Jarmo Björkqvist puukotti vaimonsa - Jämsä 2006

[Canaris]

Sorsake kirjoitti

Epäilemättä Paula on itse sairastunut myös oltuaan Jarmon kanssa niin pitkään. Nimenomaan sillä tavalla, että on jäänyt koukkuun suhteeseen, joka ei selvästikään ollut hyväksi. Hänen taustoistaan emme tiedä enempää, mutta vaikuttaisi siltä, että piti kulissia ja näennäistä kunniallisuutta tärkeänä (kokemukseni mukaan tämä on tavallista pikkupaikkakunnilla, minkä seurauksena usein ikäviä asioita painellaan villaisella niin pitkään kuin mahdollista). Sekin on tietysti sinänsä yleensä lähinnä haitallinen ominaisuus. Minäkään en kuitenkaan pistäisi paljon painoa Jarmon puheille. Mitkä Paulan virheet sitten olivatkin, tuosta tekstistä niistä ei välttämättä saa oikeaa kuvaa.

Olen Sorsakkeen kanssa samoilla linjoilla. On erittäin todennäköistä, että Jarmo on sairastuttanut myös Paulan tietyllä tavalla henkisesti. Näin yleensä käy suhteissa, joissa esiintyy henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Jarmon kirjeen perusteella on vaikea saada realistista kuvaa Jarmon ja Paulan välisestä fyysisestä väkivallasta. Jotain kuitenkin oli ollut, särkyihän Paulan kaulakorukin lomamatkalla sattuneessa välienselvittelyssä.

Paulan pysymisessä huonossa suhteessa voi olla kysymys kulisseista, uskalluksen puutteesta tai pelosta. Voi olla, että rikkinäinen perhe-elämä on syönyt Paulan voimavaroja niin, että hän on kokenut irtioton lähes mahdottomaksi. Ja lopputuloksen tiedämmekin.

[sorsake]

Suomalaiset eivät keskustele riittävästi "asioista" vaan kuvittelevat ja antavat toisen ymmärtää että kaikki on hyvin. Toisen tunteilla ei ole suotavaa leikkiä, koska se satuttaa. Se miten näihin reagoidaan on toinen juttu. Jotkut masentuvat, toiset eivät. Eräät sitten tekevät sen mitä suurinosa ei edes voisi kuvitella..

En nyt ole varma mitä tarkoitat, mutta ainakin kirjeen perusteella JB on nimenomaan sellainen henkilö, jonka kanssa "keskusteleminen" ei johda mihinkään, kuten PaulaDrew yllä totesikin.

Ja sanottakoon, että jos JB ja muut vastaavaan tekoon ajautuvat todellakin tuntevat puolisonsa olevan niin hirveä, että tappaminen alkaa tuntua relevantilta vaihtoehdolta, niin normaali-ihminen kyllä lähtisi sellaisesta liitosta ennen kuin niin pitkälle mennään. Mikäpäs Jarmoakaan avioliitossa pidätteli.

Voin tässä kertoa, että olen eräässä yhteydessä tavannut miehen, joka oli tappanut häntä vuosia piinanneen vaimon. Minulla ei ollut syytä epäillä, etteikö vaimo olisi todellakin ollut manipuloiva ja ehkäpä tuossa tapauksessa alun alkaen sairaampi kuin mies (JB tapauksesta tällaista vaikutelmaa ei mielestäni välity). Kaikesta huolimatta en lainkaan hyväksy sitä, että naisen tappamisen sijaan mies ei eronnut jo vuosia aikaisemmin, koska mitään muuta syytä kuin hänen omassa päässään syntynyt tunnelukko ei suhteeseen jäämiseen ollut. Ja vaikka tunnelukot saavat tuntumaan siltä, että ei kertakaikkiaan VOI lähteä tilanteesta, tosiasiassa ne ovat kuitenkin henkilön omia tuntemuksia ja hän on niistä vastuussa. Sairaankaan ihmisen tappamista ei voi sellaisella oikeuttaa.

