"Hammasmurhaaja" Ismo Junni, Helsinki

[Peräkylän Maigret]

Ei tätä asiaa pidä suurennella Maija ! Nuo uhrien haudoille viemäsi ruusut korvaavat miljoona kertaa nuo risut !
http://www.youtube.com/watch?v=oIFmhye6fqw

Itse veisin alla olevat risut Helsingin Rikospoliisille jonka taitamattoman toiminnan seurauksena tuli näin monta uhria ! Jos Junni olisi korjattu talteen heti ensimmäisen verityön jälkeen, niin muut ruumiit olisivat jääneet ehkä syntymättä.

Risuja Helsingin Rikospoliisille ->

[hipsulainen]

Tänään tulee Rikostarinoita Suomesta-sarjassa jakso hammasmurhaajasta (tv2 kello 22.05)

[sinimariini]

Tänään tulee Rikostarinoita Suomesta-sarjassa jakso hammasmurhaajasta (tv2 kello 22.05)

Kiitos hipsulainen

Saatko kenties jotain hekumaa tuosta toistosta, että se tulee ulos tv:stä?
Näinollen sinun hekumasi on aika ihmetystä herättävä. Itse olen rikoksia koskeva uhri ja mietin oikeasti syytä miksi te haluatte tämän kaiken yhä pyörivän julkisuudessa? Kerro minulle se. Toivon, että jonain päivänä ymmärrän miksi noinkin ihmiset haluaa, että äitini kärsimykset julkistetaan kerta toisensa jälkeen, hänen ketä on täysin syytön...niinkuin me lapsetkin.
Mutta, ei, haluatko sinä oikeasti yhä kertaalleen, että meitä, meitä syyttömiä taas sattuu? Mietin aika usein kuka on se kieroin ja kavalin....

Se pieni tyttö silloin

[sinimariini]

Tämä ukkeli oli lapsuudenystävän isä ja hänen isoveljensä tuon sitten paljasti. Sukunimi on Junni.

Kannattiko veleni uskoutua sinulle?

[sinimariini]

Kertokaa minulle miksi te haluatte ja jaksatte muistella näitä asioita?
Itselleni ja taatusti siraruksilleni nämä on hirveitä asioita. Olin itse isäni hautajaisissa takarivissä...siksi, koska hänen puolensa suku ei pystynyt ymmärtämään isäni tekoa. Aika hirveä tunne, kun serkkuni katsoi minua vihaisesti eturivistä, minua kuka en ikimaailmassa tehnyt muuta, kuin vain olin käsijä.
Siksi nyt oikeasti olen kysellyt syytä siihen, mikä saa teidät kerta toisensa jälkeen muistamaan joidenkin ihmisten pahuuden? Ette halua, tai ette välitä siitä, että on ihmisiä, jotka ovat täysin syyttömiä näihin asioihin.
En vingu, enkä syytä teitä mistään, kysyn vain miksi?
Mitä oikeasti saatte tästä?
Olen itse rakentanut elämäni hyvin ja samalla työnantajalla yli 20 vuotta ja voin oikeasti hyvällä omallatunnolla sanoa, että hän on saanut hyvän ja taatusti ehdottomasti toimeensa taatun ihmisen.
Olen suht täyspäinen (mitennyt sen lukeekaan), rakastan lähimmäisiäni ja kummipoikani rakastavat myös tätiään. En täysin ymmärrä tämän sivun pointtia ja kun tämä oikeasti sattui vahingossa tielleni en voinut olla sanomatta sanaakaan, olla hiljaa.
Huokailen hiljaa ja odotan vastausta....

[strangelove]

Ei kai täällä kukaan ihannoi Junnia tai ketään muutakaan murhaajaa. Eikä kukaan ole tietääkseni sen kummemmin spekuloinut Junnin omaisista tai loukannut heitä. Keskustelu on painottunut Ismo Junniin ja hänen tekoihinsa. Hän teki viiden henkirikoksen myötä itsestään julkisen henkilön ja hänen tekojaan käsiteltiin aikanaan lehdissä paljon. Silti Ismo Junni on mielestäni jäänyt yllättävänkin vähälle mediahuomiolle ottaen huomioon hänen poikkeukselliset tekonsa ja sen, että Junni on yksi harvoista suomalaisista sarjamurhaajista.

