Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Ihme, ettei täällä ole mitään juttua Matti Aallosta, tai en ainakaan löytänyt.
Vuonna 1960 Suomen sanomalehdet nimittivät helsinkiläistä Matti Aaltoa raaimmaksi pedoksi mitä maa päällään kantaa. Aalto oli silloin paljastunut syylliseksi Helsingin Kaarelassa tapahtuneeseen 9-vuotiaan Kalevi-nimisen pikkupojan raiskaamiseen ja sen jälkeiseen surmaamiseen.
Helsinkiläissyntyinen Matti Aalto (mahtaako olla yhä hengissä?) lähti nuorukaisena merille sekä seilasi aina Yhdysvaltoja myöten kunnes palasi Suomeen suorittamaan asevelvollisuuttaan. Armeijan jälkeen Aalto työskenteli eri raksoilla. Hän eleli poikamiehenä, vaikkakin satunnaisia naissuhteita hänellä oli.
Matissa oli kuitenkin yksi omituinen ja sairaalloiselta tuntuva luonteenpiirre, jota hän ihmetteli itsekin. Aika ajoin hänet valtasi voimakas viha pikkulapsia, erityisesti poikia kohtaan. Äärimmilleen tämä piirre kärjistyi vuonna 1959, jolloin Matti pahoinpiteli hänen ohitse pyöräilleen 6-vuotiaan pikkupojan kolmeksi viikoksi sairaalahoitoon. Aalto ei jäänyt teosta kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen Aallosta tuli levottomampi. Hän ei saanut nukutuksi öisin, ei kyennyt käymään töissä eikä saanut mielenrauhaa mitenkään. Hän saattoi hengailla läpi yön Helsingin kaduilla ja sai lohtua pelkästään alkoholista. Toukokuussa 1960 Matti Aalto oli eräänä päivänä Helsingin Kaarelassa ryyppäämässä. Hänen ympärillään pyöri kaikenlaista väkeä. Jossain vaiheessa paikalle ajeli pyörällään 9-vuotias Kalevi. Tapahtumapaikka oli jonkin vallihaudan partaalla, missä kauempana sijaitsi vanha bunkkeri. Aalto huomasi ettei paikalla ollut enää muita kuin he kaksin. Silloin Aalto otti puupalikan käteensä, jolla löi Kalevia päähän. Tämän jälkeen Aalto kantoi Kalevin bunkkeriin, missä teki pojalle seksuaalista väkivaltaa ja lopuksi surmasi hänet.
Matti Aallosta on haastattelu Nykypostissa 11/1979, jossa hän kertoo itse kaiken tapahtuneen kuin unessa. Hän ei muista tapahtunutta ja kertoo havahtuneensa vasta siihen, kun Kalevi oli kuolleena hänen edessään. Aalto kauhistui hirvittävästi ja suunnitteli itsensä tappamista.
Kalevin isä löysi poikansa ruumiin lähdettyään etsimään tätä bunkkerista. Hän tiesi että juuri tuo paikka oli erityisesti lasten suosiossa. Matti Aalto jäi kiinni samana päivänä kun eräs ohikulkija oli havainnut hänen piiloutuvan läheisen ladon alle. Poliisien tullessa paikalla Aalto antautui vapaaehtoisesti ja tunnusti tekonsa. Samalla hän tunnusti olevansa tekijä edellisvuonna tapahtuneessa 6-vuotiaan pojan pahoinpitelyssä.
Aalto joutui mielnentilatutkimukseen. Kolmen viikkoa myöhemmin hän koki hermoromahduksen ja yritti itsemurhaa, mutta hoitajat ennättivät estää aikeet. Aalto tuomittiin ensin vuonna 1959 tapahtuneesta pahoinpitelystä 9 vuoden vankeuteen ja Kalevin taposta 12 vuodeksi vankeuteen. Päälle lankesi myös kastraatiouhka.
