51v nainen tapettu Vantaan Itä-Hakkilassa 28.10.2013

[Aizerbaidzan]

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/ ... -vantaalla

Nainen puukotettiin kuoliaaksi kotonaan Vantaalla

PAIKALLISET 30.10.2013 16:00

16:00

Itä-Uudenmaan poliisi löysi 51-vuotiaan naisen kuolleena kotoaan Vantaan Itä-Hakkilasta maanantaina 28. lokakuuta.

Poliisille tuli ilmoitus itsemurhasta noin kello kymmenen aikaan illalla. Poliisi löysin äidin menehtyneenä asunnosta. Vainajalla oli ylävartalossa useita teräaseen pistohaavoja. Haavojen perusteella poliisi päätteli, että kyseessä ei ollut itsemurha, vaan tappo.

Tapahtuma-aikaan asunnossa olivat olleet perheen äiti, isä sekä tytär. Kouluikäinen tytär oli soittanut paikalle poliisin. Perheessä on myös muita lapsia, jotka eivät olleet tapahtumahetkellä paikalla.

Epäiltynä on 52-vuotias perheen isä, joka pidätetty.

– Meillä ei ole syytä epäillä asunnossa olleen ulkopuolisia tapahtumahetkellä, sanoo tutkinnanjohtaja Kimmo Hyvärinen.

[Ihmettelijä]

Onkos tästä ketään kuullut ketään mitään?

[Samuli]

Ei ole KUKAAN tuntunut kuulleen. Hiljaista on. Lopettakaa jo, teinit, tuo "ketään" -sanan käyttö siellä, mihin se ei kuulu. Se meni muodista jo 80-luvun lopussa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tuo. Jos teitä ei mikään muu suomen kieliopissa kiinnosta, niin opetelkaa edes tämä. Niin ette anna sen jälkeen itsestänne niin teini-idioottikuvaa.

[Ihmettelijä]

Hah hah En kyllä TODELLAKAAN ole teini. Epäilemättä minuun viittaat.

[Ihmettelijä]

Ja tällaisella palstalla on turha ruveta aukoo sitä päätään, jonkun kirjoitusvirheen takia. URPO.

[Samuli]

Epäilemättä viittasin juuri sinuun. Katsoit asiaksesi oikein kahdessa eri ketjussa puuttua näihin huomautuksiin. Kirjoitusvirhe on eri asia kuin kielioppivirhe. Eikä sinulla ollut kyse tässä ensin mainitusta. Jos et edes noiden kahden eroa ymmärrä, niin älä tule itkemään. Kuulostaako sinun omaan korvaasi järkevämmältä lause "Kuka soitti?" vai "Ketä soitti?"?

Tuo on juuri tätä teinien kielenkäyttöä. Ihmettelen vaan, onko teidän äikänmaikka ollut kahvilla, kun tätä asiaa on käsitelty? Vai etkö ole aineissasi (tarkoitan niitä kirjoitettuja, en kehon sisäisesti vedettyjä) huomannut sitä punakynää noissa "ketä" -kohdissa?

Taas: sorry ot. Vastasin vain minulle annettuun palautteeseen.

[Metsäpirtti]

Ei kuulu mitenkään juttuun, mutta tuo ketä-muoto on kyllä ihan suomen ihanan kielen murretta. Länsirannikolla ja Kanta-Hämeessä ainakin hyvin vahvassa käytössä myös vanhalla väestöllä. Joten siitä ei varmaan tartte enään sen enempää. Se mikään "uus" juttu ole vaan murretta! Onneks niitä on vielä, murteet on rikkaus.

[TinTin]

Voisikohan ylläpito harkita bannia tuolle nimimekille samuli kun jatkuvasti kirjoittaa ohi aiheen.. Rasittavaa lukea kielioppivirheiden korjauksesta joka ei TOSIAAN ole tämän palstan tarkoitus. Samuli voi mennä pätemään vaikka suoli24 palstalle..

Itse asiasta sen verran että mahtoiko pariskunnan tytär olla paikalla näkemässä kun surmatyö tapahtui? No tietoja tulee varmaan myöhemmi kun aika tuore tapaus kyseessä..

[kakkosurpo]

Tuossa aloituksessa ainakin lukee ketkä oli paikalla. Sen mukaan tytär oli paikalla.
Tuomioistuin osiosta löytyy myös Samuli.

