Aiemmin sairaanhoitaja oli 2-3 vuotinen koulutus, joka annettiin sairaanhoito-oppilaitoksissa. Ylioppilaat opiskelivat vähemmän kuin suoraan peruskoulusta tulleet. Teknillisistä opistoista valmistui teknikkoja ja yo-linjoilta insinöörejä. Kauppaoppilaitoksesta valmistui luuserilinjoilta merkantteja (vuoden tutkinto yo-pohjaisena, joista tuli supermarketin kassoja) tai merkonomeja (autonmyyjä tai muu pikkupäällikkö). Nämä olivat vähän parempia oppilaitoksia kuin ammattikoulut.poepporoo kirjoitti:No tiedä häntä. Amk perustettiin varmaankin osittain siksi, että sairaanhoitajat yms. lukevat/opiskelevat/pelleilevät(miten vaan) melkein yhtä monta vuotta, kun jotakin yliopistotutkintoa luetaan. Koulutus on siis monivuotinen ja -ulotteinen, sekä vaativa. Korkeakoulutasoinen. Poliitiikkaan suuntautuvasta en tiedä, tarjoaako Amk siihen sopivaa alaa laisinkaan, ja oliko ko. heppu koulutuksen kautta politiikkaan pyrkimässäkään.Juniorihölkkääjä kirjoitti:
Työnantajien näkökulmasta: AMK on parfymoitu amis, eli entinen ammattikoulu, josta valmistuu henkilöitä, jotka eivät osaa teoriaa, eivätkä omaa ammattitaitoa. Aiemmin amiksesta tulleet osasivat tehdä jotain, mutta nykyään sieltä tulee puolivalmiita; ei osata teoriaa, eikä osata myöskään sitä ammattia mihin valmistuttiin.
Ammattikouluista, eli amiksista tai ammiksista, valmistui autonasentajia, sähköasentajia, parturi-kampaajia, levyseppä-hitsaajia, pintakäsittelylinjalta maalareita ym. Nämä olivat stereotypioituneet siten, että ne tytöt, joilla oli hyvä keskiarvo, mutta eivät halunneet luokioon, menivät parturi-kampaajiksi. Yleensä tähän liittyi röökinpoltto. Sairaanhoitaja oli vähän arvostetumpi koulutusmuoto. Sairaanhoitajiksi menivät ne lääkärisarjoja lukeneet, hyvin peruskoulussa menestyneet tytöt. Yleensä he polttivat alussa vähemmän tupakkaa kuin parturi-kampaajat, mutta lähes kaikista tuli ketjupolttajia koulutuksen lopuksi.
Tulloin tupakoinnin ikäraja oli 16-vuotta, mutta alaikäisten ei ollut konstikaan ostaa tupakkaa. Tupakointi aloitettiin yleensä 13-14 vuotiaana mentäessä yläasteelle. Samalla opeteltiin viikonloppukännäys ja koomakännien vetäjät 7-luokkalaisista olivat yleensä niitä tyyppejä, joilla oli tähtäimessä ammattikoulu.
Sähköasentajiksi pyrkivät paremmin menestyneet pojat. Moponrassaajat halusivat autonasentajiksi. Kuutosen keskiarvolla tarponeet Känni-Jarmot menivät pintakäsittelylinjalle ja oppivat juoppouden jo nuorena. Samoin muurarilinja oli suosittu juoppokoulu. (Suomessa ei liene yhtään selvää piippumuuraria?). Levyseppä-hitsaajaksi pääsi kuka tahansa pintakäsittelylinjan ohella ja sielläkin opittiin juomaan. Putkiasentajiksi pyrkivät ne, jotka halusivat tienata kunnolla. Yleensä sielläkin juotiin. Koska tittelit alkoivat kuulostaa samoilta kuin niiden haltijat näyttivät, näille alettiin kehittelemään hienostuneempia nimiä. 1980-luvulla mm. puhelinasentaja muuttui tietotekniikka mekaanikoksi ja televisionkorjaaja RTV-asentajaksi (Radio-TV-Video -asentaja).
Oppilaitokset halusivat luusereiden koulutuspaikan leimasta eroon ja keksittiin ottaa viimeinkin käyttöön kokeelliset ammattikorkeakoulut. Nämä yrittivät kaikin tavoin olla ammattikouluja fiksumpia koulutuspaikkoja. Oppilasaines oli kuitenkin sitä "samaa paskaa", joten vaatimuksista jouduttiin tinkimään ja lopulta sieltä valmistui sellaisia kavereita, jotka ovat kuulleet teoriasta, mutta eivät osaa sitä kunnolla ja tietävät mitä ammatissa pitää tehdä, mutta eivät osaa sitäkään kunnolla.
Nykyään oppilasaines taitaa olla raittiimpaa, koska lehdissä kauhistellaan sitä, että 15-vuotias on ollut kännissä koulussa ja polttaa tupakkaa, joka ennen oli aivan normaalia. Nykyinen opiskelijasukupolvi on syntynyt paljon ammattikorkeakoulujen perustamisen jälkeen, mutta ei sen alle kasin keskiarvon oppilaitoksen opiskelija-aines edelleenkään ole rinnasteinen korkeakoulututkintoon, jonne pitää oikeasti hakea tosissaan ja opiskella täysipäiväisesti.
Työnantajilla on edelleen se vanha kuva, että AMK on sama kuin ammattikoulu ja sinne hakeutuu se kokoomuksen määrittelemä heikoin aines. Se oppii siellä tupakoinnin ja viinanjuonnin, jos ei yläasteella jo harrastanut tätä, jonka takia koulu ja elämä meni päin vittua.
Yliopistoista politiikkaan valmistuu yleensä valtiotieteellisestä tiedekunnasta tai yhteiskuntatieteellisestä. Jos jollain 7-8:n keskiarvolla yrittää noihin, niin aika turha on hakea. Pyrky niihin on yleensä kova ja vain parhaiten pääsykokeissa menestyneet pääsevät sisään.
