Kellarissa lojuvista säkeistä paljastui kammottava salaisuus – viiden lapsen taposta tuomittu äiti pääsemässä koevapauteen
Kesäkuun alussa tulee kuluneeksi kuusi vuotta Oulun vauvasurmien paljastumisesta. Ilta-Sanomien tietojen mukaan tapoista tuomittu äiti on pääsemässä koevapauteen.
Ihmisen hampaat kehittyvät kiilteestä sisäänpäin niin, että ensiksi tulee kruunu, sitten vasta juuret. Kun lapsi syntyy, maitoetuhampaiden kruunut ovat jo lähes kovettuneet ikenen alla.
Ei ole tarkkaa tietoa, miksi niin käy, mutta synnytyksen aikana maitoetuhampaiden kiilteeseen piirtyy neonataalilinja, nähtävissä oleva raja. Neonataali tarkoittaa vastasyntynyttä.
Mutta: tämä pätee vain, jos lapsi elää. Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksessä, neonataalilinjaa ei muodostu.
Neonataalilinjan olemassaolo oli yksi keskeisistä todisteista, joiden perusteella kesällä 2014 paljastuneet Oulun vauvasurmat todettiin henkirikoksiksi.
Vuonna 1979 syntynyt oululaisnainen synnytti vuosina 2005–2013 yhteensä viisi lasta. Nainen väitti lasten olleen syntyessään elottomia ja reagoimattomia, kuolleita, minkä vuoksi hän laittoi lapset piiloon johonkin astiaan – kuten siivoussankoon tai kenkälaatikkoon – ja laittoi kannen päälle.
Kiilletutkimusten perusteella lapset olivat kuitenkin elossa ja elivät synnytyksen jälkeen yhdestä neljään vuorokautta.
Mielentilatutkimuksen mukaan äiti kärsi sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä mutta kykeni kuitenkin ymmärtämään tekojensa seuraukset.
Oulun käräjäoikeus tuomitsi lasten äidin viidestä murhasta elinkautiseen, mutta Rovaniemen hovioikeus katsoi henkirikokset murhien sijaan tapoiksi.
Tuomioksi tuli 13 vuotta vankeutta.
Tuomitulla tarjoilijanaisella ei ollut ennestään rikoksia taustallaan, ja lähtökohtaisesti ensikertalaiset pääsevät ehdonalaiseen vapauteen kärsittyään puolet määrätystä rangaistuksesta.
Naisen tapauksessa se tarkoittaa kuutta ja puolta vuotta vankeutta. Ilta-Sanomien tietojen mukaan nainen on pääsemässä valvottuun koevapauteen nyt kesällä 2020. Koevapaus edeltää ehdonalaista vapauttamista ja voi alkaa aikaisintaan puolta vuotta aiemmin.
Se, että äiti surmaa lapsensa, on nykypäivän Suomessa äärimmäinen ja poikkeuksellinen teko.
Näin ei ole aina ollut. Vuosisadan alun ja sotien välisenä aikana naisten henkirikollisuus kohdistui lähes kokonaisuudessaan omiin vastasyntyneisiin lapsiin.
Muutoinkin lasten riski kuolla henkirikoksen uhrina oli takavuosikymmeninä korkeampi. Esimerkiksi 1930-luvun lopulla sai suurta julkisuutta tapaus, jossa Sievin Jokikylässä asuneet vanhemmat olivat sopineet myrkyttävänsä arsenikilla lapsistaan viisi ja jättävänsä yhden henkiin. Syynä oli perheen taloudellinen ahdinko, ja äidin sisaret auttoivat vanhempia arsenikkipulverin hankkimisessa.
Yhteiskunnalliset muutokset ja lääketieteellinen kehitys ovat tehneet tämän tyyppisistä rikoksista harvinaisia. Ei-toivottuja raskauksia voidaan ehkäistä monin menetelmin, eikä lapsen saaminen avioliiton ulkopuolella ole häpeä.