[Aizerbaidzan]

Viime perjantain (7.2.2014) Ilta-Sanomissa oli juttu tapauksen oikeudenkäynnistä. Tässä pääpointit:

* Syytteessä olevalle 52-vuotiaalle miehelle vaaditaan elinkautista vankeutta murhasta.

* Syytteen mukaan mies surmasi puolisonsa lyömällä tätä useita kertoja fileerausveitsellä ylävartalon ja käsien alueelle. Teko tapahtui naisen maatessa sängyssä. Naisen puolustuskyky oli alentunut mm. alkoholin vuoksi.

* Teon taustalta löytyy puolisoiden vuosien aikana kasautuneita ongelmia. Tekopäivänä molemmat olivat olleet normaalisti töissä, mutta jossain vaiheessa oli alettu riidellä. Illan päätteeksi tilanne kiristyi kohtalokkaaseen lopputulokseen.

* Oikeus antaa tuomion sitten, kun syytetyn mielentilatutkimus valmistuu.

[kurvijor]

UUTISET KAUPUNKI
Miehelle yli 10 vuoden tuomio vaimonsa taposta
1.7.2014 13:40 0
STT
Vantaan käräjäoikeus on tuominnut vankeuteen viisikymppisen miehen vaimonsa taposta. Mies sai vankeutta 10 vuotta ja kuusi kuukautta.

Käräjäoikeuden mukaan mies tappoi vaimonsa viime lokakuussa pariskunnan yhteisessä kodissa Vantaalla. Mies suuttui juovuspäissään vaimolle ja löi häntä useasti veitsellä.

Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli tekohetkellä syyntakeinen eli kykeni ymmärtämään tekonsa seuraukset.

onsawww.hs.fi/kaupunki/Miehelle+yli+10+vuoden+tuomio+vaim+taposta/a14041815126

[kurvijor]

Mies puukotti sängyssä maanneen vaimonsa kuoliaaksi - 10 vuoden tuomio
Julkaistu: 1.7.2014 20:15

Vantaan käräjäoikeus on tuominnut viisikymppisen miehen vaimonsa taposta vankeuteen.
Käräjäoikeuden mukaan mies tappoi vaimonsa viime lokakuussa pariskunnan yhteisessä kodissa Vantaalla.

Mies oli ollut tekoaikaan juovuksissa ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena.

Oikeuden mukaan mies oli suuttunut vähäisestä seikasta ja menettänyt itsehillintänsä ja hakenut veitsen. Tämän jälkeen hän oli puukottanut kuoliaaksi puolustuskyvyttömän sängyssä maanneen puolison. Mies löi vaimoaan useita kertoja.

Mies myönsi oikeuden mukaan tapon, mutta hän ei itse muista tapahtumia.

Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli tekohetkellä syyntakeinen eli kykeni ymmärtämään tekonsa seuraukset.

Veli-Matti Juhani Lehikoinen, 53, tuomittiin kymmenen vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... ml?ref=rss

[Doctor Lecter]

Viisikymppinen Veli-Matti Lehikoinen kuuntelee tarkasti, osallistuu keskusteluun ja käyttäytyy kohteliaasti. Hän voisi olla kuka tahansa keskiluokan esi- tai virkamies, mutta hän on Sörkan vanki vielä reilun neljän vuoden ajan.
- Olen lukenut 45 vuotta. Siitä asti kun faija vei minut kirjastoon. Täällä on aikaa lukea ja monipuolinen kirjasto. Käyn siellä melkein päivittäin, hän sanoo.
...
Vain yhdestä asiasta Veli-Matti ei halua puhua: siitä, miksi hän on Sörkassa. Tuomion on ensimmäinen, ja siitä on tutkintovankeus mukaan lukien kulunut 1,5 vuotta.
...
On kova paikka, kun viisikymppisenä joutuu ensi kertaa linnaan. Toisaalta elämänkokemus auttaa. Täällä on 18-vuotiaita, jotka ovat ihan sekaisin, ja lähtökohdat aina samaa; hakkaamista kotona, koulukoti, lisää hakkaamista, ei opintoja eikä töitä, huumeet mukaan kuvioon, ja tuomio. Mitä mahdollisuuksia siinä on? Käytännössä joka vangilla on mielenterveys- tai päihdeongelma, tai molemmat, Veli-Matti tokaisee.
...
Mitä Veli-Matti aikoo tehdä, kun tuomio päättyy?
- Yritän nyt rakentaa elämää nollilta, lukea ja harrastaa. Paino on pudonnut vankiaikana 30 kiloa. Jos ja kun pääsen ulos, olen 57-vuotias. Haluan tehdä loppuvuodet töitä; haluan duuniin.