Junnin teot olivat hyvin poikkeuksellisia Suomen oloissa. Junnissa yhdistyi pyromaani ja sarjamurhaaja, joka oli nähtävästi hyvin kiinnostunut ihmisruumiista. En tiedä oliko hän psykopaatti, mutta juttua tutkineen poliisin mukaan hän oli kuulustelutilanteissa avoin ja keskusteli asiallisesti. Toisin sanoen hyvä seuramies. Häneen itseensä kohdistuneita loukkauksia ja herjauksia hän ei kuitenkaan voinut sietää. Se saattoi toimia yhtenä kimmokkeena murhiin. Junni oli poliisin mukaan myös katkera puutarhasiirtolamökkien omistajille, koska vanhempansa eivät testamentanneet Kivinokan mökkiä hänelle. Kummoinen ei tarvitse murhan motiivin näköjään olla. Junni on siis persoonana hyvin kiinnostava. Hän on yksi harvoista kriteerit täyttävistä suomalaisista sarjamurhaajista.

[Tampereen Tyttö]

Tämän ketjun aloittajana kommentoin sinimariinille sen verran, että perheestä tai sukulaisista yleensäkään ei ole käsittääkseni mitenkään ikävässä sävyssä täällä puhuttu. Ehkä jopa päinvastoin, teidän lasten kohtaloa on pidetty kovana.

Muuten motiivini kirjoittaa juuri Ismo Junnista tulee aika tyhjentävästi sanotuksi strangeloven edeltävässä kommentissa.

[Doctor Lecter]

Uusimmassa Alibissa (12/12) on - kansikuvan perusteella - artikkeli Ismo Junnista. Tiedä sitten onko siinä enää mitään sellaista, mitä ei olisi täällä jo julki tuotu.

Nelosen uutisten rikostoimittaja Susanna Reinboth kirjoitti taannoin Lakimiesuutisiin kolumnin Ihmisen vajavaisuus. Siinä hän muisteli, miten -90 luvun lopulla he tekivät kyselyn poliisimessuilla, ja siihen vastasi 1 900 messuvierasta. Nimilistaan oli ujutettu mukaan myös muutaman kovan luokan rikollinen.

Lukuisat lööpit ja massiivinen julkisuus eivät kuitenkaan olleet onnistuneet tahraamaan heidän mainettaan.

Henkirikoksetkaan eivät pysy kansan muistissa pitkään. Neljästä murhasta ja yhdestä taposta 1990-luvun alussa tuomittu ns. Kivinokan sarjamurhaaja Ismo Junni oli outo nimi lähes kaikille. Hänet muisti vain viisi prosenttia vastanneista.

Kolmannes vastaajista ei tunnistanut Myllypuron lastenmurhista tuomittua Veikko Siltavuorta rikolliseksi. Hänen tunnistamistaan vaikeutti, ettei kyselyssä mainittu hänen lempinimeään Jammua.

Mainittakoot myös, että sangen monipuolista rikollista uraa luoneet Raimo Tienhaara, Pekka Erkkilä ja Tarki Kangas olivat suurelle yleisölle melko outoja nimiä.

Mielenkiintoinen kysely ollut ao. messuilla. Nyt voisi tunnettavuus olla jo toista luokkaa - kiitos siitä toimeliaisille minfolaisille. Pidämme huolen siitä, että henkirikokset säilyvät kansan muistissa.

Eräänlaista sarjamurhaaja-arviointia suoritetaan sivustolla http://psykopatologia.keskustelu.info/v ... f=5&t=6982
"Junni ei ole aivan tyypillisimpiä sarjamurhaajia, sillä hänen kaikki uhrinsa olivat hänelle tuttuja ihmisiä."