Aalto vietti vankilassa seuraavat 17 vuotta. Ensimmäiset vuodet Helsingin lääninvankilassa eivät olleet helppoja, sillä toiset vankilatoverit halveksivat Aaltoa ja pitivät häntä raakana vailla ihmisarvoa olevana petona. Myös vartijat yhtyivät tähän. Myöhemmin Aalto siirrettiin Sörkän keskusvankilaan. Hyvin ei mennyt sielläkään. Ensin mies yritti hirttäytyä sellin kuulokejohtoon - jälleen yhtä huonolla menestyksellä. Seuraavaksi hän sai maistaa myös puukkoa kun ei suostunut menemään erään homoksi tiedetyn vangin sellitoveriksi. Myös Aaltoa pidettiin homona, mutta sitä hän ei omien sanojensa mukaan kuitenkaan ollut. Moni vanki yrittikin vietellä Aaltoa vankilassaoloaikana, mutta hän omien sanojensa mukaan kieltäytyi jokaisesta "tarjouksesta".
Vuonna 1967 Tasavallan presidentti armahti muutamalla vuodella kaikki Sörkän vangit. Aallon kohdalla armahdus pudotti hänen tuomiotaan 4,5 vuodella.
70-luvulla Aallon ihmissuhteet vankilassa alkoivat kehittyä positiivisempaan suuntaan. Vartijatkin huomasivat, että eihän mies olekaan sellainen raakalaismainen peto jollaisena häntä yleisesti pidettiin. Väkivaltainen hän ei ollut koskaan. Nykyposti-lehden haastattelussa 11/1979 Aalto itse sanoo näin:
- Halusin sovittaa rikokseni, sillä varmasti yksikään ihminen ei koskaan pystynyt vihaamaan minua niin paljon kuin mitä itse tunsin itseäni kohtaan. Minuun koski hirveästi, kun minua sanottiin pedoksi, ja kuitenkin tiesin kaikkein parhaiten, että juuri peto minä olin. Mutta missään nimessä en ole sitä enää.
Vankilaoikeus katsoi kesällä 1977, että pakkolaitosvanki numero 14 Matti Aalto oli rangaistuksensa suorittanut ja hänet voitiin vapauttaa. Aalto pääsi aluksi asumaan kriminaalihuollon asuntolaan, hankki työpaikan ja yritti elää kuin muutkin, mutta helppoa se ei ollut. Hänellä ei ollut siviilissä ihmissuhteita eikä hän uskaltanut tutustua ihmisiin. Jos hän tapasi naisen, joka häntä viehätti, hän ei uskaltanut antaa jutun edetä pidemmälle, koska pelkäsi hetkeä, jolloin hänen menneisyytensä paljastuisi.
Nykypostin haastattelussa Aalto sanoo olevansa täysin muuttunut mies. Haastattelun lopuksi hän vielä sanoo:
- Ja ehkä tuntuu hullulta sanoa, että lapsista minä tykkään. Olen tykännyt aina ja hekin tykkäävät minusta. Mutta tuntui niin pahalta, kun viimeksi olin äitini luona käymässä ja siellä oli veljeni lapsia, jotka tulivat syliini, niin äitini sanoi "eiköhän olisi, Matti, viisaampaa, ettet sinä ottaisi niitä lapsia ollenkaan syliisi...".
- Vasta ulkona tulivat kyyneleet.
(alla kaksi kuvaa Matti Aallosta)
Molemmat kuvat pudonneet. Toinen onnistuttu palauttamaan.
-NILS-
Vuonna 1960 Suomen sanomalehdet nimittivät helsinkiläistä Matti Aaltoa raaimmaksi pedoksi mitä maa päällään kantaa. Aalto oli silloin paljastunut syylliseksi Helsingin Kaarelassa tapahtuneeseen 9-vuotiaan Kalevi-nimisen pikkupojan raiskaamiseen ja sen jälkeiseen surmaamiseen.
Helsinkiläissyntyinen Matti Aalto (mahtaako olla yhä hengissä?) lähti nuorukaisena merille sekä seilasi aina Yhdysvaltoja myöten kunnes palasi Suomeen suorittamaan asevelvollisuuttaan. Armeijan jälkeen Aalto työskenteli eri raksoilla. Hän eleli poikamiehenä, vaikkakin satunnaisia naissuhteita hänellä oli.