Apu 22/2015 (28.5.2015)

Artikkelin nimi on Kirja, rikos ja rangaistus. Kertomus siitä kuinka ruotsalainen kriminologi ja rikoskirjailija Christoffer Carlsson tapasi hieman erilaisen lukupiirin Sörnäisissä.
- Lehikoinen tykkäsi Carlsson kirjasta; "parhaita rikosromaaneja, joita olen lukenut ja paras kirja vankiaikanani". Kirja oli nimeltään Varjot.

Lukumies Lehikoinen. Kuva Apu 22/2015.

img063.jpg (242.28 KiB) Katsottu 9758 kertaa

V-M Lehikoinen vaikeni syistä, mutta hakukone oli armoton ja paljasti mistä hänet oli tuomittu. Puolikkaan istuu.

[Valoviikate]

Kotimaa 3.9.2016 klo 9:38
Mikä minuun meni?

Veli-Matti Lehikoinen suorittaa rangaistustaan vaimonsa taposta avovankilassa ja opiskelee samalla puutarhuriksi. Hän katuu tekoaan joka ikinen päivä.
Veli-Matti Lehikoinen vei vankilomallaan kukkia vaimonsa haudalle. Vaimon, jonka hän on itse surmannut. Rikoksen jälkeen hän pyysi päästä mielentilatutkimukseen, mutta aika suljetulla osastolla oli pahempi kuin vankila.

Keväällä 2014 pikkubussi kuljetti Veli-Matti Lehikoisen Sörkasta eli Helsingin vankilasta Tuusulaan Kellokosken psykiatriseen sairaalaan.

Kauniista kartanosta ja vehreästä puutarhasta tunnetussa sairaalassa Lehikoista odotti suljettu osasto. Kahden seuraavan kuukauden aikana hän olisi jatkuvan tarkkailun alaisena. Hänelle tehtäisiin mielentilatutkimus, jossa selvitettäisiin, missä tilassa hän oli surmannut vaimonsa puoli vuotta aiemmin.

Lokakuisena iltana vuonna 2013 hän oli ollut kotonaan sekaisin alkoholista ja lääkkeistä ja suuttunut jostain vähäisestä asiasta. Yhtäkkiä Lehikoinen tappoi vaimonsa. Jälkeenpäin hän ei muistanut teosta kuin välähdyksiä.

Lehikoinen oli viisikymppinen, työssäkäyvä, perheellinen mies, joka sanoo kärsineensä pitkäaikaisesta burnoutista.

Lehikoinen tuli mielentilatutkimukseen tunnustettuaan rikoksen ja oikeuden määräyksestä, kuten siihen aina tullaan. Käräjäoikeus halusi arvion siitä, oliko hän rikoksen hetkellä syyntakeinen vai syyntakeeton: siis täydessä ymmärryksessä vai ei.

Mielentilatutkimuksia tehdään reilut sata vuodessa. Siihen määrätään rikoksentekijöitä yhä harvemmin, vaikka tarvetta voisi olla. 1990-luvun alussa mielentilatutkimuksia tehtiin tuplasti enemmän.

Lehikoinen oli itse pyytänyt päästä tutkimukseen.

– Halusin selvittää, mikä minuun oli mennyt, ja olinko rikoksen tehdessäni mieleltäni sairas, Lehikoinen kertoo ravintolan terassilla Keravan asema-aukion laidalla elokuussa 2016.

On lauantai-iltapäivä ja Lehikoinen juo kolajuomaa. Tunnin päästä taksi hakee hänet takaisin vankilaan, josta hän on ollut päivän lomalla ja käymässä äitinsä luona.

Useimmat tulevat vapaaehtoisesti

Kun on tehnyt pahimman mahdollisen teon, jota ei voi edes keneltäkään pyytää anteeksi, ei elämässä ole paljon, mitä odottaa.