[MissHolmes]

Well.
En löytänyt mistään virallista diagnosointia, mutta tuon J.B:n pitkän sepustuksen jälkeen ei ole vaikea tehdä ’’maallikkotulkintaa’’: mies on sairastanut jo pidemmän aikaan jonkin asteista narsistista persoonallisuushäiriötä.
Siksi minusta on hyvin vaarallista mennä arvioimaan Paulan hyvyyttä tai huonoutta: J.B. peilaa vaimoaan omana ’'lähteenään’'.
Paula, lapsi ja perhe on ollut J.B:lle kokonaisuus, josta hän on ammentanut positiivista kaikkivoipaa minäkuvaansa.
J.B. itse kertoo kuinka hän neuvoi Paulaa politiikassa ja kaikessa. Tätä kautta hän on myös kokenut Paulan menestyksen omaksi ansiokseen.
Jos J.B. kuvaa Paulan ’heikkouksia’, emme todellakaan voi olla varmoja onko kyseessä todellisuudessa hänen omat vajaavaisuutensa.

Tosiasia on myös se, että sairasmieli sairastuttaa ympäristönsä. Olisi aika luonnollista, että Paula olisi alkanut oirehtia miehensä sairauden vuoksi. Myös pelko oman ja lapsen terveyden vuoksi on saattanut saada Paulan toimimaan miehensä tyylillä, hänen mielikseen.

Sen sijaan J.B:n kirjeessä tulee useaan otteeseen esille se, että Pula ei osannut puhua ja avautua.
Onko todella niin, vai johtuuko J.B:n harhaluulo siitä, ettei itse osannut keskustella, eikä kuunnella?
Oliko kulissien eli julkisivun ylläpitäminen tärkeää J.B:lle vai Paulalle? Paula kuitenkin kertoi ongelmistaan myös työssään. Hän ei tuntunut salaavan eroaikeitaan. Minusta hän kielsi ihmisiä kertomasta tunnoistaan J.B:lle vain suojellakseen itseään ja lastaan. Ei suojellakseen mainettaan ja murehtiakseen kulisseja.

Minä olen itse elänyt kymmenisen vuotta sairaan narsistin kanssa ja tiedän, että siinä ajautuu tervekin ihminen hyvin nopeasti heikoille jäille. Minuuteni ja itsetuntoni oli alle kymmenessä vuodessa syöty ja nujerrettu täysin. Muuta tietä paranemiseen ei ole kuin pako.
Tällä hetkellä katselen kauhulla yhden ’’JarmoBjörkqvistin’’ avioeron jälkeistä taistoa vierestä ja säälin lapsia ja entistä vaimoa. Voisin jopa väittää, että ko. ex-vaimon on herättänyt todellisuuteen tämä björkqvistien tapaus. Ainakin niin samanlaiset ovat taustat, tapahtumat ja aikataulu. 

[rosamarine]

Minä olen itse elänyt kymmenisen vuotta sairaan narsistin kanssa ja tiedän, että siinä ajautuu tervekin ihminen hyvin nopeasti heikoille jäille. Minuuteni ja itsetuntoni oli alle kymmenessä vuodessa syöty ja nujerrettu täysin. Muuta tietä paranemiseen ei ole kuin pako.
Tällä hetkellä katselen kauhulla yhden ’’JarmoBjörkqvistin’’ avioeron jälkeistä taistoa vierestä ja säälin lapsia ja entistä vaimoa. Voisin jopa väittää, että ko. ex-vaimon on herättänyt todellisuuteen tämä björkqvistien tapaus. Ainakin niin samanlaiset ovat taustat, tapahtumat ja aikataulu. 

Tervetuloa takaisin Miss Holmes! Hyvä pointti todellakin, että sairas "sairastuttaa" myöskin läheisensä. Aivan varma asia on tosiaankin, että JB on narsisti, jonka täytyy kertoa se viimeinen sana, vaikka kirjeen muodossa.

Jos J.B. kuvaa Paulan ’heikkouksia’, emme todellakaan voi olla varmoja onko kyseessä todellisuudessa hänen omat vajaavaisuutensa.

Sepä. Tämä tukee tosiaan sitä seikkaa, että Paula olisi jotenkin passivoitunut suhteessa Jarmoon. Jarmo tulkitsi tapahtumat sitten, niinkuin näki ne omaksi edukseen, eli selitellen, että näin ei olisi käynyt, jos Paula olisi tehnyt asiat toisin.