[strangelove]

Eräänlaista sarjamurhaaja-arviointia suoritetaan sivustolla http://psykopatologia.keskustelu.info/v ... f=5&t=6982
"Junni ei ole aivan tyypillisimpiä sarjamurhaajia, sillä hänen kaikki uhrinsa olivat hänelle tuttuja ihmisiä."

Tämä ei täysin pidä paikkaansa. Uhrien joukossa oli toki hänen vaimonsa ja naapurissa asunut ryyppykaveri, mutta kolmen muun uhrin seuraan Junni lyöttäytyi vasta murhapäivänä.

Olisikohan Junnin viimeisimmät teot jääneet tekemättä, mikäli hän olisi päässyt töihin ruumishuoneelle? Kuolema tuntui kiihottavan Junnia ja hän oli ilmeisen kiinnostunut ihmisruumiista. Ehkä tämä piirre ei olisi purkautunut väkivaltana, jos hän olisi saanut touhuta kuolleiden parissa työn puolesta. Ei voi tietää.

[ifi]

On noilla lapsilla ollut järkyttävä kohtalo.

Täällä ilmeiseti Junnin poika kirjoittaa:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/r ... edia=44612

Junnin poika, 31.10.2012 klo 11:05
Itse Ismo Junnin jälkeläisenä kyseenalaistan näiden rikosten riepottelemisen tasaisin väliajoin julkisuudessa.

Toivon kaikkien, jotka saavat henkisiä orgasmeja ko. asioiden riepottelulla muistavan, meilläkin on jälkeläisiä jotka joutuvat kohtaamaan yli 30 vuotta vanhoja asioita. Asioita, joiden uhreina me olemme joutuneet elämään koko elämämme. Heidän ei kuulu kantaa vastuuta asioista, eikä meidän.

En ymmärrä, mitä tyydytystä te saatte? Onko elämänne niin tylsää, ettei positiivisista asioista saa kiksejä?

Voitte oikeasti katsoa peiliin ja miettiä, kuka oikeasti on se pahin? Tekijä vai asioita muuntelevat, mututuntumalla jaarittelevat nettiurpot sekä toimittajien toisen käden tiedot, jotka muuntuvat matkalla fiktiosta faktaksi?!

Toki isäni teki tuomionsa saaneet rikokset, mutta kaikki julkisuudessa olevat asiat eivät ole totta. Itse en koe tarpeelliseksi oikaista asioita. En ainakaan tässä vaiheessa.

Jokainen teistä voi vilkaista peiliin, ja miettiä sitä, miltä teistä tuntuisi, jos olisitte ko. tapahtumissa mukana syyttömänä ja joutuisitte vatvomaan näitä asioita. Asianomainen on kuollut, hän viis veisaa mistään. Me välitämme. Me olimme lapsina elämän bussin matkustajina. Me emme voineet valita määränpäätä. Nyt me olemme oman elämämme kuljettajia. Antakaa jo asioiden olla. Eivät ne miksikään muutu.

Veljeni päätti päivänsä TV 2 Raija Pellin julkaistua asiasta ohjelman Poliisi-TV:ssä. Juuri hän, joka toi poliisien tietoon koko asian ja mahdollisti näin rikosten selviämisen. Olen keskustellut asiasta myös Tuomisen kanssa veljeni kuoleman jälkeen.
Pidänkin Yleä osasyyllisenä veljeni kuolemaan.

Toimittajille ei seuraukset ole tärkeitä, tärkeintä on saada sulka hattuunsa.

[Insane Poetry]

Kyllä toi kaveri ihan asiaa kirjoittaa. Kyllä varmaan itteänikin vituttais kuulla samasta vanhasta jatkuvasti mut minkäs teet...

“Sin is hereditary. Sin gets passed down from one generation to the next. That is a weight most of us would rather not bear. But we will not overcome this burden by ignoring or denying it. We must face the terrible truth of generational sin in order to deal with it, so that we may indeed break the cycle of sin for ourselves and for our children who follow.”