Lokakuisen surmaillan jälkeen Veli-Matti Lehikoinen oli istunut tutkintavankeudessa loppusyksyn ja talven ajan. Hän oli menettänyt yhteyden suureen osaan lähipiiristä. Hän arveli, että monen mielestä hänellä ei olisi edes oikeutta elää.

Hän oli kuitenkin päättänyt ottaa mielentilatutkimuksen tilaisuutena purkaa asioita.

– Jokin selviytymisvietti minulla oli jäljellä, hän sanoo.

Maaliskuisena aamuna Sörkan vankilassa hän jätti matkatavaransa vartijoille, jotka sanoivat tuovansa ne bussiin. Kellokoskelle saavuttuaan, bussin lähdettyä hän huomasi, että matkatavaroita ei ollut. Ne tulivat Sörkasta viikon päästä.

Mielentilatutkimuksessa todettiin, että Veli-Matti Lehikoinen oli täydessä ymmärryksessä tehdessään henkirikoksen.

Suomessa tehdään vuosittain reilut sata mielentilatutkimusta. Useimmin ne tehdään valtion sairaaloissa eli Kuopiossa Niuvanniemen sairaalassa ja Vanhan Vaasan sairaalassa. Kellokoskella tutkittavia on ollut kymmenkunta vuodessa.

Ihmistä voi rangaista rikoksesta vain, jos hän on kyennyt ymmärtämään tekonsa ja säätelemään käyttäytymistään. Mielisairaudesta kärsivä määrätään yleensä pakkohoitoon psykiatriseen sairaalaan.

Pelkkä diagnoosi ei tee ihmistä syyntakeettomaksi, vaan sairaudella täytyy olla syy-yhteys rikokseen. Itse aiheutettu päihtymys ei vaikuta arvioon.

Syyntakeisen ja syyntakeettoman välissä on kolmas kategoria, alentuneesti syyntakeinen, joita oli viime vuonna vain 12 prosenttia tutkituista. Yksi oli koulukaverinsa Seinäjoella murhannut teinityttö. Alentuneesti syyntakeinen saa yleensä lievemmän tuomion, mutta häntä ei määrätä hoitoon.

Kellokosken sairaala-alueella, puiston keskellä, seisoo vaaleanpunainen kartanon päärakennus. Menneinä aikoina kartanorakennuksessa hoidettiin potilaita, joista kuuluisin oli kuninkaalliseksi itsensä kuvitellut Kellokosken Prinsessa.

Nykyisin päärakennus on hallintokäytössä. Kartanossa työskentelevä osastonylilääkäri, oikeuspsykiatrian professori Nina Lindberg on ollut tekemässä kymmeniä mielentilatutkimuksia. Hän kertoo, että vaikka oikeus päättää tutkimuksen tarpeen, harva tulee Kellokoskelle vastoin tahtoaan.

– Pääosalle on syntynyt oma motivaatio selvittää asia, tai asianajaja on sitä ehdottanut, Lindberg kertoo.



Harhoja ja hälytyksiä

Veli-Matti Lehikoinen toivoi Kellokoskelle mennessään, että rikoksen syyksi selviäisi tilapäinen mielenhäiriö. Se selittäisi edes jotain.

Kellokoskella hänet majoitettiin osastolle, jonka ulko-ovi oli aina lukossa mutta huoneiden ovet yötä päivää auki. Nettiä ja älypuhelinta sai käyttää vapaasti, toisin kuin vankilassa.

– Kun mahdoton oli jo tapahtunut, minulla ei ollut suuria odotuksia. Mutta koin, että sairaala oli pahempi kuin vankila, Lehikoinen sanoo.

Osaston kaikilla varsinaisilla potilailla oli jokin vakava psyykkinen sairaus. Monet kärsivät harhoista ja huusivat kauhusta. Vähintään kerran päivässä hälytyssireeni alkoi soida, kun joku sai kohtauksen: alkoi esimerkiksi kirkua hysteerisesti tai heitellä tavaroita.

Pari kertaa Lehikoinen havahtui hereille aamuyöllä. Hänen huoneessaan seisoi isokokoinen mies, joka tuijotti häntä lähietäisyydeltä.

Käytännössä kaikki suljetulla osastolla asuvat käyttivät jotain lääkitystä. Paitsi yksi: Lehikoinen. Mielentilatutkimuksessa oleva ei ole potilas, eikä hän yleensä saa psyykenlääkkeitä, jotta mahdolliset oireet eivät peity.