Sen sijaan J.B:n kirjeessä tulee useaan otteeseen esille se, että Pula ei osannut puhua ja avautua.
Onko todella niin, vai johtuuko J.B:n harhaluulo siitä, ettei itse osannut keskustella, eikä kuunnella

Niin, jollain voisi olla hyvä selitys, osasiko Paula puhua vai ei? Kuitenkin haki mukaan politiikkaan, luulisi tarvitsevan siellä puhelahjoja? Ehkäpä ei vain ollut mitään puhuttavaa Jarmon kanssa?

[MissHolmes]

Kiitos. Teki 'loma' hyvää.

J.B. tyyppisen ihmisen kanssa ei keskustella: jokainen 'väärä vastaus' aiheuttaa raivarin ja viharyöpyn.
Ja jokainen vastaus on väärä vastaus, jos se ei ole täsmälleen sitä mitä J.B. tyyppinen narsisti odottaa kuulevansa.
Sitä paitsi siinä vaiheessa kun tuon tyyppinen ihminen on tajunnut tulevansa jätetyksi ihan minä hetkenä hyvänsä, ei mikään vastaus enää ole oikea. Ei edes se mikä ennen kelpasi.
Uskon, että siksi Paula hokee: mene pois.
Ja siksi Paula nauhoitti keskustelun: hän tiesi sen jo johtavan normaalia pahempaan rökitykseen. Mutta ei tietenkään voinut edes kuvitella J.B.n olevan niin sekaisin.

Jos olisi tiennyt, olisi lähtenyt jo silloin, kun oli veljellään.

Toisen 'hulluudelle' tulee myös sokeaksi, kun sitä katselee vierestä koko ajan ja oppii luulemaan sitä normaaliksi. Siksi tuossa tilanteessa uhri ei osaa varoa tarpeeksi.

[PaulaDrew]

Toisen 'hulluudelle' tulee myös sokeaksi, kun sitä katselee vierestä koko ajan ja oppii luulemaan sitä normaaliksi. Siksi tuossa tilanteessa uhri ei osaa varoa tarpeeksi.

Tuossa oli minusta niin hyvä pointti, että pakko kommentoida. Uskomatonta kyllä, mutta paskaan elämään tottuu. Masennukseen tottuu, pelkoon tottuu, ahdistukseen tottuu ja ylipäätään kaikkeen tottuu niin, ettei enää muista millaista elämän "kuuluisi" olla eikä osaa välttämättä sitä vaatia. Tajusin eräänä päivänä, että tämän täytyy olla yksi syy siihen, miksi ihmiset hukkaavat elämänsä mm. ihan hirveissä parisuhteissa. Ei enää muisteta, mitä muuta elämällä voi olla annettavana vaan kurjuudesta on tullut normaalitila.

Pelkoon tottuminen on erityisen vaarallista. Kun sitä on kokenut tarpeeksi, siihen ei enää huomaa eikä jaksa reagoida tilanteen vaatimalla tavalla.

[MissHolmes]

Minusta kaiken kaikkiaan J.B. kirjoituksella voi pyyhkiä hanuria: se on erittäin sairaan murhaajan epätoivoinen yritys puolustella tekoaan syyttelemällä muita. Oksettava otus.

Kauheinta tekstissä minusta on se, että Paulan tapettuaankin, hän haluaa vielä mustamaalata Paulaa ja rakkaita ja läheisiä ihmisiä Paulan ympärillä. Puoluetovereita myöden.
Kyllä tuollaisen ihmisen sisällä on edelleen päällimmäisenä jossain se viha näennäisistä anteeksipyytelyistä huolimatta.

[ilikka]

^^ Samoilla linjoilla..

Intohimo rikos tuo on... 69 veitsen iskua

Tämä Jarmo on saanut vankilassa lempinimen kuus ysi, nimen on kai saanut puukoniskujen lukumäärän mukaan. Nykyään hän on Pohjois-Karjalan Vankilassa, Kuopiossa ollessaan ei kuulema ollut henkilökunnan mieleen. sellainen joka kohdasta valittaja joka syyllistää vaimoaan tapahtumaan, yritti jopa saada lasten huoltajuutta itselleen vaikka istuu elinkautista. Eikös tuollainen jo kerro ihmisestä aika paljon

[joey]

Toisen 'hulluudelle' tulee myös sokeaksi, kun sitä katselee vierestä koko ajan ja oppii luulemaan sitä normaaliksi. Siksi tuossa tilanteessa uhri ei osaa varoa tarpeeksi.