Matissa oli kuitenkin yksi omituinen ja sairaalloiselta tuntuva luonteenpiirre, jota hän ihmetteli itsekin. Aika ajoin hänet valtasi voimakas viha pikkulapsia, erityisesti poikia kohtaan. Äärimmilleen tämä piirre kärjistyi vuonna 1959, jolloin Matti pahoinpiteli hänen ohitse pyöräilleen 6-vuotiaan pikkupojan kolmeksi viikoksi sairaalahoitoon. Aalto ei jäänyt teosta kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen Aallosta tuli levottomampi. Hän ei saanut nukutuksi öisin, ei kyennyt käymään töissä eikä saanut mielenrauhaa mitenkään. Hän saattoi hengailla läpi yön Helsingin kaduilla ja sai lohtua pelkästään alkoholista. Toukokuussa 1960 Matti Aalto oli eräänä päivänä Helsingin Kaarelassa ryyppäämässä. Hänen ympärillään pyöri kaikenlaista väkeä. Jossain vaiheessa paikalle ajeli pyörällään 9-vuotias Kalevi. Tapahtumapaikka oli jonkin vallihaudan partaalla, missä kauempana sijaitsi vanha bunkkeri. Aalto huomasi ettei paikalla ollut enää muita kuin he kaksin. Silloin Aalto otti puupalikan käteensä, jolla löi Kalevia päähän. Tämän jälkeen Aalto kantoi Kalevin bunkkeriin, missä teki pojalle seksuaalista väkivaltaa ja lopuksi surmasi hänet.
Matti Aallosta on haastattelu Nykypostissa 11/1979, jossa hän kertoo itse kaiken tapahtuneen kuin unessa. Hän ei muista tapahtunutta ja kertoo havahtuneensa vasta siihen, kun Kalevi oli kuolleena hänen edessään. Aalto kauhistui hirvittävästi ja suunnitteli itsensä tappamista.
Kalevin isä löysi poikansa ruumiin lähdettyään etsimään tätä bunkkerista. Hän tiesi että juuri tuo paikka oli erityisesti lasten suosiossa. Matti Aalto jäi kiinni samana päivänä kun eräs ohikulkija oli havainnut hänen piiloutuvan läheisen ladon alle. Poliisien tullessa paikalla Aalto antautui vapaaehtoisesti ja tunnusti tekonsa. Samalla hän tunnusti olevansa tekijä edellisvuonna tapahtuneessa 6-vuotiaan pojan pahoinpitelyssä.
Aalto joutui mielnentilatutkimukseen. Kolmen viikkoa myöhemmin hän koki hermoromahduksen ja yritti itsemurhaa, mutta hoitajat ennättivät estää aikeet. Aalto tuomittiin ensin vuonna 1959 tapahtuneesta pahoinpitelystä 9 vuoden vankeuteen ja Kalevin taposta 12 vuodeksi vankeuteen. Päälle lankesi myös kastraatiouhka.
Aalto vietti vankilassa seuraavat 17 vuotta. Ensimmäiset vuodet Helsingin lääninvankilassa eivät olleet helppoja, sillä toiset vankilatoverit halveksivat Aaltoa ja pitivät häntä raakana vailla ihmisarvoa olevana petona. Myös vartijat yhtyivät tähän. Myöhemmin Aalto siirrettiin Sörkän keskusvankilaan. Hyvin ei mennyt sielläkään. Ensin mies yritti hirttäytyä sellin kuulokejohtoon - jälleen yhtä huonolla menestyksellä. Seuraavaksi hän sai maistaa myös puukkoa kun ei suostunut menemään erään homoksi tiedetyn vangin sellitoveriksi. Myös Aaltoa pidettiin homona, mutta sitä hän ei omien sanojensa mukaan kuitenkaan ollut. Moni vanki yrittikin vietellä Aaltoa vankilassaoloaikana, mutta hän omien sanojensa mukaan kieltäytyi jokaisesta "tarjouksesta".
Vuonna 1967 Tasavallan presidentti armahti muutamalla vuodella kaikki Sörkän vangit. Aallon kohdalla armahdus pudotti hänen tuomiotaan 4,5 vuodella.
70-luvulla Aallon ihmissuhteet vankilassa alkoivat kehittyä positiivisempaan suuntaan. Vartijatkin huomasivat, että eihän mies olekaan sellainen raakalaismainen peto jollaisena häntä yleisesti pidettiin. Väkivaltainen hän ei ollut koskaan. Nykyposti-lehden haastattelussa 11/1979 Aalto itse sanoo näin:
- Halusin sovittaa rikokseni, sillä varmasti yksikään ihminen ei koskaan pystynyt vihaamaan minua niin paljon kuin mitä itse tunsin itseäni kohtaan. Minuun koski hirveästi, kun minua sanottiin pedoksi, ja kuitenkin tiesin kaikkein parhaiten, että juuri peto minä olin. Mutta missään nimessä en ole sitä enää.