Psykiatrin, psykologin ja sosiaalityöntekijän haastatteluissa Lehikoinen kävi mielellään. Mielentilatutkimuksessa pengotaan elämä läpikotaisin, lapsuudesta rikoshetkeen, työhistoriasta mielenterveys- ja päihdehistoriaan sekä ihmissuhteiden ongelmiin.

Salapoliisintyö ihmismieleen

Suomalainen mielentilatutkimus on poikkeuksellisen laaja. Se maksaa noin 25 000 euroa, joten siihen ei määrätä pikkurikoksista. Viime vuonna 85:tä prosenttia tutkimukseen määrätyistä syytettiin joko henkirikoksesta, muusta väkivaltarikoksesta tai seksuaalirikoksesta.

Hiljattain siihen määrättiin myös Ylivieskan kirkon poltosta syytetty nuori mies.

– Usein kysytään, miksi tutkimus on niin pitkä. Mutta suomalaista mallia arvostetaan juuri siksi. Kun tutkittavaa seurataan ympäri vuorokauden, pystytään jatkuvasti havainnoimaan, miten hän käyttäytyy, sanoo Nina Lindberg.

Psykiatri, psykologi ja sosiaalityöntekijä haastattelevat tutkittavaa useita kertoja. Psykologi testaa kognitiivisia kykyjä, persoonallisuuden kehitystä ja moraalikäsityksiä.

Tarvittaessa myös neuropsykologi tutkii rikoksesta syytetyn. Joskus harvoin väkivallanteon aiheuttanut mielen häiriö johtuu fysiologisesta syystä, kuten aivokasvaimesta. Tutkittavalle saatetaan tehdä pään kuvantaminen, aivosähkökäyrä- ja kromosomitutkimukset.

Osaston henkilökunta havainnoi, miten tutkittava käyttäytyy muissa tilanteissa kuin haastatteluissa.

Joskus rikos on tapahtunut vuosia aikaisemmin, jolloin syyntakeisuuden arviointi rikoshetkellä on erityisen vaikeaa. Arvio rakennetaan pala palalta lukuisista tiedonmuruista.

Tutkimustiimillä on oikeus hankkia henkilöstä tietoja esimerkiksi sairaaloista, mielenterveystoimistolta, Kelasta ja oppilaitoksista. Jos tutkittava antaa luvan – yleensä antaa – saatetaan omaisille, entisille työnantajille tai ystäville lähettää kyselylomakkeet.

Tuttavuuksia ja shakinpeluuta

Raskas. Pitkästyttävä. Outo. Pelottava. Tällaisilla sanoilla syyntakeisiksi todetut kuvasivat mielentilatutkimusta kyselyssä, jonka Vaasan ammattikorkeakoulusta valmistunut Terhi Laitala teki sosiaalityön opinnäytettään varten.

Tutkitut suhtautuivat tutkimusjaksoon enimmäkseen myönteisesti, vaikka se olikin henkisesti raskas. Useimmille loppulausunnon kuvailut olivat kielteinen yllätys, mutta itse syyntakeisuuden he hyväksyivät.

Jos kokemus on tutkittaville on outo, myös psykiatrisen sairaalan potilaat saattavat pelätä tutkittavia, joista moni on tehnyt lööppeihin päätyneitä väkivaltarikoksia. Tällaisen havainnon Terhi Laitala teki mielentilatutkimusten parissa työskennellessään.

Kellokosken osastonylilääkäri Nina Lindberg ei ole törmännyt tällaiseen pelkoon osastolla.

– Sanon tutkittaville, että he voivat vapaasti päättää, mitä kertovat muille. He voivat sanoa avoimesti, miksi ovat täällä, tai halutessaan jättää kertomatta.

Veli-Matti Lehikoinen alkoi tutustua osaston muihin asukkaisiin muutaman viikon sairaalassaolon jälkeen. Heidän kanssaan syntyi syvällisiä keskusteluja, vaikka keskustelukumppani saattoi välillä ajautua muihin maailmoihin.

Yhden nuoren miehen kanssa hän ryhtyi pelaamaan shakkia. Samalla he keskustelivat politiikasta ja Englannin kuningasperheestä. Iäkkäämmän naisen kanssa hän alkoi täyttää sanaristikoita.

