Mika Dammert: Surmasi kovan maineen ja huvin vuoksi
Lähetetty: Ma Syys 10, 2007 3:05 pm
Henkirikoksia alkaa olla foorumilla jo siinä määrin, että tarkkaan saa katsella, ettei aloita jo olemassa olevasta uutta juttua. Tätä en vielä löytänyt:
Huhtikuussa -86 Helsingin Laajasalossa surmattiin 18-vuotias nuorukainen lähinnä huvin vuoksi.
28.2.-86 vapautui Keravan nuorisovankilasta (taimitarhasta) 18-vuotias Mika ”Damu” Dammert. Nuorukainen vailla ammattia ja työtä. Aikaisemmin lähinnä omaisuusrikoksia tehnyt hörhö, jolla oli kiivas tahto ja halu kovan kaverin maineeseen. Pian vankilasta vapauduttuaan Dammert tapasi hyvän kaverinsa, joka oli sekä kaima että keikkakumppani, 17-vuotias Mika ”Sakke” Salminen. Tämä oli omalla lomalla Harvialan koulukodista. Dammert ja Salminen olivat olleet ystävyksiä peräti leikkikoulusta asti ja tekivät pahojaan myös yhdessä. Molemmat olivat viiltäneet puukolla haavan käteensä ja kuvittelivat saavuttavansa sillä jonkinlaisen veriveljeyden.
Niin se maaliskuu meni, kiristettiin rahaa ja savukkeita tutuilta ja tuntemattomilta ja pidettiin teräasetta mukana ikään kuin varmuuden vuoksi.
Huhtikuun toisen päivän aamuna hörhöt yöpyivät Dammertin mummon luona Helsingin Jakomäessä. Heräsivät klo 11 ja syötyään mummon tekemän aamiaisen he lähtivät kiusaamaan ihmisiä mummolta saatu satamarkkanen starttirahana.
Ensin Dammert osti alkkoholia parin Sorbuksen verran ja matka jatkui Laajasaloon Dammertin lapsuuden leikkikunnaille. Hän oli asunut siellä aikoinaan 13 vuoden ajan. Pian parivaljakko saapui Svanströminkuja 1:een. He siemailivat Sorbusta K-rapunkellarissa, kunnes joku ilkeä täti hätisteli heidät tiehensä. Sieltä Mikat siirtyivät ao. talon H-portaan pyöräkellariin. Pihalla nähty Pikku-Pete kutsuttiin mukaan, koska hänellä oli korvalappustereot ja hörhöt halusivat kuunnella musiikkia juttujensa ohessa.
Kohtapuoliin Dammert ehdotti, että he menisivät lähellä sijaitsevan Elannon liikkeeseen ja tuikkaisivat siellä jonkun – ihan kenet tahansa hengiltä ja vielä hauskempaa saattaisi olla korvalaput korvilla hevirockin tahdissa pistää joku kuoliaaksi. Pikku-Pete kuitenkin poistui hörhöjen luota, mutta Dammertille ja Salmiselle jäi edelleen mielikuva siitä kuinka hauskaa olisi mennä sähläilemään puukkojen kanssa Elantoon. Lopulta he kuitenkin tulivat surmakaavailuissaan siihen tulokseen, että maineen kannalta ehkä riittäisi ensimmäisen vastaantulijan tappaminen.
Dammert oli sitä mieltä, että oikein teräksisen maineen saisi ryöstömurhasta, josta saisi elinkautisen. Vankila ei häntä pelottanut; hän tiesi ja tunsi pärjäävänsä siellä, vaikka ei sinne varta vasten halunnutkaan. Kusihätä ajoi Dammertin ulos pyöräkellarista, (kas kun osasi/halusi mennä ulos kuselle Dr. L:n huom!). Sattumoisin Dammertin ollessa kusella tuttu kaveri kulki 30 metrin päästä ohitse. Naapuriportaan 18-vuotias TK, "Timppa". Paremmin hän oli Mika Salmisen tuttuja, mutta Dammert oli huomannut, että Timpalla oli lähes tulkoon aina mukana käteistä rahaa. Nyt hän oli käynyt läheisellä R-kioskilla vanhempiensa asioilla; lottoa ja kuukausilippua ostamassa. Rahaa ei enää ollut.