Tuossa oli minusta niin hyvä pointti, että pakko kommentoida. Uskomatonta kyllä, mutta paskaan elämään tottuu. Masennukseen tottuu, pelkoon tottuu, ahdistukseen tottuu ja ylipäätään kaikkeen tottuu niin, ettei enää muista millaista elämän "kuuluisi" olla eikä osaa välttämättä sitä vaatia. Tajusin eräänä päivänä, että tämän täytyy olla yksi syy siihen, miksi ihmiset hukkaavat elämänsä mm. ihan hirveissä parisuhteissa. Ei enää muisteta, mitä muuta elämällä voi olla annettavana vaan kurjuudesta on tullut normaalitila.

Todella erinomaisia huomiota kummallakin. Tähän Paulan kommenttiin lisäisin vielä, että ihmiset hukkaavat elämänsä hirveissä parisuhteissa myös siksi, että kuvittelevat, että toinen vaihtoehto on totaalinen yksinäisyys. Jos JB yrittää näin rankasti manipuloida ympäristöään Paulan suhteen Paulan kuoleman jälkeenkin, on aivan varma, että hän on kohdistanut manipulointiaan myös Paulaan itseensä avioliiton aikana. Syyttelyä, syyllistämistä, mollaamista, pelottelua... Toisaalta hyviä hetkiäkin on varmasti - ja valitettavasti - ollut.

Näissä tapauksissa lopputilanne on usein se, että naisen pitää yksin tehdä päätös suhteen lopettamisesta ja perheen rikkomisesta, monasti ainoastaan itsekkäistä syistä. En sinänsä ihmettele sitä, että monet valitsevat mieluummin huonon suhteen.

[sorsake]

Näissä tapauksissa lopputilanne on usein se, että naisen pitää yksin tehdä päätös suhteen lopettamisesta ja perheen rikkomisesta, monasti ainoastaan itsekkäistä syistä. En sinänsä ihmettele sitä, että monet valitsevat mieluummin huonon suhteen.

Ei kai siinä ole mitään itsekästä, että haluaa suojella lapsiaan (itsensä lisäksi) jonkun sekopään toilailuilta? Itse asiassa näen niin, että on kosolti itsekkäämpää oman yksinäisyydenpelkonsa takia altistaa lapsensa häiriintyneelle vanhemmalle. Esim. persoonallisuushäiriöisen vanhemman lapset tuskin koskaan selviävät lapsuudestaan vaurioitta ja valitettavasti aikuisuudessa ovat yleensä hetkittäin katkeria myös näennäisesti terveemmälle mutta heikolle vanhemmalle, joka ei kyennyt suojelemaan heitä tai halunnut tehdä niin. Tietysti niin kauan kuin mitään radikaalia rikosta ei ole tapahtunut on sekopäävanhemmallakin ainakin tapaamisoikeus, mutta ainakin liitosta lähtemällä voi saada lapsen osin pois vaikutuspiiristä.

Jos suhteessa ei ole lapsia niin asia on tietysti toinen, oma elämänsä on jokaisella oikeus pilata. Totta tietysti on se, kuten on jo todettukin monella suulla, että kurjuuteen tottuu ja unohtaa, että asiat voisivat olla paremminkin. Tai vielä traagisempaa: ei ole koskaan elämässään nähnyt sen parempaa. Karkea arvaus on, että monilla tällaisiin suhteisiin jääneillä on ollut tavalla tai toisella synkeä lapsuus.

[Kylli]

Suhteesta lähteminen olisi nimenomaan terveellä tavalla itsekästä. Mielikuva siitä vain tuppaa katoamaan (kuten edellä on ansiokkaasti kuvattu) sairaassa suhteessa. Terve itsekkyys on erittäin tärkeää ihmisen hyvinvoinnin ja hengissäpysymisen kannalta. Valitettavasti sen puute altistaa joskus jopa näin kuvottaviin tapauksiin.