Pakolaisena Suomeen tullut, skitsofreniaa sairastanut mies kävi häntä myöhemmin Sörkan vankilassa tapaamassa. Juttu jatkui luurien kautta ja pleksilasien läpi siitä, mihin se oli suljetulla osastolla jäänyt.

Sairaita joutuu vankilaan

Hiljattain oikeudessa käsiteltiin erästä toista, julkisuudessa kuohuttanutta rikosta: Hyrylässä kadulla tapahtunutta veritekoa. Tuossa tapauksessa murhasta syytetty mies oli todettu syyntakeettomaksi. Syntyi yllättävä tilanne, kun sekä syytetyn että uhrin omainen kritisoivat mielentilatutkimuksen tulosta. Mies määrättiin pakkohoitoon.

Yleisesti mielentilatutkimuksia pidetään luotettavina, ja tuomioistuimet ovat pitkälti samoilla linjoilla lääkäreiden kanssa, vaikka arvio ei sido tuomaria.

Ongelmana ei ole, että terveitä ihmisiä joutuisi hoitoon. Sen sijaan sairaita voi joutua vankilaan ja jäädä vaille hoitoa. Mielentilatutkimuksia tehdään yhä vähemmän: enää noin puolet siitä mitä 1990-luvun alussa.

– Selkeästi hoitoon kuuluvat löydetään ilmeisesti melko hyvin, koska syyntakeettomia päätyy hoitoon joka vuosi suunnilleen saman verran, noin kolmekymmentä. Kun tutkimusten määrä on selvästi pudonnut, väistämättä kuitenkin joitakin tapauksia voi jäädä huomaamatta, sanoo väitöskirjatutkija Mika Rautanen Vanhan Vaasan sairaalasta ja THL:stä.

Oikeus voi arvioida syyntakeisuutta myös omin päin tai pelkän lääkärin lausunnon pohjalta. Näin tuomio voi lieventyä alentuneen syyntakeisuuden vuoksi, vaikka varsinaista mielentilatutkimusta ei olisi tehty.

Moni oikeuspsykiatri pitää välikategoriaa, alentunutta syyntakeisuutta, ongelmallisena.

– Ääripäät, aivan syyntakeeton ja täysin syyntakeinen, on helpompi tunnistaa, mutta alentuneen syyntakeisuuden määrittely on todella vaikeaa, Rautanen toteaa.

Näissä tapauksissa saatetaan miettiä sentyyppisiä kysymyksiä, kuin onko menneisyyden mielisairaus vaikuttanut yhä teon hetkellä, tai onko kehittyvä muistisairaus voinut jo heikentää ymmärrystä.

Rautanen on aloittamassa tutkimusta siitä, millä tavoin tämän päivän oikeuspsykiatrit perustelevat syyntakeisuuden alentumista.

Teeskentelijä paljastuu

Monilla saattaa olla käsitys, että mielentilatutkimuksissa kannattaisi “esittää hullua”. Aiemmilla vuosikymmenillä ja vielä 2000-luvun alussa alentuneesti syyntakeiseksi luokiteltiin useammin kuin nykyään.

Veli-Matti Lehikoinen kuuli ennen sairaalaan tuloaan vankilassa tarinoita siitä, miten ihmiset olivat yrittäneet huijata tai esittää mielentilatutkimuksessa.

– Minusta on typerää edes ajatella, että ammattilaisia voisi huijata. Päätin, että kerron kaiken rehellisesti ja katsotaan, miten käy, hän sanoo.

Vankien jutuissa voi olla suuria puheita. Kellokosken sairaalan psykologi Assi Liukkonen kertoo törmäävänsä vain harvoin teeskentelyyn ja silloinkin se on läpinäkyvää.

– Mieleeni tulee yksi tapaus, jossa tutkittava ei ehkä ymmärtänyt, mitä tarkoittaa, jos todetaan syyntakeettomaksi. Se ei tarkoita, että pääsee lähtemään kotiin, Liukkonen sanoo.

Psykiatrinen pakkohoito ei ole rangaistus vaan hoitoa, mutta vapauden menetyksen näkökulmasta se ei usein ole vankilaa auvoisampi vaihtoehto. Keskimäärin hoito kestää yhdeksän vuotta. Joillakin onkin halu esittää terveempää kuin on, jotta ei joudu hoitoon.

