18-vuotias mies kidutettiin ja hukutettiin kuoliaaksi Kumpulan puutaloidyllissä 16 vuotta sitten – elinkautisen sai syytön mies, uutuuskirjassa väitetään
Perttu Häkkisen ensi tiistaina julkaistava kirja ”Hukkuminen – Kertomus Kumpulan surmayöstä” käsittelee kesällä 2001 tehtyä kidutusmurhaa.
- Toimittaja-kirjailija Perttu Häkkinen on kirjoittanut kirjan henkirikoksesta, joka tapahtui Kumpulassa osoitteessa Limingantie 45. (KUVA: SAMI KERO / HS)
- Häkkinen.jpg (45.67 KiB) Katsottu 7898 kertaa
”JOTENKIN oudosti tapaus alkoi kiinnostaa, enkä ikinä unohtanut sitä”, kertoo kirjailija-toimittaja Perttu Häkkinen.
Juhannusviikolla vuonna 2001 Helsingin Kumpulassa murhattiin 18-vuotias mies. Pienkerrostalon yksiössä Limingantiellä tapahtuneessa henkirikoksessa oli niin raakoja piirteitä, että teko ristittiin lehdistössä Kumpulan kidutusmurhaksi.
Perttu Häkkinen oli tuolloin parikymppinen kalliolainen, muusikko ja uraansa aloitteleva toimittaja. Kumpulan idylliä ravistelleen kidutusmurhan osalliset olivat samaa ikäluokkaa.
”Se oli hyvin järkyttävä ja poikkeuksellinen rikostapaus, josta puhuttiin silloin paljon”, Häkkinen sanoo.
- vanhauutinen.jpg (30.58 KiB) Katsottu 7898 kertaa
Nyt, yli 16 vuotta myöhemmin, Häkkinen puhuu asiasta jälleen. Hän puhuu, vaikka murhasta elinkautiset tuomiot saaneet kaksi miestä ovat jo vankeusrangaistuksensa kärsineet.
Kaiken juurena ovat Häkkisen mukaan ”oikeat kysymykset”, joita kidutusmurhan esitutkinta ja oikeuskäsittely ovat hänen mielessään herättäneet. Syyllisten vastuuseen saattamiseen liittyvistä kiemuroista hän kertoo ensi viikon tiistaina julkaistavassa kirjassaan Hukkuminen – Kertomus Kumpulan surmayöstä.
”Halusin nimenomaan kuvata sen prosessin mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta ihmiset voivat vetää omat johtopäätöksensä.”
Häkkinen pohtii rikoksen itsessään olleen kaikesta julmuudestaan huolimatta sellainen, että ilman Kumpulan säyseää ja huvikumpumaista näyttämöään se olisi todennäköisesti vaipunut useiden muiden veritöiden tavoin nopeasti unholaan. Hovioikeudessa murhaksi todettua rikosta edelsi väkivaltainen velkominen, jonka osapuolet olivat kaikki enemmän tai vähemmän Helsingin huumemaailman syövereissä.
TUSKIN Häkkinenkään olisi tapauksesta kirjaa kirjoittanut, ellei sattuma olisi puuttunut peliin. Hän kohtasi toisen murhatuomion saaneista miehistä,
Pedro Avila-Mahkosen, kevättalvella 2013. Miehillä oli työhuoneet samassa rakennuksessa, saman käytävän varrella Vallilassa. Avila-Mahkonen oli tuolloin vielä elinkautisvanki, mutta siviilityöluvan turvin hän saattoi harjoittaa taidevuokrausbisnestään.
Kun Avila-Mahkonen kuuli, että Häkkinen on toimittaja, hän alkoi avautua taustoistaan.
”Muistatsä Kumpulan kidutusmurhan? – – Mä olin toinen niistä tekijöistä. Mä hakkasin sitä jätkää ja katkoin siltä pari sormee. Mut tuomittiin murhasta, mut mä olen syytön”, Häkkisen tuoreessa kirjassa kerrotaan Avila-Mahkosen sanoneen.