[Saturnus]

niin, Sinimariinille ja muillekin vastaus kysymykseen "miksi?" Eli miksi ihmiset ovat kiinnostuneet rikoksista ja näin muodoin niitä julkisesti riepottelevat.

Vastaus voi löytyä sellaisesta sanasta kuin häpeä. (Laitan tähän osan wikipedian määritelmästä, jotta tulen selvemmin ymmärretyksi.)

"Häpeällä on suojaava vaikutus, sillä se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Se auttaa välttämään sellaista toimintaa mikä aiheuttaisi kasvojen menetyksen. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. Häpeän erottaa syyllisyydestä se, että häpeään liittyy todellinen tai kuviteltu yleisö (kun taas syyllisyyteen liittyy jokin yleisöstä riippumaton moraalisääntö tms.)"

Me olemme se todellinen ja kuviteltu yleisö, jota vastaan lakeja rikkonut häpeän kantaa. Piste. Voimme puhua sosiaalipornosta, tai sairaalloisesta uteliaisuudesta, mutta rikoksia tehnyt ei yksinkertaisesti voi säilyä yksityishenkilönä, joka on privaatisti oikeutettu nuolemaan haavansa. Ja tämä siksi, että ihminen ei elä missään henkilökohtaisessa kuplassa, jossa käy yhteiskunnan kanssa salaista dialogia. Me kaikki olemme osa yhteiskuntaa, yhteiskunta on meissä kaikissa. Kaikki tekomme, tai tekemättä jättämiset heijastuvat muihin. Näin on, myönsimme sitä tai emme.

Häpeä on ns. primitiivikulttuurien ensisijainen rangaistuskeino. Usein se on ainoa. Japanissa vielä tänäkin päivänä rangaistus useisiin rikoksiin on julkinen anteeksipyyntö. Suomessa häpeä oli läsnä rangaistuskäytännöissä vielä 1800-luvulla, kunnes 60-luvun aktivistien aikaansaama vankilareformi hävitti sen epäinhimillisenä. Muutoshan tapahtui myös oikeussaleissa. Syytetyt saivat suojan, heitä kun ei enää raahattu kansan nähtäviksi tekojaan häpeämään. Edellisen voi lukea kirjaimellisesti tai symbolisesti.

Onko häpeä tehokas rikoksen ehkäisykeino ei oikeastaan ole kysymyksen ydin, vaan kuka sen kantaa? Kun rikoksen tekijää ei kukaan pakota häpeämään, eli kantamaan tekonsa seurauksia,( ja tämä vieläpä pääsee vankilamuurien suojaan yleisön tavoittamattomiin), niin kuka häpeän kantaa? Jos ei tekijä, niin kuka sitten?

Uhri ja rikollisen omaiset, he joutuvat jatkamaan siitä, mihin elämä jäi ennen kuin tragedia kohtasi. Omaiset kohtaavat häpeän ja korjaavat jäljet.

[Doctor Lecter]

Helsinkiläinen murhapolttaja säilytti lompakossaan karmaisevia muistoja uhreistaan

Hammasmurhaaja Ismo Junni poltti uhrinsa mökkeihin Helsingin Kivinokalla 1980-luvulla. Junnista itsestään ei ole säilynyt kasvokuvaa. (KUVA: Jarmo Matikainen)

kivinokka.jpg (57.63 KiB) Katsottu 9621 kertaa

Poliisi pääsi sarjamurhaajan jäljille vasta, kun tämän oma poika soitti ja kertoi epäilyksistään.

Uhrien hampaita lompakossa

Ajankohta: 1980–1988.

Tekijä: Ismo Junni (1943–1995).

Surmasi vaimonsa ja neljä ryyppykaveriaan.

Erikoista: Surmien sarja alkoi selvitä vasta 1990, kun Ismo Junnin poika otti yhteyttä poliisi ja kertoi epäilevänsä, että hänen isänsä surmasi äidin kymmenen vuotta aiemmin.