Dammertin kutsusta Timppa meni pyöräkellariin ja heti kun hän pääsi sisälle Dammert kävi häneen kiinni vaatien savukkeita ja rahaa. Timppa ojensi hänelle mitä oli, savukkeet, liput ja sytkärin, mutta Dammert työnsi ne takaisin sanoen, ettei hän eikä Salminen niitä tarvitse. Saman tien hän löi puukolla kaksi kertaa Timppaa vasempaan olkapäähän. Salminen oli tällöin vielä Dammertin takana. Parin sekunnin kuluttua Dammert ilmoitti Salmiselle, että nyt hän tappaa Timpan. Salminen piti kiinni ja laittoi käden Timpan suun eteen, ettei tämä voinut huutaa apua. Dammert iski puukollaan silmittömästi. Kellarin seinät, lattia ja katto tahriintuivat vereen. Timppa pääsi kuitenkin jotenkin karkaamaan kellarista porraskäytävään nouseville portaille, mutta jäi makaamaan siihen Dammertin hakatessa häntä edelleen veitsellä. ”Lyö sitä puukolla kurkkuun”, ”vedä kurkku auki ettei se huuda”, kannusti Salminen vieressä.
Tekonsa jälkeen hörhöt menivät ulos. Talon asukkaat olivat kuulleet huutoja ja jytinää kellarista. Paikalle hälytetty lääkäri saattoi vain todeta Timpan kuolleeksi. Entä mitä Dammert teki mielettömän tekonsa jälkeen? Hän käveli muina miehinä poliiseja vastaan ja kertoi puukottaneensa Timpan. Rikospoliisissa tehdyssä puhalluskokeessa Dammert puhalsi 1,5 promillea. Ei siis mitenkään tolkuttomasti päissään. Timppaan oli kohdistettu 107 iskua, joista 15 oli tunkeutunut rintakehään. Timppa kuoli veri- ja ilmarintaan.
Dammert otti syyn aluksi itselleen, mutta pian vahvistui myös Salmisen osuus. Ainoa syy minkä he kertoivat oli se, että näin he vahvistaisivat asemiaan kovanaamoina.
Pikemminkin päinvastoin: mies voi olla luja ja kova täysin toisin tavoin. Minkäänlaista voimaa ei näin julma, raaka ja törkeä teko osoita. Lisäksi tällainen teko osoittaa heikkoa itsetuntoa ja kieroutunutta mieltä.
Timpan tappamista Dammert ilmoitti katuvansa, mutta tämä nyt sattui vaan ensimmäisenä hänen näköpiiriinsä. Dammert luuli saavansa teosta kuusi vuotta vankeutta.
Raastuvanoikeus antoi päätöksensä tässä jutussa helmikuussa -87. Mika Dammert sai 10 vuotta ja 7 kuukautta ja Mika Salminen 7 vuotta 7 kuukautta ja 20 päivää vankeutta. Syyttäjä vaati Dammert eristämistä vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen, mutta oikeus katsoi, ettei siihen ole syytä.
Lähde Alibi 6/87
Huh huh! Joku suuri humanisti kirjoitti jo tälle foorumille johonkin osioon, että täällä vaan kauhistellaan näitä tekoja eikä ymmärretä. Harmi kun hän ei ollut se, jota Dammert pyysi pyöräkellariin. Olisi tämäkin homma selvinnyt puhumalla ja kukkasella lyömällä. Tai olisi kertonut Dammertille ja Salmiselle näiden olevan terapian tarpeessa ja luvannut avustaa vaikka työharjoittelupaikan saannissa ja majoittanut heidät kotiinsa.
Kuka muistaa tapauksesta lisää ja missä Dammert ja Salminen ovat nykyisin.
Timppa olisi nyt keski-ikäinen mies.
Ihmiselon jatkuminen on joskus hyvin pienestä kiinni. Entä kuka olisi ollut uhri, jos Timppa ei olisi ollut juuri tuolloin ulkona? Kuka tahansa muu, joka tuolloin oli alueella. Nainen, lapsi, vanhus, mies... Joku jota joku jossain rakastaa. Myös Timpalla oli heitä, jotka jäivät häntä kaipaamaan. Eihän hänen elämänsä näin pitänyt mennä...