Vankilaoikeus katsoi kesällä 1977, että pakkolaitosvanki numero 14 Matti Aalto oli rangaistuksensa suorittanut ja hänet voitiin vapauttaa. Aalto pääsi aluksi asumaan kriminaalihuollon asuntolaan, hankki työpaikan ja yritti elää kuin muutkin, mutta helppoa se ei ollut. Hänellä ei ollut siviilissä ihmissuhteita eikä hän uskaltanut tutustua ihmisiin. Jos hän tapasi naisen, joka häntä viehätti, hän ei uskaltanut antaa jutun edetä pidemmälle, koska pelkäsi hetkeä, jolloin hänen menneisyytensä paljastuisi.
Nykypostin haastattelussa Aalto sanoo olevansa täysin muuttunut mies. Haastattelun lopuksi hän vielä sanoo:
- Ja ehkä tuntuu hullulta sanoa, että lapsista minä tykkään. Olen tykännyt aina ja hekin tykkäävät minusta. Mutta tuntui niin pahalta, kun viimeksi olin äitini luona käymässä ja siellä oli veljeni lapsia, jotka tulivat syliini, niin äitini sanoi "eiköhän olisi, Matti, viisaampaa, ettet sinä ottaisi niitä lapsia ollenkaan syliisi...".
- Vasta ulkona tulivat kyyneleet.
(alla kaksi kuvaa Matti Aallosta)
Molemmat kuvat pudonneet. Toinen onnistuttu palauttamaan.
-NILS-
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
niin, toukokuussa 1960 eli tosi samoihin aikoihin tapahtui siis tämäkin. Tekijästä käytetty nimitys "raain peto mitä maa päällään kantaa" on ehkä ollut käytössä tämän teon paljastuttua, mutta ehkä tuo nimitys on siirtynyt helluntain jälkeen ennemminkin sille kasvottomalle joka oli riehunut Bodom-järvellä.
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
-
- Aloitteleva Besserwisser
- Viestit: 11
- Liittynyt: Ti Heinä 01, 2008 8:34 am
- Paikkakunta: Gamlas
-
- Angus MacGyver
- Viestit: 6659
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
Re: Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Tämä teko tapahtui tarkalleen keskiviikkona 11.5.1960. Seuraavana päivänä media uutisoi tapauksesta näkyvästi, olihan kyseessä poikkeuksellisen raaka pikkulapseen kohdistunut teko. Tuon ajan uutisten mukaan uhriksi joutunut 9-vuotias poika oli koko nimeltään Seppo Kalevi Julkunen. Hän oli syntynyt 30.9.1950, eli olisi täyttänyt tänä vuonna 63.
Tuohon aikaan media uutisoi rikoksesta epäiltyjen henkilöllisyyden ja muita tietoja paljon herkemmin kuin nykyään. Murhaajaksi mainittiin jo ensimmäisissä uutisissa 28-vuotias helsinkiläinen sekatyömies Matti Kalevi Aalto, syntynyt 1.1.1932.
Tuohon aikaan media uutisoi rikoksesta epäiltyjen henkilöllisyyden ja muita tietoja paljon herkemmin kuin nykyään. Murhaajaksi mainittiin jo ensimmäisissä uutisissa 28-vuotias helsinkiläinen sekatyömies Matti Kalevi Aalto, syntynyt 1.1.1932.
Väestörekisterin mukaan tämä Matti Aalto on kuollut 66 vuoden iässä 3.4.1998.Danny-boy kirjoitti:Helsinkiläissyntyinen Matti Aalto (mahtaako olla yhä hengissä?)
Re: Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Matti Kalevi Aallon nimen olin jo unohtanut. Tietääkseni hänellä oli kahden vuoden pohjat lisättynä uuteen tuomioon pikkupojan taposta. Kakolassa sanottiin Munanpurijaksi.
Kokonaisuudessaan traaginen tapaus, mitä luki tuosta. Usein tällaiset tapaukset herättävät ärsytystä, tässä ei. Tapaus on surullinen pojan hengenmenon vuoksi, ja jonkinlainen uhri myös Aalto itse on. Tarkkaan toiset osaavat etsiä vanhoja, jo usein unohdettuja juttuja. 17 vuotta heitteli tämä Matti Kalevi tuomiotaan. Tuskin on tehnyt koskaan uutta rikosta.