Halutessaan raskaudenkeskeytyksen naisen ei tarvitse enää vaarantaa omaa henkeään kääntymällä ”enkelintekijöiksi” kutsututtujen puoskareiden puoleen, ja mielenterveyden häiriöitä ymmärretään paremmin. Neuvoloiden henkilöstö koulutetaan tunnistamaan muun muassa synnytyksen jälkeisen masennuksen merkit.
Tätä taustaa vasten onkin hämmentävää, kuinka Oulun vauvasurmista tuomittu nainen pystyi synnyttämään ja surmaamaan niin monta lastaan ilman, että kukaan ulkopuolinen tiesi lasten todellisesta kohtaloa – ei edes silloinen aviomies.
Rikossarja alkoi paljastua vasta 3. kesäkuuta 2014, kun kiinteistönhuoltajan epäilykset heräsivät hänen tarkastaessaan Oulun Heinäpäässä sijaitsevan kerrostalon kellaritilaa pahan hajun takia.
Kun kiinteistönhuoltaja paikallisti hajunlähteen eräässä komerossa lojuviin jätesäkkeihin, hän mursi komeron lukon, nosti jätesäkit pihalle ja hälytti paikalle poliisin.
Poliisipartion saapuessa paikalle kerrostalon pihalle oli kerääntynyt jo väkeä ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Väkijoukossa seisoi tummiin pukeutunut nainen.
Nainen kertoi poliiseille tietävänsä, mitä säkeissä on, mutta ei halunnut kertoa sitä parkkipaikalla kaikkien kuullen. Niinpä poliisit seurasivat naista sisälle tämän asuntoon.
Oven sulkeuduttua nainen sanoi, että hänen varmaankin pitää lähteä poliisin mukaan, sillä säkeissä oli hänen lastensa ruumiit. Hän kertoi säilyttäneensä ruumiita aiemmin pakastimessa, mutta hän oli vastikään muuttanut eikä uudessa asunnossa ollut pakastinta.
Rikostutkinnan aikana poliisi kuulusteli paitsi naista itseään, myös tämän läheisiä, työkavereita ja miehiä, jotka nainen nimesi lasten mahdollisiksi isiksi.
Kuulustelujen perusteella alkoi hahmottua kuva siitä, millä keinoin nainen oli pitänyt raskautensa salassa. Hän oli suosinut väljiä vaatteita ja keksinyt erilaisia selityksiä pyöristyvälle vatsalleen.
Eräs miestuttava kertoi, että oli edellisvuonna 2013 huomannut naisen olevan raskaana:
– Tiedän kyllä, miltä raskausmaha näyttää ja onnittelinkin häntä raskaudesta. Hän kiisti raskauden ja sanoi, että hänellä on joku suolistosairaus, jonka johdosta maha turpoaa. Hän yritti peitellä mahaansa isolla huivilla, löysillä vaatteilla ja kävelemällä perse pitkällä Iines Ankka -tyyliin.
Naispuolinen työkaveri puolestaan oli huomannut naisen olevan raskaana myös vuonna 2012:
– Loppukesästä 2012 epäilin pyöristyvästä vatsasta ja rinnoista johtuen hänen olevan raskaana ja tiedustelin asiaa häneltä --- Muutama kuukausi myöhemmin hän ilmoitti minulle, että hänen turvotukseensa on löytynyt syy ja se oli helikobakteeri. Samalla hän totesi minulle, että eikö hänen vatsansa olekin pienentynyt
Kenellekään ei kuitenkaan tullut mieleenkään, että nainen olisi synnyttänyt ja surmannut lapset. Ennemminkin ajateltiin, että nainen oli saanut keskenmenon, eikä häntä sen vuoksi painostettu puhumaan.
Viisi vastasyntynyttä oli kuollut, mutta miksi?