Huhtikuussa -86 Helsingin Laajasalossa surmattiin 18-vuotias nuorukainen lähinnä huvin vuoksi.
28.2.-86 vapautui Keravan nuorisovankilasta (taimitarhasta) 18-vuotias Mika ”Damu” Dammert. Nuorukainen vailla ammattia ja työtä. Aikaisemmin lähinnä omaisuusrikoksia tehnyt hörhö, jolla oli kiivas tahto ja halu kovan kaverin maineeseen. Pian vankilasta vapauduttuaan Dammert tapasi hyvän kaverinsa, joka oli sekä kaima että keikkakumppani, 17-vuotias Mika ”Sakke” Salminen. Tämä oli omalla lomalla Harvialan koulukodista. Dammert ja Salminen olivat olleet ystävyksiä peräti leikkikoulusta asti ja tekivät pahojaan myös yhdessä. Molemmat olivat viiltäneet puukolla haavan käteensä ja kuvittelivat saavuttavansa sillä jonkinlaisen veriveljeyden.
Niin se maaliskuu meni, kiristettiin rahaa ja savukkeita tutuilta ja tuntemattomilta ja pidettiin teräasetta mukana ikään kuin varmuuden vuoksi.
Huhtikuun toisen päivän aamuna hörhöt yöpyivät Dammertin mummon luona Helsingin Jakomäessä. Heräsivät klo 11 ja syötyään mummon tekemän aamiaisen he lähtivät kiusaamaan ihmisiä mummolta saatu satamarkkanen starttirahana.
Ensin Dammert osti alkkoholia parin Sorbuksen verran ja matka jatkui Laajasaloon Dammertin lapsuuden leikkikunnaille. Hän oli asunut siellä aikoinaan 13 vuoden ajan. Pian parivaljakko saapui Svanströminkuja 1:een. He siemailivat Sorbusta K-rapunkellarissa, kunnes joku ilkeä täti hätisteli heidät tiehensä. Sieltä Mikat siirtyivät ao. talon H-portaan pyöräkellariin. Pihalla nähty Pikku-Pete kutsuttiin mukaan, koska hänellä oli korvalappustereot ja hörhöt halusivat kuunnella musiikkia juttujensa ohessa.
Kohtapuoliin Dammert ehdotti, että he menisivät lähellä sijaitsevan Elannon liikkeeseen ja tuikkaisivat siellä jonkun – ihan kenet tahansa hengiltä ja vielä hauskempaa saattaisi olla korvalaput korvilla hevirockin tahdissa pistää joku kuoliaaksi. Pikku-Pete kuitenkin poistui hörhöjen luota, mutta Dammertille ja Salmiselle jäi edelleen mielikuva siitä kuinka hauskaa olisi mennä sähläilemään puukkojen kanssa Elantoon. Lopulta he kuitenkin tulivat surmakaavailuissaan siihen tulokseen, että maineen kannalta ehkä riittäisi ensimmäisen vastaantulijan tappaminen.
Dammert oli sitä mieltä, että oikein teräksisen maineen saisi ryöstömurhasta, josta saisi elinkautisen. Vankila ei häntä pelottanut; hän tiesi ja tunsi pärjäävänsä siellä, vaikka ei sinne varta vasten halunnutkaan. Kusihätä ajoi Dammertin ulos pyöräkellarista, (kas kun osasi/halusi mennä ulos kuselle Dr. L:n huom!). Sattumoisin Dammertin ollessa kusella tuttu kaveri kulki 30 metrin päästä ohitse. Naapuriportaan 18-vuotias TK, "Timppa". Paremmin hän oli Mika Salmisen tuttuja, mutta Dammert oli huomannut, että Timpalla oli lähes tulkoon aina mukana käteistä rahaa. Nyt hän oli käynyt läheisellä R-kioskilla vanhempiensa asioilla; lottoa ja kuukausilippua ostamassa. Rahaa ei enää ollut.