Liukkonen toteaa, että kahden kuukauden seuranta-aika vaikeuttaa teeskentelyä, samoin se, että eri haastattelijat kysyvät samoja asioita ja vertaavat kertomuksia.

Vankilasta vapautuu jokainen

Kahden kuukauden tutkimuksen aikana Veli-Matti Lehikoisen elämänhistoriasta ja testituloksista ei selvinnyt mitään, minkä vuoksi hän ei olisi ollut tekohetkellä täydessä ymmärryksessä.

– Jälkeenpäin ajattelen, että ok näin, hän sanoo.

Lehikoinen haluaa puhua omalla nimellään, koska aikoo vielä elää tässä yhteiskunnassa ja uskoo, että on parempi paljastaa kortit kuin antaa ihmisten löytää hänen menneisyytensä sattumalta.

Kesällä 2014 hänet tuomittiin 10 vuoden ja 6 kuukauden vankeuteen, josta hän istuu puolet.

Aluksi Lehikoinen kärsi tuomiota Sörkassa, mutta pääsi hiljattain Keravan avovankilaan, josta käsin hän opiskelee oppisopimuksella puutarhuriksi.

Lehikoinen on aloittanut lomapäivän viemällä kaksi kukkaa vaimon haudalle. Tämä saattaa kylmätä niitä omaisia, jotka eivät ole edelleenkään kyenneet tai halunneet olla yhteydessä. Lehikoinen ymmärtää, miksi yhteydenottoja ei ole tullut. Hän on varautunut siihen, ettei niitä ehkä koskaan tule.

Rikoksen jälkeen elämä ei ole enää täysin normaalia. Lehikoinen tietää, että hän ei ole enää ikinä muiden silmissä sama ihminen kuin ennen, ja rikostaan hän katuu lopun ikänsä.

Jonkinlaisen uuden alun Lehikoiselle toi kuitenkin teatteriharrastus. Hän on ollut mukana kahdessa vankien teatterituotannossa näyttelijänä ja käsikirjoittajana ja haluaa olla mukana edistämässä vankien kuntoutumista.

He kaikki, niin syyntakeiset kuin täyttä ymmärrystä vailla olleet, vapautuvat joskus. Koko yhteiskunnan etu on, että he kykenisivät elämään ihmisiksi.

– Haluan omalla esimerkilläni näyttää, että vankeustuomiosta pystyy selviytymään suht järjissään ja niin, ettei aiheuta enää lisää ongelmia ihmisille, Lehikoinen sanoo.

http://yle.fi/uutiset/ei_ketaan_jolta_p ... aa/9136618

[Doctor Lecter]

Veli-Matti surmasi nukkuvan vaimonsa veitsellä – Nyt hänestä tulee puutarhuri

Vaimonsa taposta Suomenlinnan avovankilassa tuomiota istuva Veli-Matti Lehikoinen opiskelee puutarhuriksi ja käy luennoimassa järjestöissä omaa tarinaansa. –Elämä pitää rakentaa joka päivä uudestaan, että on syy jatkaa. Kuva Johanna Erjonsalo.

puutarhuri.jpg (217.94 KiB) Katsottu 6050 kertaa

Veli-Matti Lehikoinen istuu vaimonsa taposta Suomenlinnan avovankilassa ja opiskelee puutarhuriksi.
Kotikatu aamulla kello 05.50, päivittää Veli-MattiLehikoinen Facebook-sivulleen.

Kotikatu on mukulakivinen tie, joka johtaa Suomenlinnan avovankilaan.

Lehikoinen on vanki, tuomittu rikollinen, joka opiskelee puutarhatalouden perustutkintoa Keudan oppilaitoksessa Keravalla.
– Olen istuttanut kaikki nämä kukat, Lehikoinen esittelee avovankilan pihalle valtaviin ruukkuihin istutettuja kukkia.

Kukkien istuttaminen ei vangeille tavallisesti kuulu, mutta Lehikoinen tarjoutui opintojensa innoittamana istuttamaan kukkia, kun vankila näytti ehdotukselle vihreää valoa.
– Aika kuluu nopeammin, kun on jotain järkevää ja hyödyllistä tekemistä.

