Poliisi painosti kuulusteluissa, tuomion perustelut eivät vakuuta – näin asiantuntijat kommentoivat MOT:n esiin nostamaa henkirikosjuttua
Oikeuspsykologin mukaan Ilolan henkirikosjutun avaintodistajalla oli motiivi valehdella.
MOT pyysi oikeuspsykologi
Julia Korkmania ja rikosoikeuden professoria
Matti Tolvasta tutustumaan tapaukseen liittyvään materiaaliin.
Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman istuu sohvalle Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Espoossa ja pudistelee päätään.
Ylen MOT-toimituksen pyynnöstä Korkman on tutustunut vuonna 2014 tapahtuneen henkirikoksen avaintodistajan kuulustelupöytäkirjoihin ja kahden oikeusasteen tuomioihin.
– Hänellä on ollut ihan selkeä motiivi valehdella, Korkman aloittaa analyysinsa todistajan kertomuksesta.
– Kuulustelupöytäkirjojen perusteella on varsin selvää, että poliisi todella on painostanut.
Nuori epäilty ratkaisevassa roolissa
MOT julkaisi tänään laajan artikkelin Ilolan henkirikokseen liittyvästä poliisitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä. Artikkelissa tuodaan esiin se, miten epäjohdonmukaisesti jutun avaintodistaja kertoi kuristamishavainnostaan ja miten hän jatkuvasti muutti kertomustaan sekä poliisikuulusteluissa että oikeudenkäynneissä. Selvityksen voit lukea tästä.
Äkkikäännös kuulusteluissa
Ensimmäisellä kolmella kuulustelukerralla Veera sanoi uskovansa, että Susan kuolema oli itsemurha, kuten hänelle surmatalolla kerrottiin. Sen enempää hän ei kuolemasta kertonut tietävänsä, koska oli nukkumassa iltapäivästä asti. Lisäksi hän kiisti tappelleensa Susan kanssa.
Neljännessä kuulustelussa Veera lopulta myönsi poliisille, että hänen ja uhrin välillä oli väkivaltaa.
Viides kuulustelukerta muutti kaiken: Veera kertoi silloin ensimmäistä kertaa, että hän oli nähnyt Ari-Pekan kuristavan Susaa huumeiden varastamisen jälkeen.
Tämä käänne herättää kuulustelupöytäkirjat läpi lukeneen Julia Korkmanin huomion.
– Hän on ollut aika johdonmukainen siinä kertomuksessa pitkään, että ei todella tiedä tästä mitään. Hän puhuu pitkään sen mukaisesti, että aidosti kuvittelee, että tämä henkilö on tehnyt itsemurhan, Korkman sanoo.
Korkman painottaa, että kertomuksen muuttuessa näin radikaalisti, pitää pyrkiä ymmärtämään niitä syitä, miksi kertomus muuttuu. Moni asia puhuu Korkmanin mukaan sen puolesta, että Veera muutti kertomustaan painostuksen takia.
Avaintodistaja tiukassa paikassa
Veera oli neljännen kuulustelukerran jälkeen tiukassa paikassa. Vasta tuolloin hän oli kertonut rehellisesti tappelustaan Susan kanssa. Tappelun piilottelun syyksi Veera kertoi huolen siitä, että poliisi alkaisi epäillä häntä syylliseksi.
Veera: Jos mä kerron koko asian silleen, mä pelkään... pelkäsin sitä, et niinku mua pidetään sillon tappajana tai niinku, et…
Veera oli ollut vangittuna kaksi viikkoa, ja kyseli, miksi hänen tilanteensa ei helpota, vaikka hän oli nyt kertonut rehellisesti tappelustaan Susan kanssa.
Poliisi ei uskonut Veeran kertoneen kaikkea ja muistutti, että Veera on jäänyt kiinni valehtelusta. Tilannetta helpottaisi se, että totuutta kerrottaisiin lisää, ja kuulusteluja jatketaan sitten, kun tarkempaa kerrottavaa on.
Veera pysyi vangittuna ja seuraavassa kuulustelussa hän kertoi ensimmäisen kerran kuristamishavainnostaan.
– Jatketaan sitten, kun sinulla on jotain kerrottavaa. Kyllä siinä annetaan ymmärtää, että jos et kerro, niin sittenpähän olet täällä, Korkman sanoo.
– Kun sanotaan, että olet jäänyt valehtelusta kiinni ja tämä vaikuttaa luotettavuuteesi, sitä voidaan pitää viestinä siitä, että nyt kannattaa muuttaa kertomusta tai muuten ei hyvää seuraa.
Viidennen kuulustelukerran jälkeen Veera kertoi kuristamishavainnosta myös kahdessa seuraavassa kuulustelussa.
Mutta sitten tapahtui taas. Kahdeksannessa kuulustelussa hän palasi alkuperäiseen kertomukseensa siitä, että ei tiedä, mitä Susalle on tapahtunut.
Poliisi: Mikä syy sinulla on ollut kertoa virheellisesti asioita kuulustelussa?
Veera: Koska minua on painostettu ja kiristetty poliisin toimesta.
Tämän kuulustelukerran jälkeen Veera palasi jälleen siihen kertomukseen, että hän on nähnyt Ari-Pekan kuristavan Susaa. Hän kertoi kuristamisesta lopuissa kuulusteluissa ja antoi asiasta todistajanlausunnon.
Kumpi on uskottavampi: Veeran alkuperäinen kertomus vai kertomus kuristamisesta?
– Painostaminen näkyy selkeästi noissa auki kirjoitetuissa kuulusteluissa. Kyllä ne puhuvat enemmän sen puolesta, että hän on muuttanut kertomustaan painostuksen alla, Korkman sanoo.
- Henkirikoksen tapahtumapaikka sijaitsee syrjässä muusta asutuksesta.kuvakaappaus Google Earthista
- Ilola_tappo_ilmakuvat.jpg (172.99 KiB) Katsottu 7206 kertaa
Rikosoikeuden professori Tolvanen kummastelee sitä, miten hovioikeus pohti tuomiossaan vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen mahdollisuutta.
– Vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on se, että joku muu on surmannut hänet. Hovioikeus ei oikeastaan itsekään sano, että voiko sen poissulkea. Pitäisi pystyä uskottavasti perustelemaan, että miksi ei jää varteenotettavaa epäilyä. Se ei riitä, että niin sanotaan.
Jos varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voida sulkea riittävällä varmuudella pois, pitää syyte hylätä. Tämä ei edellytä sitä, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi edes yhtä todennäköinen kuin syytteessä kuvattu.
Tämä Suomessa vakiintunut oikeuskäytäntö tuodaan vahvasti esiin esimerkiksi Ulvilan surman tapauksessa. Vaasan hovioikeus perusteli Anneli Aeurin syytteiden hylkäämistä sillä, että vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja ei voitu poissulkea.
Tolvasen mukaan pelkän tuomion lukemalla pitäisi tulla vakuuttuneeksi siitä, että asiat ovat tapahtuneet kuvatulla tavalla. Tämä edellyttää huolellista ja analyyttistä todisteiden näyttöarvon pohdintaa ja vankkoja perusteluja sille, miksi johonkin johtopäätökseen on päädytty.
– Tästä tuomiosta itsestään on vaikeaa vakuuttua siitä, että näin on mennyt, Tolvanen kommentoi hovioikeuden ratkaisua Ilolan tapauksesta.