VANKILAT OVAT tunnetusti täynnä ”syyttömiä” murhamiehiä, joten Häkkinen ei suoraa päätä antanut suurtakaan painoarvoa pelkille elinkautisvangin puheille. Hän kuitenkin muisti Avila-Mahkosen asianajajan
Antti Kärkkäisen syyskuussa 2010 rikoslehti Alibille antaman elämäntyöhaastattelun. Kärkkäinen kertoi lehdelle, että Suomessakin tapahtuu joskus oikeusmurhia – ja hänen mukaansa Pedro Avila-Mahkosen tapaus on yksi niistä.
”Tekotapana oli hukuttaminen yksityisasunnossa. Tutkinnassa pystyttiin selvittämään kellonaika, jolloin hänet oli veteen saatettu. Huoneistossa oli käynyt ihmisiä. Yksi henkilö todisti, että uhri oli ollut vielä hengissä ja kävellyt vessaan, kun päämieheni poistui huoneistosta parin kolmen kilometrin päähän toiseen huoneistoon nukkumaan. Henkilö, joka toisessa päässä oli ollut vastaanottamassa päämiestäni, todisti oikeudessa. Siitä huolimatta katsottiin, että päämieheni oli vastuussa tästä teosta”, Kärkkäinen kertoi Alibin haastattelussa.
”Jääkö kaikkien todisteiden valossa järkevä epäily Pedron syyllisyydestä?”
Kun Häkkinen oli puntaroinut aikansa Avila-Mahkosen motiiveja, joiden vuoksi tämä ehkä halusi asiasta toimittajalle puhua, päätti hän hankkia tapaukseen liittyvät arkistomateriaalit. Poliisin esitutkintapöytäkirjat sekä käräjä- ja hovioikeuden tuomiot herättivät myös Häkkisen mielestä enemmän kysymyksiä kuin tarjosivat vastauksia. ”Oikeita kysymyksiä, ei mitään pseudokysymyksiä”, hän tähdentää.
”Minun henkilökohtainen kysymykseni, jonka vuoksi olen uhrannut tälle niin paljon aikaa, on se, jääkö kaikkien todisteiden valossa ja niitä tarkasteltaessa järkevä epäily Pedron syyllisyydestä.”
KYSE EI ole pelkästä Avila-Mahkosen kohtalosta, vaan yleisemminkin oikeusturvan toteutumisesta Suomessa.
Tapaukseen liittyviä keskeisiä ongelmia on Häkkisen mukaan esimerkiksi se, että kaikkien murhayönä Limingantien asunnossa käyneiden ihmisten henkilöyksiä ei jostain syystä selvitetty. Esitutkintamateriaalista puuttui myös muun muassa lääkäriyksikön lähete, josta olisi voinut selvittää uhrin kuolinajan. Avila-Mahkonen puolustuksineen onnistui saamaan kyseisen lomakkeen käsiinsä vasta käräjä- ja hovioikeuskäsittelyjen jälkeen.
Televalvontatietojen ja keskenään riidattomien todistajalausuntojen antaman näytön perusteella uhri oli Häkkisen mukaan elossa, kun Avila-Mahkonen poistui asunnolta. Oikeuslääkärin mukaan uhrin välitön kuolinsyy oli hukkuminen tai hukuttaminen, mihin ei voi kuolla kovinkaan pitkällä viiveellä veden vetämisestä keuhkoihin.
Hovioikeus katsoi, että Pedro Avila-Mahkonen hukutti yhdessä toisen murhatuomion saaneen miehen eli
Niko Hantusen kanssa 18-vuotiaan työntämällä tämän pään vesisaaviin. Ratkaisu ei ollut yksimielinen, vaan se tehtiin äänestystuloksella 2–1.
Hovioikeus ei uskonut, että asunnonhaltija Hantunen olisi pystynyt tekemään hukuttamista yksin.
Avila-Mahkosen puolustus yritti viedä asiaa korkeimpaan oikeuteen (KKO), mutta tuomio ei muuttunut. KKO hylkäsi myös myöhemmät tuomion purkuhakemukset.
Avila-Mahkosen äiti puolestaan kirjelmöi oikeuskanslerille puutteista, joita hänen mielestään poliisin esitutkinnassa oli. Poliisin toiminnasta ei löytynyt moitittavaa.