[sorsake]

Suhteesta lähteminen olisi nimenomaan terveellä tavalla itsekästä. Mielikuva siitä vain tuppaa katoamaan (kuten edellä on ansiokkaasti kuvattu) sairaassa suhteessa. Terve itsekkyys on erittäin tärkeää ihmisen hyvinvoinnin ja hengissäpysymisen kannalta. Valitettavasti sen puute altistaa joskus jopa näin kuvottaviin tapauksiin.

Sitähän se nimenomaan on. Ymmärsin kuitenkin Joeyn tarkoittavan (koska puhui perheen rikkomisesta), että suhteen ylläpitäminen saattaisi olla lasten kannalta parempi tai ainakin vaikuttaa siltä. Oletusarvoisesti kai ihmiset muodostavat ja purkavat ihmissuhteita omaa hyvinvointiaan parantaakseen (vaikka näin ei aina todellisuudessa käykään), lapsen hyvinvoinnin takia voidaan ehkä kuitenkin olettaa joskus aikuisen uhraavan omaa hyväänsä jossain määrin, toisen aikuisen takia ei niinkään.

[MissHolmes]

OT: silloin kun sairaassa suhteessa räpiköivä terve edes hetkellisesti saa silmänsä auki, alkaa aika varmasti nopeatempoinen itsensä ja lapsensa pelastaminen ulos suhteesta. Välittämättä menetyksistä ja lapsen oikeuksista toiseenkin vanhempaan huushollissa.
Aina se ei kuitenkaan ympäristön, turvallisuuden ja juuri sen oman mielenterveyden epäilyn takia onnistu ehkä ensiyrittämällä tai heti.
Jos sinua ja tekemisiäsi on vuosikausia kyseenalaistettu, voi omien ratkaisujen tekeminen olla vaikeaa ja siksi se irtiotto voi viivästyä liikaa: sen viivästymisen seurauksena heikoimmat alistuvat ja jäävät ikuisesti ja toisille käy niin kuin Paulalle. Toiset keräävät itsensä uudestaan ja pääsevät ''vapauteen''.

[rosamarine]

Allekirjoitan kaikki edelliset postaukset täysin. Siltikin en ihan täysin vieläkään usko sitä, että kirje olisi pelkästään keksittyä sepustusta Paulan luonteesta.

En epäile sitä, etteikö Paula olisi ollut kunnianhimoinen ja halusi päästä vielä elämässään pitkälle, varsinkin poliittisella urallaan, mikä oli jo poikinut tuloksiakin Jämsän kaltaisessa pikkukaupungissa.

Paulan puoliso vierellä ei voinut hyvin. Jarmo sairaassa mielessään koki, että jäi kakkoseksi Paulan unelmalle poliitikon urasta. Jarmo halusi että hän "perhe" jäi kakkoseksi ja lopulta paineet sisällä kasvoivat niin valtaisaksi raivoksi, että kun puukko heilahti, ei se enää pysähtynytkään...

[joey]

Ei kai siinä ole mitään itsekästä, että haluaa suojella lapsiaan (itsensä lisäksi) jonkun sekopään toilailuilta?

Entä jos se sekopää onkin ihan mukiinmenevä isä? Silloinhan nainen on tilanteessa, jossa hänen pitäisi asettaa oma hyvinvointinsa perheen yhdessäpysymisen edelle ja väitän, että se on monelle naiselle liian kova paikka.

Ja sitten on toki muitakin lähtöpäätöstä hankaloittavia asioita, kuten esimerkiksi se, jos työn julkisuuskuvan takia olisi parempi olla perheellinen (tai ei ainakaan (riitaisasti) eronnut), jos on taloudellisesti tai ajallisesti mahdotonta jäädä pienen lapsen kanssa yksin, jos kuvittelee tilanteen pahenevan, kun saa puolison suuttumaan eroaikomuksillaan jne. jne.

Näitä kaikkia seikkoja vastaan pitäisi pienen lapsen äidin siis tehdä vain reipaasti päätös ja lähteä lätkimään? Kuten sanoin: en ihmettele, että moni uhrautuu ja jää mieluummin vaikeaan suhteeseen.

Kylli kiteytti hyvin sen mitä yritin monimutkaisemmin sönkätä:

Terve itsekkyys on erittäin tärkeää ihmisen hyvinvoinnin ja hengissäpysymisen kannalta. Valitettavasti sen puute altistaa joskus jopa näin kuvottaviin tapauksiin.