuuliko mies salaa. Tuollaisilla ei ole merkitystä. Sanna ei vain ymmärtänyt eläneensä pedon kanssa. Hän luuli eläneensä henkisesti terveen kanssa.
Ihminen vai miettii, miten Sanna olisi päässyt pinteestä elävänä.

[Talontytär]

Aivan. Iltalehti.fi:ssä tänään juttu perhesurmaajista. Ote siitä:

"Tutkimus on tehty Britanniassa vuosien 1980-2012 välisenä aikana tehtyjen 57 miehen tekemän perhesurman pohjalta. 56 prosenttia perhesurmaajista on omahyväisiä, kontrolloivia ja omistushaluisia. Tällainen syyttää puolisoaan perheen hajoamisesta tai sen uhasta. Suomessa tämä tyyppi on yleisin."

Tuo on mielenkiintoista. Sanotaanko mitään, miksi pitää viedä lapsetkin mukana?