”Se, ettei jotakin seikkaa ole esitutkinnassa saatu selvitettyä, ei sellaisenaan osoita, että esitutkinnassa olisi menetelty virkavelvollisuuksien vastaisesti”, apulaisoikeuskanslerin sijainen
Nils Wirtanen perusteli ratkaisussaan.
HÄKKINEN EI halua kutoa salaliittoteorioita Kumpulan henkirikoksen tutkintaan ja oikeuskäsittelyyn liittyen. Hän kuitenkin toivoo keskustelua.
Prosessia ei ole ennen Häkkisen kirjaa esitelty kootusti julkisuudessa. Häkkinen ei pidä mahdottomana, että Kumpulan kidutusmurhan tapaukseen tulisi vielä muitakin uusia lukuja kuin ne, jotka hän on haastattelujensa ja arkistomateriaaleista löytyneiden tietojen tai niiden puuttumisen pohjalta kirjaansa kirjoittanut.
RIKOSTUTKINTOJA AVATAAN joskus kokonaan uudestaan, joskaan kevyin perustein sitä ei tehdä. Keskusrikospoliisi (krp) tutkii esimerkiksi parhaillaan Vuosaaressa 14 vuotta sitten tapahtunutta palkkamurhaa. Krp:n tarkoituksena on selvittää, tutkiko Helsingin poliisi alun perin puutteellisesti joidenkin ihmisten osuuden rikokseen. Taustalla on huumepoliisin entiseen päällikköön
Jari Aarnioon liittyvä rikosvyyhti.
Häkkinen ei lähde ennustamaan, voisiko Kumpulan murhatutkinnan kanssa käydä samoin.
”Sanotaan näin, että jään mielenkiinnolla odottamaan.”
Tuomioita puretaan vain hyvin harvoin
LAINVOIMAISTEN oikeustuomioiden purkaminen ja sitä myötä uusien esitutkintatoimien käynnistäminen on harvinaista, arvioi rikosprosessioikeuden professori
Mikko Vuorenpää Lapin yliopistosta.
Lähtökohtana Vuorenpään mukaan on, että esiin pitää tulla jotakin uutta ja merkittävää tietoa.
”Jotain sellaista pitää olla olemassa, jota ei ensiprosessissa ollut. Ja sen jälkeen vielä niin, että se jollain todennäköisyydellä vaikuttaisi siihen, että olisi annettu toisenlainen tuomio”, Vuorenpää kertoo.
”Syytetyn eduksikin tuomion purkaminen on poikkeuksellista. Jos kohta syytetyn eduksi on kaikkein väljimmät kriteerit”, hän lisää.
Vuorenpää katsoo, että aiemmin esitetyn näytön uusi arviointi ei sellaisenaan ole purkuperuste.
”Jos tällainen muodostuisi käytännöksi, niin eihän mikään oikeudenkäynti loppuisi koskaan”, Vuorenpää sanoo.
OIKEUDENKÄYMISKAAREN 31. luvun kahdeksannen pykälän mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan rikosasiassa purkaa syytetyn eduksi myös esimerkiksi silloin, jos oikeuden jäsen tai virkamies, syyttäjä taikka asianosaisen edustaja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn.
Kyseinen menettely olisi siis saattanut vaikuttaa jutun lopputulokseen.
Uudet esitutkintamenettelyt tulevat kyseeseen vasta silloin, jos lainvoimainen tuomio päätetään purkaa. Niiden jälkeen vuorossa on uusi oikeudenkäynti.
Tässä tapauksessa oikeutta saatettaisiin siis istua saman tapauksen tiimoilta käräjiltä korkeimpaan oikeuteen asti.
Kuka?
Perttu Häkkinen
*Vuonna 1979 syntynyt toimittaja, kirjailija ja muusikko.
*Kirjoittanut muun muassa Helsingin Sanomiin ja Rumbaan.
*Juontaa omaa radio-ohjelmaa Yle Puhe -kanavalla.
*Tehnyt elektronista musiikkia esimerkiksi yhtyeissä Imatran Voima ja Tähtiportti.[/i]
Helsingin Sanomat
16.9. 2:00 , Päivitetty: 16.9. 7:52