Innostus puutarhaopintoihin syttyi viime vuonna Keravan avovankilassa, jossa työnjohtaja tarjosi mahdollisuutta ottaa vastuulleen 2 000 joulutähden kasvattamisen. Nyt opintoja on jäljellä vajaa vuosi.
– Tämä ei ole minun sydämenasia, mutta kivaa. Parasta, mitä vankilassa keksin, sanoo ensin Sörkan ja sitten Keravan vankilassa istunut, maaliskuussa Suomenlinnan avovankilaan siirtynyt Lehikoinen.

Arboristin eli puunhoitajan työt ovat opiskeluiden myötä alkaneet kiinnostaa, kun vapaus aikanaan koittaa.Ennen opintoja miehellä ei ollut kokemusta tai edes intohimoja puutarha-alaa kohtaan.

Tällä hetkellä varsinaiseen vankityöhön kuuluu luonnonkivisen vesikourun rakentaminen avovankilan alueelle. Työn edistymistä valvovat vankilan työnjohtajat. Myös arkkitehdit käyvät antamassa neuvoja ja Museovirasto vaalii historiallisia arvoja.

Koulua Keravalla on yksi päivä viikossa.

Lehikoisen vankilatuomion takana on arka ja kipeä tarina. Lokakuisena iltana vuonna 2013 Lehikoinen surmasi nukkuvan vaimonsa jostain suuttuneena usealla veitseniskulla. Hän sai kymmenen ja puolen vuoden tuomion taposta.
– Kadun tekoani elämäni loppuun asti sekä läheisilleni aiheutunutta tuskaa. Olen pyytänyt ja saanut tekoni anteeksi tuolta yläkerrasta. Muilta anteeksi saaminen on absurdi ja mahdoton ajatus. En itsekkään antaisi vastaavaa koskaan anteeksi, hän sanoo.

Veli-Matti Lehikoinen käy mielenterveysjärjestöissä, kuten Helmi ry:ssä, luennoimassa tarinaansa otsikolla Pahimmasta selviytyminen. – Kadun tekoani elämäni loppuun asti ja läheisilleni aiheutunutta tuskaa.

Lehikoin.jpg (72.41 KiB) Katsottu 6050 kertaa

Vankilassa lokakuisen illan tapahtumia on ollut aikaa miettiä.
– Elämä pitää rakentaa joka päivä uudestaan. Nöyrin mielin, mies sanoo hiljaa.

Vankilassa Lehikoinen on osallistunut myös muun muassa kahteen teatteriprojektiin Sörkan vankilassa.

Lehikoinen on saanut myös mahdollisuuden käydä mielenterveysjärjestöissä kokemusasiantuntijana luennoimassa omasta tarinastaan otsikolla Pahimmasta selviytyminen.

Tuomiota on vielä jäljellä, mutta koevapaus koittaa mahdollisesti vuoden kuluttua elokuussa.

Sitä ennen Lehikoinen haluaisi toteuttaa vielä yhden puutarhaan liittyvän unelman ja palauttaa vankila-alueella sijaitsevan, 1700-luvun lopussa perustetun kirsikkapuutarhan entiseen loistoonsa.
– Haluaisin suorittaa näyttötutkinnon rakentamalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaan puutarhan ihan viimeisen päälle kondikseen, hän sanoo.

Alkujaan puutarhassa oli huvimaja, portti, pensaita ja erilaisten kukkien kirjo. Puutarhassa oli suoraviivaisia käytäviä ja tarkka puutarhakortteleiden ruudukko.

Nykyisin Museoviraston varjelema puutarha on päässyt pahasti rehevöitymään. Kirsikkapuut kukkivat kuitenkin edelleen joka kesäkuu.

Suomenlinnan vankila
*Suomenlinnan vankila on perustettu vuonna 1971 Suomenlinnan peruskorjaus- ja entisöintitöitä varten.
*Vankila tekee yhteistyötä Suomenlinnan hoitokunnan kanssa.
*Vankipaikkoja on 100.
*Suomenlinnaan sijoitetaan pääasiassa tuomionsa loppusuoralla olevia vankeja.
*Vangit tekevät töitä tai ovat mukana muussa toiminnassa (esimerkiksi opiskelu tai psykofyysinen kuntoutus).
*Työ on pääasiassa kivimuurien korjausta, kunnostusta sekä kivetystöitä.
*Puutarha-alan koulutusta järjestetään yhdessä Keudan oppilaitoksen kanssa.[/i]

Uusimaa
9.7.2017 - 12.00