KUN Pauli Sironen kuoli marraskuussa 1988, se ei herättänyt suurempaa hälinää. Helsingin Sanomissa kuolema oli yhden palstan uutinen:
"Vanhahko mies kuoli siirtolapuutarhamökin palossa Helsingissä torstain vastaisena yönä. Palon epäillään saaneen alkunsa mökissä olleesta petrolilämmittimestä".

Mennään muutama vuosi tuosta eteenpäin ja asia on toisin: poliisi oli saanut kytkettyä kuoleman kolmeen muuhun samanlaiseen kuolemaan. Miehet olivat saaneet surmansa Helsingissä Kivinokan siirtolapuutarha-alueen mökkipaloissa, mutta palot eivät olleet tapaturmia – heidät oli poltettu elävältä.

Murhapolttaja oli Ismo Junni ja mökkeihin palaneet uhrit hänen ryyppykavereitaan. Ensimmäisen surmatyönsä Junni teki jo vuonna 1980, jolloin hän hukutti vaimonsa kylpyammeeseen. Sekin oli aikoinaan kuitattu onnettomuutena, olihan vaimon kuolemaa edeltänyt alkoholinkäyttö eikä asunnosta löytynyt kamppailun jälkiä. Niin tai näin, poliisin päästyä surmien jäljille Junni tunnusti henkirikokset. Lehdistö antoi hänelle liikanimen ”Hammasmurhaaja”, sillä Junnin tapana oli ottaa talteen uhriensa hampaita ja säilyttää niitä lompakossa. Junni tiettävästi vihasi tuota lempinimeä.

Surmien motiivit jäivät suurilta osin arvoituksiksi. Hän oli kadehtinut erään uhrinsa kaunista vaimoa, ja yhden tyhjän mökin hän selitti tuikanneensa tuleen siksi, koska mökissä oli ”pirun nätti piironki”. Keskeisenä ajatuksena näytti olevan se, että muilla oli kaikkea, hänellä ei mitään.

Junni tuomittiin murhista elinkautiseen vuonna 1992. Hovioikeudessa vaimon kuolema katsottiin törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi, mutta se ei rangaistusta muuttanut.

Junni ehti kärsiä elinkautista nelisen vuotta. Hän kuoli loppuvuodesta 1995 ohitusleikkauksen yhteydessä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.[/i]
IltaSanomat
22.5. 7:30

IS esittelee juttusarjassa neljä suomalaista sarjamurhaajaa. Lue myös jutut Häkä-Enskasta ja nailonsukkamurhista.

[poikani]

On noilla lapsilla ollut järkyttävä kohtalo.

Täällä ilmeiseti Junnin poika kirjoittaa:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/r ... edia=44612

Junnin poika, 31.10.2012 klo 11:05
Itse Ismo Junnin jälkeläisenä kyseenalaistan näiden rikosten riepottelemisen tasaisin väliajoin julkisuudessa.

- -

Voitte oikeasti katsoa peiliin ja miettiä, kuka oikeasti on se pahin? Tekijä vai asioita muuntelevat, mututuntumalla jaarittelevat nettiurpot sekä toimittajien toisen käden tiedot, jotka muuntuvat matkalla fiktiosta faktaksi?!

No se tekijä tietenkin. Onpa vitun tyhmä kysymys.

Veljeni päätti päivänsä TV 2 Raija Pellin julkaistua asiasta ohjelman Poliisi-TV:ssä. Juuri hän, joka toi poliisien tietoon koko asian ja mahdollisti näin rikosten selviämisen. Olen keskustellut asiasta myös Tuomisen kanssa veljeni kuoleman jälkeen.
Pidänkin Yleä osasyyllisenä veljeni kuolemaan.

No ei se nyt saatana voi olla yhden TV-ohjelman syytä, ainakaan pelkästään. Kyllä täytyy taustalla olla paljon muutakin - kuten tässä tapauksessa luonnollisesti olikin. Laukaiseva tekijähän voi sitten olla vaikka dekkarin näkeminen kaverin kirjahyllyssä.