Dammertin kutsusta Timppa meni pyöräkellariin ja heti kun hän pääsi sisälle Dammert kävi häneen kiinni vaatien savukkeita ja rahaa. Timppa ojensi hänelle mitä oli, savukkeet, liput ja sytkärin, mutta Dammert työnsi ne takaisin sanoen, ettei hän eikä Salminen niitä tarvitse. Saman tien hän löi puukolla kaksi kertaa Timppaa vasempaan olkapäähän. Salminen oli tällöin vielä Dammertin takana. Parin sekunnin kuluttua Dammert ilmoitti Salmiselle, että nyt hän tappaa Timpan. Salminen piti kiinni ja laittoi käden Timpan suun eteen, ettei tämä voinut huutaa apua. Dammert iski puukollaan silmittömästi. Kellarin seinät, lattia ja katto tahriintuivat vereen. Timppa pääsi kuitenkin jotenkin karkaamaan kellarista porraskäytävään nouseville portaille, mutta jäi makaamaan siihen Dammertin hakatessa häntä edelleen veitsellä. ”Lyö sitä puukolla kurkkuun”, ”vedä kurkku auki ettei se huuda”, kannusti Salminen vieressä.
Tekonsa jälkeen hörhöt menivät ulos. Talon asukkaat olivat kuulleet huutoja ja jytinää kellarista. Paikalle hälytetty lääkäri saattoi vain todeta Timpan kuolleeksi. Entä mitä Dammert teki mielettömän tekonsa jälkeen? Hän käveli muina miehinä poliiseja vastaan ja kertoi puukottaneensa Timpan. Rikospoliisissa tehdyssä puhalluskokeessa Dammert puhalsi 1,5 promillea. Ei siis mitenkään tolkuttomasti päissään. Timppaan oli kohdistettu 107 iskua, joista 15 oli tunkeutunut rintakehään. Timppa kuoli veri- ja ilmarintaan.
Dammert otti syyn aluksi itselleen, mutta pian vahvistui myös Salmisen osuus. Ainoa syy minkä he kertoivat oli se, että näin he vahvistaisivat asemiaan kovanaamoina.
Pikemminkin päinvastoin: mies voi olla luja ja kova täysin toisin tavoin. Minkäänlaista voimaa ei näin julma, raaka ja törkeä teko osoita. Lisäksi tällainen teko osoittaa heikkoa itsetuntoa ja kieroutunutta mieltä.
Timpan tappamista Dammert ilmoitti katuvansa, mutta tämä nyt sattui vaan ensimmäisenä hänen näköpiiriinsä. Dammert luuli saavansa teosta kuusi vuotta vankeutta.
Raastuvanoikeus antoi päätöksensä tässä jutussa helmikuussa -87. Mika Dammert sai 10 vuotta ja 7 kuukautta ja Mika Salminen 7 vuotta 7 kuukautta ja 20 päivää vankeutta. Syyttäjä vaati Dammert eristämistä vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen, mutta oikeus katsoi, ettei siihen ole syytä.
Lähde Alibi 6/87
Huh huh! Joku suuri humanisti kirjoitti jo tälle foorumille johonkin osioon, että täällä vaan kauhistellaan näitä tekoja eikä ymmärretä. Harmi kun hän ei ollut se, jota Dammert pyysi pyöräkellariin. Olisi tämäkin homma selvinnyt puhumalla ja kukkasella lyömällä. Tai olisi kertonut Dammertille ja Salmiselle näiden olevan terapian tarpeessa ja luvannut avustaa vaikka työharjoittelupaikan saannissa ja majoittanut heidät kotiinsa.
Kuka muistaa tapauksesta lisää ja missä Dammert ja Salminen ovat nykyisin.
Timppa olisi nyt keski-ikäinen mies.
Ihmiselon jatkuminen on joskus hyvin pienestä kiinni. Entä kuka olisi ollut uhri, jos Timppa ei olisi ollut juuri tuolloin ulkona? Kuka tahansa muu, joka tuolloin oli alueella. Nainen, lapsi, vanhus, mies... Joku jota joku jossain rakastaa. Myös Timpalla oli heitä, jotka jäivät häntä kaipaamaan. Eihän hänen elämänsä näin pitänyt mennä...