Nainen kertoi kuulusteluissa pitkällisesti elämästään ja ajatuksistaan, mutta ei pystynyt selittämään omia tekojaan.
Vaikka nainen oli käynyt suhteellisen säännöllisesti töissä, hänellä oli jatkuvasti rahaongelmia. Hän oli velkaantunut monelle taholle ja vuosien varrella saataviaan olivat karhunneet niin sähköyhtiö, pikavippiyritykset kuin vuokranantajatkin. Nainen oli häädettykin yhdestä asunnosta maksamattomien vuokrien takia.
Hän oli lainannut rahaa myös perheeltään, ystäviltään, puolitutuilta ja työkavereilta.
– Hänellä oli aina rahapula ja hän on meidän asiakkaillekin velkaa. Olen itse lainannut hänelle joskus rahaa, mutta hän on maksanut ne takaisin, kertoi ravintolapäällikkö, yksi naisen työnantajista.
Alituiset rahahuolet eivät kuitenkaan selittäneet naisen toimintaa, ainakaan yksistään.
Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaa, hän yhtäältä ajatteli lapsia joka päivä ja toisaalta eli niin kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan. Asiakaspalvelutyössä hän oli oppinut, että omat huolet ja surut piti – ja pystyi – jättämään pukukoppiin.
Ajatuksen voi kenties tiivistää näin: jos ongelmaa ei myönnä eikä sitä yritä ratkaista, ongelmaa ei ole olemassa. Siksi hän ei myöntänyt raskauksia eikä esimerkiksi haudannut lapsia, vaan otti jäännökset mukaansa muuttaessaan uuteen kotiin.
– Mää lykkäsin sitä asiaa sillä lailla, että kyllä mää keksin jonkun ratkaisun. Tämä on todella, todella typerä vertaus, mutta samalla kaavaa kuin raha-asioiden kanssa, nainen kertoi kuulustelussa.
– Että niinku lykkää jonkun – muka vaan hetkeksi – pois ajatuksistaan, vaikka se onkin siellä koko ajan. Että kyllä mää keksin siihen jotakin... keksin miten hoidan tämän.
Samasta piirteestä todisti entinen koulukaveri, joka oli tuntenut naisen alaluokilta asti.
Koulukaveri kuvaili poliisikuulustelussa tarjoilijanaista hyvin empaattiseksi, sosiaaliseksi, hauskaksi ja älykkääksi, joka oli aina ollut hyvä koulussa.
– Mutta hänessä on ollut myös epäluotettava piirre, joka liittyy noihin valehteluihin. Sen huomasi jo yläasteella.
Koulukaverin mukaan nainen oli nuorena valehdellut hyvinkin mitättömistä asioista – kuten siitä, että sukulainen hankkisi hänelle uudet lasketteluvälineet.
– Hän kertoi asioista niin kuin olisi halunnut itse niiden olevan tai menevän --- Minulla on noista valehteluista sellainen tunne, että hän itse uskoi niihin ja halusi niillä jotenkin kääntää asiat positiiviseksi.
Kirjallisina lähteinä: Tapauksen esitutkintapöytäkirjat, Martti Lehti: Väkivallan hyökyaalto – 1900-luvun alkuvuosikymmenten henkirikollisuus Suomessa ja Luoteis-Virossa
Oulun vauvasurmat
■ Kesäkuussa 2014 Oulun Heinäpäässä sijaitsevan kerrostalon kellarista löytyi kätkö, josta paljastui viiden vauvan ruumiit.
■ Tutkimuksissa todettiin, että vauvat ovat syntyneet elävinä ja eläneet muutaman päivän ajan synnytyksen jälkeen.
■ Äiti kiisti surmanneensa lapset tahallaan. Käräjäoikeus tuomitsi äidin murhista elinkautiseen, mutta hovioikeus katsoi teot tapoiksi ja tuomio lieveni 13 vuoteen vankeutta.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006515502.html