IS julkaisi muuten taas jutun Junnista:

Helsinkiläinen murhapolttaja säilytti lompakossaan karmaisevia muistoja uhreistaan

Poliisi pääsi sarjamurhaajan jäljille vasta, kun tämän oma poika soitti ja kertoi epäilyksistään.

IS esittelee juttusarjassa neljä suomalaista sarjamurhaajaa. Lue myös jutut Häkä-Enskasta ja nailonsukkamurhista.

Uhrien hampaita lompakossa

Ajankohta: 1980–1988.

Tekijä: Ismo Junni (1943–1995).

Surmasi vaimonsa ja neljä ryyppykaveriaan.

Erikoista: Surmien sarja alkoi selvitä vasta 1990, kun Ismo Junnin poika otti yhteyttä poliisi ja kertoi epäilevänsä, että hänen isänsä surmasi äidin kymmenen vuotta aiemmin.

KUN Pauli Sironen kuoli marraskuussa 1988, se ei herättänyt suurempaa hälinää. Helsingin Sanomissa kuolema oli yhden palstan uutinen:

Vanhahko mies kuoli siirtolapuutarhamökin palossa Helsingissä torstain vastaisena yönä. Palon epäillään saaneen alkunsa mökissä olleesta petrolilämmittimestä.

Mennään muutama vuosi tuosta eteenpäin ja asia on toisin: poliisi oli saanut kytkettyä kuoleman kolmeen muuhun samanlaiseen kuolemaan. Miehet olivat saaneet surmansa Helsingissä Kivinokan siirtolapuutarha-alueen mökkipaloissa, mutta palot eivät olleet tapaturmia – heidät oli poltettu elävältä.

Murhapolttaja oli Ismo Junni ja mökkeihin palaneet uhrit hänen ryyppykavereitaan. Ensimmäisen surmatyönsä Junni teki jo vuonna 1980, jolloin hän hukutti vaimonsa kylpyammeeseen. Sekin oli aikoinaan kuitattu onnettomuutena, olihan vaimon kuolemaa edeltänyt alkoholinkäyttö eikä asunnosta löytynyt kamppailun jälkiä. Niin tai näin, poliisin päästyä surmien jäljille Junni tunnusti henkirikokset. Lehdistö antoi hänelle liikanimen ”Hammasmurhaaja”, sillä Junnin tapana oli ottaa talteen uhriensa hampaita ja säilyttää niitä lompakossa. Junni tiettävästi vihasi tuota lempinimeä.

Surmien motiivit jäivät suurilta osin arvoituksiksi. Hän oli kadehtinut erään uhrinsa kaunista vaimoa, ja yhden tyhjän mökin hän selitti tuikanneensa tuleen siksi, koska mökissä oli ”pirun nätti piironki”. Keskeisenä ajatuksena näytti olevan se, että muilla oli kaikkea, hänellä ei mitään.

Junni tuomittiin murhista elinkautiseen vuonna 1992. Hovioikeudessa vaimon kuolema katsottiin törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi, mutta se ei rangaistusta muuttanut.

Junni ehti kärsiä elinkautista nelisen vuotta. Hän kuoli loppuvuodesta 1995 ohitusleikkauksen yhteydessä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Miika Viljakainen

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005220801.html

Artikkelin kuvatekstissä sanotaan: "Junnista itsestään ei ole säilynyt kasvokuvaa." Miten niin ei ole säilynyt (kasvo)kuvaa Junnista? Onhan sellainen Minfossakin julkaistu. Vai eikö se (alla) muka ole oikea?

[Thelea]

^Ehkä tarkoittavat jonkin näköistä "virallisempaa" kasvokuvaa suoraan edestä päin, kuten pidätyskuva, passikuva tai ajokorttikuva.

Tuossa kuvassa muuten ei näy kasvot kunnolla, vaan sivulta. Pikaisella googlettelullakin löytyi vain tuo.