Kokonaisuudessaan traaginen tapaus, mitä luki tuosta. Usein tällaiset tapaukset herättävät ärsytystä, tässä ei. Tapaus on surullinen pojan hengenmenon vuoksi, ja jonkinlainen uhri myös Aalto itse on. Tarkkaan toiset osaavat etsiä vanhoja, jo usein unohdettuja juttuja. 17 vuotta heitteli tämä Matti Kalevi tuomiotaan. Tuskin on tehnyt koskaan uutta rikosta.
- paccasucco
- Axel Foley
- Viestit: 2112
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm
Re: Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Tuskin teki uusia, vastaavanlaisia rikoksia.Ymmärtääkseni katui entisiäkin.Ja tällä kertaa jopa vilpittömästi!
Matti Aaltoa haastateltiin mm. Nykyposti- lehdessä 11/ 1979.Otsikko kuului: Olin silloin peto, mutta en ole enää.
Nykyposti- lehden mukaan pitää paikkaansa antamasi tieto, että Matti Aalto vietti vankilassa kokonaiset 17.vuotta.
Matti Aaltoa haastateltiin mm. Nykyposti- lehdessä 11/ 1979.Otsikko kuului: Olin silloin peto, mutta en ole enää.
Nykyposti- lehden mukaan pitää paikkaansa antamasi tieto, että Matti Aalto vietti vankilassa kokonaiset 17.vuotta.
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty
Re: Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Todella harvassa näinkin kovassa tapauksessa pystyn itse tuntemaan minkäänlaista sympatiaa uhrien lisäksi myös osittain tekijän suuntaan, mutta tämä nyt on ainakin kirjoitettu niin, että pystyn ymmärtämään myös tekijän olevan uhri. Koskettava tarina moniltakin eri osin.
-
- Alokas
- Viestit: 1
- Liittynyt: Su Maalis 21, 2021 10:36 am
Re: Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Olin silloin 5-vuotias, Kalevi Julkusen, 9 v, naapurin tyttö. Hän asui 150 metriä kodistani Turvapolulla. Leikittiin silloin tällöin, muistan etten uskaltanut tämän tapauksen jälkeen nukkua yksin huoneessani, siitä jäi pelko. Poliisit etsivät tekijää ja löysivät ladon alle piiloutuneena, partioita oli joka paikassa. Tällaista ei koskaan unohda. 10 vuotta sen jälkeen tapahtui toinen murha Kaarelassa, olin silloin 15-vuotias ja tulin 12.10. Kannelmäestä päiväsaikaan kotiini päin ja oikaisin metsän läpi tuon polun läheltä, kotiini päin, missä Raija Anneli Rosti tapettin lastensa nähden polun varteen n. tunti sen jälkeen tulivat poliisipartiot jälleen Kaarelaan. En uskaltanut sanoa kotona, että kun oikaisin tuon polun, niin näin itsensäpaljastajan polun varressa, ja juoksin siltä seisomalta suoraan kotiin. Tuli vasta jälkeenpäin mieleen, että oliko se juuri tuo tappaja. Ei ollut kovin turvallinen asuinpaikka tuo Etelä-Kaarela siihen aikaan, siellä oli paljon metsiköissä pultsareita ym. kansaa ja usein pelkäsin kulkea Juoksuhaudantielle kotiini iltasella.
- paccasucco
- Axel Foley
- Viestit: 2112
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm
Re: Matti Aalto (pikkupojan surma, Helsinki 1960)
Kiitos sinulle, lukijoiden henkilökohtaisia kokemuksia on aina yhtä mukavaa kuulla. Ne avartavat ihmiskäsitystä.
Viime viikolla tuli mieleen, minkä takia Matti Aallon tekemä pikkupojan surma on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Helsingin Sanomat kirjoitti aikanaan Aallon rikoksen paljastuttua hyvinkin seikkaperäisesti tästä aiheesta, kuten monet muutkin lehdet.
En jatka tästä aiheesta tällä kertaa tämän enempää. Ehkä myöhemmin!
Viime viikolla tuli mieleen, minkä takia Matti Aallon tekemä pikkupojan surma on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Helsingin Sanomat kirjoitti aikanaan Aallon rikoksen paljastuttua hyvinkin seikkaperäisesti tästä aiheesta, kuten monet muutkin lehdet.
En jatka tästä aiheesta tällä kertaa tämän enempää. Ehkä myöhemmin!
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty